6
Tiistaina 27. syyskuuta 2016 Pihtipudas
Kirjasto on hyvä lähipalvelu
Kirsti Mattola
Aivan kaikkea läheltä ei saa, mutta paljon kuitenkin. Kirsti Mattola on melko tyytyväinen Pihtiputaan tarjontaan. Ensimmäisenä lähipalvelu-sana tuo mieleen kirkonkylän ruokakaupat. – Sitten on Putaanportissa Outlet ja keskustassa Pu-
dasport, niistä saa vaatteita. Huoltoasemiahan meillä on myös. Terveyspalveluja löytyy läheltä, myös yksityislääkärin vastaanotto sekä apteekki ja hierontapalveluja. Kampaamoja on useita. Mattolan mukaan tällaisia palveluja on kiitettävästi.
– Kirjastoa käytän myös. Haen sieltä opiskeluihin liittyvää, mutta lainaan myös romaaneja. – Nyt kun meillä ei ole enää kirjakauppaa Pihtiputaalla, olen tilannut kirjoja netistä, mutta en hirveästi. Vaatteita en tilaa netistä. – Kenkiäkin täältä saa.
Vaatekauppoja saisi Mattolan mukaan olla enemmän, mutta hän arvioi, ettei pienellä paikkakunnalla voi olla monia vaateliikkeitä. – Lastenvaatteita on tarjolla vain vähän. Se on ehkä palvelu, jota ei ole lapsiperheille tarpeeksi.
Vaatteita Kirsti Mattola käy joskus itsekin ostamassa kauempana. Tavallisesti matka suuntautuu silloin Viitasaarelle tai Haapajärvelle.
Tuija Siidorow
”Nyt tehdään töitä, harrastetaan ja reissataan. Eletään hetkessä. Jenna ja Tero Korkeamäki
Ei muuta kun metsään vaan, tuumii vauhtipari Tero ja Jenna Korkeamäki.
Rakkaat parhaat kaverit Tero ja Jenna Korkeamäki tekevät kaikkea yhdessä – kohta taloremonttiakin. Hilkka Rantala
kaan ei viihdy isossa kaupungissa.
Jenna Korkeamäki on iloinen, reipas ja koko ajan liikkeessä. Hänen miehensä Tero taas lempeä ja rauhallinen, ei suutu mistään. Näin he toisiaan kuvailevat, nämä uudet viitasaarelaiset. Tero, 22, tosin on uusvanha viitasaarelainen, koska on syntynyt ja kasvanut kaupungissa opiskeluaikoihin saakka. Heidän elämästään ei puutu vauhtia eikä rohkeutta. Alkuvuonna molemmat asuivat vielä Jyväskylässä, missä Karstulasta kotoisin oleva Jenna, 21, opiskeli leipuri-kondiittoriksi. Sitten kohtalo johdatti heidät takaisin pohjoiseen Keski-Suomeen. Hyvä niin, koska kumpi-
Ensin Teron kaveri houkutteli hänet helmikuussa töihin SopValmin Viitasaaren tehtaalle. Sitten Jenna tuli perässä tekemään viimeistä työharjoitteluaan Leipomo-kahvila Vehnänjyvään. – Alkuun kävin täällä töissä Jyväskylästä. Kun Jenna valmistui, muutimme Karstulaan, Tero kertoo. – Minulle taas oli luvattu kesäksi keikkatöitä Vehnänjyvästä, mutta heinäkuussa sainkin sieltä vakituisen työn, Jenna jatkaa. Samaan syssyyn Tero vakinaistettiin SopValmille. Enää ei haluttu ajella töihin Karstulasta, vaan alettiin katsella kotia Viitasaarelta. – Etsimme taloja vähän
Tero on koulutukseltaan autonasentaja ja rakastaa koneiden näpräämistä. Moni nainen tuhahtaisi moiselle, mutta ei Jenna. Talvella he muun muassa moottorikelkkailevat yhdessä. Elokuussa pariskunta villiintyi uudesta har-
Tero on lempeä ja rauhallinen, kehuu Jenna.
Jenna on valoisa ja reipas, ihailee Tero.
syrjempää, koska kumpikaan ei viihdy keskustassa. Ei tykätty asua kerrostalossa Jyväskylässäkään, Jenna kertoo.
ko sanonta, että onnellinen perhe asuu tiilitalossa? Sellaiseen he nimittäin muuttavat ihan pian. – Siellä metsän reunassa saa olla rauhassa. Pihassa on vielä kaksi kertaa taloa isompi halli – Tero pääsee rassaamaan autoja, Jenna naurahtaa.
Viime viikolla vauhtipari teki kaupat Isoahon ja Jurvansalon rajamailla olevasta omakotitalosta. Kuului-
rastuksesta, paintballista eli värikuula-ammunnasta. Nyt molemmilla on omat värikuula-aseet, maastovaatteet ja maskit. – Mustelmia löytyy! Teron kavereiden kanssa pelataan yhden kaverin luona Jurvanjärvellä, Jenna kertoo. Hän on joukon ainoa nainen, mutta sepä ei haittaa, koska hän on tottunut leikkimään poikien kanssa. – Pienenä harrastin ammuntaa. Minun ja Teron seurustelukin alkoi kaveripohjalta. Kaiken tämän keskellä pariskunta on ehtinyt naimisiinkin. Hääjuhlia vietettiin elokuussa Lauttamäen
perinnetilalla Pylkömäellä. Seuraavaksi nuoren parin ohjelmassa on oman kodin remontointia. Kummipojankin he jo saivat, mutta omien lasten aika on myöhemmin. – Nyt tehdään töitä, harrastetaan ja reissataan. Eletään hetkessä, Jenna ja Tero sanovat. Paintballin ja moottorikelkkailun lisäksi he pelaavat yhdessä frisbeegolfia ja käyvät virvelöimässä. Rullaluistimetkin on ostettu, mutta niillä ei ole vielä ehditty baanalle. Yhdessä hoidetaan myös pientä Havannan koiraa Lunaa. Se on lutunen ilmestys ja molempien lempilapsi. Kumpikaan ei haikaile muualle. Jennakin on jo tykästynyt kaupunkiin, etenkin sen luontoon ja keskustan kauniisiin puistoihin. Asukkaistakin hän tykkää. – Vehnänjyvässä käy mukavaa ja hyväntuulista porukkaa, hän iloitsee.