25
Maanantaina 16. kesäkuuta 2014
luonnossa
e l l i l u t o o t h a t ö t t y t ä Täm
Vilma Savolainen viihtyy metsän rauhassa, mutta myös traktorin ratissa.
Vilma Savolaisella ei mene sormi suuhun erätulilla. Hän osaa laittaa ruokaa retkikeittimelläkin.
Hilkka Rantala
– Ihan ekaksi alkaisin pystyttää leiriä. Sitten miettisin, mistä saan ruokaa. Keiteleläisellä, ihan Viitasaaren rajamaisemissa asu-
valla Vilma Savolaisella, 11, ei mene sormi suuhun, kun häneltä kysyy, mitä hän tekisi, jos hänet heitettäisiin tyhjin käsin metsään. Nuori seikkailijatyttö alkaa heti suunnitella suojaa oksista ja kivistä. Mar-
ja-aikaan ruokaakin saisi helposti, mutta näin alkukesällä… No, kasveja ainakin voisi syödä. – Tyhjin käsin olisi vaikeampaa, mutta jos olisi puukko ja narua, voisi kenties kalastaa tai metsästää
jotain, Savolainen suunnittelee. VILMA ON KUIN raikas tuulahdus paljon pelimaailmoissa elävien nykynuorten joukossa. Hän käy partiossa, kulkee luonnossa
Peetu-koira vie Vilman joka päivä lenkille.
koiransa kanssa, metsästää ja auttaa isäänsä maatilan töissä. – Ajelen traktorilla ja moottorikerhossa kartingautolla. RAKKAUS LUONTOON on syntynyt kotiväen esimerkistä. Isä ja setä metsästävät, ja Vilma on kulkenut heidän mukanaan pienestä asti. – Metsässä on rentouttavaa. Voi kuunnella linnunlaulua ja tarkkailla eläimiä. VIIME KEVÄÄNÄ neito sai metsästyskortin. Näin nuorella ei vielä ole aseenkantolupaa, mutta kortillinen saa käydä metsällä ja ampuakin vanhemman seurassa. Ensimmäinen saalis on jo saatu. — Ammuin kyyhkyn ja nyljin sen. Söimme paistettua kyyhkyä kermakastikkeessa. – Isosiskokin kehui lihaa, mutta ei olisi varmasti syönyt, jos olisi tiennyt mitä se on, Vilma nauraa. PARTIO ON monessa pik-
Tuulen suhina ja lintujen laulu vetävät Vilma Savolaista metsään.
Vilma Savolaisen partiohuivissa on Keiteleen Saukkojen tunnus.
kukunnassa jo harvinaisuus, koska ohjaajia puuttuu. Keiteleellä harrastus on elpynyt ja lippukunta Saukoissa on nyt reilut 30 jäsentä. Vilma on vielä Seikkailija, mutta siirtyy syksyllä isompien ryhmään Tarpojiin. Jokaisessa ryhmässä opitaan lisää luonnosta ja erätaidot karttuvat. Ryhmässä myös sosiaaliset taidot kehittyvät.
”Metsässä on rentouttavaa. Voi kuunnella linnunlaulua ja tarkkailla eläimiä. Vilma Savolainen
– Erätaitojen lisäksi olen oppinut ensiaputaitoja: haavojen ja palovammojen hoitoa, pyörtyneen auttamista ja muuta tärkeää. KEITELEEN partiolaiset käyvät porukalla vaelluksilla ja ovat yötä metsässä. Välillä he pääsevät myös isommille leireille, joissa tapaa muiden lippukuntien jäseniä ja saa testata taitojaan. – Tänä keväänä tulimme jaetulle neljännelle sijalle Ulda-kisoissa Kajaanissa. – Tänä kesänäkin olisi leiri, mutta en ole varma pääsenkö sinne. PARTIOLAISTEN motto on Aina valmiina. Vilman vanhemmat sanovat, että tytär on juuri sellainen: Tekee, eikä meinaa.
”Ajelen tarktorilla ja moottorikerhossa kartingautolla. Vilma Savolainen