Jukka Mikkonen
kistyskäyttö? Enemmän tai vähemmän tarkoituksellinen välillinen maisemanmuokkaus unohtuu helposti: metsälaidunnuksen metsät, hakamaat, arvostetut ”perinnemaisemat” – pastoraalimaisemat, joita kansallisromantiikan ajan taiteilijat muun ohella kuvasivat, ks. esim. Werner Holmbergin Ihanteellinen maisema (1860), Ferdinand von Wrightin Metsämaisema Haminalahdelta (1880) ja Hjalmar Munsterhjelmin Koivikko ja ruispelto (1876). Onpa muistettava sekin, että erätaloudessakin ihmiset vaikuttivat metsäluontoon mm. metsiä polttamalla (ks. Kuuluvainen et al. 2004, 116). 69 Homén 1914, 171. 70 Cajander 1913, 3; varhaisesta suomalaisesta metsäestetiikasta ks. myös Blomqvist 1918. 71 Cajander 1913, 3, 7. 72 Cajander 1913, 3–4. 73 Mikola 1971, 61. 74 Mikola 1965, 5–6. 75 Homén 1914, 174. 76 Homén 1914, 172. 77 Kalliola 1946, 378. 78 Hertz 1930, 645. 79 Hautala et al. 2002, 14. Metsät ja puutarhat samastavalle Lasse Lehtiselle Karjalan ”[m] aisemien ankeus muistuttaa koko kansantalouden ongelmista” (ibid.). Pentti Linkola taas pitää 1990-luvun alun Karjalaa paratiisina: ”Karjalassa on nyt satojen neliökilometrien koealat, jotka osoittavat, että viidessäkymmenessä vuodessa polttopuu- ja lehdeslepikosta, ränsitystä vene- ja laidunrannasta tulee aarniolehto, joka näyttää jo saavuttaneen lopullisen tasapainon. Siinä on jo mahtavia täyskasvuisia puita ja se määrä kolopökkelöitä, kantoja, maapuita ja nojopuiden kaikkia kallistuskulmia mikä aarniometsään mahtuu – kaikki se, minkä lehdon tuhannet eläimet, kasvit ja sienet tarvitsevat.” (Linkola 2005, 10). 80 Hertz (1932, 173) ajattelee lahopuuta metsänterveysopillisesta näkökulmasta ja puoltaa lahokantoja ”metsän terveyspoliisien”, metsä- ja mustatiaisen, pesintäpaikkoina. 81 Ks. Sepänmaa 2006, 242. 82 Hertz 1930, 644. 83 Sepänmaa 2006, 243.
106
84 Hertz 1930, 641. Sepänmaa (2006, 243) näkee luonnonluonnon ja kulttuuriluonnon kauneuksissa käsitteellisen eron: hoidettu metsä on kaunis, luonnonmetsä ylevä. 85 Ks. Louekari 2006. 86 Sepänmaa 1987, 376. 87 Ks. Caspar David Friedrichin maalaus ”Vaeltaja sumumeren yllä” (Der Wanderer über dem Nebelmeer, 1818). 88 Heikinheimo 1939, 93; kursivointi artikkelin kirjoittajan. 89 Hannikainen 1903, 253. Puulajeina, joita tulisi viljellä ”sekä metsäimme kaunistukseksi että näiden tuottavaisuuden lisäämiseksi”, Hannikainen mainitsee tammen, lehmuksen, vaahteran, jalavan, saarnen, pihlajan, tuomen ja pajut (ibid., 82–88). 90 Hannikainen 1903, 87. 91 Mikola 1971, 61; ks. myös Hertz 1930, 641, 643, 649. 92 Ks. Homén 1914, 171; Hertz 1930, 649–650. 93 Homén 1914, 164–165. Noin sata vuotta myöhemmin Minna Komulainen puhuu metsämaisemasuunnittelun oppaassaan ”paikan hengestä” ja ”maiseman herkkyydestä”. Paikan henki on Komulaiselle ”abstrakti ja ei-mitattavissa oleva laatutekijä, joka on enemmänkin ymmärrettävissä tunteen tasolla. Se voi olla paikan tärkein ominaispiirre, joka on monesti herkin ja haavoittuvin muutokselle, koska sen tekijöitä voi olla vaikea tunnistaa.” Maiseman herkkyyteen taas vaikuttavat maiseman ”laatu, näkyvyys ja katselijoiden määrä”. (Komulainen 2012, 47–49). 94 Mikola 1971, 62. Ilkka ja Sesse Koivisto hämmästelevät: ”On tunnettua että metsäalan ammattikoulutuksen saaneiden joukosta on putkahtanut useita taiteilijoita, kirjailijoita ja kuvataiteen edustajia. Siksi tuntuu vielä kummallisemmalta, että metsäalan ammattimiesten kauneudentaju on voinut kadota jäljettömiin. He eivät tunnu kokevan raiskattuja metsiä samoin kuin me tavalliset ihmiset. Meille ne tuovat saman järkytyksen kuin veitsenviilloin raastettu taulu. Rembrandtin Yövartio joutui tällaisen ilkiteon uhriksi pari vuotta sitten. Teon suorittaja oli mielenvikainen.” (Koivisto & Koivisto 1978, 243).
Vuosilusto 12