6
Vuosaari
Vuosaarelaiskiipeilijä:
”Jalkapallo kiipeilyä vaarallisempaa”
Vestpillaren seinällä Norjan Lofooteilla, oikealla Antti Louhi. Kiipeilystä on noussut viime vuosina Suomessa uusi trendilaji, jonka harrastajamäärät ovat koko ajan kasvussa. Vuosaarelainen Antti Vekkeli, 29, kokeili kiipeilyä ensi kertaa 4,5 vuotta sitten, kun hänen työkaverinsa houkutteli mukaansa kiipeilemään Käpylän Taivaskalliolle. Alku oli vaikeaa, vaikka urheilullisen ja kevytrakenteisen Vekkelin fysiikka oli kunnossa. – Kiipeilyharrastuksen alussa pärjää voimalla, mutta hetken päästä tarvitaan tekniikkaa ja järkeä, ajoneuvonosturinkuljettajana työskentelevä Vekkeli summaa. Vekkeli on harrastanut kiipeilyä vasta alle puoli vuosikymmentä, mutta on ehtinyt matkustaa kiipeilemään monessa paikassa ulkomaillakin. Hän kiipeilee yhdessä vuosaarelaislähtöisen kaveriporukan kanssa, jonka muita jäseniä ovat Antti Louhi, Petter Stauffer ja Teijo Virta. Ryhmän tarkoituksena on tehdä joka vuosi yksi pidempi ja yksi lyhyempi kiipeilyreissu jonnekin päin Suomea tai maailmaa. Tänä syksynä Vekkeli oli kiipeilyreissussa Yhdysvalloissa viisi viikkoa. Hän kulki ryhmänsä kanssa asuntoautolla Kalifornian Yosemitessa, Nevadan Red Rockilla ja Utahin Moabissa. Ulkomaista tutuiksi ovat tulleet aiemmin lisäksi Espanjan El Chorro, Italian Valle dell’Orco ja Norjan Lofootit ja Rjukan.
– Jenkkien Indian Creekissä oli elämäni paras seinä. Se koostui hiekkakivestä ja oli täydellistä halkeamaa, jota pitkin oli helppo päästä tykittämään ylöspäin, Rastilassa tyttöystävänsä kanssa asuva Vekkeli kertaa.
Hyvinkäällä jääkiipeilemässä.
Turvallinen laji
Vekkeli harrastaa myös boulderointia yhdessä vuosaarelaisen Sami Hulkon kanssa. Vekkelin kotia lähimmät boulderointi-seinät sijaitsevat Vartiokylänlahden pohjukassa, Vartiokylän puoleisessa metsässä. Boulderoinnin voi aloittaa kuka vain, eikä harrastus maksa juuri mitään. – Kiipeilykengillä, ulkoiluvaatteilla ja varmistuspatjoilla pääsee hyvin alkuun, hintaa näillä tulee noin 200–300 euroa. Käyn viikoittain noin kolmesti kiipeilemässä, lisäksi harrastan muun muassa kuntosalilla ja uimassa käymistä, joten liikuntakertoja tulee viikossa viisi tai kuusi. Parisataa euroa menee siis kuussa kiipeilyyn, jos lasketaan kaikki harrastusta tukevat urheilut, Vekkeli laskee. Köysikiipeily, jota voi harrastaa muun muassa Kehä 3:n alkupään ”Rollareilla”, Vuosaaren satamatunnelin lähellä, onkin sitten jo huomattavasti kalliimpi harrastus, sillä siihen tarvitaan kenkien lisäksi muun muassa valjaat, köydet, kiilat, kypärä ja varmistuskamat. Pitkiä köysikiipeilyreittejä eli multipitch-reittejä on pinnanmuodoiltaan tasaisessa Suomessa verrattain vähän, ja ulkomaille lähteminen tekee ison loven harrastajan budjettiin. – Kiipeilyharrastajille on Suomessa hyvät sisäolosuhteet. Pääkaupunkiseudulla on paljon sisäseiniä, joilla voi harjoitella kiipeilyä ja suorittaa varmistuskursseja. Kustavissa ja Olhavalla on Suomen parhaat kiipeilyseinät, joilla olen käynyt, mutta kunnon pitkiä reittejä täytyy hakea ulkomailta, Vekkeli miettii.
Kiipeily on rankka harrastus, jossa säillä on suuri merkitys. Yhdysvaltojen Yosemitessa Vekkelin ryhmä oli parhaimmillaan 12 tuntia liikenteessä, mistä itse kiipeilyyn kului noin 10 tuntia. Yhdysvaltojen vaarallisin tilanne sattui, kun El Capitanian Big Wallilla ryhmän edellä edenneeltä kiipeilyporukalta putosi vajaan kilon painoinen camu-varmistusväline yli 500 metrin korkeudesta maahan vain muutaman metrin päähän Vekkelistä. Silti vuosaarelaiskiipeilijä sanoo, että hänen vuosikymmenet harrastama jalkapallo on vaarallisempaa urheilua kuin kiipeily. – Kiipeily on todella turvallista, jos tekee asiat huolellisesti, pyrkii lukemaan olosuhteita ja esimerkiksi välttämään yllättäviä myrskyjä. Kiipeily ilman köysiä eli boulderointi on myös turvallista, kunhan muistaa pitää matkassa patjat ja alavarmistajan, joka tönäisee tarvittaessa tippuvan henkilön putoamaan patjalle muutoin kuin niskat edellä. Olen saanut kiipeilyssä ainoastaan sormet ki-
peiksi, kun taas futiksessa jalat ovat koko ajan rikki, Vekkeli sanoo.
Köysikiipeily kallista
– Italian Valle dell’Orcossa jouduimme muuttamaan reittiämme, kun vuoristossa tuli vastaan äkäinen vuorikauris, joka vähän kalisteli sarviaan meille, Vekkeli nauraa. Miehen mukaan yksi huono puoli kiipeilyssä on se, että pitkien reittien köysikiipeily on Suomessa kallista. Toinen harrastuksen huono puoli on säiden armoilla oleminen, sillä vesisade saattaa pilata kuukausia suunnitellun kiipeilyreissun. – Norjassa meillä meni kerran köydet solmuun ja jouduin odottelemaan kallionkielekkeellä 1,5 tuntia paita litimärkänä lämpötilan ollessa noin 10 astetta, Vekkeli muistelee.
Tekniikkaa paremmaksi
Suurimman osan elämästään Vuosaaressa asunut Vekkeli haluaa kehittää tulevaisuudessa ennen kaikkea kiipeilytekniikkaansa. Hän onkin ehtinyt harrastaa lajia monipuolisesti ja esimerkiksi Norjan Rjukanilla kokeillut jääkiipeilyä. Vuosia kiipeilyä harrastanut – niin ikään Vuosaaresta kotoisin oleva Antti Louhi – on toiminut alkuvuosina Vekkelin kiipeilyvalmentajana ja opettanut nosturikuskille esimerkiksi köysitekniikoita ja liikkumista vuorilla. – Se, että asiat tulevat tosipaikassa selkäytimestä, vaatii vielä paljon opettelua. Haluaisin oppia kiipeilemään niin, että reitit menisivät yhdellä yrityksellä läpi, mutta osaamistaso- ja tekniikka paranevat vain rauhallisesti harjoittelemalla. Hosumalla tulee turhia loukkaantumisia, Vekkeli
Utah, Moab, Indian Creek. sanoo. Ensi vuodeksi Vekkeli on mietiskellyt matkaavansa kiipeilemään Ranskaan tai Portugaliin. Tällä kertaa matkaan saattaa lähteä myös tyttöystävä, ettei loma kulu pelkästään seiniä pitkin kiipeillessä. Suomen kiipeilyliiton sivut: www.climbing.fi Parhaita kiipeilypaikkoja: www.27crags.com Kiipeilysanastoa: www.goo.gl/tIiq0b Haastattelu: Antti Honkanen Kuvat: Antti Louhi www.instagram.com/anttilouhi/
Luonto lähellä
Espanjan Andalusian El Chorron vuorella oli komeat maisemat.
Vekkelin mielestä kiipeilyssä on parasta vapaus ja itsensä ylittäminen. Hän nauttii luonnossa samoilusta ja pienestä pelontunteesta. Vekkeli on nähnyt lukuisia eksoottisia eläimiä kiipeillessään. Yhdysvaltojen Yosemiten kansallispuistossa ei sentään vastaan tullut karhuja, joista varoiteltiin monet kerrat, mutta pesukarhuihin, suuriin hämähäkkeihin ja muihin otuksiin törmäsi luonnossa tämän tästä.
Antit Vekkeli (vasemmalla) ja Louhi Yhdysvaltojen Yosemitessa.