Parivartio 2 2018 24s nettiin by vsrespiiri

No: 2

VARSINAIS-SUOMEN RESERVILÄISPIIRIEN LEHTI

57. vuosikerta

26.4.2018

Keväässä kerrattiin keittämistäkin Pomarkun taistelujen satavuotisjuhla yleisömenestys

Sari Mastromarino Turun on vuoden suojeluskunnan reserviläinen satavuotiasta taivalta juhlittiin s. 4

Loimaalta lähti 11 miestä Saksaan sotilasoppiin

s. 9

s. 6

Wihtorin jotos käveltiin hankikantosilla

Suomen miehitys talvisodassa olisi tuonut joukkoteloitukset s. 14

s. 3

s. 16

s. 18

2/2018

Ansioiden mukaan K

evään edetessä ja auringon ottaessa valtaa, alkaa maastourheilussa ja ammunnoissa kesälajien aika. Nyt kaikkien kannattaa osallistua piirien kisoihin. Tärkeintä ei saa olla vain voitto vaan jokaisen oman suorituskyvyn testaaminen. Kaikki eivät osallistu aktiivisesti kilpailuihin, mutta meidän jokaisen tulee harrastaa liikuntaa ainakin muutamia kertoja viikossa yhteensä vähintään parin tunnin ajan. Jokainen meistä löytää tämän ajan, jos vain on tahtoa pitää itsestään huolta. Lisää asiasta on lehden sivulla 19. Nyt olisi yhdistyksissä aika miettiä, miten jäsenistöä pitäisi palkita. Mietittäessä palkittaviksi esitettäviä ei saa unohtaa vaan löytää palkittavat niistä sadoista ahertajista, jotka eivät yleensä ole itse kertomassa miten hyvä on. Ennen kun esityksiä aloitetaan tekemään, kannattaa lukea liittojen ja piirin ansiomitalien ja muiden palkitsemisesineiden säännöt. Näin vältytään turhilta pettymyksiltä. Liittojen ansiomitaliesityksistä tulee ajankohtaseksi Reserviläisliiton ansiomitaliesitykset. Esitykset pitää olla toimistolla viimeistään 20.5. kuluessa. Vapaaehtoinen maanpuolus-

tus on monille varusmiespalveluksen suorittaneille ja muille kansalaisille tärkeä harrastus. Vuosittain noin 50 000 suomalaista osallistuu Maanpuolustuskoulutuyhdistyksen (MPK) koulutukseen eli meidän koulutusorganisaation tapahtumiin. Heistä reilut 34 000 on reserviläisiä, jotka osallistuvat sotilaalliseen koulutukseen. Toiminnan mahdollistavat noin 2 500 vapaaehtoisesti sitoutunutta kouluttajaa ja tukitoimijaa. Reserviläinen-lehti kirjoitti: ”Eräs aktiivinen reserviläinen on lounaissuomalainen luutnantti (res.) Johannes Kossila. Hän on kahdeksan vuoden aikana ehtinyt toimia niin kouluttajana, kurssinjohtajana kuin harjoituksenjohtajanakin. – Kotiuduin tammikuussa 2010. Kävin vuoden sisällä siitä ensimmäisen kouluttajakurssin ja seuraavana vuonna kouluttamisen jatkokurssin, Kossila kertoo.” Tässä on hyvä malli myös muille nuorille tai vanhemmillekin reserviläisille. Puolustusministeri asetti 13.4. työryhmän valmistelemaan säädösehdotukset vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämiseksi. Taustalla on sekä hallitusohjelman tavoite vapaaehtoisten harjoi-

tusten ja reservin omaehtoisen koulutuksen turvaamiseksi, että Valtioneuvoston puolustusselonteon kirjaus siitä, että Maanpuolustuskoulutusyhdistystä kehitetään ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa paikallispuolustuksessa ja virka-aputehtävissä vahvistetaan. Hallituksen kehysriihessä tekemän linjauksen mukaisesti vapaaehtoista maanpuolustusta uudistetaan 1.1.2020 alkaen. Hallituksen tekemän päätöksen mukaisesti sotilaallisen kriisinhallinnan varauksista siirretään 6,5 miljoonaa euroa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseen. Asetetun työryhmän toimikausi on 13.4.–29.6.2018. Sen puheenjohtajana toimii puolustusministeriön lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström. Tavoitteena on laatia vapaaehtoisen maanpuolustuksen uudelleenjärjestämistä koskevassa mietinnössä ehdotetun kehittämismallin edellyttämät lainsäädäntömuutokset. Nyt näyttää todennäköiseltä, että vuoden 2017 aikana toimineiden kahden työryhmän esittämät muutokset tulevat toteutumaan eli Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtäväksi tulisi jatkossa Puolustusvoimien antaman sotilaallisen koulutuksen tu-

PÄÄKIRJOITUS

keminen. Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle jäisi edelleen sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutuksen järjestäminen. Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta kaikille! Erkki Lehmus päätoimittaja

PIIRIKIRJOITUS

Mitä on hengellinen toiminta?

iiriemme säännöissä hengellinen työ sisältyy maapuolustustahdon ja maanpuolustusedellytysten kohottamiseen ja kehittämiseen (RES) sekä henkisen kunnon ja sotilasperinteiden ylläpitoon ja kehittämiseen (RU). Yhdistystasolla nämä periaatteet on usein otettu sellaisenaan toiminnan ohjenuoriksi. Sääntöjen luomat puitteet ovat väljät ja yleispätevät, niin kuin säännöille tässä asiassa sopiikin. Henkisen kunnon ja maanpuolustustahdon kehittämiset nostaisin ydinteemoiksi, jotka ovat maapuolustusjärjestön hengellisen toiminnan tarkoitukset. Maanpuolustusjärjestö ei ole poliittinen eikä uskonnollinen yhdistys. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus todetaan Perustuslaissa (11§). Uskontoa saa harjoittaa (positiivinen uskonnonvapaus), toisaalta uskonnon harjoittamiseen ei

tarvitse osallistua (negatiivinen uskonnonvapaus). Puolustusministeri Jussi Niinistön mukaan kirkollinen työ on turvattava Puolustusvoimissa (Kotimaa 7.1.2016). Historiallisesta näkökulmasta sotilasperinteiden vaaliminen on keskeistä. Kalenteri rytmittää tätä vaalimista. Kaatuneiden muistopäivän ja itsenäisyyspäivän kunniavartiot, seppeleenlaskut ja juhlat ovat tärkeimmät ja sujuvia järjestää, koska osuvat aina ei-työpäiville suurimmalle osalle. Puolustusvoimien lippujuhla sekä Talvisodan alkamisen ja päättymisen päivät voivat puolestaan olla minä viikonpäivänä tahansa. Lisäksi on useita muita merkkipäiviä. Tilaisuudet vaan ovat vakavia ja puheet yleisluotoisia. Voisiko historiasta korostaa muutakin kuin sankarivainajia? Veteraanityö on jo siirtymässä perinneaikaan, mitä se tarkoit-

2/2018 Päätoimittaja Erkki Lehmus 040 160 8001 vsres@co.inet.fi

taa toiminnassa? Maanpuolustustahdon kehittämisen pitää rakentua ilossa, toivossa ja rohkaisussa. Eettisestä näkökulmasta sodankäynnin ja kristillisyyden (ja uskonnon yleensä) suhdetta on pohdittu paljon niin eettisesti kuin teologisesti. Suhteen jännitteisyydestä huolimatta, niillä on Suomessa yhteys, josta sotilaspapisto on osoituksena. Sotilaspapeista on suomalaisia sotilaita koskevana ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1535 (Kustaa Vaasan Meriartiklat). Voisiko liikunnan ja ammunnan lisäksi olla toiminnassa henkistä tai hengellistä sisältöä? Esimerkiksi tutustuminen kriisin hoitoon onnettomuuden jälkeen antaisi varmasti eväitä jokaiselle. Yhteisöllisestä näkökulmasta jumalanpalvelus tai kenttähartaus on yhteisöllinen tilaisuus. Siihen osallistutaan yhdessä

Tero Vaarna Varsinais-Suomen Reserviupseeripiirin 1. varapj Salon Seudun Reserviupseerit pj

Rohkeasti kristitty

aision seurakunnasta järjestettiin seurakuntamatka Pyhälle maalle maaliskuun puolenvälin tietämissä. Kaikkiaan 31 pyhiinvaeltajaa meitä oli matkassa mukana. Viikon matkallamme kävimme – tietenkin – monilla Raamatusta tutuilla paikoilla sekä Genesaretin järven ympärillä, että Jerusalemissa ja Betlehemin seudulla. Yhden päivän olimme Jordaniassa, jossa pääkohteemme oli Pyhän maan luterilaisten kirkko, joka on rakennettu lähelle sitä paikkaa, jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet, että oikeilla paikoilla ollaan. Aivan Jordanin rantaankin pääsimme maisemaa katsomaan. Matkaa suunnitellessamme olimme asettaneet yhden tavoitteen, ja mielestämme tavoite myös saavutettiin: tällä matkalla emme katsele vain Raamatun maisemia ja rakennuksia (”kuolleita kiviä”), vaan kohtaamme myös ihmisiä (”eläviä kiviä”). Näissä merkeissä vierailimme Jerusalemissa Suomen Lähetysseuran toimipisteessä, jossa suomalaiset lähetit kertoivat monimuotoisesta työstään ja elämästä Jerusalemissa, kolmen uskonnon pyhässä kaupungissa, jossa juutalaisilla, kristityillä ja islaminuskoisilla on kaikilla Jerusalemissa omat pyhät paikkansa. Kävimme myös Jerusalemin luterilaisessa kirkossa aivan vanhan kaupungin sydämessä. Englanninkielisen seurakunnan Yhdysvalloista kotoisin oleva pastori kertoi palestiinalaiskristittyjen kirkon elämästä. Hän kertoi hauskasti myös, millaista ”hämmästystä” hän naispuolisena pastorina aiheuttaa kaupungilla kulkiessaan. Näistä kohtaamisista annoimme itsellemme kuitenkin vain ”puoli pistettä” – olivathan suomalaiset lähetit ja amerikkalainen pastori muualta maahan tulleita kristittyjä. Samaa voidaan sanoa Jeesuksen kastepaikan luterilaisen kirkon isäntäpariskunnasta, ruotsalaisesta diakonista ja hänen opettajavaimostaan. Ovat muuten työssään tavattoman energinen pariskunta. Mutta tapasimme me myös syntyperäisiä paikallisia ihmisiä. Betlehemissä kävimme Pyhän maan luterilaisen kirkon ylläpitämässä koulussa. Rehtori kertoi, että koulun oppilaista yli puolet on muslimeja, alle puolet kristittyjä. Siellä he opiskelevat sulassa sovussa. Joka aamu pidetään yhteinen aamuhartaus, johon kaikki osallistuvat. (”Olisikohan meillä jotain opittavaa,” sanoi tuttuni, kun tästä hänelle kerroin.) Koulun eteisessä oli taululle kirjoitettu englanniksi oppilaiden tärkeiksi tuntemia arvoja: keskinäinen kunnioitus – keskinäinen yhteys – toinen toiselta oppiminen. Pyhän maan luterilainen kirkko pitää myös koululaisten ”iltapäiväkerhoa” pienessä muslimikaupungissa. Kun vanhemmat eivät osaa auttaa lapsiaan läksyjen teossa, kerhossa koululaiset saavat tukiopetusta, mutta monipuolisella harrastustoiminnalla on myös tärkeä osansa. Kyseessä on ”diakoniatyö” parhaimmillaan; suoda koululaisille sellaisia mahdollisuuksia, joita heiltä muuten puuttuisi. Jordanian puolella tapasimme meillä vähemmän tunnetun kristillisen kirkkokunnan, Melkiittikirkon, papin, syntyperäisen jordanialaisen. Hänen viestinsä oli mielenkiintoinen. Hän kertoi, että kristityt ovat Jordaniassa vähemmistönä, mutta he eivät anna sen painaa mieltä. He korostavat, että he ovat sen maan kansalaisia – heillä on täydet kansalaisoikeudet. He puhuvat samaa kieltä kuin muutkin. He ovat siinä maassa rohkeasti kristittyjä. Se ei merkitse sitä, että ”lyödään muita Raamatulla päähän” (kuten joskus sanotaan), mutta heillä ei ole mitään syytä häpeillä olemassaoloaan. He haluavat olla Herran Jeesuksen seuraajia, ja he kyselevät, mitä se arkisessa elämässä siinä maassa merkitsee. Mitä matkamme opetti? Raamatusta tuttujen paikkojen näkeminen sai toivottavasti aikaan Raamatun sisältöön liittyviä oivalluksia. Mutta vielä enemmän opettivat nuo kohtaamiset: erilaisuuden kohtaaminen ja siitä oppiminen; keskinäisen kunnioituksen merkitys; sen kysyminen, mitä Jeesuksen seuraajana eläminen merkitsee. Ja kuin iskulauseena: ollaan rohkeasti kristittyjä. Pertti Ruotsalo Raision kirkkoherra

Rykmentintie 15, 20810 TURKU, matkapuh. 040 160 8001, sähköposti vsres@co.inet.fi

Toimitusneuvosto Marko Silvander Kari Nummila Tapio Peltomäki Jussi Posio Julkaisija Varsinais-Suomen Reserviupseeripiiri ry Veikko Valtonen Olli Alho Varsinais-Suomen Reserviläispiiri ry Toimituspäällikkö Teemu P. Peltola parivartio@gmail.com

ja se voidaan toteuttaa yhdessä. Evankelis-luterilaisen kirkon puoleltakaan ei tosin aina huomata tätä yhdessä tekemisen mahdollisuuden laajuutta. Maanpuolustusväen kirkkopyhä on hyvä esimerkki jumalanpalveluksen liittämisestä yhdistyksen hengelliseen toimintaan. Voisiko siitä saada osallistuvamman yhteisöllisen tilaisuuden? Reserviläinen voi toimia lähes kaikissa tehtävissä ja messukaava (Kirkkokäsikirja) antaa paljon mahdollisuuksia toteutuksen varioimiseen maastopukuisille sopivaksi. Kirkkokahveja unohtamatta. Sitten on vielä yksilön näkökulma. Juoksuhaudoissa ei juuri ateisteja ollut, väitetään.

HENGENRAVINTOA

Taitto ja kuvankäsittely Salon Seudun Sanomat Oy Painopaikka Salon Lehtitehdas 2018

Pankki Turun Seudun Osuuspankki Pääkonttori FI68 5710 0420 0801 37

Jäsenistömme on ostokykyistä ja useita ammattialoja edustavaa. Lehden painos 5 700 kpl Seuraava numero ilmestyy 21.6.2018 Aineisto toimitukseen 5.6.2018

2/2018

Kevät-harjoitukseen osallistui nelisensataa reserviläistä

Kevät toi, kevät toi kertaukset Hanna-Maija Raitio

Olli Alho

PK:n Lounais-Suomen maanpuolustuspiirin vapaaehtoisille vahvana kevään merkkinä toimii Kevät-harjoitus, joka järjestettiin tänä vuonna peräkkäisinä viikonloppuina ensin Säkylässä 16.–18.3. ja Niinisalossa 23.– 25.3. Väkeä oli nyt liikkeellä noin 100-henkiseen helmikuiseen Talvi-harjoitukseen verrattuna reilusti enemmän. Peräkkäisiin viikonloppuihin osallistui yhteensä vajaa 400 henkilöä, joista noin 220 kouluttautui Säkylässä ja 170 Niinisalossa. Kevät-harjoituksen kenties totunnaisimpana osana kuuluivat TAITO-kouluttamisen perus- ja jatkokurssit. Peruskurssi käsitti vahvan annoksen kouluttamisen teoriaa lähtien oppimisympäristön hallinnasta ja motivaation herättämisestä päätyen oman koulutusrastin pitämiseen. Kurssi toimi tärkeänä ”porttina” vapaaehtoisen maanpuolustuksen maailmaan, koska sen myötä kurssin läpäisseet saivat pätevyyden toimia kouluttajana MPK:ssa ja mahdollisuuden saada Puolustusvoimien hyväksymän kouluttajan statuksen. Peruskurssilaisten koulutussuoritteiden keskittyessä käytännöllisiin ja konkreettisiin koulutusrasteihin, kävivät kouluttamisen jatkokurssilaiset pidemmälle vietyjen teoreettisempien koulutusaiheiden kimppuun, joissa koulutettavien huomioita ei voinut voittaa esimerkiksi koulutettavalla laitteella, vaan se oli tehtävä asian esittämisellä. Jatkokurssilaiset pääsivät lauantaina haastamaan taitojaan mm. yleisön edessä, kun 20-henkinen kutsuvierasdelegaatio saapui seuraamaan, kuinka joukon tarkoituksenmukainen ryhmittäminen hahmottui maastolaatikkoa käyttäen.

Maakuntakomppanian KASI-simulaattorikurssin soveltavassa vaiheessa teemana oli joukkueen puolustus ja hyökkäys.

Monipuolista koulutustoimintaa Aina aktiivinen VarsinaisSuomen maakuntakomppania puolestaan kehitti taitojaan joukkueen taistelu-kurssilla, joka toteutettiin kaksipuolisen taistelun (KASI) simulaattoria hyödyntäen. Taisteluensiapu, etenemismuodot ja aseenkäsittely tulivat lämmiteltyä ja soveltavia vetoja päästiin toteuttamaan hohtavilla hangilla teemalla joukkueen hyökkäys ja puolustus. Tukiosasto sai Säkylänviikonlopun myötä pätevää uutta voimaa vääpeli-, b-ajolupa- ja kenttäkeitinkurssien myötä. Sodan ajan vahvuudesta noin kolmannes koostuu huollon ja logistiikan osaajista ja huollon tekijöille on vahva kysyntä myös vapaaehtoisissa harjoituksissa. Tarvikkeet on noudettava, valmisteltava ja toimitettava oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja muonituksen on toimittava, jotta kokonaisuus toimii sujuvalla tavalla.

Erja Lindholm

Säkylässä suoritettiin lisäksi täpötäyden SRA-ampujakurssin kahdelle viikonlopulle jakautuneen kurssin ensimmäinen puolisko, joka piti sisällään teoriakokeen, aseenkäsittelykoulutusta ja ammuntoja. Viikkoa myöhemmin kouluttauduttiin Niinisalossa, joka MPK:n vahvimpana tykistön koulutuspaikkana tarjosi mm. tykistön tulenjohdon koulutusta reserviläisille. Kranaatinheittimen tuliasematoiminta päästiin niin ikään kertaamaan soveltuvalla kurssilla ja viikonloppu piti sisällään myös kokonaiset kaksi erilaista tarkka-ammunnan kurssia sekä Nuorten tutustuminen puolustusvoimiin -viikonlopun.

Kevät hiihdettiin huikein tuloksin Kehittämiskohteita ja kurssitoiveita löytyy aina, mutta yleisarvosana harjoitusten kursseilla oli kiitettävällä tasolla. Erityisen piristävää oli myös, että koulutustoiminta

GPS:ään ei suinkaan voi kaikissa oloissa luottaa, joten kouluttamisen peruskurssilla opeteltiin ja kerrattiin kartan ja kompassin käyttö.

MPK Lounais-Suomen maanpuolustuspiirissä oli määrällisesti erittäin laajaa. Harjoitusviikonloppujen päälle laskettujen muiden kurssien myötä voidaan todeta, että MPK Lounais-Suomessa toteutet-

tiin tammi-maaliskuun aikana yhteensä 3513 koulutusvuorokautta, jotka jakautuivat seuraavasti: 717 (puolustusvoimien tilaama sotilaallinen koulutus), 1882 (sotilaallisia valmiuksia palveleva koulu-

tus) ja 914 (varautumis- ja turvallisuuskoulutus). Vahva alkuvuosi antoi hyvät lähdöt toiminnantäyteiselle vuodelle, joka pitää sisällään lukuisia mielenkiintoisia harjoituksia.

Olli Alho

Säkylän viikonlopun jälkeen Kevät-harjoitus pidettiin myös Niinisalossa, jossa järjestettiin mm. kaksi tarkka-ammunnan kurssia.

Uudenmallinen M13-kenttäkeitin uusien kenttäkeitinkurssilaisten Mira Rannan ja Tuomas Pyyhtiän käytössä.

2/2018

Erkki Lehmus

LYHYET Parivartion paras kansi valittu Piirin viestintätoimikunta kysyi helmikuun numerossa lukijoiden mielipidettä parhaasta Parivartio-lehden kannesta nykyisen päätoimittajan Erkki Lehmuksen kaudelta. Vastauksia saapui postikorttien ja Facebook-tykkäysten muodossa yhteensä 41 kpl. Ylivoimaisesti eniten ääniä keräsi numero 4/2015, jonka kansikuvassa on Rannikkokomppanian reserviläisiä. Nykyisin Suojauskomppanian nimellä toimivan joukon jäsenet olivat ahkerasti käyneet äänestämässä omaa ehdokastaan. Toiseksi tulivat numerot 3/2014, 5/2015 ja 6/2017 ja kolmanneksi numerot 6/2016 ja 3/2017. Kaikkien osallistujien kesken arvottiin kolme tavarapalkintoa viestintätoimikunnan uusimman jäsenen Veli-Pekka Nurmen toimiessa onnettarena. ”Itsenäisyytemme kunniaksi – suomalaiset vapauttaan puolustamassa” – kirjan voitti Martti Grönholm, Suomen Reserviupseeriliiton mukin Jukka Kleemola ja Suomi 100 vuotta -kuksan Hannu Kurki.

No: 4

VARSINAIS-SUOMEN RESERVIUPSEERI- JA RESERVILÄISPIIRIN LEHTI

54. vuosikerta

Rannikkokomppania viholliskosketuksessa Orkesteri syntyi hitsauskipinästä

Merellisen huollon laivue s. 4

Raision reserviupseerit retkeilivät Hämeen sydämeen

s. 9

27.8.2015

s. 3

Paraisilla vahvat siteet veljeskansaan s. 6

s. 8

Maanpuolustusaktiivit Jääkäriliikkeen muisto ylläpitää aseveljeyttä Lindqvist ja Ukkonen Saksaan avautuvat s. 10

s. 12

Kuntokortti meni mobiiliin Sähköisen kuntokortin mobiiliversiota voi käyttää älypuhelimilla ja tablet -laitteilla, joissa on verkkoyhteys. Voit siis merkata suorituksesi kuntokorttiin jo lenkkipolulla! Surffaa puhelimellasi osoitteeseen http:// kuntokortti.resul.fi/m.

Porin prikaatiin uusi komentaja Eversti Mika Kalliomaa on määrätty Porin prikaatin komentajaksi 1.7.2018 alkaen. Tällä hetkellä Kalliomaa toimii Maanpuolustuskurssien johtajana Maanpuolustuskorkeakoulussa. Nykyinen komentaja eversti Rami Saari siirtyy samasta päivästä alkaen maavoimien operaatiopäälliköksi.

Vuoden reserviläisen, Sari Mastromarinon, on helppo hymyillä ukkopekan kanssa kilpaa. Vasemmalla reserviläispiirin puheenjohtaja Simo Saarikallio, eversti Asko Valta ja reserviupseeripiirin puheenjohtaja Johannes Kossila.

Sari Mastromarino on vuoden reserviläinen Erkki Lehmus

arsinais-Suomen Reserviläis- ja Reserviupseeripiirien kevätkokoukset pidettiin Heikkilän sotilaskodissa 22.maaliskuuta. Ennen kokouksien käynnistymistä nautittiin sotilaskodin maittavat munkkikahvit. Kokousesitelmän piti Porin prikaatin apulaiskomentaja eversti Asko Valta, aiheena ”Ajankohtaista Puolustusvoimista ja tilanne lähialueilla”. Eversti Vallan esityksessä asiat tuotiin erityisen mielenkiintoisesti esiin ja kuulimme myös hänen hyvin perusteltuja omia ajatuksia esille tulleissa asioissa. Esitelmä lopuksi paikallaolijat esittivät aktiivisesti kysymyksiä alustajalle. Everstille luovutettiin Suomi 100 vuotta tuote ”Kuplika”. Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Johannes Kossila totesi saatesanoissaan: ”Kuksan muotoisesta Kuplika 37:sta voi juoda niin kylmät kuin lämpimätkin juomat sekä syödä maittavat keitot ja jälkiruuat. Kuppi kuvastaa kehittyvää, mutta tukevasti juuril-

laan olevaa Suomea. Tässä kupissa yhdistyvät ekologisuus ja käytännöllisyys perinteitä kunnioittaen. Suomessa kehitetty materiaali sisältää maamme tärkeimmästä voimasta metsästä saatavaa puukuitua 50 prosenttia.”

Ansioiden mukaan Piirien kokoukset vietiin läpi esityslistojen mukaisesti. Reserviupseeripiirin kokouksessa puheenjohtajana toimi Tapio Turunen Salon Seudun Reserviupseereista ja reserviläispiirin kokouksessa puhetta johti Osmo Suominen Turun Reserviläisistä. Puheenjohtajien johdolla kokoukset saatiin viedyksi läpi sujuvasti ja sääntöjen mukaisesti. Ennen kokouksia palkittiin henkilöitä ja yhdistyksiä vuoden 2017 ansioista. Vuoden Reserviläiseksi nimettiin Louhisaaren Reserviläisten Sari Mastromarino. Vuoden Reserviupseeriksi nimettiin Kyrön Seudun Reserviupseereista Marko Rantanen.

Kevätkokouksessa palkitut Vuoden reserviupseeri

Marko Rantanen, Kyrön Seudun Reserviupseerit Vuoden reserviläinen

Sari Mastromarino, Louhisaaren Reserviläiset Vuoden urheilijat

Tuomo Kuopio, Kyrön Seudun Reserviupseerit Joni Tenhunen, Naantalin Reservinaliupseerit Vuoden reserviupseeriyhdistys

Salon Seudun Reserviupseerit Vuoden reserviläisyhdistys

Paimion Seudun Reserviläiset Jäsentoimintakilpailu

Mynämäen Seudun Reserviupseerit Paimion Seudun Reserviläiset Toimintakilpailu

Salon Seudun Reserviupseerit Turun Reserviläiset Urheilutoimintakilpailu

Salon Seudun Reserviupseerit Alastaron Reserviläiset Yleistoimintakilpailu

Salon Seudun Reserviupseerit Naantalin Reservinaliupseerit Vuoden jäsenhankkijat

Jari Piili, Turun Reserviupseerit Juha Ovaska, Naantalin Reservinaliupseerit

Uudenlainen kilpailukalenteri otettu käyttöön Jaana Iso-Lauri

ilpailutoiminnan kalenteri on päivitetty ja se on käytettävissäsi sekä Reserviupseeripiirin (www.rul.fi > Varsinais-Suomi > kilpailukalenteri) että Reserviläispiirin (www.reservilaisliitto.fi > Varsinais-Suomi > urheilu ja kilpailutoiminta) kotisivulta. Kalenteri toimii Googlen kalenterina ja kalenterissa olevan tapahtuman voi kopioida omaan sähköiseen kalenteriinsa. Tapahtuman nimeä klikkaamalla saa näkyviin lisätietoja tapahtumasta sekä mah-

dolliset liitteet. Kilpailun tai tapahtuman järjestävä yhdistys voi lisätä kalenteriin tulevan tapahtuman, linkittää tapahtumaan liittyvän kutsun, kilpailutulokset ja vaikka kuvia kilpailusta. Kaikki tieto on siis osallistujien saatavilla samassa paikassa. Toistaiseksi kalenteria ylläpidetään viestintätoimikunnan toimesta. Kun yhdistyksesi järjestää tapahtuman, lähetä kaikki asiaan liittyvä materiaali sähköpostitse toiminnanjohtajalle kalenteriin lisättäväksi.

2/2018

ARVOSTELIJALTA

Kasvoton sota

uomalaisen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot perustuvat nykyisin huippuunsa kehitetyille teknologisille järjestelmille ja sähköisille sovellutuksille. Riippuvuutemme häiriöttömästä energian saannista kasvaa samanaikaisesti kaikilla elämän aloilla. Keinot, joilla hillittäisiin kansakunnan haavoittuvuutta, harvenevat sitä mukaa kuin teknologiset innovaatiot lisääntyvät. Jokainen kansalainen tunnustanee edellä esitetyt havainnot paikkansa pitäviksi, mutta monikaan meistä ei pysty kuvittelemaan, miten ratkaisevasti ne ovat muuttaneet maanpuolustuksemme perusteita. Tietokirjailija, everstiluutnantti evp Heikki Tiilikainen paneutuu kirjassaan Hybridisota tähän aiheeseen ja antaa lukijalle huolestuttavan kuvan maamme valmiudesta torjua bittien hyökkäys. Tulen ja liikkeen yhteisvaikutukseen perustuva sodankäynti ”tykinruoka -taktiikkoineen” ei Suomen valloittamiseksi olisi enää

tarpeen. Kirjoittaja väittää, että kyberhyökkäykseen kykenevällä vihollisella olisi tehokkaammat ja ”sivistyneemmät” keinot puolustuksemme lamauttamiseksi kuin aseellisten joukkojen käyttö. Katkaisemalla valtakunnallinen sähkönjakelu muutamalla täsmäpommilla ja kaatamalla strategisten kumppaneiden tietokoneohjelmat ovelien hakkereiden avulla estettäisiin jo liikekannallepano jatkotoimista puhumattakaan. Tekijä todistaa, miten kaoottiseen tilaan suomalainen yhteiskunta olisi mahdollista ajaa halvauttamalla eri laitosten tietojärjestelmät. Väitteidensä tueksi hän esittää uskottavan määrän esimerkkejä, miten ulkopuolinen toimija on pystynyt tunkeutumaan suljettuihinkin ohjelmistoihin. Tunnetuin niistä lienee Stuxnet -tietokonemato, jolla aikoinaan tuhottiin Iranin ydinaseohjelma.

Sotia ei julisteta, ne vain syntyvät Heikki Tiilikaisen pereh-

tyneisyys kokonaismaanpuolustukseen käy kirjassa selvästi ilmi. Hän esittelee hybridisodan vaikutuksia sekä puolustushaaroihin että aselajeihin samoin kuin yhteiskunnan

eri hallintosektoreihin asiantuntemuksella, josta huokuu kokeneen journalistin kädenjälki. Onhan mies aikoinaan toiminut sekä Ruotuväki-lehden että

Suomen Sotilaan päätoimittajana. Arvattavasti juuri maanpuolustusjulkaisujen toimittaminen on tarjonnut tekijälle näköalapaikan sotilaallisen varautumisen yksityiskohtiin. Upseerikoulutukseen kuuluneet opinnäytteet Tiilikainen on tehnyt suostuttelevasta viestinnästä ja propagandasta sekä opettanut kyseisiä oppiaineita vierailevana luennoitsijana Near East -yliopistossa Kyproksella. Näissä tehtävissä kertynyt kokemus on Hybridisodan rintamaraportissa yhdistetty informaatiohyökkäyksiä valaiseviin esimerkkeihin niin onnistuneella tavalla, että teosta voitaisiin suositella oppikirjaksi kantahenkilökunnan kursseille. Ennen tenttiteokseksi hyväksymistä tekstille tulisi kuitenkin tehdä perusteellinen oikoluku sekä korjata siihen jääneet lukuisat huolimattomuusvirheet. Myös historian pikku tiedoissa olisi paikka paikoin tarkennuksen varaa. Yhtenä sellaisena mainittakoon tam-

koettua todellisuutta hyvin heijastavana. Tekstissä hypätään ajallisesti välillä myöhempiinkin tapahtumiin ja sitä täydentävät otteet kirjeenvaihdosta, kartat ja valokuvat sekä todellisten juutalaisyhteisön nykyjäsenten haastattelut. Käsittelytapa on eräänlainen kirjallinen kollaasi ja soveltuu yllättävän hyvin tapahtumien virtaan.

Rinta rinnan saksalaisten kanssa Suomessa juutalaiset kohtasivat monia rajoituksia sekä asuinpaikan että elinkeinon harjoittamisen suhteen. Oleskelulupa oli uusittava tuon tuostakin, eivätkä kaikki viranomaiset olleet välttämättä suopeita jatkamiseen. Pieni, alle kahdentuhannen yhteisö osoitettiin asumaan Viipurissa, Helsingissä ja Turussa, koska niissä kaupungeissa oli ollut venäläisiä varuskuntia, joissa entiset sotilaat olivat palvelleet. Viipurin juutalaiset puhuivat jiddishin ohella suomea, kun taas Helsingissä ja Turussa he orientoituivat ruotsinkieleen. Käsityöammatit ja erilainen käytet-

Tuomo Hirvonen, everstiluutnantti evp.

ARVOSTELIJALTA

Mahdoton sota ohn Simon on Suomessa asuva amerikkalainen, entinen Koneen tiedottaja, joka on kirjoittanut erinomaisen Pekka Herlinin elämäkerran. Simonin uusin teos alkaa tositarinalla suomenjuutalaisesta upseerista, jonka Saksan armeija palkitsee rautaristillä jatkosodan aikana. Kirjailijasta se oli niin järjetöntä, että hän päätti paneutua asiaan ja etsiä selitystä. Samaan aikaan kun natsijohto suunnitteli koko Euroopan juutalaisten tuhoamista, niin sen sotilasjohto myönsi mitaleita Suomen armeijan avoimesti juutalaisille sotilaille. Aikaisemmin juutalaissotilaiden toimintaa on kuvannut Hannu Rautkallio kirjassaan Suomen juutalaisten aseveljeys. Simon kartoittaa itse asiassa koko pienen suomenjuutalaisen vähemmistön historian lähtien kantonistijärjestelmästä Venäjän armeijassa, joka toi Suomeen pienen joukon juutalaisia sotilaita perheineen. Heidän vaiheitaan kuvataan noin kolmen sukupolven ajan kuvitteellisen perheen avulla, kuitenkin siten, että historian kulku tulee esiin aitona ja

mikuuta 1940 tarkoittava toteamus, että silloin muka ”suojeluskunnat avasivat ovensa sosiaalidemokraateille”. Todellisuudessa SDP ja SAK olivat itse estäneet jäsentensä liittymisen suojeluskuntaan järjestöstä erottamisen uhalla. Tämä kielto kumottiin todellakin vasta talvisodan aikana. Kirjan avulla lukija alkaa ymmärtämään, mitä Venäjän pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimov ajaa takaa nimeään kantavalla doktriinilla, kun hän puhuu sodan sääntöjen muuttumisesta. Hänen tarkoittamassaan ”uussodassa” salaisiin operaatioihin osallistuvien vihreiden miesten ja asepukuisten sotilaiden väliset erot haihtuvat. Sotia ei enää julisteta. Ne yksinkertaisesti syntyvät, ja tavoitteisiin pyritään ensi sijassa kybersodan keinoin, ennustaa Gerasimov. Tästä syystä kyberuhka olisi Suomessakin otettava todesta, viestittää Heikki Tiilikainen.

tyjen vaatteiden myynti olivat sallittuja, kuitenkin erikseen osoitetuilla ’narinkkakujilla’. Kesti kauan ennen kuin Suomen kansalaisuus ja sitä myötä tasavertaiset kansalaisoikeudet saavutettiin. Vapaussodassa juutalaisyhteisö oli lähinnä sivustakatsoja, mutta talvisotaan heitä jo osallistui ja

peräti viisitoista kaatui. Reserviupseerikoulutuksen saannissa oli ilmeisiä ’etnisiä’ vaikeuksia, mutta jatkosodan aikana se sentään järjestyi ja toisaalta monet ylennettiin rintamapalveluksen aikana. Myös lääkintätehtävissä toimi monia juutalaisia lääkäreitä, jotka auttoivat niin suomalaisia kuin saksalaisiakin haavoittuneita.

Myös lottina toimi moni nuori juutalaisnainen. Suomen pakollisesta valinnasta Stalinin ja Hitlerin välillä todetaan, että lammas, joka pelkää joutuvansa karhun suuhun, käy lepäämään suden viereen. Varsin lähelle sutta joutuivat myös monet juutalaissotilaat, varsinkin Kiestingin suunnalla pohjoisessa ja toisaalta Syvärillä, missä heitä oli etulinjassa aivan saksalaisrykmentin kyljessä. Juutalaisuutta ei mitenkään peitelty ja saksalaisille olikin suuri hämmästys nähdä suomenjuutalaisten pystyttämä telttasynagooga kilometrin päässä saksalaisten lohkolta. Mitään vihamielisyyttä ei kuitenkaan esiintynyt, vaan monet saksalaiset kävivät tutustumassa siihen ja käyttäytyivät kunnioittavasti. Muuallakin kumpikin osapuoli kohteli toisiaan asiallisesti ja sotilaana arvostaen. Teos kuvaa samalla pienen vähemmistön tulkintaa Suomen historiasta, sen ongelmista ja vähem-

mistön sopeutumisesta olemaan yksilötasolla sekä isänmaallinen suomalainen että juutalainen. Kolmen sukupolven tarinaan nivotaan myös valaisevia tietoiskuosioita. Valtaväestöllekin on avartavaa saada tietoa tuon kulttuurin sisäisestä olemuksesta, varsinkin kun sitä tarjotaan näin houkuttelevalla tavalla. Mielenkiintoinen on myös liitteenä oleva valikoitu sanasto jiddishinkielisistä termeistä.

”Pyyhin perseeni mitalillanne” Kirjan lopussa eletään jo tätä päivää. Siinä päähenkilöt osallistuvat Israelissa veteraanien kokoontumiseen ja kokevat itselleen vieraan ja yllättävän tulkinnan omasta roolistaan taisteluista Neuvostoliittoa vastaan. Kun kenraali Siilasvuo kertoi alussa mainitulle upseerille, kapteeni Leo Skurnikille Saksan myöntämästä rautarististä, niin vastaus oli kuvaava: ”Herra kenraali, kertokaa heille, että pyyhin perseeni heidän mitalillaan”. Ja tiettävästi viesti meni perille. Eero Joutsikoski

2/2018

LYHYET Messupaketti täydentyy kuvaesityksellä Piirin messupaketin yhteyteen valmistuu toukokuun loppuun mennessä kuvashow, jossa esitellään varsinaissuomalaista reserviläistoimintaa toiminnallisten kuvien muodossa. Runsaan viiden minuutin pituinen esitys pyörii automaattisesti non-stoppina yleisimmillä selainohjelmilla ja vaatii toimiakseen tietokoneen ja tarvittaessa siihen liitetyn erillisen näytön, esimerkiksi messupakettiin kuuluvan info-TV:n. Kuvashow on tarkoitettu messuille, markkinoille ja muihin yleisötilaisuuksiin, joissa se toimii erinomaisena taustatukena reserviläistoimintaa esiteltäessä. Jäsenyhdistysten toivotaankin aktiivisesti lainaavan kuvashow’lla täydennettyä messupakettia paikallisiin tapahtumiin tulevana kesänä. Kuvashowta voi lainata myös ilman messupakettia. Varaus ja lainaaminen onnistuvat ottamalla yhteyttä piiritoimistoon.

Varsinais-Suomi liikunnan kärkipiiri Varsinais-Suomi voitti reserviupseeripiirien välisen kilpailun vuonna 2017. Kalevan maljan otti haltuunsa Varsinais-Suomen reserviupseeripiiri. Kalevan malja luovutetaan liiton parhaalle piirille reserviläisliikunnassa. Yleismestaruutta laskettaessa huomioidaan reservin ampumamestaruuskilpailu, maastokilpailu, syysjotos sekä SRA- ja palvelusaseammunnat.

Maanpuolustusjuhla keräsi arvoisensa yleisön. Kalevan Maljan ottivat vastaan Varsinais-Suomen liittovaltuutetut Anders Kjellman (toinen vas.), Juha Lehtonen, Mikko Hautala ja Tapio Turunen. Palkinnon luovuttivat liittovaltuuston varapuheenjohtaja Jyri Vilamo (vas.) ja liiton 1. varapuheenjohtaja Aaro Mäkelä.

Turun suojeluskunnan satavuotiasta taivalta muisteltiin arvokkaa

Suuri isänmaallisuuden Tuula Rahkonen

Ampumahiihdon mestaruudet selvillä Reserviläispiirien ampumahiihto- ja printtiviestikilpailu pidettiin 11.2. Oripään Kangastuvan maastossa. Järjestelyistä vastasi Alastaron res.up ja Alastaron reserviläiset. Kilpailu pystyttiin pitämään sataneen lumen ansiosta, kiitos Oripään laduntekijöille. Hiihtomatkojen pituuksia oli hieman lyhennetty. Kilpailun järjestelyt sujuivat hyvissä olosuhteissa mallikkaasti. 25 kilpailijaa otti osaa kilpailuun. Tulokset löytyvät Res. piirin ja Alastaron Reserviläisten sivuilta. Naisten sarjan voittaja oli Neea Kojola, miesten sarjan voittaja Lauri Kojola, kumpikin Alastaron reserviläisistä.

igyn-salissa Turussa viettiin Maanpuolustusjuhlaa lauantaina 14.4. teemalla ”Turun suojeluskunta 100 vuotta”. Juhlassa huokui arvokkuus sekä suuri isänmaallisuuden tunne. Päävastuun järjestelyistä kantoi Varsinais-Suomen Maakuntasäätiö. Tervehdyssanat lausui järjestelytoimikunnan puheenjohtaja everstiluutnantti evp Seppo Ruohonen. Juhlan tarkoituksena oli tuoda esiin niiden suomalaisten, erityisesti Turun ja Varsinais-Suomen alueen suojeluskuntalaisten ja jääkärien perintö, jotka jättivät kotinsa liittyäkseen suojeluskuntaan ja vapaustaisteluun venäläisten joukkojen karkottamiseksi maasta ja puolustaakseen maan laillista yhteiskuntajärjestystä. Pääosa Turun suojeluskuntalaisista taisteli Satakunnan rintamalla. Osa liittyi Saariston

vapaajoukkoon. Juhlan tavoitteena oli tuoda esiin myös niiden suomalaisten jättämä perinne, jotka jättivät kotinsa ja perheensä lähtiessään sotilaskoulutukseen Saksaan tai jättäessään eteläisen Suomen kapinoivien halussa olevat alueet liittyäkseen vapaustaisteluun venäläisten joukkojen karkottamiseksi maasta ja puolustaakseen maan laillista yhteiskuntajärjestystä ja vapautta sellaisena kuin se tänään nähdään ihmisoikeuksia ja sananvapautta kunnioittavissa läntisissä demokratioissa. Juhlapuheen piti JP27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja prikaatikenraali Pertti Laatikainen. Puheessaan Laatikainen käsitteli kolmea eri kokonaisuutta. Hän toi esiin taustoja ja syitä, jotka johtivat suojeluskuntien perustamiseen ja suojeluskuntien toiminnan eri vaiheisiin. Sen jälkeen hän pohti suojeluskuntien yhteiskunnallista ja

sotilaallista merkitystä. Lopuksi hän loi lyhyen katsauksen tämän päivän vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan nykytilaan. Laatikainen totesi puheessaan ajatuksen vapaudesta itäneen kansamme parissa jo pitkään. – Käytännön toimiin ryhdyttiin vuonna 1914, kun Venäjän Suomeen kohdistamien sortotoimien innoittamana aktiiviset suomalaiset päättivät, että Suomi tulee saada irti Venäjästä. Koska Suomessa ei ollut omia asevoimia eikä sotilaskoulutusta ollut saatavissa pohjoismaista, käännyttiin Saksan puoleen. Päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että Suomesta lähetetään Saksaan koulutukseen nuoria miehiä, joita myöhemmin ryhdyttiin kutsumaan jääkäreiksi, korosti Laatikainen. Kenraali Laatikainen kertoi suojeluskuntien alkutaipaleesta. – Keväästä 1917 alettiin perustaa suojeluskuntia, jotka nekin salaa-

mismielessä nimettiin alkuvaiheessa palokunniksi tai urheiluseuroiksi. Sortokaudet ja venäläistäminen olivat jättäneet yhteiskuntaan sekasortoa ja turvallisuusvajeen, jota suojeluskunnat ja punakaartit pyrkivät spontaanisti täyttämään aluksi yhteisymmärryksessä ja myöhemmin yhteiskunnallisten näkemyksiensä mukaan. Jo loppusyksystä 1917 suojeluskunnat virallistettiin ja perustettiin Suojeluskuntain keskushallinto, hän sanoi. Puheessaan Laatikainen korosti suojeluskuntien antaman koulutuksen tärkeyttä ja merkittävyyttä. – Suojeluskuntien antamalla koulutuksella oli ratkaiseva merkitys lähdettäessä talvisotaan. Suojeluskuntien koulutus oli merkittävää etenkin asutuskeskuksissa kasvaneille reserviläisille, ja tuki miten selvitä talven pakkasissa, puukon ja sahan käytöstä puhumattakaan sekä aseen toimintakuntoisuuden

2/2018

Erkki Lehmus

Prikaatikenraali Pertti Laatikainen piti juhlapuheen.

sti

tunne säilyttämisessä talviolosuhteissa. Merkityksetöntä ei ollut jatkosodan jälkeen suojeluskuntapiirien salaiset asekätkentävalmistelut – valmius sissisotaan. Sekin oli lipunnäyttöä itään, hän totesi. Kenraali Laatikainen muistutti puheessaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) tärkeästä asemasta kansalaisten kouluttajana. – Tänä päivänä MPK on ottanut paikkansa kokonaisturvallisuuden kouluttajana, jossa se on kasvanut suureksi reserviläisten sotilaallisesta koulutuksesta vastaavaksi organisaatioksi. Jopa 33 000 reserviläistä saa vuosittain koulutuksen MPK:n kursseilla. Samanaikaisesti myös varautumis- ja turvallisuuskoulutusta on laajennettu naisten ja nuorten kouluttamisesta aina kuntien ja viranomaisten kanssa käytävään yhteistyöhön. Lähes 20 000 siviilitaustaista kaikenikäistä henkilöä osallistuu vuosittain varautumis- ja

turvallisuus -koulutukseen. MPK:n kautta lakipohjaisena järjestetty vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on toimiva suomalainen ratkaisu, Laatikainen sanoi.

Vapaaehtoisuus kivijalkana Tervehdysten esittäjät toivat tilaisuuteen arvokkuuden ja juhlavuuden. Tervehdyksiä tilaisuudessa tuli kolmelta taholta. Valtiovallan tervehdyksen toi ministeri Ilkka Kanerva, Puolustusvoimien tervehdyksen Merivoimien esikuntapäällikkö lippueamiraali Timo Hirvonen ja Turun kaupungin tervehdyksen yhteysjohtaja Antti Kirkkola. Tervehdyksessään ministeri Kanerva korosti asevelvollisuuden ja reservin merkittävää yhteyttä kansalaisten tahtoon puolustaa maatamme. Suomalaisten tahto puolustaa maataan on kansainvälisessä ver-

tailussa maailman kärkeä. Kanerva näkee sodan ja rauhan käsitteiden sekoittuessa kyber- ja hybridimaailman olosuhteissa eräänlaiseksi utuiseksi harmaaksi vyöhykkeeksi. Siksi hänen mielestään onkin entistäkin suurempi tarve kokonaismaanpuolustuksen tarpeen ymmärtämiseen. – Perinteisen sodankäynnin lisäksi meidän on kaikki syy varautua laajan turvallisuuskäsityksen edellyttämiin uhkakuviin. Tämän vuoksi on aihetta harkiten pohtia, minkälainen voisi olla suomalainen malli maanpuolustusvelvollisuuden toteuttamiseksi, myös naisten keskuudessa. Ei suinkaan välttämättä asevelvollisuuden muodossa, Kanerva sanoi. Haavoittuvan, modernin nykyyhteiskunnan kriittiset toiminnot ovat Kanervan mukaan sellaisia, joista selviytyminen tulee edellyttämään valmiuksien rakentamista. Lainsäätäjä panostaa Suomen turvallisuuden hyväksi tehtävään työhön, paitsi ennennäkemättömän vahvoja taloudellisia ja teknologiasia resursseja, niin myös lainsäädännöllisiä uudistuksia valmiutemme parantamiseksi. – Samalla meidän on syytä saada myös ystäviä oman turvallisuutemme varmistamiseksi, Kanerva totesi. Kanervan mukaan vapaaehtoinen maanpuolustustyö muodostaa kivijalan maanpuolustustahtomme ylläpitämiseksi. – Välineet ovat hyödyttömiä ilman tahtoa ja osaamista. Maanpuolustustahto on korvaamaton potentiaali, joka edellyttää vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytysten turvaamista. Vain vahva sotilaallinen suorituskyky ja ymmärrys kokonaismaanpuolustuksestamme takaavat myös varmimmin vapautemme ja itsenäisyytemme kansainvaltaisessa Suomessa, Kanerva korosti. Amiraali Hirvonen totesi tervehdyksessään suojeluskuntatoiminnan olleen aktiivista Varsinais-Suomessa ja Turussa jo vuodesta 1917 alkaen. Aluksi suojeluskunnat olivat jalkaväkipainotteisia, mutta myöhemmin mukaan tulivat muutkin aselajit sekä meripuolustuksen elementit. Hirvonen korosti suojeluskuntien suurta merkitystä Suomen itsenäistymisessä, vapaaehtoisen maanpuolustuksen synnyttämisessä ja maanpuolustustahdon lujittamises-

sa. Suojeluskuntalaiset osallistuivat talvi- ja jatkosotaan niin rintamalla kuin kotirintamankin tehtävissä. – Sotien jälkeen, kun suojeluskunnat jouduttiin lakkauttamaan, jouduttiin pikaisesti ratkaisemaan omaisuuden turvaaminen. Varsinais-Suomessa varat päätyivät Varsinais-Suomen Maakuntasäätiölle, joka hienolla tavalla tekee tunnetuksi suojeluskuntatyötä, ylläpitää niiden perinteitä ja tukee vapaaehtoista maanpuolustusta. Vapaaehtoisella maanpuolustustyöllä on puolustusvoimille suuri merkitys, Hirvonen totesi. Yhteysjohtaja Kirkkola korosti tervehdyksessään suojeluskunnan merkittävää roolia Turun vapauttamisessa 1918. – Itsenäisyyden vuosikymmeninä suojeluskunnat ylläpitivät kansalaisten maanpuolustustahtoa ja -osaamista sekä suomalaisten fyysistä kuntoa. Suojeluskunnilla on ollut vaikeina vuosikymmeninä erittäin suuri merkitys Suomen puolustuskykyyn ja -tahtoon. Tällä vapaaehtoistoiminnalla luotiin kyky selviytyä toisen maailmansodan haasteista, Kirkkola sanoi.

Suojeluskuntien muisto Dosentti Mikko Uola loi puheessaan katsauksen Suojeluskunnan sadan vuoden takaisiin aikoihin. – Suojeluskunnat olivat oman aikansa tuote. Ne syntyivät sen hetken tarpeesta, kun oli suojeltava kansalaisia uhkaavilta vaaroilta. Ne täyttivät tehtävänsä myös seuranneina vuosikymmeninä maanpuolustushengen kasvattajina sekä monenlaisten harrastusten kuten urheilun ja kulttuurin edistäjinä, hän totesi. – Suojeluskunnat elävät enää kansakunnan muistissa. Nykyisin elossa olevista suomalaisista suurella valtaosalla ei ole minkäänlaista omakohtaista kosketusta tähän menneiden vuosien maanpuolustusjärjestöön. Perinteet ovat kansakunnalle tärkeitä. Historiaa sanotaan syystäkin kansakunnan muistiksi. Me tiedämme, mitä siitä seuraa, jos muisti pätkii tai ei toimi ollenkaan. Niinpä on syytä toivoa, että suojeluskuntien tärkeä rooli itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä säilyy

kollektiivisessa muistissamme vielä pitkään, Uola sanoi. Varusmiehen puheenvuoron käytti upseerikokelas Max Puhakainen. Häntä pyydettiin alun perin puhumaan sisällissodasta. Hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja päätti kertoa omasta varusmiesajastaan ja sen tuomista opeista ja mahdollisuuksista. – Jos itse jonain päivänä olen siinä tilanteessa, että joudun käyttämään täällä opittuja taitoja konkreettisesti, haluan ottaa niistä kaiken irti. Haluan antaa oman panokseni takaisin niille, jotka ovat käyttäneet työtunteja kouluttamiseeni. Haluan osaamisellani mahdollistaa sen, että tarvittaessa pystyn pelastamaan ryhmäni, joukkueeni tai perheeni hengen, Puhakainen totesi. Varsinais-Suomen Maakuntasäätiön puheenjohtaja Timo Merilahti kertoi päätössanoissaan lyhyesti Maakuntasäätiön taustoista ja toimintatavoista sekä säätiön perinnetilasta. Säätiön tarkoitus on vaalia suojeluskunta-arvoja ja perintöä sekä edistää isänmaan rakkautta ja kiintymystä kotiseutuun samoin kuin tukea sopivin keinoin Varsinais-Suomen henkistä ja aineellista hyvinvointia. – Vaalimme ja ylläpidämme Turun toimitilassamme perinnetilaa jakamalla luotettavaa historiantietoa suojeluskuntajärjestöstä, hän totesi. Merilahti oli järjestäjien puolesta erityisen iloinen siitä, että juhlassa oli mukana runsas nuorten joukko niin esiintyjinä, puheenvuoron käyttäjinä kuin kuuntelemassa ja havainnoimassa esityksiä. Korkeatasoiset musiikkiesitykset toivat tilaisuuteen erityistä arvokkuutta. Juhlan musiikista vastasivat Laivaston soittokunta, Mieskuoro Laulun Ystävät, Puolalanmäen musiikkilukion kuoro Chorus Iucundus ja viihdetaiteilija Tuija Saura. Laivaston soittokunnan kapellimestarina toimi soittokunnan päällikkö musiikkikomentajakapteeni Petri Junna. Tilaisuuden juonsi everstiluutnantti evp Markku Heinonen iloisen jämäkästi tyylilleen uskollisena. Hieno ja mieleenpainuva tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Varsinaissuomalaisten lauluun.

2/2018

Kokonaisturvallisuus ja hybridiuhat

ota ja sodankäynnin luonne ovat olleet neljännesvuosisadan muutoksessa. Persianlahden sodat toivat sotanäyttämölle modernia aseteknologiaa, joka antoi mahdollisuuden poliittisesti siistiin kaukovaikuttamiseen ja ihmisvoimaa säästäviin operaatioihin täsmäohjuksineen, ohjautuvine pommeineen ja kauko-ohjailtavine tiedustelu ja hyökkäyslennokkeineen. Tutkijat puhuivat postmodernista sodankäynnin vallankumouksesta. Myös meillä uskottiin uuden sotatekniikan antavan mahdollisuuden uudistaa puolustusvoimiemme ydintoimintoja. Paikallispuolustus lopetettiin vanhanaikaisena. Otettiin mallia uudesta kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, kunnes historia ja geopolitiikka palasivat kansainväliseen politiikkaan. Kohta valtaan nousemisensa jälkeen Putin alkoi palauttaa Venäjän suurvalta-asemaa, jonka hän selkein sanoin ilmaisi jo 2007 Münchenin kokouksessa. Pekingin olympialaisten avajaisten aikana 8. elokuuta 2008Venäjä hyökkäsi Etelä-Ossetiaan ja rajan yli pitkälle Georgian puolelle. Heti Sotšin talviolympialaisten jälkeen 2014 seurasi Krimin valtaus vihreine miehineen ja Venäjän tukema sota Itä-Ukrainassa. Varsinkin Krimin valtauksen jälkeen julkisuudessa alkoi esiintyä termejä kuten hybridisodankäynti, informaatiosodankäynti ja kybersodankäynti. Nämä kaikki termit ovat laajentaneet käsityksiämme sodankäynnistä ja ymmärrystä siitä miten kriisit ja sodat voivat kehittyä. Tänään puhutaan hybri-

diuhkista. Krimin valtaus nosti uudelle tasolle keskustelun väkivallan välttämättömyydestä konfliktissa. Sodankäynnin klassikko Sun Tzun ajatus, että kaikki perustuu harhaan johtamiseen ja ensisijaisen tärkeää on hyökätä vihollisen strategiaa (ei asevoimia) vastaan. Toisin sanoen lyödä kiilaa kohteena olevan maan yhteiskuntaan ja ihmisten mieliin. Voittaa sota ampumatta laukaustakaan. Alettiin kyseenalaistaa väkivallan välttämättömyyttä konflikteissa. Tällaisen hybridisen sodankäynnin hallitsemiselle antaa hyvät perusteet jo kylmän sodan aikana alkanut ymmärrys kriisien koskettavan koko yhteiskuntaa eikä ainoastaan maanpuolustusta sen laajassakaan merkityksessä. Yläkäsitteiden kehittyminen totaalisesta sodasta ja kokonaismaanpuolustuksesta nykyiseen kokonaisturvallisuuden strategiaan antaa selkeän kehyksen myös hybridiuhkien ja -sodan ymmärtämiseksi. Joissain tutkijoiden keskusteluissa on tarjottu uutta yläkäsitettä hybriditurvallisuus, joka on enemmän sekoittamassa, kuin selkiyttämässä hybridiuhkien ja -sodan hahmottumista. Kokonaisturvallisuuden kehyksessä sen voi hyvin hahmottaa liittyvän ajatukseen, että hybriditurvallisuus leikkaa läpi koko yhteiskunnan aina yksityisestä kansalaisesta, perheiden ja kansalaisyhteiskunnan varautumiseen saakka. Sisäisen turvallisuuden toimintaympäristö on muuttunut ja uudet turvallisuusuhat edellyttävät koko yhteiskunnalta uudenlaista

valmiutta ja varautumista. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (YTE 2017) todetaankin, että kokonaisturvallisuus tehdään yhdessä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä, jossa kolmannen sektorin rooli korostuu. Tulevan maakuntauudistuksen varautumisen yhteistyöverkostoissa on tarkoitus saada kolmas sektori toimimaan koordinoidusti. Tähän liittyvään koulutukseen MPK on tarjoamassa käyvän alustan. Eri järjestöt ovat koonneet valmisteluryhmiä hahmottelemaan alueellista yhteistyötä. Vapaaehtoisuus on edelleen merkittävä kolmannen sektorin priimusmoottori. Viranomaiset eivät halua puuttua järjestöjen toimintaan vaan kiinnostavaa on niiden tuottamat resurssit ja osaaminen sekä niiden tarjoamat palvelut. Hybriditurvallisuutta kokonaisturvallisuuden kehyksessä tarkasteltiin 21.3. Helsingissä ”Turvallisuus hybridiympäristössä”- seminaarin alustuksissa ja paneelissa, jossa arvovaltaiset panelistit keskustelivat aiheesta monipuolisesti kansalaisen, median, yhteiskunnan ja kehittyvän tekniikan näkökulmasta ja vaikuttamisen sietämisestä. Uusien tiedustelulakien säätämisen kiireellisyydestä tehdyn mielipidetiedustelun tuloksen perusteella kansalaisten pääosa tukee tiedustelulakien nopeutettua säätämistä ja toimeenpanoa. Vahvin kannatus tulee hallituspuolueiden jäseniltä ja puolelta oppositiota. Huomioitavaa on, että 8 % vastaajista on saanut kalasteluviestejä. Kansalai-

set haluavat lisää ymmärrettävää tietoa eikä turvapuheiden katsota aiheuttavan lisää pelkoa. Kyky tunnistaa hybridivaikuttaminen ja selviäminen mahdollisesta ”uhkaähkystä” edellyttää ymmärryksen lisäämistä ja asian vakavuuden tajuamista. Kriittinen, faktoja tarkistava kansallinen media ja sen henkinen kriisinsietokyky on keskeinen tekijä yhteiskunnan eheyden ja demokratian ylläpitämisessä. Informaatiovaikuttaminen ulkopuolelta poliittiseen elämään ja vaaleihin on kiistatonta ja sen havaitseminen on median, poliitikkojen ja yksilön vastuulla. Tarkoitukselliset vihapuheet ja vaihtoehtoiset faktat ovat helpoimpia tunnistaa mutta määrätietoinen yleisen mielipiteen ja yhteiskunnan instituutioiden perusteeton syyttäminen ja manipulointi vaatii jo oman mukavuusalueen ja suosikkimedioiden ulkopuolella vierailuja. Joskus asevelvollisten toistavassa ja kertaavassa koulutuksessa kuuli heittoja, että kyllä onnistuu, kun on kovat piipussa. Silloin ei enää opita mitään uusia taitoja. Samoin on hybridiosaamisen kanssa. Hyvin selkeä kannanotto on vaatimus koko julkisen hallinnon keskittymisestä oleelliseen ja rutiinien jättäminen tekoälylle - joka päivä on syytä lähteä ”hybridilenkille”. Taide ja tarinat ennakoivat tulevaa ja kertovat vahvuuksista ja myös heikkouksista. Juhlavuosi 2017 ja muistamisen vuosi 1918 sisältävät tarinoita. Itsenäistyminen, venäläistymisestä selviytyminen, vapaussota, sisällissota, itsenäisyyden ja instituutioiden vahvistaminen, jälleenrakentaminen ja veteraanien perintö esimerkkeinä,

ASIANTUNTIJALTA

rakentavat ja muokkaavat kansallista identiteettiä. Autonomian aikana rakennettiin tietoinen kertomus Suomesta huolimatta siitä, että kielet, paikalliskulttuurit, tavat ja tottumukset erosivat toisistaan. Yksi vahva kertomus oli Flooran päivänä 1848 esitetty Maamme laulu kansallisen identiteetin rakentamisessa. Juhlapuheen otsikko oli Suomen nimi. Tapahtumaa pidetään jopa orastavan kansalaisyhteiskunnan alkuna. Opimme vähitellen tekemään yhteistyötä järjestäytymällä vapaaehtoisesti asioiden ja aatteiden ympärille. Myöhemmin todettiin, että kieli oli tärkeä lähtökohta. Kuvakirjat ja taiteet kuvasivat suomalaista yhteiskuntaa ja sen luontoa aina Lappia myöten. Syntyi kuva Suomesta. Kuva jaettiin kansakoulujen kautta koko maahan. Kertomus loi turvallisen, yhdessä koettavan käsityksen maasta. Tänään ympäristömme on moniääninen ja identiteetti rakentuu erilaisista lähtökohdista kiinnittyäkseen maan kulttuuriin. Moninaisuudesta, menneistä sodista ja ristiriidoista huolimatta tarvitsemme yhteisiä kiinnekohtia ja kokemuksia, tarinoita jotka jalostavat kansallista identiteettiä ja kokemusta turvallisuudesta. Emme ole vastuullisia menneiden polvien hyvistä tai pahoista teoista, mutta emme saa unohtaa niitä. Niistä voi oppia. Sovinnon ilmapiiri edesauttaa ymmärtämään myös vapaussodan ja sisällissodan syvintä olemusta ja juurisyitä. Seppo Ruohonen, everstiluutnantti evp.

KENTÄN KUULUMISIA

Kevätkokous vapaussodan hengessä Alastarolla Ahti Isosomppi

Ahti Isosomppi

lastaron Reserviläisten kevätkokous pidettiin 21. maaliskuuta Sallilan energian tiloissa Alastarolla. Kokoukseen oli saapunut Alastaron Reserviupseereita ja Alastaron Reserviläisiä noin 30 osallistujaa. Esitelmää pitämään oli saapunut Vapaussodan Helsingin seudun perinneyhdistyksestä Jyrki Uutela, avustajana Nina Schleifer. Esitelmä oli mielenkiintoinen, ja saimme täsmätietoa Vapaussodasta. Jyrki Uutela oli perehtynyt aiheeseen huolella. Kuulimme historiaa mistä on aikaisemmin puhuttu vähän tai ei ole

annettu oikeata tietoa. Varsinainen kevätkokous käsitti sääntöjen määräämät asiat. Kokouksen puheenjohtajana toimi Kalevi Suvila, sihteerinä Markku Pulliainen. Vuosi 2017 oli Alastaron Reserviläiset ry:n 57 toimintavuosi. Jäsenmäärä oli vuoden lopulla noin 160. Yhdistyksen toiminta noudattaa toimintasuunnitelmaa ja varsinainen toiminta on tapahtunut yhdessä Reserviupseerikerhon kanssa. Urheilukisoja pystyttiin järjestämään hyvin, talvikilpailut takana, kesäkilpailut edessä. Liikuntapalkinnon (Reserviläismalja) sai vuodeksi haltuunsa Olli Eskola.

Jyrki Uutelan esitelmää kuunneltiin kiinnostuneina.

2/2018

VAPAUSSOTA 100 VUOTTA

Pomarkun taistelujen satavuotisjuhla oli yleisömenestys Jouko Fossi

nsimmäisen kerran elämässäni näin maininnan Turun komppaniasta Satakunnan rintaman taisteluissa 1918 Jouko Nurmisen kirjoittamassa Kankaanpään suojeluskunnan historiassa ”Sortovuosista sotavuosiin” liki parikymmentä vuotta sitten. Siinä mainittiin, että Turun komppania oli yöpynyt isovanhempieni talossa Kankaanpään Veneskoskella helmikuun lopulla 1918. Lähdeteoksena mainittiin Lauri Jalavan kirja ”Komppaniamme vapaussodassa”. Asia jäi vaivaamaan. Työkiireiden vuoksi en ehtinyt tarkemmin innostua asiasta silloin. Serkkupoikien kanssa asiaa joskus sivuttiin. Syksyllä 2010 olin eräällä Vienan Karjalaan suuntautuneella matkalla ja Kuopiossa liittyi joukkoomme entinen koulukaverini Ismo Kivistö, joka kertoi, että Pomarkun taisteluista oli tehty Turun yliopistossa poliittisen historian sivulaudatur ”Kahden kaartin väkeä” ja tekijä oli Tiina Lintunen Pomarkusta. Sittemmin osoittautui, että hänen tätinsä oli entinen luokkatoverini. Tästä kaikki alkoi. Liityttyäni Vapaussodan Varsinais-Suomen Perinneyhdistykseen (VV-SP) ja järjestettyäni kaksi jääkäriseminaarimatkaa 2014–15 Kortesjärvelle poikkesimme myös Pomarkun kirkonmäellä katselemassa vanhassa kirkossa olevia taistelujen jälkiä. Kaikkien näiden vuosien aikana olen sitten kahlannut moneen kertaan teokset Lauri Jalava ”Komppaniamme vapaussodassa” (Turku 1928), K. Saarenheimo ”Porin rykmentti vapaussodassa ” ja Lauri Kaukamaa ”Porin seutu itsenäisyystaisteluiden vaiheissa”. Kun noilta seuduilta kotoIsin olevana tunsin taistelujen maastokohdat melko hyvin, olikin helppo alkaa miettiä muistotauluja Turun komppanian taistelu- ja majapaikoille. Tähän työhön sain VV-SP:ltä täyden henkisen ja taloudellisen tuen. Muistotauluja tulikin sitten neljään paikkaan. Kävimme ne ”juhlallisin” menoin virallisesti paljastamassa 2014 ja 2015.

Muistojuhlaidea syntyy Pari vuotta sitten otin VVSP:n hallituksessa esille idean, että ryhdyttäisiin suunnittele-

maan Pomarkun taistelujen 100-vuotismuistojuhlaa yhdessä Porin ja Satakunnan vastaavien yhdistysten kanssa. Yhdistykset päättivät olla mukana ja puheenjohtajien kanssa oli sovittu, että Satakunnan yhdistyksellä on pääjärjestelyvastuu, mutta VVSP on myös allekirjoittaneen edustamana mukana järjestelyissä. Pomarkun kuntaan otettiin yhteys ja 28.12.2017 pidimme kokouksen kunnanjohtaja Eero Mattssonin kanssa. Asia lähti heti eteenpäin, kunta lupasi ottaa osaa kuluihin. Juhlapäiväksi sovittiin Pomarkun viimeisen taistelun (9.3.) jälkeinen sunnuntai 11.3. ja paikaksi entinen suojeluskuntatalo Hakalinna. Tammikuusta lähtien Kankaanpään Seutu, Luoteisväylä ja Satakunnan Kansa aloittivat näihin päiviin saakka jatkuneen kirjoitusten sarjan ”Paha Pohjois-Satakunta” Satakunnan rintaman taisteluista, joten julkisuutta saatiin roppakaupalla. Yhdistykset markkinoivat juhlaa jäsenistölleen ja lehtiilmoituksilla kaikille asiasta kiinnostuneille. Juhlaan oli vapaa pääsy.

Juhla oli menestys Edellisenä päivänä testasimme paikallisen yhdyshenkilön majuri (res.) Matti Peltomäen kanssa juhlapaikan AV-tekniikan ja järjestelimme salin kalusteet. Juhla aloitettiin 11.3. klo 9.30 yleisön tutustumisella Pomarkun vanhan kirkon kärsimiin vaurioihin. Viime kesän siivoustöiden yhteydessä kirkon tornista oli löytynyt vielä iso tykinkranaatin sirpale. Kirkkoon oli taisteluissa osunut kymmenkunta tykinkranaattia, mutta se ei syttynyt tuleen. Juhlajumalanpalveluksessa uudessa kirkossa kirkkoherra Hannu Anttoora kosketteli saarnassaan myös sadan vuoden takaisia tapahtumia kotitilallaan Ahlaisten Anttoorassa, joka oli hetken toiminut punaisten esikuntapaikkana. Kirkossa olivat myös yhdistysten liput. Kirkko oli täynnä väkeä. Tämän jälkeen Satakunnan ja Porin yhdistykset suorittivat kunnianosoituksen ja seppeleen laskun Pomarkun taistelujen muistomerkillä. Seppeleen nauhassa oli myös VV-SP:n nimi. Kunnan tarjoamat kahvit nautittiin Hakalinnassa klo 12 ja varsinainen juhla alkoi

klo 12.30. Sen aloitti Noormarkun soittokunta Tauno Wrangin johdolla ja yleisön laulaessa Satakunnan laulun. Finlandia-hymnin jälkeen tervehdyssanat lausui Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Tuominen. Juhlaesitelmän pitäjäksi oli itseoikeutetusti pyydetty valtiotieteen tohtori, yliopistoopettaja Tiina Lintunen Turun yliopistosta. Hän käsitteli taistelujen vaikutuksia Pomarkun seudulla niiden aikana ja jälkeen. Hän on väitöskirjassaan käsitellyt erityisesti punaisten naisten kohtaloita. Noormarkun soittokunnan esitettyä Jääkärimarssin toisen esitelmän piti tämän kirjoittaja aiheenaan ” Turun komppania Pomarkun ja Satakunnan taisteluissa 1918”. Esitys alkoi katsauksella Turussa tapahtuneen vallankumouksen aiheuttamaan anarkistiseen tilanteeseen, jolle porvarit eivät voineet mitään, vaikka olivatkin perustaneet ”Yhteishyvänvaliokunnan”. Aseita ei ollut vielä tammikuussa 1918. Esitys jatkui turkulaisten ja salolaisten, pääasiassa koulupoikien, traagistenkin matkaseikkailujen kuvauksilla sekä päätymisestä Kankaanpäähän, jonne oli muodostumassa valkoisten rintama, sillä Kankaanpäässä ei ollut ehditty punakaartien perustamisessa suunnitelmaa pidemmälle, koska Porista siirtynyt suojeluskunta rauhoitti tilanteen. Porikin oli punaisten hallussa.

Kolme taistelua kirkonmäestä Eversti Linderin saavuttua 20.2.1918 Kankaanpäähän Satakunnan rintaman komentajaksi ja Turun komppanian muodostuttua alkoivatkin sitten ammattisotilaan

ja juuri Suomeen saapuneiden jääkäreiden johdolla varsinaiset taistelutoimet. Turun komppania sai tulikasteensa Pomarkun Honkakosken Rosendahlin ahteella 22.2.1918, mutta joutui kymmenkertaisen ylivoiman edessä vetäytymään. Pomarkun kirkonmäestä käytiin kaikkiaan kolme taistelua 25.2., 1.3. ja 9.3. Jälkimmäisessä laskettiin noin 80 kaatunutta. Turun komppanian päällikkönä toimi sekä Honkakosken että Pomarkun taistelussa jääkärivääpeli, myöhemmin everstiluutnantti Aarne Peltonen Pöytyältä. Hänen muistomerkkinsä löytyy Naantalin Kuparivuoren urheilukentän länsipäästä. Pomarkun kunnan tervehdyksen esitti kunnanjohtaja Eero Mattsson. Juhlan päätössanat lausui Vapaussodan Porin seudun Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Laine. Tilaisuus päättyi soittokunnan ja yleisön yhdessä esittämään Maammelauluun. Lopuksi nautittiin omakustanteisesti Hakalinnan maittava lohikeitto. Turkulaisiakin oli juhlassa mukana pikkubussillinen eli yhteensä 12 henkilöä. Enemmänkin olisi mahtunut. Matkanjohtajana toimi Taisto Valkonen. Pieniä epäilyksiä juhlan saamasta huomiosta oli vallalla, mutta yleisömäärä ja paikallisten ihmisten kiinnostus ylitti kaikki odotukset. Moni tuli esiintyjiä kädestä kiittelemään kommenteilla ”ei meille ole koskaan kerrottu tällaisista tapahtumista”. Kunnanjohtajakin oli yllättynyt runsaasta yleisömäärästä. Kun saliin katettiin 105 istuinpaikkaa ja kun muistelee seinustoilla seisoneiden määrää, lienee aika lähellä arvio 150 hengen juhlasta.

Seppelpartiossa olivat Pasi Tuominen, Matti Peltomäki ja Tapio Laine.

Jouko Fossi

Luodinreiät ovat vielä muistona sadan vuoden takaisista tapahtumista.

Pomarkun taistelujen muistomerkki paljastettiin 1997.

2/2018

VAPAUSSOTA 100 VUOTTA

Alastaron Vapaussodan sankaripatsas ”Raakel itkee lapsiaan” on Wäinö Aaltosen teos

Alastarossakaan ei säästytty punaisten raakuuksilta

Vapaussodasta puhumiselle on tieteelliset perusteet Kari Nummila

”J

os henkisä olet, niin koita kasvattaa lapset Herran pelossa, että niistä tulisi rehellisiä ja kunnon ihmisiä. Wasta minäkin käsitän, mitä Jumalan armo on. Olen sitä ennen aikana arvossa pitänytkin. Nyt pitäs taas pian lähteä Noormarkkua ja Poria vallottamaan eikä ollenkan tiedä, jos siittä leikistä selkiän elävänä, mutta jos kuolenkin, niin muista, että olen kaatunut rehellisesti totuuden puolesta, ja että kyllä voitto on meidän, mutta myös uhrinsa se vaatii. Ei nyt muuta vaan Hyvästi ja voi oikein hyvin ja elä terveenä, ja sano lapsille isä elää vielä ja rakastaa

heitä, niin kuin sinuakin ja rukoilee teidän edestänne”. Edellä oleva teksti on suora lainaus alastarolaisen vapaussoturin F.E. Saarikallion kirjeestä, jonka on lähettänyt 7. maaliskuuta 1918 Pomarkusta Olga-vaimolleen. Saarikallio kaatui 1. huhtikuuta 1918 Mouhijärven Häijään taistelussa. Jo tämäkin pieni osa kirjeestä kertoo ikään kuin käsinkosketeltavasti siitä tilanteen äärimmäisestä vakavuudesta ja jännitteestä niin kirjoittajan ja hänen perheensä kuin isänmaan kohdalta. Kirje todistaa samalla ihailtavasti hänen uhrivalmiudestaan, järkähtämättömästä tulevaisuudenuskostaan ja aidosta isänmaallisuudestaan kuin

hänen suuresta rakkaudestaan omaa perhettään kohtaan. Alastaron kirkkomaalla kertoo kaksi poikkeuksellisen puhuttelevaa sankarivainajien muistomerkkiä Suomen kolmesta vapaussodasta: Vapaussoturien sankarihaudan muistomerkki ”Raakel itkee lapsiaan” on Wäinö Aaltosen ensimmäinen merkittävä julkinen teos jo vuodelta 1919. Sen toisinto löytyy Savonlinnan kirkkomaalta. Aaltosen veistämä viime sotien muistopatsas ”Elämän ja kuoleman rajalla” on vuodelta 1951 ja sekin on lajissaan poikkeuksellisen vaikuttava. Aaltosen ”konsulttina” Alastaron suuntaan toimi v. 1919 loimaalaiskirjailija

Väinö Kolkkala. Hän hankki Aaltoselle jälkikäteen lisäpalkkiotakin Alastarolta alkuperäisen urakkasumman oltua kovin alhainen. Punakapina eli juridisesti valtiokaappaus, vallankumousyritys oli nimenomaan Sdp:n vasemmistosiiven, aikaansaama, aseellinen hyökkäys ehkä maailman demokraattisinta valtiota kohtaan. Loimaan seudulla punainen valta vakiintui mm. paikallisine vallankumouskomiteoineen ja vallankumousoikeuksineen heti suurlakon päätyttyä 21.11. 1917. Turku taipui punaiseen valtaan jo 15.11. 1917. Alastarolla yli 50 omaista muisteli nyt 1. pääsiäispäivänä 1. huhtikuuta tasan

sata vuotta sitten kaatuneen Saarikallion ja yhdeksän muun uhrin kohtaloa. Heistä kahdeksan nimi on patsaassa, jonka etuosasta löytyy kullatuin kirjaimin teksti ”Kansan vapauden puolesta ei ole mikään uhri liian kallis”. Emil Kärki ja Albin Kosonen on laskettu yksityishautoihin. Kymmenestä Alastaron uhrista kuusi on teloitettu ja neljä on kaatunut. Väinö Ojala kaatui jo 21.11. 1917 Loimaan paperitehtaan taistelussa/Vesikosken kahakassa ja kolme muuta Vapaussodan rintamilla. Kolme teloitusta tapahtui jo aivan helmikuun alussa. Juho Häyry kuljetettiin metsään, jossa hänen kallonsa oli halkaistu ja vartaloa puhkottu

kiväärinpistimillä. Sankarien muisto –teos (1927, 868 sivua, Kustannusyhtiö KIRJA) kertoo Albin Kososesta, jonka punakaarti teloitti 16.2. 1918.

Huligaaniaines lähti terrorismin tekoihin Aseettomien siviilien tai senaatin joukkojen vangittujen miesten teloitusaalto alkoi Kangasalan Suinulasta, jossa turkulaisen punapäällikön Tuomas Hyrskymurron johtamana ja myös venäläisten matruusien avustamana teloitettiin 17 aseetonta senaatin joukkojen miestä jo 31.1. 1918. Hyrskymurto oli Loimaalla vasta hieman Paperitehtaan taistelun päättymisen jälkeen, mutta hän johti

2/2018

VAPAUSSOTA 100 VUOTTA Kari Nummila

Moskovassa 1918 perustetun Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana 1920-1935. Mannerista tuli itse asiassa Suomen diktaattori, kun hän toimi valtiokaappauksen jälkeen niin Kansanvaltuuskunnan puheenjohtajana (ikään kuin pääministeri) sekä lopulta myös Suomen punaisen kaartin päällikkönä. Manner teki myyräntyötä Neuvostoliitossa Suomea vastaan aina 1930-luvulle, jolloin hän joutui työleirille riitaannuttuaan Otto-Ville Kuusisen kanssa ja kuoli siellä v. 1939 ilmeisesti tappavaan radium-säteilyyn. Kaikki muutkin kapinan johtomiehet likvidoitiin Neuvostoliitossa tavalla tai toisella eli he saivat ”palkkansa”, juonittelevaa Kuusista lukuun ottamatta. Kaikki kapinapomot lähtivät siis lipettiin unohtaen joukkonsa. Varsinais-Suomessa muut kuin punaiset joutuivat vetämään matalaa profiilia usein piileskelemällä. Punakapinan alettua pyrittiin mukaan Suomen valtion laillisen hallituksen eli senaatin joukkoihin, kun oltiin luomassa Suomen armeijaa 100 vuotta sitten. Senaatin (Suomen virallisen hallituksen) joukkoihin kuuluivat nimenomaan suojeluskunnat, yhä voimassa v. 1918 olleen, vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla aseisiin kutsutut miehet sekä Saksassa 1915–1918 koulutetut jääkärit, joiden pääjoukko, 1250 miestä palasi, 25.2.1918 Suomeen.

Senaatin joukot venäläisiä häätämässä

Alastarolle ”rankaisuretkikuntaa”, joka teloitti seuraavana päivänä yhden loimaalaisen. Oripäänkankaalla turkulaiset ja loimaalaiset punakaartilaiset teloittivat helmikuun alkupäivinä 13 miestä, joista kaksi oli Loimaan seudulta. Pelätyin loimaalainen punakaartilainen oli ”Rytö-Ville” eli Villiam Rodolf Rytö. Suurta huomiota herättäneisiin raakuuksiin kuulu myös Metsämaan (nyt Loimaata) poliisin Frans Henrik Heinosen kidutus ensin nuotiolla ja teloitus helmikuun

alkupuolella Metsämaalla. Hänet upotettiin lopulta jokiavantoon, yhden version mukaan vielä elävänä. Kaikki edellä mainitut tapaukset niin sanotusti myrkyttivät ilmapiiriä. Päätekijänä tässä oli punakaartien ns. huligaaniaines, jota ei kyetty pitämään aisoissa.

Naapurin Mannerista Suomen diktaattori Alastaron naapuripitäjän, Vampulan kirkkoherran poika, Kullervo Manner (Sdp) toimi 1917 eduskunnan puhemiehenä ja Sdp:n puheenjohtajana 1917–1918 sekä

Kun punakapina alkoi Etelä-Suomessa 27.1.1918, niin senaatin joukot keskittyivät nimenomaan 28.1.1918 alkaen venäläisten varuskuntien aseriisuntaan Pohjanmaalta alkaen eikä suinkaan sotimaan omaa kansaansa vastaan vaan, janoten vapaata isänmaata. Aseriisunta onnistuikin hyvin ja aika vähin tappioin. Venäläisiä joukkoja majaili Suomessa tammikuussa 1918 vielä arvioiden mukaan 45 000–70 000 miestä. Syksyllä 1918 maassa oli yli 120 000 Venäjän soturia ja Itämeren laivastokin talvehti Helsingin edustalla. Venäläisten häätämisen aloitti maankuulu jääkäri Viljo (”puujalka”) Laakso, myöhempi jääkärieverstiluutnantti, joka toimi Loimaan seudun miesten pataljoonakomentajana niin Talvi- kuin Jatkosodassakin sekä ennen viime sotia Porin rykmentissä sekä yksityisyrittäjänäkin (mylly) Mellilässä.

Kapinalle erilaisia nimityksiä Kapinalla on aina jokin kohde. Punakapinassa sen pääkohde oli demokratia

ja kansanvalta, sillä tavoitteena oli – jos ei nyt aivan Leninin lanseeraama yleismaailmallinen proletariaatin diktatuuri – niin ainakin Suomea koskeva yhden porukan diktatuuri. Skp:n puolueohjelmassa oli aseellinen vallankumous vielä v. 1957. Kapina on vakava asia, josta kautta aikain on yleensä saanut kuolemantuomion. Näin olisi käynyt jääkäreillekin, jotka Venäjän katsannossa olivat maanpettureita. He panivat siis likoon koko elämänsä isänmaan puolesta. Kapina-ajan nimestä väännetään yhä kättä. Käytössä on ollut mm. sisällis-, veljes-, kansalais- ja luokkasota sekä vuoden 1918 sota, torpparikapina. Mm. kansanedustaja Erkki Tuomioja (sdp) vaati äskettäin käyttämään sisällissotaa siksi, että ”se on puolueeton”. Torpparisota se ei ollut, vaikka Väinö Linnan Pohjantähdestä sen kuvan voisi saada. Kansalaissota-termi taas on kopio Neuvosto-Venäjältä, jossa bolshevikit ja tsaristit kävivät sotaa vuosia. Ypäjäläissyntyinen professori (emeritus) ja torpparin poika Viljo Rasila, 92, huomauttaa aina Urjalassa, että Pohjantähti on romaani eikä suinkaan historiankirja, joka selittäisi kapinan. Rasilan mukaan kapinan ydin ei ollut tortpparikymyksessä kuten Linna antaa ymmärtää: punaisten kaatuneista ei ollut kuin 1 prosenttia torppareita. Linnan kritiikkiä ovat aiemmin esittäneet väkevästi mm. professorit Seikko Eskola ja Esko Salminen. Mutta heitä maamme ”älymystön eliitti” ei ole halunnut kuulla. Poliitikko ja tutkija Lasse Lehtisen (sdp) ja valtiosihteeri Risto Volasen (kesk) kirjauutuus ”1918 – kuinka Suomi vallankumous levisi Suomeen” on saanut jo huomiota: Linna ja Pohjantähti on ainakin osittain pudotettu jalustalta. Kekkonen runnasi Linnalle tieteen akateemikon arvon. Sen olisi pitänyt olla tietysti taiteen akateemikko. Em. tekijät antavat Linnalle tunnustusta kapinan kamaluuden esiintuomisen, mutta pitävät Pohjantähteä (II osa) lumetarina, joka ei kerro, että kapinalla harhautettiin ensin yksi sukupolvi hirmutekoihin ja seuraava sukupolvi harhautettiin ajatuksissa 1960-luvun jälkeen. Volanen hämmästelee sitä, että kaikki koulut käytyäänkään ja eläkkeelle jäätyäänkään hän ei ollut vielä selvillä perin juurin kapinasta. Vasiten vasta eläkeiällä perehtyminen asiaan avasi silmät. Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares kirjoittaa Kanavassa (1/2018) viiltävästi, että ”pohjantähteläisyys hallitsee lähes yksinään suomalaisten kuvaa vuodesta

1918. Nykyihmiseltä puuttuu älyllinen uteliaisuus arvioida tuota aikaa miltään muulta pohjalta”. Vahvasti taustalla häärivät useita vuosia niin Lenin kuin Stalinkin. Vaikutuksensa oli venäläisellä sotaväelläkin: Leninin asejunaoperaation ohella aiemmin bolshevikit olivat aivopesseet suomalaisia, Stalin vielä 29.11.1917 Sdp:n puoluekokouksessa. Mannerin ”vasen käsi” K.H. Wiik kirjoittaa muistelmissaan: ”Me ajaudumme vallankumoukseen, tahdoimmepa taikka emme, sillä bolshevikit pakottavat meidät siihen ennen pitkää.” Kaikki vasemmiston vaatimukset olivat täytetty ennen punakapinaa: 27.11. oli hyväksytty kahdeksan tunnin työaikalaki (sitä noudatettiin monin paikoin jo mm. kevään ja kesän 1917 maatalouslakkojen jälkeen vapaaehtoisesti) sekä uusi, yleinen ja yhtäläinen kunnallislaki, joka takasi kaikille äänioikeuden varallisuudesta riippumatta. Torppariasetus annettiin tammikuussa. Oma lukunsa on se vuosia jatkunut, systemaattinen vihankylvö, jota mm. vasemmistolehdistössä harjoitettiin porvaripuolta vastaan. Tätä on tutkinut mm. dosentti Jari Ehrnrooth, jonka väitöskirjan otsikko on ”Sanan vallassa, vihan voimalla. Sosialistiset vallankumousopit ja niiden vaikutus työväestössä 1905–1914” ja tietysti myöhemminkin. Kapinan yhdeksi osasyyksi on sanottu elintarvikepulaa: Venäjä oli ennen vuotta 1918 maailman vilja-aitta ja sieltä tuotiin valtaosin leipävilja Suomeenkin ennen kapinaa. Suomessa tuotettiin maitoa ja kirnuttiin voita, joka vietiin Englantiin. Kun raja meni kiinni, ei tullut idästä viljaa. Keväällä ja kesällä 1917 vilja-Suomea koettelivat maatalouslakot; jopa isäntiä itseäänkin estettiin Lounais-Suomessakin tekemästä kylvöjä. Kasvukausi oli vielä kehno eli ruokakatastrofihan siitä tuli.

Kapina sinänsä oli valtava katastrofi Professori Seikko Eskola korostaa, että kapina oli 1900-luvun suurin poliittinen erehdys, joka tuotti erityisesti vasemmistolle valtavat tappiot joka suhteessa. Punaisten henkilötappiot olivat noin 27 000 ja vastapuolen 5 200. Punaisia teloitettuja oli 7 200 ja vastapuolella 1 560. Kapinan ulkopuolella uhreja oli noin 4 400. Kaatuneita oli punaisilla 5 200 ja vastapuolella 3 400. Nälän lisäksi vankileireillä menehdyttiin erityisesti espanjantautiin, tarttuvaan ja tappavaan influenssaan. Lisäksi Venäjälle paenneita punaisia likvidoitiin siellä eri tavoin ainakin 11 341 Stalinin toimin 1930-luvul-

la. Rasila arvioi, että sodan saldo olisi Suomessa 33 000 kuollutta. Jos siihen lisätään Stalinin likvidoimat, päästään lähes 45 000 uhriin, ja se on hirveä luku kaiken muun kaaoksen, kärsimyksen, vihan sekä henkisen ja taloudellisen menetyksen ohella. Venäjän Suomessa olleen 42. armeijakunnan komentaja Mihail Svetsnikov julisti Suomelle sodan helmikuun alussa 1918. Hän toimi vähän aikaa punaisten operaatiopäällikkönä Tampereen taisteluissa Venäjän bolshevikkien määräyksestä. Jotain sekin kertoo, että Suomi ja Neuvosto-Venäjä tekivät rauhan Viron Tartossa 1920. On poikkeuksellista maailmassa, että tämän kaiken jälkeen demokratia ei kuollut Suomesta. Esimerkkinä Sdp:n Wäinö Wuolijoki, joka valittiin eduskuntaan 1919. Hän toimi eduskunnan puhemiehenä vuosina 1921–22 sekä 1925 ja ministerinä Väinö Tannerin Sdp:n voimin perustamassa vähemmistöhallituksessa 1926–27. Tanner oli suurimpia valtiomiehiämme. Neuvostoliitossa hän olikin vihatuin poliitikkomme.

Vapaussodassa ratkaiseva askel Erityisen arvovaltaisena pidetty Suomen historian tuntija, edesmennyt tieteen akateemikko Eino Jutikkala (1907–2006) korostaa vapaussota-nimeä; olihan kyse Suomen itsenäisyyden vakiinnuttamisesta, jonka punakapina uhkasi romuttaa. ”Vaikein askel kansakunnan synnyssä on itsenäisyyden julistamisen ja todellisen itsenäisyyden välillä. Tätä askelta kutsutaan Suomen historiassa Vapaussodaksi, joka kertoo sodan pysyvän luonteen.” Vaikka historiaa ei pitäisikään tarkastella kontrafaktisesti eli jossitellen, näyttää ylivoimainen historiantuntijoiden ja -tutkijoiden joukko olevan sitä mieltä, että punakapinan onnistuminen olisi koitunut Suomen todelliseksi turmioksi; olisimme todennäköisesti yhä osa Venäjää emmekä eläisi demokraattisessa hyvinvointivaltiossa. Senaatin joukkojen voitto tarkoittaa siis sitä, että käytännössä punainenkin puoli kuului lopulta voittajiin, vaikka se ensin maksoikin karmean hinnan aseisiin tarttumisestaan. Symbolisesti voisi sanoa, että ”Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” (Matteus 25–26). Leninin (1870–1924) iskulause oli ”Valehdelkaa, valehdelkaa, niin kyllä valhe totuudeksi muuttuu”. Maailman ehkä suurimmalla kirjailijalla, venäläisellä F.M. Dostojevskilla (1821–1881) oli tapana sanoa, että ”Totuudella on tapana ylösnousta, ennemmin tai myöhemmin”.

2/2018

VAPAUSSOTA 100 VUOTTA

Jääkärien kotiinpaluun satavuotisjuhla Vaasassa

Tervetuloa kotiin, sankarit! Jorma Ignatius

Kyösti Vuontela

ähes parinkymmenen asteen pakkanenkaan ei haitannut ainutlaatuisen maanpuolustusjuhlan tunnelmaa Vaasassa. Varsinais-Suomesta osallistui yli 30 jääkäriperinteen vaalijaa perjantaina alkaneisiin ja sunnuntaina päättyneisiin ainutlaatuisiin juhlatilaisuuksiin. Sata vuotta aikaisemmin 26.2.1918 oli torille marssinut riemusaatossa Saksassa koulutettujen jääkärien noin tuhat miestä käsittänyt pääjoukko, jonka toivottiin tekevän Suomen vapaaksi, suureksi ja voimakkaaksi. Nyt lauantaina helmikuun 24. päivänä 2018, kahta päivää vaille sata vuotta myöhemmin, ihmiset kerääntyivät taas paksuksi renkaaksi torin ympärille. Aiemmin päivällä Vaasan kadut olivat täyttyneet rytmikkäitten askelten töminästä, kun paraatijoukot marssivat torille ja taas oli liikkeellä ainakin tuhat sotilasta. Torille paraatijoukot ryhmittyivät Porin prikaatin komentajan, eversti Rami Saaren johdolla. Tuhansien silmäparien edessä paraatijoukot vastaanotti torilla Maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko ja kenttähartauden piti Maavoimien kenttärovasti Vesa Auren. Musiikista vastasivat Laivaston soittokunta Turusta ja Saksan puolustusvoimien 120-jäseninen soittokunta Stabsmusikkorps der Bundeswehr, joka soitti torilla Porilaisten marssin, Jääkärimarssin ja Maamme laulun. Bundeswehrin soittokunta toimii Saksan lähettiläänä niin kotimaassa kuin ulkomailla ja vastaa yhdessä Saksan kaartin pataljoonan Wachbataillonin kanssa kunnianosoituksista Saksan valtiovieraille. Torin reunalla vaihdettiin ajatuksia vieruskaverien kanssa ja mietittiin, miten Suomen olisi käynyt sata vuotta sitten ilman jääkäreitä ja millaisessa tilanteessa olisimme tänä päivänä. Valtaosa paraatin seuraajista nimitti sata vuotta sitten käytyjä tapahtumia vapaussodaksi eikä sisällissodaksi. Yleisön joukossa tiedettiin myös, että kaksi jääkärin tytärtä seurasi tilaisuutta torin viereisen hotellin ikkunasta.

Toinen tyttäristä on 96- ja toinen 94-vuotias. Torilla yleisön joukossa oli paraatitilaisuutta pakkassäässä seuraamassa VarsinaisSuomesta kaksi jääkärin poikaa 88-vuotias Kullervo Hantula Kaarinasta ja 68-vuotias Kyösti Vuontela Paimiosta.

Viimeisen päälle harjoiteltu Ohimarssi tapahtui pitkin Vaasanpuistikkoa. Molemmat soittokunnat olivat sijoittuneet sinivalkoiseen telttaan vastaanottokoroketta vastapäätä. Paraatin vastaanottivat Vaasan kaupunginjohtaja Tuomas Häyry, kenraalimajuri Petri Hulkko sekä JP27:n Perinneyhdistyksen puheenjohtaja prikaatikenraali Pertti Laatikainen. Vastaanottajat ohitti ensimmäisenä kielekkeinen valtiolippu Porin prikaatin lippuvartioineen. Sitä seuraavan Jääkärilipun lippuvartio tuli säännön mukaan Hämeen panssaripataljoonasta. Samasta pataljoonasta oli myös ensimmäinen marssiosasto, jonka ensimmäinen joukkue oli pukeutunut vuoden 1918 univormuihin ja aseena oli luonnollisesti kolmen linjan kivääri. Porin prikaatia edusti Satakunnan viesti- ja pioneeripataljoona. Näiden vastapainoksi näyttävin osa ohimarssista oli Saksan kaartin Wachbataillonin kunniaosasto. Sen tiheä marssijärjestys ja täsmällinen tahti sekä valkoiset hansikkaat, joissa yksikään sormi ei sojottanut väärään suuntaan ihastutti katselijoita. Mukana marssiosastossa oli myös saksalaisia reserviläisiä. Se oli suomalaissaksalainen reserviläisosasto Finde. Finde ei vain osallistunut paraatiin, vaan se oli harjoitellut edellispäivänä yhdessä Niinisalossa. Viimeisenä ohimarssissa saapui JP27 perinneyhdistyksen lippulinna, jossa reserviläiset kantoivat perinneyhdistyksen ja 12 alaosaston vihreää ja Keski-Suomen Osaston mustaa lippua. Jos haluaa katsoa miten paraati sujui, niin sen voi katsoa youtubessa hakusanalla” Jääkäriparaati Vaasa 24.2.2018”. Sen on kuvannut JP27:n Perinneyhdistyksen Varsinais-Suomen Osaston jäsen Kimmo Kiiveri. Paraatin jälkeen vietettiin

Jääkärilippu kulki paraatissa kunniapaikalla.

Vaasan kaupungintalossa jääkärien kotiinpaluun 100-vuotisjuhlallisuuksien pääjuhlaa. Samassa talossa Suomen hallitus eli senaatti toimi sata vuotta sitten keväällä1918. Upean juhlasalin 390 istumapaikasta oli viimeinenkin varattu, kun Laivaston soittokunta aloitti Jääkärien marssin, mikä kuunneltiin luonnollisesti seisaaltaan. Juhlapuheessaan Puolustusvoimien komentaja kenraali Jarmo Lindberg kuvaili jääkärien merkitystä vuoden 1918 jälkeenkin,

talvi- ja jatkosodassa. Niissä taisteli yli 700 jääkäriä, monet johtotehtävissä. Sotatoimia johdettiin jääkärien tahdissa. Lindberg korosti jääkärien merkitystä myös tämän päivän Suomelle. ”Jääkärien perintö on halu asettaa yhteinen hyvä, vapaa ja itsenäinen Suomi, oman edun edelle. Tämä arvokas perintö elää vahvasti Suomen kansassa edelleen.” Valtiovallan tervehdyksessä puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, että jääkäriliike on sankari-

tarina vailla vertaa. Hän jatkoi tervehdyksessään seuraavasti ”Jääkärit halusivat jättää jälkipolville perinnöksi luottamuksen Suomen tulevaisuuteen, uskon tämän asian oikeutukseen silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta, sekä tahdon ja uskalluksen taistella näiden päämäärien puolesta kaikissa tilanteissa. Eläköön Suomen jääkärit.” Saksan puolustusministerin ollessa estynyt Saksan hallitusneuvottelujen takia toi Saksan valtion

tervehdyksen valtiosihteeri Ralf Brauksiepe, joka korosti Saksan ja Suomen yhteistyön jatkuneen puolustusasioissa jääkärien kouluttamisen jälkeenkin.

”Jääkärien esimerkki sopii myös tähän päivään” Kolmantena juhlapäivänä, sunnuntaina, kuului ohjelmaan jumalanpalvelus Kolminaisuuden kirkossa sekä seppeleenlaskut jääkäripatsaalle. Monet jääkärit näkivät Jumalan varjeluksen olleen Suomen turvana.

2/2018

VAPAUSSOTA 100 VUOTTA

Päiväjuhlassa oli arvovaltainen yleisö.

Kenttäpiispa Pekka Särkiö toisti saarnassaan jääkärien sotarukouksen ”Hän hyvyyden antaa, ain voittohon kantaa. Siis kiitetty olkoon; meit unhoita ei.” Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kirjoittaa tervehdyksessään jääkärien satavuotisjuhlaan mm. seuraavaa: ”Jääkärien pääjoukko palasi Suomeen ja Vaasaan sata vuotta sitten Arcturus – laivalla 25. helmikuuta 1918. Suomi, jonne jääkärit palasivat, oli hyvin toisenlainen kuin heidän lähtiessään. Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917, mutta maassa oleskeli edelleen kymmeniä tuhansia venäläisiä sotilaita ja mikä pahinta, maa oli ajautunut sisällissotaan. Jääkärit vaikuttivat merkittävällä tavalla sisällissodan päättymiseen ja valkoisten joukkojen voittoon. Jääkärien sotilaskokemusta hyödynnettiin joukkojen kouluttajina ja johtajina taistelussa. Jääkärien unelma itsenäisestä Suomesta toteutui. Itsenäisyys vaati kuitenkin suuren uhrin ja kipeät haavat. Jääkärien esimerkki sopii hyvin myös tähän päivään. Jääkäreillä oli päättäväisyyttä ja rohkeutta astua esiin ja toimia vaikeassa tilanteessa oikeaksi koetun asian puolesta. Tulevaisuuden usko ja vastuun kantaminen näyttävät suuntaa tuleville sukupolville.”

Paraatin kutsuvieraita.

2/2018

VAPAUSSOTA 100 VUOTTA

Loimaalta lähti 11 miestä Saksaan sotilasoppiin Kari Nummila

Kari Nummila

Venäjällä helmikuu). Näin Nahi vapautui. Tsaarinvallan aikana Venäjä oli ainakin pääosin oikeusvaltio eli ilman oikeudenkäyntiä ei tuomiota julistettu. Nahi palasi Loimaalle, mutta santarmien pelossa päätti yrittää uudelleen värvärinsä Kalle Pikin kanssa neuvoteltuaan. Hän lähti ”Hallan ukon reittiä” Itä-Suomen kautta kuulun, tulevan kenraalin Aarne Sihvon kanssa. Tämä oli Saksasta käymässä Suomessa ja kärysi. Nahi palasi pienen joukon ja ison aselastin kanssa Suomeen jo 5. helmikuuta 1918. Hän palveli Vapaussodassa komppanianpäällikkönä Porin Rykmentissä ja toimi viime sodissa pataljoonan komentajana. Sotilasuralla pisin jakso kului Porin Rykmentissä. Vuoden 1944 jälkeen hän viljeli maata Turun Hirvensalossa.

oimaalla pidettiin maaliskuun alussa jääkärijuhla. Joukolla muisteltiin jääkäriliikettä, jääkärien paluun 100-vuotismuistojuhlaa ja erityisesti loimaalaisia jääkärivärväreitä ja nykyisen Loimaan kaupungin alueelta lähteneitä jääkäreitä, joita oli kaikkiaan yksitoista miestä. Koko Varsinais-Suomesta jääkäriliike vei Saksaan mukanaan 98 rohkeata miestä, jotka janosivat itsenäistä isänmaata ja poispääsyä Venäjän sortovallan tuottamasta ahdingosta. Asukaslukuun suhteutettuna Loimaalta lieneekin lähtenyt jääkäritielle eniten miehiä Varsinais-Suomesta – tosin siihen aikaan Loimaa luettiin vielä Satakunnan maakuntaan. ”Irti Venäjästä” oli ikään kuin jääkärien taisteluhuuto, kun he lähtivät Saksaan latautumaan ja kouluttautumaan isänmaan vapauttamiseen. Heikki Nurmion puhuttelevat Jääkärimarssin alun sanat kertovat väkevästi, mistä oli kyse. Sibeliuksen sävellyksenäkin Jääkärimarssi on erityisen vaikuttava. Myös Jääkärilippu on lajissaan uniikki 12. tammikuuta 1918 perustettujen Puolustusvoimiemme lippukavalkadissa! ”Syvä iskumme on, viha voittamaton/meill’ armoa ei, kotimaata/koko onnemme kalpamme kärjessä on/ei rintamme heltyä saata/Kun painui päät muun kansan maan/ me jääkärit uskoimme yhä”. Viha voi siis olla jossakin tapauksessa produktiivinen, positiivinen luova voima, joka ajoi jääkäreitä eteenpäin mahdottomaltakin näyttävissä ongelmissa. Yksi esimerkki äärimmäisestä tilanteesta on viimeisenä jääkärinä 95-vuotiaana menehtyneen Väinö Valveen fyysisen kestävyyden äärirajoille edennyt kamppailu – välillä Saksaan matkatessa jopa tajunnankin hetkittäin kadotessa – hänen ylittäessään hiihtäen Pohjanlahtea Merenkurkun ahtojäissä ja vaarallisissa railoissa.

Tuntematon Tiiri Loimaalla, saati VarsinaisSuomessa, on heikosti tunnettu yksi merkittävimpiä jääkäriaktivistejamme ja jääkärivärväreitämme. Hän on majuri, voimistelunopettaja ja lehtimies Väinö Tiiri (1886–1966), joka voitti vuoden 1908 olympialaisissa joukkuevoimistelussa pronssia ja 1912 olympiahopeaa. Hän toimi myös vanhasuomalaisen isänmaallisen ylioppilasjärjestön Suomalaisen Nuijan puheenjohtajana. Tiiri ehti

Jääkäritiellä vaikeita olosuhteita Latviassa Loimaalta lähti väkilukuun suhteutettuna eniten miehiä jääkärikoulutukseen Varsinais-Suomesta. Seppeleen laskivat ja JP27:n Varsinais-Suomen osaston puheenjohtaja Kyösti Vuontela (vas.) ja maanviljelijä Erkki Koivisto.

Kalle ja Eelu Piki hakeutuivat 25.12.1917 alkaneeseen Vimpelin sotakouluun, joka on nimetty maamme reserviupseerikoulutuksen alkajaksi. Sieltä he jatkoivat 25.1.1917 Vöyrin sotakouluun. Eelu on mainittu Vimpelin parhaaksi kouluttajaksi. Eelu osti Vapaussodan jälkeen kuulun Mommilan kartanon, jonka oli aiemmin omistanut punaisten ja venäläisten sotilaiden teloittama Alfred Kordelin. Pula-aikana uhkasi konkurssi, mutta tuttu pankkimies, entinen aseveli ei päästänyt Pikiä konkurssiin. Muukin bisnes kuin maanviljelys alkoi sujua ja talous korjaantui.

toimia Suomen Urheilulehden toimittajanakin ja mm. ulkomaantoimittajana Uudessa Suomessa ja Päivälehdessä (nyt Helsingin Sanomat). Nyrkkeilyliiton ja Suomen ratsastajainliiton varapuheenjohtajuudet kertovat toiminnan miehestä. Hän voitti aikanaan mm. akateemisen painimestaruuden. Vuosina 1924 ja 1928 hän johti Suomen viisottelujoukkuetta olympiakisoissa. Tiiri oli mukana Vapaussodassa sekä viime sodissa pataljoonankomentajana. Varsinaisen upseerintyön ohella hän kehitti puolustusvoimien liikuntatointa Lauri ”Tahko” Pihkalan kanssa. Tiiri kuului siihen pieneen piiriin, 4 henkilöä, joka panivat toimeen 20.11.1914 kuulun Ostrobotnian kokouksen, jossa siihenastisista itsenäisyyshaaveista tehtiin ratkaiseva synteesi eli ”ainoa keino kansakuntamme säilymiselle on irtipääsy Venäjästä”. Ensimmäiset miehet lähtivät jääkärioppiin eli Pfadfindereiksi (partiolaisiksi) Saksaan jo helmikuussa 1915.

Kalle Piki oli monen toimen mies Toinen kuulu loimaalainen jääkärivärväri on maanviljelijä Kalle Piki, joka perusti Loimaan ja Auranmaan alueella suojeluskuntia. Piki kaatui 5.2. 1918 Vapaussodassa Ruovedellä Paarlammin taistelussa. Ennen punakapinaa Piki harjoitti myös vilja- ja

Nahista tuli kalterijääkäri

rehukauppaa liikekumppaninaan Loimaan punakaartin tuleva päällikkö, leipuri Otto Wänni, jonka ampui junassa ilmeisesti Alastaron naispunakaartin sotilas 17.4.1918 Turun ja Loimaan punakaartilaisten paetessa itään päin. Wänni puuttui turkulaisten käytökseen, kun he ryöstivät

kauppoja Loimaan pysähdyksessä. Tämä kävi hänelle siis kalliiksi. Wänni haavoittui ensin, mutta osuma oli lopulta kuolettava. Hänet on laskettu yksityishautaan Kanta-Loimaan hautausmaalla. Kuolinpäiväksi on merkitty 17.4.1918 ja kuolinpaikaksi Hämeenlinna.

Yksi kuulu varsinaissuomalainen ja loimaalainen jääkäri oli Yrjö Nahi, myöhempi jääkärieverstiluutnantti (1895–1965). Hän palveli mm. Porin Rykmentissä sekä pataljoonankomentajana viime sodissa. Nahi kuuluun niin sanottuihin kalterijääkäreihin eli hänen jääkäritiensä paljastui Lapualla. Santarmit pidättivät hänet v. 1916 ja siitä alkoi yli vuoden kestänyt vankilaaika Pietarin Spalernajassa. Kyse oli kuolemantuomion tuottavasta maanpetturuudesta, mutta hänen asiaansa ei ehditty käsitellä ennen helmikuun vallankumousta (juliaanisen kalenterin mukaan

Jääkärien taisteluolosuhteet Kuurinmaalla (Latviassa) olivat paikoin ankarat. Niinpä loimaalaisenkin jääkärijoukon elinikä oli osin hyvin alhainen. On valitettavaa, että edelleenkään jääkärien suuria uhrauksia isänmaan hyväksi vaikeina aikoina ei osata eli ei edes tunnetakaan historiaa tai ei haluta esim. poliittisista syistä tunnustaa. Jääkäreillä oli tärkeä osuus niin Vapaussodassa kuin sen jälkeenkin puolustusvoimiemme kehittämisessä ja tietysti johtajina viime sodissa. Meillä reserviläisilläkin on paljon petraamista isänmaamme historian alkuvuosikymmenien tuntemisessa ja arvostamisessa. Asioihin on kyllä mahdollista perehtyä niin kirjallisuuden kuin asianomaisten perinnejärjestöjen jäseninä. Jääkärit jättivät v. 1975 kirjallisen testamentin Suomen nuorisolle. Sen tiivistetty sanoma on A) Luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä ja vapaana maana, B) Horjumattoman uskon tämän asian oikeutukseen ja sen voittoon silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta, C) Tahdon ja uskalluksen taistella kaikissa tilanteissa näiden päämäärien puolesta. Jääkäripataljoona 27:n Varsinais-Suomen osaston puheenjohtaja Kyösti Vuontela kertoi jääkärien paluun 100-vuotismuistojuhlien tapahtumista Vaasassa. Juhla pidettiin Loimaan seudun veteraanituvassa, josta löytyy paljon jääkärien muistoon liittyvää aineistoa.

2/2018

Miten maailma makaakaan

luetoimistosta todettakoon, että meillä menee hyvin, mutta kovaa. Vuoden 2018 kevät on ollut ja on aluetoimistossa kaksijakoista aikaa; osittain on ollut asevelvollisuusalalla rauhallisempaa kuin syksyllä kutsuntojen aikana, mutta toisaalta operatiivisen alan kiireet ovat työllistäneet kaikkia toimiston henkilöitä. Asevelvollisuusalan tärkeimmät asiat ovat olleet syksyn kutsuntojen valmistelut kutsuntakuulutusten laatimisineen, kutsuntakirjeiden postittamisineen sekä kutsuntatilojen, tarvittavien henkilöiden ja muiden resurssien varaamisineen. Huhtikuun 10. päivänä aluetoimisto järjesti naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen hakeutuvien valintatilaisuuden, johon osallistui jo toisena vuonna peräkkäin ennätysmäärä lounaissuomalaisia nuoria naisia. Seuraavana päivänä, 11. huhtikuuta pidettiin kansalaisuuden saaneiden kutsunnat, joka on merkittävä osa maahanmuuttaneiden nuorten miesten kotouttamisprosessia ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi asevelvollisuusalaa on työllistänyt Puolustusvoimien lippujuhlapäivään liittyvien ylennysesitysten valmistelut, jotka alkavat esitysten koostamisella jo noin kolme kuukautta ennen varsinaista ylennyspäivää. Tämä on hyvä pitää mielessä jatkoa silmällä pitäen esimerkiksi 6.12.2018 ylennyksiin liittyen. Asevelvollisuussektorille on saatu myös uusi työntekijä, jonka ”sisäänajo” on ollut käynnissä 1.3.2018 siirtopäivästä alkaen. Uusi työntekijämme on ammattialiupseeri ja hän tuo siten jatkuvuutta ja pysyvyyttä toimialalle upseereiden tullessa ja mennessä tasalta ja puolelta. Yksityiskohtana mainittakoon, että LounaisSuomen aluetoimisto on ensimmäinen ja tällä hetkellä ainut aluetoimisto, jossa urapolku on avattu ammattialiupseerille.

Vapaaehtoisuuskin merkitsee panostamista Operatiivista alaa ovat työllistä-

neet ja työllistävät kevään harjoitukset yhdessä Lounais-Suomen maanpuolustuspiirin kanssa sekä operatiivinen suunnittelu ja valmiuden kehittäminen. Työtä on tehty sekä ns. virkatyönä että yhdessä reserviläisten kanssa ja vaikka sarkaa on vielä paljonkin kynnettävänä, niin voin ylpeänä todeta, että paikallisjoukon suunnitelmat vastaavat erinomaisesti nykyiseen uhkakuvaan ja meidän valmiutemme käskettyjen tehtävien toteuttamiselle on korkeammalla kuin koskaan aiemmin. Tästä kuuluu suuri kiitos sekä aluetoimiston omalle henkilöstölle että aktiivisesti toiminnassa mukana oleville reserviläisille. Valmiuden kehittämiseen kuuluu myös maakuntakomppanian virka-apujoukkueen nimeäminen valmiusjoukkueeksi. Pelkkä nimi ei tietenkään lisää valmiutta, mutta yhdessä maakuntakomppanian johdon kanssa joukkueen koulutusta kehitetään eteenpäin niin, että tällä valmiuden tehostamisvaiheen nyrkillä on kyky myös muuhun kuin liikenteenohjaukseen. Osana tätä kehittämistä ja koulutusta valmiusjoukkuetta tullaan käyttämään tulevan kesän ja syksyn aikana operatiivisissa tehtävissä ja harjoituksissa osoittamassa joukon kykyä ja valmiutta. Samalla tietenkin testataan myös henkilöstön sitoutuneisuutta toimintaan, koska maakuntakomppaniaan ja sen valmiusjoukkueeseen kuulumisen motiivina ei voi olla vain jääkarhu-hihamerkki ja kotiin saatavat varusteet. Sitoutuneisuus osoitetaan osallistumisella harjoituksiin ja koulutukseen ja vasta tämä sitoutuneisuus antaa oikeuden edellä mainittuihin rusinoihin pullassa. Toki on ymmärrettävää, että kaikkiin tapahtumiin ei välttämättä pääse osallistumaan, koska reserviläisillä on käsittääkseni ihan omakin elämä. Mutta jos osallistumisintensiteetti on alle puolet tapahtumista, niin silloin ei valitettavasti ole ansainnut oikeutta hihamerkkiin ja varusteisiin. Se, mihin olen kiinnittänyt erityistä huomiota päällikköaikana-

ni, on erinomainen yhteistoiminta muiden viranomaisten ja toimijoiden kanssa Lounais-Suomessa. Ja tämä yhteistoiminta on laajentunut niin yhteistoimintatapahtumien laadun ja määrän kuin yhteistoimintaosapuolten lukumäärän osalta. Ehkä syynä on muuttuneen turvallisuusympäristön tiedostaminen ja uhkakuvien parempi ymmärtäminen, mutta selvästi olen havainnut Puolustusvoimien hyväksymisen paremmin osaksi kokonaisturvallisuuden tuottajia eikä sotilaita pidetä enää vain pappilan hätävarana silloin, kun on tarve taistella panssariarmeijoita vastaa rajalla. Erityisen tyytyväisenä olen huomannut esimerkiksi elinkeinoelämän suhtautumisen asiaan. Entiset alueelliset varautumistoimikunnat on taas herätetty henkiin nimellä elinkeinoelämän varautumistoimikunta (ELVAR). Näitä toimikuntia, joiden tehtävänä on tukea elinkeinoelämän varautumista, valmiutta ja jatkuvuudenhallintaa, on maassa nyt jo useita alueellisina toimijoina. Mielenkiintoinen havainto kuitenkin on, että ainoastaan Lounais-Suomen ELVAR:n toiminnassa on mukana sotilaita (lue LSALTSTO:n edustus), vaikka yhteistoiminta elinkeinoelämän kanssa on keskeisen tärkeää myös puolustusvoimien toiminnan kannalta niin normaalioloissa kuin valmiutta kohotettaessa.

Manipulointi on uusi normaali Mitenkäs se maailma sitten makaa Itämeren alueella sotilaan silmin katsottuna? Media on pullollaan synkkiä pilviä, kun puhutaan turvallisuustilanteen muuttumisesta sekä informaatiosodasta, kybersodasta ja kauppasodasta. Tarkastellaanpa toteamusta turvallisuustilanteen muuttumisesta. Jos verrataan nykyistä suurvaltojen nokittelua tai sotilaallista aktiviteettia Itämeren alueella ja sen reunavaltioissa esimerkiksi 1970- ja 1980 -lukuihin, niin onko mikään muuttunut? Viimeiset 20-25 vuotta ennen Krimin valtaamista ja Itä-Ukrainan sotaa Euroopassa ja Itämeren alueella

AJANKOHTAISTA ALUETOIMISTOLTA

elettiin harmonisessa rinnakkaiselossa ja yhtenä suurena perheenä. Toisaalta samana ajanjaksona eurooppalaiset valtiot kävivät sotia tai osallistuivat sodankaltaisiin kriiseihin enemmän kuin kylmän sodan aikana. Nämä tapahtuivat kaukana Euroopasta ja ne oli verhottu kriisinhallinnan kaapuun, joten ne eivät koskettaneet tavallista ihmistä niin kovasti. Vuosi 2014 toi kriisit ja sodan takaisin lähelle eurooppalaisia ja eurooppalaista arkipäivää. Tilannetta tietysti synkisti se, että yksi Ukrainan sodan osapuolista on eurooppalainen suurvalta, vaikka se ei sitä virallisesti myönnäkään. Kun tähän vielä liitetään entistä laaja-alaisempi ja aktiivisempi viestintä, niin ihmiset ovat mieltäneet tilanteen muuttuneen turvattomammaksi. Sodassa tulee väistämättä henkilö- ja materiaalitappioita. Ihmisiä siis kuolee ja infrastruktuuria, taloja, siltoja, laitoksia. Siksi on mielestäni väärin puhua, että Suomi on informaatio- tai kybersodassa, vaan pitäisi enemminkin puhua Suomen olevan informaatio- ja kybervaikuttamisen kohteena. Kaikilla valtioilla on omat ulko-, turvallisuus- ja sisäpoliittiset tavoitteet. Näihin tavoitteisiin pyritään käyttäen erilaisia keinoja, joista sodankäynti on se viimeinen peliliike, kun muut keinot eivät tuota tulosta. Tavoitteisiin pääsemisessä niin valtiollisessa toiminnassa kuin vaikka perhe-elämässä kysehän on mielikuvista, markkinoinnista ja päätöksentekoon vaikuttamisesta. Toista osapuolta ”manipuloidaan” niin, että hän ”ostaa” sinun ajatuksesi tai toimii sinun tavoitteittesi mukaisesti. Edesmennyt esimieheni Porin prikaatissa kiteytti tämän lausahdukseen, että ”vaihdoimme eilen vaimoni kanssa ajatuksia ja nyt Hannelella on minun ajatuksen asiasta”. Tästä on kyse myös valtioiden välisessä toiminnassa ja valtiollisten tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikutetaan kohdevaltioon niin, että se toimii aktiivisen valtion tahdon mukaisesti. Ja parhaiten tähän päästään siten, että in-

formaatio- ja kybervaikuttamisen avulla ”isketään” tavalliseen kansaan ja yleiseen mielipiteeseen. Näin saadaan päätöksentekijät, jotka tietysti haluavat miellyttää äänestäjiään, yleisen mielipiteen vuoksi tekemään sellaisia päätöksiä, jotka tukevat aktiivisen valtion tavoitteita.

Mediakriittisyys avainasemassa Tässä yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisessa ja taistelussa kansalaisten mielikuvissa on vastuullinen media aivan keskeisessä asemassa. Puhutaanko informaatiosodasta vai informaatiovaikuttamisesta? Sotahan on tietysti mediaseksikkäämpää kuin vaikuttaminen, mutta pitää kysyä onko tarkoitus lisätä kansalaisten turvattomuuden tunnetta vai uutisoida faktoja neutraalisti. Vai onko sota-sanan käyttämisessä juurikin kyse informaatiovaikuttamisesta, jolla oikeasti pyritään vaikuttamaan kansalaisten mielikuviin ja lisäämään turvattomuuden tunnetta? Suomihan on tutkimusten mukaan yksi maailman turvallisimmista maista, mutta silti suomalaisten turvattomuuden tunne lisääntyy vuosi vuodelta. Sopiikin kysyä miksi? Yhteenvetona totean, että aluetoimisto toteuttaa aktiivisesti sille käskettyjä tehtäviä niin asevelvollisten asioiden hoitamisessa kuin turvallisuuden tuottamisessa paikallisella tasolla pitäen yllä korkeaa valmiutta toimia tarpeen mukaan. Turvallisuustilanne Itämeren alueella on muuttunut viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen verrattuna, mutta silti Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu merkittävää sotilaallista tai sodan uhkaa. Silmät ja korvat on kuitenkin syytä pitää auki ja mielikuvien muodostamisessa luottaa vastuulliseen mediaan sekä viranomaisiin, eikä pelkästään sosiaaliseen mediaan. Joni Lindeman everstiluutnantti Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö

MUUTOKSET JÄSENTIETOIHIN Tarvittaessa voit toimittaa kaikki jäsentietoja koskevat muutokset suoraan omaan liittoonsa osoitteella:

Seuraava numero ilmestyy 21.6.2018 Aineisto seuraavaan lehteen 5.6. mennessä

Maanpuolustusyhtiö MPY Oy Jäsenrekisteri Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI

Olli-Pekka Lindell

asianajaja, varatuomari

jasenasiat@reservilaisliitto.fi jasenasiat@rul.fi Muutoksia ja liittymisiä myös liittojen kotisivuilla

Pentti Laiho

asianajaja, varatuomari

Brahenkatu 9 A 9, 20100 Turku Puh. (02) 251 1004 Fax (02) 251 4106 e-mail: toimisto@asianajotoimistolindell.fi etunimi.sukunimi@asianajotoimistolindell.fi www.asianajotoimistolindell.fi

2/2018

SOTAHISTORIA

SA-kuva

Suomalaiset etenevät Saijan maastossa Sallassa 21. helmikuuta 1940.

Suomen miehitys olisi merkinnyt laajoja joukkoteloituksia

Talvisodassa parsittiin sisällissodan haavat Seppo Posio

ietimme 13. maaliskuuta talvisodan päättymisen 78. vuosipäivää. 105 päivää kestänyt sota tunnetaan kaikkialla maailmassa vapaustaistelun esikuvana. Rauha saatiin raskain ehdoin viime hetkellä. Sata vuotta on kulunut myös tasavallan synkästä ensimmäisestä vuodesta. Tammikuussa 1918 alkaneesta sodasta on käytetty ja käytetään useita eri nimiä. Veli oli veljeä vastassa ja vihan liekit löivät verisesti puolin jos toisin. Tammikuussa 1918 alkoi myös sotatila Suomen ja bolsevikkivallankumouksen kokeneen Neuvosto-Venäjän välillä. Sotatila päättyi Tartossa 14.10.1920 tehtyyn rauhansopimukseen, jossa Suomen tasavalta sai alueeseensa Petsamon alueen. Miksi suurvalta suostui rauhaan ensi askeleitaan ottavan tasavallan kanssa? Syynä lienee ollut sen oma sisällissota ja tietenkin se, että se oli ensimmäisenä tunnustanut itsenäisen Suomen valtion. Tosin neuvostohallituksen johtaja Lenin samaan aikaan kävi neuvotteluja Suomen punakaartin johdon kanssa vallankumouksen ulottamisesta Suomeen. Näin hän oletti vallankumouksellisen Suomen pian palaavan Venäjän yhteyteen. Vallankumouksen toteutumiseksi Suomeen oli lähetetty 100 tykkiä, 1000 koneki-

vääriä ja 100 000 kivääriä ennestään täällä olevien vallankumoukseen yhtyneiden sotilaidensa lisäksi. Suomi kehittyi sisällissodasta yhtenäisempään suuntaan; torpparilaki, työaikalaki ja viimeisenä ennen talvisotaa kaikkia kansalaisia koskeva kansaneläkelaki astuivat voimaan.

Rikkirevitty, mutta yksituumainen Osa punaisten joukoista pakeni Venäjälle keväällä 1918, etenkin punakaartin ja Kansanvaltuuskunnan johtajia. He valmistelivat uutta tuloa, tosin heidän joukkonsa oli harvennut keskinäisissä välien selvittelyissä ja Stalinin vainoissa 30-luvun lopulla. Rajan takaakin tuli suomalaisia punaupseereita kiihottamaan suomalaisia kapinaan. Tästä esimerkkinä ”läskikapina” helmikuussa 1922 Savukoskella. Vuoden 1939 alueluovutusta koskevissa neuvotteluissa ulkoministeri Molotov lausui ministeri Tannerille: “ Ette suinkaan te suomalaiset ole niin sinisilmäisiä, että uskotte nykyisen Neuvostoliiton hyväksyvän Tarton rauhan rajat”. Neuvotteluiden kariuduttua odotettu revanssi tarjoutui talvisodaksi kutsutussa kamppailussa. Voitokkaan taistelun jälkeen olisi likvidoitu silloisen Suomen hallintohenkilöt, upseerit, opettajat, papit ja niin edelleen.

Kansan yksituumaisuus yllätti Eräs Venäjälle paenneista punaisten keskeisimmistä henkilöistä oli Kansanvaltuuskunnan valistusasiain valtuutettu Otto Ville Kuusinen. Hän oli säilyttänyt Stalinin luottamuksen ja hänestä tuli Suomen Kansanhallituksen, Terijoen hallituksen, pääministeri 1.12.1939. Tämä hallitus oli Stalinille kelvollinen Suomen edustaja. Edellisenä päivänä olivat Neuvostokaaderit aloittaneet tulituksen rajan ylityksineen kaikkialla itärajalla, merellä ja ilmassa. Ylipäällikkö totesikin talvisodan ensimmäisessä päiväkäskyssään: ”Tämä sota ei ole muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös”. Yllätyksenä viholliselle oli Suomen yksimielisyys; 1918 kahtiajakoa ei enää ollut, ei ainakaan hyökkääjän kannalta katsottuna. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa armeijassamme rintamakarkureita ei toivottomalta tuntuneessa taistelussa juuri ollut. Yllätys oli myös neuvostosotilaille täällä ollut elintaso heidän elintasoonsa verrattuna. Lähteet: Tuomo Hirvonen: Suomen historian merkkipaaluja-luento Häggman-Keskisarja-Kuisma: 1917 Mikko Uola: Itsenäinen Suomi Jussi Jalonen: Summan tarina Joukko Suomen historian teoksia

SA-kuva

Välillä oli aikaa viihteellekin. Venäjänkielisiä äänilevyjä soitetaan Kuhmon rintamalla 6. helmikuuta 1940.

2/2018

RESERVILÄISURHEILU Reijo Stenius

TULOKSET

Varsinais-Suomen Reservipiirien pistooliampumahiihtomestaruuskilpailut ja parisprintti 17.3. Oripää Henkilökohtainen kilpailu. Sarja D50 1)Satu Salokannel Halikon res. hiihtoaika 13,48 sakot 4min+1min aika18,48. H35 1)pion Juha-Pekka Nieminen Alastaron res. 13,42 0+3 16,42. H40 1)alik Markus Salo Alastaron res. 11,08 3+5 19,08. H45 1)kers Pasi Saastamoinen Halikon res.10,01 2+1 13,01. 2) ylik Antti Seppälä Alastaron res. 12,23 2+4 18,23. H50 1)ylil Jarmo Heikki-

nen Loimaan res. 10,12 0+1 11,12. 2)jääk Joni Tenhunen Naantalin resau. 10,56 0+1 11,56. 3)ylil Kari Mahlberg Salon Seu ru. 14,56 3+2 19,56. 4)jääk Petri Tattinen Alastaron res. 14,16 2+4 20,16. H55 1)vääp Lasse Varjonen Alastaron res. 14,54 2+1 17,54. 2)kapt Jukka Jortikka Turun ru. 15,39 4+4 23,39. H60 1)ylik Raimo Joensuu Alastaron res. 13,15 3+2 18,15. 2)maj Antti Schrey Turun ru 13,11 5+4 22,11. H65 1)ylil Jouko Kyläutsuri Loimaan ru.12,02 3+2

17,02. 2)lääkltn Reijo Hannus Salon Seu ru. 17,11 2+2 21,11. H70 1)kers Heikki Rantanen Alastaron res. 12,57 4+4 20,57. 2)evl Erkki Kallio Alastaron res.16,06 4+4 24,06. 3)kapt Erkki Laine Salon Seu ru.16,39 4+5 25,39. H75 1)ylil Kalevi Vähäkylä Halikon res. 14,57 1+1 16,57. 2)kers Jouko Hörkkö Naantalin res. 23,13 4+5 32,13. Joukkuetulokset. Reserviläiset Sarja H-H45 1)Alastaron

res. pion Juha-Pekka Nieminen 16,42, alik Markus Salo 19,08, ylik Antti Seppälä 18,23, yhteisaika 54,13. H50-H75 1) Alastaron res. jääk Petri Tattinen 20,16. vääp Lasse Varjonen 17,54. ylik Raimo Joensuu 18,15. 56,25. Upseerit H50-75 1) Salon Seudun ru. ylil Kari Mahlberg 19,56. lääkltn Reijo Hannus 21,11. kapt Erkki Laine 25,39. 1.06,46.

Parisprintti. Sarja H 1) Alastaron reserviläiset (Markus Salo, Juha-Pekka Nieminen) 21,20 H80 1) Alastaron reserviläiset (Lasse Varjonen, Antti Seppälä) 19,58 H120 1) Naantalin reservialiupseerit (Joni Tenhunen, Kalevi Vähäkylä) 22,29 2) Salon seudun reserviupseerit (Kari Mahlberg, Reijo Hannus) 27,32 H100 1)

ls sarja H75: 1) ylik Kurt Wallden TurRAU 541, 2) ylik Seppo Lassila MySeRes 503, 3) alik Erkki Grönholm TurRAU 498, 4) ylil Matti Arvela TuRU 491, 5) stm Kari Nyrhinen TurRAU 454, 6) kers Keijo Himberg NaRAU 443. 25m Pienoispistooli joukkue RES, sarja H: 1) Laitilan Reservinaliupseerit 1591, (Kaitila, Mäntysalo, Tähtinen) 2) Turun ReserviläisetReservinaliupseerit 1562, (Kähkönen, Tuominen, Wallden) 3) Mynämäen Seudun Reserviläiset 1524, (Lassila, Martélius, Lassila) 4) Turun ReserviläisetReservinaliupseerit 1449, (Grönholm, Venho, Nyrhinen) 5) Naantalin Reservialiupseerit 1428, (Salmikivi, Lindberg, Himberg) 6) Turun ReserviläisetReservinaliupseerit 1071. (Huumonen, Kvist, Grönholm) 25m Pienoispistooli joukkue RU, sarja H: 1) Kyrön Seudun Reserviupseerit 1564, (Hurri, Kuopio, Tammi) 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls sarja E: 1) rajajääk Aku Huumonen TurRAU 432. 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls sarja H: 1) tkm Sebastian Kvist Tur-

RAU 162. 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls sarja H50: 1) alik Matti Anttonen SaSeRes 531, 2) kers Pekka Tuominen TurRAU 526, 3) vääp Keimo Salmikivi NaRAU 502, 4) kapt Jussi Hurri KySeRU 463. 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls sarja H60: 1) kapt Markku Tammi KySeRU 541, 2) ylik Tapio Kaitila LaiRAU 537, 3) kapt Tuomo Kuopio KySeRU 529, 4) jääk Matti Venho TurRAU 488, 5) kers Esko Tähtinen LaiRAU 475, 6) alik Ismo Mäntysalo LaiRAU 439. 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls sarja H70: 1) stm Pekka Kähkönen TurRAU 538, 2) alik Martèlius Martti MySeRes 489, 3) korpr Jukka Lindberg NaRAU 463, 4) stm Martti Grönholm TurRAU 388. 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls sarja H75: 1) ylik Kurt Wallden TurRAU 497, 2) alik Erkki Grönholm TurRAU 466, 3) kers Keijo Himberg NaRAU 463, 4) ylil Matti Arvela TuRU 462. 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls joukkue RES, sarja H: 1) Turun Reserviläiset-

Loimaan reserviupseerit (Jarmo Heikkinen, Jouko Kyläutsuri) 19,52 2) Halikon reserviläiset (Pasi Saastamoinen, Satu Salokannel) 20,06 3) Alastaron reserviläiset (Petri Tattinen, Raimo Joensuu) 23,58 4) Turun reserviupseerit (Antti Schrey, Jukka Jortikka) 27,11 H140 1) Alastaron reserviläiset (Erkki Kallio, Heikki Rantanen) 26,40

TULOKSET 10m Ilmakivääri 40 ls sarja D60 1. Res Eila Väisänen KYMI 382 2. Res Eeva Kyrönlahti V-S 368 10m Ilmapistooli 40 ls sarja H 10m Ilmakivääri 40 ls 1. Pursim Kai Jahnsson sarja H50 E-H 560 1. Alik Jari Lehtinen K-S 10. Korp Janne Sidbäck 383 V-S 541 12x 2. Alik Ilkka Ratamo V-S 16. Vänr Tuomas Helenius 375 V-S 529 10m Ilmakivääri 40 ls 10m Ilmapistooli 40 ls sarja H60 sarja H50 1. Vääp Markku Haklin V-S 1. Ltn Timo Paalanen Päi375 Hä 370 10m Ilmakivääri 40 ls 4. Evl Jukka Nikkari V-S sarja H70 362 5x 1. Alik Matti Rinnola V-S 15. Sotmest Reijo Hilpinen 371 V-S 338 10m Ilmakivääri 40 ls 10m Ilmapistooli 40 ls sarja H75 sarja H60 1. Kers Paavo Koskela E-H 1. Alik Heikki Lipsanen P-S 348 368 3. Sotmest Raimo Novari 14. Kapt Tuomo Kuopio V-S 345 V-S 81 342 3x 6. Ylil Jussi Ruohonen V-S 10m Ilmapistooli 40 ls 309 sarja H70 10m Ilmakivääri 40 ls 1. Ylik Juhani Öhman K-S sarja H80 364 1. Kapt Veli-Jukka Heliö17. Ylik Oiva Nieminen V-S vaara PIR 326 329 2. Kers Olli Silanto V-S 283 10m Ilmapistooli 40 ls 10m Ilmakivääri sarja sarja H75 H50 joukkue 1. Ltn Antti Huhtio HEL 1. Varsinais-Suomen piiri 362 1121 (Matti Rinnola, Ilkka 2. Kers Kurt Walden V-S Ratamo, Markku Haklin) 352 8. Varsinais-Suomen piiri 8. Ylil Matti Arvela V-S 937 (Raimo Novari, Jussi 325 Ruohonen, Olli Silanto) 10m Ilmakivääri 40 ls 10m Ilmakivääri sarja D sarja D joukkue 1. Res Jenna Kuisma UUS 1. Varsinais-Suomen piiri 395 ResULE 891 (Sari Mastromarino, 7. Res Sari Mastromarino Minna Nenonen, Eeva KyV-S 278 rönlahti) 8. Yliv Minna Nenonen V-S 245 RESERVILÄISLIITON ILMA-ASEMESTARUUSKILPAILUT 17.–18.3. MÄNTSÄLÄ

PIIRIN RUUTIASEKILPAILUT 1. – 2.4. TURKU 25m Pienoispistooli 60 ls sarja E: 1) rajajääk Aku Huumonen TurRAU 402. 25m Pienoispistooli 60 ls sarja H: 1) alik Janne Lassila MySeRes 533, 2) tkm Sebastian Kvist TurRAU 227. 25m Pienoispistooli 60 ls sarja H50: 1) alik Matti Anttonen SaSeRes 553, 2) vääp Keimo Salmikivi NaRAU 514, 3) kers Pekka Tuominen TurRAU 507, 4) kapt Jussi Hurri KySeRU 500. 25m Pienoispistooli 60 ls sarja H60: 1) kapt Markku Tammi KySeRU 537, 2) ylik Tapio Kaitila LaiRAU 534, 3) kers Esko Tähtinen LaiRAU 531, 4) kapt Tuomo Kuopio KySeRU 527, 5) alik Ismo Mäntysalo LaiRAU 526, 6) jääk Matti Venho TurRAU 497. 25m Pienoispistooli 60 ls sarja H70: 1) stm Pekka Kähkönen TurRAU 514, 2) alik Martèlius Martti MySeRes 488, 3) korpr Jukka Lindberg NaRAU 471, 4) stm Martti Grönholm TurRAU 442. 25m Pienoispistooli 60

Reservinaliupseerit 1561, (Kähkönen, Tuominen, Wallden) 2) Laitilan Reservinaliupseerit 1451, (Kaitila, Mäntysalo, Tähtinen) 3) Naantalin Reservialiupseerit 1428, (Salmikivi, Lindberg, Himberg) 4) Turun ReserviläisetReservinaliupseerit 1386. (Venho, Grönholm, Huumonen) 25m Pistooli pika-ammunta 3x20 ls joukkue RU, sarja H: 1) Kyrön Seudun Reserviupseerit 1533, (Hurri, Kuopio, Tammi) 50m kivääri makuu sarja H: 1) vääp Harri Pekola TurRAU 535,4 50m kivääri makuu sarja H60: 1) vääp Markku Haklin HalRes 609,7 2) res Esko Pentikäinen MySeRes 604,7 3) stm Veikko Laine HalRes 590,1 50m kivääri makuu sarja H70: 1) alik Jarmo Engblom PaSeRes 607,3 2) ltn Jorma Koski SaSeRU 570,8 50m kivääri makuu sarja H75: 1) ylil Jussi Ruohonen SaSeRU 596,6 2) kapt Esa Savioja TuRU 543,7 50m kivääri makuu sarja H80: 1) kers Olli Silanto PaSeRes 587,5

2/2018

RESERVILÄISURHEILU

XXXVI Wihtorin jotos käveltiin hankikantosilla Hannu Lahti

ärjestyksessä 36. Wihtorin pienjotos Loimaan Niinijoella starttasi liikkeelle kirkkaan kuulaassa kevätilmassa perjantaina 23. maaliskuuta kello 18. Mukaan oli ennalta ilmoittautunut mukava määrä joukkueita ja vielä hieman ennen lähtöä paikalle ilmaantui joukkueita niin, että kilpailuun osallistujien kokonaismääräksi tuli 19 joukkuetta. Osallistujamäärässä oli siis hienoista kasvua pariin edelliseen vuoteen verrattuna. Tämän vuotisen kilpailun olisi voinut hyvin kulkea hiihtämälläkin. Lunta oli maassa

kuin parhaanakin talvena ja hanki oli kova, siinä pystyi jopa kävelemään ilman, että jalka upposi. Aikaisempien vuosien leudot säät maaliskuussa on vierottanut Wihtorin suksista mutta jos ensi vuonna tilanne näyttää samalta, olisi virkistävää nähdä suksillakin liikkuvia partioita mukana kisassa. Kilpailussa partiot kävivät kymmenellä rastilla mittaamissa osaamistaan. Rastien pitäjinä oli Loimaan Seudun reserviläisten oman väen lisäksi vapaaehtoisia kahdesta partiolippukunnasta, Loimaan reserviupseereista sekä Loimaan SPR:n osastosta. Kilpailu alkoi perinteisesti

Hannu Lahti

pistooliammunnalla Heikinpirtin radalla, josta siirryttiin illan hämärtyessä muiden rastien pariin. Kilpailijoiden ratkottavaksi oli taas laitettu monenlaista pähkinää, joista osaan tarvittiin paikallis- ja sotahistoriatietämystä sekä reserviläistaitoja ja osan saattoi ratkaista pelkällä nokkeluudella. Tiukan kisan voiton vei tällä kertaa Kyrön Seudun reserviupseerien joukkue miehityksellä Mika Pitkänen, Tuomo Kuopio, Pasi Arola ja Jari Sasu. Toiseksi tuli Alastaro 3 ja kolmanneksi Kaarinan-Piikkiön reserviläiset. Ensi vuonna ratkaistaan palkintosijat uudestaan, tervetuloa mukaan.

Kunniamerkitkin piti tuntea.

Rastilla oli tehtävänä valmistaa hätämerkkejä ilma-aluksille.

Wihtori XXXVI tulokset 23.3.2018 Rastien max. pisteet Nro 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19

200

Partion nimi

rasti 1

rasti 2

rasti 3

rasti 4

rasti 5

rasti 6

rasti 7

rasti 8

rasti 9

rasti 10

yht.

Kaarinan-Piikkiön Reserviläiset Kupparinsuon Kuhnaajat Kotkat kuuntelevat

15,5

11,5

128,0

Sijoitus 3

112,0

14,5

113,5

Eräjormat

18,5

124,5

13 5 18 8 6 11 12 8 7 1

Tiemiehet 1

107,0

Team-JAH

13,5

2,5

118,0

Nollamiehet

15,5

8,5

123,0

FBG

12,5

115,5

Gulassi

14,5

114,5

Kvist-Kuokkanen

118,0

Alastaro 2

13,5

118,5

Kyrön Seudun Reserviupseerit Wihtorinnat

16,5

8,5

141,0

8,5

109,5

Martin mukulat

13,5

98,5

Alastaro 1

13,5

113,5

Team Wille

116,0

RT&OT Loimaa

14,5

109,5

Team-77+x=y

13,5

126,5

Alastaro 3

12,5

8,5

129,0

Parhaimmat pisteet

18,0

16,5

14,0

19,0

16,0

15,0

19,0

18,5

20,0

13,0

141,0

Heikoimmat pisteet

8,0

12,0

8,0

2,0

7,0

6,0

13,0

2,5

6,0

3,0

98,5

Keskiarvo

12,8

14,0

10,3

8,7

12,4

9,9

17,2

10,5

13,4

8,4

117,7

16 19 13 10 16 4 2

MUUTOKSET JÄSENTIETOIHIN Tarvittaessa voit toimittaa kaikki jäsentietoja koskevat muutokset suoraan omaan liittoonsa osoitteella: Maanpuolustusyhtiö MPY Oy Jäsenrekisteri Döbelninkatu 2, 00260 HELSINKI jasenasiat@reservilaisliitto.fi jasenasiat@rul.fi

Muutoksia ja liittymisiä myös liittojen kotisivuilla

2/2018

RESERVILÄISURHEILU

Lisää liikettä reserviläisiin M aanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) ja Reserviläisurheiluliitto (RESUL) ovat käynnistäneet yhteisen hankkeen reserviläisten fyysisen toimintakyvyn sekä tehtäväkohtaisen vaatimustason saavuttamiseksi ja parantamiseksi. Hankkeessa tuotetaan testaukseen liittyvä tietojärjestelmä Tikki ja testaajia koulutetaan eri puolilla Suomea toteuttamaan testit. Suomen puolustusvoimien suorituskyvyn perustan muodostavat hyvin koulutetut ja toimintakykyiset reserviläiset. Heidän osaamisensa ja toimintakykynsä muodostavat tärkeän osan operatiivista suorituskykyä. Nyt vain puolet reserviläisistä saavuttaa kestävyyskuntonsa osalta sijoituksensa mukaisen fyysisen toimintakyvyn tavoitetason. – On tärkeää, että reserviläisiä kannustetaan ylläpitämään sotilaan toiminnassa tarvittavaa fyysistä toimintakykyä, joka aktiivisen liikkumisen kautta ilmenee hyvänä fyysisenä kuntona ja yleisenä terveytenä. Reserviläisten toimintakyvyn säännöllinen seuranta on merkittävää niin Suomen puolustuskyvyn kuin kansaterveyden edistämisen kannalta, korostaa puolustusvoimien johtava liikuntapäällikkö, everstiluutnantti Harri Koski.

Tulokset Tikkiin

Tarkoituksena on, että mahdollisimman moni reserviläinen saadaan testausjärjestelmän piiriin. Samalla reserviläisten fyysisestä toimintakyvystä ja tehtäväkohtaisista testeistä taltioidaan luotettavaa kuntotestitietoa yhteiseen tietojärjestelmään. Tulokset kirjataan RESUL:n rakentamaan Tikkitietojärjestelmään, josta tiedot voidaan nähdä reaaliaikaisesti ja tarvittaessa siirtää puolustusvoimien tietojärjestelmiin. Tikki rakennetaan osana Lisää liikettä -hanketta vuoden 2018 loppuun mennessä. Tietojärjestelmä tuottaa myös kyselyyn perustuvaa tietoa reserviläisten terveydestä. Tietoja voidaan hyödyntää eri tutkimushankkeissa. Kuntotestien toteutuksesta vastaavat MPK:n koulutetut testaajat. Lisäksi MPK vastaa reserviläisten tehtäväkohtaisten fyysisten taitojen ja fyysisen kunnon kehittämisestä järjestämällä fyysisen koulutuksen harjoituksia ja liikuntatapahtumia. Reserviläiset voivat käyttää harjoitusohjelmapalveluna Puolustusvoimien MarsMars. fi -sosiaalisen median liikuntapalvelua, jonka tavoitteena on lisätä reserviläisten vapaaajan liikunta-aktiivisuutta sekä parantaa heidän fyysistä kuntoaan. Hanke toteutetaan yhteistyössä Puolustusvoimien, Maanpuolustuskoulutusyhdis-

www.pwc.fi

Yrittäjien tukena jo 60 vuotta Läntinen Rantakatu 7 20100 TURKU puh. 020 787 7160

tyksen ja Reserviläisurheiluliiton kanssa. Reserviläisten toimintakyky 2015 -tutkimus toi huolestuttavasti esille, että vajaa puolet reserviläisistä saavutti kestävyyskuntonsa osalta sijoituksensa mukaisen tavoitetason. Hieman yli puolella lihaskunto oli hyvä. Joka kymmenes reserviläinen oli fyysisesti heikossa kunnossa ja joka kolmas oli ylipainoinen. Valtaosa reserviläisistä omasi hyvät psyykkiset voimavarat.

Kovaa kuntoa tarvitaan yhä Tutkimukset ovat osoittaneet, että sodankäynnin fyysiset vaatimukset eivät ole keventyneet vaan päinvastoin jopa kasvaneet. Operaatiot ovat siirtyneet metsistä asutuskes-

kuksiin sisältäen runsaasti fyysisesti vaativia spurtteja, ponnistuksia ja kiipeämistä lisäkuorman kanssa. Teknologian lisääntyminen operaatioissa on yleisestä käsityksestä poiketen lisännyt kannettavan taakan määrää. Reserviläisten tehtäväkohtaista osaamista ja fyysistä kuntoa testaan nykyisin satunnaisesti puolustusvoimien kertausharjoituksissa ja MPK:n kuntotesteissä. Toiminta ei kuitenkaan ole järjestelmällistä. Lisää liikettä -hankkeen tavoitteena on tehostaa reserviläisten yleistä, mutta ennen kaikkea tietyissä tehtävissä vaadittavia valmiuksia ja niihin liittyvää fyysisen toimintakyvyn testausta sekä luoda siihen liittyvä seurantajärjestelmä. Lähde www.resul.fi

VIRTASEN 4 ÖLJYN LAATUMAALI MAALI, JOKA OSUU PUUN YTIMEEN

Perinteinen, luonnonöljypohjainen Virtasen 4 Öljyn Laatumaali imeytyy syvälle puun sisään. Siksi se ei lohkeile irti vaativissakaan olosuhteissa. Vaadi sinäkin talomaaliksesi öljymaalien napakymppi, Virtasen 4 Öljyn Laatumaali* ! Jälleenmyyjien yhteystiedot: www.virtasenmaalitehdas.fi

TESTIVOITTAJALAATUA* *Testivoittaja, TM-Rakennusmaailma 6/2008 ja 6/2011

Virtasen Maalitehdas, Työkuja 5, 21600 Parainen (02) 45 44 500

Seuraava numero ilmestyy 21.6.2018

Aineisto seuraavaan lehteen 5.6. mennessä

SILIKONITUOTTEET • MUOTONAUHAT • MUOTTITUOTTEET

• SILIKONILETKUT • NESTESILIKONITUOTTEET (SLR)

HEXAMER OY

Pakurlantie 6, 20380 Turku, puh. 010 617 620, fax 010 617 621

maalitehdas

VIRTASEN

2/2018

RESERVILÄISURHEILU

Jotta kaupassa olisi kiva käydä.

Salpavaellukselle UkkoPekan kotimaisemissa Tero Ahonen

uodesta 1994 lähtien järjestetty Salpavaellus on pitänyt pintansa Suomen itsenäisyyteen ennaltaehkäisevänä pelotteena vaikuttaneen Salpalinjan yhtenä esittelymuotona. Vaikka Salpalinja ei ole muuksi muuttunut, eri näkökulmat ja reittien ulottaminen uusiin linnoitusmaisemiin ovat suosion avaimia. Vaeltajien määrä on vaihdellut viime vuosina 200 hengen kahta puolen. Viikko jälkeen juhannuksen järjestettävä 25. Salpavaellus keskittyy ensimmäistä kertaa Etelä-Karjalaan. Tapahtuma päättyy kaikille avoimeen maanpuolustusjuhlaan Luumäellä presidentti P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen pihapiirissä. Se avataan kunnostettuna yleisölle toukokuussa. Salpavaelluksen kolmesta reitistä kaksi liikkuu EteläKarjalassa. Virolahdelta alkava kolmen päivän Tähtäimessä Salpalinja -reitti päättyy sekin Ukko-Pekan jalanjäljille. Presidentti Svinhufvudin suojeluskuntahenkisyys ja ammuntaharrastus tuodaan

reitillä esiin ”Ukko-Pekka”ammuntana perinnekivääreillä Miehikkälässä Multasillan ampumaradalla. Muilla reiteillä ”UkkoPekka”-ammunta toteutetaan nykyaikaisilla eko-harjoitusaseilla. Kahden päivän Lappeen lukko -reitti kiertelee Luumäki-LappeenrantaLemi alueella. Sunnuntain aamupäivän Salpalinja Salpausselällä -reitti pyöräytetään Luumäen Askolassa, lähellä Kotkaniemeä. Sekin päättyy maanpuolustusjuhlaan.

Kenraali Laatikaisen suojeluksessa Salpavaelluksen järjestelyissä on ensimmäistä kertaa mukana Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK. Viime mainittu on myös Salpavaelluksen suojelija 2018. MPK:n toiminnanjohtaja, prikaatikenraali evp Pertti Laatikainen ottaa vaeltajat vastaan mp-juhlassa Kotkaniemessä ja pitää puheen. Luumäen, Miehikkälän ja Virolahden reserviupseerija reserviläiskerhojen lisäksi Salpavaelluksen järjestelijäjoukkoon on liittynyt Lappeenrannassa kotipaikkaa pitävä Salpalinjan Oppaat ry. Puolustusvoimat tukee

Turun Tilipalvelut Oy

tapahtumaa, niin kuin se on tehnyt alusta lähtien. Suomi100-juhlavuosi 2017 toi kaksi merkittävää lisää Salpalinjaan tutustumiseen. Salpalinjan perinneyhdistyksen kirja Salpalinja – itsenäisyyden monumentti ja storyTV films Oy:n elokuva SuomenSalpa -dokumentti maanpuolustustahdosta ovat toisiaan täydentävä uusi taistelijapari tiedotussodassa Salpalinjan tuntemattomuut-

ta vastaan. Elokuva nähdään seuraavan kerran Lappeenrannan yliopiston Viipurisalissa 16.3. illalla. Lisätietoja Salpavaelluksesta: www.salpavaellus.net, vaelluskuvia sen kuvagalleriassa Tietoa ja kuvia Salpalinjasta: http://salpalinjansalat. blogspot.fi/2016/01/ salpalinja-lyhyesti-ja-valokuvia.html

KOTIKENTTÄETU Turusta suoraan:

Itäinen Pitkäkatu 34 20700 Turku

Kotimaan kohteisiin Ulkomaan kohteisiin Lomalennoille

puh: 02-2342109 gsm: 050-5574110

Toimivat ja nopeat matkustajaja rahtilennot suoraan Turusta maailmalle

e-mail: toimisto@turuntilipalvelut.fi Turun Lentoasemalta lentäen maailmalle

Laakkonen RAISIO Vaihde 010 214 7800 Veljekset Laakkonen Oy Myynti: ma-pe klo 9–18, la 10-15 Nikkarinkatu 1, 21280 Raisio Huolto ja varaosat: ma-pe klo 7.30–17 Puheluhinnat 010-yritysnumeroon: lankapuh. 8,35 snt/puh + 6,00 snt/min., matkapuh. 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min. Hinnat sis. alv 24 %.

2/2018 Tarkka osoite: Ampumaradantie 86, 25240 Hajala

KOKOUKSET JA KILPAILUT Kaarinan-Piikkiön Reserviläiset Ry ja Piikkiön-Kaarinan Reserviupseerit Ry

SÄÄNTÖMÄÄRÄISET KEVÄTKOKOUKSET pidetään tiistaina 15.5.2018 Piikkiö Works Oy:n toimitiloissa osoitteessa Kolamäentie 2, Piikkiö. Kokoonnumme tehtaan portilla tasan klo 18.00. Tervetuloa! Hallitukset

Varsinais-Suomen Reserviupseeri- ja Reserviläispiirien

AMPUMAJUOKSUN MESTARUUSKILPAILUT 2.5.2018 klo 18.00 Halikossa HaHa:n radalla os Kavalontie 71 (Salo) 25260 Vaskio

Lajit: Normaalikenttä, kiikarikenttä, itselataavakenttä, pienoiskiväärikenttä ja RA7

KESÄYÖN MARSSI 26.5.2018 PORISSA

Kesäyön marssi 26.5.2018 Porissa

Reserviupseereiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeä ja jatkuva tehtävä. Reserviläisten toimintakyky 2015 –tutkimus toi esille, että ainoastaan vajaa puolet reserviläisistä saavutti kestävyyskuntonsa osalta sijoituksensa mukaisen tavoitetason. Reserviupseerit johtavat omalla esimerkillään ja sen takia haastankin Varsinais-Suomen reserviupseerit näyttämään mallia ja osallistumaan 26.5.2018 järjestettävään Kesäyön marssiin Porissa.

Reserviupseereiden fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeä ja jatkuva tehtävä. Reserviläisten toimintakyky 2015 -tutkimus toi esille, että ainoastaan vajaa puolet reserviläisistä Kesäyön marssi on kaikille avoin hyvän mielen kävelytapahtuma, johon ovat tervetulleita saavutti kestävyyskuntonsa osalta sijoituksensa kaikki kunnostaan huolehtivat yksittäishenkilöt, perheet, erilaiset kaveri- jamukaisen työporukat sekä muut joukkueet. Marssille ovat tervetulleita myös sauvakävelijät ja koirakaverit. Eri pituisia tavoitetason. Reserviupseerit johtavat omalla esimerkillään marssimatkoja löytyy niin reserviläisryhmille, kovan luokan kuntoilijoille, kuin myös liikunnasta Matkat vaihtelevat kuudesta kilometristä aina 60reserviupseerit kilometrin ultramatkaan. ja sennauttiville takiaryhmille. haastankin Varsinais-Suomen näyttämään mallia ja osallistumaan 26.5.2018 järjestettävään Kesäyön marssi ei ole kilpailu, eikä osallistujien suorituksista mitata aikaa, vaan matkan saa suorittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Pisimpiä matkoja kävelläänkin tapahtuman nimen Kesäyön marssiin Porissa. mukaisesti läpi yön. Reittien varrelta löytyy huoltopisteitä noin 7 km välein, joissa tarjoillaan osallistujille pientä purtavaa, huolehditaan nesteytyksestä, sekä hoidetaan hiertymiä ja

Kesäyön rakkoja. marssi on kaikille avoin hyvän mielen kävelytapahtuma, johon ovat tervetulleita kaikki kunnostaan Tapahtuman vastuullisena järjestäjänä toimii Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja käytännön toteutuksestayksittäishenkilöt, Porissa vastaa MPK-aktiivit japerheet, paikalliset reserviläiset. huolehtivat erilaiset kaveri- ja työporukat Marssille ovat tervetulleita Marssipäivät:sekä muut Lauantai joukkueet. ja sunnuntai 26.-27.5.2018. Kaarsillan yhtenäiskoulu, Jokisatamantie 1, Pori. myösMarssikeskus: sauvakävelijät ja koirakaverit. Eri pituisiamarssimatkoja Avautuu klo 15.00 lauantaina ja sulkeutuu klo 12.00 sunnuntaina. Lähtö: Yhteislähdöin lauantaina klo 18.00luokan alkaen. Alkulämmittely klo 17.45. löytyy niin reserviläisryhmille, kovan kuntoilijoille, kuinTmyös liikunnasta nauttiville ryhmille. Matkat vaihtelevat ervetuloa nauttimaan Kokemäenjoen maisemista ja kesäisestä Porista! kuudesta kilometristä aina 60 kilometrin ultramatkaan. Lisätiedot ja kysymykset:

Aikataulu: Kohdistus Kilpailunavaus Ensimmäinen lähtö Palkintojenjako

2.5.2018 ja 8.5.2018 17.00–17.45 17.50 18.01 19.30

Parisprinttiviesti

8.5.2018. Ilmoittautuminen 2.5 kilpailussa tai kuten 2.5. kilpailuun 3.5. mennessä.

Tapahtuman vastuullisena järjestäjänä toimii Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja käytännön toteutuksesta Porissa vastaa MPK-aktiivit ja paikalliset reserviläiset.

Osanottomaksut: 15 € / kilpailija. Viestijoukkue 30 € / joukkue. Tilille: Halikon Reserviläiset ry FI28 4715 1020 0064 21 Säännöt: Noudatetaan V-S res.piirin urheilutoiminnan yleisohjetta ja SAHL:n sääntöjä soveltaen. TA Erkki Laine puh 050 413 5720 Tiedustelut: Reino Heikkilä puh 050 567 8904

TAITOKILPAILU 2018 Varsinais-Suomen reserviläispiirien taitokilpailu järjestetään 30.5.2018 Salon Märynummen maastossa Yhdistykset voivat osallistua taitokilpailuun yhdellä tai useammalla partiolla. Partion vahvuus 3–5 henkilöä. Sarjat: upseerit ja reserviläiset. Sekapartiot (reserviläiset/reserviupseerit) voivat osallistua, mutta eivät kilpaile mitaleista. Ilmoittautumiset 24.5.2018 mennessä sähköpostilla tapio. turunen@salo.fi. Osallistumismaksu on 25 €/partio, joka on maksettava 24.5.2018 mennessä tilille Salon Seudun Reserviupseerit FI36 5410 5040 0050 11. Maksun viestiin partion nimi. Jälki-ilmoittautuminen 35 €/partio. Opastus on järjestetty Märynummen taajamasta (SaloAura -tieltä 224) rastilipulla. Kilpailukeskuksen osoite on Hirvitie 92, 25250 Märynummi. Kilpailun avaus klo 17.30. Ensimmäinen partio lähtee matkaan klo 18.00. Varustus: säänmukainen varustus, kompassi sekä muistiinpanovälineet. Tekninen asiantuntija: Erkki Lehmus 040 160 8001 Tiedustelut: Kilpailun johtaja Matti Mäkirinne 0400 523 258, matti.makirinne@gmail.com. Kilpailupaikalla on kahvio. Tervetuloa! Salon Seudun Reserviupseerit ja Salon Seudun Reserviläiset

Ilmoittautumiset: Sotilasarvo, nimi, sarja ja yhdistys sekä tieto, jos käytetään samaa asetta, osoitteeseen antti. makiranta@seutuposti.fi 26.5.2018 mennessä. Kilpailumaksut: 15 €/kilpailu/suoritus maksetaan Salon Seudun Reserviupseerien tilille FI36 5410 5040 0050 11, 26.5.2018 mennessä. Vakuutusturva: Kilpailijoilla tulee olla voimassaoleva vakuutusturva eli joko reserviläisen / reserviupseerin ampumaturvavakuutus tai SAL:n kilpailulisenssiin sisältyvä vakuutus.. Eräluettelot: Eräluettelot toimitetaan pyydettäessä yhdistyksen nimeämälle yhteyshenkilölle sähköpostitse. Tekninen asiantuntija: Pekka Tuominen Lisätiedot: Tuomas Helenius 050 455 2624 & Antti Mäkiranta 040 562 2339 TERVETULOA!

Marssin johtaja Eemeli Lappalainen satakunnanrup@gmail.com p. +358 44 336 3540

Kesäyön marssi ei ole kilpailu, eikä osallistujien suorituksista mitata aikaa, vaan matkan saa suorittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Pisimpiä matkoja kävelläänkin tapahtuman nimen mukaisesti läpi yön. Reittien varrelta löytyy huoltopisteitä noin 7 km välein, joissa tarjoillaan osallistujille pientä purtavaa, huolehditaan nesteytyksestä, sekä hoidetaan hiertymiä ja rakkoja.

Ilmoittautuminen: 26.4.2018 kello 24.00 mennessä. Sarja. Sotilasarvo Nimi ja yhdistys sp reino.heikkilä@halikko. salonseutu.fi tai os Halikon Reserviläiset ry Salituntie 2Bb16, 24800 HALIKKO

Kilpailusarjat: D20, D ja D50, H20, H H50, H60, H70, H75 ja H80. Joukkuekilpailu sarjoihin katsomatta sarjoissa H ja D normaalikentässä sekä myös itselataavassa kentässä.

Marssipäivät: Lauantai ja sunnuntai 26.–27.5.2018. Marssikeskus: Kaarsillan yhtenäiskoulu, Jokisatamantie 1, Pori. Avautuu klo 15.00 lauantaina ja sulkeutuu klo 12.00 sunnuntaina. Lähtö: Yhteislähdöin lauantaina klo 18.00 alkaen. Alkulämmittely klo 17.45.

Salon Seudun Reserviupseerit ry www.salonseudunreserviupseerit.fi Kilpailukutsu Varsinais-Suomen Reserviupseerija Reserviläispiirien

AMPUMESTARUUSKILPAILUT 3.6.2018 Salon seudun reserviupseerit järjestävät V-S Res Piirien ampumamestaruuskilpailut Salon Seudun Ampujien ampumaradalla Hevonpäässä sunnuntaina 3.6.2018 klo 10 alkaen. Tarkka osoite: Ampumaradantie 86, 25240 Hajala

Tervetuloa nauttimaan Kokemäenjoen maisemista ja kesäisestä Porista!

Lajit: 50m pienoiskivääri makuu sekä 3x20ls, 25m pienoispistooli, pistooli pika-ammunta sekä isopistooli

Lisätiedot ja kysymykset: Marssin johtaja Eemeli Lappalainen satakunnanrup@gmail.com p. 044 336 3540

Kilpailusarjat: D20, D ja D50, H20, H H50, H60, H70, H75 ja H80. Joukkuekilpailu sarjoihin katsomatta sarjoissa H ja D.

Marssimatkat ja osallistumismaksut 6 km Perhemarssi 6 €/hlö 6 km Perhemarssi, perhe 20 €/1-2 aikuista ja perheen kaikki alle 15-v lapset 12 km Jokamies/naismarssi 12 €/hlö 25 km Kuntomarssi 25 €/hlö 42 km Maraton 42 €/hlö 60 km Ultramarssi 60 €/hlö

Ilmoittautumiset: Sotilasarvo, nimi, sarja ja yhdistys sekä tieto, jos käytetään samaa asetta, osoitteeseen antti. makiranta@seutuposti.fi 26.5.2018 mennessä.

Marssin kaikki reitit lähtevät Kaarisillan yhtenäiskoululta (Jokisatamantie 1, Pori). Kaikilla reiteillä pääsee nauttimaan Kokemäenjoen maisemista ja kesäisestä Porista. Kokemäenjoki haarautuu aivan marssikeskuksen vierestä pohjoismaiden suurimmaksi suistoalueeksi, jonka luonnonkauniilla rannoilla reitit mutkittelevat. Pidemmät reitit suuntaavat Itä-Porin ulkoilureittejä pitkin aina Porin vanhalle lyhytaaltoasemalle ja veistospuistoon saakka. Reittikartat tapahtuman Facebook-sivuilla: www.facebook. com/kesayonmarssi.pori Ilmoittautuminen MPK:n verkkosivujen koulutuskalenterin kautta 11.5. mennessä. Osallistumismaksuun sisältyy: • Vakuutus • Huoltopisteiden juomat ja muu tarjoilu • Kunniakirja ja kangasmerkki • Keittoateria, leipä ja juoma • Peseytymis- ja koulumajoitusmahdollisuus Kaarisillan yhtenäiskoululla Joukkueet Joukkueet voi ilmoittaa erikseen sähköpostilla: matti.barling@mpk.fi • 10–15 henkilöä, 1 marssija ilmaiseksi • 16–20 henkilöä, 2 marssijaa ilmaiseksi Salon Seudun Reserviupseerit ry www.salonseudunreserviupseerit.fi Kilpailukutsu Varsinais-Suomen Reserviupseeri- ja Reserviläispiirien

KENTTÄAMPUMAMESTARUUSKILPAILUT 2.6.2018 Salon seudun reserviupseerit järjestävät V-S Res Piirien kenttäampumamestaruuskilpailut Salon Seudun Ampujien ampumaradalla Hevonpäässä lauantaina 2.6.2018 klo 12 alkaen. jatkuu seuraavalla palstalla->

Kilpailumaksut: 15 €/kilpailu/suoritus maksetaan Salon Seudun Reserviupseerien tilille FI36 5410 5040 0050 11, 26.5.2018 mennessä. Vakuutusturva: Kilpailijoilla tulee olla voimassaoleva vakuutusturva eli joko reserviläisen / reserviupseerin ampumaturvavakuutus tai SAL:n kilpailulisenssiin sisältyvä vakuutus. Eräluettelot: Eräluettelot toimitetaan pyydettäessä yhdistyksen nimeämälle yhteyshenkilölle sähköpostitse. Tekninen asiantuntija: Pekka Nummelin Lisätiedot: Tuomas Helenius 050 455 2624 & Antti Mäkiranta 040 562 2339 TERVETULOA! Varsinais-Suomen Reservipiirien

MAASTOMESTARUUSKILPAILU Paraisilla keskiviikkona 6.6.2018.

Kilpailussa noudatetaan Varsinais-Suomen reservipiirien 1.1.2017 käyttöönottamia Maastourheilun lajikohtaisia ohjeita. Kilpailun avaus klo 18.10, ensimmäinen lähtö klo 18.30. Kilpailusarjat ja matkat: - H, H40, D, D 40 matka n. 6 km - H50, H60, H70, H80, D50, D60, D70 matka n. 4 km Kilpailumatkat sisältävät kilpailussa kuljettavat viitoitetut reitit. Kilpailukartta ajantasaistettu keväällä 2018. Ilmoittautuminen: 31.5.2018 mennessä sähköpostilla antti.valo@gmail.com tai puhelimitse. Ilmoittautumisen yhteydessä mainittava sotilasarvo ja osallistujan yhdistys. Osallistumismaksu 15 € / kilpailija maksettava Pargas Reservofficerare rf:n tilille. FI78 6601 0003 9412 18. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitettava EMIT -kortin numero. Järjestäjältä voi vuokrata EMIT -kortin hintaan 3 €. Jälki-ilmoittautumiset 30 € / kilpailija, maksu em. tilille kilpailupäivään mennessä. Kilpailupaikka: Kaarinasta Saaristotietä (tie 180) noin 9 km Lielahdentien tiehaaraan josta opastettu tielle n:o 1805. Tietä 1805 kuljetaan noin 11 km, jonka jälkeen jatkuu seuraavalla sivulla->

2/2018

<- jatkuu edelliseltä sivulta

seurataan opasteita. Kilpailupaikan lähin osoite Källvikintie 133, Parainen. Opasteet paikoillaan klo 16.00 alkaen. Kilpailupaikalla toiminnot luonnon olosuhteissa, ei sisätilaa eikä peseytymismahdollisuutta. Kilpailun kulku: Suunnistuksen aikana suoritetaan kartanluku (5 etäisyyspistettä) ja pienoispistooliammunta (10 ls). Pistoolin liipaisinvastus min. 1000g, kenttätaulu m68, ampumaetäisyys 30 m. Kartanluvussa värillinen peruskartta 1:20 000. Suunnistuksessa suunnistuskartta 1:10 000. Ei aseiden kohdistusmahdollisuutta. Jokainen kilpailija osallistuu tapahtumaan omalla vastuullaan. HUOM: Kilpailuun osallistujalla on oltava ampumaturvan kattava vakuutus, jonka voimassaolo tarkistetaan ennen kilpailun alkua. Kilpailun tekninen asiantuntija (TA): Rauno Vuori 040 594 5328 Kilpailun johtaja: Antti Valo / 050 5118531 / antti.valo@ gmail.com Tervetuloa Lemlahden saareen. Pargas Reservofficerare rf Kilpailukutsu

RESERVILÄISFRISBEEGOLF 2018 Paikka

Vihti, Kaatiksen frisbeegolfrata Kumpunotkolantie 44, Vihti www.nummelanfrisbeeseura.com/kotisivut/kaatis/

Aika 9.6.2018 Luokat

Avoin (MPO), naiset (FPO), 40+ (MPM), 50+ (MPG), 60+ (MPS)

Kilpailun aikataulu 8.30 Lyhyt sääntökoulutus halukkaille 8.30–9.00 Rekisteröityminen kilpailuun 9.00 Pelaajakokous 9.30 Ensimmäinen kierros 13.30 Ryhmien jako 14.00 Toinen kierros n. 17.00 Palkintojen jako (heti tulosten selvittyä) Kilpailun kulku Kilpailussa pelataan 2 x 19 väylää etutiiltä (blue). Kierrosten välissä n. tunnin mittainen lounastauko. Kilpailussa noudatetaan PDGA:n ja SFL:n sääntöjä. Ilmoittautuminen Kilpailuun voi osallistua RESUL:in jäsenjärjestöjen jäsenet.Kilpailuun mahtuu 95 pelaaja ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen (nimi, luokka, yhdistys) sähköpostilla 1.-31.5.2018 välisenä aikana osoitteeseen kotaville@gmail.com. Paluuviestinä pelaaja saa vahvistuksen sekä maksuohjeet. Kilpailumaksu Kilpailumaksu 30 € maksetaan järjestäjän tilille vahvistusviestissä tulevien ohjeiden mukaisesti. Kilpailun johtaja Kilpailun johtajana toimii Ville Kotamäki, PDGA #8947, puhelin 050 531 8607 ja sähköposti kotaville@ gmail.com Järjestäjät Vihdin Reserviupseerikerho ry, Nummelan frisbeeseura ry

RESUL:N RESERVILÄISAMMUNNAN SM-KILPAILUT 2018 MIKKELISSÄ RESUL:n Reserviläisammunnan SM-kilpailut ammutaan 7.7.2018 klo 09.00 alkaen Mikkelissä Kyrön-pellon ampumakeskuksessa. Osoite on Kyrön-pellontie 1 Mikkeli N 61.720476 ja E 27.199779 Lajit RA1 ja RA2 ammutaan itselataavalla kertatuli kiväärillä, cal. 5,45–8,00 mm. Lajit RA3 ja RA4 ammutaan väh. 9 mm pistoolilla. Tarkemmat säännöt ovat osoitteessa www.resul.fi Etusivu• Säännöt • Ammunta – lajisäännöt• Palvelusammunta Kilpailussa on sääntöjen mukaan vain yksi sarja, johon osallistuvat kaikki kilpailijat! Aikataulu Kilpailukanslia avoinna Kilpailujen avajaiset Ensimmäiset erät

07.00 alkaen 08.00 09.00

Kilpailukanslia on Kyrön pirtissä. Palkintojen jako suoritetaan kilpailukeskuksessa välittömästi kilpailun jälkeen. jatkuu seuraavalla palstalla->

Palkinnot Jokaisessa lajissa palkitaan 3 parasta ampujaa mestaruusmitalein. Neljän lajin yhteistuloksissa palkitaan 3 parasta ampujaa mestaruusmitalein. Joukkuekilpailut ovat joka lajissa. Kokonaiskilpailussa tasapisteissä paremmuus ratkaistaan ensisijaisesti PA2 sijoituksen mukaan. Ilmoittautuminen Ilmoittautuminen tapahtuu piireittäin 15.6.2018 klo. 16.00 mennessä sähköpostilla osoitteeseen pirkkaj@gmail.com Jälki-ilmoittautumiset piireittäin vain sähköpostilla perjantaihin 30.6. mennessä osoitteeseen pirkkaj@ gmail.com (henkilökohtaisia ilmoittautumisia ei huomioida). Kilpailuun otetaan max 100 osallistujaa. Osallistumismaksu Osallistumismaksu kilpailuun on 25 euroa/laji, joka pitää olla maksettuna piireittäin 22.6.2018 mennessä Kangasniemen reserviläiset ry:n tilille FI02 5105 0620 0610 47 Viesti maksuun: Reserviläisammunta 2018 Jälki-ilmoittautuneiden osallistumismaksu on 40€/laji, joka on maksettava 1.7. mennessä em. tilille Viesti maksuun: Reserviläisammunta 2018 Mikäli osallistumismaksut ovat suorittamatta, evätään kilpailuun osallistuminen! Vakuutukset Kilpailijoilla tulee olla maksettu ampujain vakuutus (SAL/RES). Vakuutuksen voimassa olo tullaan tarkastamaan ennen ammuntoja. Mikäli kilpailija ei kykene esittämään vakuutuksen voimassa oloa, evätään kilpailijalta osallistuminen. Vakuutuskortti/kuitti maksusta sekä jäsenkortti mukaan! Huolto Kyrön pirtin kanttiinissa on myynnissä, kahvia, virvokkeita, pullaa, sekä hernekeittoa ja voileipiä. Huom! Vain käteismaksu! Kisainformaatio toimitetaan kullekin ilmoittaneelle piirille siihen sähköpostiosoitteeseen joka tulee ilmoittautumisen mukana. HUOMIO! HUOMIO! HUOMIO! ResUL:n Falling Plates kilpailu ammutaan samana päivänä heti Palvelusammunnan päätyttyä samoilla radoilla. Kilpailukutsu tulee erillisenä. Kilpailun johtaja Pirkka Juntunen puh. 040 578 7246 Kilpailun tekninen asiantuntija Marko Patrakka, puh. 050 557 0761 Tiedustelut Pirkka Juntunen puh. 040 578 7246 tai e-mail pirkkaj@gmail.com Suur-Savon Reservipiiri ry

Esim. Jos kilpailevia joukkueita on 21, niin ensimmäisellä kierroksella huilaa parhaan lajitteluajan ampunut joukkue. Seuraavalle kierrokselle pääsevät voittaneet 10joukkuetta + huilannut joukkue ja lisäksi karsiutuneista joukkueista parhaan ajan ampunut joukkue (lucky looser sääntö). (Lucky looserina mukaan päässyt on aina seuraavan kierroksen viimeinen ja ampuu parasta vastaan) Näin jatketaan 12 joukkueella seuraava kierros. Kierrokselta jatkoon selvinneet 6 joukkuetta muodostavat 3 kilpailuparia, jotka karsivat pääsystä mitali kierroksille. Kolmen voittajan lisäksi, nostetaan jälleen parhaalla ajalla karsiutunut joukkue mukaan ja saadaan 4 joukkuetta, jotka ratkovat mitalit. Yksinkertaista eikö totta? Kun mestarit ovat selvillä molemmissa sarjoissa seuraa huipennuksena vielä Grand finale, jossa nuoruus ottaa mittaa kokemuksesta, eli sarjojen voittaja joukkueet juoksevat toisiaan vastaan. HUOM! Mikäli H50 sarjalainen kilpailee sarjassa H, on se sallittua, mutta hän on koko kisan sarjassa, eikä voi kilpailla kahdessa eri joukkueessa/ sarjassa. Huolto: Kyrön pirtissä palvelee kanttiini klo 8.00 alkaen. Pullakahvia ja keittolounasta tarjolla asevelihintaan alkaen 11.00–15.30 Käteismaksu! Majoitus: Kilpailun järjestäjän varaamaa majoitusta ei ole, mutta Mikkelin kaupungin nettisivuilta löytyy majoitustietoa. Ilmoittautuminen: Ilmoittautumiset on tehtävä kootusti reserviläispiireittäin ja siitä on ilmettävä piiri/ joukkueen numero, kilpailijain nimet ja syntymäajat. Lisäksi joukkueenjohtajan sähköpostiosoite ja puhelin numero. Joukkueiden varamiehet tulee myös ilmoittaa. Ilmoitus osoite on: pirkkaj@ gmail.com tai postitse Pirkka Juntunen Tikankolo 22 51200 Kangasniemi. Osallistumismaksu 60 €/ joukkue on suoritettava 30.6.2018 mennessä Kangasniemen reserviläiset ry:n tilille FI02 5105 0620 0610 47 Viite: ResUL Falling Plates 2018. Jälki-ilmoittautuminen paikanpäällä 75 euroa/joukkue on maksettava käteisellä. Ampumaturva: Kilpailijalla on oltava voimassa oleva vakuutus/ lisenssi. - Suomen ampujainliiton kilpailulisenssi - Reserviläisen ampumavakuutus - Reserviläisjärjestön/ vast ryhmähenkivakuutukseen perustuva vakuutusturva, joka kattaa ampumavahingot urheilu- ja kilpailutoiminnassa. Vakuutukset tarkastetaan ilmoittautumisen yhteydessä ja ilman tositetta vakuutuksen voimassaolosta ei pääse kilpailemaan. Tiedustelut: Kilpailunjohtaja Pirkka Juntunen 040 578 7246 Kilpailun TA Marko Patrakka 050 557 0761 Tervetuloa Mikkeliin!

KILPAILUKUTSU

Kangasniemen Reserviläiset ja Kangasniemen Reserviupseerit

RESUL:N FALLING PLATES AMMUNNAN MESTARUUSKILPAILUT 7.7.2018 MIKKELISSÄ Kangasniemen reserviläiset ry järjestää ResUL:n mestaruuskilpailut Falling Plates ammunnassa Mikkelissä, Kyrön pellon ampumaradalla lauantaina 7.7.2018. Osoite on Kyrönpellontie 1 Mikkeli N 61.720476 ja E 27.199779 Kilpailun ohjelma: Klo 12.00–13.00 Ilmoittautuminen ja vakuutusten tarkastukset niille, jotka eivät osallistu reserviläisammuntaan. (Kyrön-pirtti) 13.00–14.00

Aseiden kohdistus 300m:n radalla, niille jotka eivät osallistu Reserviläisammunnan lajeihin 1 ja 2.

15.00–17.30

Aika-ammunta ja Falling Plates kilpailu.

17.30–18.00

Palkintojen jako Kyrön-pirtin pihalla.

Aseet: Sallitut aseet ovat puoliautomaattikiväärit, joilla suurin sallittu kaliiberi 7,62 x 39. Myös pienemmät kuten 223 Rem sallitaan. Optiset tähtäimet eivät ole sallittuja! Luotien tulee olla kuparivaippaisia lyijyluoteja. Läpäisevien teräsluotien käyttö on ehdottomasti kielletty. Jokaisella kilpailijalla tulee olla käytössään riittävästi patruunoita. Kilpailussa on oltava 8 patruunaa / ampuja / erä. Sarjat: Sarjat H ja H50 Miehet ja naiset kilpailevat samoissa sarjoissa. Joukkueiden määrää ei rajata. H50 sarja toteutuu vain, mikäli joukkueita on vähintään neljä. Kilpailusäännöt: Aseiden kohdistuksessa ratakaukoputkien käyttö on sallittu. Lukekaa huolellisesti lajikohtaiset säännöt ResUL>Kilpailusäännöt> Ammunnat> Falling Plate. Huom! Sääntöjen kohdan 8 alakohdassa 2 on virhe. Lipas ei ole kiinnitettynä, vaan se on ampuma-alustalla. Aseiden kohdistuksen jälkeen kaikki joukkueet ampuvat itselleen lajitteluajan, jonka perusteella määräytyy paikka ensimmäiselle kilpailukierrokselle.

jatkuu seuraavalla palstalla->

KILPAILUKUTSU

RESERVIN AMPUMAMESTARUUSKISOIHIN Aika 17.–19.8.2018 Paikka Toramon ampumarata, Pälvitie 127, Rovaniemi Lajit 25 m pistooli Isopistooli Pistooli pika-ammunta Kivääri kenttä 10 + 10 ls Itselataava kenttä 10 + 10 ls Pienoiskivääri 60 ls makuu Pienoiskivääri 3 x 20 ls

Pienoiskiväärilajit ammutaan Sius-laitteisiin (elektroniset taulut)

Sarjat H/D, H/D 50, H/D 60, H/D 70 ja H/D 75 Sarja toteutuu, jos ilmoittautuneita on vähintään kolme. Ilmoittautuminen Kilpailujen sääntöjen mukaan piirillä, jonka muodostavat saman maakunnan RUL ja RES piirit yhdessä, on mahdollisuus ilmoittaa yhteensä enintään kuusi (6) ampujaa/laji. Ilmoittautuminen suoritetaan piireittäin yhteisellä lomakkeella, jonka järjestäjä lähettää piirien toiminnanjohtajille. Lomake palautetaan 15.7.2018 mennessä osoitteella laprulresmail@gmail.com (vain yksi ilmoittautuminen/piiri). Ampuja voi osallistua vain kolmeen mestaruuskisalajiin. Huom! Ei yksittäisiä eikä jälki-ilmoittautumisia. Vain piirin ilmoittautuminen otetaan huomioon. Vara-ampujat Piirit voivat ilmoittaa kaikkiin lajeihin laatimassaan rankingjärjestyksessä ampujia myös, kiintiön ”kuusi” lisäksi. Nämä pääsevät osallistumaan ratakapasiteetin salliessa ellei kaikista piireistä tule täysiä kiintiöitä. jatkuu seuraavalla palstalla->

2/2018 Joukkuekilpailu Sarjat: H, H50 ja D Joukkueeseen ilmoitetaan kolme ampujaa joiden kaikkien tulos huomioidaan. Joukkueet nimetään viimeistään ennen ensimmäisen ampujan suoritusta. Joukkueen nimeäminen on mahdollista myös ennakkoon samanaikaisesti muun ilmoittamisen kanssa. Joukkuelomake liitteenä. 25 m pistoolin H-sarjan joukkueessa ampuvan aseen tulee täyttää SAL:n H-sarjan lajisäännöt.

KOKOUKSET JA KILPAILUT peseytymismahdollisuus jotoksen maalissa.

Kilpailujen ohjelma Perjantai 17.8.2018 Toimitsija-ammunnat/varalla

Ilmoittautuminen tapahtuu MPK:n kurssijärjestelmän kautta 15.3.2018 alkaen. Molemmille kilpailusarjoille avataan omat kurssit ilmoittautumista varten. Kurssit ja ilmoittautumisohjeet löytyvät MPK Hämeen maanpuolustuspiirin Hattulan koulutuspaikan kurssikalenterista (mpk.fi/Koulutuspaikat/Häme/Hattula). Kilpailijoiden kurssinumerot ovat: reserviläissarja 2100 18 12063 ja sotilassarja 2100 18 12062. Jokaisen partion jäsenen tulee ilmoittautua erikseen. Partionjohtajille lähetetään ohjeet osallistumismaksusta. Ilmoittautuminen

Lauantai 18.8.2018 Kaikki sarjat: isopistooli, 25 m pistooli, pienoiskivääri 60 ls makuu ja molemmat kenttä-ammunnat.

Tiedustelut: Pääsihteeri Arto Tiainen 050 523 00 24 arto.tiainen@pp3.inet.fi Kilpailunjohtaja Timo Mörsky 040 753 13 99 tkmorsky@gmail.com

Yleismestaruus Yleismestaruuteen huomioidaan piireittäin kaikkien seitsemän lajin piirin kolme parasta tulosta ampujan sarjasta riippumatta.

Yllättävän helppoa

SATAKUNNANKATU Satakunnankatu 39, Pori, Puh. 02-631 3300, ma-pe 7.30–19, la 9–16, www.k-rauta.fi/pori

Sunnuntai 19.8.2018 Kaikki sarjat: pistoolipika-ammunta, pienoiskivääri 3 x 20 ls Järjestäjät pidättävät oikeuden aikataulumuutoksiin kilpailijamäärän vaatiessa. Osanottomaksut Osanottomaksu, 25 euroa/ampuja/laji ja 25 euroa/joukkue, maksetaan piireittäin tilille Lapin Reserviupseeripiiri ry FI34 1374 3000 1052 13. Maksu pitää olla tilillä 2.8.2018 mennessä. Viestinä Toramo 2018 SM. Eräluettelot Lähetetään ilmoittautuneille piireille sähköpostilla ja julkaistaan kisojen nettisivuilla, sekä ResUL:n sivuilla 3.8.2018. Jäsenyys ja vakuutus Tarkastetaan kilpailupaikalla ilmoittautumisen yhteydessä. Dopingtestaus RESUL sääntöjen mukaisesti. Majoitus Majoitusvarauksia voi tehdä Santasport Lapin Urheiluopisto, Hiihtomajantie2, Rovaniemi. Hinnat alkaen 39 €/henkilö/vrk. Varaukset ja lisätiedot: Santasport Sales, Email: sales@santasport.fi, Tel. +358 20 798 4222 KASARMIMAJOITUSTA EI VOIDA JÄRJESTÄÄ. Kilpailunjohtaja Tero Hyttinen 044 309 2263, tero-hyttinen@hotmail.com Lapin reservipiirit Kai Leinonen 040 721 6614, kai.leinonen@pp1.inet.fi TERVETULOA ROVANIEMELLE LAPIN RESERVIJÄRJESTÖT RESERVILÄISURHEILULIITON VALTAKUNNALLINEN

SYYSJOTOS (PANSSARIJOTOS) JÄRJESTETÄÄN 14.–16.9.2018 HATTULAN JA HÄMEENLINNAN ALUEELLA Jotoksen päävastuullisina järjestäjinä toimivat EteläHämeen reserviupseerija reserviläispiireistä Hämeenlinnan ja Janakkalan reserviupseerit sekä reserviläiset. Jotos toteutetaan E-H piirien useiden reserviläisyhdistysten ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) yhteistyönä. Puolustusvoimat myöntää jotokseen osallistuville asevelvollisille rinnasteisia kertausharjoitusvuorokausia.

Me haluamme olla mukana tekemässä omistajaasiakkaittemme haaveista totta. Säästämällä Me haluamme olla mukana tekemässäse on omistaja-asiakkaittemme mahdollista. Aloita säästäminen: op.fi/aloita haaveista totta. Säästämällä se on mahdollista. Omistaja-asiakkaana ostat ja myyt rahastoja kuluitta.

Aloita säästäminen: op.fi/aloita

Tapaturman tai sairauden yllättäessä

apu on lähellä Turuntie 8

Meillä pääset joustavasti ja nopeasti lääkäriin. Päivystys joka päivä Terveystalo Pulssissa Humalistonkatu 9-11. Ajanvaraus puhelimitse ma–pe klo 7–21, la–su klo 8–20 030 6000* tai terveystalo.com

Puh. 727

24100 Salo fax 727 6611 sähköposti: tuomo.erkkola@ salonhmlkeskus.inet.fi

*Puhelun hinta 030 6000 lankaliittymästä 8,28 snt/puh.+ 3,2 snt/min, matkapuhelinliittymästä 19,2 snt/min.

Reserviläisjotoksen tarkoituksena on ylläpitää ja edistää reserviläistaitojen säilymistä ja kehittymistä sekä kohottaa osallistujien fyysistä suorituskykyä ja kenttäkelpoisuutta. Kilpailun järjestelyissä noudatetaan Reserviläisurheiluliiton jotossääntöjä. Kilpailuun osallistuminen ei edellytä maanpuolustusjärjestön jäsenyyttä. Jotos alkaa sotilassarjan osalta perjantai-iltana klo 19 ja reserviläissarjan osalta lauantaiaamuna klo 6.30. Jotos päättyy sunnuntaina klo 15 mennessä. Aikataulu ja tarkempi jotosohje laitetaan esille jotossivuille: panssarijotos.ehrup.net. Jotoksella on kaikille avoin reserviläissarja ja vaativampi sotilassarja. Sotilassarjaan otetaan rajattu (40) määrä partioita ilmoittautumisjärjestyksessä. Partion koko on 3–4 henkilöä, erityissyistä voidaan ottaa 2 tai 5 henkeä, mutta tehtävät on mitoitettu neljälle. Jotos käsittää suunnistusosuuden sekä pakollisia että valinnaisia rastitehtäviä. Rasteilla on tehtäviä, jotka liittyvät reserviläistietoihin ja -taitoihin, ammuntaan, suunnistukseen ja kartanlukuun, ensiapu- ja pelastuspalvelutoimintaan, luonnontuntemukseen sekä yleistietoihin. Partiot kuljettavat mukanaan kilpailun aikana tarvitsemansa muonan ja varusteet. Varusteluettelo pakollista varusteista on osoitpanssarijotos.ehrup.net. Osallistujat ovat vakuutettuina MPK:n tapaturmavakuutuksella kilpailupaikalla ilmoittautumisen jälkeen. Vakuutus ei korvaa omien henkilökohtaisten tavaroiden rikkoontumista eikä ole voimassa matkustaessa kilpailupaikalle tai pois sieltä. Suosituksena on oma vakuutus. Jotoksella on kaikille avoin reserviläissarja ja vaativampi sotilassarja. Maksu on 95 €/partio 19.8.2018 mennessä ilmoittautuneille ja 190 €/ partio jälki-ilmoittautuneille. Jälki-ilmoittautumisia otetaan, mikäli tilaa riittää. Osallistumismaksuun sisältyy ruokailu ja jatkuu seuraavalla palstalla->

6600

Lounaismaan Osuuspankki WWW.LEHTITEHDAS.COM

V-S:n RESERVIUPSEERIPIIRI RY V-S RESERVILÄISPIIRI RY Toiminnanjohtaja Erkki Lehmus 040 160 8001 vsres@co.inet.fi

Kotisivut www.rul.fi/varsinais-suomi www.reservilaisliitto.fi/varsinais-suomi Rul:n toimisto Puh. 09-4056 2050 Res:n toimisto Puh. 09-4056 2040

RESERVILÄISURHEILULIITTO Puh. 09-4056 2060 Osoite kaikilla: Döbelninkatu 2, 00260 Helsinki

2/2018

MERKKIPÄIVÄT TOUKOKUU 95 VUOTTA 15.5. yliluutnantti Lauren Lasse

Parainen

94 VUOTTA 23.5. ylikersantti Backman Lars Mathias

Parainen

90 VUOTTA 22.5. kapteeni Vapaavuori Matti 27.5. yliluutnantti Leso Harto

Turku Salo

85 VUOTTA 8.5. yliluutnantti Viilola Pentti Antero 16.5. luutnantti Seppälä Pentti 21.5. yliluutnantti Peevo Toivo

Somero Turku Turku

80 VUOTTA 10.5. kapteeni Hernelahti Juhani 16.5. yliluutnantti Kurtén Nils-Erik 24.5. yliluutnantti Helminen Aarne 25.5. ylikersantti Pelli Heikki Päiviö

Turku Helsinki Uusikaupunki Alastaro

75 VUOTTA 3.5. vänrikki Kaskinen Jouko 6.5. yliluutnantti Kuusinen Seppo 15.5. yliluutnantti Ristikartano Lasse 17.5. luutnantti Stjärnstedt Kimmo Runar

Naantali Kaarina Perniö Turku

Logistiikkapalveluja Turun satamassa

TurkuSteve Varastokatu 1, FI-20200 Turku info@turkusteve.com +358 (0)207 529 777

Turun Upseerikerho Kaivokatu 12, 20520 Turku p. 02 251 1122, 0400-487 167 info@turunupseerikerho.fi

Lounas arkisin 10.30–13.30. Runsas salaattipöytä, kolme lämminruokavaihtoehtoa, leivät ja kahvi. 7,80 € Lauantaibrunssi 11.00–13.30, 11 €. Lapset 4–12 vuotta 6 € ja alle 4 vuotta veloituksetta Juhlapalvelustamme ruoat ja kakut tilauksesta Tilausravintolamme toteuttaa kokouksenne, tilaisuutenne ja juhlanne ammattitaidolla

70 VUOTTA 2.5. alikersantti Mikkola Matti Tammiainen 4.5. kersantti Mattila Asko Urjala 6.5. yliluutnantti Auer Arvi Turku 10.5. kapteeni Teppala Arvi Piikkiö 18.5. luutnantti Lehtonen Erkki Juhani Turku 19.5. luutnantti Virta Olli Tukholma 21.5. yliluutnantti Sipilä Pekka Lieto 25.5. yliluutnantti Tirkkonen Ilpo Elias Koski TL 26.5. luutnantti Lampinen Hannu Waldemar Turku 28.5. everstiluutnantti Kallio Erkki Alastaro 28.5. kapteeni Karinen Arvo Ilmari Pargas 28.5. vänrikki Nuolivirta Jouko Juhani Suomusjärvi 60 VUOTTA 13.5. majuri Schrey Antti Turku 21.5. korpraali Sadonoja Pauli Kalle Loimaa 21.5. vänrikki Seikola Jarmo Hinnerjoki 26.5. kersantti Pentikäinen Esko Kalevi Raisio 28.5. rakuuna Juvakka Jari Loimaa 31.5. everstiluutnantti Peltomäki Tapio Juhani Turku 50 VUOTTA 4.5. kapteeni Hurri Jussi Samuli 6.5. lentosotamies Poskiparta Jari 7.5. kersantti Niinistö Janne Tapio 8.5. yliluutnantti Heinilä Tero Juhani 12.5. ylikersantti Tikkanen Janne 21.5. vääpeli Pekola Harri Kalervo 28.5. vääpeli Suvanto Juha Antero

Kyrö Salo Vaskio Turku Salo Turku Uusikaupunki

www.turunupseerikerho.fi

Pienistä iloista suuriin uutisiin

Ajat muuttuvat. Helpommiksi.

KESÄKUU

Kun vaihdat paperisen tunnuslukukorttisi Nordea Tunnusluvut – sovellukseen, luvut kulkevat aina mukanasi ja voit hoitaa entistä kätevämmin sekä pankkiasiat että muut pankkitunnuksia vaativat palvelut.

96 VUOTTA 14.6. yliluutnantti Reku Kalevi

Turku

85 VUOTTA 4.6. kapteeni Laurikko Pekka 6.6. luutnantti Helariutta Panu Lauri 10.6. luutnantti Toivola Matti 23.6. luutnantti Tanhuanpää Eero 25.5. luutnantti Kleemola Jukka

Turku Parainen Turku Helsinki Raisio

80 VUOTTA 4.6. alikersantti Nenonen Jarmo Eino Turku 6.6. alikersantti Palmunen Heikki Jalmari Vahto 23.6. luutnantti Vaaranen Juhani Naantali 25.6. ei sotilasarvoa Yli-Urpo Juhani Alastaro 27.5. luutnantti Nummenmaa Veli Parainen

Lue lisää nordea.fi/tunnuslukusovellus ja lataa tunnuslukusovellus puhelimeesi tai tablettiisi.

N ORDEA 24 / 7 0200 3000 ( pv m/ mpm) , N ORDEA .F I Nordea Bank AB (publ), Suomen sivuliike, Nordea Bank AB (publ), Ruotsi

www.turunsanomat.fi

75 VUOTTA 5.6. ylikersantti Viitasalo Risto Juhani Nousiainen 6.6. yliluutnantti Rönnemaa Olli Pekka Naantali 14.6. luutnantti Kalla Timo Juhani Kumila 23.6. everstiluutnantti Rauhaniemi Jukka Matti Turku 29.6. sotamies Nyrhinen Kari Matti Turku 30.6. majuri Vähämäki Herkko Laitila 70 VUOTTA 1.6. kapteeni Paatero Mikko Tapio Helsinki 8.6. yliluutnantti Hietamäki Markku Naantali 8.6. kersantti Rantanen Heikki Alastaro 10.6. pursimies Kolkkala Simo Mellilä 12.6. sotamies Kähkönen Pekka Ensio Turku 12.6. sotamies Kähkönen Pekka Ensio Turku 13.6. komentajakapteeni Helenius Rainer Turku 18.6. yliluutnantti Nokkala Seppo Juhani Turku 20.6. alikersantti Nummijoki Markku Juhani Loimaa 24.6. yliluutnantti Aaltonen Seppo Lahti 28.6. alikersantti Kemppinen Hannu Kalevi Angelniemi

60 VUOTTA 1.6. alikersantti Takanen Juha Antti 7.6. luutnantti Oijala Jussi 13.6. kersantti Martikainen Esko Tapani 24.6. sotilasmestari Suominen Heikki Kaarlo 25.6. luutnantti Metsänoja Juha Tapio 26.6. alikersantti Urhonen Tuure Tapani 27.6. alikersantti Hahko Kalervo 27.6. alikersantti Huttunen Pekka Antero

Naantali Vantaa Mynämäki Raisio Lahnajärvi Laitila Kojonkulma Salo

50 VUOTTA 3.6. yliluutnantti Äikiä Hannu Tapio Salo 5.6. alikersantti Löf Kai Lieto 7.6. kapteeniluutnantti Nieminen Marko Juhani Karis 13.6. luutnantti Vanhalukkarla Timo Lauri Raisio 20.6. korpraali Grönroos Jyrki Salo 20.6. kersantti Kilpeläinen Mika Tapani Vahto 21.6. kapteeni Laaksonen Timo Olavi Turku 27.6. luutnantti Erkkilä Marko Turku 30.6. kersantti Heino Petri Sakari Vehmaa