Kokemuksia ken�ätyöstä

Opettajantyöstä liikkuu paljon erilaisia mielikuvia ja koulutus pyrkii valmistamaan itse työhön. Mutta millaista käytännön opettajan työ on itse kentällä, koulumaailmassa? Seuraavassa kirjoituksessa avaan omia kokemuksiani ja oppimaani yläasteopettajana.

1) Aloittavan opettajan kaksi (kenties tärkeintä) kompastuskiveä: ryhmänhallinta ja pitkät päivät

Suoraa puhetta: koulutus ei valmista oikeiden järjestyshäiriöiden kohtaamisiin harjoitteluita lukuun ottamatta ja sielläkään todellisuus ei todennäköisesti valkene sellaisena, kuin mitä se voi olla. Jos aloittava opettaja joutuu huomauttamaan pelkästä kännykän käytöstä, hän on onnekas. Todellisiin järjestyshäiriöihin – oppilaiden tappeluihin, musiikin kiellettyyn kuunteluun sisällä, luvattomaan opettajan kuvaamiseen, tunnilla syömiseen, ikkunoista alas pomppimiseen – harjoittelut eivät valmenna. Aloittavaa opettajaa eivät stressaa niinkään asiasisällöt, ne ovat opittavissa. Opettajaa stressaa se, kun teoreettinen opettajankuva kaatuu ensimmäiseen viikkoon ja hän päätyy selvittämään, miksi oppilas A ei toistuvasti ilmaannu tunnille, ilmaantuu myöhässä, ei tee töitään tai jos tekee, tekee ne nippa nappa.

Mikään tästä ei tulle yllätyksenä yläasteen käyneelle, mutta herätys todellisuuteen on raju ja siitä toipuminen ottaa aikansa. Sen kestäminen myös vaatii selkärankaa, rajojen asettamista, kärsivällisyyttä ja kovuutta. Selkeiden rajojen asettaminen etenkin aluksi helpottaa työtä tavattomasti ja niiden asettamattomuutta saa paikkailla pitkän aikaa. Jokainen meistä on tietenkin erilainen, mutta omat rajat on hyvä selvittää aluksi ja miettiä, mitä sietää ja kuinka paljon. Sääntöjä tulee aina noudattaa, mutta on esimerkiksi makukysymys, paljonko opiskelijoiden puheensorinaa sietää. Toinen tärkeä asia, joka jokaisen opettajan on heti aluksi päätettävä, on se, suunnitteleeko tunnit koululla vai kotona. Reilun varoituksen paikka: aluksi päivät ovat pitkiä. Allekirjoittaneen ensimmäinen työpäivä alkoi 6.45 heräämiseen ja päättyi 20.15 koululta lähtemiseen. Tämänkin jälkeen koululla voi vierähtää rutiiniluontoisesti kello 17, 18 tai 19:aan. Jos aloitteleva opettaja on pariutunut tai perheellinen, on keskustelun paikka, paljonko ja missä välissä tekee töitä. Mahdollinen malli, jota noudattaa: tee pitkää päivää maanantaista torstaihin, lähde perjantaina aikaisin ja jätä viikonloput levolle.

2) Työyhteisö määrittää hyvin pitkälle sen, miten jaksat koulussa olla

Hyvät kollegat auttavat jaksamaan rankkojen päivien ja tuntien yli. Heiltä kannattaa kysyä neuvoa ja toisinaan pieni avautuminen työn sujumisesta on hyväksi. Kannattaa miettiä, mitä sanoo ja etenkin se, paljonko valittaa, vaikka mieli tekisi. Näistä huolimatta työyhteisö on voimavara ja opettajanhuone paikka, jossa irtiotto tuntien välillä voi olla hyvästä.

Kollegoille turisemisen lisäksi opettajanhuoneessa usein keitetään kahvit tai siellä voidaan tarjota pientä syötävää. Jos osallistut kahvitaukoihin, muista tuoda vuorollasi oma paketti, maitoa ja suodatinpussit. Kollegasi arvostavat kun teet pieniä eleitä yhteisen hyvän eteen. Muista myös kysyä kollegoidesi vointia ja olla mieluummin rakentava kuin ankeuttava tekijä huoneessa. Kukaan ei jaksa ihmistä, joka valittaa aina, vaikka syyt taustalla olisivat ymmärrettäviä.

3) Selvitä heti aluksi mm. koulun tulostuskäytännöt, mistä saat työpuhelimen, opettajakalenterin, kouluvälineet jne.

Eli käytännön opetusasiat. Varsinkin pidempää pätkää tekevälle työpuhelimen ja koulun koneen saaminen heti aluksi sekä tieto siitä, mistä löytyvät työvälineet luokkaan helpottavat kummasti työn aloitusta. Välittömästi on myös selvitettävä, miten koulun dataprojektoria ja dokumenttikameraa käytetään, mikä piuha liitetään mihinkin laitteeseen ja miten yleensä järjestää luokkatilan: mistä antaa työvälineet nuorille, mahdolliset tehtävämonisteet, kirjat sun muut. Luokassa kannattaa vierailla etukäteen, jos mahdollista. Innovatiivisuudesta: Kiire on innovatiivisuuden suuri este. Harjoitteluissa on aikaa kaikenlaisille kokeiluille, mutta täyttä työviikkoa tekevä opettaja ei jaksa suunnitella jatkuvasti uusia kokeiluja ja jippoja joita opettaa. Joskus vain on mentävä opettajamateriaaleilla joita kustantajat tarjoavat. Etenkin pitkien päivien päälle kannattaa keskittyä saamaan seuraava päivä kasaan ja tallentaa materiaali helposti löydettävään paikkaan. Tälle kannattaa tehdä oma kansio koulun koneelle. Muista myös kopioida materiaali muistitikulle tai muistitikuille sekä siirtää toiselle koneelle. Jos yksi kone kaatuu, opettaminen ei pysähdy tällöin. Pidempään opettaneella on sitten aikaa erilaisille kokeiluille.

Jos opettajan työtila on aina sama, hän on hyvässä asemassa. Tällöin on mahdollista jättää tuntien välillä kone kiinni laitteisiin ja ottaa uudet diat esiin uutta tuntia varten. Näin säästyy aikaa edestakaisin ravaamiselta ja on mahdollista tuulettua luokan ulkopuolella. Muista aina lukita luokan ovi, etteivät opiskelijat saa yllättäviä houkutuksia vierailla tyhjässä tilassa.

4) 45 minuutin tunti ei ole käytännössä 45 minuutin tunti

Eikä kyllä 75:kaan ole 75. Aamunavaukset ja tiedotukset pois lukien tunnista menee osa oppilaiden valumiseen paikalle, mahdollisiin sattumuksiin käytävillä – jonkun opiskelijan mielestä aulatilassa jutteleminen kaverien kanssa on vallan mainiota ajanvietettä – ja muutenkin tunnin alusta menee osa säätämiseen. Hyvänä vinkkinä etenkin alkuun kannattaa suorittaa Wilman ryhmien pohjalta nimenhuuto, johon suurin osa oppilaista yleensä vastaa. Näin läsnäolot saa merkittyä ylös heti aluksi.

Tuntisuunnitelmista sananen. Opetusharjoitteluissa tuntisuunnitelmille annetaan runsaasti painoarvoa ja syystä, sillä niiden pohjalta oppii hahmottamaan ajankäyttöään ja mitä tekee milloinkin. Itse työssä niitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä. On parempi käyttää suunnitteluaika siihen, että kasaat esimerkiksi PowerPoint-pohjaa tunnille ja teet tehtäviä nuorille kuin mietit, kauanko aikaa menee mihinkin harjoitteeseen. Tunnit elävät aina. Muista myös tehdä mieluummin liikaa kuin liian vähän harjoitteita: osan voi jättää teettämättä tunnilla, mutta levottomuus alkaa usein työn puutteesta. 5) Wilmasta

Wilma on helppo järjestelmä, jota ei välttämättä opeteta yliopistossa, mutta jonka oppii itse työssä parissa päivässä. Osan ominaisuuksista oppii myöhemmin, kuten tukilomakkeiden täyttämisen. Jokapäiväistä opettamista ajatellen on muutama keskeinen toiminto, jotka on suoritettava aina: läsnäolojen ja tuntimerkintöjen merkitseminen, tuntipäiväkirja (mitä tunnilla on tehty sekä mahdolliset läksyt) sekä viestien lukeminen ja kirjoittaminen. Wilman etusivu näyttää päivän opetettavat ryhmät ja aikataulut, mutta opettajan päiväkirjakalenteri kannattaa hankkia heti, jos mahdollista. Tämä punakantinen kalenteri ei vaadi sähköä, on kevyt ja kerran täytettynä näyttää koko jakson aikataulut. Siihen on myös kätevä kirjoittaa merkintöjä ryhmistä ja myöhemmin koearvosanat.

6) Kokeista

Kokeista sananen: hyvä käytäntö on merkitä ne kolmen viikon päähän, kirjoittaa sivut ja kappaleet ohjeistukseen Wilman välilehdelle ja järjestää kertaustunti ennen koetta. Mieti etukäteen, mitä haluat painottaa kokeessa. Hyvä tapa tehdä koe on jakaa se kolmenlaisiin tehtäviin: helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Helpot tehtävät ovat luokkaa yhdistä viivalla käsitteet, keskivaikeissa voidaan ympyröidä oikea ja selittää asia auki ja vaikeassa kirjoittaa esseevastaus. Pistelaskuriksi suosittelen opinnot.net – sivun laskuria, mutta netistä löytyy useampiakin.

Kokeiden tarkistaminen vie aikaa ja jo aluksi kannattaa pohtia, kuinka paljon on valmis antamaan pisteitä varsin erilaisista vastauksista. Mitä tarkemmin kysymys on muotoiltu, sitä vähemmän tarvitsee miettiä, onko opiskelijan vastaus riittävä pisteiden saamiseen. Käytännön esimerkki: jos vaadit selittämään käsitteen ”teollistuminen”, riittääkö se, että opiskelija vastaa, että tehtaissa valmistettiin tavaroita vai vaaditko myös, että korostetaan teollistumisen mullistaneen elämän ja olleen osa siirtymää sääty-yhteiskunnasta luokkayhteiskuntaan? Tällaisia asioita on hyvä miettiä etukäteen.

Joka tapauksessa kokeet kannattaa pitää ennen lomia ja tarkistaa myös, jotta ne eivät jää polttelemaan takaraivoon. Opiskelijoille kokeet voi näyttää viikon viimeisellä tunnilla, jos haluaa varmistaa, että nämä eivät hämmästele kokeita pitkin viikkoa. Yleensä opiskelijat vilkaisevat kokeensa nopeasti ja palauttavat ne sitten. Muista myös kirjoittaa arvosanat Wilmaan Kokeet-välilehden alle, jonne luonnollisesti merkitsit myös kokeet jo etukäteen kullekin ryhmälle. Sama pätee muihin arvioitaviin töihin, jotka vastaavat koetta, mutta eivät ole kokeita.

7) Työ seuraa kotiin, vapaalle ja lomille

Vaikka onnistuisit irrottautumaan työtehtävistä, kannattaa varautua siihen, että asiat voivat jäädä päähän pyörimään. Oppilaiden sanomiset, koulupäivän sattumukset, tunnit, kollegat, tuleva loma…jos työlle antaa sijaa ajatuksissa, se kyllä seuraa mukana. Allekirjoittanut ei ole viettänyt työn aloitettuaan yhtään päivää ajattelematta työtä ja todennäköisesti lukija tulee huomaamaan samantapaisen ilmiön.

Johtuen työn kaikenkattavuudesta on tärkeä pohtia, miten vapaalla irrottautuu työstä. Jotkut ihmiset liikkuvat. Toiset katsovat Net ixiä. Kolmas neuloo ja neljäs tapaa kavereitaan. Mikä tahansa irtiotto, joka vie ajatukset pois duunista, auttaa jaksamaan. Tällainen kannattaa löytää mahdollisimman pian, mutta sen ei tarvitse olla maailmaa mullistavaa: jos YouTube – videoiden katsominen auttaa rentoutumaan, se on täysin riittävää. 8) Monialaisista oppimiskokonaisuuksista eli MOK:eista sekä muista opetuksen muokkaajista

Nykykouluissa monialaiset oppimiskokonaisuudet, MOK:it, ovat tulleet osaksi koulutyötä. Käytännössä näissä yhdistetään eri oppiaineiden sisältöjä joksikin kokonaisuudeksi, joka opetetaan sitten sovittuna tai sovittuina päivinä nuorille. MOK:it voidaan järjestää syksyisin tai keväisin ja ne tehdään yhteistoiminnassa muiden opettajien kanssa. Niissä kannattaa olla ajoissa liikkeellä ja sopia kollegoiden kanssa, mitä haluatte käsitellä millekin vuosiryhmille: kasien MOK eroaa luonnollisesti ysien MOK:sta. Viimeiseen iltaan jättäminen tekee suunnittelutyöstä ikävää, ja sitä kannattaakin välttää.

Sananen erikoispäivistä on paikallaan. Riippuen koulun toimintatavoista uuden viikon suunnitelma tulee joko perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina. Tässä suunnitelmassa kerrotaan ryhmä- ja opettajakokousten lisäksi mahdollisista erikoispäivistä koululle. Näitä voivat olla esimerkiksi oppilaskonsertti, poliisin oppitunti, kansainvälinen teemapäivä tai vaikka mikä aihe.

Olennaista on, että ne menevät joidenkin tuntien päälle ja tähän kannattaa etukäteen varautua kokeiden ja tuntien suunnittelulla. Opettajalle erikoispäivät voivat olla hyvinkin mukavia, kun ainoa varsinainen tehtävä on valvomisvelvoite, mutta haasteelliseksi asian tekee, jos useampi oppitunti menee pois. Tällöin kokeiden ja kertaustuntien pitäminen haastavoituu ja siihen kannattaakin varautua hyvissä ajoin. Aloittava opettaja ei halua joutua tilanteeseen, jossa kokeen päälle tuleekin tunti.

Loppu viimein uuden opettajan työ on melkoista tunteiden vuoristorataa. Joka viikko ja usein joka päivä eteen tulee yllätyksiä, joita ei osaa odottaa: luokka tekee jotain outoa, häirikköoppilas käyttäytyykin hyvin, koulussa voi olla sähkökatkos tai muunlaisia odottamattomuuksia, kone ei aamulla käynnistykään heti, tunnin improvisointi kylmiltään menee hyvin…lista on loputtoman pitkä. Aluksi työhön kannattaakin asennoitua oppimisen – ja usein myös sietämisen – paikkana.

Koulutus ja todellisuus eivät usein kohtaa, mutta välituntivalvontojen, tuntien pidon ja opettajainhuoneessa käynnin lomassa on hyvä pohtia, miten on omassa työssä edistynyt ja mitä siltä haluaa. Armollisuus itseä kohtaan on aivan keskeistä: aluksi mokaa huomattavasti useammin kuin onnistuu. Mokia sattuu konkareillekin, joten niihin kannattaa suhtautua oppimisen paikkoina. Näin työ säilyy huomattavasti mielekkäämpänä. Viime kädessä kyse onkin, kuten eräs kollegani totesi taannoin, prosessista: opettajaksi ei synnytä, opettajaksi kasvetaan.

Opettajantyötä valottaen