Pääkirjoitus

Taas ollaan jännän äärellä. Vanha hallitus jää eläkkeelle ja uusi hallitus ottaa Varnitsan langat käsiinsä. Tätä vihoviimeistä pääkirjoitustani rustaillessa mietin kahta asiaa. Päällimmäisenä mielessäni oli että miksi ihmisen pitää vilustua juuri ennen Hol-seminaaria (joka tosin on ollut ja mennyt hyvän aikaa ennen kuin sinä luet tätä)? Toisena pohdin kulunutta vuotta. Vuosi sitten minulla oli jännät paikat, olin juuri valittu päätoimittaja ja tulisin olemaan ensimmäistä kertaa hallituksessa mukana. Nyt taakse päin katsoessani olen aika tyytyväinen. Omasta mielestäni vuoden 2022 hallitus on onnistunut työssään hyvin. Tämä kulunut vuosi on mennyt nopsaa ja tuntuu oudolta ja vähän jopa haikealta ajatella, että tämä tässä on viimeinen toimittamani Varnitsa-lehti. Toisaalta taas odotan ”eläkepäiviäni” innolla. On mukava ajatus, että enää ei ole vastuuta vaan voin lopun opiskeluaikani olla rennosti rivijäsen. Puolensa ja puolensa, niinhän sitä sanotaan.

Ikävä jää meidän hallitusporukkaa, mutta onneksi näemme varmasti jatkossakin vähintään tapahtumissa. Ilman keskinäistä vitsailuamme ja hauskanpitoa olisin ollut varmasti huonotuulisempi pt. Kiitos siis huonosta huumorintajusta ja väsyneestä meiningistä 2022 hallitus! Kiitos myös juuri sinulle, joka luet tätä lehteä. Meinaan, että kiitti kun luet. Olisi nimittäin aika tylsää tehdä lehteä, jota kukaan ei lue. Pyrkimykseni alusta asti on ollut, että lehti olisi kaikkien lehti. Sitä olisi kiva lukea ja selailla. Ihan hyvin se on onnistunut vaikka itse sanonkin. Varnitsa-lehdellä on kymmeniä vuosia pitkät perinteet ja se on aina ollut aikansa Varnitsan näköinen. Se on muuttunut ja kehittynyt sitä mukaa kuin Varnitsakin, ja toivottavasti se jatkaa tätä samaa rataa. Nähtäväksi jää minkä suunnan seuraava päätoimittaja ottaa Varnitsa-lehden kanssa, mutta luotto on kova. Varmasti hän on hyvä päätoimittaja ja saamme lukea lehteämme hyvillä mielin jatkossakin. Toivotankin Erkille onnea ja menestystä hommaan! Itse yritän näin joulun alla hengähtää. Syksy on ollut antoisa, mutta omalla tavallaan myös raskas, joten joululoma tulee itse kullekin tarpeeseen. Parasta joulun odotuksessa on koristeet. Ostan joka vuosi pari lisää, ja kohta pitää varmaan muuttaa isompaan asuntoon, jotta ne kaikki mahtuisivat. No ehkei kuitenkaan. Toinen kiva asia joulun odotuksessa on jouluvalot, joita ihmiset laittavat pihoihin ja parvekkeille. Niitä on kiva katsella ja ne valaisevat mukavasti pimeyttä. Pimeys on minusta mälsä juttu, mutta ajatellaan ettei talvipäivänseisaukseen ole enää pitkä aika! Kohta meillä on taas pitempiä päiviä. Tätä kirjoittaessani marraskuun puolessa välissä ulkona on hiukan lunta maassa. Toivottavasti sitä olisi maassa silloinkin kun tämä lehti ilmestyy joulukuun alussa. Jos ei, niin aina voi laittaa verhot kiinni ja katsella lumisia joululeffoja. Niitä tehdään paljon nykyisin, joten pakko edes osan on olla hyviä. Näin uskon ja toivon.

Sitten vielä sananen lehden teemasta. Teema Spagetti-Varnitsa saattaa ihmetyttää joitakuita. Se ei liity millään tavalla jouluun eikä talveen. Joku toimituspalaverissa heitti idean ilmoille suunnitellessamme edellistä numeroa Tasku-Varnitsaa, ja se oli mielestäni hauska idea. Teemana spagetti tarjoaa kirjoittajille erilaisia mahdollisuuksia kirjoittamiseen kuin vaikkapa Toiveikas-Varnitsa ja toisin päin. Teemojen erilaisuus on siksi tärkeää ja elävöittävää. Lisäksi joulu- ja pikkujoulu-teemaisia lehtiä on tehty jo aika monta. Vaikka onhan ne sinänsä ajattomia, koska joulu on kerran vuodessa. Ja hyvä niin, en jaksaisi syödä porkkanalooraa ja kumppaneita kauhean montaa kertaa vuodessa.

Nyt on sellainen olo, että olen sanottavani sanonut ja on aika nousta pt:n pallilta ja siirtyä paketoimaan joululahjoja. Siispä: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!