Sä oot Raid, sulla on paha maine

Vähän aikaa sitten Yleisradio alkoi taas esittämään Raid-sarjan uusintaa. Sarja itsessään on mahtava, siitä löytyykin arvosteluni (Varnitsa-lehti 5/2021), joten on oikea aika lähteä arvostelemaan vuonna 2003 ilmestynyt elokuva, mikä on lähes suoraa jatkoa itse sarjalle. Isompia spoilereita välttääkseni, en juuri juonesta kerro, mutta sarjan katsominen auttaa pitkälti hahmottamaan elokuvan aikajanan ja taustat. Sarjan tapaan elokuvassakin on itse Raid-kirjojen kirjailija Harri Nykänen ollut mukana, kuten myös sarjankin ohjannut Tapio Piirainen.

Elokuva alkaa, kun Raid (Kai Lehtinen) palaa Venäjältä ystävänsä Ratsumiehen (Markku Maalismaa). Filmi antaa ymmärtää reissun kestäneen joitakin vuosia, eikä Raidin kerrota olleen yhteyksissä ulkomaailman kanssa. Suomessa Komisario Jansson (Oiva Lohtander) on edelleen töissä Helsingin poliisissa yhdessä Susisaaren (Kirsti Valve) ja Huuskon (Pekka Huotari) kanssa. Tarja (Mari Rantasila) taas on maanpaossa tahoja, jotka polttivat hänen talonsa ja Sundman (Juha Muje) on päätynyt katkasuun. Varsinainen alkupuoli rakentuu taustojen avaamiseen ja porukan kokoamiseen, minkä lisäksi selvitellään Maailmanpankkiin sotkeutunutta rikolliskuviota. Pääpahiksina nähdään entinen Legioonalainen (Jorma Tommila) ja Mark Hollander (Harry Baer). Muita sarjassakin nähtyjä hahmoja ovat Perse-Arska (Risto Salmi), Janssonin vaimo (Miitta Sorvali) ja Mäkelä (Aarno Sulkanen). Sarjan lailla elokuvakin on hyvin helppo seurata, vaikka jokaisella uudella katsomiskerralla jotkut asiat aukeavat taas paremmin. Myös elokuvasta on jäänyt monia legendaarisia lausahduksia, kuten “En ole aiemmin nähnyt migreeniä jalassa” ja “Tappakaa sitten, mutta peppuun ette kajoa”. Toimivan dialogin lisäksi myös henkilökemiat toimivat; Janssonin ja Hakalan (Tuula Nyman) ovat luokkaa yhteistyöterveisin. Roolisuoritukset ovat jälleen Suomen mittakaavalla sieltä parhaimmasta päästä. Elokuva ei kuitenkaan yllä aivan samalle tasolle kuin sarja, mikä on sinänsä sääli, ottaen huomioon miten taidokkaasti sarjan kaltainen rakenne on onnistuttu tiivistämään n. 2 tuntiin. Ns. toinen tuotantokausi olisi voinut toimia, mutta sen laajuus olisi voinut myös vähentää juonen pisteitä. Toisena miinuksena on hieman väkisin väännetyt sivujuoni kuviot, kuten Huuskon ja Venlan (Lia Boysen) suhde sekä Janssonin ja tämän isän (Sakari Jurkka) välit. Kaikkiaan elokuva on onnistunut jatko-osa sarjalle, ja ainakin minun itseni on vaikeampi kuvitella parempaa vaihtoehtoa elokuvalle kuin jo olemassa oleva. Jos et itse pitänyt elokuvasta, niin aina voit ajaa mersulla Lappiin kalastamaan.

von Dühlmenau