Töllinmäen puutarhan ennallistaminen Anna Lassila FM Kirjoittaja on perehtynyt museopihojen ja vanhojen puutarhojen hoitoon
”Tuo mökki oli kotinani koko nuoren-miehen aikani. Saavuin sinne uutuuden täsmällinen ylioppilaslakki päässäni eräänä kesäkuun iltana 1908 koivikon ollessa vehmaimmillaan ja tuhansien ruohojen kukkiessa mökkien vaiheilla.” (F. E. Sillanpää: Töllinmäki)
T
utustuin ensimmäisen kerran Töllinmäen puutarhaan kesällä 2001. Tuolloin oli Hämeenkyrössä Kansallismaiseman hoitohanke, jossa työskentelin ja olin saanut tehtäväkseni laatia Töllinmäkeen hoitosuunnitelman. Kauniisti kukkivat juhannusruusut harmaata hirsiseinää vasten, ajaton pysähtynyt tunnelma, sammaloitunut kaivo puiden katveessa ja siellä täällä joitakin perennaistutuksia pienehkössä pistoaidalla aidatussa pihassa. Mitä tälle pitäisi tehdä ja miten hoitaa? Kaikkihan oli kunnossa. No hoitosuunnitelma oli laadittava, joten ryhdyin toimeen. F. E. Sillanpään nuoruudenkoti, Hämeenkyrön Heinijärven kylässä sijaitseva Töllinmäki on toiminut museona vuodesta 1978 lähtien. F. E. Sillanpään seura osti sen vuonna 1976 ja vastaa edelleen paikan hoidosta. Museo on auki kesäisin vierailijoille. Sillanpään vanhemmat Miina ja Pransu asuivat Töllinmäessä vuosina 1907–1920 ja F. E. Sillanpää palasi sinne vanhempiensa luokse vuonna 1913 sen jälkeen kun hän oli keskeyttänyt opintonsa Helsingissä. Siellä hän myös kirjoitti esikoisromaaninsa Elämä ja aurinko.
38
Mitä tuosta lähes sadan vuoden takaisesta ajasta oli jäänyt jäljelle nykyiseen pihapiiriin? Sitä lähdin selvittämään. Kuvia ei tuolta ajalta ollut käytettävissä, mutta kirjallisia lähteitä sitäkin enemmän. Sillanpäähän oli opiskellut kasvitiedettä jonkin aikaa ja oli muutenkin kiinnostunut luonnonkuvailusta. Hänen teoksistaan löytyy lajitarkkoja kuvauksia aikakauden pihoista ja kasveista myös Töllinmäestä. Sillanpään vanhempien saapuessa paikalle ei ollut oikeata puutarhaa vaan karjan hamuamaa pihamaata. Sillanpään äiti oli kiinnostunut puutarhanhoidosta ja vähitellen syntyi pihapiiriin oikea puutarha koristekasveineen, -puineen ja -pensaineen. Selvitin puutarhan kasvilajistoa ja sen alkuperää. Pieni, ensivaikutelmaltaan hillitty puutarha kätkikin sisälleen melkoisen kasviaarteiston. Hyöty- ja koristepensaita sekä luonnonvaraisiakin puuvartisia lajeja, jotka kuitenkin lienee tuotu varta vasten pihaan kasvamaan kuten kiven kupeessa viihtyvä lehtokuusama. Monivuotisia koristekasveja sekä koristekasvien tapaan käytettyjä luonnonlajeja löytyi noin 40 eri lajia. Puuvartisia kasveja oli parisenkymmentä eri lajia luonnonvaraiset lajit mukaan lukien. Pihanurmea oli niitetty viikatteella ja siinä viihtyi hyvä joukko niittykasveja. Kyselyjen avulla selvitin kasvien alkuperää. Onneksi pihan hoitoon perehtyneet yhdistyksen jäsenet olivat tavoitettavissa ja kertoivat pihan vaiheista. Joi-
takin kasveja oli tuotu pihaan myöhemmin ja istutettu kukkapenkkeihin ja kasvimaahan. Valtaosa pihan lajeista oli kuitenkin ilmeisen vanhaa alkuperää ja ne olivatkin villiintyneet ja levinneet pihapiiriin mm. harjaneilikka, varsankello, lehtoakileija, puistolemmikki, mukulaleinikki, komealupiini, varjolilja. Monia lajeja oli vastaavasti vain muutamia yksilöitä kuten kevätesikko, lehtosinilatva, lehtoukonhattu, tarhaukonhattu, illakko, syysasteri, komeakärsämö. Löytyipä pihasta muutamia erikoisuuksia kuten tämän kasvupaikan mukaan nimetyt taatankurjenmiekka ja taatanpihlaja. Pihasta löytyy myös ilmeisesti paikkakunnalla samaan aikaan vaikuttaneen innokkaan kasviharrastajan Kalle Linnusmäen puutarhasta peräisin olevia erikoisempia lajeja kuten karhunjuuri ja lehtoukonhattu. Hoitosuunnitelmaan kirjasin ylös että pihan monipuolinen ja runsas kasvilajisto tulee pyrkiä säilyttämään ja erityisesti tulee huolehtia pihan alkuperäisistä lajeista. Uusia lajeja ei pihaan ole tarpeen tuoda. Erikoishuolenpitoa tarvitsevat ne lajit, joita on vain muutamia yksilöitä. Niitä voi lisätä siemenistä tai rönsyistä kuten komeakärsämön kohdalla sitten tehtiinkin, kun siitä istutettiin muutama rönsy kasvimaahan. Hoitotyöt kesällä 2011 Kymmenen vuoden jälkeen palasin Töllinmäkeen. Pihan ilme oli huhtikuisena päivänä karun oloinen. Vuorenkilvet olivat val-