Merimieskapakka Mansessa

Tampereen keskustassa on syksyllä avattu uusi merihenkinen ravintola, Sailor´s Bar&Grill. Tiskin takaa löytyy ammattimerenkulkija, jolla on pitkä kokemus sekä baareista että laivoilta.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Vapaavahdin toimitussihteeri on pitkään kaivannut kunnollisia, merimiehen tekemiä makkaraperunoita sen jälkeen, kun aika jätti Pikkalan Sekstantti-grillistä. Nyt on löytynyt paikka, josta saa kunnon grilli- ja pubiruokaa. Hotelli Ilvestä vastapäätä on houkuttelevan julkisivun takana baari, jota isännöi monilta laivoilta tuttu Sami Vaahtikari. – Ajatus omasta merihenkisestä ravintolasta on muhinut pitkään ja tänä syksynä aukeni mahdollisuus. Rekvisiittaa on tullut seinille tutuilta ja tuntemattomilta merimiehiltä, Vaahtikari kertoi.

Mies tunnetaan myös Facebookin suurimman ja suosituimman merimiesryhmän, Skönärit ja muut meren kulkiat ylläpitäjänä. Ryhmässä on yli 5500 jäsentä, joukossa aktiivisia ja maihin siirtyneitä merenkulkijoita Jäsenet lähettävät sivuille sekä muistoja että juttuja tämän päivän merenkulusta. Mukaan mahtuu päivityksiä myös vapaa- ja eläkepäivien arkiaskareista.

Sisustuksen ohella Sami Vaahtikari on panostanut myös laadukkaisiin juomiin ja suosittelee erityisesti maistelemaan harvinaista ja vaihtuvaa rommivalikoimaansa. Karibian rommipullojen seuraksi hän sai eräältä vanhalta skönäriltä Barbadoksen kartan.

Takana paljon merimaileja

Tampereelta kotoisin oleva Sami lähti opiskelemaan merenkulkua Raumalle vuonna 1997. Jobia löytyi aluksi Finnlinesilta ja ESL Shippingilta.

Sami Vaahtikari muistuttaa, että tiskillä kannattaa tilatessa mainita merihommista. Unionin, päällystö- ja konepäällystöliiton ja eläkekassan korteilla on vaihtuvia etuja sekä voidaan ottaa valokuva visiitistä baarin ”vieraskirjaan” seinälle Kuvassa Samin kanssa Johan Ramsland ja Kai Terimaa.

– Tein baarihommia jo opiskeluaikana ja muutoinkin laivakeikkojen välillä. Pitkä kokemus on hyväksi asiakaspalvelijan työssä, Vaahtikari korosti.

Hän jatkoi laivoilla perämiehenä ja vuosituhannen alkupuolella kurssitti Rauman Ammatti-instituutissa aikuiskoulutuspuolella muun muassa kuljettaja/kotimaan liikenteen laivuritutkintoja sekä basic trainingia. – Heitin myös keikkoja vesibusseissa ja Rauma Catan aluksilla, Vaahtikari muisteli.

Perämiehen jobeja riitti monissa varustamoissa. Rauman vuosien jälkeen mies meni ESL Shippingille ja jatkoi Borella ja Finnlinesilla. Sitten taas ESL Shippingille. – Mielenkiintoinen laiva oli Rederi Ab Lillgaardin M/S Hoburgen. Olin mukana, kun ajoimme sen vuonna 2010 Maarianhaminaan ja laitoimme ”leppään kiinni”. Laiva makasi viisi vuotta ja varustamo sai sen lopulta myytyä Kreikkaan, Vaahtikari kertoi.

Vuonna 2013 perheeseen syntyi ensimmäinen tytär. Vaahtikari viihtyi vielä vähän aikaa muun muassa Finnkraftin, Finnhawkin ja Star-luokan laivojen komentosilloilla, kunnes oli aika jäädä maihin.

Ravintolassa hyvät tilat

Muutaman vuoden ajan Sami Vaahtikari on työskennellyt eri ravintoloissa Tampereella. – Kahden tytön isälle sopivat maahommat paremmin. Taannoin hoidin ravintolaa Tampere-laivassa, jossa järjestettiin muun muassa Laivanpäällystöliiton rapuristeily, Sami kertoi.

Laivanpäällystöliiton jäseniä oli Sailor´s Bar&Grillissa myös haastattelupäivänä, kun ravintolassa pidettiin liiton Tampereen piirin kokousta kymmenen jäsenen voimin.

Ennen kokouksen alkua puhuttiin paikalle tulleiden merenkulkijoiden kanssa hetki MEPAn asioista. Monien mielestä Tampereella voitaisiin järjestää myös MEPAn tapahtumia. Piiriasiamies ja MEPAn hallituksen jäsen Kai Terimaa viittasi taannoin järjestettyyn Tampereen keskuskirjaston tutustumiskäyntiin, jonka MEPAn kirjastonhoitaja Ella Mustamo emännöi. – Täällä olisi hyvin tilaa ja tarpeeksi pöytiä järjestää esimerkiksi köysikurssi, Vaahtikari vihjaisi.

Hän toivottaa kaikki merenkulkijat tervetulleiksi Sailor´s Bar&Grilliin, joka on auki kaikkina iltoina. Sami itse on paikalla yleensä keskiviikosta sunnuntaihin. ò

Merimieshistoriaa talteen

Kotkalaisella Sampo Halttusella on pitkä kokemus laivoilta, meriltä ja satamista. Koko työuransa ajan hän on dokumentoinut ja säilyttänyt muistiinpanoja, asiakirjoja, kuitteja, kirjeitä ja lehtileikkeitä. Kokoelma on täydentynyt myös muiden merenkulkijoiden materiaaleista. Aineksia onkirjaan jos toiseenkin.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampo Halttusen kokoelmat, Pekka Karppanen

Toden teolla hän alkoi kerätä aineistoa vuonna 2015 jäädessään eläkkeelle Kotkan satamassa, jonka palveluksessa ehti olla 38 vuotta merimiesuran jälkeen. – Tuolloin aloin suunnitella kirjan kirjoittamista. Työ on jo hyvällä mallilla, jokaisesta laivastani on tarinaa tallessa ja seilauskavereiden kohtaloita olen myös kirjannut ylös, Halttunen kertoi.

Miehen työura alkoi viisi vuosikymmentä sitten, kun hän pestautui risteilyalus Suvettaren ravintolaan. Muun muassa Ruotsiin ja Neuvosto-Viroon risteilleen Suvettaren yliperämies houkutteli Sampo Halttusen kansipuolelle. – Jatkoin kansimiehen hommissa Lundqvist – varustamossa aina varusmiespalvelukseen asti, jonka suoritin koululaiva Matti Kurjella matruusina, Halttunen muisteli.

Vuonna 1974 hän alkoi opiskella Kotkan merikoulussa ja jatkoi sen jälkeen Lundqvistilla perämiehenä.

Vikaeerauksia satamapestin ohella

Satamakapteeni Lommin kehotuksesta Sampo Halttunen haki ja sai vuonna 1977 satamavalvojan paikan Kotkasta, mikä sopi nuorelle isälle hyvin.

– Kaverit menivät yliperämies- ja kippariluokille, mutta minä jatkoin maissa. Pääsin tuuraamaan satamaluotseja. Yhden työvuorokauden jälkeen oli kolme vuorokautta vapaata, sain olla pojan kanssa, Halttunen kehui järjestelyä.

Satamaluotsin hommista tuli paljon ylitöitä, mitkä hän käytti vapaina ja tuurasi perämiehiä ja yliperämiehiä monissa rahtilaivoissa ja hinaajissa. Risteilyalus Kristina Brahessa hän tuuraili yhdeksänä kesänä. – Satamaluotsaus alkoi hiipua, kun siirtoluotsaukset ja telakkaluotsaukset loppuivat. Noin tuhat luotsausta ehdin tehdä kymmenen vuoden aikana. Kotkan satamaluotsaus kesti vuodesta 1876 vuoteen 1999, Halttunen kertoi.

Mies jatkoi Kotkan Satama Oy:n palveluksessa - hänestä tuli satamatarkastaja. Halttunen nimitettiin myöhemmin myös työsuojelupäälliköksi ja hän hankki työturvallisuuskorttikouluttajan pätevyyden. Työuransa loppuajan hän toimi laivapalvelukeskuksen vuoroesimiehenä.

Seilauskokemusta Sampo Halttuselta on myös purjealuksista. Edesmenneen työkaverin, satamaluotsi Heimo Kuhan kannustamana hän on työskennellyt muun muassa kaljaaseilla, kuten Valborg ja heittänyt Välimeren reissun 2-mastoisella Tradewind – aluksella.

Keräilyä jo seilausaikana

Sampo oli koulun käsityötunneilla rakentanut merimieskirstun, johon hän myöhemmin viskasi reissuilta jääneet ulkomaan rahat, palkkakuitit ja muut paperit. Hän alkoi selvittää, mitä arkun kätköistä löytyi. – Äitini oli säilyttänyt kaikki lähettämäni kirjeet ja postikortit. Niistä löytyy yllättävän paljon tietoa omista reissuistani ja satamakäynneistäni, Halttunen mainitsi.

Vuosien varrella hänelle on kertynyt materiaalia myös muiden merenkulkijoiden jäämistöistä. Erittäin mielenkiintoinen on esimerkiksi merikapteeni Eino Palomäen (1896-1965) aineisto, jonka Halttunen sai edesmenneen kapteenin tyttäreltä ja pojalta.

Marraskuussa 2020 Sampo Halttunen viimeistelee tekstejä ja kuvia kirjaan. – Sain tutustua todella moneen hienoon merenkulkijaan satamatöissä ja seilatessani. Kirjani tulee kunnioittamaan näitä syvien ja suolaisten vesien ammattilaisia, Halttunen korosti.

Miehen kokemus ja materiaali riittävät todella kahteenkin kirjaan; työniminä Tuntematon merimies ja Tuntematon satama. Vapaavahti seuraa ja kertoo Sampo Halttusen kirjan vaiheista. ò

Syksyllä onnistuimme pitämään useita lähikursseja ennen kuin rajoitukset tiukentuivat taas. Kolmipäiväinen venäjänkurssi pidettiin Vuosaaren Merimieskeskuksessa pienellä ja erittäin motivoituneella porukalla.

Koronan aiheuttamien lomautusten myötä kurssit olivat suosittuja. Kotkassa pidettiin kaksi köysityökurssia peräkkäin. Seppo veti kurssit tuttuun tapaan rauhallisesti ja ammattitaitoisesti, ja jokainen sai hienoja töitä valmiiksi.

Lajikokeiluna kävimme pistooliampumassa Helsingissä Osuvan radalla. Yllättävän miehinen ryhmämme pääsi kokeilemaan sekä harrastus- että viranomaispistooleja. Aika kivasti tuli maalitaulut rei’itetyiksi.

Uutena aluevaltauksena oli merenkulkijoiden toivoma tutustuminen miekkailuun Turussa. Perustekniikoiden harjoittelun jälkeen oteltiin. Tunnelma oli innostunut ja riehakas, miekkailutakin alla hikeä pukkasi itse kullakin. “Prêts! Allez!” Syöksy, pisto, osuma,värillinen valo, takaisin lähtöasetelmiin, “Prêts? Allez!” Hopeakoru- ja viikinkiketjukurssi pidettiin Vuosaaressa. Kurssinvetäjä Ari kertoi hopealenkkien näpräämisen lomassa kiinnostavia tarinoita korujen historiasta. Ketjun tekeminen on meditatiivista ja koukuttavaa puuhaa

Lokakuun lopulla mentiin opastetulle hautausmaakävelylle Helsingin Hietaniemeen. Pääporttirakennuksen alla pidettiin sadetta ja opas Pekka Lehtiö aloitti kertomalla Helsingin hautausmaiden historiaa.

MEPAn Kulttuuriklubin kuulumisia Kävelyä ja kulttuuria

Syksyn mittaan MEPA on toiminut hyvässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa merenkulkijoiden kanssa. Ideoita on tullut paljon ja niitä on pystytty myös toteuttamaan. Toiminnalle keksittiin myös nimi: Kulttuuriklubi.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Dekkaripiiriin ja MEPAn kursseille osallistujien merenkulkijoiden aloitteista on saanut alkunsa jo useampi tapahtuma. Timo Temmy Tuomela ideoi leffanyyttärit Aila Koikkalaisen ja Anna Kuusiston kanssa. Mari Ikosen innoittamina on tehty porukalla pienimuotoisia retkiä.

Lokakuun lopulla mentiin opastetulle hautausmaakävelylle Helsingin Hietaniemeen. Pääporttirakennuksen alla pidettiin sadetta ja opas Pekka Lehtiö aloitti kertomalla Helsingin hautausmaiden historiaa. Värikkäät jutut saivat parin tusinan vahvuisen ryhmän heti kiinnostuneeksi. Lehtiö kuvaili esimerkiksi valtiovierailuiden protokollaa kunniakäyntien yhteydessä ja muisteli muutamien suurmiesten hautajaisia.

Kierroksen ensimmäiset pysähdykset olivat Arvo Ylpön ja Hella Wuolijoen haudoilla. Kummastakin riitti oppaalla mielenkiintoisia tarinoita. Kävely jatkui sankarihautojen pitkän rivistön vierustaa kohti Sankariristiä, jonka läheisyydessä ovat muun muassa marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Ehrnroothin haudat.

Säätila ei verottanut tunnelmaa

Veteraanihautojen ja presidentti Relanderin haudan kautta kierrettiin lopuksi uudelle siunauskappelille, jonka läheisyydestä löytyvät presidenttien, usean pääministerin ja monen muun valtiomiehen viimeiset leposijat. Kuolleista tasavallan presidenteistä vain Svinhufvud ja Kallio eivät lepää Hietaniemessä. Osallistujat olivat säätilasta huolimatta hyvin tyytyväisiä kierrokseen ja tarinaa sekä kuvia ilmestyi jälkeenpäin sosiaaliseen mediaan runsaasti. Porukan toiveissa oli tutustuminen seuraavalla kerralla Taiteilijakukkulaan, josta hautapaikan ovat saaneet ansioi-

Koronarajoitusten puitteissa tehtiin matka Visavuoreen, jossa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen paviljonki.

tuneet kirjailijat, säveltäjät ja muusikot, taidemaalarit, näyttelijät, kuvanveistäjät ja viihdetaiteilijat.

Hietaniemen hautausmaan läheisyydessä ovat myös Helsingin ortodoksinen hautausmaa, Helsingin islamilainen hautausmaa, Helsingin juutalainen hautausmaa ja Ortodoksisen Pyhän Nikolauksen seurakunnan hautausmaa.

Bussilla Visavuoreen

Koronarajoitusten puitteissa tehtiin muutaman tunnin matka Visavuoreen moninkertaisen Ylläsretkien kuskin Esa Reinikkalan kyydillä. Visavuoressa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa Kari Suomalaisen paviljonki. Pilapiirtäjä Suomalaisen syntymästä on kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi oli museo toteuttanut juhlanäyttelyn Vastavirtaan, joka on avoinna 30.4.2021 saakka.

Suomalainen tunnetaan parhaiten hänen Helsingin Sanomiin tekemistään pilapiirroksista. Mies ei juuri nöyristellyt ketään ja aiheutti välillä harmaita hiuksia valtiojohdolle. Hyvä esimerkki on näyttelyssä esillä oleva Volgan lautturit, jonka Kari Suomalainen piirsi vuonna 1958. Presidentti ja ulkoministeri paheksuivat, mutta Helsingin Sanomat pysyi piirtäjän tukena.

Viime vuosisadan alussa rakennetut Wikströmin koti ja ateljee ovat säilyneet lähes muuttumattomina taiteilijan (1864–1942) ajan jälkeen. Kun marraskuun lopun sää selkeni, saatiin myös ihailla maisemia. Merenkulkijat tutustuivat parin tunnin ajan näyttelyihin ja nauttivat museokahvilassa lohisoppaa ja pullakahvit. Kierros Visavuoressa päättyi kahdelta.

Paluumatkalla oli hyvä tehdä suunnitelmia tulevasta. Koronarajoituksia oltiin kiristämässä ja suunniteltu teatterimatka oli kysymysmerkki. Joulukuun ohjelmassa oli yksi ulkotapahtuma, rikoskävely Turussa, sekä dekkaripiiri Helsingissä, joka voidaan järjestää myös etänä. Tammikuuksi porukka suunnitteli kävelyä Vuosaaren metroasemalta rantoja pitkin ja Golfklubin kautta Merimieskeskukseen, jossa juotaisiin kahvit.

Kulttuuriklubi ottaa mielellään vastaan ajatuksia ja ideoita merenkulkijoilta. MEPAssa toimintaa koordinoivat Ella Mustamo ja Jukka Lindell. Kulttuuriklubin tarjontaa ovat esimerkiksi teatteri- ja museokäynnit, taidenäyttelyt, leffanyyttärit MEPAn tiloissa, kaupunkikävelyt ja merimiestapaamiset.

Seuratkaa MEPAn kotisivuja ja Facebookia!

ella.mustamo@mepa.fi

Mitäpä kirjasto olisi ilman asiakkaita? Merenkulkija, meripelastaja, lukija, seikkailija

Taina Salo seilaa M/S Finnmaidilla ja viihtyy vapaa-aikanaan meripelastuksen parissa. Sen lisäksi Taina selaa säännöllisesti verkkokirjastoa ja tilaa sieltä itselleen kiinnostavia kirjoja, jotka asiamies toimittaa laivalle.

teksti: Ella Mustamo kuvat: Pekka Karppanen

Tainan sukukirjassa on mielenkiintoinen kuvaus laivaonnettomuudesta, jossa hänen isoisänsä isä kuoli. Oljakka, A. & Oljakka, J. 2004. Salmin Ylä-Uuksu ja Ol´okan sugu. Jyväskylä: Gummerus

taina vuorostaan toi kirjastoon nähtäväksi sukukirjan, joka kertoo Salmista - rajakarjalaisesta kylästä, joka jäi sinne jonnekin. Hän on matkustanut Karjalaan useita kertoja, tutustunut paikallisiin ihmisiin ja palannut aina uudelleen. Omatoimimatkailu kiinnostaa.

Juttelemme asiasta hieman enemmän ja Taina kertoo, että Salmi edustaa muutakin kuin suvun kotipaikkaa. Se on harrastus, kokonainen maailma, josta löytää aina jotakin uutta. Salmissa voi larpata valtakunnan historiaa, sukuhistoriaa ja henkilöhistoriaa.

Matkoilla on päässyt lähelle omia juuria ja menneisyyttä. – Sen oikein näkee sielunsa silmillä, että tässä oli vilkas kylä kauppoineen, tätä kotikujaa mummi kulki, suunnitteli tulevaisuutta, Taina kuvailee. – On hienoa että muukalaisina pidetyt evakkokarjalaiset löytävät kotipaikat, oman verkoston ja voiman. Ja koska paikkakunta on jo tuttu, ei ohikulkeva Lada säikäytä.

M/S Finnmaidin päivähuoneeseen tuli toivekirjalähetys, jota vikaeeraava pursimies Taina Salo pääsi tuoreeltaan tutkimaan.

Elämää Laatokan pohjoisrannalla

Sukukirja on harvinaisen rikas dokumentti, jossa kerrotaan arkielämästä ennen sotaa: koulunkäynnistä, suurperheistä, puolukanpoiminnasta ja nauriinviljelystä, vesireiteistä, talvinuotan vedosta, paikallisesta työväenyhdistyksestä, praasniekoista ja muista ortodoksista perinteistä.

Tietenkin osa kertomuksista käsittelee talvisotaa, välirauhaa, jatkosotaa ja evakkomatkaa, mutta paljon on myös muuta tietoa. Kylän sukunimistössä vilahtelee Ahosia ja Antimoffeja, Kettuja ja Kudjoita. Karjalan kieli on oma kielensä.

Taloudellisesti Salmi oli tärkeässä paikassa, sillä Pitkärannan teollisuustaajama tarvitsi vesivoimaa ja laivaliikennettä.

Hinaajien yhteentörmäys heinäkuussa 1920

Kirjassa kerrotaan myös laivaonnettomuudesta, joka herätti sata vuotta sitten paljon lehdistön huomiota. Hinaajat Lennart ja Maggie törmäsivät epämääräisissä olosuhteissa Laatokalla, Mantsinsaaren tuntumassa. Lennart kuljetti työmiehiä lastauspaikalle ja Maggie ajelutti markkinayleisöä Pitkärannasta paikalliselle sahalle.

Maggieta kipparoi kokematon nuori poika ja hinaaja harhautui pois reitiltä ja törmäsi Lennartin kylkeen, suoraan konehuoneeseen. Sen seurauksena höyrypannu puhkesi ja kolme konehuoneen työntekijää kuoli. Onnettomuuden jälkeen Maggie poistui melko harkitsemattomalla tavalla haaksirikkopaikal-

ella.mustamo@mepa.fi

M/S Finnmaidin isossa pelastusharjoituksessa keväällä 2018 Taina oli ensiaputehtävissä. Meripelastusharrastajana hän oli mukana värväämässä laivan ”maalihenkilöiksi” useita kymmeniä Meripelastusseuran aktiiveja. Takavuosina Taina organisoi myös Jouluapua – keräyksen Finnlinesin laivoilta, mikä sai hyvää palautetta apua saaneilta perheiltä.

ta ja avunsaanti viivästyi. Edellisenä yönä oli ollut myrsky, jonka takia sekä lennätin- että puhelinyhteys oli poikki.

Tainan isoisän isä Alestar Nikiforinpoika Kettu kuoli onnettomuudessa. Taina on etsinyt tapauksesta myös lisätietoa kansalliskirjaston digitoidusta arkistosta ja haku tuotti monta lehtiartikkelia.

Elämä ja tarinat kietoutuvat usein mielenkiintoisesti yhteen. Ilmeni vasta pari vuotta sitten, että iät ja ajat sisaralus Finnladylla seilannut vanha tuttu, Jukka Saarinen, olikin sukulainen, jonka historia liittyy onnettomuustapaukseen. Taina ja Jukka ovat sukua suoraan alenevassa polvessa. – Sota sekoitti pakan mutta maailma järjestää ihmiset yhteen, Taina pohtii.

Meripelastusta töissä ja vapaa-ajalla

Liekö Lennartin tapaus vaikuttanut mutta Taina on ollut monta vuotta meripelastustoiminnassa.

Taina on ollut mukana järjestämässä Finnmaidin arjen keskelle laajojakin harjoituksia. Tapahtuma kysyy monimutkaista organisointia ja logistiikkaa. – On lavastettava iso hässäkkä, johon liittyy esimerkiksi terrrorihyökkäys ja tulipalo sekä haalittava kokoon iso joukko maalihenkilöitä, kielitaidottomia ja hankalia matkustajia, Taina listaa.

Helsingin meripelastusyhdistys Jollaksen Matosaaressa on Tainan tukikohta. Sieltä käsin partioidaan, josko näkyisi tuuliajolle joutuneita. Hätänumeroon ei soiteta kovin helpolla, joten meripelastajille riittää töitä.

Messipojasta merenkulkuneuvokseksi

Syksyllä edesmennyt Lennart Hagelstam ehti sairasvuoteelleen saada painotuoreen muistelmateoksensa, joka käy läpi monessa liemessä keitetyn merikarhun uraa höyrylaivan messistä Merenkulkulaitoksen johtotehtäviin.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

miehen tunteneet osasivat arvata, että Oy Henry Nielsen Ab:n maineikas valkoinen puomilaiva, M/S White Rose saa kirjassa paljon huomiota. Lennart Hagelstam työskenteli aluksessa monissa eri tehtävissä ja toimi lopulta päällikkönä. Vapaavahdin kolumnistin, itsekin White Rosella seilanneen kipinä Timo Sylvänteen mukaan kunnioituksella katsottiin skönäriä, joka kertoi joskus laivan nähneensä, puhumattakaan sellaisesta, joka oli siinä joskus seilannut.

Ennen White Rosea Hagelstamilla oli jo seilauskokemusta muutamasta laivasta. Ala tuntui oikealta ja hän kouluttautui merikapteeniksi ja eri vaiheiden jälkeen jatkoi opiskelua yliopistomaailmassa ja valmistui diplomiekonomiksi. Kirjassa hän muistelee myös muissa laivoissa tehtyjä työvuoroja.

Ensimmäinen koulutusta vastaava maatyö löytyi Bore – varustamosta, jossa hän osallistui muun muassa matkustajalaivojen komentosiltojen suunnitteluun. Suomen Varustamoyhdistyksessä Hagelstam toimi vuosina 1976–1980 perehtyen hyvin kansainvälisiin merenkulkuasioihin.

Seuraava työpaikka oli White Rosen ajoilta tuttu Nielsen, joka oli 1980-luvulle tultaessa Suomen suurin varustamo. Alamäki alkoi nopeasti ja kirjassa Hagelstam harmittelee, kuinka melkoinen osa Suomen shipping – osaamisesta samalla hävisi.

Muutaman johtajatason työpaikan jälkeen Hagelstam aloitti Merenkulkuhallituksella vuonna 1990 ja liittyi pian uusien murtajien suunnitteluryhmään. Idea monitoimimurtajista toteutettiin ja aluksia markkinoitiin offshore – yhtiöille. Fennica ja Nordica toimivat kuitenkin talvet jäänmurrossa.

Hagelstam selostaa kirjassa projektin vaiheita ja toimintaansa virkamiehenä kansainvälisen shippingin toimintaympäristössä, mistä häntä myöhemmin syytettiin lahjusjupakassa 2000 – luvun alussa. Hän oli syytettynä kolmen muun virkamiehen ohella. Hovioikeus antoi lopulta hänelle muutaman kuukauden ehdollisen rangaistuksen.

Oikeusprosessin aikana Hagelstam tuli eläkeikään. Hän ei murehtinut raskasta oikeusprosessia vaan koki tehneensä sen, mitä kansainvälisessä liiketoiminnassa piti tehdä. Eläkepäivillään hän on laulanut Shanty Singers – kuorossa ja kierrellyt vaimonsa maailmalla muun muassa M/S Black Watchin risteilyllä maapallon ympäri. Hänet on hyväntuulisena nähty usein myös Nielsenin nostalgiaristeilyillä.

Joillekin legendoille ”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Hagelstamille elämän parasta aikaa oli nousu aamuvahtiin Intian valtamerellä M/S White Rosen brygalle.

MEPA liikuntaa netissä

Verkkokursseille on osallistuttu Lappia myöten, kun tarjonta ei ole ollut enää aika- eikä paikkasidonnaista. Keväällä tarjonnassa oli luontoliikuntaan kannustava villivihanneskurssi, syksyllä sienikurssi ja nyt käynnissä on juoksukoulu.

teksti: Katja Mertanen kuva: Sari Palokoski

Juoksukoulu luotiin yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa ja he ovat myös mukana koko 15 viikon mittaisen matkan tukemassa ja kannustamassa osallistujia tavoitteisiin – 5 km tai 10 km yhtäjaksoiseen juoksusuoritukseen. Juoksukoulussa on huomioitu merenkulun erityispiirteet – pitkäjänteisestä harjoittelusta pidetään kiinni koko 15 viikon ajan, minkä vuoksi työjaksoja varten on erilliset harjoitteluohjeet.

Urholla työskentelevä Lucas Gädeke päätti lähteä mukaan juoksukouluun kollegan houkuttelemana. Lucas on harrastanut aikoinaan juoksua, mutta harrastus on jäänyt, kun ei ole ollut juoksuohjelmaa. – Nyt tavoitteeni on ohjelmaa noudattaen juosta 10 km alle tunnin, pitäen syke alle 150:n, Lucas suunnittelee.

Viking Gracella työskentelevä ja koronapandemian vuoksi pitkäaikaislomautettu Sari Palokoski kiinnostui juoksukoulusta, koska mukana oli kaksi juoksun ammattilaista. Sari on ollut aina kiinnostunut juoksemisesta, mutta aikaisemmat yritykset ovat kaatuneet loukkaantumisiin. Ammattilaisten mukanaolo sai hänet tarttumaan nyt haasteeseen.

Sarin tavoite on muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllinen juoksuharrastus. – Myös johonkin juoksutapahtumaan olisi kiva osallistua, Sari kertoo. Takana on kaksi puolimaratonia ja tavoitteena vielä kolmas.

Juoksuohjelman monipuolisuus ylläpitää motivaatiota ja auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Lucasin tavoin Sarikin toteaa, että eripituiset juoksutreenit, koor-

dinaatioharjoitukset, spurtit, lihaskuntoliikkeet ja venyttelyt ovat tehneet harjoittelusta mielekästä. – Innokkuutta ja mielenkiintoa riittää! Jokaisen juoksutreenin päätteeksi on jäänyt “juoksunälkä”, mutta olen malttanut harjoitella tarkasti ohjeistuksen mukaan. Alussa ei meinannut malttaa pitää lepopäiviä, mutta kun niistä on pitänyt kiinni, on kehokin jaksanut paremmin, Sari toteaa.

Kun juoksukoulu toteutetaan verkossa, voi osallistua sekä töistä että kotoa käsin. – Laiva on ollut syksyn satamassa, joten juoksu on onnistunut hyvin. Kun lähdetään merelle, niin laivalta löytyy juoksumatto ja kuntopyörä, Lucas kertoo.

Myös Sari kokee, että verkkototeutus on onnistunut hyvin. – Juoksuohjelma on selkeä ja erinomaisesti suunniteltu, minkä vuoksi sitä on helppo noudattaa.

Verkkototeutuksesta huolimatta juoksukoulu on vuorovaikutteinen ja yhteydenpito sekä MEPAan että valmentajiin on sujuvaa. Osallistujat voivat esittää kysymyksiä ja saada palautetta verkon kautta.

Lucas ja Sari suosittelevat juoksukoulua kaikille juoksemisesta kiinnostuneille. – Uskon, että moni, joka ei ole juurikaan juossut, voisi saada juoksukärpäsen puraisun juoksukoulun käytyään”, Sari kannustaa.

Seuraava MEPAn juoksukoulu alkaa keväällä 2021 – tervetuloa mukaan!

SSB motion på nätet

När kursutbudet inte längre har varit tids- eller platsbundet har vi haft deltagare ända från Lappland. I våras gavs en kurs i vilda växter som uppmuntrade till motion i naturen, i höstas en svampkurs och nu pågår en löpskola.

Löpskolan skapades i samarbete med experter i branschen och de är också med under hela den 15 veckor långa resan och stödjer och uppmuntrar deltagarna att nå sina mål: att springa 5 eller 10 kilometer utan att stanna. De särskilda omständigheterna inom sjöfarten har beaktats i löpskolan. Den långsiktiga träningen pågår i hela 15 veckor och därför finns det separata träningsinstruktioner för arbetsperioderna.

Lucas Gädeke som jobbar på Urho blev övertalad av en kollega att delta i löpskolan. Lucas har ägnat sig åt löpning förut, men i avsaknad av ett löpprogram har det inte blivit något av intresset. – Mitt mål med programmet är att springa 10 km på mindre än en timme och med en puls på under 150, planerar Lucas.

Sari Palokoski jobbar på Viking Grace, men är långtidspermitterad på grund av coronapandemin. Hon blev intresserad av löpskolan eftersom två löpexperter deltar i programmet. Sari har alltid varit intresserad av löpning, men skador har fått hennes tidigare försök att gå i stöpet. Experternas deltagande fick henne att ta sig an utmaningen.

Saris mål är att börja springa regelbundet igen efter några års uppehåll. – Det vore också roligt att delta i något lopp, säger Sari. Jag har sprungit två halvmaraton och siktar på ett tredje.

Löpprogrammet är varierat, vilket håller motivationen uppe och hjälper deltagarna att nå sina mål. Både Lucas och Sari konstaterar att de olika långa löpträningarna, koordinationsövningarna, spurterna, styrkeövningarna och stretchingen gör träningen meningsfull.

– Engagemanget och lusten är det inget fel på! Efter varje löpträning har jag varit sugen på att springa mer, men jag har hejdat mig och följt träningsinstruktionerna noga. I början hade jag knappt tålamod med vilodagar, men eftersom jag har hållit fast vid dem har också kroppen orkat bättre, konstaterar Sari.

Eftersom löpskolan genomförs på webben kan man delta både från jobbet och hemifrån. – Fartyget har legat i hamn under hösten, så det har gått bra att springa. När vi åker till sjöss får jag använda löpbandet och motionscykeln som finns ombord, säger Lucas.

Sari tycker också att programmet har fungerat bra som webbkurs. – Löpprogrammet är tydligt och välplanerat, och därför är det enkelt att följa.

Trots att löpskolan genomförs som en webbkurs är det interaktivt och kontakten med både SSB och tränarna sker smidigt. Deltagarna kan ställa frågor och få feedback via nätet.

Lucas och Sari rekommenderar löpskolan för alla som är intresserade av löpning. – Jag tror att många som aldrig har sprungit skulle bli bitna av löpning om de går löpskolan, uppmuntrar Sari.

Nästa omgång av SSB:s löpskola startar våren 2021 – välkomna! ò

ForMare toi terveyttä ja työkykyä

Silja Serenaden keittiössä työskennellyt Esa Penjala osallistui ForMaren pilottiryhmään vuonna 2014. Edelleen käynnissä oleva hyvinvointiohjelma antoi eväät elämäntapamuutokseen, joka on kestänyt näihin päiviin asti.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Keväällä eläkkeelle jäänyt hyväkuntoinen Esa tavattiin Vaasan golfkentällä, jossa hän harmitteli muutaman ”koronakilon” ilmaantumista.

Päällepäin ei kuitenkaan näkynyt mitään. – Jonkinlainen liikunta ja mailapelit ovat aina kuuluneet harrastuksiini, mutta ForMaresta sain hyvän kipinän huolehtia itsestäni, Penjala kertoi.

Hänelle ehti 1979 alkaneen merimiesuran aikana kertyä seilauksia kuudestatoista eri laivasta. Ala alkoi kiinnostaa

M/S Outokummussa pursimiehenä toimineen isän myötä. Paavo Penjala toimi ME-

PAn yhdysmiehenä ja myöhemmin myös

Merimies-Unionin asiamiehenä Vaasassa. – Seilasin aluksi messikallena Vasa Shippingin rahtilaivoissa sekä Folklinen ja Vaasanlaivojen matkustaja-aluksilla. Välillä kävin maissa ravintolakoulun ja viimeiset 20 vuotta olen työskennellyt Silja Serenadella, Penjala sanoi.

Pitkän työuran aikana merenkulkijan elämä ja työ ovat muuttuneet. Kiirettä ja stressiä riittää toisella tavalla, kuin esimerkiksi Esan ensimmäisessä pestissä rahtilaiva Sandvikenissa, jossa oli 30 hengen miehistö.

Mukaan ForMareen

MEPA oli tuttu Esalle jo ennestään ja lopullisen sysäyksen hyvinvointiohjelmaan liittymiseen antoi kollega Pasi Tuominen hyväntahtoisella naljailullaan. ForMaren pilottiryhmässä merenkulkijoiden ohjaajina toimi pääosin valmistumassa olevia Arcada -ammattikorkeakoulun opiskelijoita. – Minä sain kuitenkin ohjaajakseni Mari Lindströmin, joka oli jo alan ammattilainen. Pilottiryhmässä meitä oli parikymmentä merenkulkijaa, kaikki Silja Serenadelta, Esa muisteli.

Varustamo Tallink Silja oli MEPAn lisäksi vahvasti mukana samoin kuin muut toimijat Merimieseläkekassa, Arcada sekä hyvinvointialan yritys R5 Athletics and Health.

Penjalan mukaan koko laivan porukka seurasi ja kannusti pilottiryhmän toimintaa ja edistymistä. ForMare herätti suurta mielenkiintoa paitsi Silja Serenadella, myös muilla laivoilla. Ohjelma koostui en-

nakkokyselystä, testeistä ja niiden läpikäynneistä, luennoista, henkilökohtaisista ohjauksista ja infotilaisuuksista.

Tulosta alkoi tulla

Esalla oli ollut väsymystä ja kunto oli huono. ForMaren puolen vuoden aktiivijakson aikana tilanne muuttui nopeasti. Vaikka painonpudotus ei ole ForMaren ensisijainen tavoite, lähti Esalta 15 kiloa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. – Motivaatio lisääntyi, kun pääsin kuosiin ja olokin tuntui nuoremmalta. Kävin paljon salilla ja myös lenkillä laivan ollessa satamassa, Esa kehui.

Koko kahdenkymmenen hengen pilottiryhmästä lähti puolen vuoden aikana yhteensä yli 100 kiloa rasvamassaa. Kaikki testit osoittivat, että pilottiprojektiin osallistuneiden kunto ja työkyky paranivat. – Hienoa oli etenkin se, että yleiskunnon nousun myötä myös unen laatu parani. Se, jos mikä on laivatyössä tärkeää, Esa Penjala painotti.

Hän kehui myös parantunutta mielialaa, joka suoraan vaikutti viihtyvyyteen työssä.

Elämäntavat muuttuivat

Vuonna 2014 ForMare – ohjelman seurantajakso oli kolme vuotta, minkä Esa oli tiiviisti mukana osallistuen kaikkiin testeihin. Oman ohjaajan aktiivinen yhteydenpito auttoi motivaation ylläpidossa. Yhteistyö oli muutakin kuin pelkkiä treeni- ja ravinto-ohjeita. Tiivis valmennussuhde oli omiaan myös vähentämään keskeyttämisriskiä. Jonkun verran valmentajat tapasivat ohjattavia myös laivan päällä. Nyt jo eläkkeelle jäänyt Esa Penjala harrasti aktiivisesti liikuntaa myös Silja Serenaden satama-aikoina. Helsingin päässä lenkki alkoi Olympiaterminaalista.

– Kiinnostus liikuntaan lisääntyi. Työkavereiden tuki on myös ollut tärkeää – moni on houkutellut salille tai lenkille, Esa kertoi.

Esan pääharrastus on golf, johon hänet tutustutti pienellä pakolla appiukko vuonna 1996. Sen jälkeen hänet on monesti nähty MEPAn golf-kisoissa. Liikunnallinen ja melko vaaraton laji sopii hyvin merenkulkijalle ja kenties vielä paremmin eläkeläiselle.

Talvella Esa pitää huolta kunnostaa pelaamalla tennistä. Myös metsästys kuuluu harrastuksiin. Mies on erittäin tyytyväinen ForMaren myötä saamiinsa oppeihin ja suosittelee ohjelmaa kaikille merenkulkijoille. Uudistuneessa ohjelmassa ovat nykyisin mukana myös Merimieskirkko, Mehiläinen ja Alandia – vakuutus. Seuraava haku on ensi vuonna. ò

ForMare förde med sig hälsa och arbetsförmåga

Esa Penjala som arbetat i köket på Silja Serenade deltog i ForMares pilotgrupp 2014. Hälsoprogrammet hjälpte honom att genomföra en livsstilsförändring som han håller fast vid än idag.

Esa gick i pension i våras och är fortfarande i god kondition. När vi träffade honom på Vasa golfbana ondgjorde han sig över några ”coronakilon” som infunnit sig. Utanpå syntes dock ingenting. – Jag har alltid ägnat mig åt någon form av motion och racketsport, men ForMare gav mig gnistan att börja ta hand om mig själv, berättar Penjala.

Under sjömanskarriären, som inleddes 1979, hann Penjala segla med sexton olika fartyg. Intresset väcktes via fadern som var båtsman på M/S Outokumpu. Paavo Penjala var SSB:s förbindelseman och senare även Sjömans-Unionens ombud i Vasa. – Först seglade jag som mässkalle på Vasa Shippings fraktfartyg och Folklines och Vasabåtarnas passagerarfartyg. Däremellan studerade jag på restaurangskola och de senaste 20 åren har jag arbetat på Silja Serenade, säger Penjala.

Under den långa karriären har sjöfararens liv och arbete förändrats. Det är stressigt på ett annat sätt än till exempel under Esas första anställning på fraktfartyget Sandviken, som hade en besättning på 30 man.

Deltagare i ForMare

Esa kände till SSB sedan innan och den slutgiltiga knuffen till att delta i hälsoprogrammet gav kollegan Pasi Tuominen med sina välmenande pikar. I ForMares pilotgrupp bestod sjöfararnas instruktörer främst av snart utexaminerade studenter från yrkeshögskolan Arcada. – Min instruktör, Mari Lindström, arbe-

tade dock redan inom branschen. Vi var ett tjugotal sjöfarare i pilotgruppen, alla från Silja Serenade, minns Esa.

Utöver SSB var Tallink Silja mycket involverat liksom de övriga aktörerna Sjömanspensionskassan, Arcada och hälsoföretaget R5 Athletics and Health.

Penjala berättar att hela fartygsbesättningen följde upp och uppmuntrade pilotgruppens aktiviteter och framsteg. ForMare väckte stort intresse inte bara på Silja Serenade, utan också på andra fartyg. Programmet bestod av en förhandsenkät, tester och genomgång av dem, föreläsningar, individanpassade instruktioner och informationsträffar.

Resultaten började komma

Esa hade känt sig trött och var i dålig kondition. Under den sex månader långa aktiva perioden i ForMare förändrades situationen snabbt. Även om viktminskning inte är det främsta målet med ForMare tappade Esa 15 kg under de tre första månaderna. – Motivationen ökade när jag kom i form och jag kände mig dessutom yngre. Jag var ofta på gymmet och även ute på en löprunda när fartyget låg i hamn, säger Esa.

Under ett halvår tappade hela pilotgruppen på tjugo personer över 100 kg fettmassa. Alla tester visade att deltagarnas kondition och arbetsförmåga förbättrades. – Det var framför allt positivt att även sömnkvaliteten förbättrades i takt med allmänkonditionen. Sömnen om något är viktig i arbetet ombord, poängterar Esa Penjala.

Han berättar att han också blev på bättre humör, vilket direkt påverkade hans trivsel i arbetet.

Livsstilen förändrades

År 2014 var ForMare-programmets uppföljningsperiod tre år och Esa deltog i alla tester under perioden. Den aktiva kontakten med den personliga tränaren hjälpte till att hålla motivationen uppe. Samarbetet bestod inte enbart av rena instruktioner om träning och kost. Den nära relationen med tränaren var också till för att minska risken att deltagaren avbröt programmet. I viss mån träffade de personliga tränarna sina deltagare även ombord. – Intresset för att motionera ökade. Stödet från arbetskamraterna har också varit viktigt – många har dragit med mig till gymmet eller på en löptur, berättar Esa.

Esas största hobby är golf, som hans svärfar introducerade för honom under milt tvång 1996. Sedan dess har vi sett honom i många av SSB:s golftävlingar. Denna nästintill riskfria sport som ändå innebär fysisk aktivitet passar en sjöfarare bra och måhända ännu bättre en pensionär.

På vintern håller sig Esa i form genom att spela tennis. Han ägnar sig också åt jakt. Esa är mycket nöjd med allt han lärt sig genom ForMare och rekommenderar alla sjöfarare programmet. I det omarbetade programmet deltar numera också Sjömanskyrkan, Mehiläinen och Alandia Försäkring. Nästa ansökningstillfälle är nästa år. ò

De utvalda sjöfararna från Silja Serenade lyckades väl med att uppfylla målen för ForMare 2014. Den tuffa köstrion Elisa, Eero och Esa gjorde en viktminskning som utsvarade ”smörberget” (50kg) på golvet

Vuoden merimiesurheilija 2020

Merimiespalvelutoimisto on valinnut Vuoden merimiesurheilijaksi Sakari Korpelan M/S Amorellalta. Hän on koko seilausuransa ajan osallistunut MEPAn turnauksiin ja liikuntatoimintaan.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Koronavuonna 2020 MEPA on joutunut perumaan paljon liikuntatapahtumia, mutta syksyn golfkisa saatiin järjestettyä. Lohjalla pelasi myös Sakari Korpela ja seuraavan kerran hänet nähtiin MEPAssa marraskuun puolivälissä pienimuotoisessa palkintotilaisuudessa. – Tämä ajankohta sopi tapaamiselle hyvin, koska menen tämän jälkeen joogaamaan, mikä on yksi lempiharrastuksistani, Sakari sanoi.

Monen muun tavoin lomautettuna oleva Sakari oli laivalla viimeksi heinäkuussa.

Turusta kotoisin olevan miehen merimiesura alkoi vuosituhannen alkupuoliskolla Maarianhaminan merimiesammattikoulun kokkilinjalta. – Hakeuduin Ahvenanmaalle, koska ajattelin samalla myös kohentavani ruotsin kielen taitoa. Näin päädyin sitten Viking Linen aluksille, Korpela kertoi.

Hän aloitti kesätöissä Amorellalla ja valmistuttuaan vuonna 2006 on enimmäkseen seilannut Turun ja Tukholman välisellä reitillä.

Menestystä monessa lajissa

Sakari Korpela pitää erityisesti koripallosta, jota hän on pelannut kakkosdivisioonassa asuessa Turussa. Hän muutti taannoin Helsinkiin ja pelaa edelleen viitosdivarissa Pakilan Visassa. Golfin hän aloitti vuonna 2002. – Normaalina vuonna pelaan noin 50 kierrosta. Tänä vuonna on lomautusten vuoksi tullut pelattua enemmän, yli 100 kierrosta, Sakari laski.

Korpelan piti keväällä mennä Espanjaan golfmatkalle, mutta korona sotki suunnitelmat.

Hän on osallistunut useammalle MEPAn järjestämille golfkursseille ja saanut jatko-oppia muun muassa Mika Mäeltä ja Peter Hagströmiltä. Tasoituksella 8.8 pelaava Sakari osallistuu vain merenkulkijoille tarkoitetuihin kisoihin, kuten MEPAn, Viking Linen ja Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen järjestämiin golfkilpailuihin. MEPAn kisoissa hän on monesti voittanut pisimmän lyönnin palkinnon.

Jalkapalloa hän on pelannut nappulaliigassa, mutta Salossa pelattuun MEPA -turnaukseen osallistuneen Amorellan joukkueeseen hänet värväsi Ilkka Heinonen, joka on osallistunut merimiesjalkapalloon kuudella eri vuosikymmenellä. – MEPAn jääkiekkoturnauksiin osallistuin sekä Amorellan että Isabellan joukkueissa. Laji oli tuttu kouluajoilta, mutta ensimmäisen kerran oli varusteet päällä näissä turnauksissa, Sakari naurahti.

Lahjakkaalta mieheltä peli kulki myös jäällä.

Harjoittelua maalla ja merellä

MEPAn salibandyturnaukseen Korpela muistelee osallistuneensa ainakin Isabellan joukkueessa, joka osallistui Kaarinassa pelattuihin mittelöihin. Kaarinassa pelattiin aikoinaan myös sulkapalloturnauksia, mutta niissä Sakari ei ollut mukana, vaikka pelaakin sulkapalloa MEPAn vuoroilla Impivaarassa.

Kuntosalilla mies käy sekä laivalla ollessaan että maissa. – Turun ja Tukholman välisellä linjalla jotkut heittävät juoksulenkin satamassa, vaikka aikaa on vain vähän. Minä käytän päivittäin juoksumattoa ja hoidan toki kuntoa myös maissa, Korpela totesi.

Hänellä on suunnitelmissa saada vielä golfin tasoitusta alaspäin ja alkaa ensi vuonna harrastaa triathlonia. Toivomuslistalla on pikainen paluu laivatyöhön ja ehdotuksia myös MEPAlle. – Jalkapalloturnauksessa tulisi olla vain yksi sarja. Kuntotestaustapahtumia saisi edelleen järjestää ja MEPAlla voisi olla jokin talviharjoittelupaikka golfia varten, Korpela mietti.

Merimiespalvelutoimisto onnittelee Vuoden 2020 merimiesurheilija Sakari Korpelaa!

Årets sjömansidrottare 2020

Sjömansservicebyrån har utsett Sakari Korpela från M/S Amorella till Årets sjömansidrottare. Han har deltagit i SSB:s turneringar och i drottsverksamhet under hela sin seglingskarriär.

Under coronaåret 2020 har SSB tvingats ställa in många idrottsevenemang, men höstens golftävling kunde i alla fall genomföras. Sakari Korpela spelade också i Lojo och nästa gång vi träffar honom är på en enkel prisutdelning hos SSB i mitten av november. – Det passar jättebra att träffas nu, för efter det här ska jag på yoga – en av mina favorithobbys, säger Sakari.

Precis som många andra är Sakari permitterad och var senast ombord i juli.

Sakari, som kommer från Åbo, började sin sjömanskarriär i början av millenniet då han utexaminerades från kocklinjen på sjömansskolan i Mariehamn. – Jag sökte till Åland för att jag samtidigt ville förbättra mina färdigheter i svenska. Sedan hamnade jag på Viking Lines fartyg, berättar Korpela.

Han började sommarjobba på Amorella och sedan examen 2006 har han mestadels seglat på rutten mellan Åbo och Stockholm.

Framgångar i många sporter

Sakari Korpela gillar särskilt basket, som han spelade i division två när han bodde i Åbo. Nyligen flyttade han till Helsingfors och spelar fortfarande i division fem med Pakilan Visa. Golf började han med 2002. – Ett normalt år spelar jag ungefär 50 rundor. I år har jag spelat mer på grund av permitteringen, över 100 rundor, räknar Sakari.

I våras skulle Korpela ha åkt på en golfresa till Spanien, men corona satte stopp för planerna.

Han har deltagit i flera av SSB:s golfkurser och gått i lära hos bland annat Mika Mäki och Peter Hagström. Sakari har 8,8 i handikapp och deltar bara i tävlingar för sjöfarare, till exempel golftävlingarna som ordnas av SSB, Viking Line och Finlands Skeppshandlareförening. I SSB:s tävlingar har han vunnit priset för längsta drive flera gånger.

Fotboll har han spelat i knatteligan, men värvades av Ilkka Heinonen till Amorellas lag som deltog i SSB:s turnering i Salo. Ilkka har engagerat sig i sjömansfotbollen i sex decennier. – Jag har spelat med både Amorella och Isabella i SSB:s hockeyturneringar. Visst har jag testat hockey i skolan, men det var första gången jag hade all utrustning på mig under de här turneringarna, skrattar Sakari.

Sakaris spel fungerade dock ypperligt även på isen.

Träning i land och till sjöss

Korpela vill minnas att han har deltagit i SSB:s innebandyturnering åtminstone med Isabellas lag, som var med och kämpade i S:t Karins. I S:t Karins ordnades även badmintonturneringar en gång i tiden, men Sakari deltog inte i dem trots att han spelar badminton under SSB:s turer i Impivaara.

Gymmet besöker han både ombord och i land. – På linjen mellan Åbo och Stockholm tar vissa en löptur i hamnen, trots att tiden är knapp. Jag springer på löpbandet varje dag och sköter konditionen även i land, säger Korpela.

Han har för avsikt att sänka sitt golfhandikapp ytterligare och nästa år ska han börja med triathlon. På önskelistan finns en snabb återgång till fartygsarbetet. Han har också några förslag till SSB. – Det borde bara finnas en serie i fotbollsturneringarna, det får gärna ordnas fler tillfällen för konditionstester och SSB borde ha en plats där man kan träna golf under vintern, föreslår Korpela.

Sjömansservicebyrån gratulerar Årets sjömansidrottare 2020, Sakari Korpela! ò

Myanmarilaiset metsäretkellä

Kuusi myanmarilaista merimiestä päätyivät viettämään noin kuukauden syksyisessä Helsingissä. Panaman lipun alla seilanneella Es Venuksella kymmenen kuukauden törnit tehneet merimiehet saivat ulosmaksun Raumalla, mutta eivät päässeetkään kotiin noin vain.

teksti ja kuvat: Jukka Lindell

Myanmarilaismerimiehet olivat aktiivisia ja ottivat kaupunkia haltuun kiitettävästi, mutta odottavan aika on pitkä. Koronan takia lento toisensa jälkeen peruuntui ja miesten kotiinpääsy viivästyi. MEPA järjesti myanmarilaisille metsäretken Kaitalammelle, Luukin retkeilyalueelle. Pellot ja metsät olivat kaikille uutta.

Reissu alkoi keskustan hotellilta, jatkui pienessä tihkusateessa ruokakaupalle ja siitä edelleen Luukin parkkipaikalle. Ihme kyllä, karjalanpiirakoita ja tummaa leipää ei kaivattu eväiksi, sillä niitä oli ollut hotelliaamiaisella tarjolla joka aamu. Miehet luottivat makkaraan ja pikanuudeliin, joita lastasimme reppuihin termospullojen ja kalastusvehkeiden sekaan.

Valitsimme reiteistä sopivimman näköisen, mutkaisen ja maastoltaan vaihtelevan. Kävelimme polkuja ylös alas, pysähdyimme syömään vielä mustikoita ja jatkoimme kävelyä. Kaitalammen rannassa virittelimme tulet nuotiopaikalle ja paistelimme makkaraa. Juttu kulki mukavasti. Puhuimme ensin laivaelämästä ja satamakaupungeista, sitten siirryimme miettimään miesten kotikuviota.

Luonto ja selfiet kiinnostivat

Yleensä miehet ovat pitkän törnin jälkeen muutamia viikkoja kotona, mutta koronan syystä ja ansiosta jokaisen kotonaolo

saattaa tällä kertaa venähtää kuukausien mittaiseksi. Myös rock’n’rollia fiilisteltiin. Yangoonissa ei moni kansainvälinen bändi ole vieraillut, mutta Guns’n’roses ja Metallica olivat muuten hyvinkin tuttuja.

Rannassa viriteltiin kalastusvälineitä kuntoon. MEPAn asiamies Jaska avusti matojen kanssa. Särki tarttui heti koukkuun, mutta se päästettiin alamittaisena Jaskan avustuksella takaisin veteen. Sen jälkeen ei tainnut kala enää syödäkään.

Jätimme tavarat nuotiopaikalle ja tutustuimme lähimaastoon. Mustikoita löytyi yhä enemmän, niitä syötiin ja kuvattiin. Rantakallioilla oli mukava käppäillä ja ottaa tuhatkunta selfietä, istahtaa alas ja sihauttaa bissetölkki auki. Metsän rauha ja syksyn raikkaus olivat kaikkien mieleen.

Hyvissä ajoin ennen hämärää pakkasimme onkivavat, siimat, roskat ja muut tavarat takaisin reppuihin, kävelimme uutta reittiä takaisin pikkubussille ja starttasimme takaisin ydintä kohti. Paluumatkalla katseltiin Helsingin iltapäiväruuhkaa, joka näytti myanmarilaissilmiin aika kesyltä.

Reilun parin viikon kuluttua messengeriin napsahti viesti ryhmän puhemieheltä, konemestari Aungilta:

“We are at the airport now!”

Myanmarier på skogsutflykt

Sex sjömän från Myanmar blev fast ungefär en månad i ett höstigt Helsingfors. Sjömännen hade gjort en tiomånaders törn på Es Venus, som seglar under Panamas flagg, och fått sin utbetalning i Raumo men kunde inte ta sig hem.

Sjömännen från Myanmar var aktiva och tog staden i besittning på ett berömvärt sätt, men tiden går sakta för den som väntar. På grund av coronapandemin blev det ena flyget efter det andra inställt och männens hemresa försenades. SSB ordnade en skogsutflykt för myanmarierna till Kaitalampi i Luks friluftsområde. Åkrarna och skogen var något nytt för dem alla.

Resan startade från hotellet i centrum, fortsatte i duggregn till mataffären och därifrån vidare till Luks parkeringsplats. Konstigt nog ville männen inte ha karelska piroger och mörkt bröd som matsäck – det hade de fått varje morgon vid hotellfrukosten. De nöjde sig med korv och snabbnudlar som vi packade ner i ryggsäckarna bland termosar och fiskeutrustning.

Vi valde en slingrande rutt med varierande terräng som såg lämplig ut. Vi gick stigarna uppåt och nedåt, stannade för att äta blåbär som fortfarande såg fina ut och fortsatte vår vandring. Vid Kaitalampis strand gjorde vi upp en eld på grillplatsen och grillade korv under trevligt småprat. Först pratade vi om livet ombord och hamnstäderna, och sedan om männens hemförhållanden. De lyssnade gärna på rock’n’roll. Inte många internationella band har besökt Yangon, men de kände till Guns’n’roses och Metallica mycket väl.

Naturen och selfies intresserade

I vanliga fall är männen hemma i några veckor efter en lång törn, men på grund av eller kanske tack vare coronan kan hemmavistelsen bli flera månader lång den här gången.

Vid stranden gjordes fiskeutrustningen redo. SSB:s ombudsman Jaska hjälpte till med masken. En mört fastnade genast på kroken, men Jaska släppte tillbaka den i sjön då den var för liten. Därefter nappade det inget mer.

Vi lämnade våra saker vid lägerelden och undersökte den närmaste omgivningen. Vi hittade mer blåbär och både åt och fotograferade dem. Det var trevligt att gå omkring på strandklippan, ta tusentals selfies, slå sig ner och öppna en öl. Alla gillade lugnet i skogen och den friska höstluften.

I god tid före skymningen packade vi ihop metspöna, metreven, skräpet och alla andra saker i ryggsäckarna, gick en ny väg tillbaka till minibussen och startade resan tillbaka mot stadskärnan. På tillbakavägen betraktade vi eftermiddagsrusningen i Helsingfors, som med myanmariska ögon såg tämligen beskedlig ut.

Drygt två veckor senare kom ett meddelande på Messenger från gruppens talman, maskinmästare Aung: ”We are at the airport now!” ò

I vanliga fall är männen hemma i några veckor efter en lång törn, men på grund av coronan kan hemmavistelsen bli flera månader lång den här gången. SSB ordnade en skogsutflykt för myanmarierna till Kaitalampi i Luks friluftsområde. Åkrarna och skogen var något nytt för dem alla.

foto: Sami Röntynen

FORMARE 2020 ON KÄYNNISSÄ

syksyllä aloittanut ryhmä on osallistunut aktiivisesti testeihin ja luennoille. Treenit käynnistyivät myös hyvin koronasta huolimatta. Ne on saatu järjestettyä niin, ettei samaan aikaan treenipaikalla ole kuin muutama ihminen. Osallistujan halutessa on myös järjestetty etätreenejä. ForMare 2021 järjestetään suunnitellusti, ja haku alkaa keväällä. Ryhmä aloittaa syksyllä, jolloin toivotaan koronan rauhoittuneen.

Välipalainfot

Välipalainfoissa tarkoitus on saada kaikille merenkulkijoille lisää tietoa hyvinvoinnin eri osapuolista, sekä mahdollistaa niiden käytännön toteuttaminen. Syksyn välipalainfot alkoivat hienosti ja osallistujia oli mukavasti. Koronatilanteen pahennuttua siirryttiin etäinfoihin Google Meetin kautta. Näin jatkettaneen myös alkuvuonna. Jossain vaiheessa siirrytään taas liveinfoihin, jolloin tulee ilmoittautua lomakkeen kautta.

ForMaresta ja välipalainfoista lisää verkossa: https://formare. mepa.fi

Minuuttikisa uudistuu

Vanha kisa päättyy 31.12.2020. Uusi monipuolinen liikuntaportaali (MareSport)avataan tammikuussa 2021. Ohjeet päivitetään verkkoon. Uusi portaali sisältää yksilökisat, joukkuekisat, lajikohtaisia kisoja sekä pohjoismaiden väliset kisat. Liikuntatiedot siirtyvät automaattisesti urheilukellosta portaaliin.

Portaali on viestinnällinen ja sosiaalinen – voi lisätä kaveriksi, julkaista kuvia, blogitekstejä, kommentoida jne. Tarkempia tietoja päivitetään vuoden alussa MEPAn kotisivuille ja sosiaaliseen mediaan. Vanhan Minuuttikisan palkinnot jaetaan normaalisti – kiitokset osallistumisesta ja tervetuloa mukaan uuteen liikuntaportaaliin.

FORMARE 2020 ÄR IGÅNG

gruppen som började i höstas har deltagit aktivt i

testerna och föreläsningarna. Träningarna kom också igång bra trots coronan. De har kunnat organiseras så att endast ett fåtal person befunnit sig i träningslokalen samtidigt. Om deltagaren så önskat har träningarna även ordnats på distans. ForMare 2021 genomförs som planerat och ansökan öppnar på våren. Gruppen börjar på hösten och då hoppas vi att coronaläget har lugnat sig.

Mellanmålsinfot

Syftet med Mellanmålsinfot (Välipalainfo) är att öka sjöfararnas kunskaper om olika hälsorelaterade ämnen och att göra det möjligt att tillämpa dessa kunskaper i praktiken. Höstens Mellanmålsinfo började bra och hade många deltagare. När coronaläget förvärrades övergick vi till informationstillfällen på distans via Google Meet. Distansmötena kommer att fortsätta även i början på nästa år. När omständigheterna tillåter det kommer vi att återgå till fysiska träffar och då krävs anmälan via en blankett.

Mer information om ForMare och Mellanmålsinfot finns på nätet: https://formare.mepa.fi

Minuttävlingen förnyas

Den gamla formen av tävlingen upphör den 31 december 2020. I stället öppnar vi en ny motionsportal (MareSport) i januari 2021. Anvisningar för portalen publiceras på nätet. Den nya portalen innehåller individuella tävlingar, lagtävlingar, tävlingar för specifika sporter och tävlingar mellan de nordiska länderna. Motionsdata överförs automatiskt från sportklockan till portalen.

Portalen är kommunikativ och social – man kan lägga till vänner, publicera bilder och bloggtexter, kommentera osv. Mer detaljerad information publiceras i början av nästa år på SSB:s webbplats och i sociala medier. Priserna i den gamla Minuttävlingen delas ut som vanligt – tack för ditt deltagande och välkommen till den nya motionsportalen.

MEPALLE KAASUAUTOJA

GASBILAR TILL SSB

Merimiespalvelutoimiston asiamiehet ajavat nyt kaasukäyttöisillä autoilla. Saatavilla on lisäksi täyssähköauto, joka on myös MEPAn talon vuokralaisten käytössä.

Turun asiamies Juha Toivanen on ajellut kaasukäyttöisellä Seatilla jo vuoden alusta lähtien. Helsingin asiamiehille autot vaihdettiin marraskuussa. – Olen ollut tyytyväinen autoon, ergonomia on hyvä, tavaraa ja kyytiläisiä mahtuu ja toimintamatka on riittävä, Juha kehui.

Juha Toivasella on usein merenkulkijoita kyydissä, kun hän tekee laivakäyntejä esimerkiksi Naantalin tai Uudenkaupungin satamiin. Auto käyttää pääasiassa kaasua, mutta sen loppuessa polttoaine vaihtuu bensiiniksi.

MEPA on hankkinut asiamiehille Gasumin kortit, joilla tankataan biokaasua. Tankkausasemien verkosto täyttää jo hyvin MEPAn asiamiesten palvelualueet. Itse tankkaus kestää vain muutaman minuutin, joten matka-ajat eivät pitene. – Kotimaassa tuotettu biokaasu vähentää jopa 85 prosenttia polttoaineen elinkaaren aikana syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, eikä se ole juuri sen kalliimpaa, kuin Venäjältä tuotettu maakaasu, MEPAn toimitusjohtaja Sampsa Sihvola kehui.

Helsingin asiamiehille tulee vuosittain melkoisesti kilometrejä. Niklas Peltola hoitaa Vuosaaresta käsin myös Porvoon, Loviisan, Kotkan ja Haminan satamiin tulevien laivojen palveluita. Katajanokan asiamies Jaakko Aarninsalon matkat suuntautuvat useita kertoja viikossa Kantvikiin, Inkooseen, Koverhariin ja Hankoon.

Muilla sektoreilla on asiointikäytössä yksi bensiinikäyttöinen tila-auto sekä uusi sähköauto, jonka toimintamatka on parisataa kilometriä. Tätä autoa myös vuokrataan Linnankatu 3:n asukkaille iltaisin ja viikonloppuisin.

Nu kör Sjömansservicebyråns ombud med gasdrivna bilar. De har också tillgång till en elbil, som också hyresgästerna i SSB-huset får använda.

Åbos ombud Juha Toivanen har kört med en gasdriven Seat sedan början av året. Ombuden i Helsingfors fick sina bilar utbytta i november. – Jag har varit nöjd med bilen. Ergonomin är god, både varor och passagerare får plats och räckvidden är tillräcklig, säger Juha belåtet.

Juha Toivanen skjutsar ofta sjöfarare när han gör fartygsbesök till exempel till hamnarna i Nådendal och Nystad. Bilen drivs huvudsakligen med gas, men när den tar slut övergår bilen till bensindrift.

SSB har skaffat Gasum-kort till ombuden som de använder för att tanka biogas. Tankstationsnätet har redan god täckning i serviceområdena för SSB:s ombud. Själva tankningen tar bara några minuter, så resetiderna förlängs inte. – Den inhemskt producerade biogasen minskar växthusgasutsläppen från bränslet med hela 85 procent och är inte dyrare än naturgas från Ryssland, säger SSB:s verkställande direktör Sampsa Sihvola.

Ombuden i Helsingfors kör åtskilliga kilometer varje år. Från Nordsjö sköter Niklas Peltola även servicen till fartygen som kommer till hamnarna i Borgå, Lovisa, Kotka och Fredrikshamn. Skatuddens ombud Jaakko Aarninsalo åker flera gånger i veckan till Kantvik, Ingå, Koverhar och Hangö. Övriga sektorer har tillgång till en bensindriven minibuss och en ny elbil med en räckvidd på ett par hundra kilometer. På kvällar och veckoslut hyrs denna bil också ut till de boende på Slottsgatan 3. ò

Muistakaa MEPAn kirjastopalvelu! Kom ihåg SSB:s bibliotekstjänst!

MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSA Perinteinen merimiestapaaminen pyritään järjestämään helmikuussa koronatilanteen salliessa. Tilannetta päivitetään sosiaaliseen mediaan ja tammikuun lopulla voi asiaa tiedustella MEPAsta.

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2020 Suomalainen merenkulkija tai ulkomaalainen merenkulkija Suomen lipun alla olevalla aluksella voi osallistua Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun lähettämällä kuvat meille. Lähetä kuvat sähköpostitse opinto@mepa.fi osoitteeseen tai toimita kuvat muistitikulla osoitteeseen Linnankatu 3, 00160 Helsinki. Kuvat, jotka lähetetään kansainväliseen sarjaan Nordic Photo Contest for Seafarers’ osallistuvat automaattisesti myös MEPAn järjestämään Suomen sarjaan. Nordic Photo Contest 2020 päättyy 11.1.2021. Viisi parasta kuvaa palkitaan (300–670€) NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2020 Finländska sjöfarare och utländska sjöfarare som arbetar på finskt flaggade fartyg kan delta i den nordiska fototävlingen genom att skicka en eller flera självtagna bilder till oss. Skicka bilderna via e-post till opinto@mepa.fi eller överför till minnessticka och skicka till adressen Slottsgatan 3, 00160 Helsingfors. Finska bilder som skickas till den internationella serien Nordic Photo Contest for Seafarers’ deltar även automatiskt i SSB:s finska serie. Nordic Photo Contest 2020 tar slut 11.1.2021. De fem bästa bilderna kommer att b elönas (300–670€)

Kaskisissa on jo toistakymmentä vuotta ollut Merimiespalvelutoimiston toimipiste ja ”itsepalveluklubi”, jota hoitaa MEPAn yhdyshenkilö Jarmo Nordback. Klubilla on nettiyhteys, kirjoja, filmejä, biljardi ym ja se sijaitsee lähellä laitureita.

Hukkuneita merenkulkijoita muistettiin muun muassa Helsingissä, Turussa ja Raumalla, jossa merimieskirkon satamakuraattori Annamaria Lehto ja Rauman merimuseon amanuenssi Paula Kupari veivät muistokukat Ankkuripuistossa olevalle Hukkuneiden merimiesten muistomerkille. Turussa Meren Uhrit – muistomerkillä puheen piti merikapteeni ja pastori Mikko Laurén. Helsingissä seppeleenlaskuvuorossa oli Traficom. Suomen Meripelastuseuran alukset tekivät perinteisen ohimarssin.

MEPAn talousvastaava Päivi Seppälä palasi äitiyslomalta syksyllä, mutta lähti pian kohti uusia haasteita. Suuret kiitokset Päiville tehokkaista ja innovatiivisista vuosista MEPAssa ja paljon onnea tulevaan!