Page 1

3/2011

Kesätoimintamuistoja 2011 Roolipelejä pelaamaan Yhteisöllinen media järjestötyössä Osallistu kirjoituskilpailuun!

Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL Ry

PUNOS


Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL Ry

PUNOS

Sisällys

Numero 3/2011

Pääkirjoitus .............................................................................................................3

ISSN 0356-2220

Hakunilan pioneerien alkuvaiheita................................................................................4

Toimitus SUOMEN DEMOKRATIAN PIONEERIEN LIITTO – SDPL RY. Viherniemenkatu 5 A, 3. krs. 00530 HELSINKI www.sdpl.fi /punos Puhelin 040 1379 455 Sähköposti punos@sdpl.fi Pankkiyhteys Nordea 114630-1016077 Päätoimittaja Tarja Syyli Toimitussihteeri Raili Kamunen Toimitusneuvosto SDPL:n työntekijät Tilaushinta 12 € / vuosikerta Taitto Mainospalvelu Kristasta Oy mainospalvelu.kristasta@kolumbus.fi www.mainospalvelu.net

Pinsku-Kimppa pääkaupungissa..................................................................................6 Raision Pioneerien vauhdikas leirikesä.......................................................................10 Apuohjaaja muistelee.................................................................................................12 Majanrakennusta Mummolaleirillä............................................................................14 Kansainvälinen perheleiri Hauholla............................................................................15 Perhejuhannus Lemillä...............................................................................................16 Rumpu soi Vilppulassa...............................................................................................17 Roolipelit...................................................................................................................18 Yhteisöllinen media järjestötyössä..............................................................................20 Vieraita Euroopasta....................................................................................................21 Terveisiä Kyprokselta..................................................................................................22 Ulos & Tulos uuteen kuosiin......................................................................................23 Lauluntekijä Hanski Häkkinen..................................................................................24 Askarrellaan kissankorvat...........................................................................................25 Mun vuoro!................................................................................................................26 SDPL:n yhteystiedot..................................................................................................27

Kansikuva Sami Vastamäki Painopaikka Painorauma Oy, 2011

Tule mukaan tekemään Punosta! Lähetä kuvia, piirroksia, askartelu- ja juttuideoitasi osoitteeseen punos@sdpl.fi ja ole mukana tekemässä entistä värikkäämpää Punosta.

2 Punos 3/2011


Pääkirjoitus 5.10.2011

Elämää verkossa

2000

-luku toi kaikkien ulottuville internetyhteyden. Ihmiset alkoivat kokoontua samoihin paikkoihin netissä ja näin muodostui eräänlaisia yhteisöjä ja myöhemmin sosiaalisia medioita. Sanastokeskus TSK:n julkaiseman sosiaalisen median sanaston mukaan ”Sosiaalinen media” on tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita. Jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen viestijä ja sisällöntuottaja tiedon vastaanottajana olon lisäksi. Sosiaaliselle ihmiselle on tärkeää saada muilta huomiota, kiitosta ja arvostusta. Sosiaalinen media tarjoaa helpon vaikutuskanavan monille: esimerkiksi poliittisille toimintaryhmille, yhden asian liikkeille tai yksittäisille toimijoille. Se voi toimia myös yksittäisen henkilön vaikutuskanavana toiseen yksilöön nähden. Toisaalta, kun kaikilla on mahdollisuus tuottaa sisältöä sosiaaliseen mediaan, yhden henkilön vaikutukset voivat jäädä hyvin huomaamattomiksi.

Sosiaalinen luonne ei kuitenkaan tarkoita sisäsyntyisiä sosiaalisia taitoja, vaan sosiaaliset taidot on jokaisen opeteltava. Sosiaaliset taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa läpi elämän. Itse olen joskus miettinyt kuinka montaa suhdetta on mahdollista oikeasti ylläpitää? Milloin verkossa ylläpidettävät ihmissuhteet alkavat syödä aikaa aidoilta kohtaamisilta? Entä mitä tapahtuu keskustelu- ja vuorovaikutustaidoille kun toisen elämän käänteistä, pienistä ja suurista, voi lukea päivittäin naamakirjasta? Onko enää mitään sanottavaa kun kohtaaminen kasvokkain tapahtuu? Toivon että sosiaalisessa mediassa ihmiset alkaisivat oikeasti jakaa tietoa ja kokemuksia, joista toiset voisivat hyötyä ja oppia, sen sijaan että jaetaan tietoa milloin ollaan kaupan maitohyllyllä ja milloin kassalla.

Dunbarin luku Dunbarin luku antaa yhden vastauksen kysymykseen kuinka monta. Dunbarin luku on raja ihmisten lukumäärälle, johon yksi ihminen voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. Nämä suhteet ovat sellaisia, joissa ihminen tietää, kuka kukin henkilö on ja kuinka kukin ihminen on suhteessa toisiin ihmisiin. Dunbarin luvulle ei ole määritelty täsmällistä arvoa, mutta yleisesti sen arvion sanotaan olevan 150.

Kuinka monta ihmissuhdetta sinä koetat ylläpitää? Dunbarin luvun keksi ensimmäisenä brittiläinen antropologi Robin Dunbar; en ole varma olenko hänen kanssaan samaa mieltä. Mutta ehkäpä siinä on jotain perää… Henkilökohtaisesti en juuri jaa tietoa omasta elämästäni sosiaalisessa mediassa. Mieluusti kerron kuulumisiani ja ajatuksiani vaikkapa kahvikupin äärellä sitten kun tavataan. Toivonkin tapaavani mahdollisimman monia pioneeritoimijoita mukana pioneeritoiminnassa. Tanja-Riikka Knyazev

3 Punos 3/2011


Mv-kuvat Raketti-lehden arkisto/SDPL, värikuvat Hannu Ahonen

HAKUNILAN PIONEERIEN ALKUVAIHEITA Honkos-Antti kertoo Hakunilan Pinskujen historiasta.

Reilu nelisenkymmentä vuotta sitten ilmaantui silloisen Helsingin maalaiskunnan itäosan Sotungin pelto- ja Sipoonkorven metsäalueiden kupeille betoninen rynnistys eli Hakunilanmäen asuttaminen. Eikä montaa vuotta mennyt, kun silläkin mäellä alkoi vilkas pioneeritoiminta: Hakunilan Nuoret Pioneerit -niminen yhdistys perustettiin sopimuskirjan mukaan 14.12.1970.

T

odellisuudessa pioneeritoiminta oli läheisellä Vaaralan pientaloalueella alkanut jo aiemmin. Mutta vasta vuodesta 1968 alkaen tapahtui yhteisössä suuri muutos, kun Hakunilanmäki sai ensimmäiset kerrostalonsa. Silloin alueelle tuli eritoten lapsiperheitä ja alkoi ilmetä kasvatustarpeita.

4 Punos 3–2011

Vuosien saatossa osaston toiminnassa mukana olleita ohjaajia muistelemassa menneitä.

Toiminta oli vireätä ja voimakasta, joten perustamisen jälkeen ei ehditty tai muistettu ilmoittaa ”synnytyksestä” yhdistysrekisteriviranomaisille, kuin seuraavan kesän päätteeksi eli 05.08.1971. ”Pienokaisen” lopullinen hyväksyntäpäätös tuli yhdistysrekisteristä vuoden 1972 puolella, mutta se ei toimintaa haitannut.

Arto, Riitta ja Mikko aloittajina Yhdistysrekisteri-ilmoituksen allekirjoittajina olivat Arto Juhani Simola, toimittaja, Riitta Liisa Heiniä, toimitsija ja Mikko Juhani Salovaara, putkiasentaja, kaikki Helsingin maalaiskunnasta. Arto oli Raketti-lehden päätoimittaja, Riitta eli ”Tiltu” paikallisena pioneerityöntekijänä ja Mikko vastuuntuntoisena ja vireänä lapsenkasvattajana. Mainittakoon, ettei kukaan em. kolmikosta, eikä muistakaan keskeisistä yhdistyksen perustajista ollut syntyisin Helsingin maa-


ensimmäinen puheenjohtaja ja melkoinen ideanikkari Arto Simola. Hän testasi myös monia Raketti-lehden ideoita alueen pinskuilla.

Yhteistyökumppaneita ja uusia haasteita TUL-seura Hakunilan Riento ja Vaaralan Demokratian Pioneerit olivat yhdistyksiä, joiden myötä pioneeritoiminta sai voimakkaan kulttuuripanostuksen, jonka yhtenä ilmenemismuotona oli vuonna 1976 rekisteröity ohjelmaryhmä Karviaiset ry.

Mikko Salovaara

laiskunnasta, jota nimeä Vantaa aiemmin kantoi. He olivat tulleet työn ja leivän perässä kuka mistäkin puolin maatamme. Vaikka Arto ja Riitta olivat kuin palkollisia, olivat hekin yhteiskunnallisesti sangen aktiivisia vapaaehtoistyössä eli mukana monissa muissakin järjestöissä, eritoten

Karviaiset lauloivat itsensä sekä pioneeritoimintaa Suomen kartalle ja laulunystävien korviin ja sydämiin. Vaarina itseäni lämmittää tänä päivänä, että parivuotias lapsenlapseni on päiväkodissa oppinut noita 70-luvulla Karviaisten ja Marjatta Meritähden tunnetuksi tekemiä mainioita lastenlauluja. Hakunilan alue on osa Vantaan kaupunkia, joskin yhä maalaismaisia peltoja omaava. Läheisestä Sipoonkorvesta on juuri tullut kansallispuisto. Ilolla muistan omia vetovuosiani Hakunilan pinskuissa, kun teimme päivä- ja yöretkiä vieruskorpeen ja vaadimme sen suojelua jo silloin. Historia menee nopeasti, päätökset ovat usein hitaita.

Arto Simola kokkina.

Alkuvuodesta Hakunilan Pioneerit ry. piti 40-vuotisjuhlansa, johon tein monikymmenkuvaisen historiakatsauksen. Sen ”loppuhenkosena” oli seuraava vaativa kasvatushaaste: ”Tavoitteena on, että toi-

Nykytoimijoille intoa ja taitoa tulevaisuustehtäviinsä toivottaen

mintaan osallistuvista ihmisistä kehittyisi ja kasvaisi itsenäisiä ja yhteiskunnallisesti tietoisia vapaita ja kriittisiä yksilöitä, jotka kykenevät kantamaan vastuun omista teoistaan.”

Antti Honkonen

Osaston nuorta polvea Tiltun tytär Katri, (vas.) Sanna Aittomäki ja Tiltun toinen tytär Milja pienten tytärtensä kanssa.

Riitta Heiniä eli Tiltu.

5 Punos 3/2011


Pinsku-Kimppa pääkaupungissa Espan lavalla

Pioneeriliiton yhdessä eteläsuomalaisten pioneerien kanssa järjestämä Kimppa 2011 -tapahtuma Helsingissä 17.–19.6. oli hieno kokemus. Pioneeriväkeä saapui ympäri maata lähes 200 henkeä.

O

hjelmatarjonta tyydytti monenmoista makua. Oli disko Vartiokylän työväentalolla, ihan elävän musiikin ja omien esitysten kera, vauhdikasta kisailua Liikuntamyllyssä ja aivan huikea oma konsertti Espan lavalla! Mukana Espalla olivat myös Nordinin perheen muusikot Reinon juontaessa yleisön suosion saavuttanutta ohjelmakokonaisuutta. Kuultiin lasten tekemiä räppejä ja lauluesityksiä sekä ihastuttiin tosi raisun hevibändin meininkiin! Kestosuosikit Linnanmäki ja Korkeasaari kuuluivat Kimpan ohjelmaan, kuinkas muuten Helsingissä oltaessa. Linnanmäki kaikui riemukkaista kiljaisuista, joitakin pikkuisen huimasi ja rohkeimmat kestivät jopa Ukon pyöritykset. Korkeasaareen matkattiin vesibussilla. Siellä eläinten eloa ja oloa ihmetellessä käytiin samalla läpi tietovisa, jonka voittivat Etelä-Suomen tytöt. Sunnuntaina kokoonnuttiin Hakaniemeen ja syötiin työttömien tykistä lähtölounas. Sää suosi koko Kimppa-tapahtumaa ja osallistujilla näytti olevan tunnelma korkealla. Muistorikas reissu, voi ilmeistäkin päätellä.

Kuvat Liikuntamyllystä ja Espan lavalta Hannu Ahonen Kuvat Vartiokylän diskosta ja piharuokailusta, Lintsiltä ja Korkeasaaresta sekä Hakiksen lähtöpäivästä Raili Kamunen

6 Punos 3–2011


7 Liikuntamyllyss채

Punos 3/2011


Diskossa

Linnanmäellä

8 Punos 3–2011


Korkeasaaressa

9 Punos 3/2011

TyÜväentalolla piharuokailussa


LEIRIKESÄ 2011

mukaisesti leirillä oli leirimummo ja myös pappa, joiden opastuksella päästiin kokeilemaan erilaisia perinnetaitoja, kuten ongentekoa ja pullanleivontaa. Heinäkuun tärkein leiri on tietysti Raision Pioneerien kesäleiri, joka on järjestetty Karhuluodon saaressa jo yli kahtenakymmenenä kesänä. Tänä vuonna oli vuorossa intiaanileiri. Tästä ideoiden lapset nimesivätkin telttakylänsä intiaaniheimoiksi, ja kaikille keksittiin oma intiaaninimi. Saatiinpa leirin aikana rakennettua yli

RAISION PIONEERIEN VAUHDIKAS LEIRIKESÄ Raision Pioneerit ry:llä on pitkät perinteet laadukkaan ja monipuolisen leiritoiminnan järjestäjänä Raisiossa. Kesä 2011 ei ollut asiassa poikkeus, vaan kesän aikana järjestettiin neljä erilaista teemaleiriä sekä osallistuttiin useampaan alueelliseen ja valtakunnalliseen tapahtumaan.

10 Punos 3–2011

H

eti kesäkuun alussa, koulujen loppuessa, valmistuivat meripioneerit matkaan. Merenkulun koulutusleiri järjestetään vuosittain. Leiri on tarkoitettu meripioneerit-kerholaisille sekä kaikille merenkulun taidoista kiinnostuneille lapsille. Tänä vuonna leirin kohteena oli Hanko, jonne purjehdittiin Raision pioneerien lippulaiva m/s Ainalla. Matkan ajan lapset saivat harjoitella merikortin lukua, sekä m/s Ainan ohjaamista. Samaan aikaan, suuri joukko raisiolaisia nuoria osallistui Turun Hirvensalossa järjestettävälle alueen yhteiselle Mummolaleirille. Mummolaleiri järjestettiin nyt toista kertaa, ja jatkoa seuraa. Nimensäkin


LEIRIKESÄ 2011

kaksi metriä korkea toteemipaalukin. Toteemipaalu muistuttaa saaressa kävijöitä pioneerien intiaanileiristä vielä kymmenenkin vuoden päästä!

Näiden vauhdikkaiden leirien lisäksi ehdittiin käydä tutustumassa Helsinkiin valtakunnallisen Kimppa-tapahtuman puitteissa.

Loppukesästä oli sitten vuorossa kalaleiri, jonka teema on helposti pääteltävissä. Leirille osallistui tälläkin kertaa innokkaita kalamiehiä ja -naisia. M/s Ainalla lapset ja nuoret purjehtivat viikon ajan Turun saaristossa etsien parhaita kalapaikkoja sekä harjoitellen itse valmistamaan saaliinsa.

Syksy jatkuu Raisiossa yhtä tehokkaasti. Syyskuun alusta alkoivat kerhot pyöriä ja ensimmäinen leiri pidettiin koulujen syysloman aikaan. Mirka Lasarov, Raision Pioneerit ry Kuvat Outi Niittynen

11 Punos 3/2011


LEIRIKESÄ 2011

Lipputilaisuus

APUOHJAAJA MUISTELEE En valehtelisi jos sanoisin että muistan vieläkin elävästi viimeisen vuoteni Hanskassa leiriläisenä, vaikka se nyt tänä syksyisenä päivänä tuntuu niin kovin kaukaiselta ajalta. Jotain siinä viimeisessä vuodessa leiriläisenä oli niin kovin ikimuistoista - ehkä se tunne, että sai viimeisen kerran leirillä nauttia ylipyyhkivästä viattomuuden suojasta ja vastuuttomuuden helpotuksesta. Tottakai myös se jännitys ettei ehkä koskaan pysty katsomaan tätä leiriä samasta kuvakulmasta eikä enää pysty piiloutumaan ”lapsena olemisen” taakse. Osa tästä toteutui, tavallaan, osa ei. 12 Punos 3–2011

V

iimeisen leiriläisenä vietetyn pinskuleirini jälkeen aloin innoissani odottaa, milloin ohjaajatoverini ottaisivat minuun yhteyttä ja kertoisivat ensimmäisen kokouksemme päivämäärän. Tätä hetkeä sain kuitenkin odottaa. Tohkeissani en muistanut, että kokoukset alkavat vasta seuraavan vuoden alkukeväällä. Pettymyksiltä ei säästytty mutta opinpahan kuuntelemaan tarkemmin vanhempia ohjaajia. Viimein alkukevät sitten koitti ja sen mukana muistui mieleeni kaikki se into ja odotus, jota olin kokenut pimeinä syksyn päivinä - ja ehtinyt jo unohtaa talven aikana. Tämän kaiken mukana tuli myös jonkinkaltainen tuntemattoman pelko; voin sanoa että oli päiviä jolloin toivoin voivani viettää vielä yhden vuoden huolettomana leiriläisenä. Lisäksi pelkäsin, että minua ei kuunneltaisi kokouksissa tai minua väheksyttäisiin ikäni takia. Ensimmäisen kokouksen myötä en ollut vielä kovin helpottunut. Minulla oli kieltämättä hieman ulkopuolinen olo leirin perusasioista pu-

huttaessa, mutta onneksi tämä tunne ei kestänyt kauan. Olen ylpeä siitä, että pidin itseni kasassa kun mieli teki panikoida, ja pysyin kokouksissa ja sitä myötä myös se takaraivossa ikävästi jyskyttävä ulkopuolisuudentunne katosi. Seuraavat kokoukset olivat todella avartavia kokemuksia. Pienenä apuohjaajana ei ehkä paljon uskalla puuttua ”aikuisten” asioihin, joista ei aina kaikkea ymmärrä, mutta ei se tarkoita, ettei niistä mitään oppisi, päinvastoin. Näiden ensimmäisten kokousten aikana opin tajuttoman määrän leirin järjestämisestä! Tunsin suurta kunnioitusta ohjaajia kohtaan. Enhän minä aiemmin ollut edes miettinyt, kuinka suuren vaivan he näkevät järjestääkseen hauskan kymmenpäiväisen leirin saaressa. Ensimmäinen suuri yllätys tuli kun sain tietää, että jokainen meistä suunnittelee oman teemapäivän. Kaiken muun leirin suunnittelemisen jälkeen lisättiin pikkuinen taakka harteillemme... Sitä sitten mietittiin seuraavat pari kuukautta. Miet-


LEIRIKESÄ 2011 timisen ja monien turhautumisten kautta saimme kuitenkin apuohjaajien kesken parsittua jotain kasaan. Kaiken suunnittelun jälkeen seurasi sitten saaressa järjestetty seminaari, jossa kaikki yksityiskohdat piti miettiä vieläkin tarkemmin. Seminaarin jälkeen olo ei ollut niin kovinkaan vaikuttunut ja ehkä hieman alkoi epäilyttää koko homman kulku. Ideamme teilattiin kokonaan ja sitten parsittiin kasaan tunnissa! Tämä oli ehkä elämäni turhauttavinta aikaa, muttei hyödytöntä ollenkaan. Saattoi johtua myös noin viiden tunnin yöunista, niiden jälkeen ei reippaintakaan apuohjaajaa enää hymyilyttäisi. Loppukokemus seminaarista oli turhautunut, väsynyt, mutta myös jollain tavalla helpottunut... Se kuitenkin sinetöi kaiken aikaisemman suunnittelun. Jäljellä oli siis enää leiri, olin jo ehtinyt lepytellä itseni lievästä alkupelästyksestä jonka koin seminaaritapaamisessa ja suuntasin leirille päin avomielin. En valitettavasti ehtinyt alkurakennusviikolle joten sen kokemuksen menetin mutta pääsin kuitenkin tutustumaan saaren oloihin ja ensimmäiseen iltakokoukseen ennen lasten saapumista saareen. Ensimmäiset päivät apuohjaajana saaressa olivat ehkä hieman erikoinen kokemus. Uutta tietoa ja ohjeita tulvi ympäriinsä. Aluksi halusin kovasti olla mieliksi lapsille ja yrittää samalla olla auktoriteettinen ohjaaja. Tehtävä osoittautui vaikeaksi, mutta silti jokin idealismi sisälläni piti minut kiinni siinä, enkä koskaan lakannut yrittämästä parhaani.

Reimareiden maalaus

Leirikaste, hui!

Parin päivän aikana olin jo sitten ehtinyt tottua leirin rytmiin. Jopa myöhäiset iltakokoukset herättivät minussa suurempaa kiinnostusta kun ennen, olinhan oppinut että ilman kunnon suunnittelua seuraavan päivän ohjelmasta ei tulisi mitään. Apuohjaajana myönnän tehneeni pari virhettä, mutta syytteiltä säästyttiin ja sain kannustavia taputuksia selkään: ”Eihän kukaan voi täydellisesti hommaansa suorittaa ensimmäisenä vuonna.” Opin kymmenen päivän aikana uskomattoman määrän leiriohjaajan työstä ja suhtautumisesta siihen. Tämä kaikki sai minut nöyristelemään noita vanhempia ja niin viisailta ja kaiken kokeneilta vaikuttavia ”tosiohjaajia”. Kun olin itse hoidellut hommaa vasta viikon verran, mietin, miten he jaksavat ja mitä kaikkea ovatkaan näiden leirien aikana kokeneet. Ja mitä kaikkea minä tulisinkaan kokemaan ennen leirin päättymistä.

Loppuleiristä päähäni pälkähti yksi idea, oikeastaan kysymys, mitä minulta, ja varmaan monelta muulta ohjaajista oli kysytty: Miksi te teette tätä ilmaiseksi? Hyvin pitkän ja raskaan kymmenen päivän ohjaamisen jälkeen uskon, että osaan vastata tähän kysymykseen. Kun näemme kaikki leiriläiset iloisina yhdessä toimimassa, on se parempaa kuin mikään palkka! Lasten aito riemu, ilo ja tieto siitä, että olet tehnyt osasi, että nämä lapset pääsivät viettämään hauskat kymmenen päivää saaressa, riittää hyvin. Se tieto totisesti lämmittää sydäntä ja sen tiedon ja tunteen takia ohjaajat tekevät saman raskaan prosessin joka vuosi. Teksti Kuvat

Otto Henrikson Kirsi Merjovirta

Perunateatteri

13 Punos 3/2011


LEIRIKESÄ 2011 Pienten tyttöjen maja.

Länsirannikon alueen yhteinen kesäleiri, Mummolaleiri, järjestettiin vasta toista kertaa, mutta jo nyt on leiristä muodostunut yksi alueen suosituimpia leirejä.

M

ummolaleirille oli suunniteltu monenlaista projektia viikon aikana toteutettavaksi. Tänäkin vuonna saimme nauttia mahtavista leiri-ilmoista. Kanootit ja uimaranta olivat selkeästi suosituinta ajanvietettä.

Kaislakoti, Sandra ja Jutta

Majanrakennusta Mummolaleirillä Leirillä vieraili kahden päivän ajan leiripappa, jonka kanssa halukkaat pääsivät onkireissulle. Illalla sitten paisteltiin saaliita nuotiolla. Taisi kyllä tällä kertaa vaahtokarkit tehdä paremmin kauppansa, kuin ahvenet!

Pikkulintujen kalliomaja, Kia, Saara, Julia ja Emmi.

14 Punos 3–2011

Leirille pystytettiin myös minuuttimarkkinat yhteistyössä Raision seudun työttömien kanssa. Tämä markkinahuuma lättykojuineen, kisailuineen kaikkineen houkutteli osallistujia leirin ulkopuoleltakin.

Yhtenä leirin kantavana teemana, joka jatkui aivan leirin ensimmäisestä päivästä viimeiseen, oli Mun vuoro! -hankkeen majanrakennuskilpailu. Lapset jakaantuivat haluamiinsa noin neljän hengen ryhmiin. Näin saatiin helposti viisi mukavaa majanrakennusryhmää. Kaikki majat saivat vielä avukseen yhden apu-ohjaajan ja yhden ohjaajan.


LEIRIKESÄ 2011 Lepolaavu, Anton ja Lasse.

Kansainvälinen perheleiri Hauhon Rukkoilassa 10.- 12. kesäkuuta

H Aivan leirin alussa majoja suunniteltiin paperille ja mietittiin, mitähän kaikkia tarvikkeita majoihin tarvitaan. Käytettävissä oli kaikki mahdollinen meren rannasta ja metsästä löytyvä luonnonmateriaali sekä perinteiset työkalut. Leirin toisena päivänä ryhmät etsiskelivät majalleen parasta mahdollista sijoitus paikkaa. Useita ”koevedosmajojakin” rakenneltiin. Osa hylättiin lasten omasta halusta, osa ohjaajien neuvosta, kun huomattiin, ettei maja täytä kaikkia turvallisuusvaatimuksia esim. sijaintinsa osalta. Hienoa oli huomata, että lapset päättivät oma-aloitteisesti käyttää ainoastaan luonnon tuotteita rakentelussaan. Valmiiksi hankituista tarvikkeista käyttöön päätyivät vain köydenpätkät.

ämeenlinnan Demokratian Pioneerit järjestivät yhteistyössä Hämeen Pioneerien kanssa perheleirin, jonka tarkoituksena oli tavoittaa myös kansainvälisiä leiriläisiä. Yhteistyö Hämeenlinnan kaupungin maahanmuuttajien kanssa toimivien ihmisten kanssa tuottikin tuloksia ja leirille saatiin mukaan rohkea suurperhe, joka oli joutunut pakenemaan sotatapahtumia Irakista. Kontaktin saaminen ja leirin mainostaminen onkin todella haastavaa, koska ylitettävänä on paljon enemmän kuin pelkkä kielimuuri. Al-Dulaimin perhe kertoikin leirin kuluessa olleensa aluksi hyvin epävarma leirin tarkoituksesta. Pioneeritoiminta ilmeisestikin vakuutti perheen, koska kaksi vanhinta pojista osallistuivat myös Kimppa-tapahtumaan viikkoa myöhemmin: – Leirillä oli niin kivaa ja sai uusia kavereita! Leirin aikana kävi myös ilmi, että Hämeenlinnan seudulla on runsaasti maahanmuuttajaperheitä, joissa kiinnostusta ja tarvetta kesäleiritoimintaan olisi. Haastetta siis riittää.

– Huomasin, että suhtautumiseni maahanmuuttajiin muuttui leirin aikana paljon. Tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla ulkomailta muuttaneisiin suomalaisiin ja ymmärsin, että he ovat aivan kuten muutkin meistä, pitävät samoista asioista ja tekevät samoja juttuja. Leiri itsessään sisälsi pelejä, leikkejä, laulua ja ennen kaikkea yhdessäoloa. Aikaa oli tarkoituksella varattu tutustumiseen ja vieraan kulttuurin ymmärtämiseen. Myös Hannu Häkkinen käväisi musisoimassa leiriväelle. Valitettava perheen nuorimmaisen sairastuminen keskeytti Al-Dulaimien leirin ennen aikojaan, emmekä ehtineet maistamaan perheen äidin valmistamaa irakilaisiltapalaa. Sauna ja lämmin uimavesi ihanissa hauholaismaisemissa olivat maineensa veroisia, varsinkin kun sää suosi meitä koko leirin ajan. Puitteet leirille olivat uskomattoman upeat, Harvialan koulukodin leirikeskus ja Iso-Roineen rannat olivat kuin leiriä varten tehdyt. Timo Villberg Kuva Sami Vastamäki

Kolmantena päivänä majanrakentajat kisailivat joukkueittain rastiradalla. Rastiradan eräänä tehtävänä oli maalata omalle majalle lippu sormiväreillä. Näin kaikki majat saivat nimet ja todella hienot liput! Myös lapset saivat tässä toimenpiteessä kauniin värityksen ja hyvän syyn lähteä uimarannalle. Viimeiset leiripäivät kuluivat sitten majojen viimeistelyssä sekä jännittäessä Mun vuoro! -hankkeen Hanna Falkin vierailua. Kaikki majat saatiin kuitenkin valmiiksi ja koristeltua juhlakuntoon ennen tärkeän vieraan saapumista. Yhdessä sitten kierrettiin majojen esittelytilaisuudessa ja kuvattiin niin majat kuin rakentajatkin. Viimeisessä illanvietossa jaettiin muiden palkintojen ohella myös diplomi muistoksi kaikille taitaville majan rakentajille. Teksti ja kuvat

Mirka Lasarov Länsirannikon Pioneerit - SDPL ry

15 Punos 3/2011


LEIRIKESÄ 2011

PERHEJUHANNUS LEMILLÄ SDPL:n Vantaan Aluejärjestön perheleiri pidettiin 22.–27.6. Lemillä. Suomen suven juhla-aika juhannus näytti kauneimmat kasvonsa, kun 36-henkinen leiriväki vietti iloisia ja muistorikkaita päiviä luonnonhelmassa. Tosin yöunet kuorsattiin sisätiloissa.

roihusi komea kokko! Lapset osallistuivat mielellään keittiöpuuhiin yhdessä aikuisten kanssa. Ruokailuissa ei ollut juurikaan erityistä huomioitavaa kulttuurieroista huolimatta; sianlihaa kuitenkin vältettiin. Saunominen sopi kaikille, uimassa käytiin tytöt ja pojat erikseen. Kaikki leiriläiset osallistuivat kaikkeen leiriohjelmaan. Erityisen suosittua oli soutelu, josta ei useimmilla ollut aikaisempaa kokemusta lainkaan. Opetusta saatiin ensimmäisenä leiripäivänä ja sitten venho olikin vesillä jatkuvasti!

M

Maahanmuuttajataustaiset perheet tuntuivat odottavan hieman enemmän ohjattua toimintaa kuin perinteisillä pioneerien perheleireillä on tapana ollut. Säät suosivat ja tunnelma oli lämmin, uusia ystävyyssuhteita solmittiin.

ukana oli kahdeksan perhettä, joissa oli lapsia yhteensä 26, loput kymmenen aikuisia. Lasten iät sopivat haarukkaan 3–15 vuotta. Perheistä taustaltaan kaksi oli somalialaista, yksi venäläinen, yksi romaniperhe sekä neljä supisuomalaista syntyperää olevaa. Leiriohjelma sisälsi perinteistä kesäleirien toimintaa: uintia, leirinuotioita, pelejä, leikkejä, grillausta, pioneerilauluja, askartelua yms. Juhannusaattona tietysti

16 Punos 3–2011

Kaksi somalirouvaa oli kiinnostunut tulemaan pioneeriohjaajaksi. Pitäisi miettiä, kuinka voisimme kouluttaa aikuisia ohjaajia, joilla on heikko suomenkielen taito eikä lainkaan tietämystä pioneeritoi-

minnasta. Tässä tuntuisi olevan tarpeen hieman erilaiselle kohderyhmälle räätälöity koulutus kuin nykyiset liiton ohjaajakoulutukset ovat. Sekä leirillä että leirin jälkeen saatu palaute on ollut kiittävää, suorastaan ylistävää. Koska leiri onnistui niin hyvin, tuntuu mielekkäältä antaa myös ensi vuonna mahdollisuus vastaavanlaiseen monikulttuuristen perheiden kohtaamiseen pioneeritoiminnan parissa. Teksti: Jukka-Pekka Pahtelan haastattelun pohjalta Raili Kamunen Kuvat: Jukka-Pekka Pahtela


LEIRIKESÄ 2011

TUTUUUM, TUTUUM, rumpu soi Vilppulassa! Musiikin merkitys kautta vuosien ei ole ollut vähäinen pioneerijärjestöissä, eikä se ole sitä vieläkään. Usea sydän sykähtää pari ylimääräistä lyöntiä tutun leirilaulun ensi sävelten kuuluessa. Kelläpä ei olisi muistoja, joihin liittyy kiinteästi joku yhteislaulu nuotiolla tai se yhteenkuuluvaisuuden tunne, joka syntyy niistä yhteisistä hetkistä, kokemuksista, sävelistä.

T

ähän sävelmaailmaan lähtivät opastamaan Hämeen ja Järvi-Suomen pioneeriohjaajat nuorempia pinskuja keskellä Mänttä-Vilppulan kesäistä korpimaisemaa Raksa 10:n kesämökillä. Tampereen Kulttuuripioneerit ovat levyprojektinsa ohella käynnistäneet mu-

Kuva Sami Vastamäki

siikkikerhotoiminnan ja Järvi-Suomessa on vireillä rumpuorkesteri-projekti. Tätä taustaa vasten olikin aivan luonnollista näiden kahden alueen yhteistyö leirijärjestelyissä. Ohjelmassa oli päivittäisten teoria- ja soittotuntien lisäksi paljon muuta tavanomaisempaa kesäleiriohjelmaa. Uiminen ja sauna kuuluivat olennaisena osana leirielämään, aivan kuten sadekuurot ja hyttysetkin.

Patikkaretki läheiselle Elämänmäen muistomerkille ja näköalapaikalle, jonne Poppis oli tehnyt luontopolun ja Pirkko ja Mary lähettäneet hyvät eväät, tyhjensi mukavasti leiriläisten ylimääräisiä kirmaushaluja. Jokainen voi uskoa, että sinä iltana oli hiljaista jo paljon ennen maatamenoaikaa… Yllätysvieraana leirille saapui kitaristi Juha Mielonen lapsineen. Leiriläiset saivat kädestä pitäen oppia oikein ammattimieheltä, jolla oli mukanaan melkoinen kitaravarasto erikokoisia ja -näköisiä soittimia. Oikein nääs rokkimeininkiä, sanoi Häkkisen Hanski, joka muuten vastasi opetuksesta. Leirin tavoitteena oli laulu- ja soittoperinteen vaaliminen, ainakin viiden leirilaulun opettaminen jokaiselle sekä yhteissoitto ja lauluryhmien harjoittaminen. Tavoitteet saavutettiin leirin aikana helposti ja pienimmätkin musikantit jaksoivat hienosti. Tietysti leirin päätöskonsertti ja siellä esiintyminen antoi lisäpontta harjoituksiin sekä lisäsi jännitystä opetteluun. Lopputulos oli niin hyvä, että todettiin koko porukan olevan oikeilla jäljillä. Lauluissa on jatkuvuutta! Timo Villberg

Kuva Ira Techtolin

17 Punos 3/2011


ROOLIPELIT ”Avaat oven ja näet kaksi pitkää, vantteraa miestä pöydän yli kumartuneina, tutkimassa jotakin. He ovat sivuttain sinua kohden. Huomaat heidän vaatteensa, tummat laadukkaat puvut, sekä kiiltävät nahkakengät. Kuullessaan oven avautuvan he nostavat katseensa äkisti sinua kohti, pelästyneinä. Mitä teet?”

R

oolipeli, englanniksi roleplaying game, tarkoittaa peliä, jossa osallistujat eläytyvät kuvitteelliseen hahmoon joka elää kuvitteellisessa maailmassa. Maailma voi olla jo valmiiksi luotu tai itse keksitty. Roolipelin luonteesta riippuen hahmo voi olla itse kirjoitettu. Hänelle on keksitty historia ja syvyyttä on voitu luoda tekemällä hahmosta jollakin tapaa haavoittuvainen. Hänellä saattaa olla erikoisia piirteitä ulkomuodossa tai luonteessa, jotain, mikä tekee hänestä yksilöllisen. Useissa pelisysteemeissä hahmolle annetaan noppaa heittämällä numeraalisia arvoja, jotka kuvaavat tämän ominaisuuksia ja taitoja, vahvuuksia ja heikkouksia. Pöytäroolipeleillä tarkoitetaan pelaamisen muotoa, jossa pelaajat eivät fyysisesti eläydy hahmokseen, vaan pelaavat peliä keskustelujen ja vuorovaikutuksen kautta. Perinteisesti tämä tapahtuu pöydän ääressä pelinjohtajan johdolla. Pelinjohtajalla tarkoitetaan henkilöä, joka luo lähtöasetelman pelaajille ja suunnittelee pelimaailman taustat sekä pelaa sivuhahmoja pelissä. Pelinjohtaja luo tarinan ja pelaajat kuljettavat sitä eteenpäin. Peli voi olla skenaario eli yksittäinen seikkailu tai kampanja eli useiden skenaarioiden jatkumo. Ennen peliä pelinjohtaja ja pelaajat voivat keskustella yhdessä minkälaista peliä he haluavat pelata. Pelinjohtaja luo pelin ja ohjaa sitä haluamaansa suuntaan antamalla pelaajille tehtäviä. Lopputulos riippuu pelaajista ja siitä miten he pelaavat hahmoaan. Läheskään aina suunnitelmat eivät mene niin kuin pelinjohtaja voisi haluta, joten improvisointikyky on avuksi. Suunnitelmien toteutumattomuus ei kui-

18 Punos 3–2011

tenkaan välttämättä tarkoita epäonnistunutta kokemusta. Aivan kaikki roolipelit eivät sovi kaikille, joten pelaajien ikä tulisi ottaa huomioon peliä suunnitellessa. Pelaaminen vaatii jonkinasteista hahmottamiskykyä ja kypsyyttä, joten pelaajien olisi hyvä olla yli 13-vuotiaita, eikä ikähaarukan tulisi olla kovin laaja.

Pelaavat pinskut Roolipelien hyödyntäminen toiminnassa voi auttaa nuoria saamaan perspektiiviä maailmaan ja eri asemassa olevien ihmisten elämään. Pelatessa mielikuvitus pääsee valloilleen ja pelaaja saattaa joutua pohtimaan eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Roolipelaamisen avulla pelaaja voi tarkastella vaikeitakin asioita, sellaisia jotka eivät välttämättä kosketa omaa elämää laisinkaan. Jotta pelaajat saisivat mahdollisimman paljon irti kokemuksesta, on hyvä tehdä valmistelut etukäteen ennen tapahtumaa. Tällöin hahmot voisivat olla valmiiksi

luotuja pelinjohtajan toimesta, sillä aikaa on rajallisesti ja aloitteleva pelaaja voi hyvinkin tarvita päivän tai kaksi hahmonsa suunnitteluun. Taustatyö ja valmistelut ovat tärkeitä, jotta pelistä tulisi mahdollisimman mielekäs ja onnistunut kaikille. Pelinjohtaja voisi valmistella osallistujamäärästä riippuen useampia skenaarioita, joita pelautettaisiin pienille ryhmille. Jokaiselle ryhmälle tarvittaisiin luonnollisesti oma pelinjohtaja, mikäli pelit olisivat samanaikaisesti käynnissä. Jotta peli ei menisi kaoottiseksi, olisi skenaario hyvä toteuttaa 4–6 hengen ryhmissä jossakin rauhallisessa tilassa. Pelin ei välttämättä tarvitse päättyä minkäänlaiseen loppuratkaisuun, pääpaino on pelaamisella ja mielekkään kokemuksen tuottamisella. Pelin tarinaan voi ammentaa ideoita tapahtuman tai leirin teemoista. Jos teemana on tasa-arvo ja erilaisuus, hahmot voisivat olla vaikka pakolaisia esimerkiksi Somaliasta, Irakista tai Afganistanista. Peli voisi sijoittua Suomeen tai mihin maa-


ilman kolkkaan tahansa. Ajankohta, johon peli sijoittuu, on myös hyvä miettiä. Sijoittuuko peli nykyaikaan vai kenties tulevaisuuteen tai menneisyyteen? Esimerkiksi 1970-luvulle ajoittuva peli voisi tapahtua Chilessä. Hahmot voisivat olla nuoria, jotka joutuvat elämään Pinochetin vallankaappauksen jälkeisessä diktatuurissa. Joku hahmoista voisi myös olla poliisi tai vaikka ilmiantaja. Pelin alussa pelinjohtaja antaisi osallistujille hahmojen rungot ja hiukan aikaa tutustua niihin. Pelaajat voisivat kirjoittaa tai piirtää miltä heidän hahmonsa näyttää ja millainen tämän persoonallisuus on. Pääpaino tulisi kuitenkin olla pelaamisella ja vuorovaikutuksella. Tärkeää on, että hahmoilla olisi jokin syy olla yhteydessä toisiinsa, jotta tarina käynnistyisi luontevasti. Pelin luonne ja tapahtumat kannattaa miettiä tarkkaan, ottaen huomioon pelaajien iät. Artikkelin alussa ollut johdanto voisi olla erään pelin alkuasetelma – joku hahmoista on palaamassa kotiinsa, ei välttämättä yksin, kun tapaa eteisessään kaksi tuntematonta henkilöä. Skenaariota ei kannata suunnitella pikkutarkasti – pelaajat eivät välttämättä tee sellaisia ratkaisuja, joita pelinjohtaja odottaa. Pelinjohtaja voi siis jättää hiukan tilaa improvisaatiolle jotta tarinan juonenkäänteet säilyttäisivät jonkinlaisen johdonmukaisuuden. Pelaajien ei tarvitse tietää sitä, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan eikä siitä tarvitse olla pahoillaan. Pääpaino on mielekkään kokemuksen luomisella. Kun peli on ohi, voisivat pelaajat pelinjohtajan johdolla keskustella kokemuksistaan ja tuntemuksista, joita peli aiheutti. Palaute pelistä auttaa myös pelinjohtajaa kehittämään omia taitojaan sekä skenaariota mikäli kokee sen tarpeelliseksi.

Mikä larppaus? Pöytäroolipelaaminen ei ole ainoa vaihtoehto, tosin se on käytännöllisin toteuttaa. LARP, englanniksi Live action role playing eli larppaus tai liveroolipelaaminen voi olla mahdollista tapahtumassa.

Liveroolipelaamisella tarkoitetaan hahmon omaksumista niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pelaajat eivät istu pöydän ympärillä ja kuvaile hahmonsa tekemisiä, he tekevät ne. Ulkopuolisen silmin toiminta voisi näyttää improvisoidulta näyttelemiseltä, sillä näyttämöä tai valmista käsikirjoitusta ei ole. Larpin järjestäminen vaatii myös paljon taustatyötä ja etukäteisvalmisteluja. Suurimmissa peleissä pelinjohtajia on useita jakamassa eri tehtäviä kirjoittamisen lisäksi. Pelaajamäärä vaihtelee suuresti pelin luonteesta ja tyylistä riippuen. Hahmoja voi olla muutamasta kymmenestä useisiin satoihin. Kuten pöytäroolipelin niin myös larpin järjestämisessä vain mielikuvitus (ja budjetti) on rajana. Pelinjohtaja kirjoittaa kaiken materiaalin etukäteen – hahmot, maailman ja sen ilmiöt sekä suunnittelee mitä pelissä tapahtuu. Tähän kannattaa varata aikaa, jotkut aloittavat pelin kirjoittamisen vuotta aiemmin kuin se on tarkoitus pelata. Pelinjohtaja kirjoittaa hahmoille tehtäviä ja tavoitteita, joihin nämä sitten pyrkivät pelin aikana. Loppu riippuu pelaajista ja siitä, mitä he tekevät annetuilla tiedoilla. Harvemmissa peleissä pelaajat voivat vaikuttaa hahmon luonteeseen tai taustoihin, joissakin peleissä pelaajat saattavat kirjoittaa hahmonsa itse yhteistyössä pelinjohtajan kanssa. Hahmon omaksuminen vaatii aikaa, joten mitään kovin monimutkaista ei pysty järjestämään, ellei pelimateriaaleja pystytä lähettämään osallistujille etukäteen. Tästä on hyötyä, mikäli pelinjohtaja toivoo pelaajien panostavansa myös hahmonsa ulkonäköön ja pukeutumiseen. Pelin lopuksi on myös hyvä käydä yhdessä lyhyesti läpi pelaajien tuntoja ja kuulla mitä kukin teki. Tämä on kuitenkin aikaa vievää ja jos pelaajia on paljon, voi tähän loppubriefiin kulua useampi tunti. Sen takia pelinjohtaja pyytää usein kirjallista palautetta pelin jälkeen. Briefissä olisi hyvä pystyä tiivistämään, jotta palautetilaisuuden pituus pysyisi siedettävissä rajoissa. Työmäärää ei kannata pelästyä tai ahdistua. Jos pidät kirjoittamisesta ja huomaat uppoutuvasi tunneiksi tutkimaan wikipedia-artikkeleita tai historian kirjoja, älä pelästy. Olet saattanut löytää mielekkään harrastuksen. Roolipelaaminen on hauska tapa ja usein kustannustehokas kokeilla astua jonkin toisen saappaisiin.

Roolipelisanastoa PC, Player character, pelaajahahmo. Hahmo, jota pelaaja kontrolloi. NPC, Non player character, ei-pelaajahahmo. Skenaario Yksittäinen seikkailu. Kampanja Useiden skenaarioiden jatkumo. D&D, Dungeons & Dragons, ensimmäinen ja kuuluisin pöytäroolipeli. GM, Game master, suom. PJ, pelinjohtaja. D10, D tulee sanasta die ja tarkoittaa noppaa, numero tarkoittaa nopan sivulukua. D6 tarkoittaa siis tavallista 6-sivuista noppaa. Ropecon Suomalainen roolipelialan tapahtuma. Alkubrief Ennen larppia käytävä tilaisuus jossa käydään lyhyesti pelin kannalta tärkeät asiat. Loppubrief Larpin jälkeinen tilaisuus, jossa käydään lyhyesti läpi pelin tapahtumat. Lisätietoja löydät mm. osoitteesta www.larp.fi sekä www.pelilauta.fi.

Teksti ja kuvat Teija Ahonen

19 Punos 3/2011


YHTEISÖLLINEN MEDIA

JÄRJESTÖTYÖSSÄ Yhteisöllinen media on tullut järjestötoiminnan keskiöön. Joissakin tapauksissa se halutaan ymmärtää ja toteuttaa jopa itsetarkoituksena, oleminen yhteisöllisessä mediassa on kuitenkin laajemmin ajatellen vain osa toimintaa. Tätä ilmiötä on paikallaan jäsentää hieman tarkemmin. Yhteisöllinen media ei ole mikään selkeä, tiettyihin rajoihin tai toimintamalleihin sidottavissa oleva ilmiö. Se on enemmän kuin pelkkä työkalu, mutta se ei ole kuitenkaan itsenäinen toimija. Sisällön luo viime kädessä ihminen, inhimillinen toimija.

Lähtökohtana osaaminen Yhteisöllinen media tarvitsee toteutuakseen tieto- ja viestintätekniikkaa ja niihin liittyvää osaamista. Sen jälkeen toiminta syntyy välillisesti, konkreettisten työkalujen avulla. Yhteisöllisen median hyödyntäminen vaatii niin taidollista osaamista kuin asenteellista kehittymistä. Kyse ei ole vain laitteiden hallinnasta, vaan uudenlaisten toimintaympäristön toiminta- (netiketti) ja lähestymistapojen (avoimuus, julkisuus) hallinnasta. Siihen kannattaa paneutua ja kouluttautua. Jos ja kun järjestö haluaa ottaa yhteisöllisen median käyttöön, siihen kannattaa kouluttaa useita ihmisiä, erilaisia painopisteitä huomioiden. Osaamisen näkökulmasta näkökulma asettuu niin, että yhteisöllinen media ei ole OIKEAN tiedon välittämisen kanava, vaan parhaimmillaan tapa tuottaa yhdessä. Toisaalta sen voi olla myös yhteisön, ryhmän tai organisaation, oman linjan välittämisen kanava. Mutta se on vain juuri sitä.

20 Punos 3–2011

Yhteisöllinen media työkaluna Oman arjen, vapaa-ajan ja työn, omien kanssakäymiseen liittyvien toimintamallinen, itsensä hallitsemisen – ajan, paikan ja sisällön – toteuttamiseksi käytämme erilaisia työkaluja. Yhteisöllinen media on tuonut toimintaamme valikoiman virtuaalisen maailman ja sen mahdollistamia työkaluja. Ja ne kannattaa hyödyntää. Mitä asioita haluaisimme helpottaa järjestötyössä: kynnystä osallistua, mahdollisuutta jakaa tietoa, oikeutta olla osana päätöksentekoa ym. Yhteisöllinen media luo näihin kaikkiin uusia mahdollisuuksia. Tärkeää on se, että kaikki tapahtuu yhteisymmärryksessä ja niin, että kaikilla on edellytykset hyödyntää olemassa olevia mahdollisuuksia.

Yhteisöllinen media organisoinnissa Yhteisöllinen media on tuonut järjestötyön rutiineihin, toiminnan organisointiin, yhteydenpitoa helpottavia, valmistelun läpinäkyvyyttä lisääviä, yhteydenpitoon ja yhteystietojen ylläpitoon liittyviä elementtejä. Monen organisaation kyky välittää tietoa omasta toiminnastaan on muuttunut oleellisesti yhteisöllisen median hyödyntämisen myötä. Doodle (www.doodle.com)toimii kokousaikojen sopimiseen, Google-kalenteri (www.google.com) yhdistyksen toimintakalenterina tai hallituksen jaettuna kalenterina, Facebook (www.facebook.com tai Google+ joko julkisena tai suljettuna keskustelufoorumina. Erilaiset sähköpostijakelulistat (esim. www.yahoo.com) helpottavat massapostituksia.

Yhteisöllinen media toimintafoorumia Yhteisöllinen media sisältää suuren joukon erityisesti keskusteluun ja toisaalta materiaalien vaihtamiseen ja jakamiseen erikoistuneita sekä asioiden ja toiminnan dokumentointiin paneutuvia palveluja. Keskustelu voidaan jakaa reaaliaikaiseen (synkroninen) ja ei-reaaliaikaiseen (asynkroninen) – molemmilla on sille tyypilliset piirteet.

Yhteisöllinen tiedon tuottaminen, joka siis poikkeaa kovasti yhdistyksien perinteisestä dokumentin tai tiedon tuottamisen malleista, tarkoittaa käytännössä esim. wiki-tyyppisen palvelun hyödyntämistä. Esimerkiksi yhdistyksen toimintasuunnitelman tai toimintakertomuksen tuottaminen voi tapahtua yhteistyössä verkossa. Yksi wiki-tyyppinen alusta on Wikispaces (www.wikispaces.com). Tällaisen mahdollisuuden tuottaa moni muuten yhteisöllisen median palvelu. Facebook yhdistyksen toimintafoorumina on jo selviö, se miten kyseistä foorumia käytetään, onkin sitten hankalampi juttu. Hyvin helposti se muuttuu taas vain yhdeksi tiedottamisen kanavaksi. Sekään ei tietenkään ole turhaa, mutta Facebookin mahdollisuudet ovat sen reaaliaikaisessa keskustelufoorumissa, ilmoittautumistoiminnoissa, sähköposteissa jne.

Yhteisöllinen media yhdistyksen esim. koulutuksen välineenä Yhteisöllinen media on tuonut mukanaan ilmaisia oppimisympäristöjä, valitettavan usein vielä vain englanninkielisinä. Nämä poikkeavat mm. Facebookista siten, että ne mahdollistavat erilaisten medioiden (dokumentit, kuvat, videot) tallentaminen palveluun. Tallentaminen on mahdollista tietenkin niihin erikoistuneiden palvelujen avulla (kuvat Flickriin, videot Youtubeen jne.), mutta niiden yhdistäminen toiminnallisiin kokonaisuuksiin vaatii hieman enemmän toiminnallisuuksia itse palveluilta. Kokeilemalla erilaisia palveluita löytää kyllä omiin tarpeisiin soveltuvan. Jos tähän ei ole aikaa tai ei ole osaamista, kannattaa kysellä ideoita ja kokemuksia keskustelufoorumeilta. Ari Myllyviita kemian opettaja ja opettajakouluttaja Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu


VIERAITA EUROOPASTA Pioneeriliiton synttäripäivänä kesäkuun alussa, liiton vieraiksi pyrähti ystäviä Tšekistä ja Saksasta. Vieraat edustivat Tšekin pioneereja ja saksalaista Kinderring-järjestöä. SDPL oli kutsunut ystäväjärjestöjensä edustajat Suomeen kertoakseen heille toiminnastaan ja tulevaisuuden suunnitelmistaan sekä päinvastoin. Tapaamisen aikana käytiin keskusteluja järjestöjen yhteistyöstä ja allekirjoitettiin yhteistyösopimukset tuleville vuosille.

Vierailu alkoi SDPL:n synttäreillä Vieraiden saapumispäivä ajoittui sopivasti SDPL:n syntymäpäivään, joten veimme vieraamme tervetuliaisillalliselle Suomenlinnaan. Sinne matkattiin mukavasti vesibussilla Helsingin silhuettia tiiraillen. Illallinen nautittiin ravintola Walhallassa, joka loikin loistavat puitteet yhteisen tapaamisen alulle. Ennen illallista vieraat kuitenkin sukelsivat keskelle historiaa tehden tutustumiskierroksen linnoituksen alueella.

Informaatiota puolin ja toisin Varsinainen neuvottelu käynnistyi seuraava aamuna SDPL:n keskustoimistolla. Puheenjohtaja Satu Tuppuraisen tervehdyssanojen jälkeen oli vuorossa tiivis infopaketti SDPL:n historiasta, järjestörakenteesta, tavoitteista, koulutusjärjestelmistä ja valtioapukuvioista. SDPL:n puheenvuoron jälkeen ääneen pääsivät vieraat. He kertoivat omasta toiminnastaan ja toiveistaan yhteistyön suhteen. Informaatio-osuuksien jälkeen osanottajien kesken virisi vilkas keskustelu ja kysymysten tulva. Loppupäiväksi jakaannuttiin neuvotteluryhmiin, joissa käytiin läpi tulevaa yhteistyötä ja sopimusten sisältöjä. Ilta vietettiin Helsingin Itäsaaristossa vesibussilla seilaten ja kauniita maisemia ihaillen, joka saikin vieraamme ihastuksesta huokailemaan.

Sopimuksia, museoita ja Linnanmäen härveleitä

Taas lähtöä kellot soitti ja jäähyväishetkemme koitti

Neuvottelujen viimeinen virallinen päivä käynnistyi aamulla yhdeksältä. Päivän ensimmäisenä tehtävänä oli yhteistyösopimusten allekirjoittaminen. Allekirjoitustilaisuuden jälkeen pääsihteeri jakoi informaatiota suomalaisten lapsijärjestöjen yhteistyökuvioista. Vieraat olivat erityisen kiinnostuneita Mun vuoro -hankkeesta ja majanrakennuskilpailusta. Heille esiteltiin myös hankkeen nettisivut sekä majanrakennuskilpailun materiaali.

Viimeinen virallinen vierailupäivä oli omistettu ostoksille. Ennen kotimatkojensa alkamista ystävämme ilmaisivat pioneeriliitolle kiitoksensa mielenkiintoisista päivistä Suomessa. Samantyyppisiä tapaamisia toivottiin jatkossakin. Vierailun annista kertokoon myös tulevat tapaamiset lasten ja nuorten kesken Euroopan eri kolkissa.

Loppupäivän ohjelmassa oli kiertoajelu pääkaupungin nähtävyyksien äärelle, piipahdus Kivinokan mökkialueella, tutustuminen Alppiharjussa sijaitsevaan Työväenasuntomuseoon, Sibelius-monumenttiin ja Senaatintoriin. Illan suussa porukka rantautui Linnanmäen huvipuiston vempeleisiin, joiden vauhdista ainakin saksalaiset ystävämme tuntuivat erityisesti nauttivan. Huvipuistossa vietetyn kolmen tunnin aikana me isännät näimme saksalaispojista vain vilahduksia heidän rientäessään laitteista toiseen.

Talkoohengessä kaikki sujui jouhevasti SDPL:n puolesta lämmin pioneerikiitos tulkeillemme Riitalle ja Pauliinalle sekä neuvotteluporukan kuljetuksista vastanneille Karille ja Ismolle. Tarja Syyli Kuvat SDPL:n kuva-arkisto

21 Punos 3/2011


Terveisiä Kyprokselta! Kypros, tuo kuuman kostea maa. Mikä tuli sisäistettyä vasta paikan päällä. Saavuimme Larnacaan yöllä ja vastassamme oli paikallisia pioneeriohjaajia, jotka veivät meidät EDONin leirikeskukseen. Vaikka kello oli jo paljon, emme siltikään menneet suoraan nukkumaan vaan vaihdoimme kuulumisia uusien ystäviemme kanssa ja joimme paikallista kahvijuomaa Frabea. Leirissä ei ollut vielä ketään muita kuin me. Paikalle oli tulossa väkeä vielä Palestiinasta, Libanonista, Syyriasta, Portugalista ja tietysti Kyprokselta.

22 Punos 3–2011

E

nnen varsinaista leirin alkua tunnelma leirialueella oli rentoa ja kiireetöntä. Leirin avajaisissa leiriläiset jaettiin huoneisiinsa, jotka toimivat leirin ajan ryhminä. Vaikka leirillä oli kuudesta eri maasta ihmisiä, ei kielimuurista ollut pelkoa. Ensimmäiset päivät leiriläisillä ja ohjaajilla menivät tutustuessa ja pelatessa. Leiriläiset oppivat tuntemaan Kyproksen sekä muiden leirillä olleiden maiden kulttuuria musiikin, kertomusten ja yhteistyön kautta. Leiri oli osa Youth In Action -ohjelmaa, siksipä nuoret tekivätkin paljon ryhmätöitä, joissa pohdittiin yhteiskunnallisia ongelmia sekä valtakunnallisella että maailmanlaajuisella tasolla. Tällainen yhdessä tekeminen ja pohtiminen auttoi nuoria ymmärtämään muita kulttuureita ja heidän kohtaamiaan ongelmia paremmin.

Matkalla mukana: Ohjaaja: Mónica Martins Pioneerit: Johanna Grönroos Laura Hokkanen Tomi Ijäs Emmi Suikkanen


Leirillä oli jatkuvasti hälinää, silti ruokailu oli päivän rutiineista äänekkäin. Suuren suosion jo Suomen leireilläkin saavuttanut pöytää vasten taputettava rytmi oli uskomattoman kuuloinen seitsenkymmenpäisen leirin taputtamana kaikuvassa ruokailutilassa. Tätä mukaansatempaavaa rytmiä seurasi poikkeuksetta tanssi ja iskulauseiden huuto. Vaikka vietimme paljon aikaa leirintäalueella, saimme myös mahdollisuuden tutustua Kyproksen pääkaupunkiin Nicosiaan ja sen vanhoihin katuihin ja kahviloihin. Viimeisenä iltana juhlittiin syntymäpäiviä ja vaihdettiin lahjoja isäntämaan ihmisten kanssa. Iloksemme leiripäällikkö tunnisti lahjatarjottimessa komeilleet Muumit. Matkalta saimme paljon hyviä muistoja, paljon uutta tietoa sekä mahtavia ystäviä. Monica Martins

Ulos & Tulos uuteen kuosiin usittu aineisto Ulos & Tulos on valmistunut. Suurin ero vanhaan on ulkonäössä. Itse tekstiin on tehty vain vähän muutoksia. Sitä on hiottu ja kieltä on paikoitellen muokattu sujuvammaksi. Leikeistä on siistitty tuplakappaleet pois tai niitä yhdistetty.

U

Kuvituksena käytin piirroksia, joihin otin ideoita tekstistä. Lisäksi käytin valokuvia, joita toimiston arkistosta löysin. Valitsin taittoon kuvia menneiltä ystävyysleireiltä, merileiriltä sekä tämän vuoden Kimpasta. Uusittu Ulos & Tulos on nyt elävämpi ja hauskempi!

Muuten vanha aineisto on päivitetty uuteen muotoon. Uusittu ulkoasu, kuvitus ja taitto ovat tehneet kirjasta tyystin erilaisen. Ulkoasu on nyt raikkaampi ja ilmavampi ja teksti on helppolukuisempaa. Kuvat ovat värillisiä ja isoja.

Aineisto on tilattavissa pioneeriliitosta hintaan 6 euroa + postimaksu. Teija Ahonen Kuvat Hannu Ahonen

Hyypiöt

Elämä on valintoja...

23 Punos 3/2011


LAULUNTEKIJÄ

HANSKI HÄKKINEN

S

otkamosta vuoden ikäisenä Tampereelle muuttanut Hannu ”Hanski” Häkkinen on pinskutoiminnan monitoimimies ja veteraani. Metallimiehen rankoista hommista eläköitynyt Hanski käyttää ison osan vapaa-ajastaan pioneeritoimintaan. Hän on mm. Hämeen Pioneerien puheenjohtaja, Tampereen aluejärjestön puheenjohtaja ja Kulttuuripioneerien puheenjohtaja, mutta ennen kaikkea kerho-ohjaaja musakerhossa ja leireillä. – Lasten kanssa touhuaminen on maailman tärkein asia. Lasten kanssa toimimisen lisäksi Hanski on kunnostautunut musiikin parissa. Hän on säveltänyt lukuisia lauluja, mm. Onnellisten lasten laulut cd:ltä löytyvät Anna auringon nauraa ja Tule Tuntsalle. Näihin kappaleisiin Hanski on saanut ensin sanat Koiviston Antsulta ja Ritvalta, ja niitä lueskeltuaan tehnyt kappaleisiin melodiat. Miten kappaleet syntyvät? – Mulla on teksti nenän edessä, kitara kourassa ja siitä ne sitten soinnut ja sävelmä tulee. Tekstin sisältö aiheuttaa aivoissa prosessin. Miksi musiikkia? – Tarpeeseen, pää vain tuottaa aihioita. Pinskulaulut ja työväenlaulut ovat lähellä sydäntä. Pidän niitä arvokkaana perintönä ja haluan tehdä niitä tutuksi nykyisille ja tuleville sukupolville. Innostus musiikkiin alkoi vuonna 1964 Hanskin ollessa 11 -vuotias. Radiossa tuli Beatlesien Love Me Do, ja Hanskin omin sanoin: – Pää räjähti! Se oli menoa. Beatles on edelleen Hanskin lempimusiikkia, niinpä Hannun ja perheen tekemä tämän kesäinen pyhiinvaellusmatka Liverpooliin, Beatlesien kotikonnuille, olikin ikimuistoinen reissu. Beatlesien lisäksi toinen nuoruuden vaikuttaja ja idoli oli Donovan. Näiden kahden ansiosta Hanski aloitti kitaransoiton harjoittelun. Ensimmäisen oman kappaleensa hän sävelsi ja sanoitti jo 70-luvun alkupuolella. 1960–70-luvut olivat vaikutukseltaan hyvin merkittäviä musiikillisesti ja oma bänditouhu alkoi vuonna 1977. Silloin Hanski alkoi tehdä keikkaa ravintolamuusikkona päätyönsä ohella. Pinskujen ohjelmaryhmälle Hanski muokkasi kisällilauluja. Kun oli ensin tehty uudet tekstit vanhaan melodiaan, Hanski otti ja sävelsi lauluun vielä uuden melodian.

24 Punos 3–2011

Tiimi tekee yhteistyönä hommat, mää nyt vaan oon se vetäjä. Pioneeritoimintaan Hanski lähti jo vuonna 1974, heti armeijasta päästyään. Hän koki pinskutoiminnan mielekkäänä, kun oma arvomaailma ja pinskujen arvomaailma kohtasivat. Ja sillä tiellä Hanski on yhä edelleen. Eipä ole montaakaan työväenhenkistä tilaisuutta ja tapahtumaa Pirkanmaalla, joissa Häkkisen Hannu ei ole mukana järjestelyissä, laulamassa ja laulattamassa tai ainakin äänentoistolaitteiden hanikoissa.

Rauhanlauluja ja karaokea Kulttuuripioneerien cd-levyprojekti sai viime vuoden lopulla huipennuksensa, kun Onnellisten lasten laulut -levy julkaistiin, mutta projektipa on saanut jo jatkoa. Lähitulevaisuudessa on tarkoitus julkaista pinskulauluja karaoken muodossa ja uuden levynkin suunnittelu on jo alkanut. Tällä levyllä on tarkoitus julkaista rauhanlauluja. Projekti etenee sitä mukaa kuin rahoitus etenee… – Toiminta on ollut pakko mitoittaa olemassa olevien resurssien pohjalta.

Myös musiikkikerho on aloittanut toimintansa. Levyllä julkaistuja kappaleita harjoitellaan ahkerasti Tampereen keskustassa joka toinen viikko ja pieni esiintymisryhmä on jo saatu kasaan kerholaisista ja ohjaajista. Ensimmäinen puistokonserttikin on pidetty Tampereella Osmonpuiston laululavalla ja lisää keikkoja on tulossa mm. Pinskupuisto-tapahtumassa Valkeakoskella lokakuussa. Ensi kesänä ollaan mukana ainakin Kajaanin runoviikoilla laulamassa ja laulattamassa pinsku- ja työväenlauluja, ja jos suunnitelmat etenevät toivotulla tavalla, niin samalla järjestetään musiikkileiri paikallisille lapsille. – Tulevaisuus näyttää hyvältä, jos osataan vastata uusiin haasteisiin ja toimia yhdessä koko liiton ja sen jäsenten hyväksi, toteaa Hanski lopuksi ja lähettää kaikille pinskuaktiiveille Kulttuuripinskuilta lauluterveisiä! Teksti ja kuva Ira Techtolin


Askarrellaan Ideoita kerhotyöhön – KISSANKORVAT Kissankorvien ompeleminen on hauskaa ja sopivaa askarreltavaa niin nuoremmille kuin vanhemmillekin, eikä se ole kovin hankalaa. Tarvitaan hiukan sorminäppäryyttä ja hahmotuskykyä sekä kärsivällisyyttä. Korvien tekemiseen soveltuu parhaiten jokin pörröinen ja söpö karvakangas ulkopuolelle ja sisäkorvaan jokin pehmeä yksivärinen kangas kuten fleece. Yksi korvapari valmistuu illassa. TARVIKKEET: • 10 cm x 10 cm ulkokorvakangasta • 10 cm x 10 cm sisäkorvakangasta • Sakset • Neula, lankaa ja nuppineuloja • Klipsejä

Käännä korva oikeinpäin (karvapuoli ulkopuolelle). Siisti korvia esim. nuppineulan avulla, jos karvoja on jäänyt paljon korvien sisäpuolelle.

Ompele klipsi korvan alapinnalle mahdollisimman pitkältä alueelta laittamalla klipsi poikittain alapinnalla olevaan saumaan nähden. Käytä hyödyksesi klipseissä olevia reikiä! Varo ettet ompele sisäkorvakangasta!

Ompele viimeinen sivu kiinni.

Leikkaa kangasneliöt samankokoisiksi kolmioiksi taittamalla neliöt puoliksi. Leikatessa pidä saksien terä lähellä karvojen juurta siistin lopputuloksen saamiseksi.

Ole huolellinen ja tee tästä ompeleesta vahva! Halutessasi voit ommella sivun kahteen kertaan. Korvista voi tehdä suuremmatkin, pienemmät voivat olla hankalia, sillä lopullinen koko on noin puolet neliöiden koosta. Kaavaa muokatessa muista tehdä paloista samankokoiset neliöt! Ohje ja piirrokset Teija Ahonen

Aseta ulko- ja sisäkorvakangaskolmioiden oikeat puolet (ulospäin tulevat) vastakkain. Yritä saada karvoista mahdollisimman paljon pysymään kappaleiden sisäpuolella! Ompele lyhyet sivut yhteen. Muista päätellä huolellisesti!

Taita korva kahtia puolittamalla pitkä sivu sisäkorvakankaan jäädessä sisäpuolelle. Ompele sivut yhteen huolellisesti, jotta korvat kestäisivät käyttöä. Voit halutessasi ommella sivun kahteen kertaan varmistaaksesi vahvan ompeleen.

vapautuksen pedagogiikkaa

www.ksl.fi sl.fi

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

25 Punos 3/2011


Lapsen oikeuksien julistus Lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959. Julistus on hyvin yleisluontoinen, eikä sido valtioita oikeudellisesti. Vasta vuonna 1989 lapsen oikeudet kirjattiin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi, jonka lähes kaikki maailman valtiot ovat ratifioineet. Julistuksen kymmenen periaatetta on sisällytetty sopimukseen. Periaate 1 Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan. Periaate 2

Varhaisnuorisojärjestöjen yhteinen Mun Vuoro! -hanke otti loppukirin. Majanrakennuskilpailu, johon myös pioneerit ovat rakennelleet, on saatu päätökseen. Kaikki kilpailuun osallistuneet majat ovat nähtävillä osoitteessa www.munvuoro.fi/majanrakennuskilpailu.

M

itä mielikuvitusrikkaimpia majoja rakennettiin ja kilpaan osallistui 122 majaa. Varsinaisia voittajia ei kilvassa nostettu esille, mutta 12 majaa palkittiin. Päämääränä oli edistää yhteistoimintaa ja ystävyyttä. Siinä näytetään onnistuneen. Suosikkimajoista äänestettiin netissä, ääniä annettiin yli 3000 kpl. Majoista on netin lisäksi ollut valokuvanäyttely Suomen rakennustaiteen museon teltassa ja Allianssin Nuorisotiedon kirjastossa. Mun vuoro! -kampanja lasten kuulemiseksi loppui syyskuussa. Hanke kannusti myös ohjaajia huomioimaan lasten mielipiteitä kerhojen, leirien ja tapahtumien suunnittelussa ja toteutuksessa. Me pioneerit olemmekin tässä olleet nimemme veroisia, mutta aina on varaa parantaa. Lapsen kuuntelemiseen on menetelmiä, ehkä meillekin uusia, esimerkiksi Mun Vuoro! -hankkeen ohjaajien materiaaleissa ja ohjaajapankissa osoitteissa www. munvuoro.fi/ohjaajan-materiaalit ja www. munvuoro.fi/materiaalipankki/. Aineistot ovat edelleen käytettävissä. Mun Vuoro! -hanke haastaa lasten kanssa toimivat kokeilemaan ainakin yhtä uutta osallisuusmenetelmää omassa toiminnassaan jo tämän syksyn aikana! Raili Kamunen

26 Punos 3–2011

Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana. Periaate 3 Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen. Periaate 4 Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon. Periaate 5 Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa. Periaate 6 Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla. Periaate 7 Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen. Periaate 8 Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa. Periaate 9 Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään. Periaate 10 Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään. Hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959


SDPL:N YHTEYSTIEDOT SUOMEN DEMOKRATIAN PIONEERIEN LIITTO - SDPL ry. Viherniemenkatu 5 A, 3. krs. 00530 HELSINKI puhelin 040 1379 455 faksi (09) 774 74 290 s-posti sdpl@sdpl.fi kotisivut www.sdpl.fi PÄÄSIHTEERI Tarja Syyli puhelin 040 585 1374 s-posti tarja.syyli@sdpl.fi TOIMISTOSIHTEERI Raili Kamunen puhelin 040 1379 455 s-posti raili.kamunen@sdpl.fi KANSAINVÄLISET ASIAT s-posti international@sdpl.fi PUNOS puhelin 040 1379 455 s-posti punos@sdpl.fi www.sdpl.fi /punos LÄNSIRANNIKON PIONEERIT - SDPL RY. Hakakatu 12, 20540 Turku puhelin 040 1379 448 faksi (02) 2379 190 s-posti lansirannikko@sdpl.fi www.sdpllansirannikko. kotisivukone.com Puheenjohtaja Veikko Mäntylä puhelin 050 360 3949 Toiminnanohjaaja Mirka Lasarov SDPL:N HÄMEEN PIONEERIT RY. Näsilinnankatu 22 A 1, 33210 Tampere puhelin 0400 804 677 faksi (03) 222 3738 s-posti hameen.pioneerit@sdpl.fi www.sdplhame.net Puheenjohtaja Hannu Häkkinen puhelin 040 7080 144 s-posti hannuhakkinen@suomi24.fi

SDPL:N POHJOIS-SUOMEN PIONEERIT RY. Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu puhelin 040 1379 452 faksi (08) 5371 770 s-posti p-s.pioneerit@sdpl.fi www.sdplpohjoinen.net Puheenjohtaja Sylvi Pohjonen puhelin 050 3650 556 sylvi.pohjonen@sdpl.fi Toiminnanohjaaja Jani Grönroos SDPL:N JÄRVI-SUOMEN PIONEERIT RY. Suolahden Kansantalo Kisakatu 7, 44200 Suolahti s-posti j-s.pioneerit@sdpl.fi www.sdpljarvisuomi.net Puheenjohtaja Mari Koistinen puhelin 044 5183 411 s-posti mari.koistinen@pp.inet.fi Toiminnanohjaaja Mónica Martins puhelin 040 8357 318 SDPL:N HELSINGIN JA UUDENMAAN PIIRIJÄRJESTÖ RY. SDPL:n Espoon Aluejärjestö ry. Kauppakartanonkatu 7 A 71 00930 Helsinki s-posti hki-uusimaa@sdpl.fi www.sdplhekuma.net Puheenjohtaja Antti Nordin puhelin 041 4737 166 s-posti antti.nordin@sdpl.fi Toiminnanohjaaja Reijo Ranta puhelin 041 4645 851 SDPL:N VANTAAN ALUEJÄRJESTÖ RY. Talkootie 4, 01350 Vantaa puhelin 050 341 7982 s-posti vantaa@sdpl.fi www.sdpl.fi/vantaa RAISION PIONEERIT RY. Lumparlankatu 18, 21200 Raisio puhelin (02) 4387 662 s-posti raision.pioneerit@sdpl.fi www.raisionpioneerit.net Toiminnanohjaaja Kiira Lasarov puhelin 040 1379 448 Kuva Raili Kamunen

27 Punos 3/2011


Suomen Demokratian Pioneerien Liitto – SDPL Ry

.GL94

Kirjoituskilpailu – Joulutarina Pidätkö kirjoittamisesta? Kiehtovatko joulun taika, tontut ja metsän eläimet mieltäsi? Onko mielessäsi pyörinyt jouluinen tarina? Kirjoita se ja lähetä meille! Tyyli on vapaa. Osallistumisaikaa on marraskuun 18. päivään asti ja kilpailu on kaikille avoin. Paras tarina palkitaan! Valmiit, maksimissaan kolme A4 arkkia käsittävät tarinat voi lähettää osoitteeseen punos@sdpl.fi. Otsikoi viestisi nimellä ”Joulutarina” ja liitä mukaan nimesi sekä yhteystietosi. Voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti. Voit halutessasi osallistua nimimerkillä. Voittajan tarina julkaistaan Punoksen joulunumerossa.

punos 3 2011  

Pioneeritoiminnasta luettavaa

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you