VAFT 2020 by VAFT

5.-8.11.2020

VIDEO ART FESTIVAL TURKU

VIDEO ART FESTIVAL TURKU 2020 5.–8.11.2020 Festivaalia ovat tukeneet / The festival has received financial support from: AVEK / The Promotion Centre for Audiovisual Culture Turun kaupunki / City of Turku Suomen Kulttuurirahasto, Varsinais-Suomi / The Finnish Cultural Foundation, The Varsinais-Suomi Regional Fund Yhteistyössä / In collaboration with: Straight Through the Wall (STTW) Oulu Music Video Festival (OMVF) Tampereen elokuvajuhlat / Tampere Film Festival AV-arkki Let Me Wine Juryttäjät / Jury: Artor Jesus Inkerö & Reija Meriläinen Graafinen suunnittelu / Graphic design: Aleksandra Turunen Julkaisija / Publisher: Video Art Festival Turku / Ääriö ry Paino / Printing: Paino-Kaarina

SISÄLLYS / CONTENT: 4–5

VAFT 2020

6–7

Juryttäjien terveiset / Jury’s compliments

8–23

VAFT Screening 1: EASIER TO RUN

24–37

VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED

38–53

VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING

54–69

VAFT Screening 4: BAD GUY

70–79

Installaatiot / Installations

80–93

VAFT 5 v. -juhlanäytös / 5th Anniversary Screening

94–107

Yhteistyöt / Collaborations

108–109 Festivaalin ohjelma / Festival programme

VAFT 2020 Maamme ainoa kokonaisvaltaisesti videotaiteeseen keskittynyt tapahtuma Video Art Festival Turku (VAFT) 2020 järjestetään tänä vuonna 5.–8. marraskuuta. Festivaali tuo Turkuun jo viidettä kertaa korkeatasoisen kattauksen tuoretta, kansainvälistä videotaidetta. Aiemmin toukokuussa järjestetty VAFT tarjoaa nyt ensi kertaa nähtävää ja koettavaa vuoden pimeimpänä aikana. Avoimen haun kautta VAFT:iin saapui tänä vuonna 597 teoshakemusta 64:stä eri maasta. Festivaalitiimin esiraadituksen jälkeen juryttäjät Reija Meriläinen ja Artor Jesus Inkerö saivat katsottavakseen 135 teosta. Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy sekä ennakkoilmoittautuminen. Järjestelyissä otetaan huomioon voimassa olevat koronasuositukset, joiden avulla pyritään mahdollistamaan turvallinen osallistuminen festivaalin näytöksiin. Muuttuvat koronarajoitukset saattavat vaikuttaa ohjelmaan ja ohjeistukseen, joten tarkistathan ajantasaiset ohjeet turvallisuudesta sekä ilmoittautumisesta festivaalin www-sivuilta tai somekanavistamme. Tänä vuonna yleisöllä on mahdollisuus äänestää suosikkiteoksiaan screeningien yhteydessä. Festivaalin päätteksi nämä parhaat palat esitellään kootusti Yleisön suosikit -näytöksessä. Äänestysohjeet löytyvät paikan päältä. Festivaalia järjestää voittoa tavoittelematon kulttuuriyhdistys Ääriö ry. www.videoartfestivalturku.com

VAFT 2020 Video Art Festival Turku (VAFT) 2020, the only Finnish festival focusing solely on video art, will be held 5.-8.11.2020. The festival brings a fresh selection of high quality international video art to the city of Turku for the fifth time. The festival, which has previously been held in May, brings glimmer to the darkness of Finnish November for the first time. This year we received a total of 597 applications from 64 different countries through our open call. After the pre-selection by the festival production team, our jurors Reija Meriläinen and Artor Jesus Inkerö went through an entirety of 135 artworks. All our events are free of admission and require signing up in advance. We are taking into consideration the latest instructions of the Finnish health professionals concerning COVID-19 in order to make it safe to participate in the festival. New restrictions might affect our programme, so we kindly ask you to check the latest info about safety and signup during the festival from our website or on our social media. This year our audience has the opportunity to vote for their favorite art works in screenings. Audience favorites will be displayed in their own screening at the end of the festival. Instructions for voting will be provided in screenings. The festival is organised by the non-profit association Ääriö ry. www.videoartfestivalturku.com 5 5

JURYTTÄJIEN TERVEISET On alkanut tulla pimeä ja ollaan alettu polttaa kynttilöitä. Missä me oltiinkaan viime vuonna tähän aikaan? Varmaan töissä, ehkä kahvitauolla. Jos oli sunnuntai, niin ehkä oltiin elokuvissa. Kokoonnuttiin yhteen ystävien kanssa, käytiin ulkona syömässä ja taidenäyttelyissä. Tänä vuonna päivät on jatkuvassa toistossa, ei ole kuratoitua alkua ja loppua, on vaan saumaton looppi. Viikonpäivillä tuntuu olevan yhä vähemmän merkitystä. Pysytään rytmissä ainoastaan siksi, että lauantaisin on karkkipäivä, vaikka eilen syötiinkin oreoita. Pääasiassa me ollaan vaan puhuttu puhelimessa, kun asutaan eri maissa. Painettiin playtä yhtäaikaa ja jatkettiin rupattelua. Kuulokkeista loppui koko ajan akku. Kesällä laitettiin huvikseen out of office -viestit emailiin, vaikka ei ees oltu lomalla. Etsiskeltiin rannalla Gulliverin kännykän osia ja välillä sukellettiin kännykkää merestä. Tekee mieli olla internetittä, jumpata kotona ja juoda itsetehtyä jääteetä. Olla perheen kanssa ja samalla ei olla, koska jo viikossa alkaa väsyttään se yhteisolo. Halu huolehtia läheisistä tuntuu yhä tärkeämmältä, sekä biologisten että valittujen perheenjäsenten. Voitaispa me muuttaa maailma silleen, että se olisi pehmeämpi. Oikeestaan haluttais vallankumous, mut sen ääneen sanominen tuntuu jotenkin nololta. Eikö kaikki teot mitkä

ei tue kapitalistista arvontuotantoa oo vallankumouksellisia? Niinkun vaikka videofestivaalin pystyyn pistäminen. Tai sitten ei. Miksei me tehdä enemmän sen eteen että maailma muuttuisi? Pohditaan miten tästä elämän syklistä vois paeta. Voitaisko vaan hypätä jokeen ja antaa sen viedä meidät jonnekin elämässä, johonkin omituiseen paikkaan, missä vois löytää jotain uutta, jotain mikä ei ole osa tätä maailmanjärjestystä. Keksiä jotain, muuntua joksikin. Sen sijaan lukittaudutaan omiin asuntoihin, pelataan Animal Crossingia ja tilataan ruokakauppaostoksia kotiinkuljetettuna. Ei ees nähdä sitä tyyppiä, joka kantaa ne ovelle. Millastakohan sen elämä on? Mitäköhän se aattelee videotaiteesta? Festivaalin kuratointi yhdessä tuntui hieman kuin olisi kotona perheen kanssa, eli se oli sekä ihanaa että hirveää. Saatiin jakaa ajatuksia ja fiiliksiä samantien, nauraa yhdessä hauskoille jutuille ja jakaa mieltäpainavat asiat. Tietty sekin että ollaan oltu ystäviä kohta kymmenen vuotta liittyy kans siihen et se toimi. Et tää oli vaan yks asia minkä äärellä kokoontua ja jutella paitsi näistä videoteoksista niin myös omista elämistä ja ajatuksista – hengata ystävän kanssa.

Reija & Artor

JURY’S COMPLIMENTS It’s getting dark and we’ve started burning candles. Where were we this time last year? Probably working, maybe on a coffee break. If it was a Sunday, maybe we went to see a movie. Getting together with friends, going out for dinner, visiting art exhibitions. This year, days play out on a seamless loop, with no curated beginning or an end. What day of the week it is seems to matter less and less. On Saturdays we eat candy – that gives rhythm to the week. Although, yesterday we had Oreos. Mainly we just talked over the phone, as we live far apart. We’d press play at the same time and talk over the videos. The batteries on our headphones kept running out. Over summer, we turned on the out of office auto replies on our emails just for fun, even though there was no holiday to be had. We spent time on the beach looking for Gulliver’s communicator parts, and sometimes we’d have to dip into the sea to look for them. We yearn to live without wifi, to work out at home, and to drink ice tea we brewed ourselves. To spend time and to not spend time with family – togetherness can get tiring after a week. Caring for our families seems more important to us than ever, both for the biological and chosen members. We wish we could change the world and make it softer. Actually, what we wish for is a revolution, but stating that out right feels cringey. Aren’t

all actions that refuse to support capitalist modes of value production somewhat revolutionary? Like putting together a video art festival. Or maybe not. Why don’t we do more for the change we want in the world? We brainstorm ideas for escaping the cycle. Could we just jump into a river and let it take us somewhere else in life, a hidden place, where we could find something new, something that is not part of this world order? To come up with something, transform into something. Instead, we isolate ourselves inside our apartments, play Animal Crossing and order groceries with home delivery. We never even see the person who carries the groceries to our door. We wonder about their lives. We wonder what they think of video art. Curating the festival together felt like being at home with family, so both wonderful and horrible. We shared thoughts and feelings, laughed at funny stuff and discussed difficult subjects. Having almost ten years of friendship behind us of course helped with the process. It felt like this was just another thing we got together over, and not only to talk about the videos but also about what was going on in our lives – together with a friend. Reija & Artor

EASIER TO RUN VAFT Screening 1 Kino Diana, Humalistonkatu 3 To / Thu 5.11. ◷ 18–20 Anni Puolakka & Jaakko Pallasvuo, Café Helsinki (2020) Anikó Kuikka, Sun Aikas Koittaa (Your dawn will come) (2020) Amanda Aagard & Alexander Toma, Love thy neighbour (2019) Anna-Kaisa Ant-Wuorinen, Luopua – vaan ei luovuttaa (Downs and Ups) (2017) Aino Aksenja, Small Town Girl (escape sketches) (2019) Mimmi Ahonen, I Had A Sex Dream About My Best Friend (2019) Abdullah Qureshi, Journey to the CharBagh (2019)

CAFÉ HELSINKI, 2020 Jaakko Pallasvuo & Anni Puolakka Suomi / Finland; 6 min Suomi, tekstitys englanniksi / Finnish, English subtitles VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 Teoksessa Café Helsinki lehmä ja narri tapavaat keskustellakseen kieltäytymisen voimasta. Anni Puolakka (s. 2048) ja Jaakko Pallasvuo (s. 1333) työskentelevät yhdessä ja yksin, kirjoittaen tekstejä, jotka muodostavat kiemuraisen rangan heidän video-, performanssi- ja installaatioteoksiinsa. Molemmat taiteilijat asuvat Helsingissä.

In Café Helsinki a cow and a fool meet to discuss the power of refusal. Anni Puolakka (b. 2048) and Jaakko Pallasvuo (b. 1333) work collaboratively, collectively and individually, writing texts that form a coiled spine to their video, performance and installation practices. They are based in Helsinki.

www.annipuolakka.com www.jaakkopallasvuo.com

SUN AIKAS KOITTAA (YOUR DAWN WILL COME), 2020 Anikó Kuikka Suomi / Finland; 10:40 min Suomi, tekstitys englanniksi / Finnish, English subtitles Näkörajoitteisille saatavilla kuvatulkkaus englanniksi / Audio description in English available VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 Sun Aikas Koittaa (Your dawn will come) kertoo näkönsä menettäneen maalarin yksinäisestä päivästä. Teos käsittelee egon ja minän kuolemaa.

Sun Aikas Koittaa (Your dawn will come) tells of a lonely day of a painter who has lost their sight. The piece deals with death of self and ego.

Anikó Kuikka (s. 1986) on taiteilija, joka tekee narratiivisia liikkuvan kuvan installaatioita. Tällä hetkellä hän työskentelee HIAP-taiteilijaresidenssissä Suomenlinnassa. Anikó on valmistunut Lontoon Royal Academy of Artsista sekä Helsingin Kuvataideakatemiasta. Hänen liikkuvan kuvan teoksiaan on esitetty kansainvälisesti.

Anikó Kuikka (b. 1986) is an artist making narrative moving image installations. She is currently on a studio residency at HIAP Helsinki International Artist Program in Suomenlinna sea fortress. Anikó is a graduate from the Royal Academy Schools London and the Academy of Fine Arts Helsinki. Her moving image works have been shown internationally.

www.anikokuikka.com

LOVE THY NEIGHBOUR, 2019 Amanda Aagard & Alexander Toma Ruotsi / Sweden; 15 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 Jossain päin dystooppista maailmaa nainen löytää naiivin murron yhteydessä kielletyn taideteoksen ja kehittää maanisen fiksaation kiellettyyn. Amanda Aagard on opiskellut teatteripainotteisessa lukiossa, vaatesuunnittelua Gamleby Folk -kansanopistolla sekä kuosisuunnittelua Cutters Academyssa Göteborgissa. Opiskeltuaan Tokiossa vuoden japanin kieltä Aagard palasi Göteborgin taidekouluun Artistic Idea Design -linjalle.

During a naive break-in, somewhere in a dystopian world, a woman discovers a forbidden piece of art and develops a manic fascination for the forbidden. Amanda Aagard originates from her theatre oriented highschool. She has also studied Clothing Design & Sewing at Gamleby Folk High School and Pattern Design at Cutters Academy In Gothenburg. After spending a year in Tokyo, learning Japanese she officially moved back to Gothenburg where she also studied Artistic Idea Design at Gothenburg Art School.

LUOPUA - VAAN EI LUOVUTTAA (DOWNS AND UPS), 2017 Anna-Kaisa Ant-Wuorinen Suomi / Finland; 3 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 Taiteilijan talo paloi ja sen mukana tuhoutui myös piano, joka kuitenkin soi. Mutta pinnan hiiltymisen lisäksi koskettimet eivät palautuneet alkuasentoonsa, vaan ne piti erikseen nostaa ylös. Videossa Ant-Wuorinen painaa vasemmalta oikealle tasatahdissa koskettimet alas ja äänimaiseman sammuessa nostaa ne yksi kerrallaan oikealta vasemmalle ylös. Ja lopussa pieni pianon ylläri.

The house of the artist burnt down and with it a piano was destroyed, although it still plays. Keys were charred and they would not revert, but had to be pulled up manually. In the video Ant-Wuorinen pushes the keys down in an even pace proceeding from left to right, and pulls them back up, one by one, proceeding from right to left, after the sound has faded away. In the end the piano offers it’s own little surprise.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen (s. 1957) on toiminut kuvataiteilijana vuodesta 1990. Pääasiallinen toiminta-alue on ollut materiaaliohjautuvassa kuvanveistossa, mutta ilmaisukeinoina on ollut myös valokuvaaminen ja videointi.

Anna-Kaisa Ant-Wuorinen (b. 1957) has worked as a visual artist since 1990. She mainly works with material oriented sculpture but also uses photography and video in her artistic practice.

18 18

SMALL TOWN GIRL (ESCAPE SKETCHES), 2019 Aino Aksenja Suomi / Finland; 17:24 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 “Oli kaupunki, kaksi kukkulaa ja joki joka halkoi laakson. Kun olimme pieniä, me uimme joessa ja se oli meidän ystävämme. Meitä käskettiin pitämään suumme kiinni, kun sukelsimme ruskeaan virtaan. Aikuiset laskivat jokeen salaisuutensa, kuvittelivat että samea vesi ei näkisi. Mutta joki näki kaiken. Se näki kuinka rakkaat pettivät, mielet hajosivat, talot paloivat. Kun kasvoimme isoiksi, ymmärsimme että joki näki meidätkin. Päätimme paeta pois kaupungista, joen ulottumattomiin. Mutta me olimme jo juoneet joen vettä. Se näki meidät sisältä päin.” - Saara Kanerva Tamminen

“There was a town, two peaks and a river splitting the valley. When we were little, we swam in the river and the river was our friend. When we dived into the brown stream we were told to keep our mouths shut. Grown-ups laid down their secrets in the river, believing that the murky water would not see. But the river saw everything. It saw loved ones deceive, minds break, houses burn. We grew up and understood that the river saw us, too. We decided to flee the town, out of the river’s reach. But we had already drunk the river’s water. It saw us from the inside.” - Saara Kanerva Tamminen

Kuvataiteilija Aino Aksenja (s. 1986) etsii pakoreittejä ja seikkailuja. Elämä ja taide kietoutuvat yhteen paikkasidonnaisissa installaatioissa, videoiduissa kuvitteellisissa rituaaleissa sekä valokuvista ja teksteistä koostuvissa tarinoissa. Aksenja asuu Helsingissä ja hänen teoksiaan on ollut esillä Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä, Saksassa, Portugalissa, Yhdysvalloissa sekä Etelä-Koreassa.

Aino Aksenja (b. 1986) is a visual artist who looks for escape routes and adventures. Life and art intertwine in works that currently are site-specific installations, made-up rituals filmed and stories (photographs and texts). Aksenja is based in Helsinki, and her works have been shown in Finland, Sweden, Russia, Germany, Portugal, USA and South Korea.

www.aksenja.com 19

I HAD A SEX DREAM ABOUT MY BEST FRIEND, 2019 Mimmi Ahonen Suomi / Finland; 3:03 min Suomi, tekstitys suomeksi / Finnish, Finnish subtitles VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 I Had A Sex Dream About My Best Friend on pieni salainen seksiuni ystävästä, joka saisi ehkä olla jotain enemmän. Hävettää.

I Had A Sex Dream About My Best Friend is a little secret sex dream about a friend, who could maybe be something more. Embarrassing.

Video on osa teoskokonaisuutta Ismo, mimmi ja oktaavipoliisit, joka on säälimanifesti unista. Yhteyttä perheeseen, kaveriin ja johonkin ylempään totuuteen tavoitellaan, mutta lopulta juututaan vain puhumaan itsestä ja itsekseen. Hävettää ja väsyttää.

The work is a part of Ismo, mimmi ja oktaavipoliisit ensemble, which is a pity manifest about dreams. A connection to family, friends and a higher truth is sought, but in the end one is stuck talking only about oneself, by oneself. Embarrassing and lame.

Mimmi Ahonen (s. 1999) pelleilee vähän kaiken kanssa. Kesät hän pyörittää Teatteri Ivaa Tampereella ja pimeän ajan vuodesta opiskelee elokuva- ja tv-tuotantoa Aalto-yliopiston ELO:lla. Yhtenä keväänä hänen työnsä tunkivat myös Amos Rexin Generation 2020 -näyttelyyn. Vuoden ympäri häntä kiinnostaa kaikki säälittävä, marginaalinen ja kliseinen.

Mimmi Ahonen (s. 1999) clowns around with a bit of everything. During summer she runs Teatteri Iva at Tampere and throughout the dark part of the year she studies film and TV production in Department of Film, Television and Scenography (ELO) at Aalto University. One spring her works intruded on the Generation 2020 exhibition at Amos Rex. Year around she is interested in everything pathetic, marginal and cliché.

JOURNEY TO THE CHARBAGH, 2019 Abdullah Qureshi Pakistan; 17:28 min Punjabi, tekstitys englanniksi / Punjabi, English subtitles VAFT Screening 1: EASIER TO RUN @ Kino Diana To / Thu 5.11. ◷ 18–20 Journey to the CharBagh on muslimiperspektiivistä tehty poeettinen ja kokeellinen queeriyden tutkielma, joka ammentaa Sufi-perinteen tavasta tulkita rakkautta ja tasa-arvoa juhlistavia pyhiä islamilaisia tekstejä. Tarinan keskiössä on Buraq, siivekäs myyttinen hahmo, joka pystyy matkustamaan taivaaseen, ja tämän kohtaamiset maallisten ja taivaallisten olentojen kanssa matkalla kohti hengellistä ja queeriä heräämistä.

Drawing upon Sufi traditions of interpreting Islamic sacred texts where love and equality are celebrated, Journey to the CharBagh is a poetic and experimental exploration of queerness from a Muslim perspective. The narrative focuses on the figure of the Buraq, a winged mythological creature with the ability to travel to heaven, encountering terrestrial and celestial beings, moving toward a spiritual and queer awakening.

Abdullah Qureshi (s. 1987) on pakistanilainen taiteilija, opettaja ja kulttuurintuottaja. Hän hyödyntää työskentelyssään maalaamista ja yhteistyön metodeja käsitellessään henkilöhistorioita, menneisyyden traumoja ja lapsuusmuistoja.

Abdullah Qureshi (b. 1987) is a Pakistani born artist, educator, and cultural producer. Within his practice, he is interested in using painting and collaborative methodologies to address personal histories, traumatic pasts, and childhood memories.

www.abdullahqureshi.org

BORN, NEVER ASKED VAFT Screening 2 Kino Diana, Humalistonkatu 3 Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 Maria Kapajeva, Test Shooting (2016) Rosamaria Bolom, Me recuerdo a mi misma // I remember myself // Muistan itseni (2019) Åsa Cederqvist, Mama Dada Gaga (2019) Jewang Yeon, ALIEN (2019) Ana Teo Ala-Ruona & Venla Helenius, You bring the light (2019) Iona Roisin, Muistatko (a method) (2019)

TEST SHOOTING, 2016 Maria Kapajeva Viro / Estonia; 11 min Englanti, tekstitys englanniksi / English, English subtitles VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED @ Kino Diana Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 “Teos on tutkielma naisen seksuaalisuuteen ja viehättävyyteen liittyvistä absurdeista stereotypioista ja naisten esineellistämisestä. Käytän venäläisiä “postimyyntivaimoja” välittäviltä nettisivustoilta löytyneitä ohjeita, joiden avulla itsensä voi valokuvata houkuttelevasti parhaita matcheja saadakseen. Monilla tällaisilla sivuilla on runsaasti ohjeita naiskäyttäjille, mutta ei lainkaan vastaavia ohjeita miehille. Päätin tehdä testikuvauksen, jossa pyysin amatöörimiesmallia poseeraamaan näiden ohjeiden mukaan, ikään kuin hän olisi nainen. Teos on ennakkoon harjoittelemattoman testikuvauksen tallenne.”

“The video is an exploration of an absurdity of stereotypes about female sexuality and attractiveness and women’s objectification. I use the instructions of how you should photograph yourself for ‘the best match’, which I found on matrimonial ‘Russian brides’, as they called, websites. Visiting many of those websites, I found variety of these suggestions for female users, but I have never come across similar ones for men. I decided to do a test shooting by asking a male unprofessional model to follow those instructions in front of the camera as if he would be a woman. This video is the result of this test done with no prior rehearsal.”

Maria Kapajevan (s. 1976) teoksia on esitetty kansainvälisesti muun muassa vuonna 2018 FOKUS Video Art Festivalilla Kanadassa, vuonna 2017 NexT Film Festivalilla Romaniassa sekä vuonna 2016 Berlin Feminist Film Weekillä Saksassa. Kapajevan ensimmäinen valokuvakirja oli vuonna 2018 ehdolla Aperture Photobook -palkinnon saajaksi.

Maria Kapajeva’s (b. 1976) work has been internationally exhibited and screened, including FOKUS Video Art Festival (2018), where she got Runner-Up Award, Luminocity Festival (Canada, 2018), NexT Film Festival (Romania, 2017) and Berlin Feminist Film Week (Germany, 2016). Her first book was shortlisted for Aperture Photobook Award in 2018.

www.mariakapajeva.com

ME RECUERDO A MI MISMA // I REMEMBER MYSELF // MUISTAN ITSENI, 2019 Rosamaría Bolom Meksiko / Mexico; 5:38 min Espanja, tekstitys englanniksi / Spanish, English subtitles VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED @ Kino Diana Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 Me recuerdo a mí misma on Mechanics of Conformity (MOC) -kollektiivin pitkäaikaisen yhteistyön tulosta. MOC tutkii hiusten eksessiivisyyttä, puuttumista, leikkaamista, peittämistä, kasvattamista, värjäämistä ja siistimistä yksilöllisyyden ja mukautumisen materialisoitumisena. Videoteos on syvällinen ja henkilökohtainen pohdinta tavoista, joilla normit ja arvot sulautuvat käytökseemme lapsuudesta lähtien. Me recuerdo a mi misma // I remember myself // Muistan itseni on poeettinen ja taiteellinen lähestymistapa sille, mitä taiteilija itse kuvailee tavoiksi, joilla yhteiskunta ohjaa ihmisiä käyttäytymään lapsuudesta aikuisuuteen välttääkseen rangaistuksen ja ulossulkemisen ja tullakseen lopulta hyväksytyksi.

Me recuerdo a mí misma is produced as a result of a long term collaboration with the collective Mechanics of Conformity (MOC). MOC investigates the excess, absence, cutting, covering, growing, coloring and grooming of hair as both the materialization of individuality and of conformity. The video work is a deep and personal reflection on how norms and values are introjected to human behavior since childhood. Me recuerdo a mi misma // I remember myself // Muistan itseni, is a poetic and artistic approach where the artist addresses “how society pushes people how to behave from childhood to adulthood in order to prevent punishment or exclusion and finally to be accepted”.

Rosamaría Bolomin (s. 1977) teosten teemoja ovat kollektiivisuus, toiseus, subjektiivisuus, identiteetti, siirtolaisuus, feminismi ja ihmisoikeudet. Bolomin kollektiivinen työskentelytapa on tehnyt hänestä suomalaisen taide- ja kulttuurikentän toimijan, joka vaikuttaa erilaisissa kollektiiveissa, projekteissa sekä Kolmas tila -galleriassa Helsingissä.

Rosamaría Bolom (b. 1977). Collectivity, otherness, subjectivity, identity, immigration, feminism and human rights are Rosamaría’s topics in her artworks. Her constant work in collective processes has led Rosamaría to be part of collectives and projects that contributes to the cultural-artistic scene in Finland, such as, Third Space Gallery in Helsinki.

www.rosamariabolom.wixsite.com/bolom

MAMA DADA GAGA, 2019 Åsa Cederqvist Ruotsi / Sweden; 32 min Ruotsi, tekstitys englanniksi / Swedish, English subtitles VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED @ Kino Diana Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 Mama Dada Gaga on tutkiva ja tinkimätön video (sekä tilallinen esitys), joka kuvaa leikkiä, luottamusta ja taiteellista työskentelyä yleisesti. Yhteistyössä tyttärensä ja äitinsä kanssa taiteilija Åsa Cederqvist dokumentoi ja lavastaa jatkuvassa kehityksessä olevan maailman.

Mama Dada Gaga is an exploratory and uncompromising film (and spatial presentation) that depicts play, trust, and artistic work in general. In collaboration with her daughter and her mother, artist Åsa Cederqvist documents and stages a world in under constant development.

Åsa Cederqvistin (s. 1975) tuotannon performatiivinen pohjavire ilmenee hänen videoissaan, kuvanveistossaan, installaatioissaan, performatiivisissa lisäyksissään sekä näitä kaikkia yhdistävillä rajapinnoilla. Hänen teoksensa kuvaavat usein jatkuvan luomisen ja arvottamisen keskellä tapahtuvaa kehollista, ihmisten välistä ja materiaalista vuorovaikutusta.

Åsa Cederqvist’s (b.1975) works have a performative foundation which is expressed through video, sculpture, installation and performative add-ons, so-called extensions, and in an interface containing all of those elements. Her work often portrays bodily, interpersonal and material transactions during constant on-going creation and valuation.

www.filmform.com/artists/4490-asa-cederqvist/

ALIEN, 2019 Jegwang Yeon Etelä-Korea / South Korea; 15 min Korea & englanti, tekstitys englanniksi / Korean & English, English subtitles VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED @ Kino Diana Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 “Reonghee ja minä olemme laittomia muukalaisia. Eilen Reonghee kuoli juostessaan maahanmuuttoviranomaisia pakoon. Yritys, jolle työskentelemme, on kiinnostunut vain sotkun piilottamisesta. Aion löytää Reongheen, jonka ruumiin yritys on piilottanut, ja järjestää hänelle hänen ansaitsemansa hautajaiset.”

“Reonghee and I are illegal aliens. Yesterday, Reonghee died while running away from the Immigrant Office Agents. The company we worked for is only concerned about covering up the mess. I’m going to find Reonghee, who’s body the company has hidden somewhere and give her funeral that she deserves.”

Jegwang Yeon (s. 1990 Seoulissa) valmistui kuvataiteiden kandidaatiksi (BfA) Sangmyung Universityn elokuvataiteen laitokselta vuonna 2016 ja kuvataiteiden maisteriksi (MfA) elokuvataiteen laitokselta Korea National University of Artsista vuonna 2019. Hänen teostaan Alien on esitetty laajalti kansainvälisesti muun muassa Cannesin elokuvafestivaalilla vuonna 2019.

Jegwang Yeon (b. 1990 in Seoul) graduated from Sangmyung University, Department of Filmmaking (BFA) in 2016 and from Korea National University of Arts, Department of Film making (MFA) in 2019. Alien has been shown internationally at various venues such as Cannes Int’l Film Festival 2019.

YOU BRING THE LIGHT, 2019 Ana Teo Ala-Ruona & Venla Helenius Suomi / Finland; 8:46 min Suomi & englanti, tekstitys englanniksi / Finnish & English, English subtitles VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED @ Kino Diana Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 You bring light on fiktiivinen melodraama itsensä uhraamisesta ystävien vuoksi. Teoksessa ystävyys on perustavanlaatuinen, elämää kannatteleva voima, joka voi johdattaa suurimpien pelkojen, traumojen, tuskan ja muutosten läpi. Toisaalta ihmissuhteet ystävien kanssa voivat olla myös tuskaisia rakkaustarinoita, joihin liittyy sydänsuruja, omistushaluisuutta ja menettämisen pelkoa.

You bring the light is a fictional melodrama about sacrificing oneself for friendships. It depicts friendship as a fundamental power that supports life, and can accompany you through whatever: the darkest fears, traumas, pain and changes. But then again, relationships with friends can also be harrowing lovestories which include heartbreaks, possessiveness and fear of losing someone.

Ala-Ruona & Helenius on Helsingissä asuva kaksikko, joka käsittelee ystävyyden politiikkaa, rakkautta ja tunnetyötä. Performanssiin ja installaatioon perustuvissa teoksissaan he unelmoivat tulevaisuudesta, jossa radikaalin hoivan kulttuuria juhlitaan. Kaksikon teoksia on nähty niin gallerioissa kuin estradeilla Helsingissä, Turussa ja Berliinissä.

Ala-Ruona & Helenius are a Helsinki-based duo that deals with politics of friendship, love and emotional labour. In their work they dream about futures where a culture of radical care is celebrated. Their work is performance and installation based. The duo’s work has been showed in galleries and performance venues in Helsinki, Turku and Berlin.

www.anateoalaruona.net

MUISTATKO (A METHOD), 2019 Iona Roisin Iso-Britannia / United Kingdom; 4 min Englanti & suomi, ei tekstitystä / English & Finnish, no subtitles Alkuperäinen laulu Muistatko Monrepos’n: Erik Lindström & Aili Runne / Original song Muistatko Monrepos’n written by Erik Lindström & Aili Runne VAFT Screening 2: BORN, NEVER ASKED @ Kino Diana Pe / Fri 6.11. ◷ 16–18 Teoksessa Muistatko (a method) laulaja yrittää ymmärtää itselleen vieraalla kielellä laulamaansa laulua. Ensimmäisen suomalaisen kultalevyn saanut, vuonna 1955 julkaistu Muistatko Monrepos’n on edelleen Suomen neljänneksi myydyin single. Paikka, johon laulussa viitataan on “menetetty”, mikä tekee valssista erityisen latatuneen osan suomalaista kulttuurista muistia. Mitä jää jäljelle, kun musiikki riisutaan? Nostalgia ei ole neutraalia, eikä polittista asetta ole aina helppoa erottaa hyväntahtoisuudesta. Se voi olla yhä vaikeampaa, kun nostalgian tunnepitoisiin ominaisuuksiin yhdistetään mielikuvia kansallisesta identiteetistä. Iona Roisin (s. 1989) on brittiläinen taiteilija, joka on asunut ja työskennellyt Helsingissä vuodesta 2015. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta ja hänen töitään on ollut esillä Lontoossa, Helsingissä, Pietarissa, Moskovassa, Zagrebissa, Tallinnassa ja Seoulissa. www.ionaroisin.com

In Muistatko (a method) a singer attempts to decipher a song they are singing in a language they do not speak. The 1955 song Muistatko Monrepos’n was the first Finnish record to go gold and is still the fourth best selling single in Finland. The location it refers to occupies a specific place in Finnish cultural memory, as somewhere that was ‘lost’, and as such the waltz is highly loaded. What meaning remains, when the music is stripped away? At present, the nostalgic is not a neutral territory, it can be hard to separate weaponised nostalgia from its more well-intended forms. When its affective qualities are combined with notions of national identity, a potentially difficult space opens up. Iona Roisin (b. 1989) is a British artist living and working in Helsinki since 2015. A graduate of the Finnish Academy of Fine Arts, she has participated in exhibitions and screenings in London, Helsinki, St. Petersburg, Moscow, Zagreb, Tallinn and Seoul. 37

FAMILIAR FEELING VAFT Screening 3 Kino Diana, Humalistonkatu 3 La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Joanie Wind, Girls grow up drawing horses (2019) Shia Conlon, Exalted (2019) Sophie Vukovic, Mother’s Milk (2019) Rasmus Mäkelä, I am a stranger (2018) Mimmi Ahonen, Oktaavipoliisit (2019) Riikka Gröndahl, Absent Referent (2018) Sanglim Han, unendingmeals (2018)

GIRLS GROW UP DRAWING HORSES, 2019 Joanie Wind Yhdysvallat / United States; 7 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Nainen käsittelee sukupuolirooleja, heteronormatiivisuutta ja edesmenneen isoäitinsä elämää hevosten ja muiden visuaalisten metaforien avulla.

A woman explores gender roles, heteronormativity, and the life of her deceased grandmother through horses and other visual metaphors.

Joanie Wind varttui Arizonan aavikoilla, missä hevoset olivat silmiinpistävä näky ja inspiraation lähde. Vuonna 2006 Wind muutti Michiganiin opiskelemaan maalausta. Hän valmistui kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 2010 ja kuvataiteen maisteriksi vuonna 2015 Eastern Michigan Universitystä.

Joanie Wind grew up in the deserts of Arizona, where horses were a prominent image and drawing subject. In 2006, she moved to Michigan to study painting. She acquired a BFA (2010) and eventually an MFA (2015) in interdisciplinary art from Eastern Michigan University.

EXALTED, 2019 Shia Conlon Irlanti / Ireland; 11 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Exalted on tutkielma valtarakenteista ja tavoista, joilla ne saattavat sortaa kehoa. Teoksessa nämä rakenteet ottavat sukupuolen, uskonnon, perheen ja valtion muodon. Teoksen lähtökohtana on Ulrich Baerin Spectral Evidence, jossa Baer käsittelee traumaattisten kokemusten tallentumista mieleen kuvallisina muistoina. Conlon käyttää Baerin ideaa tutkiakseen trauman uudelleen kirjoittamista ja kameran hyödyntämistä puheen muotona. Lopputulos toimii kielenä, joka viestii muuten sanomattomasta. Traumalla on tapana viedä kykymme ilmaista ja pukea sanoiksi, jolloin myös muistot hämärtyvät. Puhuminen, uudelleen sanoittaminen ja post-trauma ovat poliittisia tekoja.

Exalted is an examination of power structures and how they might oppress a body. In Exalted those structures take the shape of gender, sexuality, religion, the family, and the state. In Spectral Evidence Ulrich Baer explores the idea of traumatic experiences registering in and as photographic memories in the mind. Taking this as a departure point, Conlon imagined the project as a form in which to explore the rewriting of trauma. Here the camera is utilised as a form of speech. The resulting image acts as a language to communicate the otherwise ineffable. So often trauma takes away the inability to articulate, and memories become obscured. The act of speaking, making a language, post-trauma, is political.

Shia Conlonin (s. 1990) teokset keskittyvät marginalisoituihin ääniin ja ammentavat varttumisesta työväenluokkaisessa, katolilaisessa Irlannissa. Conlonin tuotantoa on esitetty aiemmin Lontoossa, New Yorkissa, Dublinissa ja Helsingissä ja julkaistu myös New York Timesissa, i-D:ssä, Dazed and Confused -lehdessä, Astra Magazinessa sekä Nuoressa Voimassa.

Shia Conlon (b. 1990) makes work centered around marginalized voices + about growing up in the landscape of working class Catholic Ireland. Their work has been exhibited in London, New York, Dublin, Helsinki and published in The New York Times, i-D, Dazed and Confused, Pilot Press, Astra Magazine and Nuori Voima magazine.

www.shiaconlon.com 43

MOTHER’S MILK, 2019 Sophie Vuković Ruotsi / Sweden; 14 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Mother’s Milk on poeettinen kuvaus äiti-tytärsuhteen muotoutumisesta. Se sekoittaa päivittäiseen huomaavaisuuteen yhtäaikaisesti helliä ja väkivaltaisia eleitä luodakseen koskettavan ja harkitun tutkielman hoivasta. Sophie Vuković (s. 1988) on Tukholmassa toimiva elokuvantekijä ja taiteilija. Hänen teoksensa sijoittuvat dokumentin ja fiktion välimaastoon. Aiemmissa töissään Vuković on tutkinut identiteetin, intiimiyden ja siirtolaisuuden rakentumista.

Mother’s Milk is a poetic formulation of a mother-daughter relationship, where everyday considerations are interwoven with gestures that are both tender and violent to create a touching and thoughtful study of ideas about care. Sophie Vuković (b. 1988) is a filmmaker and artist based in Stockholm. Her practice is situated between documentary and fiction, and has previously investigated the construction of identity, intimacy and migration.

www.filmform.com/artists/13331-sophie-vukovic/

I AM A STRANGER, 2018 Rasmus Mäkelä Suomi / Finland; 6:14 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Mäkelä teki I am a stranger -teoksensa asuessaan kuuden kuukauden ajan Göteborgissa, Ruotsissa. Tuntematon ympäristö toi ilmi uudenlaista, hankalasti jäsennettävää yksinäisyyttä. Hiljainen ja staattinen videoessee antaa muodon Mäkelän kaupungista tekemille havainnoille ja hänen tuntemuksilleen.

Mäkelä made I am a stranger when he was living in Gothenburg, Sweden for a period of 6 months. The unknown surroundings brought in a new kind of loneliness that was difficult to grasp. This quiet, static video essay gives a form for Mäkelä’s observations of both the city and his inner feelings.

“Olen vieras, nimetön turisti, jumiutuneena jonkun muun arkisiin rutiineihin.”

“I am a stranger, a nameless tourist trapped in someone else’s daily routine.”

Rasmus Mäkelä (s. 1991) on valokuvaan ja liikkuvaan kuvaan keskittyvä taiteilija, jonka kiinnostus kohdistuu ääneen, installaatioon ja kuvanveistoon. Hän käsittelee yksinäisyyden ja ahdistuksen teemoja sekä ihmisten ja heidän fyysisen ympäristönsä välistä suhdetta. Mäkelä pyrkii muuttamaan henkilökohtaiset kokemukset tunteita herättäviksi visuaalisiksi teoksiksi.

Rasmus Mäkelä (b. 1991) is an artist who works in lens-based media with a strong interest towards sound, installation and sculpture. He deals with themes such as loneliness, anxiety and the relationship between individuals and their physical surroundings. His aim is to turn personal experiences into visual works that simply bring out emotions in the viewer.

www.rasmusmakela.com/index.html 47

48 48

OKTAAVIPOLIISIT, 2019 Mimmi Ahonen Suomi / Finland; 9:53 min Suomi, ei tekstitystä / Finnish, no subtitles VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Oktaavipoliisit (Haaveilen tangosta tarkka-ampujan kanssa…) on katettu kahden ihmisen kahvihetki. Toinen kysyy unista vain puhuakseen omistaan. Hän puhuu menemään ja kyllästyy, kun hänestä ei puhuta. Toinen haaveilee tarkka-ampujan luodista: oktaavipoliisit sakottavat häntä koko ajan siitä, miten hän itseään ilmaisee. Hävettää, hävettää, hävettää. Video on osa teoskokonaisuutta Ismo, mimmi ja oktaavipoliisit, joka on säälimanifesti unista. Yhteyttä perheeseen, kaveriin ja johonkin ylempään totuuteen tavoitellaan, mutta lopulta juututaan vain puhumaan itsestä ja itsekseen. Hävettää ja väsyttää. Mimmi Ahonen (s. 1999) pelleilee vähän kaiken kanssa. Kesät hän pyörittää Teatteri Ivaa Tampereella ja pimeän ajan vuodesta opiskelee elokuva- ja tv-tuotantoa Aalto-yliopiston ELO:lla. Yhdetenä keväänä hänen työnsä tunkivat myös Amos Rexin Generation 2020 -näyttelyyn. Vuoden ympäri häntä kiinnostaa kaikki säälittävä, marginaalinen ja kliseinen.

Oktaavipoliisit (Haaveilen tangosta takka-ampujan kanssa…) is a set coffee time for two people. The other person asks about dreams only to speak about their own. They speak and speak and get bored, when they are not spoken of. The other person dreams of the bullet of a sniper: the octave police keep giving them fines based on how the person expresses oneself. Embarrassing, embarrassing, embarrassing. The work is a part of Ismo, mimmi ja oktaavipoliisit art ensemble, which is a pity manifest about dreams. A connection to family, friends and a higher truth is sought, but in the end one is stuck talking only about oneself, by oneself. Embarrassing and lame. Mimmi Ahonen (s. 1999) clowns around with a bit of everything. During summer she runs Teatteri Iva at Tampere and throughout the dark part of the year she studies film and TV production in Department of Film, Television and Scenography (ELO) at Aalto University. One spring her works intruded on the Generation 2020 exhibition at Amos Rex. Year around she is interested in everything pathetic, marginal and cliché. 49

ABSENT REFERENT, 2018 Riikka Gröndahl Suomi / Finland; 10:14 min Ruotsi & englanti, tekstitys englanniksi / Swedish & English, English subtitles VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 Absent Referent tutkii ihmisten ja muiden eläinten keskinäistä vuorovaikutusta tietyissä tieteellisissä ympäristöissä sekä sitä, miten eri ihmiset katsovat ja tulkitsevat väkivaltaa ja hoivaa sisältäviä kuvia. Osa ihmisistä kääntää katseensa pois, osa katsoo silmäänsä räpäyttämättä.

Absent Referent explores the ways humans and nonhuman animals interact in a specific scientific setting, and how images of violence and care are being looked at and talked about by a variety of people. Some people turn their heads away and some watch without a blink.

Termiä absent referent (suom. puuttuva viittauskohde) käytetään kielitieteissä puhuttaessa jostain, jolle ei ole selvää merkkiä, kuten olematon tai tyhjyys. Eläinoikeusaktivismin piirissä termiä on käytetty havainnollistamaan, miten eläinperäisten tuotteiden käyttö edellyttää eläinyksilöiden häivyttämistä.

The term absent referent is used in linguistics to describe a sign which has a non-existent or undefined referent, such as nothing or void. In animal rights context, absent referent has been used to explain how an individual animal’s life and death can be absent from the definitions that make possible its use as a product or an instrument.

Riikka Gröndahl (s. 1989) asuu ja työskentelee Göteborgissa, Ruotsissa. Hän on valmistunut kuvataiteiden maisteriksi Göteborgin yliopistosta. Gröndahl työskentelee välineinään dokumentaarinen video ja teksti mutta hyödyntää teoksissaan myös paikkasidonnaisia ja performatiivisia elementtejä. Viime aikaisissa töissään hän on keskittynyt ihmisten ja muiden eläinten välisiin suhteisiin.

Riikka Gröndahl (b. 1989) lives and works in Gothenburg, Sweden. She holds a MFA in Fine Art from the University of Gothenburg. She works with documentary-based video and text, using also site-specific and performative elements. In her latest works, Gröndahl has been interested in the overarching relations of human and animal.

www.riikkagrondahl.weebly.com 51

UNENDINGMEALS, 2018 Sanglim Han Etelä-Korea / South Korea; 8:16 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles VAFT Screening 3: FAMILIAR FEELING @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 15–17 “Hissinnapissa, ovinupissa, jääkaappissa, jopa kylpyhuoneen pesualtaan hanassa, jokaisessa talosi pinnassa on jälki minusta. Joskus on hankala sanoa missä ruumis alkaa ja päättyy. Meidän oli tapana välittää bakteereja toisiimme. Totta puhuakseni, minun ruumiini ei ole minun. Se on kasauma solumöykkyjä, joissa on todennäköisesti myös se mitä sinä annoit minulle.”

“The elevator button, the doorknob, the refrigerator, even the bathroom sink faucet, on every surface at your house remains a trace of me. Sometimes, it’s hard to say where the body begins and ends. We used to pass our germs to each other. Strictly speaking, my body is not my body. It is an accumulation of lumps of cells, and out of those, what you gave me is probably there too.”

Videoteos tutkii rajoja ja vuorovaikutuksia ruokapöydässä. Teoksessa seurataan taiteilijan ajatuksia rajoihin ja suhteisiin mikro-organismeihin, bakteereihin ja soluihin liittyen. Yhteyden tunne ja kulttuurisesti kehittyneet representaatiot ja identiteetit purkaantuvat.

This video explores boundaries and relationships over the dinner table. Tracing back and forth along the artist’s thoughts and memories, the narrative on boundaries and relationships around the microorganisms-germs, bacteria, cells..- unravels a sense of interconnectivity and the issues of culturally brewed representation and identity.

Sanglim Han (s. 1987) luo tilan ailahteleville identiteeteille, jossa kerrataan henkilökohtaisia ja sosiaalisia kokemuksia ja jossa rajat monimutkaistuvat. Hänen teoksiaan on esitetty Itävallassa, Bulgariassa, Tanskanssa, Etiopiassa, Saksassa, Intiassa, Alankomaissa, Espanjassa, Portugalissa, Etelä-Koreassa, Turkissa sekä Yhdysvalloissa.

Sanglim Han (b. 1987) creates a site for fluctuating identities where our personal and social experiences are revisited and boundaries are convoluted. Her works have been presented internationally at various venues and festivals from Austria, Bulgaria, Denmark, Ethiopia, Germany, India, Netherlands, Spain, Portugal, South Korea, Turkey to the USA.

BAD GUY VAFT Screening 4 Kino Diana, Humalistonkatu 3 Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 Rina Momose, Cradle Lilyblue (2020) Hedda Hultman, Näcken (Näkki) (2019) Frederique Pisuisse, Tripsitter (2020) Xenia Xamanek & Sophia Ioannou Gjerding, ALVA II (2019) Jérémy Griffaud, Landstrength (2019) to kosie, hit’n’hug (2018) Total Refusal, How to Disappear (2019)

CRADLE LILYBLUE, 2020 Rina Momose Japani / Japan; 8 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 Lilly ja Nightmare asuivat kerran yksinäisessä maailmassa, josta rakkaus oli kadonnut. Sitten nämä kaksi, jotka olivat olleet vain vierailijoita maassa, palasivat kuuhun. Vaikka Lilly ja Nightmare ovat jättäneet maan taakseen, heidän vaikutuksensa elää täällä yhä. Monia vuosia myöhemmin Rain ja Wink ilmestyvät maahan etsimään sitä. Tutkittuaan Lilysta ja Nightmaresta jääneiden muistojen palasia he ymmärtävät, että heidän etsimänsä löytyy kuusta ja he palaavat sinne.

Lilly and Nightmare once lived in a lonely world where love had been lost and the two, who had been aliens on earth, went back to the moon. Although Lilly and Nightmare have left the world, their will continues to circulate. After many years Rain and Wink appear on earth to inherit that will. They look at fragments of the memories of Lilly and Nightmare. In doing so, the two realize that they have everything they want on the moon and they return there.

Rina Momose (s. 1998) on elokuvantekijä, joka opiskelee elokuvaa Seian Universityssä. Vuonna 2018 hän voitti ensimmäisen palkinnon kokeellisen elokuvan kategoriassa Josiah Media Festivalilla, Yhdysvalloissa. Vuonna 2019 hänen teoksensa Rainlilly esitettiin International Video Art House Madrid (IVAHM) -videotaidefestivaalilla Espanjassa.

Rina Momose (b. 1998) is a filmmaker who studies film making at Media Design Department in Seian University of Art and Design. In 2018 she won first place in the Experimental film category at 12th Josiah Media Festival in the USA. In 2019 she participated in International Video Art House Madrid (IVAHM) videoart festival in Spain.

NÄCKEN (NÄKKI), 2019 Hedda Hultman Ruotsi / Sweden; 7:27 min Ruotsi, tekstitys englanniksi / Swedish, English subtitles VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 Näkki käsittelee mustasukkaisuusdraamaa hevosleirillä. Kun eräs leiriläisistä tajuaa, että joku muukin rakastaa hänen hevossielunkumppaniaan, hän ryhtyy toimiin, jotka vaikuttavat kaikkiin leiriläisiin. Hedda Hultman (s. 1994) leikittelee teoksissaan sadun ja todellisuuden välisellä jänniteellä. Tarinat liikkuvat surun, häpeän ja kummallisten jokapäiväisten tapahtumien ympärillä. Hultman työskentelee videon, kuvanveiston ja installaation keinoin säilyttäen aina teoksissaan jännitteen ja taianomaisuuden.

Näcken is a video about a jealousy drama at a horse camp. When a participant realizes that her love for her soulmate horse might not be exclusive, something has to be done and it’s going to affect everyone involved. Hedda Hultman (b. 1994) works with the tension of fairy tale and reality. Narratives evolve around sorrow, shame and the uncanny in everyday events. The medium changes between video, sculpture and installation but the tension and magic lasts.

TRIPSITTER, 2020 Frederique Pisuisse Alankomaat / Netherlands; 12:24 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 Sisältövaroitus: Videolla esiintyy häiritsevää kielenkäyttöä, joka saattaa toimia laukaisimena paniikkihäiriöstä tai muista ahdistuneisuushäiriöistä sekä huumeidenkäyttöön liittyvästä traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivillä ihmisillä. Tripsitter on taiteilijan henkilökohtainen matka hänen omiin mieltälaajentaviin kokemuksiinsa. Tunnustuksellinen päiväkirja avaa traumaattisia hallusinogeenisiä huumetrippejä, meditaatiota, paniikkikohtauksia ja kehon ulkopuolisia kokemuksia. Runonluku ohjaa katsojaa tämän vaeltaessa ihmismielen pimeitä puolia havainnollistavalla, paikkaan sijoittumattomalla Gh0stspace-verkkoalustan alasivustoilla. Frederique Pisuisse (s. 1986) on valmistunut maisteriksi (MfA) Goldsmiths Londonista ja kandidaatiksi (BA) Rietveld Academiestä Amsterdamista. Hänen työskentelynsä on intuitiivista infrastruktuurien tutkintaa ja tällä hetkellä hän keskittyy tajuntaa laajentaviin, spekulatiivisiin videoihin sekä poeettisiin ja performatiivisiin installaatioihin.

Content warning: This video contains disturbing language that can be a trigger for people with panic and anxiety associated disorders, and PTSD related to drug use. Tripsitter is a personal journey through various consciousness-expanding moments experienced by the artist. The confessional diary gives an insight into traumatic hallucinogenic drug trips, meditation, panic attacks and out of body experiences. The viewer is navigated by a poetry reading whilst roaming through the Microsite of Gh0stspace, a non-territorial model personifying the dark corners of the human mind. Frederique Pisuisse (b. 1986) holds an MFA from Goldsmiths London, and a BA from the Rietveld Academie, Amsterdam. She has an intuitive art practice exploring infrastructures, which is currently focussed on consciousness-expanding non-dualism in speculative videos and poetic performance installations.

www.frederiquepisuisse.com 61

ALVA II, 2019 Xenia Xamanek & Sophia Ioannou Tanska / Denmark; 24:14 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 ALVA II käsittelee paranormaalia sekä ajatusta äänestä ja reproduktioista aaveina. Teoksessa seurataan Mlleä, ääntä, joka matkustaa eri ulottuvuuksien välisessä kommunikointivälineessä, aavelaatikossa. Mlle kohtaa erilaisia tilanteita, isäntiä, kuoria, aaveita, ääniraitoja sekä ääniä, jotka laulavat, puhuvat, hymisevät ja itkevät. Laulujen ja äänien kautta matkalla koetaan niin romansseja kuin suruakin.

ALVA II works with the themes of the paranormal and the idea of the voice as a ghost and reproductions as phantoms. In ALVA II we follow Mlle, a voice that travels in a ghost box, a communication device for other dimensions. Mlle encounters various scenarios, hosts, shells, ghosts, vocal tracts, other objects and voices that sing, speak, hum and cry. Throughout Mlle’s journey romances and sorrow exist in songs and voices.

Alunperin ALVA II on monikanavainen installaatio, joka koostuu videosta ja nelikanavaisesta äänestä. Installaatio luo äänten suunnan muutoksiin perustuvan ruumiillisen kokemuksen, mikä luo vaikutelman keskellä aaveiden kuoroa tai kehää olemisesta. VAFT esittää ensikertaa teoksen stereoversion.

Originally ALVA II is a multi-channel installation with 1-channel video and 4-channel sound. The installation works as a bodily experience with several shifts in direction of the voices, as if the viewer is standing in the middle of a choir or circle of ghosts. VAFT 2020 presents a stereo version of the original piece.

Xenia Xamanek on valmistunut elektroniseksi säveltäjäksi Jutland Music konservatoriosta. Hän työskentelee musiikin, performanssitaiteen ja kuvataiteen välimaastossa. Sophia Ioannou Gjerding valmistui Jutland Academy of Artsista. Hän työskentelee kuvan, tekstin ja äänen parissa pääasiassa animaation, mutta myös graafisen suunnittelun ja kuvanveiston keinoin.

Xenia Xamanek graduated as an electronic composer from the Jutland Music Conservatory. Works in an intersection between music, performance and visual arts. Sophia Ioannou Gjerding graduated from the Jutland Academy of Arts. Works with images, text and sound - primarily in the form of animated films, but also in graphic works and sculptures.

www.s-i-g.dk/alvaii.html

LANDSTRENGTH, 2019 Jérémy Griffaud Ranska / France; 4:51 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 Langstrength on käsintehdyistä piirroksista ja internetistä leikatuista kuvista koostuva videoanimaatio, jossa nähdään voimakkaita maisemia, kovakuorisia puita ja sotaa lietsovia vuoria. Kasvimaailma on pumpannut rautaa ja valmis tappelemaan.

Landstrength is an animated video composed of handmade drawings and cut-up images from the internet. The film shows powerful landscapes, tough trees and mountains making war. The vegetal world is now body build and ready to fight.

Projekti on saanut innoituksensa sosiaalisessa mediassa esiintyvistä itsensä esittämisen tavoista. Kehokultti ja intensiivinen fitness-kulttuuri toimivat teoksen materiaalina ja sen kielenä. Teos pohtii, miten luomme ja levitämme kulttuuria sosiaalisen median alustoilla ja pelaa miehisen yksilöllisyyden stereotyypeillä sekä uhkaavan maskuliinisuuden sosiaalisilla koodeilla.

The project is inspired by some of the existing ways of representation of self and self-staging through social media. I used the body cult and intense fitness as a material and a language. How we create a culture in social medias and how we try to spread it. This video plays with some stereotypes of the manly individual and social codes of intimidating masculinity.

Jérémy Griffaud (s. 1991) on valmistunut vuonna 2017 monacolaisesta Pavillon Bosio -taidekoulusta. Hän työskentelee piirustus, video ja installaatio välineinään tutkien television, musiikkiteollisuuden ja sosiaalisen median alustojen levittämää populaarikulttuuria sekä kyseenalaistaen kuvien sisältämien identiteettien - niin itsen, ryhmän kuin ideologian luomisen ja esitämisen tapoja.

Jérémy Griffaud (b. 1991) graduated from Pavillon Bosio, art school of Monaco in 2017. He works with drawing, video and installation and his research follows the popular culture spread by TV, music industry and social medias. They question the construction of an image carrying an identity, which can be a self-representation, representation of a group or an ideology.

www.jeremy-griffaud.fr 65

HIT’N’HUG, 2018 to kosie Puola / Poland; 4:57 min Ei puhetta / No dialogue VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 hit’n’hug tarkastelee taiteilijan ammattia työnä, jossa itsestään antaminen on viety äärirajoille. Se koostuu kolmesta vaiheesta, hostaamisesta, lahjojen antamisesta ja tervetulleeksi toivottamisesta, ja samalla niihin liittyvien vihan, epävarmuuden ja väsymyksen tunteiden hyväksymisestä.

hit’n’hug looks closely on art labour as a practice of giving by pushing it to its limits. Its structure draws in three phases, to talk about practices of hosting, gifting, welcoming, whilst concurrently accepting the anger, the insecurities, the tiredness that such gestures imply.

Ensimmäisessä vaiheessa taiteilija paljastaa suhteensa materiaalisuuteen. Suhde on täynnä läheisyyttä, paheksuntaa, mutta myös hoivaa. Taidetyö ei kuitenkaan koskaan riitä. Seuraavassa vaiheessa kosie tuhoaa objektin ja päästää irti kaikesta aiemmin tapahtuneesta. Prosessi kiertyy määränpäähänsä vasta kun kosie omaksuu toivon siitä, että prosessin materiaaliset murtumat luovat yhteenkuuluvuutta sen katsojissa.

In the first phase, the artist is exposing its relationship with the material. A relationship full of closeness, resentment but also care. Yet the art labour is never enough. In the next phase to kosie destroys the object, it lets go of everything that happened before. The process circularly reaches its end, only when to kosie espouses the hope that the material fragments of the process will generate togetherness between its holders.

to kosie (s. 1986) on Helsingissä asuva kuvataiteilija. Sen teokset liittyvät materiaalisuuteen ja kriisiin. Henkilökohtainen - poliittinen kriisi. Käyttäessään itsestään pronominia “se”, kosie haluaa siirtyä kohti henkilöyden etuoikeudesta luopumista ja lähestyä materiaalista todellisuutta. kosien teoksia on ollut esillä Helsingissä, Ateenassa, Moskovassa, Amsterdamissa ja Barcelonassa.

to kosie (b. 1986) is a visual artist based in Helsinki. Its works revolve around materiality of crisis. Personal - political crisis. Pronoun ‘it’ is a gesture of giving up on the privilege of being a person and getting closer to the material reality. to kosie’s works have been presented in Helsinki, Athens, Moscow, Amsterdam and Barcelona.

www.tokosie.tumblr.com 67

HOW TO DISAPPEAR, 2019 Total Refusal Itävalta / Austria; 21:06 min Englanti, tekstitys englanniksi / English, English subtitles VAFT Screening 4: BAD GUY @ Kino Diana Su / Sun 8.11. ◷ 14–16 How to Disappear on tottelemattomuuden ja hylkäämisen teemoja Battlefield-ammuntapelissä tutkiva videoprojekti. Online-pelin sisälle sijoittuvista, Digital Disarmament Movement -taiteilijakollektiivin luomista sotaa ja vastarintaa käsittelevistä performansseista muodostuu videopelin rinnalle esseistinen lyhytelokuva. Synkkiin aiheisiin keskittyvät teokset erottuvat humoristisen otteensa vuoksi. Total Refusal (Robin Klengel, Leonhard Müllner & Michael Stumpf) on avoin taiteilijakollektiivi, joka kritisoi nykyaikaisia videopelejä samalla lainaten niistä taiteellisia elementtejä. Vaikka suurin osa valtavirtapeleistä hyödyntää keskenään samoja taantumuksellisia trooppeja, ala ei haasta pelaajien arvoja, vaan sen sijaan vahvistaa hegemonisia moraalikäsityksiä. Total Refusal -kollektiivin mukaan pelimedia ei tällä hetkellä käsitä omaa kulttuurista potentiaaliaan, minkä vuoksi kollektiivin tavoitteena on omia digitaalisia pelitiloja uudelle käytölle. Kollektiivi liikkuu pelien sisällä, mutta jättäytyy ohjatun pelaamisen ulkopuolelle ja sen sijaan ohjaa pelien resurssit uudenlaisten narratiivien mahdollistamiseen ja toimintaan tarkoituksenaan luoda kriittisen potentiaalin “julkisia” tiloja.

How to Disappear is a video project dealing with the topic of disobedience and desertion within Battlefield, an online shooter game. The artist collective Digital Disarmament Movement creates ingame performances dealing with war and objection. Alongside the video game sequel Battlefield in-game-choreographies forming an essayistic short film. The works, albeit focusing in darksome matters, distinguish themselves by a humorous approach. Total Refusal (Robin Klengel, Leonhard Müllner & Michael Stumpf) is an open artists’ collective which criticizes and artistically appropriates contemporary video games. However, as most mainstream game narratives employ the same infinite loops of reactionary tropes, the genre largely fails to challenge the values of their players and instead affirms hegemonial moral concepts. Acknowledging that this media is currently not realizing its cultural potential, we aim to appropriate digital game spaces and put them to new use. Moving within games but casting aside the intended gameplay, we rededicate these resources to new activities and narratives, looking to create “public” spaces with a critical potential. 69

INSTALLATIONS 5.–8.11.2020 Turun pääkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department, Linnankatu 2 Nastja Säde Rönkkö, 6 Months Without (2019) To / Thu Pe / Fri

9-20 12-20

La / Sat & Su / Sun

11-17

Kaupunginteatterin taideseinä / City Theatre’s art display, Itäinen Rantakatu 14 Sylvain Souklaye, automated pain? (2019) Illusia Juvani, ABDICATION (2019) Laura Magnusson, Blue (2019) To / Thu & Pe / Fri La / Sat Su / Sun

7:30–22 10–22 10–20

6 MONTHS WITHOUT, 2019 Nastja Säde Rönkkö Suomi / Finland; 40:20 min Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles Turun pääkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department 5.–8.11. “Elin kuuden kuukauden ajan täysin ilman internetiä. Kaikki kommunikointi läheisten kanssa ja töihin liittyen, navigointi kaupungissa, sosiaalisuus ja työskentely tapahtui offlinena. Projektin keskiössä oli Somerset House Studiolla Lontoossa sijaitseva tila, jossa järjestin työpajoja ja seminaareja. Ihmiset saattoivat tavoittaa minut kirjeitse, puhelimitse tai vierailemalla studiolla. Videoon sisältyy valikoima kirjeitä, joita kirjoitin ja vastaanotin näiden kuuden kuukauden aikana.”

“For six months, I lived entirely without the Internet. Everything, from personal to professional communication, navigating a city, socializing and working happened offline. At the heart of the project was a space at Somerset House Studios, London where I conducted workshops and seminars. People could reach me by letter writing, phone calls or visiting my studio. The video I submit includes a selection of letters that I wrote and received during the 6 months.”

Nastja Säde Rönkkö (s. 1985) on Helsingissä asuva taiteilija. Hänen teoksiaan on esitetty kansainvälisesti muun muassa Somerset Housessa Lontoossa, FACT:issa Liverpoolissa, Sydneyn Oopperatalossa Sydneyssä ja Kiasmassa Helsingissä.

Nastja Säde Rönkkö (b. 1985) is an artist living in Helsinki. She has exhibited internationally in places such as Somerset House, London, FACT, Liverpool, Sydney Opera House, Sydney and Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki.

www.nastjaronkko.com

AUTOMATED PAIN?, 2019 Sylvain Souklaye Ranska / France; 8 min Äänetön / Silent Kaupunginteatterin taideseinä / City Theatre’s art display 5.–8.11. automated pain? on hiljainen performanssi, joka käsittelee kykyä kokea ja tuntea digitaalista stimulaatiota ja todellista kipua näytön välityksellä. Sylvain Souklaye eristi itsensä digitaalisista ympäristöistä ja ihmisistä viikoksi. Kahdeksan päivän ajan hän vältteli uutisten lukemista ja sosiaalista mediaa eikä puhunut kenellekään. Yhdeksäntenä päivänä hän heräsi kello kuusi aamulla, jätti aamukahvinsa väliin ja avasi läppärinsä, meni The Guardianin nettisivuille ja löysi Jeffrey Epsteiniä käsittelevän jutun.

automated pain? is a quiet performance about the ability to experience and feel digital stimulus and real life pain via the screen as a sensitive filter. Sylvain Souklaye distanced himself from the digital world and people for a week. For eight days, he avoided reading the news, didn’t go on social media. He didn’t talk to anyone. On day nine, he woke up at 6am, skipped his cup of coffee, opened his laptop, went to The Guardian and discovered the “Epstein affair”…

“Palauttaessani yhteyttäni maailmaan halusin tietää kykeninkö vielä tuntemaan ja ajattelemaan. Vai olinko vain automatisoitujen tunteiden ja reaktoiden kokoelma.”

“I wanted to know while re-discovering my connection to the world, if I was still able to feel, to think. Or if I was just an ensemble of automated emotions and automatic reactions.”

Sylvain Souklaye (s. 1980) on ranskalainen performanssi- ja installaatiotaiteilija. Hän tutkii pakkomielteisesti intiimiyksiä ihmisistä, jotka eivät kuulu määrättyyn sukupuoleen, luokkaan, ihonväriin tai kansallisuuteen. Souklayen metodeihin kuuluvat intensiiviset fyysiset aktit sekä häiritsevän intiimiyden käyttö.

Sylvain Souklaye (b. 1980) is a French performance and installation artist. He is obsessed with sampling intimacies about people who don’t belong to a determinate identity, gender, class, colour or nationality. Sylvain Souklaye’s methods characteristically involve intense physical acts as well as the use of unsettling intimacy.

www.sylvainsouklaye.com 75

ABDICATION, 2019 Illusia Juvani Suomi / Finland; 10 min Äänetön & englanti / Silent & English Kaupunginteatterin taideseinä / City Theatre’s art display 5.–8.11. Queerin ja muunsukupuolisuuden estetiikka ovat tapoja esittää itseämme ja toiseuttamme sekä sanallistaa se, mikä tekee meistä kohteen. Se riisuu etuoikeutemme tehden meistä vihan ja sorron kohteita.

The queer and non-binary aesthetics are ways to state ourselves and our otherness. It pronounces what makes us the target. It strips away our privileges and makes us objects of hate and oppression.

Abdication on videoperformanssi, jossa taiteilija tuijottaa katsojaa patriarkaatin lopun julistuksen rullatessa ruudun alareunassa.

Abdication is a video performance where the artist stares at the viewer and underneath scrolls through a declaration of the end of patriarchy.

Illusia Juvani (s. 1988) on Ylitorniosta kotoisin oleva muunsukupuolinen queer- ja transartivisti. Lapsena hänen idolinsa oli Pieni merenneito -elokuvan Ursula. Nykyisin Juvani asuu ja työskentelee Helsingissä.

Illusia Juvani (b.1988) is a queer trans non-binary artivist, originally from Ylitornio, Finland. As a child their idol was Ursula from the Little Mermaid. They currently live and work in Helsinki, Finland.

BLUE, 2019 Laura Magnusson Kanada / Canada; 12 min Äänetön / Silent Kaupunginteatterin taideseinä / City Theatre’s art display 5.–8.11. Blue on lyhytelokuva, joka on kuvattu yli 20 metrin syvyydessä Meksikon Cozumelissa.

Blue is a short film, shot entirely underwater, 70 feet beneath the surface of Cozumel, Mexico.

Yksin, meren loputtomalla tundralla, simpukankuorimaiseen parkaan pukeutunut nainen liikkuu, uloshengittää ja kaivautuu läpi seksuaalisen väkivallan jälkeiseen elämään. Vesi, jossa yhdistyvät potentiaalinen tuhovoima ja hoitokyky sekä happisäiliön paino, johon sisältyy selviytymisen lupaus ja lähestyvän tyhjentymisen uhkaavuus, ilmentävät traumaattisen kokemuksen kokonaisuutta. Nainen todistaa trauman monimutkaisuutta ja jatkuvaa parantumisen prosessia tässä yliluonnollisessa ympäristössä.

Alone on an endless ocean “tundra,” wearing a clamshell-like parka, a woman moves, exhales, and burrows through the afterlife of sexual violence. The medium of water, with its destructive potential and capacity to heal, in addition to the weight of an air tank, with its promise of survival and threat of impending emptiness, hold the fullness of traumatic experience. In this psychic landscape, she bears witness to the complex nature of trauma and the ongoing process of healing.

Laura Magnusson (s. 1985) on kanadalainen taiteilija ja elokuvantekijä Manitoban Winnipegistä. Kanadan valtion tahot ovat rahoittaneet hänen työskentelyään ja hänen toteuttamansa julkinen veistos on pysyvästi esillä Manitoban yliopistolla.

Laura Magnusson (b. 1985) is a Canadian multidisciplinary artist and filmmaker from Winnipeg, Manitoba. She has received funding from all levels of Canadian government and has a permanent public sculpture on display at the University of Manitoba.

www.lauramagnusson.com 79

FIVE YEARS OF VAFT VAFT 5 v. -juhlanäytös / 5th Anniversary Screening Kino Diana, Humalistonkatu 3 La / Sat 7.11. ◷ 14–15 VAFT:ia on viiden vuoden aikana juryttänyt joukko kiinnostavia kuvataiteilijoita ja elokuvantekijöitä. VAFT 5 v. esittelee nyt heidän tuotantoaan. / A selection of interesting artists have worked as a jury for five years of VAFT. Now VAFT presents a selection of their works as an anniversary screening. Heidi Tikka, On the Threshold of Liberty (1991) Salla Tykkä, Zoo (2006) Mika Taanila, Patentti Nr. 314805 / Patent Nr. 314805 (2020) Mika Taanila, Optinen ääni / Optical Sound (2006) Hertta Kiiski, WE VIII (2020) Artor Jesus Inkerö, Jab (2020) Reija Meriläinen, Master Longclaws (working title) (2020) 81

VAFT 2016 Juryttäjä / Juror

HEIDI TIKKA On the Threshold of Liberty, 1991 Englanti / English; 10:35 min VAFT 5th Anniversary Screening @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 14–15 Teos tutkii oman kielen hajoamisen kokemusta vieraassa kulttuurissa, jossa joutuu ulkopuolisen sivustakatsojan asemaan ja kamppailemaan merkitysten luomiseksi. Elokuva analysoi samanaikaisesti myös naistaiteilijaan kohdistuvien odotusten paradoksaalisuutta. Heidi Tikka (s. 1959) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Hänen teoksensa ovat konteksti- ja paikkasidonnaisia installaatioita ja niihin kuuluu usein osallistavia prosesseja. Teosten tarkastelun kohteena ovat erilaiset ihmisten ja informaatiojärjestelmien rajapinnat ja ne asettavat usein katsojansa performatiiviseen ja ruumiilliseen suhteeseen osaksi installaatioteosta.

The film examines the experience of a breakdown of one’s own language. It is a record of personal struggle in trying to construct meaning as an outsider in a foreign culture. However, it could also be seen as an effort to understand the nature of the paradoxical expectations a female filmmaker is likely to encounter. Heidi Tikka (b. 1959) is a visual artist based in Helsinki. She works on context and site-specific installations that often involve participatory processes. Her works inquire into the interfaces between humans and information systems and they often place the spectator in a performative, embodied relation with the work.

www.heiditikka.com

VAFT 2017 Juryttäjä / Juror

SALLA TYKKÄ Zoo, 2006 Ei puhetta / No dialogue; 12 min VAFT 5th Anniversary Screening @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 14–15 ”Kuvasimme Zoo -lyhytelokuvan syksyllä 2005. Olin jo aiemmissa teoksissa hyödyntänyt valtavirtaelokuvaa lainaamalla teoksiini eri elokuvagenrejen kuva-aiheita ja musiikkia. Zoo:ssa halusin kuvata elokuvan ja todellisuuden kokemuksen rajankäyntiä. Teoksessa Alfred Hitchcockin jännityselokuvista esikuvansa löytävä naishahmo liikkuu syksyisessä tämän päivän eläintarhassa. Naisen tarkentaessaan kameraansa eläinaitauksiin tapahtuu siirtymiä, mahdollisesti naisen omassa mielessä, väkivaltaiseen vedenalaiseen otteluun. Näiden maailmojen välille kasvaa uhkaava jännite ja samalla nainen tulee tietoiseksi häntä kuvaavasta elokuvakamerasta, jota pakenee loppuun saakka.” Salla Tykkä (s. 1973) asuu ja työskentelee Helsingissä. Tykkä on käyttänyt välineinään valokuvaa ja liikkuvaa kuvaa vuodesta 1995 alkaen. Hänen teoksensa käsittelevät muistia sekä arjen kuvissa heijastuvia valtarakenteita.

“We filmed the shortfilm ‘Zoo’ in Autumn 2005. I had already in my previous work utilized mainstream film by loaning photo subjects and music from different movie genres. In ‘Zoo’ I wanted to capture the crossing border between film and reality. In this video a woman protagonist inspired by Alfred Hitchcock’s thrillers roams in the autumnal zoo of today. As the woman focuses her camera on the enclosures, transitions to a violent underwater fight take place, happening possibly in her own mind. Between these two worlds an ominous tension is building up as the woman becomes aware of the film camera following her, which she flees from until the end.” Salla Tykkä (b. 1973) lives and works in Helsinki. She has been working with photography, video and film since 1995. Her work mainly deals with audiovisual memory and the power structures within the everyday visual narratives.

www.sallatykka.com 85

Mika Taanila, Optinen ääni / Optical Sound (2006)

VAFT 2018 Juryttäjä / Juror

MIKA TAANILA Patentti Nr. 314805 / Patent Nr. 314805, 2020 Ei puhetta / No dialogue; 3 min Optinen ääni / Optical Sound, 2006 Ei puhetta / No dialogue; 6 min VAFT 5th Anniversary Screening @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 14–15 Patentti Nr. 314805 Suomalainen insinööri Eric Tigerstedt ratkaisi äänielokuvapulman jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kaikki kuvat ja äänet on muokattu jäljelle jääneistä koemateriaaleista vuodelta 1914.

Patent Nr. 314805 Finnish engineer Eric Tigerstedt solved the dilemma of sound-on-film already before World War I. All images and sounds are produced from the surviving test materials originally created in 1914.

Optinen ääni Vanhenevat toimistokoneet muuttuvat tulevaisuuden soittimiksi. Elokuva perustuu [The User] -yhtyeen Sinfoniaan nro 2 pistematriisikirjoittimille.

Optical Sound Obsolete office tools transform into musical instruments of the future. The film is based on The Symphony #2 for Dot Matrix Printers by [The User].

Mika Taanila (s. 1965) on helsinkiläinen elokuvantekijä ja kuvataiteilija, jonka teokset sijoittuvat dokumentin, kokeellisen elokuvan ja kuvataiteen välimaastoon. Hänen elokuvansa käsittelevät usein tulevaisuuden utopioita, teknologian haavoittuvuutta sekä ihmisen ja koneen välistä suhdetta.

Mika Taanila (s. 1965) is a filmmaker and visual artist based in Helsinki, Finland. He works with documentaries, experimental film and visual arts. Human engineering, utopias, failures and man-machines are recurring themes in his films and installations.

www.mikataanila.com 87

VAFT 2019 Juryttäjä / Juror

HERTTA KIISKI WE VIII, 2020 Ei puhetta / No dialogue; 8 min VAFT 5th Anniversary Screening @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 14–15 Näiden ihanien olentojen keskinäinen yhteys, kuin kala- tai lintuparven synkronia, liudentuminen toisiinsa, tilan täyttävä läsnäolo, intuition ja improvisaation lahjoittamat rytmit ja energiat, puoli elämää siinä kameran edessä.

The connection between these lovely creatures, like the syncronization of a school of fish or a flock of birds, becoming palatalized to each other, a presence that fills the space, rhytms and energies gifted by intuition and improvisation, half a life right there in front of the camera.

Kahdeksan vuotta läsnäoloa liitää ja matelee kahdeksassa minuutissa Erik Satien Gymnopdien (1888) soidessa. WE VIII:n materiaali on kuvattu installaatioiden osiksi vuosina 2013–2020 – useimmiten samassa paikassa, missä ne on esitetty.

Eight years of presence flies and crawls by in eight minutes as Gymnopdien (1888) by Erik Satie plays. The material on WE VIII has been shot as parts of installations between the years 2013–2020, usually in the same place in which they’ve been presented in.

Hertta Kiiski (s. 1973) työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan, objektien, tilan ja usein eläinten ja tyttäriensä kanssa. Hänen teoksensa käsittelevät rakkautta, empatiaa sekä ihmisten, ei-inhimillisen ja tilan välisiä suhteita pohjautuen usein posthumanismin ja ekofeminismin ajatuksiin. Kiiski on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiasta 2012 ja kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2015. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä Violet Sea oli esillä Valokuvataiteen museossa 2019.

Hertta Kiiski (b. 1973) works with photography, video, objects, space and often with animals and her daughters. Her art work focuses on love and empathy as well as human, non-human and space related relations and is often based on the ideas of post-humanism and ecofeminism. In 2012 Kiiski graduated from Turku Arts Academy and in 2015 she graduated as a Master of Fine Arts from Academy of Fine Arts in Helsinki. Her latest solo exhibition was ‘Violet Sea’ in The Finnish Museum of Photography in 2019. 89

VAFT 2020 Juryttäjä / Juror

ARTOR JESUS INKERÖ Jab, 2020 Englanti, ei tekstitystä / English, no subtitles; 8 min VAFT 5th Anniversary Screening @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 14–15 Kuvassa taiteilija makoilee performanssistudion lattialla. Hänen vieressään on sinertävä vesipullo ja taustalla näkyy isot ikkunat ja peiliseinä. Inkerö on työstämässä uutta videota, jonka hän on aikeissa esittää Video Art Festival Turussa.

In the picture the artist is laying on the floor of a performance studio. Next to them is a blue water bottle and on the background there are big windows and a mirror wall. Inkerö is working on a new video, which they plan to premiere at the Video Art Festival Turku.

Artor Jesus Inkerö (s. 1989 Suomessa) asuu ja työskentelee Amsterdamissa. Inkerö työskentelee pääasiassa performanssin, videon ja valokuvan parissa. Inkerön teoksia on ollut esillä New Museumissa, Kunsthal Charlottenborgissa, Kiasmassa, Beursschouwburg-teatterissa ja Wäinö Aaltosen Museossa.

Artor Jesus Inkerö (b. 1989 in Finland) lives and works in Amsterdam. Inkerö is known for performances, videos and photographs. Their works have been presented notably in New Museum, Kunsthal Charlottenborg, Kiasma, Beursschouwburg theatre and Wäinö Aaltonen Museum.

VAFT 2020 Juryttäjä / Juror

REIJA MERILÄINEN Master Longclaws (työnimi / working title), 2020 Englanti, tekstitys englanniksi / English, English subtitles; 6 min VAFT 5th Anniversary Screening @ Kino Diana La / Sat 7.11. ◷ 14–15 Sisältövaroitus: teos sisältää seksuaalisuuden kuvailua.

Content warning: the work contains describing of sexuality.

Master Longclaws (työnimi) on uusi, VAFT:iin valmistuva ja siellä ensi kertaa esitettävä videoteos. Se on lyhyt tarina kutinasta, jota ei ihan ylety raapimaan.

Master Longclaws (working title) is a brand new video work that Meriläinen is premiering at VAFT. It is a short story about an itch that needs scratching.

Reija Meriläinen (s. 1987) on helsinkiläinen taiteilija, joka yhdistelee työskentelyssään digitaalista ja materiaalista. Hän työskentelee videotaiteen, kuvanveiston, installaation sekä videopelien parissa. Hänen töitään on voinut nähdä mm. ARS17-näyttelyssä Kiasmassa sekä Turku Biennaalissa 2018. Vuonna 2019 hänelle myönnettiin mediataiteen AVEK-palkinto.

Reija Meriläinen (b. 1987) is a Helsinki-based artist whose work combines the digital and material. Meriläinen works with video, sculpture, installation, and video games. Their work has been shown in exhibitions in Finland and abroad, including the ARS17 exhibition in Kiasma museum in Helsinki and the Turku Biennial in 2018. In 2019, they were granted the AVEK media

STRAIGHT THROUGH THE WALL 2020 Ulkoilmanäytös / Outdoor screening To / Thu 5.11. ◷ 20–22 Turun pääkirjaston pääsisäänkäynti / Turku Main Library main entrance, Linnankatu 2 Yhteistyössä / In collaboration with Straight Through the Wall

96 96

STRAIGHT THROUGH THE WALL (STTW) kutsuu vuosittain taiteilijoita tutkimaan ja pohtimaan vapaamuotoisesti esittävää taidetta ja tekemään videoita, jotka käsittelevät nykyajan ihmisyyttä. STTW:n toimintatapa tuo yhteen erilaisia ääniä ja perspektiivejä, jotka sekoittuessaan, yhdistyessään ja toisaalta erillään pysyessään muodostavat dokumentaation siitä, millaista on elää tässä ja nyt. VAFT:ssa nähdään STTW:n vuoden 2020 ohjelmistosta valittua videotaidetta.

Each year, STRAIGHT THROUGH THE WALL (STTW) invites artists to explore portraiture in an open-ended manner, to consider and make videos about what it means to be human in the present era. STTW’s vertical programming is a merging of different voices and perspectives, intermixed, connected yet separate, all coming together to form a document of what it’s like to live here & now. In VAFT we present selected works from STTW’s 2020 program.

STRAIGHT THROUGH THE WALL on sissi-aatteella toimiva taidekollektiivi, joka projisoi videotaidetta seinille kaikkialla New Yorkissa. Screeningit kaupunkimaisemassa sulauttavat taiteen yhteen New Yorkin vaihtelevan arkkitehtuurin kanssa ja tuovat sen ulos gallerioiden ja näyttelyiden jäykistä rakenteista suoraan suuren yleisön nähtäväksi.

STRAIGHT THROUGH THE WALL is a guerrilla Arts collective that projects video art onto walls throughout NYC. Every screening incorporates art into the cityscape, merging it with New York’s varied architecture, bringing it out of the rigid structures of galleries & exhibitions, and delivering it directly to the masses.

Teokset / Works: Moran Dankner, Recoil (2019) Melissa Vogley Woods, Graphic Score for Solo Violin (2020) Tracy Abbott Szatan, Life Cycle 4 by (2019) Kitoko Diva, [I come to you as the myth] (2020) Ash Coates, Meteatrophic (2020) Jenn Ruff, Lost at Sea (2020) Nic Koller, Empty Without Me (2020) 97 97

DOCDETAIL Näytös & seminaari / Screening & seminar Pe / Fri 6.11. ◷ 18–22 Kino Diana, Humalistonkatu 3 Yhteistyössä / In collaboration with DocTurku

98 98

DocDetail on DocTurku ry:n järjestämä tapahtuma, jossa tutkitaan dokumentaarisen elokuvan ja videotaiteen yhteyksiä. Ohjelmaan kuuluu pitkä elokuva sekä moderoitu seminaari, johon osallistuu myös kolme elokuvantekijää elokuvaprojekteineen. Seminaari käsittelee sitä, mikä on yksityiskohtien rooli esitettävissä elokuvissa. Elokuvissa pienikin asia voi nimittäin kertoa jostain suuresta.

DocDetail is an event organised by DocTurku ry that explores the connections between documentary film and video art. The program includes a feature length documentary and a moderated seminar with filmmakers from three Finnish film projects. The seminar will focus on the role of details in the presented films. Because even a small detail can mean something big.

Elokuvista yksi on pitkä, ja se esitetään ensimmäisenä. Keskustelun lomassa puolestaan esitetään kolme lyhyempää elokuvaprojektia. Seminaarin moderoi ohjaaja-käsikirjoittaja Elina Talvensaari (Neiti Aika, Puhtaus ja vaara, Miten marjoja poimitaan), joka keskustelee esitettyjen elokuvaprojektien tekijöiden kanssa. Seminaari pidetään englanniksi.

The seminar will be moderated by director-screenwriter Elina Talvensaari (Lady Time, Purity and Danger, How To Pick Berries) who will talk with the filmmakers of the Finnish film projects about their films. The discussion deepens our understanding of the importance of details and how filmmakers make decisions about what to focus on in their films. The seminar will be held in English.

Teokset / Works: Tali Yankelevich, My Darling Supermarket (2019) Hanna Hovitie, Terraria (2019) Milja-Liina Moilanen & Eveliina Pasanen, Respect (Working title) Rosaliina Paavilainen, Täysille katsomoille (2020) DocTurku ry on turkulainen yhdistys, joka edistää kotimaisten ja ulkomaisten dokumenttielokuvien alueellista esittämistä. Yhdistys tunnetaan parhaiten Doc Lounge Turku -dokumenttiklubien järjestäjänä. Klubien konseptiin kuuluu järjestää jokaisen elokuvan yhteydessä oheisohjelmaa kuten keskustelua tai työpajoja.

DocTurku ry is an association that regularly screens Finnish and foreign documentary films in Turku. It is best known for organizing the documentary film club Doc Lounge Turku. Every Doc Lounge screening includes a discussion, workshop or other fun activities based on the given film.

99 99

MUSIIKKIVIDEORAATI / MUSIC VIDEO PANEL Pe / Fri 6.11. ◷ 19-21 Bar Kuka, Linnankatu 17 Yhteistyössä / In collaboration with Oulu Music Video Festival K-18

100 100

Bar Kukan legendaarinen levyraati taipuu VAFT:in audiovisuaalisessa käsittelyssä musavideoraadiksi, joka toteutetaan yhteistyössä Oulu Music Video Festivalin kanssa. Tapahtuman juontaa OMVF:n taiteellinen johtaja Anna-Mari Nousiainen.

VAFT turns the legendary record review night of Bar Kuka into a music video review which will be put together with Oulu Music Video Festival. Anna-Mari Nousianen, the Artistic Director of OMVF, will be hosting the event.

Videoita kommentoimassa muusikot Annina Auf ja Jori Hulkkonen, kuvataiteilija Hertta Kiiski sekä elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Lauri-Matti Parppei.

The jury features musicians Annina Auf and Jori Hulkkonen, together with visual artist Hertta Kiiski and film director and screenwriter Lauri-Matti Parppei.

Maailman vanhin musiikkivideofestivaali, Oulu Music Video Festival, nostaa neljän päivän ajan valkokankaalle tuoreita kotimaisia videoita sekä esittelee pop-kulttuurin kiehtovimpia ilmiöitä. Festariklubit ja muu oheisohjelma viihdyttävät kaupungin kaduilla ja kuppiloissa. Parhaat musiikkivideot ja niiden tekijät palkitaan mysteerin verhoamassa Pumpeligaalassa. OMVFissa tarjolla on ennakkoluulotonta edelläkävijyyttä ja pohjoista outoutta! / Oulu Music Video Festival is a four-day spectacle of music and moving pictures. Hundreds of fresh Finnish music videos hit the big screen and the best compete in the Finnish Music Video Competition. The festival also displays the most fascinating phenomena of pop culture and organizes live clubs and other music video-related activities in local bars. Celebrating the visualisation of music and promoting Finnish music video. Nordic oddity & Cutting edge DIY! 101 101

HALUAN NÄHDÄ HUOMISEN (I WANT TO SEE THE FUTURE) Näytös & paneelikeskustelu / Screening & panel discussion La / Sat 7.11. ◷ 17-19 Kino Diana, Humalistonkatu 3 Yhteistyössä / In collaboration with AV-arkki

102 102

“Armon vuonna 2020 tulevaisuusaiheisen näytöksen kokoaminen viettää väkisinkin dystooppisiin suuntiin. Tämän näytöksen teokset lähestyvät kuitenkin aihetta uteliaina kuin pikkutyttö Johanna Lecklinin videossa Huominen: ”Haluan nähdä huomisen!” Teoksissa ei niinkään maalailla maailmanloppua vaan tutkitaan merkityksiä ja kohtaamisia muuttuvassa maisemassa.

“Given it is 2020, curating a screening with ”future” as a theme might lead to dystopian directions. The videos in this screening, however, approach ”future” with a mindset as curious as that of the little girl in Johanna Lecklin’s Tomorrow: ”I want to see Tomorrow!” Thus, the videos are not apocalyptic but rather explorations on significations and encounters in a landscape that is going through a drastic change.

Anssi Kasitonnin ja Joonas Hyvösen teoksissa tulevaisuuden kokijoina ovat vampyyrilepakko ja karhukainen. Anni Puolakka & Erika Roux kuvittelevat meille, millaista on tulevaisuuden toimettomuus. Henna-Riikka Halonen ja Juha van Ingen palaavat avaruusromanttisen retrofuturismin rikospaikoille: ikoniseen Futuro-taloon ja Voyager-luotaimien kultaisen levyn vilpittömiin tervehdyksiin.“

In Anssi Kasitonni’s and Joonas Hyvönen’s videos we meet a vampire bat and a tardigrade as future protagonists. Anni Puolakka & Erika Roux imagine how the inertia and being obsolete look like in the future. Henna-Riikka Halonen ja Juha van Ingen take us back in the crime scene of the retrofuturistic space romanticism: to the iconic Futuro cabin designed by Finnish architect Matti Suuronen and to the sincerity of the Voyager space probe and its golden record.”

Näytöksen on kuratoinut AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen.

Screening is curated by programme coordinator of AV-arkki Tytti Rantanen.

Teokset / Works (~67min): Johanna Lecklin, Huominen (2007) Anssi Kasitonni, Finnish Midsummer 2169 (2016) Joonas Hyvönen, Bog Body (2019) Anni Puolakka & Erika Roux, Vanitas (2019) Henna-Riikka Halonen, Hienoista manipulointia (2012) Juha van Ingen, Hello Everybody (2018) AV-arkki on tehnyt uraauurtavaa työtä kokeellisen audiovisuaalisen taiteen levittäjänä jo vuodesta 1989 ja myötävaikuttanut suomalaisen mediataiteen kansainväliseen menestykseen. Yli 2000 teosta ja yli 200 taiteilijaa käsittävä levitysarkistomme kasvaa samanaikaisesti kohti suomalaisen mediataiteen historiaa että tulevaisuutta. Näytöstä seuraa paneelikeskustelu, jossa kutsutut vieraat puhuvat videotaiteen ja liikkuvan kuvan tulevaisuudesta. Millaisena tulevaisuutta kuvataan? Missä videotaidetta tulevaisuudessa katsotaan? Keskustelemassa mediataiteilijat Reija Meriläinen ja Kristoffer Ala-Ketola sekä Turun taidemuseon amanuenssi ja VAFT:in tuottaja Annina Sirén. Keskustelua moderoi AV-arkin Tytti Rantanen.

AV-arkki is the Distribution Centre for Finnish Media Art. AV-arkki distributes and promotes Finnish media art worldwide. AV-arkki has been a pioneering distributor for over 23 years and has opened up opportunities for artists to get their works recognized internationally. The screening is followed by a panel discussion in Finnish, in which guests talk about the future of video art and moving image. How future is portrayed? Where will video art be seen in the future? The panel features artists Reija Meriläinen and Kristoffer Ala-Ketola and curator Annina Sirén. The discussion is moderated by Tytti Rantanen, the Programme Coordinator of AV-arkki.

103 103

VIINIÄ & VIDEOTAIDETTA / WINE & VIDEO ART La / Sat 7.11. ◷ 19-21 Bar Ö, Linnankatu 7 Yhteistyössä / In collaboration with Let Me Wine K-18 Illan maistelumenussa VAFT:in ohjelmisto yhdistyy Let Me Winen naturalviineihin Bar Ö:n kotoisassa tunnelmassa. Näytöksen neljä videoteosta saa parikseen neljä sommelierin esittelemää viiniä. Viinipaketin hinta on 20€ / osallistuja. Näytökseen voi osallistua myös ilman viinipakettia.

104

In this part of the menu VAFT’s programme is tossed together with Let Me Wine natural wines in the cozy atmosphere of bar Ö. The screening consists of four video art pieces paired with four different wines presented by a sommelier. The wine menu costs 20 € / person. You don’t need to purchase the wine menu to participate.

105

ECCE HOMO Screening Su / Sun 8.11. ◷ 16–18 Kino Diana, Humalistonkatu 3 Yhteistyössä Tampereen elokuvajuhlat / In collaboration with Tampere Film Festival “Tampereen elokuvajuhlilla on kunnia osallistua VAFTiin kuuden lyhytelokuvan verran. Näytöksen kantavana teemana on ihmisyys/ihmiskunta. Mieltäni on askarruttanut se, miten ihminen on päätynyt nykyisen kaltaiseen tilanteeseen lajina. Miksi ihmiskunta toimii näin, vaikka on selvää ettei lajimme toiminta ole elämää säilyttävää vaan sitä tuhoavaa? Voisiko lajimme jotkin piirteet selittää itsetuhoisuuden?

106 106

“Tampere Film Festival is honoured to contribute to VAFT by providing a screening of six shortfilms. The theme for the screening is humanity. I have been wondering how we humans have ended up in the current situation as a species. Why do we do things that we know to be destructive instead of life preserving? Could some of our traits as a species explain this self-destructiveness?

Katsokaamme peiliin, jona myös taide voi toimia. Näytöksen elokuvien kautta pohdin ihmisyyttä ja ihmisen paikkaa ilmasto- ja biodiversiteettikriisissä. Mitä olemme lajina, myös suhteessa muihin lajeihin. Mikä tekee ihmisen: moraali, itsetietoisuus? Miten olemme saattaneet maailman tähän tilaan? Näytös ei missään nimessä ole vastaus, vain sarja hypoteeseja.”

Let’s take a look in the mirror which art can provide. These films make me think of humanity and our position in the climate and biodiversity crisis. What we are as a species, and what we are in relation to other species. What makes us human: morals, self-counsciousness? How have we brought the world into this situation? This screening is in no way an answer, but a series of hypotheses.”

Näytöksen on kuratoinut Tampereen elokuvajuhlien ohjelmistopäällikkö Riina Mikkonen.

Screening is curated by Riina Mikkonen, programmer of Tampere Film Festival.

Teokset / Works: Pedro Casavecchia, Pulsion (2019) Lukas Marxt, Imperial Valley (cultivated run-off) (2018) Stéphanie Lansaque & Francois Leroy, CADAVRE EXQUIS (2018) Ronny Trocker, Estate (2016) Randa Maroufi, Bab Sebta (2019) Corina Schwingruber Ilic, All inclusive (2018)

Tampereen elokuvajuhlat on Pohjoismaiden suurin lyhytelokuvafestivaali, joka juhli tänä vuonna 50:ttä vuottaan. “Tampereen elokuvajuhlille elokuvassa ovat yhtä tärkeitä etiikka ja estetiikka. Pitää olla sanottavaa ja kyky sanoa se.” / Tampere Film Festival is the biggest short film festival in the Nordic countries, and this year they celebrated their 50th anniversary. “We equally value both the ethics and the aesthetics of films at the Tampere Film Festival. One must have something to say and the ability to say it.”

107 107

VAFT 2020 OHJELMA / PROGRAMME TO / THU 5.11. 7.30–22 VAFT 2020 -teoksia esillä Kaupunginteatterin taideseinällä / VAFT 2020 works on City Theatre’s art display, Itäinen Rantakatu 14 9–20

Nastja Säde Rönkkö, 6 months without Turun pääkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department, Linnankatu 2

18–20

Avajaiset / Opening party & VAFT screening 1: EASIER TO RUN Kino Diana, Humalistonkatu 3

20–

Avajaisten jatkot / Opening after party Bar Ö, Linnankatu 7

20–22

Ulkoilmanäytös / Outdoor screening with Straight Through the Wall Turun pääkirjaston pääsisäänkäynti / Turku Main Library main entrance, Linnankatu 2

PE / FRI 6.11. 7.30–22 VAFT 2020 -teoksia esillä Kaupunginteatterin taideseinällä / VAFT 2020 works on City Theatre’s art display, Itäinen Rantakatu 14

108

12–20

Nastja Säde Rönkkö, 6 months without Turun pääkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department, Linnankatu 2

16–18

VAFT screening 2: BORN, NEVER ASKED Kino Diana, Humalistonkatu 3

18–22

DocDetail -screening & seminar with DocTurku Kino Diana, Humalistonkatu 3

19–21

Musiikkivideoraati / Music Video Panel with Oulu Music Video Festival Bar Kuka, Linnankatu 17

Kaikkien näytösten yhteydessä lyhyt Q&A paikalla olevien taiteilijoiden kanssa All screenings include a short Q&A with the artists present.

ESTEETTÖMYYS / ACCESSIBILITY: Kino Diana Esteetön kulku pyörätuolilla kulkeville sekä esteetön wc. / The building and it’s toilet are accessible for wheelchair users. Bar Kuka Tila on esteellinen pyörätuolilla kulkeville. / The bar is not accessible for wheelchair users. Bar Ö Esteetön kulku pyörätuolilla kulkeville sekä esteetön wc. / The bar and it’s toilet are accessible for wheelchair users. Turun Kaupunginkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department Kirjaston pääsisäänkäynti on esteetön pyörätuolilla kulkeville, ja musiikkiosastolle pääsee hissillä. / The library’s main entrance is accessible for wheelchair users, and an elevator operates between the Music Department and the ground floor. Turun Kaupunginteatterin taideseinä / Turku City Theatre’s art display: Seinän edustalle on esteetön pääsy. / Accessible for wheelchair users.

LA / SAT 7.11. 10–22

VAFT 2020 -teoksia esillä Kaupunginteatterin taideseinällä / VAFT 2020 works on City Theatre’s art display, Itäinen Rantakatu 14

11–17

Nastja Säde Rönkkö, 6 months without Turun pääkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department, Linnankatu 2

14–15

VAFT 5 v. -juhlanäytös / VAFT 5th Anniversary Screening Kino Diana, Humalistonkatu 3

15–17

VAFT screening 3: FAMILIAR FEELING Kino Diana, Humalistonkatu 3

17–18

Haluan nähdä huomisen (I want to see the future) -screening with AV-arkki Kino Diana, Humalistonkatu 3

18–19

Paneelikeskustelu / Panel discussion with AV-arkki Kino Diana, Humalistonkatu 3

19–21

Viiniä & Videotaidetta / Wine & Video Art with Let Me Wine Bar Ö, Linnankatu 7

SU / SUN 8.11. 10–20

VAFT 2020 -teoksia esillä Kaupunginteatterin taideseinällä / VAFT 2020 works on City Theatre’s art display, Itäinen Rantakatu 14

11–17

Nastja Säde Rönkkö, 6 months without Turun pääkirjaston musiikkiosasto / Turku Main Library Music Department, Linnankatu 2

14–16

VAFT screening 4: BAD GUY Kino Diana, Humalistonkatu 3

16–18

ECCE HOMO -screening with Tampere Film Festival Kino Diana, Humalistonkatu 3

18–19

VAFT 2020 Yleisön suosikit / Audience Favourites -screening Kino Diana, Humalistonkatu 3 109