Page 1

Va a s a n Y l i o p i s t o n Y l i o p p i l a s k u n n a n

H ISTORIIKKI 1968 – 2003


Vaasan Yliopiston Ylioppilaskunnan historiikki 1968–2003 Toimittaneet: Olli Kohonen ja Emilia Kullas Ulkoasu: Jyri Heimo, Arktios Oy ISBN 952-91-6892-6 © Vaasan Yliopiston Ylioppilaskunta Ykkös-Offset, Vaasa 2004


ESIPUHE Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan historia ulottuu alkusyksyyn 1968. 35-vuotisjuhlansa kunniaksi ylioppilaskunta päätti toimittaa historiikin, jossa raotetaan hieman historian hämyisiä verhoja sen perustamis-vuodesta lähtien. Taival kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta monitieteellisen yliopiston ylioppilaskunnaksi on ollut pitkä ja mutkainen. Perustamisestaan lähtien ylioppilaskunnan toimijat ovat tehneet vaikuttavaa ja päämäärätietoista työtä sen eteen, että olisimme arvostettu kumppani niin yliopisto- ja yrityselämässä kuin yhteiskunnassakin. Joustavana ja tehokkaana organisaationa VYY on pyörittänyt yrityksiä, edistänyt ylioppilastalohanketta, vaikuttanut yliopiston hallinnossa ja palvellut jäsenistöään. Vuosien aikana on jäsenistön keskuuteen pyritty luomaan aitoa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä edistetty opiskelun edellytyksiä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. VYY on alueensa suurin ja vaikutusvaltaisin ylioppilaskunta. Ylioppilaskunnan jäsenyyden merkiksi Vaasan yliopiston opiskelijat ovat oikeutettuja kantamaan punaisia haalareita ja ylioppilaslakeissaan omaa lyyraa. Vuosi on opiskelijavaikuttamisen kannalta lyhyt aika. Vuoden aikana ei uudisteta koulutusjärjestelmiä tai rakenneta maailman parasta ylioppilastaloa. Kolmen vuosikymmenen aikana tosin ehtii tapahtua jo paljon. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, joten sen vuoksi on tärkeää tietää mistä on tulossa. Vaasassa 1. joulukuuta 2003

Kalle Pinni Hallituksen puheenjohtaja 2003 Vaasan yliopiston ylioppilaskunta


SISÄLLYSLUETTELO PROLOGI: KUINKA VAASAN KAUPPAKORKEAKOULU SAI ALKUNSA ..................................................................................... 8 VAASAN KAUPPAKORKEAKOULUN YLIOPPILASKUNTA 1968–1980.................................................................................. 10 YLIOPPILASKUNTA PERUSTETAAN .................................................................................................................11 SYL, Säätiö ja Lehtola...................................................................................................................................................11 SYL tulee kylään - kaksi delegaatiota ........................................................................................................................... 12 Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan perustava kokous .................................................................................. 15 KÄYNNISTYSVUODET .................................................................................................................................... 17 Organisaatio pystyyn tyhjästä ....................................................................................................................................... 17 Ylioppilaskunnalle yleinen peruskivi.............................................................................................................................. 19 Kehitysmarkkoja kokoon............................................................................................................................................... 19 Tutkimus- ja kehittämispäivät........................................................................................................................................ 21 Lahjattomat iskevät ...................................................................................................................................................... 21 Juhlia ja kulttuuria ........................................................................................................................................................ 23 Ylioppilaskunnan Tuki ry perustetaan............................................................................................................................ 25 Harjoittelupaikat tuottivat ongelmia ............................................................................................................................... 25 Taloudessa kassavajetta............................................................................................................................................... 27 Ensimmäinen vappu ..................................................................................................................................................... 27 Varjoavajaiset .............................................................................................................................................................. 27 Teesitempaus ............................................................................................................................................................... 29 Hallitus kriisissä ........................................................................................................................................................... 31 Uuden hallituksen hattutemppu..................................................................................................................................... 32 Säätiön hallitukseen opiskelijaedustus .......................................................................................................................... 33 SYL:n agentin viimeiset vaiheet .................................................................................................................................... 33 HALLINNONUUDISTUSTAISTELUUN ............................................................................................................... 34 Opiskelijaliikkeeseen .................................................................................................................................................... 34 Hallinnonuudistuksen kansalliset kuviot ........................................................................................................................ 35 Vaasan kauppakorkeakoulu YYÄ:n puolesta.................................................................................................................. 36 LIIKETOIMINNAN ENSI ASKELEET................................................................................................................................... 39 Ainainen asuntopula vaivaa .......................................................................................................................................... 41 VOAS perustetaan ....................................................................................................................................................... 43 Salakapakasta ravintola-alalle ...................................................................................................................................... 43

5


KY-ELÄMÄÄ...................................................................................................................................................................... 47 Ottakaa rehtorin koira kiinni.......................................................................................................................................... 49 Puoluepolitiikan lyhyt kukoistus .................................................................................................................................... 49 Korkeakoulupolitiikka ................................................................................................................................................... 51 Vaasan kauppakorkeakoulu valtiollistetaan ................................................................................................................... 51 VAASAN KORKEAKOULUN YLIOPPILASKUNTA 1980–1991................................................................................................ 54 KOHTI KORKEAKOULUA.................................................................................................................................................. 55 Korkeakoulu vai kauppakorkeakoulu? ........................................................................................................................... 55 Kauppakorkean kaipuu ................................................................................................................................................. 56 Ekonomit ja humanistit eri leireissä............................................................................................................................... 57 Puoluepolitiikasta ainejärjestöihin ................................................................................................................................. 58 YLIOPPILASKUNNAN ARKEA ........................................................................................................................................... 59 VeeKooYy-lehti ............................................................................................................................................................ 59 Korkeakoulu etsii omaa kotia ........................................................................................................................................ 60 Rehtori vaihtuu............................................................................................................................................................. 61 Mielenosoituksia ja maailmanennätyksiä....................................................................................................................... 61 Aktiivisten ihmisten yhdistys AIESEC ............................................................................................................................ 63 KY JATKOAJALLA............................................................................................................................................................. 64 Kauppatieteilijät vastaan kaikki muut ............................................................................................................................ 64 Maanpuolustushenkinen VKY ....................................................................................................................................... 64 Muutoksen airueet: Maanantaiseura ja edustajisto ........................................................................................................ 65 Uudet tuulet ylioppilaskuntaan ...................................................................................................................................... 65 Korkeakoulun muutto varmistuu.................................................................................................................................... 67 Ilmoitus Vaasan yliopistosta.......................................................................................................................................... 68 VAASAN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA 1991–2003 ........................................................................................................ 70 UUDET HAASTEET........................................................................................................................................................... 71 Talouskriisi pudotti maan pinnalle ................................................................................................................................. 73 Muutoksia edessä ........................................................................................................................................................ 73 Tarjouskilpailu ravintolasta ja Pro Gradun muutto Tritoniaan.......................................................................................... 73 Opiskelijoiden etua valvomassa.................................................................................................................................... 75 Ainejärjestöistä uusi vaikuttamisen kanava ................................................................................................................... 75 Tempauksia opintotuen puolesta jo kahdella vuosituhannella ........................................................................................ 76 Yhteistyötä Suomessa ja ulkomailla .............................................................................................................................. 77 UNELMA OMASTA YLIOPPILASTALOSTA ......................................................................................................................... 79 Valituskierre alkaa ........................................................................................................................................................ 79 Avajaiset - mutta liian myöhään .................................................................................................................................... 81 Haave ylioppilastalosta edelleen hengissä .................................................................................................................... 81

6


OPISKELIJA-ASUMISEN MUUTOKSET............................................................................................................................. 83 URHEILUA JA KULTTUURIA.............................................................................................................................................. 87 Monistenipuista painettuun sanaan ............................................................................................................................... 87 Ramppikuumetta .......................................................................................................................................................... 89 Vanhat riidat esiin......................................................................................................................................................... 89 VUOSITUHANNEN VAIHTEEN MOLEMMIN PUOLIN ......................................................................................................... 93 Kannanottoja ja kohuja ................................................................................................................................................. 93 Käsilaukut katoilevat – VYY ei häviä ............................................................................................................................. 94

LÄHDELUETTELO............................................................................................................................................... 97 LIITTEET .......................................................................................................................................................... 101 Liite 1. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmäärä............................................................................................... 101 Liite 2. Edustajistovaalit Vaasan yliopiston ylioppilaskunnassa .................................................................................... 103 Liite 3. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallitukset ................................................................................................. 105 Liite 4. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajisto, pääsihteerit ja päätoimittajat .......................................... 109

7


Prologi

K U I N K A VA A S A N KAUPPAKORKEAKOULU SAI ALKUNSA


V

aasan läänissä kaivattiin hartaasti 1960-luvulla omaa alueellista korkeakoulua. Ajatuksena oli saada maakuntaan laaja-alainen yliopisto, joka saisi mielellään olla kaksikielinen. Pohjalaiset vaikuttajat olivat pitkään olleet sitä mieltä, että alueelle tarvittaisiin korkeampaa opetusta tarjoava opinahjo. Perinteisesti yrittäjähenkisessä maakunnassa päätettiin, että kauppakorkeakoulu olisi sopiva ensi askel matkalla korkeakouluun. Yliopisto kauppakorkeakoulusta aikanaan tulikin, mutta kaksikielinen yliopisto on jäänyt toteutumatta. Koulutushanketta eteenpäin viemään perustettiin 21.3.1961 Vaasan Kauppakorkeakoulun Säätiö, jonka hallinnossa oli näkyvästi esillä elinkeinoelämän edustajia. Nykyisen Vaasan yliopiston alkuunsaattajista tärkeimpiä henkilöitä oli vaasalainen kunnallispoliitikko ja vaikuttaja Martti Ulkuniemi, joka teki väsymättömästi töitä vuosien ajan Vaasan kauppakorkeakoulun eteen.

K

aikkia ei ajatus uudesta kauppakorkeakoulusta miellyttänyt. Jo olemassa olevat korkeakoulut, etunenässä Helsingin yliopisto ja Åbo Akademi, vastustivat uusien korkeakoulujen perustamista. Heidän mukaansa uudet korkeakoulut söisivät resursseja toimivilta korkeakouluilta. Näiden oppilaitosten ylioppilaskunnat toistivat perässä yliopistojen virallista linjaa.

Vastalauseista huolimatta Suomen hallitus päätti perustaa kauppakorkeakoulun Vaasaan 27.1.1966. Vaasan kauppakorkeakoulusta tulisi yksityinen kauppakorkeakoulu, joka kuitenkin saisi valtiolta tukea. Samaan aikaan perustettiin myös Lappeenrannan, Kuopion ja Joensuun korkeakoulut, jotka olivat täysin valtiollisia laitoksia. Vaasassa Kauppakorkeakoulun Säätiö vastasi korkeakoulun aloittamiseen liittyvistä valmisteluista ja kustannuksista. Säätiö oli Vaasan kauppakorkeakoulussa vahva vaikuttaja aina kauppakorkeakoulun valtiollistumiseen, vuoteen 1978 asti.

A

luksi Vaasan kauppakorkeakoulussa voitiin suorittaa vain ekonomin tai kirjeenvaihtajan tutkinnot. Parin vuoden toiminnan jälkeen saatiin lupa kauppatieteiden kandidaatin ja lisensiaatin tutkintoon sekä tohtorin arvoon tähtäävän väitöskirjan esittämiseen. Ensimmäiseksi rehtoriksi valittiin filosofian tohtori Tryggve Saxén. Uudelle korkeakoululle löydettiin sopivat tilat silloiselta kauppaoppilaitokselta vapautuneesta rakennuksesta, joka sijaitsi Raastuvankadulla, aivan Vaasan keskustassa.

9


Va a s a n K a u p p a k o r k e a k o u l u n Ylioppilaskunta

1968 – 1980


YLIOPPILASKUNTA PERUSTETAAN Vaasan kauppakorkeakoulua käynnistettiin vuonna 1968, joka on jäänyt historiaan erityisesti opiskelijamellakoiden vuotena. Opiskelijat Pariisissa nousivat barrikadeille, eikä Suomessakaan ummistettu silmiä muualla Euroopassa tapahtuvalta kehitykseltä. Ns. opiskelijaradikalismi levisi Euroopasta myös Suomeen. Opiskelijat olivat kulttuurisen muutoksen ensi airueita. Suomen suurimman yliopiston, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) ja Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (SYL) saivat lisää painoarvoa mielipiteilleen, kun opiskelijamäärät Suomessa kasvoivat. Aikaisemmin HYY:n kehäraakkien loppusijoituspaikkana tunnettu SYL muuttui 1960-luvun lopulla korkeakoulupoliittiseksi vaikuttajaksi. Valtiovalta halusi saada kytevän radikalismin aisoihin ja antamalla SYL:lle painoarvoa toive toteutuikin. Opiskelijaradikaalit saatiin SYL:n kautta samaan neuvottelupöytään koulutusasioista päättävien poliitikkojen kanssa, jotka myös havaitsivat opiskelijaliikehdinnän. Aktiiviset opiskelijat haluttiin haravoida oman puolueen leiriin, josta käsin opiskelijapolitiikkaa voitaisiin ohjailla.

V

aasan kauppakorkeakoulun perustamisen aikoihin oli korkeakoulupolitiikassa vireillä SYL:n kannalta tärkeitä asioita. Merkittävin näistä oli yliopistojen hallinnonuudistus. Yliopistoissa valta oli täysin keskittynyt professoreille, eikä opiskelijoilla tai henkilökunnan jäsenillä ollut hallinnossa sananvaltaa. SYL:n tavoitteena oli saada kaikille korkeakouluyhteisön jäsenille yhtäläinen ja yleinen äänioikeus yliopiston toimielinten vaaleissa. Tätä kutsuttiin “mies ja ääni” -periaatteeksi. Kun uusia korkeakouluja perustettiin, SYL otti niihin perustettavat ylioppilaskunnat erityiseen suojelukseensa. Liitossa haluttiin varmistaa uusien ylioppilaskuntien tuki SYL:n ajaman hallinnonuudistusmallin puolelle. SYL:ssä tiedettiin, että uudistuksesta tulisi tiukka taistelu, joten jokainen ääni ja jo-

kainen ylioppilaskunta oli vaivan arvoinen. Vaasan kohdalla SYL aloitti pohjustustyönsä hyvissä ajoin, jo vuonna 1967. SYL, SÄÄTIÖ JA LEHTOLA

Vaasan kannalta keskeisiä hahmoja olivat SYL:n silloinen pääsihteeri Matti Louekoski ja HYY:n ja SYL:n pitkäaikainen järjestöjyrä Kari Lehtola, molemmat sosiaalidemokraatteja. Lehtola oli jo HYY:ssä erikoistunut korkeakoulupolitiikkaan, mikä oli 1960-luvun lopulla yksi politiikan kuumia kysymyksiä. Vuonna 1967 Lehtola valittiin SYL:n järjestämän eduskuntakyselyn avulla opiskelijoiden edustajaksi korkeakouluneuvostoon. Louekosken mukaan SYL:ssä nähtiin paljon vaivaa “maaseutuylioppilaskuntien” perustamisessa. SYL ja HYY vastustivat erityisesti sitä tapaa, jolla ItäSuomeen ripoteltiin korkeakouluja. Lappeenrannassa kaupunginhallitus oli hankkinut yliopistolle rehtorin, joka hyväksytti ylioppilaskunnan säännöt ministeriössä ennen kuin ylioppilaskuntaa oli ehditty edes perustaa. SYL:ssä ei haluttu tämän toistuvan. Uusille korkeakouluille haluttiin antaa soihdunkantajan rooli, koska vanhoissa korkeakouluissa uudistuksiin suhtauduttiin nihkeästi. Tuolloin suomalaisen opiskelijayhteisön vaatimukset olivat vielä vaatimattomia, mutta maltillisetkaan ehdotukset eivät saaneet järin suopeaa vastaanottoa. Louekosken muistojen mukaan Helsingin yliopiston rehtori Mikko Juva olisi heittänyt ulos SYL:n lähetystön, joka oli esitellyt niinkin vaatimatonta uudistusta kuin opintoyhteistyötä. Siihen olisi kuulunut opiskelijoita koskevia asioita kuten opintoneuvonta, sosiaaliasioita ja opintotuki, jota oltiin tuolloin valmistelemassa. Vaasassa SYL:llä oli erinomaiset lähtökohdat vaikuttaa tulevaan ylioppilaskuntaan, koska Lehtola oli solminut hyvät suhteet Vaasan kauppakorkeakoulun säätiöön. Lehtola oli tuolloin jo valmis tuomari ja

11


Rehtori Tryggve Saxén esittelemässä kauppakorkeakoulun ensimmäisen lukuvuoden luento-ohjelmaa syyskuussa 1968. t

toimi Kälviällä nimismiehenä. Hänen pyrkimyksenään oli saada jonkinlainen asema Vaasan kauppakorkeakoulussa, jota hän voisi myöhemmin käyttää ponnahduslautana pyrkiessään korkeakouluneuvoston kauppatieteiden jaostoon. Vaasa-lehdessä julkaistiin 21.5.1967 Lehtolan kirjoittama laaja artikkeli, joka otsikoitiin “Oma korkeakoulumme”. Vaasan kauppakorkeakoulusta oli esitetty etukäteen masentavia arvioita, koska päteviä liiketaloustieteen opettajia oli vaikea saada. Lehtola kumosi artikkelissaan näitä väitteitä painottaen sen sijaan tutkimuksen tärkeyttä. Lisäksi hän käsitteli jutussaan opiskelujen virheellistä rytmittämistä sekä puolsi opiskelijoiden mukaan ottamista korkeakoulun hallintoelimiin, kuten Jyväskylän yliopistossa oli jo tehty. Pian artikkelin ilmestymisen jälkeen Lehtola tapasi Vaasan kauppakorkeakoulun säätiön kantavan voiman, Martti Ulkuniemen, ja yhteistyö heidän välillään alkoi. Lehtola lupasi raportoida Ulkuniemelle Vaasaa koskevien asioiden käsittelystä korkeakouluneuvostosta, jossa hän oli jäsenenä. Ensimmäinen raportti tuli elokuun alussa vuonna 1967. Sen mukaan Vaasan osalta oli päätetty, että Vaasan kauppakorkeakoulu aloittaa toimintansa syksyllä vuonna 1968. Vanhojen korkeakoulujen edustaja oli tosin vaatinut siihen lisäyksen “mikäli tarvittavat opettajat saadaan”. Lehtola ei pitänyt tätä

12

VA A S A N

pahana takaiskuna, koska valtioneuvoston lupapäätöksessä edellytettiin opettajien hankkimista joka tapauksessa. Lehtola oli käyttänyt neuvostossa aiheesta puheenvuoron, jossa hän oli vakuuttanut asioiden edistyvän Vaasassa hyvin. Virkojen täyttäminen tuotti Vaasan kauppakorkeakoulun säätiölle kuitenkin melkoisesti huolta, koska pätevistä opettajista oli pulaa. Lehtola valittiin lobbauksensa ansiosta säätiön valtuuskuntaan vuoden 1968 syyskuussa. SYL TULEE KYLÄÄN - KAKSI DE LEGAATIOTA

Uusia ylioppilaskuntia perustettaessa SYL ei tyytynyt pelkästään katsomaan päältä, vaan asioihin puututtiin käytännön toimin. SYL:n edustajat vierailivat Vaasassa tulevan korkeakoulun hallituksen luona vuonna 1968 kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla mukana olivat pääsihteeri Matti Louekoski, Lehtola, SYL:n kulttuurisihteeri Jaakko Blomberg ja KY:n (Helsingin Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan) edustajina Kari Karanko ja Tauno Pesola. Aloite vierailuun tuli SYL:n puolelta. Tarkoituksena oli keskustella ylioppilaskunnan perustamisesta. Säätiön miehet istuivat ja kuuntelivat, kuinka opiskelijat kertoivat aikovansa palkata ylioppilaskunnalle osa-aikaisen asiamiehen. Tälle asiamiehelle

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


toivottiin kauppakorkeakoulun osa-aikaisen opintosihteerin tehtäviä, työhuonetta ja puhelinta. Raastuvankadun tiloja pidettiin riittävinä, mutta samalla esitettiin, että lisärakentamista ruvettaisiin hyvissä ajoin suunnittelemaan. Hyvän tahdon eleenä SYL:n edustajat toivat Vaasaan pienen kirjalahjoituksen.

O

piskelija-asuntojen tarve tiedettiin. SYL:n edustajien kanta oli, että ylioppilasasuntoloiden sijasta pitäisi puhua opiskelija-asuntoloista, jotka olisivat myös opistotasoisten opiskelijoiden käytettävissä. Sekä Ulkuniemi että sylliläiset olivat kampusideaa vastaan, koska siinä ajateltiin opiskelijoiden eristyvän muusta maailmasta. Opiskelijoille ei myöskään tarvitsisi rakentaa erillisiä urheilu-, sosiaali- ja kulttuuritiloja, mikäli opiskelija-asunnot sijaitsisivat keskustassa. Toiseen vierailuun osallistuivat Louekosken lisäksi Ylioppilaspalvelun toiminnanjohtaja sekä YTHS:n (Ylioppilaiden Terveydenhuoltosäätiö) toiminnanjohtaja. Delegaation tarkoituksena oli informoida Ulkuniemeä Ylioppilaspalvelun toiminnasta. Yhdistyksen periaatteena oli itse rahoittaa toimintansa. Opiskelijat kertoivat, että toiminta Vaasassa tulisi kuitenkin todennäköisesti olemaan tappiollista. Ainoastaan Helsingissä Ylioppilaspalvelu pärjäsi omillaan. Ylioppilaspalvelun toimenkuvaan kuului monenlaisia opintososiaalisia tehtäviä: asunnonvälitystä, opintojen rahoituksesta ja työpaikoista tiedottamista, oppimateriaalin välitystä sekä YTHS:n avulla hoidettu terveydenhuolto. Ylioppilaspalvelu ja YTHS toivoivat tiloja Vaasan keskustasta, mihin sekä Ulkuniemi että Vaasan kauppakorkeakoulun hallitus suhtautuivat myönteisesti.

Y

hteistyö SYL:n ja kauppakorkeakoulun välillä alkoi hyvin. Molemmat olivat yhteisellä asialla. Ulkuniemi osallistui SYL:n järjestämään korkeakoulupoliittiseen seminaariin huhtikuussa vuonna 1968. Seminaarissa kävi ilmi, että vuonna 1966 luvan saaneista korkeakouluista Vaasan kauppakorkeakoulu käynnistäisi toimintansa ensimmäisenä. Seminaarin keskeisin aihe oli ajan hengen mukaisesti korkeakoulujen hallinto, ja siitä keskusteltiin Ulkuniemen raportin mukaan vilkkaasti. Ulkuniemi oletti seminaarin perusteella, että lähiaikoina professorikeskeisestä hallinnosta luovuttaisiin ja siirryttäisiin uudenlaiseen hallintoon, johon

osallistuisivat maallikkojäsenet, kaikenasteiset opettajat ja opiskelijat. Raportissa todettiin, että ainoastaan kauppakorkeakoulujen hallinnossa oli toistaiseksi maallikkojäseniä mukana. Opettajien edustus korkeakoulujen hallinnossa oli Ulkuniemen mukaan yksipuolinen, koska lehtoreilta ja assistenteilta puuttui edustus. Opiskelijoita ei ollut mukana lainkaan. Jyväskylän yliopiston hallinto oli tässä suhteessa edistyksellinen, koska siellä 14-jäsenisessä ylimmässä hallintoelimessä oli kaksi opiskelijaedustajaa. Sielläkään ei hallinnossa ollut mukana korkeakoulun ulkopuolisia jäseniä.

V

aasan kauppakorkeakoulu sai vanhoihin korkeakouluihin verrattuna uudenaikaisen hallintomuodon. Ylintä valtaa käytti Vaasan kauppakorkeakoulun säätiön hallitus, jonka alaisena kokoontui professoreista koostuva opettajaneuvosto. Säätiöhän oli Vaasan kauppakorkeakoulun suurin tukija, joten Ulkuniemen mukaan oli luontevaa, että kauppakorkeakoulu olisi aluksi perustajiensa valvonnassa. Tosin säätiö yleensä hyväksyi opettajaneuvoston päätökset sellaisinaan, joten hankaluuksia ei tässä suhteessa tiettävästi ilmennyt. Ulkuniemen mielestä oli ilmeistä, että Vaasan kauppakorkeakoulun toiminnan käynnistämisen jälkeen sen perussääntöön pitäisi tehdä muutoksia hallinnon suhteen. Ulkuniemen mielessä oli jonkinlainen väliporras hallituksen ja opettajaneuvoston välille. Lehtolan työn lisäksi myös SYL:n pääsihteeri Louekoski ajoi omalta osaltaan ylioppilaskunnan asiaa. Louekosken vaikuttamiskanavana toimivat kirjeet, joita hän lähetti Vaasan kauppakorkeakoulun säätiöön. Niissä hän korosti sitä, että uusissa korkeakouluissa oli mahdollista tehdä ratkaisuja, joita vanhoissa korkeakouluissa oli hankala toteuttaa jo olemassa olevien käytäntöjen vuoksi. Louekoski luetteli säätiölle tulevan ylioppilaskunnan ensimmäisiä tehtäviä: ylioppilaskortti pitäisi pikaisesti jakaa jäsenille, pitäisi perustaa laajapohjainen asuntolayhdistys tai -säätiö ja oma ruokala, käynnistää Ylioppilaspalvelu ja YTHS, aloittaa kirjaja paperikauppatoiminta ja edistää harrastustoimintaa. Useimmat kirjeessä esitetyistä asioista toteutuivat ylioppilaskunnan alkuvuosina. Jo olemassa oleville ylioppilaskunnille useimmat näistä tehtävistä olivat rutiinitoimintaa. Tosin liikunnasta muodostui merkittävä tekijä vasta 1970-luvun lopulla.

13


Ylioppilaskunnan perustava kokous pidettiin Vaasan kauppaoppilaitoksen luentosalissa torstaina 19.9.1968. Paikalla oli useita kymmeniä opiskelijoita. qu

14

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


Louekoski suositteli säätiölle Paavo Sippolaa suunniteltuun toiminnanjohtajan ja myöhemmän pääsihteerin tehtävään. Poikkeuksellista asiassa oli se, että SYL ja KY aikoivat maksaa puoliksi pääsihteerin palkan. Louekoski esitti, että kauppakorkeakoulu antaisi Sippolalle osa-aikaisen paikan organisaatiossaan. Näin tapahtuikin myöhemmin. SYL:n vaikutus Vaasassa korostui, koska “SYL:n agentti” Lehtola oli kauppakorkeakoulun alkuvaiheissa aktiivisesti mukana. Lehtolalla oli hyvät suhteet säätiöön ja Ulkuniemeen. Tämä vaikutti osaltaan siihen, miten Ulkuniemi suhtautui SYL:n aktiivisuuteen Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (VKKK) perustamisessa. Ulkuniemi ei nähnyt SYL:n vaatimuksia säätiön intressien vastaisina, vaan suhtautui niihin avaramielisesti. VA AS AN K AU P PA KOR K EA KO U L U N Y L I O P P I L AS K U N NAN P E R U STAVA KOKOUS

Uudessa opinahjossa ensimmäistä lukukauttaan aloittaneilla opiskelijoilla olisi ollut kova työ edessään, jos heidän olisi pitänyt rakentaa koko ylioppilaskunta alusta lähtien itse. Toisaalta SYL:n paimennus ärsytti Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelijoita. Ilman sitäkin oltaisiin selvitty. Joka tapauksessa SYL hoiti ylioppilaskunnan perustamisen alusta loppuun. Lehtolan ja Louekosken keskustelut Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan perustamisesta päättyivät siihen, että Lehtolasta lähdettiin leipomaan ylioppilaskunnalle puheenjohtajaa. Ylioppilaskunnan perustava kokous pidettiin kauppaoppilaitoksen luentosalissa torstaina 19.9.1968. Paikalla olivat SYL:n puolesta Louekoski ja KY:n pääsihteeri Kari Ravilo. Vaasan kauppakorkeakoulun edustajana oli rehtori Tryggve Saxén ja Vaasan ekonomit ry:n edustajana oli yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Paloluoma. Lisäksi paikalla oli useita kymmeniä kauppakorkeakoulun opiskelijoita. Saxén avasi kokouksen ja toivotti paikallaolijat tervetulleiksi. Seuraavaksi hän luovutti puheenvuoron Louekoskelle, joka järjesti kokouksen. Puheenjohtajaksi valittiin Louekoski ja sihteeriksi Ravilo. Vesa Valtosen ehdotuksesta Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelijat päättivät perustaa Vaasan Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan (VKY). SYL:n ja KY:n laatimat säännöt hyväksyttiin lähes sellaisinaan.

Kari Lehtolasta tehtiin ylioppilaskunnan puheenjohtaja. Lehtolan valinta herätti vastustusta alusta lähtien, koska hän edusti sosiaalidemokraatteja ja SYL:ia, jonka talutusnuorasta olisi haluttu irti. Lehtolakin on muistellut, että hänen tilalleen olisi mieluummin haluttu joku vaasalainen ekonomi. Poliittiselta kannaltaan opiskelijoiden enemmistä Vaasassa oli porvarillinen. Hallituksen muodostajaksi ja puheenjohtajaksi valittiin Hannu Lahtinen. Hänen ensimmäinen hallituslistansa kaatui äänestyksessä, koska siinä ei lainkaan huomioitu kirjeenvaihtajalinjan opiskelijoita, jotka olivat kaikki naisia. Seuraava hallitusesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Rehtori Saxén ehdotti, että ylioppilaskunnalle valittaisiin valvoja eli inspehtori. Ehdotus ei saanut kannatusta, vaan se jätettiin yksimielisesti pöydälle. Inspehtorin valintaa ei otettu myöhemmissäkään kokouksissa esille, ja se unohtui kahdenkymmenen vuoden ajaksi. Ajan hengen mukaan ylioppilaskunnissa ei haluttu minkäänlaista valvojaa, päinvastoin. Opiskelijat halusivat mukaan korkeakoulujen hallintoon päättämään heitä koskevista asioista, ja inspehtori olisi ollut mahdoton ajatus. Vasta myöhempinä vuosina, kun vanhoja akateemisia traditioita alettiin elvyttää, ylioppilaskunnalle valittiin inspehtori. Kokouksessa otettiin vastaan onnittelut Oulun yliopiston ylioppilaskunnalta ja Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnalta. Vaasan teknillisen oppilaitoksen insinööriopiskelijat olivat lähettäneet kirjeen, jossa toivottiin yhteistyötä. Juhani Peltomaa kertoi Vaasan ekonomit ry:n puolesta, että se oli kerännyt rahasumman uuden ylioppilaskunnan tukemiseksi. Lisäksi kuultiin, että SYL ja KY olivat yhtä suurin osuuksin palkanneet ylioppilaskunnalle osaaikaisen pääsihteerin, Paavo Sippolan.

V

aasan kauppakorkeakoulun juhlalliset avajaiset olivat 20.9.1968. Avajaisiin osallistuivat kauppaja teollisuusministeri Grels Teir sekä muiden yliopistojen ja korkeakoulujen rehtorit, jotka lennätettiin paikalle erikoiskoneella. Myös Uumajan yliopiston rehtori osallistui menoihin. Kaupunkilaiset olivat kokoontuneet kadun varrelle katsomaan, kun juhlaväki koko akateemisessa komeudessaan siirtyi Vaasan kaupungintalosta Vaasan kirkkoon järjestettyyn jumalanpalvelukseen. Vaasa oli nyt korkeakoulukaupunki.

15


Vaasan Säästöpankki lahjoitti ylioppilaskunnalle rahaa ja säästölippaan syyskuussa 1968. Lahjan luovutti K-E. Långbacka ja sen vastaanottivat opiskelijat Terttu Ikonen, Tuula Snabb ja Hannu Lassila. t

Ravintola Ernstissä neuvoteltiin opiskelijoiden harjoittelupaikkojen ja asuntoasioiden järjestämisestä lokakuussa vuonna 1968. Ylioppilaskuntaa edusti Hannu Lassila (toinen vasemmalta). u

16

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


KÄYNNISTYSVUODET Ensimmäisenä vuonna Vaasan kauppakorkeakouluun otettiin opiskelijoita 150, joista 90 oli ekonomilinjan ja 60 kirjeenvaihtajalinjan opiskelijoita. Ekonomiopiskelijoista miehiä oli 73 %, kirjeenvaihtajat puolestaan olivat kaikki naisia. Pääsykoetta ei ollut, vaan hakijat valittiin todistusten perusteella. Hakemuksia tuli lähes yhtä paljon kuin Helsingin kauppakorkeakouluun. Ensimmäiset opiskelijat ilmoittautuivat upouuteen opinahjoon 2.9.1968. Nimi kirjoitettiin oppilaskirjaan rehtori Tryggve Saxénin katsellessa vierestä. Uuden kauppakorkeakoulun aloittaessa kaikki oli vielä alkutekijöissään, kirjaston kirjat oli varastoitu sinne tänne ja korkeakoululle varsinaisesti aiottu tila Raastuvankadulla oli vielä ensimmäisen lukuvuoden kauppaoppilaitoksen käytössä. Ahdasta oli, mutta innostus korvasi puutteet. OR GAN I S A AT I O P YST Y Y N T Y H J Ä ST Ä

Ensimmäisinä vuosina ylioppilaskunnan päättävä elin oli yleinen kokous. 150 opiskelijan korkeakoulu oli varsin pieni laitos, jossa jopa yleisessä kokouksessa voi kuvitella saavansa äänensä kuuluviin. Ensimmäinen yleinen kokous pidettiin 1.10.1968, jolloin ylioppilaskunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kälviän nimismies Kari Lehtola. Samalla valittiin Paavo Sippola ylioppilaskunnan ensimmäiseksi pääsihteeriksi. Kauppakorkeakoulun hallitus oli jo valinnut Sippolan 16.9.1968 opintosihteeriksi, joten SYL:n junailut menivät nappiin. Yleisen kokouksen alaisena asioita hoiti hallitus, jossa tehtävät jaettiin vastuuhenkilöille valiokuntaperiaatteen mukaisesti. Ylioppilaskunnan ensimmäinen syyskausi meni organisaation käynnistämiseen. Hallituksen ensimmäisiä toimia oli opiskelija-alennusten ja toimitilojen haaliminen erilaisia harrastuksia varten. Samalla hankittiin urheileville opiskelijoille salivuoroja ja vuokrattiin televisio olympialaisten ajaksi. Tiloja ei tosiaan ollut liikaa, joten ylioppilaskuntalaiset viettivät vapaa-aikansa mm. ravintola Fondik-

sessa. Tilanne parantui seuraavana vuonna, kun kauppaopiston tilat vapautuivat kauppakorkeakoulun käyttöön. Lehtola ei ensimmäisellä syyskaudella osallistunut näkyvästi ylioppilaskunnan toimintaan, mutta toinen SYL:n lähetti, Paavo Sippola otti aktiivisen roolin alusta alkaen. Vaikka Sippola oli tavallaan kaksoisroolissa, mukana sekä ylioppilaskunnan että korkeakoulun organisaatiossa, ei eturistiriitoja ilmennyt. Muualla Suomessa korkeakoulujen hallintoportaan ja opiskelijoiden edustajien välit kuumenivat. Vaasassa toimintaa oltiin vasta aloittelemassa, eikä kitkaa opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä ilmennyt. Pääsihteeri Sippola oli jo valmis valtiotieteiden kandidaatti. Hän oli ollut mukana HYY:n toiminnassa, tunsi opintoja ja tiesi, kuinka asiat oli tapana hoitaa. Monet sosiaaliasiat, kuten esimerkiksi YTHS, opiskelijoiden rekisteröinti ja asuntovälitys olivat ylioppilaskunnan harteilla. Näitä tehtäviä varten oli SYL:stä haluttu palkata henkilö käynnistämään toiminta kunnolla. Ylioppilaskunnalla oli jo ensimmäisenä vuonna oma edustaja kauppakorkeakoulun opettajaneuvostossa, tosin ilman äänioikeutta. Syyskaudella yhteydet hallintoon olivat silti vähäiset, ellei Sippolan osuutta oteta lukuun. Monet tärkeimmistä asioista hoidettiin Sippolan välityksellä.

Y

lioppilaskunta esitti opettajaneuvostolle muun muassa uutta tenttivastausten palauttamiskäytäntöä, joka perustui ajatukseen opiskelijan oikeusturvasta ja oikeiden vastausten antamiseen tenttien palautustilaisuudessa. Ehdotus hyväksyttiin kokeiltavaksi opettajaneuvoston kokouksessa 10.1.1969, jolloin myös hyväksyttiin Sippolan esityksestä 20 000 mk:n sijoittaminen kurssikirjahankintoihin. Ylioppilaskunnan ensimmäisen toimintavuoden aikana kirjojen hankkiminen oli muutenkin hallituksen asialistalla tämän tästä. Ylioppilaskunnan hyvät suhteet omaan korkeakouluun tuottivat kevään 1969 aikana monia

17


Handelshögskolan vid Åbo Akademin opiskelijaedustajat kävivät tervehtimässä Vaasan kauppakorkeakoulua. Tervehdystä kuuntelemassa (selin) Vaasan kaupunginjohtaja Lauri Järventaka ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja T.E.Teir. u Vierailun yhteydessä turkulaiset luovuttivat peruskiven uutta korkeakoulua varten ja luovutuskirjan. Lahjat vastaanotti rehtori Tryggve Saxén. q

18

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


konkreettisia tuloksia. Ylioppilaskunta sai vihdoin omat tilat, kun kauppaoppilaitokselta vapautuvat tilat tulivat kauppakorkeakoulun käyttöön. Ylioppilaskunnalle oli varattu koko Raastuvankadulla sijaitsevan päärakennuksen alakerta, johon suunniteltiin ruokalaa, ravintolaa ja toimitiloja. Uuden korkeakoulun henkilökunnan ja opiskelijoiden välit olivat henkilöistä riippuen varsin mutkattomat. Opiskelijoiden keski-ikä oli suhteellisen korkea ja monet assistenteista olivat nuoria, eikä muodollisia esteitä keskinäiselle kanssakäymiselle ollut. Ylioppilaskunnan ravintolan saadessa anniskeluluvat asiakkaina oli usein korkeakoulun henkilökuntaakin. Seurustelukaan henkilökunnan edustajien ja opiskelijoiden välillä ei ollut tavatonta. Y L I O P P I L AS K U N NA L L E Y L E I N E N PERUSKIVI

Ylioppilaskunnan ensimmäinen julkinen esiintyminen oli Åbo Akademin vierailu Vaasassa. Turkulaiset opiskelijat toivat tandemilla ajaen Vaasan ylioppilaskunnalle terveisiksi “yleisen peruskiven”, jota voisi käyttää vaikkapa ylioppilasasuntolan peruskivenä. Vierailu noteerattiin: paikalla olivat VKY:n vastaanottokomitean lisäksi Vaasan kaupunginjohtajat Lauri Järventaka ja Eilo Eriksson, kaupunkineuvos T. E. Teir ja rehtori Saxén. Ilkka-lehden artikkelin 24.10.1968 mukaan tapahtuma oli varsinainen spektaakkeli kaupunkilaisille:

...kaksipaikkaisella polkupyörällä saapuvat frakkipukuiset ja ylioppilaslakkiset Åbo Akademin edustajat, jotka leikkasivat yleisön hurratessa ja torvisoittokunnan soittaessa, Vaasan kaupungintalon eteen pingoitetun keltaisen maalinauhan. Vaasa näki korkeakoulukaupunkina ensimmäisen oppilaskunnan järjestämän shown, jota oli saapunut seuraamaan runsaasti kaupunkilaisia pienoisesta lumisateesta huolimatta.

Turun vieraat jättivät kaupunginjohdolle protestin, jossa vastustettiin Åbo Akademin jakamista ja sen yhden osan (josta myöhemmin tuli Österbottens högskola) siirtämistä Vaasaan. Kivenmurikka oli turkulaisten kertoman mukaan Turun tuomiokirkosta. Vaasa-lehden artikkelin 24.10.1968 mukaan vieraat antoivat Vaasan kaupunginisille ohjeeksi tutkia kiven laatua ja miettiä mahdollisuuksia kuinka Turun tuomiokirkkokin saataisiin siirrettyä Vaasaan.

Kaikki paikallislehdet noteerasivat asian melkoisella palstatilalla. Opiskelijat olivat uusi ja hohdokas asia kaupungissa, jota kuvastaa kaupunginisienkin paikalle saapuminen. Ylioppilaskunta näkyi ja kuului julkisissa tiedotusvälineissä alkuvuosinaan muutenkin. Ylen “Akateeminen Vartti” -ohjelmassa ylioppilaskunnalla oli viiden minuutin mittainen osuus, joka tunnettiin pitkähköllä nimellä “Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan uutisia”. Radioaalloilla ylioppilaskunta kellui vain vuoden 1968 loppuun saakka. K EH ITYSMARKKOJA KOKOON

Marraskuun 15.päivä Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelijat ja koko korkeakoulu olivat taas lehtien otsikoissa, kun kehitysmarkkakeräys käynnistyi. Vaasan läänin katsottiin jääneen kehitysalueeksi, josta nuoriso kärsi eniten. Tätä ongelmaa poistamaan perustettiin kehitysrahasto, jonka varat hankittiin keräyksellä. Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelijat tempaisivat kehitysmarkkoja kokoon kymmenen päivän ajan. Opiskelijat kävivät myymässä kehitysmarkkoja kaupunginvaltuustossa ja järjestivät kaupungin torilla kehitysmarkkatempauksen, jossa kaupungin ja ylioppilaskunnan edustajat hiihtivät kilpaa mammuttisuksilla ja vetivät köyttä. Vaasa-lehti uutisoi tapahtumaa isoilla kuvilla 24.10.1969. Ylioppilaskunnan aktiivisuus yhdessä rehtori Saxénin kanssa teki kauppakorkeakoulua tunnetuksi kaupunkilaisille. Opiskelijat olivat Vaasalehden monivuotisen päätoimittajan Ilmari Laukkosen sydäntä lähellä. Laukkonen oli ollut kehittämässä kauppakorkeakouluideaa yhdessä Martti Ulkuniemen kanssa. Julkisuutta tuli kohta omastakin takaa. Kauppakorkeakouluun puuhattiin jazzkerhoa, jonka perustajat toivoivat ylioppilaskunnalta avustusta kerhon järjestämiin tilaisuuksiin. Ylioppilaskunta kieltäytyi, mistä seurasi julkinen kädenvääntö Vaasa-lehdessä. Omaa lehteähän ylioppilaskunnalla ei vielä tuolloin ollut. Jazzkerhon kirjoituksessa epäiltiin mm. ylioppilaskunnan tehokkuutta, mitä voi pitää hieman kohtuuttoman ottaen huomioon, että ylioppilaskunta oli ollut olemassa vasta vajaat kolme kuukautta. Tähän ylioppilaskuntakin vastauksessaan vetosi, samoin kuin rahavarojen vähyyteen.

19


Operaatio “Kehitysmarkka” käynnistyi marraskuussa 1968. Nauhaa katkaisemassa rehtori Tryggve Saxén. p

Vaasan läänin kehittämispäivää vietetiin 12.-14.2.1969. Vaasan kauppakorkeakoulu ja ylioppilaskunta osallistuivat järjestelyihin. t

20

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


Jupakka kuvaa ajan opiskelijamaailman aloitteellista henkeä. Helsingin ylioppilaskunnassa oli 1960luvun alusta toiminut Jazzkerho, jonka pesäpaikkana oli Etelä-Pohjalainen Osakunta. Vaasan jazzklubin esikuvana lienee ollut HYY:n klubi. Ylioppilaskunta järjesti vuoden 1968 syksyllä kilpailun ylioppilaskunnan merkistä. Voittaneessa ehdotuksessa, josta tuli ylioppilaskunnan virallinen tunnus, oli Merkuriuksen sauva, v-kirjain, käärmeet, kaupallisen alan siivet ja seppele. T U T K I M U S - JA K E H I T T Ä M I S P Ä I V Ä T

Ylioppilaskunta järjesti yhdessä Vasa Nationin ja Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kanssa kaksipäiväiset tutkimus- ja kehityspäivät 12.-14.2.1969. Tilaisuus sai huomattavasti julkisuutta paikallisissa tiedotusvälineissä. Kehityspäivät pidettiin Vaasan kaupungintalossa. Läsnä oli kaupungin, kauppakorkeakoulun ja paikallisen elinkeinoelämän vaikuttajia. Tutkimus- ja kehityspäivillä puhuivat mm. maaherra Martti Viitanen, Vaasa-lehden päätoimittaja Ilmari Laukkonen ja kauppakorkeakoulun vararehtori Mauri Palomäki. Kari Lehtola puhui päivien päätöspuheenvuorossa tutkimuksen merkityksestä meriittitutkimuksena, jossa osoitetaan kypsyys oppiarvoon tai virkaan. Tutkimuksen ja kehittämisen ohella päivillä käytiin kulttuurikeskustelua, välillä kirpeäänkin sävyyn. Järjestäjät olivat laatineet kulttuuripoliittisen julkilausuman, jonka sisältää selitettiin alustukseksi keskustelulle. Kuulijat arvostelivat etenkin alueteatteria ja lehdistöä koskevia kohtia voimakkaasti. Vaasa-lehden päätoimittaja Laukkonen torjui lehdistään kohdistetun arvostelun, jonka mukaan “Pohjanmaan lehdistön tapa huolehtia ulkoisten vaikutteiden levittämisestä on arvoton ja vailla merkitystä”. Vaasa-lehden artikkelin 14.2.1969 mukaan Laukkonen vastasi kritiikkiin toteamalla, että “olisi suurenmoista, jos pohjalaisten osakuntien jäsenet arvostelemisen sijasta laatisivat kirjoituksia maakuntansa lehtiin. Niitä vain on hyvin vaikea saada”. L A H JAT TOMAT I S K E V Ä T

Ylioppilaskunnan syvistä riveistä nousi pian kritiikkiä juuri toimintansa aloittanutta ylioppilaskunnan hallitusta kohtaan. Nimekseen “Lahjattomat” ottanut ryhmä julkisti 4. helmikuuta 1969 hallituksen

vastaisen julkilausuman, jossa syytettiin hallitusta huonosta tietojen kulusta ja sisäpiirimäisestä toiminnasta. Vasabladet-lehdessä aiheesta oli 2.3.1969 iso artikkeli, jossa tuotiin esille sekä Lahjattomien kanta, ylioppilaskunnan hallituksen kanta puheenjohtaja Hannu Lahtisen suulla, sekä ns. riviopiskelijan kanta, joka tässä tapauksessa oli yksi Vaasan kauppakorkeakoulun neljästä ruotsinkielisestä opiskelijasta. Lahjattomien mukaan ylioppilaskuntaa johti pieni eliittipiiri, joka päätti asioista keskenään ja jonka kulujen peittämiseen jäsenmaksut menivät. Asioista ei tiedotettu, kokouskutsut tulivat myöhässä eikä klikin jäseneksi ollut niin vain menemistä. Hallituksen puheenjohtaja toivotti puolestaan kritiikin sinänsä tervetulleeksi, mutta piti Lahjattomien arvostelua yksityiskohtiin takertuvana ja kiusantekona. Lahtisen mukaan ylioppilaskunta oli jo pienen ajan sisällä saanut paljon aikaiseksi. Samalla hän harmitteli aktiivisten opiskelijoiden pientä määrää. Tiedonkulussa hän myönsi olleen parantamisen varaa. Ylioppilaskuntaan tai Lahjattomiin kuulumattoman opiskelijan mukaan ylioppilaskunnan asioista päätti todellakin pieni klikki. Toisaalta hän totesi, että vain noin viidesosa opiskelijoista oli kiinnostunut toimimaan ylioppilaskunnan asioissa, eivätkä yleiset kokouksetkaan aina houkutelleet paikalle kovin paljon väkeä.

N

apina siitä, että suurin osa opiskelijoista oli passiivisia eikä välittänyt osallistua yleisten asioiden hoitoon, kuului jo alkuaikoina kauppakorkeakoulun käytävillä. Ylioppilaskunnan asioiden hoitamista pidettiin pienen piirin intohimona, vaikka tehdyt päätökset koskettivat kaikkia. Eräs Lahjattomia ja ylioppilaskunnan hallitusta jakanut seikka oli suhtautuminen SYL:n suosittelemiin “sympatialakkoihin”. Ajaessaan suurempaa demokratiaa korkeakoulujen hallintoon SYL suositteli jäsenilleen, että nämä menevät sympatialakkoon, mikäli jonkun korkeakoulun opiskelijat lakkoilevat hallinnonuudistuksen puolesta. Vaasassa asiasta ei oltu niin innostuneita. Olihan opiskelu vasta alkanut, ja välit henkilökuntaan olivat hyvät ja mutkattomat. Ylioppilaskunnan hallitus ei ollut hallinnonuudistajien ajaman suoran demokratian kannalla, eikä se nähnyt syytä ryhtyä lakkoilemaan. Vaikka Lahjattomat antoivat tukensa sympatialakoille, eivät hekään hyväksyneet vuoden 1968

21


Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelijat Berit Peltonen (vas.), Ulla Mannevaara ja Olli Koskiranta neuvottelemassa vuosijuhlan vietosta helmikuussa 1969. u Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan ensimmäisiä vuosijuhlia vietettiin ravintola Ernstissä 15.2.1969. Kuvassa vasemmalta rouva Karin Rautio, kauppakorkeakoulun rehtori Tryggve Saxén, rouva Tuire Palomäki, ylioppilaskunnan puheenjohtaja Kari Lehtola, Vaasan kaupunginjohtaja Lauri Järventaka, rouva Siru Ulkuniemi, ylioppilaskunnan pääsihteeri Paavo Sippola, rehtori Martti Ulkuniemi, rouva Heidi Laukkonen ja Vaasa-lehden päätoimittaja Ilmari Laukkonen. q

22

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


syksyllä Helsingissä tapahtunutta Vanhan ylioppilastalon valtausta. Lahjattomien adressin taustalla oli syrjäytyminen ylioppilaskunnan hallituksen toiminnasta, johon tuolloin olisi ollut halukkaita enemmänkin. Hallitukselle asia tuli yllätyksenä. Silloisessa hallituksessa istunut Jukka Peltoniemi kuvasi tuntemuksiaan sanoilla “kuin puukko olisi lyöty ristiselkään”. Sekä hallitus että Lahjattomat pitivät heistä kirjoitettuja artikkeleita vääristävinä, ja kirjoittivat lehtiin vastineet. Artikkeleilla oli kuitenkin positiivisiakin seurauksia. Sekä hallitus että epävirallinen oppositio joutuivat laajentamaan kannanottojaan korkeakoulupolitiikasta ja miettimään, kenen mielipiteiden puolella he halusivat seisoa. J U H L I A JA K U LT T U U R I A

Ylioppilaskunta oli tuskin ehtinyt aloittaa toimintaansa, kun se jo järjesti ensimmäiset juhlat. Lakinlaskiaiset pidettiin ravintola Ernstissä 30.9.1968, ja loppuillasta kaikkien lakit taisivat olla päässä väärinpäin. Ensimmäiset varsinaiset tanssinsa ylioppilaskunta järjesti 31.1.1969 kauppakorkeakoulun tiloissa. Tansseja mainostettiin Vaasa-lehden Huveja -palstalla:

Tanssit kauppakorkeassa Raastuvankatu 31. Tänään klo 20, hämärää ja törm. lemmentunnelissa.”

Ilmeisesti vasta tyttöjen hakuvuorolla tanssilattia täyttyi, mutta ilta oli silti menestys. Orkesteri Combo 69 koostui kauppakorkean omista opiskelijoista. Vaasa-lehden artikkelin mukaan kauppakorkean tanssit oli tarkoitettu “hieman varttuneemmille - lukioluokkalaisille, sotapojille jne.”. Menoa hillitsi kauppakorkeakoulun johdon vaatimus, jonka mukaan paikkojen tuli olla kunnossa seuraavana aamuna. Tansseissa oli joskus rekvisiittana patjoja, joilta saattoi aamulla löytää illan riennoissa väsyneen uutteran opiskelijan. Muuten ylioppilaskunnan kulttuuritoimintaa jarrutti alkuaikoina pieni jäsenmäärä. Resursseja ei liiemmin ollut, kun ainoat tulot tulivat jäsen- ja kirjaamismaksuista. Niukat resurssit näkyivät myös ylioppilaskunnan ensimmäisessä vuosijuhlassa. Päivämääräksi oli valittu Voiton päivä 14.2. 1969. Ideana oli juhlistaa “voiton maksimoinnin” päivää. Ensimmäiset vuosi-

juhlat olivat vailla muodollisuuksia, miesten ei tarvinnut pukeutua frakkeihin ja naisetkin saattoivat tulla juhliin ilman kavaljeeria. Vuosijuhla pidettiin ravintola Ernstissä. Juhlavieraina olivat mm. Vaasan kaupunginjohtaja Lauri Järventaka, kauppakorkeakoulun rehtori ja professoreita sekä opiskelijoita Oulun ylioppilaskunnasta ja Helsingin yliopiston EteläPohjalaisesta Osakunnasta. Molemmat juhlapuhujat, Kari Lehtola ja Martti Ulkuniemi, käsittelivät juhlapuheissaan hallinnonuudistusta. Ulkuniemi puhui lisäksi asuntolakysymyksestä. Seuraavaksi syksyksi tiedettiin odottaa asuntopulaa, kun uusi vuosikurssi opiskelijoita tulisi kaupunkiin. Lehtola puolestaan käsitteli puheessaan tutkimuslaitoksen perustamisen tarpeellisuutta. Kauppatieteissä ei alan tutkimusta ollut kovin paljoa. Etenkin kauppakorkeakoulut kärsivät tieteellisen jälkikasvun puuttumisesta. Muuten puheissa käsitelty hallinnonuudistus ennusti tulevia kiistoja. Kauppakorkeakoulun säätiön omaksuma kiintiöpolitiikka ja opiskelijaliikkeen ajama yksi mies, yksi ääni - politiikka asettuivat vastakkain. Opiskelijat suhtautuivat ajan vaatimaan protokollaan välinpitämättömästi. Jukka Peltoniemi muistelee tuon ajan opiskelijan näyttäneen suurin piirtein tältä:

Osuttiin vapautumisen saumaan, joten avattiin pellit. Villapaita, rehottava parta ja huono ryhti olivat tunnusomaisia, samoin porvarillinen aatetausta. Hippiliike tuli, mutta vaikutti vähemmän Vaasassa. Suuntauduttiin viihteeseen, joten ylioppilaskunnan toiminnassa ravintola oli keskipiste. Toisaalta porukka luki myös Marxinsa. Toiminta oli hyvin aatteellista, pohdiskeltiin ja väiteltiin.

Nimimerkki “Sivullinen” valitti Vaasa-lehdessä 23.11.1969 kauppakorkeakoulun opiskelijoiden epäsiisteistä tupakointitottumuksista:

He nimittäin tumppaavat savukkeensa ja heittävät käytetyt tulitikut käytävien lattioille. Missä pienikin ryhmä on seisonut hetken yhdessä, sinne jää pieni jämien ja tikkujen kasa sekä nokinen jälki lattiaan. Muissa korkeakouluissa on tupakointitiloissa seisovia tuhkakuppeja, niin että lattiat pysyvät puhtaina.”

Peltoniemen mukaan kiinnittyminen opintoihin oli löysää, kauppatieteitä oppialana ei pidetty tärkeänä

23


Vastaperustetun ylioppilaskunnan edustajat eivät hukanneet aikaa suhdeverkoston luomisessa. Pankinjohtaja Reino Vahersaaren kanssa neuvoteltiin jo marraskuussa vuonna 1968. t

Maaliskuussa vuonna 1969 Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan edustajat neuvottelivat työvoimaviranomaisten kanssa. Vasemmalla pöydän takana Eero Niemelä, Hannu Lassila ja ylioppilaskunnan pääsihteerin sekä korkeakoulun opintosihteerin tehtäviä hoitanut Paavo Sippola. q

24

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


identiteetin kannalta. Osakuntia ei liioin pidetty merkittävinä, mutta politiikkaa kyllä. Opiskelijapolitiikassa harjaannuttiin puoluepolitiikkaan. Kokoomuksen nuorisojärjestöä Tuhatkuntaa kannatettiin joko julkisesti tai salaa. “Siihen aikaan värin tunnustaminen oli tärkeää”, muistelee Peltoniemi. Y L I O P P I L AS K U N NAN T U K I RY P E R U ST E TA AN

Ylioppilaskunta sai runsaasti sympatiaa ulkopuolisilta tahoilta ja tämä tiivistyi Ylioppilaskunnan Tuki ry:n perustamiseen. Tuen perustajajäseniä olivat Vaasan Kauppakamari, Vaasan ekonomit ja Vaasan kauppakorkeakoulun säätiö. Ylioppilaskunnalle Tuki-yhdistys oli tärkeä siksi, että ylioppilaskunta ei ollut juridisessa mielessä pätevä eikä esimerkiksi voinut ottaa lainaa omissa nimissään. Tässä tulivat Tuki ry:n jäsenet apuun. He osallistuivat myös kesällä 1969 asuntola- ja ruokalakysymyksen suunnitteluun ja lupasivat taata lainoja. Tuki ry:n tarkoituksena oli kerätä rahaa ylioppilaskunnan toimintaa varten, muta rahankeruu ei yleensä tuottanut suuria tuloksia ja jäsenhankinnan tulokset jäivät laihoiksi. Sympatiasta huolimatta ylioppilaskuntaa lähellä olleet tahot olivat kooltaan suhteellisen pieniä. Myöhempinä vuosina huomattiin, etteivät entiset opiskelijat olleet turhan innokkaita liittymään tukiyhdistyksen jäseniksi.

Tuki ry:n merkittävin anti oli sen jäsenien arvovaltainen apu ylioppilaskunnan oman liiketoiminnan käynnistämisessä. Tukiyhdistyksen jäsenet takasivat ylioppilaskunnalle lainoja vielä myöhään 1970-luvulla. Tuki ry:n lisäksi säätiön ja kauppakorkeakoulun tukea koetettiin koordinoida taloudellisen neuvottelukunnan muodossa. Arvovaltaisista jäsenistä huolimatta neuvottelukunnan merkitys jäi olemattomaksi ja se poistettiin ylioppilaskunnan organisaatiosta yleisessä kokouksessa 30.11.1970. HARJOITTE LUPAIKAT TUOTTIVAT ONG E LM IA

Pakollisen harjoittelupaikan löytäminen aiheutti opiskelijoille paljon vaivaa. Kauppakorkeakoulussa edellytettiin viiden kuukauden pakollista harjoittelua opintojen aloittamisen jälkeen. Käytännössä harjoittelu piti hoitaa kesälomien aikana. Kauppakorkeakoulun henkilökunta oli tietoinen ongelmasta. Rehtori Saxén vetosikin Vaasa-lehdessä 13.4.1969 työnantajiin artikkelissaan otsikolla: “Tulisi ajatella, tuohon voisimme sijoittaa vielä yhden harjoittelijan”. Harjoittelupaikat olivat kiven takana. Työnvälitystoimiston kautta harjoittelupaikkaa hakeneista vain yhdeksän kaikista 58:sta hakijasta oli saanut paikan. Epäkohtaa pahensi se, että jo ennestään

Ylioppilaskunnan Tuki ry:n jäsenet kokouksessa huhtikuussa 1969. Vasemmalta istumassa konsuli Kaj Swanljung, ekonomi Tauno Rewell, rehtori Tryggve Saxén ja kauppias U. Rajala. Seisomassa vasemmalta kauppatieteen opiskelijat Tapio Laari, Pirjo Heikkilä ja kauppatieteen maisteri L-E. Hartman ja ekonomi Juhani Paloluoma. t

25


Ylioppilaskunnan ensimmäisenä vappuna ei ollut patsasta lakitettavana, joten lakittamisen sijaan opiskelijat päästivät pari ilmapalloa ilmaan Vapaudenpatsaan luona Vaasan keskustassa. t

Ylioppilaskunnan edustajat kävivät tervehtimässä rehtori Tryggve Saxénia ja tämän vaimoa Else-May Saxénia vappuna 1969. Kättelemässä kauppatieteen opiskelija Irmeli Wadén, taaempana opiskelijat Jukka Peltoniemi, Riitta Koljonen ja Eero Niemelä. q

26

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


kokemusta hankkineet saivat paikan, mutta kipeimmin tarvitsevat eivät. Harjoitteluvaatimusten lieventämistäkin oli harkittu, mutta sen katsottiin näkyvän valmistuneen kauppatieteilijän taidoissa. Harjoittelukysymys pysyi sitkeästi VKKK:n hallituksen asialistalla ylioppilaskunnan aktiivisuuden takia aina vuoteen 1970 asti, jolloin harjoitteluaika laskettiin kolmeen kuukauteen. TA L O U DE S S A K AS S AVA J E T TA

Keväällä 1969 ylioppilaskunta joutui tiukan tilanteen eteen. SYL:n ja KY:n tuki pääsihteerin palkanmaksuun oli loppumassa. Kulujen peittämiseen tarvittiin lisää tuloja, mikä käytännössä tarkoitti jäsenmaksujen nostamista. Edessä oleva jäsenmaksujen korotus oli kuitenkin niin suuri, että Peltoniemen mukaan ylioppilaskunnassa harkittiin pääsihteeri-instituution mielekkyyttä. Pääsihteerin paikka päätettiin kuitenkin säilyttää. Jäsenmaksut nousivat kymmenestä kolmeenkymmeneen markkaan ja kirjaamismaksu viidestä kymmeneen markkaan. Ylioppilaskunnan jäsenmaksun lisäksi opiskelijat maksoivat myös kauppakorkeakoulun lukukausimaksun 50 mk, koska korkeakoulu oli yksityinen. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ravintola Fondiksessa yksi olut maksoi 1 mk 65 penniä, ja esimerkiksi ylioppilaskunnan vuosijuhlien illalliskortti yhdeltä hengeltä 25 mk. Ylioppilaskunnan SYL:n jäsenyyden tultua voimaan ylioppilaskunnan edustusmatkojen määrä nousi. Niukat rahavarat estivät täysipainoisen osallistumisen kansalliseen toimintaan, vaikka Peltoniemen mukaan kaikenlaisissa kissanristiäisissä edustettiinkin. Ulkoinen tiedotustoiminta hoitui siten, että oman lehtihankkeen junnatessa paikoillaan ylioppilaskunta hankki viikoittaisen palstan Vaasa-lehdestä. Radiotoiminta oli keskeytynyt 1969 syyskaudella, mutta keväällä 1970 sitä jatkettiin kolmella ohjelmalla. E N S I M M Ä I N E N VA P P U

Ylioppilaskunnan ensimmäinen vappu oli laihanlainen. Ei ollut patsasta lakitettavaksi, joten pieni opiskelijajoukko kokoontui Vaasan torille Vapaudenpatsaan eteen, jossa päästettiin ilmaan pari ilmapalloa.

Iltajuhlassa soitti orkesteri nimeltään SKP eli Säurefeste Kreiselpumpen (suomeksi haponkestävä keskipakopumppu). Vapunpäivä oli lehtijutun perusteella ainakin tarkoitus aloittaa reippaalla uinnilla uimahallissa, jonka jälkeen ruumiinkuntoa vahvistettiin silliaamiaisella. VKY:n edustajat kävivät myös tervehtimässä kauppakorkeakoulun johtoa. Vappu oli Vaasa-lehden artikkelin 3.5.1969 mukaan vuosikymmenen kylmin koko maassa. Vielä vapunpäivän aamuna säätila oli muutamia asteita pakkasen puolella. VARJOAVAJAISET

Ylioppilaskunta järjesti muiden ylioppilaskuntien tapaan varjoavajaiset syyskuussa vuonna 1969, koska korkeakoulu ei myöntänyt ylioppilaskunnalle puheoikeutta korkeakoulun avajaisissa. Varjoavajaiset olivat osa korkeakoulupoliittista kädenvääntöä opiskelijoiden ja professoreiden välillä. Idean taustalla oli edellisen kevään kasvava tyytymättömyys korkeakoulujen perinteiseen hallintoon ja professoreiden ylivaltaan. VKKK:ssa oli asiat toisin “vanhoihin” korkeakouluihin verrattuna, koska uudessa korkeakoulussa ei ollut ehtinyt muodostua jäykkiä perinteitä. Opiskelijoilla oli oma edustajansa opettajaneuvostossa ja he saivat yleensä äänensä kuuluviin mm. opintosihteeri Sippolan kautta. VKY:n varjoavajaisista Vaasa-lehti kertoi 13.9.1969 seuraavaa:

...varjoavajaiset järjestettiin ilmoituksen mukaan “laulun, kaljan ja ... merkeissä. - Varjoavajaisten tunnelma oli vapaa. Sitä elähdytti seurustelu, popmusiikki stereolaitteista, mehevä täytekakku, kahvi ja keskiolut.

Myös rehtori Saxén ja vararehtori Palomäki vierailivat ylioppilaskunnan varjoavajaisissa. He pitivät tilaisuutta hyvänä yhteydenpitokanavana opiskelijoiden ja opettajien välillä. Ylioppilaskunnan puheenjohtaja Lehtola piti varsin korkeakoulupoliittisen puheen, mutta Saxén ei pannut sitä pahakseen. Lehtolan mukaan hallinnonuudistustaistelu ei muutenkaan vaikuttanut haitallisesti henkilösuhteisiin Vaasan kauppakorkeakoulussa. Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana toiminut Peltoniemi muisteli Saxénin olleen kiireestä kantapäähän herrasmies, jota kaikki kunnioittivat.

27


Kurssikirjaongelma puhutti opiskelijoita ensimmäisen kerran helmikuussa 1969. u

28

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


Omassa puheessaan Saxén oli asettunut hallinnon kolmikantamallin puolelle, jossa korkeakoulun asioista päättäisivät opettajat, rahoittajat ja opiskelijat tasapuolisesti. “Yksi mies, yksi ääni” - periaate johtaisi Saxénin mielestä opiskelijavaltaan, jota hän piti huonompana vaihtoehtona kuin olemassa olevaa professorivaltaa. Lehtola korosti juhlapuheessaan kriittisyyttä:

Kriittisyyteen kuuluu poikkeavienkin mielipiteiden oikeus päästä julki. Kun opiskelijat korkeakouluhallinnon uudistamisen jälkeen saavat huomattavasti lisää vaikutusvaltaa, he eivät varmasti käytä sitä opettajien opetus- ja tutkimusvapauden kaventamiseen. (VAASA-LEHTI 15.2.1969)

Lehtola arveli, että opettajien virkasuhteessa tapahtuvat muutokset kasvattaisivat opiskelijoiden oikeusturvaa, mutta että opettajille jäisi tavalliset työmarkkinapoliittiset keinot valvoa oikeuksiaan. Lehtola korosti myös valtuuston merkitystä teknokraattisen hallintokoneiston kontrolloijana. T E E S I T E M PAU S

Lokakuun 4. päivänä vuonna 1969 ylioppilaskunta järjesti yhdessä Vaasan teknillisen oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa teesitempauksen. “Teesit” naulattiin Vaasan kauppatorilla Vapaudenpatsaan luona kiinni seinäelementtiin. Tiedotusvälineet olivat tietysti taas paikalla. Teesit olivat: 1. Lisää opiskelija-asuntoloita 2. Päteviä ja ennakkoluulottomia opettajia 3. Kaupunginkirjasto opiskelijakirjastoksi 4. Mihin menet, Vaasan kesäyliopisto? 5. Opiskelijoille työpaikkoja 6. Varttuneelle nuorisolle vapaa-ajan viettopaikkoja 7. Joko uimahallin vesi saastuu? 8. Mihin ovat kehitysmarkat hävinneet? 9. Yhtenäinen kaupunginteatteri Vaasaan 10. Vaasan kulttuuri - eliittikulttuuria

Teeseissä toistui edellisenä keväänä tutkimus- ja kehityspäivillä esitetty kritiikki paikallista kulttuuria kohtaan. Paikallinen lehdistä jätettiin sen sijaan rauhaan, joten Vaasa-lehden päätoimittaja Ilmari Lauk-

kosen tiukka vastaus tutkimus- ja kehityspäivillä esitettyyn kritiikkiin taisi sattua kohdalleen. Teesitempaus vietiin loppuun kuljettamalla teesit Uumajaan, jossa ne naulattiin paikallisen yliopiston seinään. Peltoniemen mukaan teeseissä oli mukana sekä vakavaa asiaa että huumoria. Teesit vietiin Uumajaan sen takia, että opiskelijoiden mielestä Vaasan kaupunginhallitus vietti enemmän aikaa Uumajassa kuin Vaasassa. Uumaja koettiin ylioppilaskunnankin piirissä potentiaaliseksi yhteistyökumppaniksi ja suhteita sikäläisiin opiskelijoihin viriteltiin useita kertoja vuosien mittaan. Uumajassa into ei tainnut olla samanlaista, koska useimmiten suhteiden hoitaminen jäi juhlapuhetasolle. Teesitempaus herätti sekä mielenkiintoa että närkästystä sen verran, että ylioppilaskunta kutsui koolle keskustelutilaisuuden asiaa pohtimaan. Lehtola toimi tilaisuuden puheenjohtajana. Tilaisuus jäi pääosin opiskelijoiden ja kauppakorkeakoulun opettajien väliseksi keskusteluksi, koska kaupungin puolelta vain kirjasto oli edustettuna. Käydyssä keskustelussa muutamat teesit herättivät jyrkkiä äänenpainoja, kuten Vaasa-lehti raportoi 19.10.1969. Paikalla olivat myös rehtori Saxén ja vararehtori Palomäki. Opettajakunta ei ollut tyytyväinen teesiin, jossa vaadittiin lisää päteviä opettajia. Asiasta olisi lehtori Aaro Leppilahden mukaan pitänyt keskustella oppilaitoksen sisällä, eikä huudella siitä kaupungin kaduilla ja toreilla. Opettajia närästi myös teesi kehitysmarkkojen katoamisesta. Asiaa puitaessa selvisi, että opiskelijat halusivat lähinnä tietoa siitä mihin kehitysmarkkoja käytetään. Kaupunginkirjastosta puolestaan todettiin, että sen päätehtävä oli tyydyttää yleinen sivistystarve, eikä sillä siksi ollut mahdollisuuksia vaikuttaa olennaisesti kurssikirjatilanteeseen. Kesäyliopistolla oli professori Pihan mukaan edessään voimakas nousu, koska Vaasassa oli nyt kauppakorkeakoulu. Kaikki opiskelijat eivät olleet tyytyväisiä teeseihin. Lehtola katsoi, että ylioppilaskunta oli teesien takana, koska hallitus puolsi teesejä. Lehtola totesi tilanteesta tyynesti, että hallitus kaatuu, ellei se nauti jäsentensä luottamusta. Keskustelun lopuksi Lehtola kysyi osanottajilta, että “missä muussa korkeakoulussa voitaisiin järjestää tällainen keskustelu? Luuletteko että professorit Helsingissä tulisivat paikalle?” Rehtori Saxén totesi omasta puolestaan, että hänen opiskeluaikoinaan moisesta väittelystä ei olisi

29


Aku Ankka kutsuu lapsia ylioppilaskunnan järjestämiin lastenkutsuihin Vaasan kaupungintalolle huhtikuussa 1971. u

30

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


uskallettu unelmoidakaan, ja kiitti osanottajia stimuloivasta keskustelusta. HA L L I T U S K R I I S I S S Ä

Alle kahden viikon kuluttua teesitempauksesta ylioppilaskunta oli jälleen julkisuuden valokeilassa. Ylioppilaskunnan yleinen kokous hyväksyi 29.10.1969 äänin 40-34 Veli-Heikki Lämsän esittämän ponnen, jossa kannatettiin korkeakoulun hallintoon kiintiöperiaatetta “yksi mies, yksi ääni” -periaatteen sijaan. Ponnen esittäjä vaati myös, että kannanmuutos ilmoitettaisiin SYL:lle. Hallituksen puheenjohtaja Eero Niemelä, joka oli mies ja ääni -periaatteen kannalla, katsoi tuloksen epäluottamuslauseeksi ja pyysi hallitukselta eroa. Lehtola vihjaisi eroavansa myös, mikäli ylioppilaskunnan kanta hallinnonuudistuksen osalta muuttuu mies ja ääni - periaatteen vastaiseksi. Istuvan hallituksen oli pakko tunnustaa tosiasiat. Jos yleisessä kokouksessa opiskelijoiden enemmistö ei ollut heidän kanssaan samaa mieltä hallinnonuudistuksen linjasta, hallituksen oli erottava. Tästä syntyi vaikea hallituskriisi, joka ei jäänyt pelkästään paikalliseksi kysymykseksi, vaan tapahtuma noteerattiin myös ylioppilaskunnan ulkopuolella. Ilkka, Vasabladet ja Vaasa uutisoivat kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan “edistyksellisistä” ja “taantumuksellisista” voimista. Helsingin KY paheksui yleisen kokouksen päätöstä puoltaa kiintiöperiaatetta. Vaasan nuorliberaalit ilmaisivat myös tukensa mies ja ääni -periaatteen puolella olleelle kaatuneelle hallitukselle.

E

ronneen hallituksen edustajat pitivät yleiskokouksen äänestystulosta pienen joukon kantana, koska vain 80/300 opiskelijasta oli äänestänyt. Ilkan 5.11.1969 julkaistun jutun mukaan oppositio pelkäsi puoluepolitiikan ja lehmänkauppojen saavan sijaa ylioppilaskunnassa mies ja ääni -periaatteen mukana. Samalla mies ja ääni -periaatteen ajateltiin hankaloittavan opettajien saantia. Huoli oli sinänsä ymmärrettävä, koska pula alan opettajista oli kova. Hallinnonuudistus ei välttämättä ollut ainoa syy, miksi oppositio halusi kaataa hallituksen. Lahjattomien vuonna 1969 keväällä jätetyssä adressissa ei ollut mitään mainintaa hallinnonuudistuksesta, eikä hallituksellakaan ollut asiaan mitään kantaa.

Ajalle ominainen aktiivisuus johti siihen, että hallinnonuudistuksesta tuli kiistakysymys. Hallinnonuudistus oli oppositiohenkiselle toiminnalle luonnollinen purkautumistie, koska se oli kaikille tuttu ja tunteita herättävä teema. Siihen oli opposition helppo tarttua, kun hallituksen asemaa haluttiin ravistella. Kuinka vakavasti asia oppositiossa otettiin, on mahdotonta sanoa, mutta esimerkiksi kiintiöperiaatetta kannattavien professoreiden ja opiskelijoiden välillä ei ollut mitään yhteistyötä. Myös teesitempauksen saama negatiivinen julkisuus vaikutti istuvaa hallitusta vastaan. Vasabladetin jutun mukaan 22.10.1969 osa opiskelijoista ei pitänyt teesejä lainkaan hauskoina tai asiallisina. Teesitempauksen johdosta järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Lehtola totesi, että ellei hallitus nauti jäsentensä luottamusta, sen on erottava vihjaten samalla, että hän itse tekisi samoin.

O

ppositio ilmaisi varovasti myöhemmin lehtien palstoilla tyytymättömyytensä Lehtolan puheenjohtajuuteen. Opposition mukaan Lehtolan lähtö ei olisi menetys, vaan hänen tilalleen voitaisiin saada vaasalainen ekonomi, joka voisi auttaa opiskelijoiden asuntola-asiassa. Opposition keulakuvana oli Lahjattomien tapauksessa kunnostautunut opiskelija Veli-Heikki Lämsä. Paikallisista lehdistä innokkaimmin hallituskriisikeskustelua seurasi Seinäjoella ilmestyvä Ilkka, joka yleensä ei ollut Vaasa-lehteen verrattavalla tavalla kiinnostunut ylioppilaskunnan asioista. Ilkka-lehden kolumnisti Pentti Partanen vaati ylioppilaskuntaan puoluepolitiikkaa, koska sen avulla olisi voitu vetää selvät linjavedot eri mielipiteiden välille. Puolueet yrittivätkin saada otteen ylioppilaskunnasta, mikä tuotti ongelmia. Eri puolueiden agitaattoreita vieraili Vaasassa tiheään. Innokkaimpia olivat liberaalit, Tuhatkunta ja vasemmistolainen nuorisojärjestö SOL. Puolueista kokoomus vastusti mies ja ääni -periaatetta. Jukka Peltoniemen mukaan kokoomuksen nuorisojärjestö Tuhatkunta halusi ravistella mies ja ääni -periaatteen avulla kokoomuksen vanhempia jäseniä. Ylioppilaskunnassa oli intoa päästä mukaan puoluepolitiikkaan, haluttiin antaa lausuntoja ja päästä keskustelemaan. Keskustelu korkeakoulun hallinnosta ja eri periaatteista merkitsi argumentoinnin terävöitymistä. Tavallisesti rintamalinjojen takana olivat opettajat

31


Vaasan Kauppakorkeakoulun Säätiön valtuuskunnan syyskokous 23.11.1968. Pöydän takana vasemmalla rehtori Tryggve Saxén, rehtori Martti Ulkuniemi, vuorineuvos Kaarlo Rautio, kauppatieteen lisensiaatti Aaro Leppilahti ja kauppaneuvos Lauri Koivisto. t

opiskelijoita vastaan, mutta Vaasassa käytiin vähintään yhtä perusteellinen keskustelu hallituskriisin yhteydessä opiskelijoiden välillä. U U DE N HA L L I T U K S E N HAT T U T E M P P U

Uuden hallituksen valitseminen osoittautui työlääksi. Vaaleissa kampanjoivat kaksi liikettä; “Järkevän edistyksen liike” eli oppositio ja SYL:n omaksumaa mies ja ääni -periaatetta kannattanut hallitus. Vaaleja käytiin mielipide-eroista huolimatta herrasmieshengessä. Seuraavaan yleiseen kokoukseen 12.11.1969 tuli noin 200 jäsentä, kun kauppakorkeakoulussa oli tuolloin kaikkiaan 286 opiskelijaa. Aluksi äänestettiin hallituksen muodostajaa kolmesta ehdokkaasta, mutta kukaan ei saanut enemmistöä puolelleen. Eniten ääniä keräsi Eero Niemelä, toiseksi tuli VeliHeikki Lämsä ja kolmanneksi Jukka Peltoniemi. Toisessa äänestyksessä vastakkain jäivät Lämsä ja Niemelä, joista Lämsä voitti äänin 96-88. Lämsä piti saamaansa enemmistöä liian pienenä, ja pyysi taukoa. Tauon jälkeen Lämsä esitti hallitusratkaisua, jossa hallinnonuudistuskysymys jätettäisiin taakse, eikä hallitus ottaisi asiaan kantaa lainkaan. Lehtola ilmoitti käsityksenään, että Lämsän valinta hallituksen puheenjohtajaksi merkitsisi ylioppilaskunnan asettumista kiintiöperiaatteen kannalle. Laari puolestaan

32

VA A S A N

ilmoitti hallitukseen tulonsa ehtona sen, ettei kiintiöperiaatetta puoltavaa pontta vietäisi eteenpäin. Lämsä totesi tähän, että mikäli puheenjohtaja Lehtolan tulkinta oli oikea, hän voisi toteuttaa ponnen, mutta ei pystyisi muodostamaan toimintakykyistä hallitusta. Myös Peltoniemi, joka oli Lämsän hallituslistalla, ilmoitti olevansa mies ja ääni -periaatteen kannalla. Äänestyksessä Lämsän hallituslista kaatui 77-86. Kokousta päätettiin jatkaa 18.11.1969. Yleisessä kokouksessa 18.11. 1969 jatkettiin toisissa merkeissä. Lehtola esitti toivomuksenaan, että valittava hallitus ottaisi kantaa hallinnonuudistuskysymykseen. Hallituksen muodostajan tehtävistä kilpailivat nyt Sirkka Sallila ja Jukka Peltoniemi. Äänestyksessä annettiin 130 ääntää (hiukan vähemmän kuin edellisellä kerralla), joista Peltoniemi sai niukan enemmistön äänin 66-62. Hallinnonuudistus ei ollutkaan enää vaalin teemana. Peltoniemen vastaehdokas Sallila oli myös Peltoniemen hallituslistalla. Ylioppilaskunnan varapuheenjohtajaksi valittiin Lämsä. Peltoniemen mukaan hänen valintansa hallituksen muodostajaksi oli kompromissi. Peltoniemi sai ääniä molemmilta puolilta, Sallila sai kirjeenvaihtajalinjan opiskelijoiden ääniä. Hallituskriisi oli monivaiheinen episodi, jossa ratkaistiin lopullisesti ylioppilaskunnan kanta hallinnonuudistukseen. Opposition osalta oli mielenkiin-

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


toista, että se luopui kannastaan kovan mittelön jälkeen niukan enemmistön vuoksi, kuten Lämsä asian ilmaisi. Mies ja ääni -periaatteen kannattajia oli vähemmistö, mutta he jäivät silti lopulta voittajiksi. Mikä ratkaisi asian? Lämsän halukkuus kompromissiin niukan voiton jälkeen tuntuu luonnolliselta, mutta joku toinen olisi voinut ottaa riskin ja koettaa hallita niukankin enemmistön turvin. Aatteellisessa mielessähän kiintiöperiaatteen edustajat saivat voiton. Lehtolan auktoriteetti vaikutti osaltaan mies ja ääni -periaatteen puolesta: Lämsä hyväksyi helponlaisesti Lehtolan tulkinnan, joka teki kompromissihallituksen toiminnan mahdottomaksi. Mies ja ääni -periaate ei SYL:n agitoinnista huolimatta ollut koko maan kattava opiskelijoiden kansanliike. Korkeakoulujen ja yliopistojen hallintoa haluttiin kyllä uudistaa, mutta mies ja ääni -periaate sai taakseen vain niukan enemmistön koko maan korkeakouluopiskelijoista. Myöhemmin Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta pysyi vankkumatta suoran demokratian kannalla, vaikka paatos ajan mittaan lieventyikin. Seuraavan kerran hallinnonuudistuskysymys nousi esiin marraskuussa vuonna 1970, jolloin hallinnonuudistustoimikunta julkisti mietintönsä. S Ä Ä T I Ö N HA L L I T U K S E E N O P I S K E L I JA E D U ST U S

Opiskelijoiden kasvava aktiivisuus kauppakorkeakoulussa näkyi hallinnonuudistustaistelun lisäksi myös Vaasan kauppakorkeakoulun säätiössä. Lehtolahan oli ollut mukana säätiön hallituksessa vuodesta 1969 alkaen. Ennen saman vuoden syyskokousta hän esitti rehtori Saxénille, että olisi jo aika saada opiskelijaedustus Säätiön hallitukseen. Saxén vastasi tähän toteamalla, että hallituksen puheenjohtajaksi oli jo sovittu Jaakko Lassila. Lehtola ihmetteli, miten asiasta oli voitu sopia ennen kuin kokousta oli edes pidetty. Hän päätti järjestää aiheesta mielenosoituksen yhdessä ylioppilaskunnan edustajan Tapio Laarin kanssa. Lehtola ei odottanut asialleen suurta kannatusta, vaikka saikin pyynnöstään vaasalaisen sosialidemokraatin kannattamaan esitystään kokouksessa. Tukea tuli yllättäen muiltakin tahoilta, ja Laari sai paikan Säätiön hallituksessa 2/3 enemmistöllä Lassilaa vastaan. Lassilalle järjestyi toista kautta paikka hallituk-

sessa sekä myöhemmin puheenjohtajuus. Lehtola luonnehti tapausta joka tapauksessa yhdeksi komeimmista junailuistaan.

S

axénin kanssa Lehtolalla oli omien sanojensa mukaan asialliset välit. Laari-junailusta Saxén ei ollut mielissään, vaan oli todennut, että kauppakorkeakoulua paimennetaan SYL:stä käsin. Saxén oli tuohon aikaan vakavasti sairas, josta oltiin tietoisia sekä kauppakorkeakoulussa että ylioppilaskunnassa. Lehtolan muistojen mukaan Saxénin sairaus vaikutti ylioppilaskunnan toimintaan, rehtorin vointia ei haluttu järkyttää ylettämillä tempauksilla. Jukka Peltoniemi muisteli Saxénin luentoa, jossa oli joku juonut kaljaa ison luentosalin takapenkissä. Eräs opiskelija oli rakentanut tyhjistä kaljapulloista pyramidia, joka kaatui kolisten. Yksi katse Saxénilta riitti siihen, ettei tapahtuma toistunut. Saxén kuoli 2.3.1970. Hautajaisin osallistuivat myös ylioppilaskunnan edustajat. Siihen aikaan yleisin asu oli villapaita, mutta Saxénin hautajaisissa opiskelijaedustajillakin oli puku päällä. Saxén oli oivallinen rehtori uudelle kauppakorkeakoululle ja alkuvuosien hyvä henki oli paljolti hänen ansiotaan. Uudeksi rehtoriksi valittiin odotetusti Mauri Palomäki, joka toimi rehtorina seuraavat 17 vuotta. SYL:N AG ENTI N VIIMEISET VAIH EET

Ylioppilaskunnan hallitus toi 30.11.1970 yleiseen kokoukseen esityksen uusista perussäännöistä, joiden myötä ylioppilaskunnan oli määrä siirtyä edustajistovaltaan. Yleinen kokous jätettiin yhä sääntöihin, mutta hallitus ei ollut enää parlamentaarisessa vastuussa yleiselle kokoukselle. Puheenjohtaja Lehtola esitti sääntöihin lisäksi puheenjohtajan viran lopettamista. Puheenjohtajaa ei enää tarvittu, kun ylioppilaskunnalle muodostettiin edustajisto. Lehtolan esitys hyväksyttiin äänin 39-13. Puheenjohtajainstituutiosta luovuttiin noihin aikoihin muuallakin. Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta lakkautti puheenjohtajajärjestelmän vuosien 1971-1972 toimikauden aikana. Turun kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta siirtyi edustajistojärjestelmään vuonna 1971, joten VKY oli tässä suhteessa liikkeellä varhain, vaikka olikin pieni ja nuori ylioppilaskunta.

33


HALLINNONUUDISTUSTAISTELUUN Ylioppilaskunnan ensimmäisissä vuosijuhlissa 14.2.1969 käynnistettiin seuraavia vuosia dominoinut keskustelu hallinnonuudistuksesta Vaasan kauppakorkeakoulussa. Ylioppilaskunta ei reagoinut mitenkään edellisenä syksynä tapahtuneeseen Vanhan ylioppilastalon valtaukseen Helsingissä, mutta valtausta seuranneella kehityksellä oli vaikutuksia Vaasassakin. SYL:n liittokokous asettui syksyllä vuonna 1968 mies ja ääni -periaatteen kannalle, minkä takia myös korkeakoulupoliitikko Kari Lehtola asettui vuosijuhlien tervehdyssanoissa tämän periaatteen puolelle. Vielä vuonna 1967 Lehtola oli suositellut Jyväskylän mallia (kiintiöt opiskelijoille, professoreille ja henkilökunnan edustajille) VKKK:n hallinnon perustaksi. Vuosijuhlissa Lehtola perusteli hallinnonuudistusta oikeusturvakysymyksellä ja vaati väliaikaratkaisuksi opettajille ja opiskelijoille yhtä suurta edustusta. Lehtolan asemaa kansallisessa korkeakoulupolitiikassa kuvaa se, että hänen puheensa, jossa hän otti kantaa myös Helsingin yliopiston asioihin, noteerattiin Helsingin Sanomissa.

V

uosijuhlissa puhui myös Vaasan kauppakorkeakoulun säätiön puheenjohtaja Martti Ulkuniemi, joka käsitteli asuntolakysymystä hallinnonuudistuksen ohella. Ulkuniemi kertoi Vaasa-lehden artikkelissa 15.2.1969 kannattavansa Jyväskylän mallin mukaista hallinnollista ratkaisua Vaasan kauppakorkeakouluun. Ulkuniemen liberaali asenne oli nähtävissä jo kesällä vuonna 1967, jolloin hän kannatti opiskelijaedustuksen järjestämistä kauppakorkeakoulun hallinnossa. Kiintiöperiaate ei siten ollut ainakaan Ulkuniemelle mies ja ääni -periaatteen pelosta omaksuttu kompromissiratkaisu. Ulkuniemi oli ollut usein tekemisissä SYL:n kanssa ylioppilaskunnan perustamisen yhteydessä ja tunsi opiskelijoiden näkökulmia entuudestaan.

34

VA A S A N

Ajat olivat kuitenkin muuttuneet edellisestä syksystä. Jyväskylän mallin puolesta puhujat, mm. Louekoski, olivat jääneet SYL:ssä ja suomalaisessa opiskelijamaailmassa vähemmistöön. OPISK E LIJALIIKK EESEEN

Ylioppilaskunnan jäsenet kuuluivat kansainväliseen opiskelijaliikkeeseen. Ranskassa ja Saksassa opiskelijat liikehtivät ja kohta opiskelijaliikehdintä tuntui Pohjolan perukoillakin. Vanhan valtausta Vaasassa katsottiin kauempaa, mutta suuremmista otettiin äkkiä mallia. Vaasassa piti oppia pikaisesti paljon sellaista, mihin muualla oltiin valmiita. Hallinnonuudistusta oli helpompi lähteä toteuttamaan, jos organisaatio oli jo olemassa. Vaasassa oltiin hädin tuskin päästy toiminnan alkuun, kun eteen tuli koko valtakuntaa koskettavia korkeakoulupoliittisia asioita, joihin piti ottaa kantaa. Peltoniemen mukaan ylioppilaskunta joutui heti mukaan opiskelijaliikkeen pyörteisiin. Keväällä 1969 huomattava osa ylioppilaskunnan kaikesta toiminnasta kuluikin korkeakoulupolitiikan merkeissä. SYL:n aktivoiva vaikutus tuntui Vaasassa muutenkin kuin Lehtolan välityksellä; seminaarikutsuja ja ohjeita virtasi hallinnonuudistuksen kenraaleilta SYL:sta. 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun opiskelijoita yhdisti tunne siitä, että kuulutaan yhdessä johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Oman toiminnan merkitys oli silloisille opiskelijoille itsestäänselvyys. Vaikka Vaasassa opiskelijatoiminnalla ei ollut traditiota, ei se laimentanut aktiivisuutta. Ylipäätään hallinnonuudistus ei ollut kauppakorkeakouluissa yhtä radikaali ja päivänpolttava kysymys kuin muualla korkeakoulumaailmassa. Helsingissä Vanhan valtauksen innoittamana tehty “Kauppakorkeakoulun valtaus” keräsi vaatimattoman yleisön. Huomattava osa Vanhan valtaajista oli vasemmisto-opiskelijoita, jotka porvarillisesti ajattele-

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


vassa Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnassa olivat vähemmistönä. Uusvasemmistolaisuuden radikalismi ja siihen liittyneet ulkoparlamentaariset menetelmät eivät löytäneet tietään kauppakorkeakouluihin. Vaasassa asenne oli alusta lähtien lakkojen vastainen. Opposition ensimmäinen esiintyminen vei joka tapauksessa keskustelua Vaasassa eteenpäin.

H

elsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta oli kuitenkin mies ja ääni -periaatteen kannalla. Tämä tiedettiin myös Vaasassa, koska ylioppilaskunnan pääsihteeri Sippola oli tiedustellut KY:n kantaa ja pyytänyt samalla hallintomalliesityksiä. KY:n vastaus sisälsi kaaviot sekä Vaasan että Helsingin kauppakorkeakoululle, jotka molemmat perustuivat yhtäläisen äänioikeuden ideaan. Niissä hallitus olisi ollut parlamentaarisessa vastuussa yleisellä äänioikeudella valitulle valtuustolle. Rehtori olisi myös valittu yleisillä vaaleilla, mutta hän ei olisi ollut parlamentaarisessa vastuussa valtuustolle. Vaasassa muihin kauppatieteellisiin ylioppilaskuntiin nähden poikkeava tekijä oli SYL:n agenttien vaikutus. Sitä ei voi pitää vähäisenä, etenkään kun Lehtola mielsi oman roolinsa ylioppilaskunnassa nimenomaan korkeakoulupoliittiseksi vaikuttajaksi. Lehtolan asema opiskelijoiden edustajana korkeakouluneuvostossa vaikutti VKY:n toiminnassa ylioppilaskunnan hallinnonuudistuksesta saamaan julkisuuteen. Lehtolan asema merkitsi myös sitä, että ylioppilaskunnan kanta ainakin huomioitiin kauppakorkeakoulun johdossa.

HALLI NNONUUDISTUKSEN KANSALLISET KUVIOT

Keväällä vuonna 1969 Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta osallistui moniin hallinnonuudistusta käsitelleisiin kansallisen tason kokouksiin. Sippola osallistui maaliskuussa SYL:n kokoukseen, jossa pohdittiin ulkopuolisten osallistumista korkeakoulun hallintoon. Tämä olikin Vaasassa ajankohtainen kysymys, koska Vaasan kauppakorkeakoulu oli yksityisen säätiön ylläpitämä. Sippola esitti ylioppilaskunnan hallitukselle, että se tekisi opettajaneuvostolle esityksen korkeakoulun perussäännön uudistuskomitean perustamisesta. Komiteassa olisi esityksen mukaan ollut kolme opiskelijaa. Opettajaneuvosto perusti komitean oma-aloitteisesti ilman ylioppilaskunnan esitystäkin. Siihen valittiin kaksi opettajien, kaksi opiskelijoiden ja yksi kauppakorkeakoulun säätiön edustaja. Sippola toimi komitean sihteerinä. Ajan tavan mukaan ylioppilaskunta asetti varjokomitean, jonka oli määrä jättää ehdotuksensa Vaasan kauppakorkeakoulun perussääntöjen uudistamisesta samaan aikaan, kun varsinainen komitea tekisi oman ehdotuksensa. Huhtikuussa ylioppilaskunnan yleinen kokous hyväksyi hallituksen esityksestä suoran demokratian ylioppilaskunnan viralliseksi kannaksi, joka olisi voimassa SYL:n ja KY:n suuntaan. Suoralla demokratialla tarkoitettiin mies ja ääni -periaatetta. Sen mukaan yliopistojen ja korkeakoulujen hallinnossa pitäisi olla

Vaasan kauppakorkeakoulun hallinnonuudistustoimikunta julkaisi mietintönsä syksyllä 1970. Opiskelijoiden ajama mies ja ääni -periaate voitti äänin 3-2. Ratkaisevan äänen antoi talousmaantieteen assistentti Harry Swanljung. Professori Mauri Palomäki ja Harry Swanljungin isä, konsuli Kaj Swanljung vastustivat hallinnonuudistusta ja toivat sen myös julki. Oikealla ylioppilaskunnan edustaja Eero Niemelä. p

35


kaikilla korkeakouluyhteisön jäsenillä, niin opiskelijoilla, professoreilla kuin muilla henkilökunnan edustajilla, yleinen äänioikeus. Ylioppilaskunnan viralliseen kantaan jätettiin varauksia, jotka liittyivät tieteen ja tutkimuksen tason takaamiseen.

Y

lioppilaskunnan hallitus edusti ulospäin suoraa demokratiaa jo maaliskuussa, jolloin se valtuutti pääsihteerin vastaamaan KY:n tiedusteluun ylioppilaskunnan olevan tietyin varauksin mies ja ääni -periaatteen kannalla. Ylioppilaskunnan käsitykset olivat tässä suhteessa muuttuneet maaliskuun alkuun ja Lahjattomien tapaukseen verrattuna. Toisaalta opiskelijamaailma oli nopeasti siirtymässä suoran demokratian kannalle ja ylioppilaskunnan radikalisoituminen kuului siten ajan luonteeseen. Siirtyminen mies ja ääni -periaatteen puolelle ei merkinnyt automaattisesti huonoja välejä ylioppilaskunnan ja korkeakoulun henkilökunnan välillä. Yhteistyö toimi varsin korrektisti. Lehtolan asema korkeakouluneuvostossa ei sekään ollut kauppakorkeakoulun kannalta merkityksetön, koska Lehtola oli lupautunut raportoimaan korkeakoulun johdolle Vaasan kannalta olennaisista asioista. Yksi mies ja yksi ääni -periaatteen varsinaista merkitystä ylioppilaskunnan toiminnassa on hankala sanoa. Lehtola oli siirtynyt mies ja ääni -periaatteen kannalle SYL:n mukana. Peltoniemen mukaan opiskelijat eivät ottaneet hallinnonuudistusta niin vakavasti, vaan kiintiöihinkin olisi oltu tyytyväisiä. Hänen mukaansa mahdollisissa vaaleissa moni opiskelija olisi äänestänyt henkilökunnan edustajaa. Hallinnonuudistustoimikunta perustettiin. Ylioppilaskunta ehdotti sen puheenjohtajaksi Kari Lehtolaa, mutta opettajaneuvoston tahdosta tehtävään valittiin säätiön edustaja, konsuli Kaj Swanljung. Ylioppilaskuntaa komiteassa edustivat Lehtola ja Eero Niemelä. Hallituskriisin jälkeen ylioppilaskunta nimesi tarkkailijaksi kokouksiin Veli-Heikki Lämsän. Valtakunnallisen tilanteen vuoksi toimikunnan työ ei edistynyt paljoakaan ennen syksyä vuonna 1970. VA AS AN K AU P PA KOR K EA KO U L U YY Ä : N P UO L E STA

Syyslukukaudella vuonna 1970 Vaasan kauppakorkeakoulun hallinnonuudistustoimikunta äänesti vi-

36

VA A S A N

rallisesta kannasta hallinnonuudistuskysymyksessä. Mies ja ääni -periaate voitti äänin 3-2. Tulos oli järkytys rehtori Palomäelle ja konsuli Kaj Swanljungille, jotka jättivät toimikunnan raporttiin voimakassävyisen eriävän mielipiteen. Siinä toistettiin perinteiset suoran demokratian vastaiset argumentit: opiskelijoiden asiantuntemattomuus ja yksityisomistuksen loukkaamattomuus yksityisessä oppilaitoksessa. Eriävässä mielipiteessä mainittiin myös, että suoraa demokratiaa ei tunnettu missään muualla maailmassa.

Ä

änestyksen ratkaisi opiskelijarintamaan asettunut assistentti Harry Swanljung, joka vastasi hävinneelle osapuolelle näin: “Uudistuksen jälkeen teillä on niin paljon valtaa kuin jokaisella muullakin korkeakouluyhteisössä.” VKY:n hallituksen puheenjohtajan Antti Kosken mukaan moni asia oli jäänyt puolitiehen, mutta demokratian laajentaminen oli olennaista. Mietinnän julkistamistilaisuudessa 3.11.1970 osapuolten erimielisyys tuli korostetusti julki. Hävinnyt osapuoli ei peitellyt katkeruuttaan. säätiön edustaja Kaj Swanljung tilitti: “Tätä mietintää koottaessa on annettu periksi niin paljon, että hirvittää”. Rehtori Palomäki valitti: “Jos korkeakoulujen hallinnonuudistus toteutetaan edes tällaisena, ei opettajistolle jää mitään valtaa.” Lopputuloksen kannalta oli olennaista, että alkuperäisjäsenen eron vuoksi hallinnonuudistustoimikuntaan valittiin Harry Swanljung. Lehtola ei omien sanojensa mukaan ollut koettanut vaikuttaa hänen äänestyspäätökseensä, eikä ollut liiemmin uskonut mies ja ääni -periaatteen voittoon.

H

allinnonuudistuksen kohtalo ratkaistiin eduskunnassa keväällä vuonna 1971 kuuluisalla “Operaatio Papukaijalla”. Hallinnonuudistuksesta täysin hermostuneet professorit lobbasivat eduskunnan päättäviä tahoja niin, että asian käsittelyä eduskunnassa jarrutettiin vaalien yli. Seuraava hallitus ei enää ottanut hallinnonuudistusta asialistoilleen. Sittemmin hallinnonuudistus palasi markkinoille erilaisina kiintiöehdotuksina, joita Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta ei koskaan hyväksynyt. Lehtolan väistyminen puheenjohtajan paikalta merkitsi ylioppilaskunnan hallinnonuudistuspolitiikalle myös pienempää julkisuusarvoa.

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


Hallinnonuudistukseen palattiin myöhemmin kauppakorkeakoulun valtiollistamisen yhteydessä. Silloin opiskelijoiden liikkeenomainen vaikuttamisenhalu oli jo ohi ja ylioppilaskunnan hallitus sai taistella taistonsa itse. Toinen merkittävä korkeakoulupoliittinen kysymys, tutkinnonuudistus, sai sekin tuulta purjeisiinsa vasta vuosikymmenen puolestavälistä alkaen.

Hallinnonuudistuksesta järjestettiin lokakuussa 1971 keskustelutilaisuus, johon osallistui Vaasan kauppakorkeakoulun henkilökuntaa ja opiskelijoita. Opiskelijat halusivat mukaan yliopistojen ja korkeakoulujen hallintoon, jossa aikaisemmin oli ainoastaan professoreita. p

37


p

38

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

Ylioppilaskunta kestitsi liike-elämän edustajia opiskelija-asuntosäätiön merkeissä marraskuussa 1971.

1968 – 1980


LIIKETOIMINNAN

ENSI

ASKELEET Asuntolakysymys nousi 1960-luvulla korkeakoululaitoksen laajenemisen vuoksi merkittäväksi osaksi opiskelijatoimintaa. Valtio otti vuonna 1965 Ruotsin mallin mukaisesti 50 prosentin tavoitteen opiskelijaasuntoloiden rakentamisessa. Samalla päätettiin opiskelija-asuntoloiden aravarahoitusjärjestelmästä, joka poikkesi muun Euroopan yleislinjasta. SYL käynnisti aravan rahoittamana asuntopoliittisen selvitystyön, jossa tarkasteltiin suomalaista ja kansainvälistä opiskelija-asumista. Selvitys julkaistiin punakantisena kirjana ja se johti opiskelijoiden kampusvastaiseen taisteluun. Monet paikkakunnat olivat varanneet satoja hehtaareja maata oppilaitoksille kaupunkien ulkopuolelta, mutta taistelun tuloksena korkeakoulujen kampusalueita ei Suomeen juurikaan syntynyt.

V

aasassa ehdittiin hyvin mukaan asuntolahankkeiden kulta-aikaan. Turun KY esimerkiksi oli koko 1960-luvun haaveillut omasta asuntolasta ja sai sen vireille yhdessä Turun yliopiston ylioppilaskunnan kanssa vuonna 1967. Vaasassa oltiin asuntolapuuhissa jo ensimmäisenä vuonna, vaikka opiskelijoita oli vasta 150. Asuntopulan lisäksi Vaasassa vaikutti SYL:n asuntopoliittinen aktiivisuus. SYL:n delegaatiothan ottivat asuntolakysymyksen Vaasassa esille jo ennen kuin ylioppilaskuntaa oli edes perustettu. Ylioppilaskunta oli sekin aktiivinen asuntola-asiassa Lehtolan johdolla. Jo ennen kauppakorkeakoulun perustamista SYL: n lähetystö keskusteli Ulkuniemen kanssa asuntolarakentamisen uusista tuulista. Kauppakorkeakoulun säätiölle antamassaan raportissa Ulkuniemi kertoi kritiikistä kampusalueita kohtaan. Opiskelijat joutuisivat muusta maailmasta eristyksiin, minkä lisäksi kampusalueiden nopea rakentaminen maksaisi suhteellisen paljon. Ulkuniemi jatkoi toteamalla, että “Vaasan oloissa tarkoituksenmukaisinta olisi “sulattaa” korkeakoulun ja opiskelija-asuntoloiden rakennukset itse kaupunkiin”.

Keskustelussa katsottiin, että opiskelija-asunnot voitaisiin rakentaa eri puolille kaupunkia osaksi erillisinä rakennuksina tai asuntotalojen yhteyteen. Tämän katsottiin yksinkertaistavan hallintoa ylioppilaskunnan kannalta. Kaupunkirakentamista puolsi se, että liikunta- ja kulttuuripalvelut olisivat jo valmiiksi opiskelijoiden käytössä, eikä niitä tarvitsisi rakentaa erikseen.

L

ehtola, joka oli osallistunut SYL:n asuntoasioita käsitelleeseen delegaatioon, laati asuntolahankkeesta useita muistioita. Muistioiden yhteenveto lähetettiin ylioppilaskunnan tukiyhdistykselle, kauppakorkeakoulun säätiön puheenjohtajalle ja kaupunginjohtajalle. Ylioppilaskunta aloitti jo syksyllä vuonna 1968 yhteistyömahdollisuuksien tutkimisen. Ulkuniemi palasi asuntola-aiheeseen vuosijuhlaesitelmässään 14.2.1969 tuoden esiin samoja teemoja. Ulkuniemi oli hyödyllinen tukija ylioppilaskunnalle, koska hän oli arvostettu vaasalainen, korkeakoulusäätiön puheenjohtaja ja kunnallispoliitikko. Syksyllä tukiyhdistys muodosti projektiorganisaation, joka valmisteli joulukuussa asuntohallitukselle opiskelija-asuntolaina-anomuksen. Se hyväksyttiin 990 000 markan suuruisena. Laina-anomusta valmistelleessa työryhmässä toimivat kaupunginarkkitehti Juri Sillander, professori Eero Routamo ja Kari Lehtola. Tämän jälkeen tukiyhdistyksen vaikutus ylioppilaskunnan asuntolahankkeeseen väheni. Ylioppilaskunnan oma rooli vastaavasti kasvoi, osin koska siirryttiin SYL:n johdolla säätiömuotoiseen asuntolatoimintaan.

M

aaliskuussa ylioppilaskunnan delegaatio neuvotteli kaupunginjohtajan kanssa asunto- ja erityisesti tonttikysymyksestä. Tonttikysymyksen viivästymisen vuoksi lainahakemusta ei voitu lähettää ensimmäisen toimintavuoden aikana. Kesästä 1969 alkaen asuntola-asiaa vietiin eteenpäin ylioppilaskunnan tukiyhdistyksen voimin.

39


VOAS:n ensimmäinen opiskelija-asuntola Villitys oli valmis ottamaan opiskelijat vastaan elokuussa vuonna 1972. p

Vaasan opiskelija-asuntosäätiön puheenjohtaja Antti Koski näyttää kartalta, miten oppilaitokset ja opiskelijaasunnot sijoittuvat Vaasassa toukokuussa vuonna 1974. Matti Väisänen (vas.) selosti asiaa SYL:n kannalta ja Kari Kyyhkynen Vaasan kaupunginsuunnittelutoimiston näkökulmasta. Opiskelijaasunnoista oli huutava pula 1970-luvulla. t

40

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


Syksyn 1969 hallituskriisin myötä ylioppilaskunnan hallituksen sosiaaliasioista ja siten myös asuntoasioista vastaavaksi henkilöksi valittiin Antti Koski. Hän luotsasi sittemmin Vaasan opiskelija-asuntosäätiötä (VOAS) sen alkumetreistä lähtien aina 1990-luvun loppupuolelle. Alkuaikoinaan Koski oli omien sanojensa mukaan Lehtolan assistentti. Koski piti SYL:n tuonaikaista toimintaa hyvin merkittävänä. Asuntohallituksen laina oli anottu keskustan ulkopuolelle Suvilahden tontille. Tuohon aikaan yksityinen raha, jota asuntohallitus edellytti hankkeeseen, oli kiven takana ja asuntohallituksen laina raukesi. Samaan aikaan ylioppilaskunta neuvotteli Vaasan Säästöpankin kanssa pankin uuden toimitalon ylimpien kerrosten vuokraamisesta opiskelija-asunnoiksi. Ylioppilaskunta piti hintaa lopulta liian suurena ja sekin hanke kaatui.

V

uonna 1969 SYL:n kokous teki tärkeitä linjavalintoja: opiskelija-asuminen päätettiin keskittää paikallisille opiskelija-asuntoyhteisöille ja valittiin solidaarinen asuntopolitiikka. Se tarkoitti, että asuntoloista tehtäisiin yhteisiä kaikille opiskelijoille, ei pelkästään korkeakouluopiskelijoille. Solidaarisella asuntopolitiikalla oli vastustajiakin, mutta tästä huolimatta opiskelija-asuntojen oli tarkoitus palvella kaikkia peruskoulun jälkeisiä opiskelijoita. Vaasaan perustettiin oppilaskuntien neuvottelukunta, jotta saataisiin aikaan säätiö asuntorakentamista varten. Aloite tuli ylioppilaskunnalta. “Tekulaisille” eli Vaasan teknillisen oppilaitoksen opiskelijoille oli alusta alkaen luvattu Tekla, eikä heitä ollut aivan helppo saada mukaan kaikille yhteiseen asuntolahankkeeseen.

V

aasassa oli oppilaskuntien väliseen yhteistyöhän kiinnitetty huomiota ensimmäisestä vuodesta alkaen. Syy oli selvä: ylioppilaskunnan oma jäsenmäärä oli vielä pieni. Säätiötoiminnan esivaiheessa suomen- ja ruotsinkieliset teknilliset oppilaitokset, kauppaopiston kiltakunta, ruotsinkielinen terveydenhoito-oppilaitos ja ylioppilaskunta perustivat VOY-nimisen yhteistyöelimen. Sen tehtävänä oli koota yhteiset intressit. Kosken mukaan yhteistyöelin järjesti kokousten lisäksi myös juhlia. Asuntolakysymys oli silti tärkein.

AI NAI NEN ASUNTOPULA VAIVANA

Asuntolahankkeen puolesta tehtiin kaikki mahdollinen. Vuonna 1970 ylioppilaskunta otti nimiinsä lainan, jonka Lehtola oli ottanut omiin nimiinsä kesällä vuonna 1970 asian kiireellisyyden vuoksi. Lainan olivat taanneet Sippola ja Laari. Lehtola antoi myös raportin asuntolahankkeesta, jota jatkettiin kaupungin tarjoaman Vaasan keskustassa sijaitsevan Pitkänkadun tonttivaihtoehdon pohjalta. Suunnitelmissa oli, että rakennusliike K.E. Nyman toteuttaisi hankkeen grynderiperiaatteella yhteistyössä ylioppilaskunnan kanssa. Koski selosti ylioppilaskunnan hallituksen jäsenille ns. viipaletalohanketta, jonka toteutuminen oli kiinni tontista. Viipaletalot olivat kevyitä, jopa siirrettäviä elementtitaloja, joita tarvittiin paikkaamaan kaupunkien huutavaa asuntopulaa. Teollistumisen seurauksena maaseudun väki siirtyi kaupunkeihin, joissa tarvittiin työvoimaa. Tähän saumaan osui Vaasassa kauppakorkeakoulun perustaminen, joten kaupungissa oli jatkuva pula asunnoista. Lisäksi Vaasan matkailu kukoisti, ja kesäaikaan kaupungin majoitusliikkeet olivat aivan täynnä. Turistit yöpyivät jopa yksityismajoituksessa, joten kesähotelliperiaatteen mukaisesti rakennetuille asuntoloille oli kysyntää.

Y

lioppilaskunnan asuntolahankkeeseen vaikuttivat myös kaupungin toiveet. Kaupungille kesähotellikäyttö oli yksi keskeinen tekijä asuntolapolitiikassa. SYL oli asuntopolitiikassaan kesähotelliratkaisujen ja sen mukaisten keskikäytäväratkaisujen vastustaja, eivätkä opiskelijatkaan pitäneet niistä. Keskikäytävämallilla tarkoitettiin usean hengen soluasuntoja, joissa asukkailla on pitkän käytävän varrella omat huoneet ja käytävän päässä yhteinen keittiö ja oleskelutilat. Teknillisen oppilaitoksen opiskelijoiden asuntola Tekla oli rakennettu keskikäytävämallilla, eikä toista samanlaista haluttu. Asukkaille kesähotellikäyttö oli toisaalta edullista, koska kesältä ei tarvinnut maksaa vuokraa. Kaupunginisien tahdosta ensimmäinen opiskelijaasuntola rakennettiin kuitenkin keskikäytävämallilla, vaikka opiskelijat sitä vastustivat. Talo, nimeltään “Villitys”, valmistui vuonna 1972 Pitkänkadun tontille. Asuntolan nimi viittasi opiskelijoiden “villiintymisen” kauteen, kuten rakennuttaja Nyman sitä

41


p Asunto Oy Vaasan Villitys avasi opiskelijoiden lapsille tarkoitetun päiväkodin lokakuussa vuonna 1974. Villitys oli ensimmäinen Vaasaan valmistunut opiskelija-asuntola. Nimi viittasi rakennuttaja K. E. Nymanin mukaan opiskelijoiden “villiintymisen” kauteen. Vaasan kaupunki otti yksityiset päiväkodit myöhemmin hoitoonsa.

42

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


nimitti. Vaasan kaupunki omisti Villityksestä osakepääoman. Köyttäkö kaulaan? kysyttiin Vaasa-lehden jutussa syksyn alussa 1971. Asuntopula tiedettiin ja ylioppilaskunta oli varautunut ottamaan vastaan uusia opiskelijoita varaamalla tilapäismajoitukseksi kerhohuoneeseen sata patjaa. VOAS P E R UST E TA AN

Vaasan opiskelija-asuntosäätiö VOAS perustettiin helmikuussa vuonna 1972. Ensimmäisenä vuonna VOAS:n työntekijät toimivat osa-aikaisina. Antti Kosken työaika oli aluksi 2 tuntia per päivä, josta se ajan myötä piteni. VOAS:n perustamisen jälkeen Villityksen isännöinti siirtyi kaupungilta VOAS:lle. Myöhemmin 1980-luvulla Villitys ja Tekla fuusioitiin. Ensimmäisen asuntolahankkeen kohdalla ylioppilaskunnan toiveet jyrättiin kaupungin puolelta täysin. Kuten Koski muistelee, “oltiin pikkupoikia isojen poikien seurassa”. Seuraavaa asuntolaa ei kuitenkaan haluttu rakentaa keskikäytäväratkaisulla. Sen sijasta päätettiin tehdä ns. luhtitaloja, joissa ei ole käytäviin liittyviä siivous-, maalaus- tai lämmityskustannuksia. VOAS I oli rakenteeltaan rivitalo, jossa keittiö oli alakerrassa ja makuuhuoneet yläkerrassa. Ristinummelle rakennetusta VOAS I:stä tuli maan ensimmäinen opiskelijarivitalo. Saman mallin mukaan tehty VOAS II osallistui kaupungin toivomuksesta Vaasan asuntomessuihin. Kosken mukaan kielipolitiikka oli kuuma kysymys 70-luvun alussa. Tuolloin Vaasassa aloitti toimintansa ruotsinkielinen opettajakoulutus. Ruotsinkieliset halusivat oman asuntolansa ja perustivat oman yksityisen säätiönsä. Ruotsinkielisten asuntolahanke “Lärkan” saikin valtiolta rahaa vuonna 1974. VOAS oli ollut alusta lähtien kaksikielinen. Ylioppilaskunnan julkaiseman, opiskelijoiden oman tiedotuslehden VeeKooYy:n sivuilla kyseltiin, minkä takia ruotsinkielisille tehdään oma asuntola. Asiaa käsiteltiin ylioppilaskunnan hallituksessakin. Kosken mukaan oli tarkka paikka löytää kaikkia tyydyttävä ratkaisu, mutta lopulta asia päätettiin siten, että VOAS ja Vaasan kaupunki tulivat mukaan Lärkanin hallintoon. Lärkanin isännöinti ja vuokraus siirtyivät VOAS:lle lopullisesti vuonna 1981. Edelleen VOAS:n asukkaista on kolmasosa ruotsinkielisiä.

Päivähoitokysymys oli polttava 1970-luvulla. Kaupunki ei mielellään ottanut vastaan opiskelijoiden lapsia, koska uusia asukkaita muutti kaupunkiin koko ajan ja päivähoitopaikoista oli pulaa. Siksi Ristinummelle luotiin opiskelijoiden lasten oma päiväkoti. Päiväkoti toimi vajaa kymmenen vuotta VOAS:n nimissä, kunnes kaupunki otti yksityiset päiväkodit hoidettavakseen. 1970-luvun alun suursolu- ja rivitalorakentamisesta siirryttiin pikkuhiljaa rakentamaan yksiöitä tai kaksioita. Myöhemmin lähiöistä siirryttiin rakentamaan opiskelija-asuntoja lähemmäs keskustaa, koska oppilaitokset sijaitsevat siellä. Asuntosäätiön hallituksen odotukset ilmenivät viisivuotissuunnitelmissa. Kosken mukaan “aluksi ajateltiin aina, ettei tämän jälkeen tarvita uutta suunnitelmaa”. Opiskelijoiden määrän kasvua ei ennalta arvattu. VOAS:n toiminnan alkuvaiheessa Vaasassa oli keskiasteella ja korkeakoulussa yhteensä n. 4 000 opiskelijaa. Lukumäärä on vuoteen 2003 mennessä kolminkertaistunut. SALAKAPAKASTA RAVI NTOLA-ALALLE

Kauppaoppilaitoksen muutto omaan rakennukseensa tiesi ylioppilaskunnalle ruhtinaallisia tiloja. Koko Raastuvankatu 31:n alakerta siirtyi ylioppilaskunnan käyttöön ilman vuokraa, mikä aikaisempaan verrattuna oli varsinaista luksusta. Ylioppilaskunnan oma ruokala käynnistyi ensimmäisen kerran kesäyliopistokaudeksi kesäkuussa vuonna 1969. Ruokalan ensimmäisten vuosien ateriat perustuivat pakaste-annoksiin, joita sulatettiin keittiön uunissa. Siitä alkoi monivuotinen “koulun ruokalan muussin” herjaus käytävillä. Ensimmäinen askel myöhemmin mittavaksi paisuneeseen ruokalatoimintaan oli otettu. Lehtolan mukaan ruokalan yhteydessä tuli selvästi esiin ylioppilaskunnan kauppatieteellinen leima. Pari viikkoa ruokalatoiminnan aloittamisen jälkeen ylioppilaskunnan liiketoiminnan johtaja puhui kuin alansa ammattilainen. Puheiksi alan ammattilaisuus monta kertaa jäikin, liiketoiminnan myöhemmän historian valossa. Lehtola ei omien sanojensa mukaan sekaantunut liiketoimintaan, vaan tuki sitä muuten parhaansa mukaan. Ruokalatoiminnan tilat sopivat mainiosti muuhunkin käyttöön. Ei mennyt aikaakaan, kun ylioppilaskuntalaiset pitivät tiloissa ravintolailtoja, joiden

43


Oy Alko Ab:n paikallinen johtaja Osmo Vuorimaa saapui tutustumiskäynnille ylioppilaskunnan ravintolaan toukokuussa 1971. Isäntinä vasemmalta opiskelijat Jouko Havunen, Erkki Vuopala ja Eero Piipponen. Ylioppilaskunta sai korkeakoulun alakerran käyttöönsä ja avasi siellä ravintolan, johon saatiin täydet anniskeluoikeudet. u Lahden Mallasjuoma muisti ylioppilaskuntaa janon hetkellä toukokuussa 1971. q

44

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


toiminta liikkui laillisuuden rajoilla. Salakapakka palveli vain kauppakorkeakoulun omaa opiskelija- ja henkilökuntaa. Ylioppilaskuntalaiset ostivat itse viinat ja myivät tiskin alta. Illat saattoivat jatkua aamun pikkutunneille asti ja jäljet olivat sen mukaiset. Meno oli kuin villistä lännestä, aamulla saattoi olla lattia sotkussa ja illan viimeiset juhlijat edelleen pöydän alla. Antti Kosken mukaan korkeakoulun johto ja Vaasan poliisipäällikkö halusivat laillistaa salakapakan mahdollisimman pian. Vaasa-lehdessä arveltiin 12.10.1969, että oman ravintolahankkeen kariutuminen johtaisi salakapakan syntyyn. Kirjoittaja taisi olla hyvin perillä kauppakorkeakoulun asioista. Kaupunginhallitus ei suhtautunut opiskelijoiden omaan ravintolan kovinkaan myönteisesti. Teknillisen oppilaitoksen opiskelijoiden ravintolahanke oli kaatunut opettajien vastustukseen, mutta kauppakorkeakoulun opettajat suhtautuivat asiaan myönteisesti. Ravintolaa suunniteltiin pelkästään oman koulun opiskelijoiden klubiksi, koska tilat olivat pienet ja suosiota osattiin odottaa.

R

avintolatoiminta käynnistyi tammikuussa vuonna 1970. Säätiö luovutti kaupunginhallituksen luvalla alakerran tilat ravintolaa varten. Ravintolan avaamista olivat ravintolapäällikkö Svahnin mukaan merkittävästi tukeneet rehtori Saxén, Alkon paikallinen johtaja ja Vaasan poliisimestari. Peltoniemen mukaan silloinen oikeustieteen professori Eero Routamo antoi lainopillista apua Alkon hakemusta varten. Kapakalla oli korkeakoulun tuki. Täysin A-oikeuksin ravintola toimi aluksi vain tiistaisin ja lauantaisin, jolloin myös tanssittiin. Muuna aikoina tarjoiltiin olutta. Ravintolan vastaavaksi hoitajaksi ylioppilaskunta sai alalla pitkään olleen rouva Sally Mercedes Cecilia Rodaksen, joka piti ohjat tiukasti käsissään. Ravintolan sisustus oli saatu lahjoituksina ja tilat maalattiin talkoilla. “Rahaa tuli niin että ranteita turvotti”, Peltoniemi muistelee. Ravintola oli alusta lähtien erittäin suosittu. Tuohon aikaan ei Vaasassa ollut montaakaan paikkaa nuorisolle. Useimpiin ravintoloihin vaadittiin kravatti ja pikkutakki. Joka ravintolan ovella oli vahtimestari, joka tarkasti asiakkaan pukeutumisen ja muun kunnon. Sisälle päästyään istuttiin pöydissä ja tilattiin tarjoilijalta halutut juomat. Terassit eivät olisi tulleet kuulonkaan, eikä naisilla ollut asiaa ravintolaan ilman miesseuraa.

Ylioppilaskunnan omassa kapakassa oli ovella ylioppilaskorttikontrolli, jolla varmistettiin se, että kapakan käyttäjät olivat oman koulun väkeä. Portsarin homma oli suosittu, koska työssä tienasi suhteellisen hyvin. Baarin hinnat olivat varsin edulliset. Ravintola Fondiksessa paukku maksoi 1 mk 65 penniä, kun sen ylioppilaskunnan kuppilassa sai markalla. Keskikalja vapautettiin maitokauppoihin vuonna 1969, mutta siihen aikaan keskiolut oli nössöille. Tosi miehet vetivät tiukkaa viinaa.

R

avintolan menestys ja taloudelliset voitot haaskattiin yleensä kunnianhimoisiin ja epäonnistuneisiin kesäravintolahankkeisiin. Peltoniemen mukaan ravintolan tulot ylittivät niin selvästi aatteellisen toiminnan tarpeet, että rahoille piti löytää sijoituskohteita. Ylioppilaskunnalla ei ollut tilaongelmia eikä pitkän tähtäimen suunnitelmia, joita varten olisi pitänyt säästää. Rahaa pantiin menemään sitä mukaa kuin sitä tuli. Liiketoiminnan johtoon valitut henkilöt halusivat myös leikkiä liikemiehiä, vaikka kokemusta alasta ei ollut nimeksikään. Ravintola merkitsi ylioppilaskunnan hallituksen kokouksille uutta laajaa asiakokonaisuutta, joka oli esillä kokouksesta toiseen. Inflaation vuoksi henkilökunta oli tämän tästä vaatimassa palkankorotuksia. Henkilökunnan vaihtuvuus oli suuri. Pienetkin hankinnat löysivät tiensä hallituksen asialistalle, eikä voi kieltää, etteikö liiketoiminnan johtaminen olisi alkuvuosina vienyt aikaa aatteelliselta toiminnalta. Lähivuosien kestokysymykseksi tulikin liiketoiminnan eriyttäminen aatteellisesta toiminnasta. Ravintola sai osakseen myös negatiivista palautetta. Nimimerkki “Eko” valitti Vaasa-lehdessä 6.11.1970, että oli aikoinaan ostanut asunto-osakkeen rauhallisesta paikasta Raastuvankadulta, nykyistä kauppakorkeakoulua vastapäätä.

Nyt kuitenkin kolme kertaa viikossa kuuluu puoleenyöhön asti jatkuva pum pum pum, kun alakerran tiloissa tanssitaan. Meteli on ollut sellaista, että tietämäni mukaan poliisin taholta on sitä jouduttu hillitsemään. Eiköhän se tahti säilyisi sentään vähän pienemmälläkin rummulla.

45


Kirjeenvaihtaja Anja Lampela saa todistuksensa ja onnittelut rehtori Mauri Palomäeltä 28.5.1971, kun ensimmäiset ekonomit ja kirjeenvaihtajat valmistuivat Vaasan kauppakorkeakoulusta. t

Vastavalmistuneita opiskelijoita juhlimassa 30.5.1973. Skoolaamassa ekonomi Olli Pihlava, ekonomi Risto Korpela, kirjeenvaihtaja Raija Viertola, kirjeenvaihtaja Sirpa Eskelinen, rehtori Mauri Palomäki ja kirjeenvaihtaja Hannele Uusihauta. q

46

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


K Y- E L Ä M Ä Ä Vaasan kauppakorkeakoulu oli 1970-luvulla pieni ja intiimi. Sekä opiskelijat että henkilökunta tunsivat toisensa, kuka paremmin, kuka huonommin. Olihan kauppakorkeakoulussa vuonna 1970 vain 288 opiskelijaa. Henkilökunnasta osa oli ns. matkalaukkuprofessoreita, jotka kävivät Vaasassa vain luennoimassa pari päivää viikossa. Opiskelijaelämä sai omat muotonsa. VKY:n oman lehden ensimmäinen numero tuli ulos 22.9.1970. Ylioppilaskunnan tiedotuslehti koottiin päätoimittajan ja avustajien vapaaehtoisvoimin, ja sisältö vaihteli innostuksen mukaan. Ennen vaaleja kirjoituksien määrä nousi huimasti, ja välillä lehden monistetuilla sivuilla käytiin kiivastakin sanaharkkaa.

Mm.

omasta ravintolasta valitettiin sen olevan niin täynnä, etteivät omat opiskelijat mahdu enää sisään. Asiaan vaadittiin parannusta ja oman koulun opiskelijoille jonossa etuiluoikeutta. Toisessa kirjoituksessa ravintolaa kritisoitiin siitä, että “oman koulun oppilaita ei näy, kun paikalla on niin paljon alamaailman väkeä”. Sama kirjoittaja toivoi pojilta parempaa pukeutumista. Vuosijuhlissa esiintyi vuonna 1970 M.A. Numminen, joka Vaasa-lehden jutun mukaan 12.2.1970 “laulaa Schubertia ja vapaan sanan jälkeen uusrahvaanomaista undergroundia ja kaupallista musiikkia”. Samana vuonna vietettiin ensimmäistä kertaa laskiaista mäenlaskun merkeissä pienessä hiihtokeskuksessa Öjbergetillä. Ylioppilaskunnan tiloihin perustettiin vuonna 1971 AIESEC -klubi, joka tuli sittemmin tutuksi legendaarisena Erika -bierkellerina. AIESEC on kansainvälinen kauppatieteiden opiskelijoiden järjestö, jonka toimintaan haluttiin mukaan. Meno klubilla oli kova alusta lähtien. Klubin nimi vaihtui Erikaksi 15 vuotta myöhemmin. Muutenkin ylioppilaskunta vietti aikaisempaan verrattuna kulutusjuhlia. Oma ravintola tuotti niin hyvin, että hallituksen jäsenet, ravintolan taloudenhoitaja ja ylioppilaskunnan isäntä ja emäntä

saivat oikeuden kuitata koulun ravintolassa laskunsa ylioppilaskunnan piikkiin. Ravintolan tilat laajenivat vuonna 1971 kauppakorkeakoulun pohjakerroksen remontin takia. Ravintola sai kabinetin ja lisää bankettitilaa. Samana vuonna liiketoiminta tuotti muhkeat 21 000 markkaa tappiota, joka johtui lähinnä epäonnistuneesta kesäravintolakokeilusta. Ylioppilaskunta vuokrasi Wasa Segelföreningenin kesäravintolan, josta pian luovuttiin. Kesäravintolan sijasta satsattiin kioskeihin, joiden tulosta vuodesta toiseen haittasi “huono sää.” Ilmeisesti ylioppilaskunnan kesäkioskin kohdalla oli aina sadepilvi. Uusien opiskelijoiden tutorohjaus alkoi vuonna 1973. Taloudellisessa tilanteessa koettiin ennätyshuono vuosi vuonna 1975, jolloin jäsenmaksuja nostettiin 80 markkaan vuodessa. Samana vuonna ylioppilaskunta sai uusia haasteita, tällä kertaa oikeuteen. Vuonna 1976 ravintola poiki oikeusjutun, jossa ovimiesten palkkojen takia veronkavalluksesta syytettyinä olivat mm. entinen hallituksen puheenjohtaja ja kolme muuta henkilöä. Syyte raukesi, koska oikeus ei katsonut portsareiden palvelurahaa veronalaiseksi pääsymaksuksi.

K

ansainvälisten asioiden toiminta keskittyi AIESEC -yhdistykseen. AIESEC -toimikunta välitti harjoittelupaikkoja ulkomaille. Yhteistyökumppaneista tärkeimpiä oli Turun KY, jonka vaihtosopimukseen Krakovan yliopiston kanssa olisi haluttu osallisiksi. Rahallisista syistä pystyttiin vain vastaanottamaan vieraita, eikä lähtemään itse vieraisille ulkomaille. Ylioppilaskunnalle perustettiin myös oma kirjakauppa, josta kirjojen lisäksi sai myös muuta pientä tarpeellista. Kurssikirjoista oli jatkuvasti huutava pula ja niiden kierrätystä varten perustettiin divari. Jazzklubi järjesti tiistaisin ravintolassa klubi-iltoja. Muu kulttuurianti oli teatterireissuja ja satunnaisia elokuvailtoja. Myös Vaasan kesä-festivaalin järjestelyihin osallistuttiin.

47


Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta juhli viisivuotispäivään vuosijuhlassaan 17.2.1973. Etualalla opintosihteeri Anja Lammio, kauppatieteen ylioppilas Antti Kasi ja rouva Kasi. Taustalla rehtori ja rouva Palomäki. u Porvaririntaman kannattajat odottelevat ylioppilaskunnan vaalien tuloksia 26.10.1974. Porvaririntama keräsi 16 ääntä vasemmiston vaalirenkaan saadessa äänistä yhdeksän ja keskiryhmien vaaliliiton viisi. Äänestysprosentti oli 76,8. Vuodesta 1975 äänestysprosentin käyrä oli laskeva. q

48

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


AIESEC:n lisäksi toinen merkittävä järjestö oli pohjoismaisten kauppatieteiden opiskelijoiden järjestö NESU. VKY järjesti helmikuussa vuonna 1973 NESU-seminaarin, joka sai nauttia julkisuudesta niin Vaasa-lehden, Vasabladetin, Hufvudstadsbladetin kuin Ilkankin palstoilla. Vieraita oli kaikista Pohjoismaista. Seminaarissa oltiin yksimielisiä siitä, että opiskelijoilla pitäisi olla enemmän valinnanvapautta opintojen suunnittelussa. Lisäksi haluttiin parantaa opiskelijoiden mahdollisuutta siirtyä kauppakorkeakoulusta toiseen Pohjoismaissa. OT TA K A A R E H TOR I N KO I RA K I I N N I !

Vaasan kauppakorkeakoulu oli tosiaan tiivis yhteisö, jonka Vaasan yliopiston taloussosiologian pitkäaikainen apulaisprofessori Tarmo Koskinen huomasi erityisesti eräänä syysaamuna vuonna 1972. Koskisen tullessa täihin hän sai havaita, että koko korkeakoulun opetus, hänen omat tuntinsa mukaan lukien, oli peruttu. Kävi ilmi, että rehtori Palomäen koira oli karannut, ja koko kauppakorkeakoulun väki oli valjastettu karannutta koiraa etsimään. Palomäen rotukoiran nimi oli komeasti Falcon von Altenhtte, joka lyhennettiin Villeksi. – Ottakaa Ville kiinni - otsikoi Vaasa-lehti koirajahdista. Eräällä opiskelijalla oli lentolupakirja, joten Villen etsinnöissä otettiin lentokonekin apuun. Villekoira löytyi myöhemmin ja kauppakorkeakoulun elämä palasi raiteilleen. P UO L U E P O L I T I I K AN LY H Y T K U KO I STUS

SYL lähetti edelleen postia VKY:lle nipuittain. Ulkopuolelta saatujen vaikutteiden mukaan Vaasassakin oli tapetilla milloin Vietnam, Chile, saasteet tai kehitysmaiden asiat. On vaikea sanoa kuinka paljon asiat kiinnostivat ns. riviopiskelijaa, mutta ainakin päällisin puolin samoista asioista puhuttiin niin Helsingissä kuin Vaasassakin. Aikaisemmin asetelmia kuvasi “opiskelijat vastaan systeemi,” mutta vuoteen 1972 mennessä se muuttui opiskelijoiden keskinäiseksi taistoksi, jossa aseina olivat eri puolueiden ideologiat. Yhtenäinen opiskelijaliike hajosi eri puolueiden tunnusten alle. Ylioppilaskuntien politisoituminen toi opiskelijamaailmaan valtakunnallisen politikoinnin menetelmät ja tavoitteet, jotka olivat molemmat sille vieraita.

Opiskelijaideologia oli yhä opiskelun luonteesta johtuen enemmän säätyajattelun kaltaista, koska opiskelijoilla oli lopulta enemmän yhteisiä intressejä kuin käytännönläheisiä poliittisia näkemyseroja nimenomaan opiskelijatoiminnan osalta. Vaasassa politikointi aktivoi innokkaimmat opiskelijapoliitikot, kun suuri jäsenistä katseli sivusta ja osallistui yleensä äänestämällä vaaleissa. Korkeat äänestysprosentit ylioppilaskunnan alkuvaiheen edustajistovaaleissa kuvaavat puoluepolitiikan vaiheen lyhyyttä. Suuri äänestysvilkkaus kuvaa ennemminkin kansallisia ja kansainvälisiä tendenssejä kuin uskoa puoluepolitiikan välttämättömyyteen ylioppilaskunnan toiminnassa. Poliittinen innostus laimeni nopeasti. Sundbäckin mukaan poliittisten opiskelijajärjestöjen suosio kääntyi laskuun jo vuonna 1975. Vuosikymmenen loppuun mennessä puhuttiin jo opiskelijoiden passivoitumisesta, joka oli lähinnä poliittisten opiskelijajärjestöjen kuva kehityksestä. Tuntuu luonnolliselta, että poliittiset opiskelijajärjestöt eivät sopineet opiskelijamaailmaan samalla tavoin kuin puolueet sopivat valtakunnalliseen vallankäyttöön.

Y

lioppilaskunnan päätettävissä olleet asiat eivät olleet sen kaltaisia, että jäsenistön ideologiset erot olisivat tulleet todella esiin. Poliittisia asioita olivat usein vain virkanimitykset, vaikka toisinaan vaaleissa tuotiin esiin poliittisen ideologian käsittein maustettuja korkeakoulupoliittisia kannanottoja, jotka kuitenkin jäivät lähinnä fraasikokoelmiksi. Jäsenistö muodosti yhä tavallaan säädyn, jolla oli yhteisiä sosiaalisia ja opintoihin liittyviä mielenkiinnon kohteita. Puoluepoliittiset erot eivät häipyneet kokonaan, mutta niiden todellinen osuus oli pieni. Vuonna 1977 edustajiston toimikausi muutettiin kaksivuotiseksi. Tämä rauhoitti ainakin VeeKooYylehden joka syksyisiltä tulenpalavilta vaalipuheilta. Enää ei sen sivuilla huudeltu vastapuolen “sumutuksesta ja hämäyksestä”. VKY sai myös vuonna 1977 historiansa ensimmäisen hallituksen naispuheenjohtajan, Soile Jaakonsaaren. Opiskelijoiden vaaliliitot olivat edelleen puoluejaon mukaisia, eli vasemmisto, keskiryhmät ja porvarit. Äänestysprosentit laskivat tasaisesti. VKY-lehti teki vuonna 1978 tutkimuksen aiheesta “edustaako VKY:n edustajisto tavallista opiskelijaa”. Taustalla taisi olla vanha väite ylioppilaskunnan toiminnasta pienenä klikkinä. Lopputuloksena luettiin

49


p Ylioppilaskunnan vuosijuhlaa vietettiin hotelli Centralissa vuonna 1978. Juhlapuhuja ministeri Eino Uusitalo nousemassa portaita hotellin juhlakerrokseen yhdessä illan isännän Matti Rätyn ja emännän Heli Parviaisen kanssa.

50

VA A S A N

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


vain se, että osallistuminen edustajiston toimintaan vähensi tyytyväisyyttä annettuun opetukseen. Syitä ei tähän haettu. Ylioppilaskunnan uudet perussäännöt vuodelta 1979 täsmensivät järjestötoiminnan ja liiketoiminnan eroa. Liiketoiminta siirtyi suoraan edustajiston alaisuuteen. Samana vuonna ylioppilaskunnassa oltiin jo niin huolestuneita laskeneesta äänestysaktiivisuudesta, että hallitus järjesti yhdessä vaalilautakunnan kanssa kampanjan SYL:n malliin. KOR K EA KOU L U P O L I T I I K K A

Hallinnonuudistustaistelun ollessa säästöliekillä ylioppilaskunnassa nousi esiin muita asioita. Syksyllä vuonna 1972 Helsingin kauppakorkeakoulu, Svenska handelshögskolan, Turun ja Vaasan kauppakorkeakoulut hyväksyivät julkilausuman lukukausimaksujen poistamisesta ja kauppakorkeakoulujen hallinnollisesta asemasta. Kyseessä oli jälleen muualta tullut aloite, johon Vaasassa lähdettiin mukaan. Muuten lukukausimaksut eivät herättäneet Vaasan kauppakorkeakoulun opiskelijoissa suuria intohimoja. Ylioppilaskunnan vaikutus korkeakoulun toimintaan oli suurinta käytännöllisissä kysymyksissä. Tutkinnonuudistuksessa ja etenkin hallinnonuudistuksessa vaikutus oli huomattavasti pienempi. Osana korkeakoulua ylioppilaskunta vaikutti suoraa vaikutusvaltaansa laajemmin, koska sillä oli edustus kaikilla hallinnon tasoilla. Opiskelijaedustajien asiantuntemus jäi kuitenkin jälkeen henkilökunnan tiedoista. Laajemmissa kysymyksissä ylioppilaskunnan vaikutusvalta jäi vähäiseksi. Rehtori Palomäki oli huolissaan hallinnonuudistuksen suunnasta, joka hänen avajaispuheensa vuonna 1973 mukaan tekisi korkeakouluista “ylioppilaspolitiikan temmellyskentän”. Opiskelijoiden kanta (yksi mies, yksi ääni) hävisi hallinnonuudistuksessa. Kun Vaasan kauppakorkeakoulu valtiollistettiin, oli hallintoa muokattava uusiksi joka tapauksessa. Tutkinnonuudistus oli kauppakorkeakoululle iso asia. Korkeakouluja ja niiden opetuksen sisältöä arvosteltiin 1960-luvulla ja 1970-luvulla alettiin ruotia kauppatieteellisiäkin tutkintoja. Aikaisempien arvosanojen approbatur, cum laude approbatur ja laudatur tilalle haluttiin koulutusohjelmat. Välitutkinnoista haluttiin eroon ja tutkintojen mittatikuksi opintoviikot. Erityisesti välitutkintojen

poistuminen kirpaisi Vaasaa, jossa suurin osa opiskelijoista tyytyi sellaiseen, eli ekonomin tai kirjeenvaihtajan tutkintoon. Ekonomi-titteli oli jo melkein poistua käytöstä, kun opetusministeriä käytti esityksessään nimiä taloustieteiden kandidaatti, lisensiaatti ja tohtori. Kauppakorkeakoulut ja ekonomijärjestöt vastustivat ekonomi-tittelin hylkäämistä ja niiden painostuksen ansiosta nimike säilyi. Tutkinnonuudistuksella pyrittiin opintojen suoritusajan lyhentymiseen, mutta siinä ei onnistuttu. Opintojen jakaminen opintoviikkoihin saattoi hidastaa opiskelua. Samalla tutkinnonuudistus pienensi huomattavasti opiskelijoiden valinnanvapautta. Pian alettiinkin puhua putkitutkinnoista. Vaasassa tutkinnonuudistusta ryhdyttiin kunnolla suunnittelemaan kesällä 1975. Ylioppilaskunnalla oli edustus tässä työryhmässä. Vaasassa vastustettiin erityisesti kielivoittoisen linjan lakkauttamista.

U

usi perustutkinto suunniteltiin otettavaksi käyttöön vuonna 1978 syyslukukauden alussa. Tutkintoon tulisi kolme vaihetta: yleisopinnot, aineopinnot, syventävät opinnot sekä niiden lisäksi kieliopinnot. Suunnitellusta kuudesta koulutusohjelmasta etenkin kielten opetus oli epävarmassa asemassa. Nopeimmin uudistus käynnistettiin ammatillisesti suuntautuneilla koulutusaloilla, kuten esimerkiksi kauppatieteissä. Uutta tutkintoa opiskeltiin Vaasassa jo vuonna 1978. Kirjeenvaihtajalinja loppui samana vuonna. Kauppatieteilijöiden kohdalla akateemiseksi tutkinnoksi tuli uusi ekonomin tutkinto. Opintotuki herätti suuria intohimoja. Vuonna 1976 pankit myönsivät yleensä vain osan täydestä lainamäärästä, mikä tuotti monille opiskelijoille vaikeuksia. Muualla Suomessa SYL:n organisoimina lakkoiltiin opintotuen puolesta, mutta Vaasassa ei. Sen sijaan ylioppilaskunta järjesti suuren opintotukimielenosoituksen torilla, johon osallistui 3 000 opiskelijaa. VAASAN KAUPPAKORK EAKOULU VALTIOLLISTETAAN

Kauppakorkeakouluja valtiollistettiin nopeaan tahtiin 1970-luvulla. Opiskelijamäärät kasvoivat Vaasan kauppakorkeakoulussa ja tutkinnonuudistuksen myötä tarvittiin lisäresursseja. Yksityisillä kouluilla ei tahtonut riittää rahaa eikä avustajia toiminnan

51


ylläpitämiseen, joten valtio tuli hätiin. Vaasan kauppakorkeakoulu valtiollistettiin vuonna 1977. Toimittuaan pari vuotta valtion omistamana kauppakorkeakouluna siitä tuli vuonna 1980 Vaasan korkeakoulu. Asetus Vaasan korkeakoulun ylioppilaskunnasta annettiin 24.2.1978 presidentin esittelyssä. Asetus määritteli ylioppilaskunnan aseman uudelleen, joten ylioppilaskunnan sääntöjä piti uudistaa perusteellisesti. Valtiollistumisen myötä ylioppilaskunta sai vuonna 1978 valita keskuudestaan neljä edustajaa tulevaan Vaasan korkeakoulun hallitukseen, joka koki oman mullistuksensa, kun Säätiö luopui omistajan roolistaan. Aikaisemman säätiön hallituksen sijasta uudesta hallintotavasta tuli kolmikantainen: professoreilla, muulla korkeakoulun henkilökunnalla ja opiskelijoilla oli kullakin korkeakoulun hallituksessa edustajinaan neljä jäsentä. Demokratia hallinnossa koheni.

N

imenmuutos kävi korkeakoulussa sinänsä helposti, pudotettiin vain “kauppa” nimen alusta pois. Ajatuksellisesti muutos oli kuitenkin suuri. Lukuvuosi 1979-1980 oli korkeakoulun viimeinen toimintavuosi kauppakorkeakouluna. Tuleva taisto kauppakorkeakoulun suunnasta näkyi vuonna 1979 ylioppilaskunnan pääsihteerin lausunnossa, jossa hän mainitsi korkeakoulussa vallitsevat eri käsitykset tulevasta suunnasta: erikoiskorkeakoulu vai laaja-alainen yliopisto. Säätiön jäsenet olivat yliopiston puolesta, kuten myös rehtori Palomäki. Kauppakorkeakoulun sisällä oli puolestaan useita tahoja, jotka halusivat mieluummin kehittää opinahjosta kauppatieteisiin erikoistuneen oppilaitoksen. Nämä kaksi eri mielipidettä korkeakoulun suunnasta herättivät suuria intohimoja sekä opiskelijoissa että henkilökunnassa. Ylioppilaskunnan kannalta valtiollistuminen toi uusia paineita. Lukukausimaksut poistuivat, mutta sen sijaan ylioppilaskunnan kontolle tuli YTHS- ja jäsenmaksujen keruu. Uutta tilannetta helpottamaan otettiin käyttöön tietokoneet jäsenluetteloiden kirjaamiseen. Valtiollistumisen myötä korkeakoulu alkoi myös periä vuokraa ylioppilaskunnan tiloista, joita siihen asti oltiin saatu käyttää korvauksetta. Valtion ateriatuki alkoi samana vuonna 1979 yhden markan suuruisena.

52

VA A S A N

Vaasan kauppakorkeakoulun opettajien joukkueen edustaja Lothar Freund antaa tyylinäytteen leikkimielisessä hiihtokilvassa 18.4. 1974. p

KAUPPAKORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1968 – 1980


Vaasan kauppakorkeakoulun päivää vietettiin huhtikuussa Rewellin korttelin sisäpihalla. Vaasan kaupungin joukkue hävisi vanteenpyörityskilpailun kauppakorkeakoulun joukkueelle. Tempauksen vetäjänä toimi professori Kalevi Piha (oik.). u Ritva Rautkylä ja Antti Kasi edustamassa Porvaririntama ylioppilaskunnan vaaleissa vuonna 1971. q

53


Va a s a n K o r k e a k o u l u n Ylioppilaskunta

1980 – 1991


KOHT I KORKEAKOULUA Korkeakoulun perustamisvaihe ja valtiollistaminen sekä samaan aikaan toteutuneet tutkinnonuudistus ja yliopistojen hallinnonuudistus toivat suuria muutoksia ylioppilaskunnan toimintaan. Muutosten pyörteissä ylioppilaskunnasta muodostui selkeästi jäsentensä etua ajava järjestö.

VKY

:n etujärjestön roolista poikkeaminen tapahtui useimmiten ulkopuolisten vaikuttajien toimesta. Etenkin SYL vaikutti omina vahvoina kausinaan opiskelijaliikkeen keulakuvana, jonka toiminnasta otettiin paljon vaikutteita. Myös järjestötoiminnassa SYL toimi käynnistäjänä motivoidessaan opiskelijajärjestöjä erilaisten palveluiden tuottajaksi (esimerkiksi erilaiset liikunta- ja kulttuuripalvelut). VKY vaikutti omaan korkeakouluunsa opiskelijoiden käytännön tarpeista nousseissa kysymyksissä, joihin usein saatiinkin ratkaisu. Paitsi korkeakouluun myös suhteessa Vaasan kaupunkiin päin oltiin aktiivisia. Yhteistyötä Vaasan kaupungin kanssa tehtiin opiskelija-asuntoloiden järjestämiseksi ja taloudellisten kesäprojektien aikana. Ylioppilaskunnan omaa toimintaa leimasi tietty lyhytjännitteisyys, koska toimintakausi jaksottui lukuvuoteen. Uuden hallituksen ja edustajiston alkukausi kului uusien asioiden opettelussa, ja kun asiat oli omaksuttu, olikin uuden hallituksen valinnan aika. Asioista päättävät henkilöt vaihtuivat usein, eikä vastuunkanto aina ulottunut omaa kautta pidemmälle. Vaasan korkeakoulun pienuudesta johtuen aktiivisilla henkilöillä oli mahdollisuus astua esiin ja vaikuttaa. Korkeakoulussa vuonna 1986 opiskelunsa aloittanut Marko Muotio muistelee, että 1980-luvulla ylioppilaskunnan pääsihteerit olivat karismaattisia tahtojohtajia, joilla oli valtaa ja jotka myös käyttivät sitä. Pääsihteerien kausi kesti myös pitempään, joten heillä oli usein enemmän tietoa asioista kuin uudella edustajistolla, joka oli helposti johdateltavissa.

KORK EAKOULU VAI KAUPPAKORK EAKOULU?

Uusi aikakausi alkoi, kun ensimmäiset 18 kieltenopiskelijaa aloittivat opiskelun vuonna 1980. Vaasan kauppakorkeakoulu oli nyt Vaasan korkeakoulu. Rehtori Palomäki perusteli nimenmuutosta vuosijuhlapuheessaan siten, että “tämä ulkoisen tuntomerkin näkyvä vaihtuminen ei muuten olisi tarkoituksenmukaista, ellei se merkitsisi myös jatkuvan monipuolistumisen ja kasvun alkua”. Ylioppilaskunnan puheenvuorossa pääsihteeri Tero Rintala vastasi puolestaan toteamalla, että “nopea nimenmuutos on aiheuttanut epävarmuutta vanhempien opiskelijoiden keskuudessa eli on epäilty, ettei korkeakoulusta valmistunut olisi yhtä hyvässä asemassa kuin kauppakorkeakoulusta valmistunut. -- Olisi ihanteellista saada todistus siitä, mihin on sisään kirjoittautunut.” Näkemyserot siitä, mihin suuntaan Vaasan korkeakoulua tulisi kehittää, olivat selvästi esillä. Nimenmuutoskiista jakoi korkeakoulun väkeä kahtia. Korkeakoulun hallitukselle nimenmuutos ei ollut mieluinen asia, ja asiasta käytiin keskustelua opiskelijoiden ja korkeakoulun väen välillä jopa lehdistössä. Keskustelu jatkui kiivaana, vaikka kauppakorkeakoulusta oli jo virallisestikin tullut korkeakoulu. Ylioppilaskunnan virallinen kanta tuki nimenmuutosta. Vaikka itse opinahjo muutti nimensä, ylioppilaskunnan oma nimenmuutos otti aikansa. Ylioppilaskunnan edustajisto päätti nimenmuutoksesta jo 30.9.1980, mutta asian eteneminen jäi byrokratian rattaisiin. Käytännössä ylioppilaskunta siirtyi jo käyttämään uutta nimeään. Ylioppilaskunnan toimintaan nimenmuutos ei vaikuttanut. Lisäpontta keskustelulle korkeakoulun suunnasta antoi valtakunnan tasolla käsitelty tulevaisuuden idea Vaasan korkeakoulusta kaksikielisenä yliopistona. Opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen oli esittänyt Vaasassa toimivien korkea-

55


p Akateemista

arkea. Luento alkamassa Vaasan korkeakoulun luentosalissa numero 32.

kouluyksiköiden yhdistämistä kaksikieliseksi yliopistoksi. Pohjanmaalla ajatusta kannatettiin, mutta Etelä-Suomen ruotsinkieliset korkeakoulut vastustivat ideaa sillä perusteella, että “yhteisessä yliopistossa ruotsinkieli häviää”. Joka tapauksessa opetusministeriö asetti vuonna 1981 työryhmän selvittämään Vaasassa toimivien korkeakouluyksiköiden yhteistyömahdollisuuksia.

Tieto nimenmuutoksesta ei ollut kulkenut tarpeeksi hyvin. Kaksi vuotta aiemmin, kun asiasta oltiin päätetty, ylioppilaskunnan pääsihteeri Tero Rintala oli äänestänyt nimenmuutosta vastaan ja jättänyt pöytäkirjaan eriävän mielipiteensä. Hän ei ollut korkeakoulun laajenemista vastaan, mutta halusi säilyttää oppilaitoksella kauppakorkeakoulun nimen.

KAU P PA KOR K EAN K A I P U U

K

Talvella vuonna 1981 käytyä kuumaa keskustelua seurasi vuonna 1982 “kauppakorkeakoulukevät”. Ylioppilaskunta aloitti keskustelun, jonka teemana oli edelleen “ollako kauppakorkeakoulu vai korkeakoulu”. Vaasan kauppakorkeakoulun muututtua Vaasan korkeakouluksi opiskelijat tunsivat itsensä harhaanjohdetuiksi informaatiokatkosten takia. Opiskelijoiden mukaan nimenmuutos vietiin läpi salailemalla ja junttaamalla. Päätös tehtiin kesällä, jolloin korkeakoulu ammotti tyhjyyttään eikä eriäviä mielipiteitä tuotu asiasta päättävän eduskunnan sivistysvaliokunnan tietoon. Keväällä opiskelijat olivat lähteneet kesälaitumille kauppakorkeakoulusta ja yhtäkkiä syksyllä tultiinkin takaisin korkeakouluun.

56

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

un keskustelu Vaasan eri korkeakouluyksiköiden yhdistämisestä kaksikieliseksi yliopistoksi käynnistyi, ylioppilaskunnan pääsihteeri käytti julkisuutta hyväkseen ja lämmitti uudelleen keskustelun Vaasan korkeakoulun nimiaiheesta. Julkinen kädenvääntö Vaasan korkeakoulun nimestä sai huomiota valtakunnallisissakin tiedotusvälineissä. Helsingin Sanomien artikkelissa 15.2.1982 ylioppilaskunnan pääsihteeri Rintala ja professori Ruuhela ilmaisivat korkeakoulun vastaiset mielipiteensä. Lehden mukaan opiskelijat vastustivat korkeakoulun laajentumista. Todisteeksi tästä oli haastateltu muutamia toisen vuosikurssin opiskelijoita, jotka totesivat yhteisten tilojen käyneen ahtaiksi, yhteishengen kärsineen ja työnantajienkin vielä vieroksuvan uutta nimeä. Lisäksi luennoitsijoita oli kuulemma lähtenyt Vaasasta nimenmuutoksen myötä.

1980 – 1991


Samassa artikkelissa professori Ruuhela valitti, että “erikoiskoulun idea häviäisi, kun saman hallinnon alaisuudessa kehitetään omien intressiensä mukaan kehittyviä tieteenaloja”. Hänen mukaansa kauppatieteiden vaikutus vähitellen katoaisi kieltenopetuksesta. Kaikki ylioppilaskunnan jäsenet eivät olleet samaa mieltä ylioppilaskunnan virallisen linjan kanssa, joka tuki korkeakoulun laajentumista ja kaksikielistä yliopistohanketta. Vaasa-lehdessä 21.2.1982 haastateltu opiskelija tuomitsi laajentumispyrkimykset kovin sanoin. Opiskelijoiden pelkoja kauppakorkeakoulun imagon menettämisestä tukivat Kauppalehdessä 15.4.1982 Saloran, Metsä-Botnian ja Fennian edustajat, jotka kritisoivat nimenmuutosta.

Y

lioppilaskunnan vuonna 1980 hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa oli vuodelle 1981 kirjattu tavoitteeksi korkeakoulun laajentuminen monitieteelliseksi. Korkeakoulun nimenmuutos ei siis aiheuttanut meteliä välittömästi, vaan vasta sitten kun ylioppilaskuntaan valittiin uudet, kauppakorkeakouluhenkiset ihmiset. Etenkin pääsihteeri ajoi asiaansa. Helmikuussa opiskelijat keräsivät kauppakorkeakoulun nimen palauttamisen puolesta adressin, johon saatiin noin 200 nimeä. Kaikkiaan opiskelijoita oli Vaasan korkeakoulussa tuolloin 1303, joista alle 10 prosenttia oli filosofian kandidaattitutkinnon opiskelijoita. Adressi sai siis suhteellisen vähän nimiä kauppatieteiden opiskelijoilta, joita korkeakoulussa oli kuitenkin enemmistö. Toisaalta jäsenistön passiivisuus oli entuudestaan tuttu ilmiö. Suppea adressi ei viittaa yleiseen kansanliikkeeseen kauppakorkeakoulun palauttamiseksi. Pääsihteerin johdolla toiminut pieni mutta äänekäs ryhmä sai äänensä kyllä kuuluville, mutta varsinaisiin toimiin sillä ei ollut mahdollisuuksia. Ylioppilaskunta yksin olisi tuskin saanut tiedotusvälineiden huomiota osakseen, mutta korkeakoulun opettajien keskinäiset kiistat korkeakoulun laajentumisesta lisäsivät nimikeskustelun kiinnostavuutta. Korkeakoulu vai kauppakorkeakoulu -kiistassa törmäsivät vastakkain maakunnallisen korkeakoulun puolestapuhujat ja erikoiskorkeakoulun kannalla olevat. Ylioppilaskunnan selkein tavoite oli liiketaloustieteiden aseman säilyttäminen korkeakoulussa. Asenne kuvaa hyvin ylioppilaskunnan valtaasetelmia, koska kauppatieteiden opiskelijat olivat

enemmistönä ylioppilaskunnan päättävissä elimissä. EKONOM IT JA HUMAN ISTIT ERI LEI R EISSÄ

Korkeakoulun nimiriidan ansiosta juuri aloittaneiden humanistiopiskelijoiden ja kauppatieteiden opiskelijoiden välille syntyi syvä juopa, joka näkyy vielä melkein kaksikymmentä vuotta myöhemminkin. VeeKooYy-lehdessä nro 4/82 ekonomiopiskelija Aila Markus totesi, että “resurssien niukkuus on joka puolella Suomea tosiasia, mutta että Vaasassa asia haluttiin unohtaa ja vierittää syy niukoista resursseista korkeakoulun laajentumispyrkimyksille”. Laajeneminen jatkui kiistelystä huolimatta. Vuoden 1981 helmikuussa valtioneuvosto vahvisti, että yhteiskuntatieteellinen koulutus alkaisi Vaasassa vuonna 1983. Kyseessä oli hallintotieteellinen julkishallinnon koulutus. Ristiriidat ekonomi- ja humanistiopiskelijoiden välillä näkyivät myös opiskelijan uudessa univormussa haalareissa. VeeKooYy-lehden numerossa 15/84 nimimerkki “Korkeakoulun riviopiskelija” käy kiivaasti koulun urheiluseura Adenius Athleticsin ja heidän eriväristen haalareidensa kimppuun.

Haluatko erottua joukosta? Osta siis adeniushaalari! Siis on todella törkeää, että korkeakoulussa esiintyy useita haalareita! Olen luullut, että korkeakoulun haalarit ovat perinteisen punaiset, mutta nyt näyttää, että eräät korkeakoulun opiskelijat ovat valinneet itselleen uuden haalarityypin. Ei siinä muuten ole mitään vastaan sanomista, mutta koska näyttää siltä, että myös näiden “korkeakoulun kerman” - tosin happaman sellaisen - haalareissa komeilee kunniakkaan korkeakoulumme merkki, täytyy todella ihmetellä mistä moinen pätemisen tarve on johtunut??-(ALLEVIIVAUKSET ALKUPERÄISEN KIRJOITTAJAN)

Seuran johtokunnan vastine löytyi saman lehden seuraavalta sivulta.

--Mitä taas tulee “kunniakkaan korkeakoulumme merkkiin” haalareissa, pyydämme huomauttaa haalareissamme komeilevan Kauppakorkeakoulun merkin. Kunnioituksesta Kauppakorkean henkeä kohtaan. (ALLEVIIVAUKSET ALKUPERÄISEN KIRJOITTAJAN)

57


Ei ihme, että hallintotieteilijät ja humanistit tunsivat elintilansa ahtaaksi entisen kauppakorkeakoulun käytävillä. Korkeakoulun sisäinen identiteetti ei ollut järin ehyt. PUO L U E P O L I T I I K ASTA A I N E J Ä R J E ST Ö I H I N

Uusien alojen myötä korkeakoulun opiskelijapohja laajentui ja se näkyi ylioppilaskunnan vaaleissa. Äänestysprosentti oli pudonnut tasaisesti. Vuonna 1981 korkeakoulun opiskelijoista 54 prosenttia käytti äänioikeuttaan. Puoluepolitiikan suosio laski edelleen. Puolueiden sijasta esiin nousi sitoutumattomia ryhmiä sekä ensimmäinen ainejärjestö, kieltenopiskelijoiden Övertäjät ry.

Övertäjät eli kielenkääntäjät saivat ylioppilaskunnan vaaleissa suhteellisen suuren osuuden äänistä. Uudet humanistiopiskelijat äänestivät omaa järjestöään aktiivisesti, vaikka osa äänistä menikin jollekin puolueelle. Kauppatieteiden opiskelijat eivät todennäköisesti Övertäjiä äänestäneet. Pesäero eri opiskelualojen välillä oli sen verran tiukka. Porvariryhmittymä saalisti jälleen lähes puolet äänistä ja niukasti yli puolet paikoista. Vaaleissa sitoutumaton P--81 sai yli viidesosan kannatuksen ja nousi edustajiston toiseksi suurimmaksi ryhmäksi. Vasemmisto ja keskusta olivat jo pienpuolueita. Sosialidemokraatit menettivät kahdeksasta paikastaan kuusi.

Köydenvetokilpailu korkeakoulun henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä 24.11.1983. t

58

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1980 – 1991


YLIOPPILASKUNNAN ARKEA Nimenmuutoskeskustelua lukuun ottamatta ylioppilaskunnan arki sujui omalla painollaan. Opiskelijaruokailun tuki kohosi ja opintotuesta riitti puhuttavaa. Talous oli vielä vuonna 1980 loistavassa kunnossa, kesäprojektit menivät hyvin ja jäsenmaksu pysyi Suomen alhaisimpana vielä vuonna 1981. Vaasan korkeakoulun opiskelijoista 88 prosenttia opiskeli kauppatieteellisiä aineita. Näistä osa suoritti kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa ja osa uutta ekonomin tutkintoa. Vaikka muiden alojen opiskelijoita oli suhteessa vähän, olivat he kuitenkin näkyvästi mukana ylioppilaskunnassa. Opiskelijapohjan laajentuminen monipuolisti ylioppilaskunnan toimintaa.

V

aasassa toimivien muiden korkeakouluyksiköiden kanssa tehtiin yhteistyötä. Svenska handelshögskolanin filiaali aloitti toimintansa Vaasassa syksyllä vuonna 1980. Vaasan korkeakoulun ylioppilaskunta tuki uusia opiskelijoita jäsenpalveluin. Österbottens högskola perustettiin Vaasaan samana vuonna kuin ruotsinkielinen kauppakorkeakouluyksikkö. Vaasassa toimiva Åbo Akademin alainen Pedagogiska fakulteten on kouluttanut maan ruotsinkieliset luokanopettajat jo 1970-luvulta asti. Korkeakoulun arjessa oli ongelmiakin. Opettajakunnan 17 professorista ja dosentista yhdeksän asui toisella paikkakunnalla ja he vain piipahtivat Vaasassa. Matkalaukkuprofessoreista muodostui pysyvä ilmiö. Kurssikirjaston tilanteesta valitettiin jatkuvasti. Tilat kävivät ahtaiksi, kun opiskelijoiden määrä kasvoi. Asuntopula oli joka syksyinen ilmiö. Makuupussijärjestelyjen sijaan etsittiin muita keinoja. Ylioppilaskunnan asuntopankkitoiminta oli ollut vuoden jäissä, mutta nyt se käynnistettiin uudelleen. Asuntopankin tarkoituksena oli turvata oman koulun opiskelijoiden asunnonsaanti. Korkeakouluopiskelijoiden mahdollisuus saada asunto VOAS:lta oli huonompi kuin keskiasteen opiskelijoiden, koska tieto

opiskelupaikan saannista tulee heille myöhemmin kuin muille opiskelijoille. VOAS kattoi opiskelijoiden asuntotarpeesta 25 prosenttia. Tavoitteeksi oli vuoteen 1986 mennessä asetettu 40 prosenttia.

U

rheilussa ylioppilaskunta näytti kyntensä. VKY voitti vuonna 1981 SYL:n järjestämän liikuntatoimikilpailun monipuolisella liikuntatarjonnallaan. Samana vuonna solmittiin viimeinkin suhteet Uumajan yliopiston opiskelijoihin Svenska handelshögskolanin opiskelijoiden suosiollisella myötävaikutuksella. Uumajassa oltiin toki käyty aikaisemminkin, mutta ylioppilaskunnan jäsenten vaihtuvuudesta johtuen suhteista ei yleensä muodostunut pysyviä, eikä välimatkan takia kovin syvällisiä. Vappu vietettiin ensimmäisen kerran yhdessä muiden vaasalaisten korkeakouluyksiköiden ylioppilaskuntien kanssa. Kotka -patsas lakitettiin jo perinteeksi muodostuneella tavalla. Ensin letkajenkattiin Kalarannasta Kotka -patsaan luo merenrantaan, jossa kotka sai lakkinsa ja kaulaansa sinivalkoisen kaulaliinan. VEEKOOYY-LEHTI

VeeKooYy-lehdestä oli kasvanut vuosien mittaan täysipainoinen järjestölehti, joka johtui ylioppilaskunnan jäsenmäärän kasvusta. Poliittiset vuodatukset katosivat ja tilalla oli harrastusjuttuja milloin squashista, milloin ylioppilaskunnan toiminnasta yleensä. Alkuaikojen ylioppilaskunnan jäsenmäärä oli pieni, joten lukuisille erilaisille harrastuskerhoille ei ollut riittävästi pohjaa. Politikointi oli kuitenkin mahdollista. Aikaisemmin opiskelijat olivat innokkaita politikoimaan ja useilla oli jonkinlainen poliittinen tausta. Päätoimittajaksi valittiin yleensä ylioppilaskunnassa aktiivisesti toiminut opiskelija. 1970-luvulla poliittinen aktiivisuus näkyi sekä lehden sivuilla että korkeana äänestysprosenttina ylioppilaskunnan vaaleissa.

59


Vuonna 1983 opiskelijat mainostivat omaa KY-klubiaan Rewell Centerin edessä. p

Korkeakoulupolitiikan tulo 1980-luvulla toi mukanaan opiskelijoita yhdistäviä intressejä puoluekiistojen tilalle, jotka eivät enää sytyttäneet ihmisiä tunteen paloon. Vaasassa poliittisia lehmänkauppoja ei tehty, koska porvariryhmittymä oli niin selvästi muita vahvempi. Muut ryhmät yhdessäkään eivät olisi olleet riittävä vastapaino porvareille, eikä heille siis ollut varteenotettavaa kilpailijaa.

V

eeKooYy-lehti oli tarkoitettu ylioppilaskunnan sisäiseksi tiedotuslehdeksi. Ulkoista tiedotusta ja keskustelua varten oli paikallisessa Vaasa-sanomalehdessä oma palsta, jota myös käytettiin ahkerasti. Pitkään oltiin haaveiltu omasta lehdestä yhdessä muiden oppilaitosten opiskelijoiden kanssa. Tämä toteutuikin vuonna 1982, jolloin alkoi ilmestyä vaasalaisittain kaksikielinen Vaasan opiskelijalehti Vasa studerandeblad r.y. Saman vuoden lopulla pitkähkö nimi muutettiin Wasalliksi. Joku koiranleuka ehdotti VeeKooYy-lehdessä nimen muuttamista Voasalliksi, koska hänen mukaansa lehden päämainostaja oli opiskelijoiden oma asun-

60

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

tosäätiö. Wasalli kuihtui kasaan muutaman numeron jälkeen. Ajatus omasta ylioppilastalosta nousi esiin vuonna 1982. Raastuvankadun alakerta kävi ylioppilaskunnan toiminnoille pieneksi. Ateriatuen noustua kolmeen markkaan ruokalan jonot ulottuivat keskellä päivää eteisen ulko-ovelle saakka. Korkeakoululle oli väläytelty mahdollisuutta siirtyä uusin tiloihin Palosaarelle, ja sinne tuleva ylioppilastalokin haluttiin. Toisin kuitenkin kävi. Yliopisto muutti kyllä aikanaan Palosaarelle, mutta varsinaista ylioppilastaloa ei tullut. Ylioppilaskunnan sauna ja kerhotilat ovat kuitenkin edelleen Vaasan keskustassa Leipätehtaan tiloissa. KORK EAKOULU ETSII OMAA KOTIA

Korkeakoululle varatut tilat olivat käyneet varsin ahtaiksi, ja uusia tiloja etsittiin kiihkeästi. Valtio ja kaupunki pääsivät yhteisymmärrykseen Palosaaren Finlaysonin puuvillatehtaan alueesta, ja esisopimus allekirjoitettiin toukokuussa vuonna 1984. Alueella sijaitsi vanhan puuvillatehtaan lisäksi mm. pienyri-

1980 – 1991


tyskeskus. Tilaa oli runsaasti ja sinne päätettiin rakentaa yliopistolle uusia rakennuksia vanhan tehtaan uusimisen lisäksi. Tarkoituksena oli, että Vaasan korkeakouluyksiköt keskittyisivät Palosaarelle. Paikalle suunniteltiin Vaasan korkeakoulua, Svenska handelshögskolanin Vaasan toimipistettä, Åbo Akademin yhteiskuntatieteellistä yksikköä, Vaasan korkeakoulujen yhteistä kirjastoa, liikuntahallia ja Vaasan maakunta-arkistoa. Alueesta julkistettu suunnittelukilpa ratkesi lokakuussa vuonna 1985. Voittanut kilpailuehdotus oli arkkitehtien Simo ja Käpy Paavilaisen suunnitelma “Setterbergin kampa”, jonka pitkänomaisesta päärakennuksesta erottuivat omina saarekkeinaan eri laitosten tilat. Uusien tilojen piti nousta parissa vuodessa, mutta hanke viivästyi vuosia. 1980-luvun puolivälin jälkeen Suomen talouden kasvu tyrehtyi. Laman myötä valtion rahahanat pantiin tiukasti kiinni. Alkuperäisestä laajasta suunnitelmasta jouduttiin luopumaan. Ruotsinkieliset korkeakouluyksiköt eivät tulleet Palosaarelle, maakunta-arkistoa ei rakennettu eikä liikuntasalikaan noussut paikalle. R E H TOR I VA I H T U U

Rehtorin vaalissa vuonna 1984 näkyivät hyvin korkeakoulun nimikiistan aikana esiin tulleet eri mielipiteet korkeakoulun suunnasta. 15 vuotta rehtorina ollut Mauri Palomäki oli saanut henkilökunnan monet kauppatieteilijät vastaansa. Heidän mielestään pyrkimykset laaja-alaistaa korkeakoulua söivät resursseja koulun alkuperäiseltä oppiaineelta kauppatieteiltä. Vaalissa Palomäen vastaehdokkaina mainittiin Ilkka Virtanen ja Reijo Ruuhela. Vaasa-lehden haastattelussa ylioppilaskunnan pääsihteeri Reijo Kotirinta toteaa opiskelijoiden äänten ratkaisevan. Ylioppilaskunta ei kuitenkaan ottanut asiaan virallista kantaa vielä ennen vaaleja. Opiskelijoiden tuella tai ei, Palomäki valittiin joka tapauksessa uudelleen. Korkeakoulujen vaaliasiantuntijat arvelivat hänen voittaneen puolelleen odotettua enemmän opiskelijoiden ääniä. Palomäki sai ääniä 8-6, ja vararehtoriksi tuli toinen hävinnyt osapuoli, talousmatematiikan professori Ilkka Virtanen. Seuraavassa rehtorin vaalissa kolme vuotta myöhemmin samat miehet olivat jälleen vastakkain. Tällä

kertaa Palomäki hävisi. Ensimmäisellä äänestyskierroksella äänet menivät tasan 7-7. Toisella kierroksella yksi ääni siirtyi Ilkka Virtasen puolelle. Palomäki siirtyi takaisin talousmaantieteen professoriksi 17 rehtorivuoden jälkeen ja Ilkka Virtasesta tuli korkeakoulun rehtori seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. M IE LENOSOITUKSIA JA MAAI LMANENNÄTYKSIÄ

Vaikka taloudellinen tilanne kääntyi vuonna 1984 huolestuttavaksi, ylioppilaskunnan liikuntapuoli ja erilaiset tempaukset menivät hyvin. VKY voitti firmaliigan mestaruuden squashissa ja puulaakissa tuli kaukalopallomestaruus. Suuret vapputempaukset keskellä silloista Vaasan sisätoria toivat maailmanennätyksen Afrikan Tähden pelaamisessa ja Suomen ennätyksen sukellusveneen etsinnässä. Maailmanennätystä ei yritettykään hakea, sillä sehän oli ruotsalaisilla. Sukellusveneet olivat tuona kesänä ajankohtaisia, kun Ruotsin puolustusvoimat saivat kyseenalaista kunniaa etsimällä olemattomia sukellusveneitä Ruotsin rannikolta. Sisätorilla Vaasan keskustassa oli siihen aikaan pieni kivetty vesiallas, josta VKY:n opiskelijat etsivät vieraan vallan aluksia. Isänmaallisten perinteiden ylläpito koettiin VKY: ssä tärkeäksi. Itsenäisyyspäivää vietettiin 200 opiskelijoiden voimin. VKY:n edustajat laskivat ensin seppeleen sankarihaudalle ja illalla marssittiin korkeakoululta Vapaudenpatsaalle. Soihtukulkue järjestettiin yhdessä muiden oppilaskuntien kanssa. Kulkueen jälkeen järjestettiin juhlatilaisuus VKY:n ravintolassa ja keräys sotainvalideille.

S

amana vuonna ylioppilaskunta järjesti lastenjuhlat Vaasan kaupungintalolla, jolla kerättiin rahaa Vaasan keskussairaalan lastenosastojen henkilöpulan helpottamiseksi. Talo tuli niin täyteen, etteivät liput riittäneet ja loppupäästä jonottaneet pääsivät sisään ilmaiseksi. Vaikka suhteet kaupunkiin olivatkin kunnossa, opiskelijat polttivat päreensä Vaasan kaupungin poliisimestari Gert Häggkvistiin. Poliisimestari kielsi VKY:n neljännen vuosikurssin opiskelijoita kävelemästä ympäri keskustan sisätoria pahviplakaatit selässään. Opiskelijoiden tarkoituksena oli mainostaa sisätorilla olevia liikkeitä ja kerätä siten rahaa opintomatkaa varten. Suunnitelma tyssäsi poliisimestarin tylyyn kieltoon. Hän perusteli kieltoaan siten, että

61


1980-luvulla ylioppilaskunnan bileet järjestettiin usein omalla KY-klubilla. u Vaasan korkeakoulu teki itseään tunnetuksi erilaisilla messuilla myös kultaisella 80kuvulla. q

62

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

1980 – 1991


“Vaasan liikenne puuroutuisi” ja “jos luvan antaa yhdelle, kohta kaikki ovat sitä kinuamassa”. Tästä seurasi muutama pureva yleisönosastokirjoitus opiskelijoiden taholta tyyliin “luuletteko te, että kaikki 55 000 vaasalaista kävelevät tempauksemme jälkeen pahvit selässä”. Lisäksi opiskelijat keräsivät asiasta 775 nimeä adressiin, joka vietiin kaupunginhallitukselle. Osoite vain oli väärä, kaupunginhallituksella kun ei ole mitään tekemistä poliisin toimintojen kanssa.

J

atkuva resurssien puute risoi opiskelijoita ja korkeakoulun henkilökuntaa. Syksyllä 1984 avajaispuheessa sekä rehtori Palomäki että ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kaija Keskinen pahoittelivat huonoa henkilökuntatilannetta. Virkoja oli täyttämättä viitisenkymmentä. Marraskuussa ylioppilaskunta toi taas ongelmia muidenkin tietoisuuteen järjestämällä keskustassa mielenosoituksen, jossa mm. poltettiin lakiteksti korkeakoulujen kehittämisestä vuosina 1967-1986. Mielenosoituskylteissä ei unohdettu muuta maailmaa; “Biafralaisille leipää meille kirjoja”. Ykkösten eli uusien opiskelijoiden ensimmäiset kastajaiset järjestettiin syksyn alussa vuonna 1985. Sadekaan ei estänyt uusien opiskelijoiden vihkimistä akateemisen opiskelun perinteisiin. Samana vuonna ylioppilaskunnan talous oli pohjalukemissa. Useimmat liiketoiminnan yrityksistä olivat tappiollisia. Kesäravintolasta luovuttiin kokonaan, samoin kuin Teräkselän lounaspaikasta, joka ei ollut onnistunut helpottamaan ruokalan päivittäistä ruuhkaa. Samana vuonna ylioppilaskunta osti Sämpy-grillin, joka tuotti voittoa kohtalaisesti. Ylioppilaskunnan pääsihteeri Reijo Kotirinta totesi VeeKoYy-lehden vuoden 1985 ensimmäisessä numerossa, että ylioppilaskunnan toiminnan painopiste oli hiljalleen siirtynyt erilaisten juhlien järjestämiseen. Myöhemmissä numeroissa hän väitti opiskelun muuttuneen päättömäksi opintoviikkojen jahtaamiseksi ja moitti tutkinnonuudistusta. Väitteessä oli varmasti jotakin perää. Aatteen palo oli kadonnut ylioppilaskunnan yleisestä touhuamisesta jo 70-luvun alussa. Opiskelijoita tuntuivat kiinnostavan omat edut ja oma elämä enemmän kuin yhteiskunnan ongelmat.

AKTIIVISTEN IHM ISTEN YH DISTYS AIESEC

AIESEC-yhdistys määrittelee itsensä seuraavasti: “maailman suurin voittoa tavoittelematon, epäpoliittinen ja vapaaehtoisin opiskelijavoimin toimiva järjestö”. Se on opiskelijoiden kansainvälinen järjestö, joka perustettiin Tukholmassa vuonna 1948 seitsemän maan kesken. Mukana oli myös Suomi. Ideana oli estää kolmas maailmansota kehittämällä kulttuurienvälistä yhteistyötä. Opiskelun rinnalle haluttiin mahdollisuus tutustua käytännön työhön. AIESEC-kerho on ollut perustamisestaan yksi ylioppilaskunnan isoimmista kerhoista. Toiminta aloitettiin jo vuonna 1969 perustamalla oma paikallisosasto. Koejäseneksi Suomen AIESECiin päästiin vuonna 1969 ja kansainväliseksi koejäseneksi heti seuraavana vuonna. Aluksi järjestö oli tarkoitettu vain kauppatieteiden opiskelijoille, mutta nykyisin sen jäseninä on muidenkin alojen opiskelijoita. AIESEC järjestää erilaisia koulutusseminaareja, tapahtumia ja projekteja. Sen toiminnassa painottuu erityisesti kansainvälinen harjoittelijavaihto.

K

orkeakoulun henkilökunta suhtautui AIESECtoimintaan suopeasti. Rehtori Palomäki kiitteli AIESECin toimintaa mm. siitä, että sen avulla opiskelijat saivat harjoitella oman alansa töitä. Ylioppilaskunnan alkuaikoina opiskeluihin kuului pakollinen harjoittelujakso, joten AIESECin kautta hankitut harjoittelupaikat tulivat tarpeeseen. Oman paikallisosaston toiminta kanavoitiin yhdistysmuotoon vuonna 1994. Silloin perustettiin AIESEC-Waasa ry. Siihen asti vuonna 1969 alkanut toiminta sujui ylioppilaskunnan suojissa 26 vuotta. Ylioppilaskunta erosi AIESECin jäsenyydestä vuonna 1996. Oman yhdistyksen perustaminen katsottiin tarpeelliseksi, koska järjestely selkeytti yhdistyksen juridista asemaa kansainvälisessä vaihdossa ja yritysten kanssa tehtävässä yhteistyössä. Samalla haluttiin viestittää kaikille vaasalaisille yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoille, että AIESEC on kaikille avoin järjestö. Ilmeisesti maine kauppatieteiden opiskelijoiden kerhona istui tiukassa.

63


KY JATKOAJALLA Yleinen henki Vaasan korkeakoulussa oli kauppatieteellinen, vaikka muiden alojen koulutusohjelmia oli perustettu ja perustettiin lisää. Vuonna 1986 opetusministeriön toimikunta päätyi vastustamaan Vaasaan hartaasti haluttua teknillistä tiedekuntaa, mutta suositteli sen sijaan jo olemassa olevien kauppatieteiden vahvistamista tekniseen suuntaan. Tietotekniikan ja tuotantotalouden koulutusohjelmien käynnistäminen tapahtui vuonna 1988. Ylioppilaskunnan talous oli vuonna 1986 katastrofin partaalla edellisten vuosien huonon taloudenpidon takia. Jäsenmaksuun tuli raju sadan markan korotus. Vuonna 1983 jäsenmaksu oli ollut 190 mk, vuonna 1984 200 mk ja vuonna 1986 300 mk. Jäsenmaksun korotuksen ansiosta talous saatiin elpymään. Kauppakorkeakoulun ja korkeakoulun käsitteet menivät monella sekaisin. Maakunnan pienistä lehdistä sai sen kuvan, että on olemassa kaksi eri koulua; Vaasan kauppakorkeakoulu ja Vaasan korkeakoulu. Ilmeisesti kauppakorkeakoulu oli jo iskostunut ihmisten mieliin niin tiukasti, että uusi nimi ei riittänyt kuvastamaan oppilaitoksissa olevaa eroa. KAU P PAT I E T E I L I J Ä T VASTA AN KA I K K I M U U T

Nimikiistassa humanistit ja ekonomit olivat jo asettuneet eri linjoille. Yhteiskuntatieteellisten opiskelijoiden saadessa jalansijaa ylioppilaskunnan toiminnassa asetelmaksi muodostui “kauppatieteen opiskelijat vastaan muut”. Koska ekonomiopiskelijat olivat korkeakoulun ylivoimaisesti suurin opiskelijaryhmä, edusti ylioppilaskuntakin hyvin pitkälle kauppatieteen opiskelijoita. Opiskelunsa vuonna 1986 aloittanut Markku Muotio muisteli, että ylioppilaskunta toimi tavallaan ekonomien ainejärjestönä. Isommat asiat suhteessa korkeakouluun oli selvitetty eikä ollut enää sellaista suurta aatteen paloa, joka olisi jakanut ihmisiä. Ylioppilaskunnan toiminta oli lähinnä opiskelijoiden etujen ajamista. Hallintotieteiden ja kieltenopiskelijat

64

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

kysyivätkin aiheellisesti, kenen etuja ylioppilaskunnassa ajettiin. Kauppatieteiden opiskelijoilla oli kyllä olemassa virallinen poliittinen opiskelijajärjestö Vakapo (Vaasan akateemiset porvarit), jonka riveistä kauppatieteiden opiskelijat vaikuttivat. Vakapolla oli enemmistö ylioppilaskunnassa. Muiden opiskelijoiden silmissä se näytti enemmänkin ekonomiopiskelijoiden omalta ainejärjestöltä kuin poliittiselta järjestöltä. Rivit eivät aina pysyneet suorassa Vakapossakaan. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1982 VeeKooYylehden numerossa 17/82 nimimerkki “Exxxtremisti oikealta” tuulettaa otsikolla “ISOVELI-VAKAPO”:

Koulussamme on ihkaoma isoveli, joka hoitaa asiamme ja valvoo etujamme? Jopa yli puoluerajojen. Ensi vuoden hallitusedustajia valittaessa VAKAPO toimii kuten rakkaan (?) itäisemme naapurin NKP ja ilmoitti keskustalle “Me ei leikitä teirän kanssa, jos teidän kekkoseksi ei valita ...” Keskustan (johon en lukeudu) ja muidenkin opiskelijoiden olisi oltava aktiivisempia ja otettava selvää, kuka ja miten heidän etujaan ajetaan - jos ajetaan. Oletko rauhan kannalla? Rauhanmarssien kannalla? VAKAPO EI! Tiesitkö tämän? Ota selvää, vaikuta! Meidän oikeistolaisten on helpointa vaikuttaa VAKAPOn ja Projektin sisällä. Viimeksimainittu on kylläkin erittäin sisäänlämpiävä “kutsuvieraineen”.

Humanisti- ja yhteiskuntatieteelliset opiskelijat alkoivat pikkuhiljaa kyllästyä kauppatieteiden opiskelijoiden ylivaltaan. Etenkin kielten opiskelijoita ärsytti se, että heistä oli tehty syntipukkeja kauppakorkeakoulu-nimen menettämisessä. MAANPUOLUSTUSH ENKI NEN VKY

Kohti 1980-luvun loppua ylioppilaskunnassa korostui isänmaallisuus. Puolustushenkisyys paisui sellaisiin mittoihin, että ylioppilaskunnan imago mietitytti yhä laajempia ryhmiä korkeakoulun käytävillä.

1980 – 1991


Ylioppilaskunnan hallitus oli täynnään Voru-aktivisteja eli Vaasan opiskelevien reserviupseerien kerhon jäseniä. Hallituksen linja näkyi VeeKooYy-lehdessä, joka oli tulvillaan maanpuolustuksellista asiaa ja rauhanturvaajavitsejä. VeeKooYy-lehdessä markkinoitiin mm. Reservin johtaja-kirjaa, kutsuttiin jäseniä RUL:n nuorten päiville ja lisättiin, että ilmoittautua voi kenelle tahansa hallituksen jäsenelle. Lehti oli muutenkin täysin hallituksen talutusnuorassa. Pääesikunnasta tilattiin marsalkka Mannerheimin kuva ja vuosijuhlaan vuonna 1987 hankittiin puhujaksi puolustusvoimain komentaja Jaakko Valtonen. Samana vuonna Voru sai ylioppilaskunnalta avustuksia 600 markkaa, eli hallitus myönsi omalle kerholleen runsaat avustukset. Voru-järjestön suuri vaikutusvalta herätti pahaa verta ainakin hallintotieteiden opiskelijoissa. Muotio muisteli hieman kärjistäen vorulaisten jakaneen opiskelijat kahteen leiriin: maanpuolustusystävällisiin ja kommunisteihin. Tosin kaikki ekonomitkaan eivät pitäneet siitä, että ylioppilaskunnan julkinen kuva rupesi muistuttamaan turhan paljon maanpuolustusseuraa. M U U TOK S EN A I R U E E T: MA ANANTA I S E U RA JA E D U STA J I STO

Vuonna 1987 edustajistonvaaleissa muutos ekonomien ylivallan kaatamiseksi lähti käyntiin. Edustajistoon valitut hallintotieteiden ja humanistiset opiskelijat lähtivät ajamaan muutosta ylioppilaskunnan sisällä Vakapoa ja kauppatieteiden opiskelijoita vastaan. Muutoksen etunenässä oli ns. Maanantaiseura, jonka takaa löytyi hallintotieteen opiskelijoita. Ylioppilaskunnan hallituksen silloista toimintaa leimasi pienen piirin aktiivisuus, jonka toimista edustajiston piti kovalla työllä ottaa selvää. Raastuvankadun Banketin tiloja ruvettiin remontoimaan pääsihteerin omavaltaisella päätöksellä, vaikka ylioppilaskunnan edustajiston päätöksestä ei ollut vielä tietoakaan. Liiketoiminnan johtokunta oli ekonomiopiskelijoiden oma hiekkalaatikko. Jos ylioppilaskunnan hallituksen toimista tiedettiin edustajistossa vähän, liiketoimikunnan tekemisistä ei tiedetty sitäkään vähää. Pääsihteeri unohti vuonna 1988 tilittää YTHSmaksut, minkä takia ylioppilaskunta joutui maksamaan 23 000 markkaa viivästyskorkoja.

Poliittiseen päätöstentekotapaan vaadittiin muutosta suureen ääneen. Edustajiston vaatimuksena oli pelaaminen avoimilla säännöillä. Eri osapuolten välisessä ristiaallokossa edustajiston kokouksista tuli myrskyisiä, kun ihmiset ja asiat ottivat yhteen. Poliittiset opiskelijajärjestöt eivät olleet ylioppilaskunnan toiminnassa merkittäviä. Vasemmisto-opiskelijaliikkeitä ei ollut, keskustalla oli edustajistossa yksi edustaja ja Vakapossakaan kaikki eivät tunnustaneet poliittista väriä. Opiskelijoita ryhmittelevä tekijä oli koulutusala. Toimittiin ainejärjestöjen kautta, vaikka kauppatieteiden opiskelijoilla ei virallisesti ainejärjestöä ollutkaan. UUDET TUULET YLIOPPI LASKUNTAAN

Vuonna 1989 valittu edustajisto toi mukanaan kaivatun muutoksen päätöksentekokulttuuriin, kun asioista päättävät ihmiset vaihtuivat. Ylioppilaskuntaa johdettiin nyt avoimemmin. Samaan aikaan myös ekonomiopiskelijat kypsyivät näkemään oman ainejärjestön tarpeen, ja Warrantti perustettiin vuonna 1989. Kauppatieteilijöiden aiempi “henkinen koti” Vakapo kutistui oikeihin mittoihinsa, kun jäljelle vain aatteellinen ydin eli politiikasta tosissaan kiinnostuneet opiskelijat. Vakapo oli toiminut vuoteen 1989 asti mm. Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunnan paikallisosastona Vaasan korkeakoulussa. Warrantti ei tunnustanut poliittista väriä. Ylioppilaskunnan hallintoa uudistettiin, valiokuntia vähennettiin ja yhdistettiin. Kritiikkiä pienen kaveripiirin toiminnasta toki kuului edelleen. Pääsihteerin virka oli muutettu ympärivuotiseksi vuonna 1987. Myös ensimmäinen inspehtori valittiin. Kunnian sai oikeustieteen professori Tolonen. Korkeakoulussa tapahtui muutenkin muutoksia, kun pitkäaikaista rehtori Palomäkeä ei valittu tiukassa äänestyksessä uudelleen, vaan hänen tilalleen tuli rehtorinvaalissa Ilkka Virtanen. Opiskelijoiden äänistä valtaosa meni ilmeisesti Virtaselle. Vuosi 1988 oli promootiovuosi, jossa vihittiin maistereiksi lähes 200 kandidaattia kaikilta koulutusaloilta. Uusi korkeakoululaki toi lisäyksen resursseihin, mutta ei merkittävästi lisännyt opetusvirkoja. Ylioppilaskunnallakin oli 20-vuotisjuhlat. Sihteeristöön tuli uutena virkana kansainvälisten asioiden sihteeri, ja kansainvälisyys oli ylioppilaskunnan vuoden pääteema. Opiskelijamäärä oli kasvanut 1900 opiskelijaan.

65


p

66

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

Yölinjalla kovia kohtaloita kuunnellut Pekka Sauri lepuutti itseään Vaasassa – roskiksen juuressa.

1980 – 1991


Muuten 1980-luvun loppua leimasi aatteettomuus. Ylioppilaskunta nähtiin yrityksenä, jota haluttiin johtaa kuten sellaista. Ylioppilaskunnan 1980-luvun pääsihteereitä luonnehdittiin karismaattisiksi tahtojohtajiksi, jotka runnoivat päätökset läpi ja muut saivat tyytyä heidän tahtoonsa. Edustajisto nähtiin enemmänkin hidastavana haittatekijänä kuin demokraattisena päätöksentekoelimenä. Pienessä korkeakoulussa tarpeeksi aktiivinen pienikin ryhmä saattoi nousta poliittiseksi voimaksi, jota ei voinut enää sivuuttaa, kuten kävi Vakapon ja Vorun kohdalla. Kaikki tehdyt päätökset näkyivät myös suoraan ympäristössä. Toimintaan tuli muutos asiallisempaan suuntaan lähemmäs 1990-lukua tultaessa. Enää asioista ei päätetty pienen piirin kesken käytävillä, vaan niistä keskusteltiin ja neuvoteltiin edustajistossa. Ravintolan ja muun liiketoiminnan tulos laski koko 1980-luvun. AIESEC-klubista Ericaksi muuttunut pubi oli edelleen suosittu, mutta varsinaisen ravintolan suosio oli kääntynyt laskuun 1970-luvun huippuajoista. Ravintolakulttuuri oli kaupungissa muuttunut, eikä ylioppilaskunnan ravintola ollut enää se ainoa nuorten paikka. Ylioppilaskunnan omaa ravintolaa ei myöskään pidetty leimallisesti opiskelijaravintolana. 1960-luvun lopulla ja vielä 1970-luvullakin opiskelijoita yhdisti tunne siitä, että he kuuluvat samaan joukkoon, oli se sitten kansainvälinen opiskelijaliitto tai puoluepoliittinen järjestö. Tunne kuulumisesta johonkin isompaan kokonaisuuteen oli silti olemassa. 1980-luvulla sellaista ei enää koettu. Maailmankuva oli sirpaloitunut, eikä 1990-luvulle tultaessa kolmannen maailman hätä tai kapitalistien hapatukset enää kiihottaneet tunteita. Aate- ja villapaitakulttuurin tilalle oli tullut kössinpeluu ja haalarit.

Y

lioppilaskunnan rooli muuttui puoluepolitiikan harjoittelutantereesta opiskelijoiden etua ajavaksi järjestöksi. Opintotuki, asumisasiat ja pankkien opintolainaehdot puhuttivat. Vuonna 1990 käynnistyi valtakunnallinen Päreet Palaa-kampanja Vaasasta, Rovaniemeltä ja Kajaanista. Vaasan torille kokoontui sankka opiskelijajoukko säästöpossuineen, jotka kerättiin ja vietiin Helsinkiin opetusministeri Ole Norrbackille ja pääministeri Harri Holkerille uuden opintotukijärjestelmän pesämunaksi. Kampanjaan osallistui kuusi eri opiskelijajärjestöä: SYL, Suomen lukiolaisten liitto, Suomen

kauppaopiskelijoiden liitto, Suomen tekniikan opiskelijoiden liitto, Suomen ammattiin opiskelevien keskusliitto ja Suomen terveydenhuoltoalan opiskelijoiden liitto. Yritys muuttaa opintotukea inhimillisemmäksi oli suurin opiskelijoiden yhteisyritys miesmuistiin.

Vaikka jonotetaan sossuun, silti pannaan viisi penniä Norrbackin possuun”, kuuluttivat nuoret. “Onko oikein, että keskiverto-opiskelijalla on valmistuttuaan lainaa 50 000 - 60 000 markkaa”, penäsi Vaasan korkeakoulussa opiskeleva Mika Huotari mielenosoittajilta. “Eei!”, kajautti torintäyteinen opiskelijajoukko. “Onko oikein, että opiskelijan on elettävä 2 000 markalla kuussa?” “Eei!”, oli yksimielinen vastaus. HELSINGIN SANOMIEN KUVAUS MIELENOSOITUKSESTA 26.9.1990

Tässä mielenosoituksessa ei enää puhuttu biafralaisista mitään. KORK EAKOULUN MUUTTO VARM ISTUU

Huolimatta korkeakoulun muuttoaikeissa tapahtuneista viivytyksistä siirrettiin korkeakoulun tiloja vähitellen Palosaarelle. Täydennyskoulutuskeskus löysi tilat puuvillatehtaan vanhasta konttorista. Vuonna 1988 muuttivat yhteiskuntatieteilijät ja osa kauppatieteilijöistä ja osa kirjastoa vanhan puuvillatehtaan uusittuihin tiloihin. Uudisrakennuksia päästiin suunnittelemaan vasta vuonna 1990. Ensimmäisessä vaiheessa oli tarkoitus tehdä hallintorakennus, ruokalat ja kauppatieteiden tilat. Kirjastoa ja humanisteja oltiin toistaiseksi jättämässä Raastuvankadulle vanhoihin tiloihin Vaasan keskustaan. Rakennussuunnitelmiin tuli vuonna 1990 uusi ehdotus yllättävältä taholta. Vaasassa sijaitsevan ison yrityksen ABB:n konsernijohtaja Matti Ilmari esitti korkeakoululle, että Palosaaren sijasta se ottaisi käyttöön uudet tilat ABB:ltä vapautuvalta tontilta Melaniemen kaupunginosasta. Ilmari perusteli tarjoustaan sillä, että olisi hienoa, jos kansainvälinen suuryritys ja yliopisto sijaitsisivat vieri vieressä. Tontilla riittäisi kyllä tilaa kaikille suunnitelluille uudisrakennuksille. Myös ABB:n silloinen pääjohtaja Percy Barnevik kävi Vaasassa puhumassa asian puolesta.

67


Korkeakoulun johto kauhistui muuttoaikeiden saamaa uutta käännettä. Vaasassa ABB on niin merkittävä yritys, ettei sen tarjoamaa tonttia voinut sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Lisäksi korkeakoulun uudisrakennukset olivat jo entuudestaan kohtuuttomasti myöhässä. Paikan vaihto tuossa vaiheessa olisi viivyttänyt niitä lisää. Korkeakoulun paikasta kaupungissa heräsi kiivas julkinen keskustelu, jossa mm. kaupunginjohtaja Juhani Turunen siirtyi ABB:n ajatuksen kannattajaksi. Vaasa-lehdestä nimensä Pohjalaiseksi muuttanut toinen paikallinen sanomalehti oli Palosaaren kannalla, Vasabladet taas Melaniemen. Yleisönosastolla otettiin asiaan myös kantaa.

Muutaman vuoden täällä Vaasassa opiskelleena ja siten vaasalaisten asioita seuranneena olen huomannut, että jollei vastakkain ole suomen- ja ruotsinkieliset, niin sitten Vaasa vastaan maakunta, kuten nyt. Ja täällä ollaan kuulemma kuuluisia siitä, että tappelua jatketaan niin kauan, että valtiovallan lupaamat rahat syydetään muualle, jolloin molemmat osapuolet jäävät näppejään nuolemaan. -Yliopisto on jo aikoja sitten päätetty sijoittaa Palosaarelle, joten miksi ihmeessä ABB Strömberg herää vasta nyt - juuri kun Palosaaren yliopiston kivijalkaa ollaan jo muurailemassa? Vai liekö nyt syksyllä aloittava DI-koulutus saanut heidän Melaniemineen liikkeelle... NIMIMERKKI “ULKOPAIKKAKUNTALAINEN OPINAHJONSA PUOLESTA POHJALAISESSA 26.8.1990

Melaniemi sijaitsee noin viiden kilometrin päästä kaupungin keskustasta, kun taas Palosaari on aivan keskustan vieressä ja meren rannalla. Loppuratkaisussa päädyttiin Palosaareen. Päätöksen selvittyä sitä kommentoitiin sanomalehti Pohjalaisessa 5.9.1990 kiittävästi:

Vaasan korkeakoulun rehtorilla Ilkka Virtasella oli lukuvuoden avajaisissa toivomus opetusministeri Ole Norrbackille. Ministeri täytti toiveen: Vaasan yliopisto sijoitetaan Palosaarelle. Korkeakoulu ja opetusministeriö ovat yliopiston sijaintia koskevassa kysymyksessä varsinaiset asianosaiset. Molemmat ovat Palosaaren kannalla. Keskustelu yliopiston sijoituspaikasta on johtanut perusteltuun ratkaisuun. Mutta itse keskustelukaan ei ollut huono. Se alkoi keväällä, vilkastui kesätauon jälkeen ja johti nopeasti sel-

68

VA A S A N

KORKEAKOULUN YL IOPPILASKUNTA

keään päätökseen. Tästä sopii ottaa opiksi sekä muualla että eräissä muissa kiistakysymyksissä Vaasassa.

ABB:lle asia oli lähinnä liiketoimi, jolla olisi helposti päästy eroon vapautuvista tiloista ja samalla sopivasti nostettu omaa imagoa. Pian sijaintipaikan päätöksen jälkeen ABB lahjoitti yliopistolle professuurin. Kaunaa ei siis kannettu, ja keskustelu korkeakoulun sijaintipaikasta unohtui pian lopullisen päätöksen jälkeen. I LMOITUS VAASAN YLIOPISTOSTA

Hallintotieteen ja kieltenlukijat eivät olleet edelleenkään tyytyväisiä korkeakoulunsa julkiseen kuvaan. He pitivät 21.11.1989 tiedotustilaisuuden, jonka tarkoituksena oli kertoa tiedotusvälineille kauppakorkeakoulun olevan menneisyyttä. Historiaa siitä tulisikin. Vuonna 1988 oli tullut lakialoite kaksikielisestä Vaasan yliopistosta. Silloinen opetusministeri Christoffer Taxell oli vieraillut Vaasassa 6.11.1989. Järjestetyllä kyselytunnilla Taxell ilmoitti luentoväelle, että vielä saman talven aikana hän antaisi lakiesityksen Vaasan korkeakoulun muuttamisesta Vaasan yliopistoksi. Ilmeisesti ilmoitus yllätti ihmiset. Luvassa ei kuitenkaan ollut haluttua kaksikielistä yliopistoa, johon olisi yhdistetty Vaasassa jo toimivat ruotsinkielisten korkeakouluyksiköt. Ne jatkaisivat erillään, mutta korvaukseksi saataisiin yliopisto. Keskustelu kaksikielisestä yliopistosta jatkui edelleen, vaikka jo tiedettiin ettei sitä tulisi. Yksi syy, minkä takia opetusministeriössä haluttiin Vaasan korkeakoulusta Vaasan yliopisto oli tulossa olevat ammattikorkeakoulut. Näiden ja akateemisten korkeakoulujen välille piti saada riittävä ero, joten “korkeakoulu”-käsitteestä haluttiin eroon. Vaasan korkeakoulussa tieto yliopistoksi muuttumisesta otettiin vastaan tyytyväisinä. Tiukassa istunut käsitys Vaasan korkeakoulusta kauppakorkeakouluna muuttuisi vihdoinkin, kun nimeksi tulisi Vaasan yliopisto. Myös korkeakoulun ympäristö oli mielissään, eivätkä vähiten omaa alueellista yliopistoaan kauan ajaneet Vaasan kauppakorkeakoulun säätiön miehet. Taxellin ilmoituksen jälkeen yliopistoksi muuttuminen eteni reippaasti. Taxellin nimiehdotus, “Pohjanmaan yliopisto”, ei ottanut tulta, joten nimeksi tuli Vaasan yliopisto. VeeKooYy-lehden numerossa

1980 – 1991


17/89 olleessa mielipidekirjoituksessa pohditaan taas kerran sitä, minkä koulun nimi tulee todistukseen:

Öh...öh..kun pitäis saada joskus duuniakin stadist, eiks oo mitään mahist meille (kun ollaan sentään aloitettu muita aikaisemmin) saada “Vaasan korkeakoulun” leimaa torkkaan, kun me gaiffojen kans´ ei millään kehattais näyttää potentiaalisille työnantajille flabbaa mis lukee “Poho-jammaan yliopisto” (University of Po-ho-jammaa) vaikk´ kuinka fuckin´ ollaankin ylypeitä Vaasasta.

Yliopistoksi muuttumisessa suurin työ oli järjestää korkeakoulun hallinto uudelleen, koska eri oppialoille piti luoda tiedekunnat. Alkuperäinen idea oli

muodostaa kolme tiedekuntaa; humanistinen, kauppatieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Siitä kuitenkin luovuttiin, koska se olisi sorsinut kauppatieteiden vanhaa valta-asemaa. Niinpä tiedekuntia tuli neljä: humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen lisäksi kaupallis-hallinnollinen ja kaupallis-tekninen tiedekunta. Perusteena käytettiin mm. sitä, että valtaosa opinahjon opiskelijoista oli kauppatieteellisellä puolella. Sekin varmasti vaikutti, että kolmesta tiedekunnasta yliopiston hallintoon olisi noussut vähemmän kauppatieteiden edustajia. Mutta myös kaupallisten alojen toisistaan poikkeavat tutkimusnäkemykset vaikuttivat pilkkomiseen. Joten kauppatieteellisen alan jakamiseen kahteen eri tiedekuntaan oli tiedepohjaisiakin perusteita.

Vaasan korkeakoulu vietti ensimmäistä promootiojuhlaansa 11.6.1988. Promootioon osallistui 188 maisteria ja yhdeksän tohtoriksi promotoitavaa. Kahdenkymmenen vuoden aikana Vaasa korkeakoulusta oli ehtinyt valmistua yli tuhat opiskelijaa. q

69


Va a s a n Y l i o p i s t o n Ylioppilaskunta

1991 – 2003


UUDET HAASTEET Muutos korkeakoulusta yliopistoksi ei ensimmäisenä vuonna näkynyt riviopiskelijan elämässä. Sanomalehti Pohjalaisessa 15.1.1991 haastatellut opiskelijat eivät edes tienneet koko muutoksesta, ennen kuin toimittaja heille asiasta kertoi. Ylioppilaskunnan pääsihteeri Timo Saranpää kommentoi muutosta lehdessä näin:

Eihän henkinen ilmapiiri yhdessä yössä kohoa mihinkään sfääreihin, vaikka korkeakoulusta tulee yliopisto. ...Tietysti on hyvä, että tieteelliset yliopistot erotetaan selvästi nimellä ammattikorkeakouluista.

Muutos korkeakoulusta yliopistoksi ei sinänsä muuttanut korkeakoulun perustoimintoja, mutta lähiympäristössä muutos koettiin tärkeänä. Yliopisto miellettiin dynaamisemmaksi ja vahvemmaksi kuin samoilla edellytyksillä toiminut korkeakoulu. Jotain perääkin siinä oli, koska yliopiston määrärahat kasvoivat vuonna 1991 30 prosenttia. Lama ei vielä purrut korkeakoulujen resursseihin. TA L O U S K R I I S I P U D OT T I MA AN P I N NALLE

Ylioppilaskunnassa sitä vastoin ei mennyt taloudellisesti yhtä hyvin. Vuonna 1991 ylioppilaskunnan talous oli retuperällä ja jotain oli tehtävä, jollei koko liiketoiminnan haluttu kaatuvan. Toimintakertomuksessa todettiin ylioppilaskunnan painopistealueina olleen ”vapaa-ajan aktiviteettien ja palvelujen järjestäminen sekä etujärjestötoiminta”. Vapaa-aikoinaan opiskelijoilla olikin ja on edelleen vuonna 2003 valinnanvaraa. Ylioppilaskunnassa toimi yksitoista kerhoa ja kuusi ainejärjestöä. Tällä hetkellä niitä on seitsemän: ekonomiopiskelijoiden Warrantti, kieltenlukijoiden Övertäjät, hallintotieteiden opiskelijoiden Hallinnoijat, viestintätieteilijöiden CoMedia, Helsingin yliopiston alaisuudessa oikeustiedettä opiskelevien Justus, teollisuusekonomi- ja teekkariopiskelijoiden Tutti, ja 90-luvun lopus-

sa syntynyt multimediajärjestelmien ja teknisen viestinnän koulutusohjelmassa opiskelevien Giga. Toimintansa aloittivat oma kuoro, oma orkesteri VYVO (Vaasan yliopiston viihdeorkesteri) sekä Suomen ainoa kaksikielinen ylioppilasteatteri Ramppi. Myös osakuntatoimintaperinne rantautui Vaasaan vasta yliopiston aikana. Ainakin savolaiset, pohjoispohjalaiset, etelä-suomalaiset, varsinaissuomalaiset, hämäläiset, keskisuomalaiset sekä entisen Vaasan läänin alueelta kotoisin olevat opiskelijat järjestäytyivät omiksi osakunnikseen. Näiden tehtäväksi on muodostunut lähinnä hauskanpito ja toiminnan aktiivisuus on vaihdellut suuresti vuosien varrella. Viimeisenä tulokkaana osakuntien listalle syntyi vuonna 2003 etelä-pohjalainen osakunta. Mutta se 90-luvun talous. Ilman positiivista kassavirtaa ylioppilaskunnalla ei olisi mitään, mitä järjestää. 1990-luvun alussa ylioppilaskunnan ja liiketoiminnan johtokunnan toimintaan mukaan tullut Samppa Siikavirta muistelee, että kriisejä riitti:

Oma ravintola KY ei vetänyt väkeä. Kesäravintolahanke Segelföreningen teki raskasta tappiota. Ylioppilaskunnalla oli osakkuus VKY Datassa, joka ei liioin mennyt hyvin. Koulun oma ruokala oli ainoa, joka teki jatkuvasti voittoa. Oli kokeiltu monenlaista. Luultiin, että resurssit riittävät mihin tahansa.

Koko maata koetteleva taloudellinen lama pakotti ylioppilaskunnankin liiketoiminnan rajuun karsimiseen. Myöhemmin opintotukisäästöjen iskiessä myös ylioppilaskunnan rooli terästyi entistä enemmän etujärjestön suuntaan. Taloudellinen taantuma näkyi toden teolla yliopiston budjetissa vasta seuraavina vuosina. Ylioppilaskunta reagoi talouskriisiin kuten yritykset yleensä: Saneeraamalla. Ylioppilaskunnalle oli 1980-luvulla perustettu kehittämisrahasto, jota nyt jouduttiin syömään, jotta järjestö- ja liiketoiminnan jatkuvista maksuvaikeuksista olisi selvitty. Rahaston

71


Vaasan keskustassa olleet tilat kävivät liian ahtaiksi yliopistolle ja muutto Palosaareen oli edessä 1990-luvun puolessa välissä. u

saldoksi jäi noin 500 000 markkaa, eikä kasvua kertynyt vuonna 1991 lainkaan. Tämän jälkeen liiketoiminnan ohjenuoraksi asetettiin kaksi periaatetta: Jokaisen yksikön on tuotettava voittoa ja liiketoiminnan on palveltava ensisijaisesti opiskelijoita. Liiketoiminnan johtajan toimi lakkautettiin, ja ravintolapäällikkö asetettiin hoitamaan iltaravintolaa. Koko ylioppilaskunnan organisaatiota pienennettiin. Kulujen karsinnasta huolimatta KY jäi vuoden lopussa 125 000 markkaa tappiolle. Liiketoimintaa järjesteltiin uudelleen vuonna 1992 perustamalla kaksi eri yhtiötä; Delirium Oy jatkoi iltaravintolatoimintaa ja Pro Gradu kirjakaupan sekä valmennuskurssin ylläpitoa. Kesäravintola Segeli,

72

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

kuten sitä tuttavallisemmin nimitettiin, vuokrattiin kesäksi muille yrittäjille. Lopullisesti siitä luovuttiin joulukuussa 1994. Osakkuudesta VKY Datassa luovuttiin myös. Huonosti menestynyt liikeidea Business Link lakkautettiin. Siikavirran mukaan vaihtoehtoja ei juuri ollut:

Ajatuksena oli, että jos liiketoiminta ei kannata, se kaatuu. Sen takia ei kuitenkaan haluttu nostaa jäsenmaksuja. 1990-luvun alussa tehtiin se, mikä piti. Ylioppilaskunta purki riskinsä ja kärsi tappionsa.

Lopulta lakkautettiin itse liiketoiminnan johtokunta. Sen tilalle perustettiin yritysvaliokunta, jonka johta-

1991 – 2003


jalle tuli automaattisesti hallituspaikka ylioppilaskunnan hallituksessa. Tarkoituksena oli parantaa tiedonkulkua, ja myöhempien kommenttien mukaan järjestely toimikin hyvin. Ylioppilaskunnan liiketoiminnan menestys on aina vaihdellut rajusti. Selvimmin kuin mikään muu ylioppilaskunnan toiminnan osa-alue se on kärsinyt henkilöiden tiuhasta vaihtumisesta.

Tukihenkilöstö on ollut pysyvää, muut vaihtuneet. Henkilövaihdokset ovat olleet ylioppilaskunnan toiminnassa aina isoja asioita. Pieni organisaatio on antanut yksilöille mahdollisuuden nousta esiin. Kokopäiväisten, palkattujen työntekijöiden puuttuminen on haitannut toimintaa. Toiminnan lyhytjänteisyydessä on se hyvä puoli, ettei organisaatio junnaa paikoillaan. Toisaalta samat virheet tehdään uudestaan. Ei ehditä luoda pitkän tähtäyksen visioita, eikä siirtää niitä muille. SAMPPA SIIKAVIRTA HAASTATTELUSSA VUONNA 1998

Voimakas saneeraus tuotti tuloksia. Yrityksillä oli selkeät tulosvastuut ja ylioppilaskunta oli lähinnä omistajan roolissa. Liikkeenjohto ja yritystoiminnan operatiiviset päätökset kuuluivat yhtiöiden hallituksille, mutta strategiset päätökset jätettiin yritysvaliokunnan tehtäviksi, jolle kuului myös ylioppilaskunnan muun omaisuuden hoito. Liiketoiminnan järjestämisessä ylioppilaskunta on kasvanut aikuiseksi. Alun villistä ravintolatoiminnasta on siirrytty vastuullisempaan liikkeenjohtoon. Siperia opetti, kun rahaa ei enää tullutkaan niin että ranteita turvotti.

Ajan mittaan ylioppilaskunnassa on keskitytty enemmän tärkeihin asioihin eli jäsenistön palveluun eikä siihen, että tietyt henkilöt saavat leikkiä liiketoiminnan hiekkalaatikolla. SAMPPA SIIKAVIRTA

Vaasan yliopiston ylioppilaskunta ei suinkaan ollut ainoa maan ylioppilaskunnista, joka maksoi oppirahoja yritysmaailmassa. Suomen ylioppilaskuntien liitosta todettiin, että ylioppilaskuntien liiketoiminta oli lähes kaikkialla ollut tappiollista, etenkin ravintolatoiminta, josta monet ylioppilaskunnat luopuivat kokonaan.

MUUTOKSIA EDESSÄ

Liiketoimintasotkujensa lisäksi ylioppilaskunta oli muutenkin näkyvien muutosten edessä. Yliopisto siirtyisi vuonna 1994 Palosaarelle, jonne valmistuvasta uudisrakennuksesta oli varattu ylioppilaskunnalle tiloja. Aikaisempaan verrattuna tiedossa olevat kaksi huonetta eivät vaikuttaneet riittäviltä. Lisäksi ylioppilaskunnan oman ruokalatoiminnan tulevaisuus oli vaakalaudalla. Uhkakuvia riitti ylioppilaskunnan omistaman, opiskelijoiden ruokailusta huolehtineen yhtiön Festin Oy:n kohdalla. Tilojen mahdollinen muuttuminen vuokrallisiksi (tähän astihan ylioppilaskunta oli saanut päiväruokalan tilat käyttöönsä ilmaiseksi), toiminnan muuttuminen liikevaihtoverolliseksi sekä mahdollinen ruokailutuen poistuminen tekivät Festinin tulevaisuudesta epävarman. Yksi uhkakuvista toteutui, kun yliopisto pyysi useilta henkilöstöruokalayrityksiltä tarjouksia tulevan yliopiston ruokalatoiminnan hoitamisesta. Festin OY liittoutui VOAS:n kanssa, jolla oli omissa tiloissaan ravintolatoimintaa. Voimien yhdistämisen uskottiin tuovan uutta osaamista ja lisäävän yrityksen uskottavuutta etenkin yliopiston henkilökunnan silmissä. Henkilökunta oli aikaisemmin valittanut ruokalan tasosta. Keskustassa sijainneessa korkeakoulussa ruokailtiin talon kellarikerroksessa, joka toimi iltaisin ravintolana. Tilat olivat pienet ja pimeät, ja lounasaikaan jono kiemurteli ulko-ovelle asti. Festin jäi tarjouskilvassa toiseksi äänin 6-5. Toiminnan alasajoa ruvettiin suunnittelemaan välittömästi, koska toiminnan jatkaminen silloisissa tiloissa ei olisi ollut kannattavaa. Ylioppilaskunta joutui irtisanomaan yrityksen kymmenen työntekijää, jotka olivat kaikki olleet ylioppilaskunnan palveluksessa useita vuosia. Festin oli aina ollut kannattava yritys, joten yrityksen toiminnan lopettamisen jälkeen jäi vielä runsaasti rahaa. Tiedettiin, että opiskelijaravintola KY ei voisi jatkaa samoissa tiloissa, joten ajatus uudesta ravintolasta nousi esiin. Rahat säästettiin sitä varten. TARJOUSKI LPAI LU RAVI NTOLASTA JA PRO GRADUN MUUTTO TRITON IAAN

Kun Vaasaan alettiin puuhaamaan uutta tiedekirjastoa 1990-luvun lopussa, päätti yliopisto kilpailuttaa siihen varatut tilat kirjakaupalle ja kahvilalle. Samas-

73


p Tutti ry:n järjestämät Lumenveistokisat käynnistävät kevään bilekauden Vaasan yliopistossa. Kuvassa innokkaita veistäjiä vuodelta 1997.

Kastajaiset läpikäynyt opiskelija on VYY:n täysivaltainen jäsen. u

74

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


sa yhteydessä kilpailutettiin myös yliopiston ravintolapalvelut, joiden tarjoamisen ylioppilaskunta oli menettänyt 90-luvun puolivälissä Amicalle. VYY osallistui ravintolan tarjouskilpailuun perustettavan yhtiön nimissä yhdessä Sodexho OY:n kanssa. Ulkoinen kumppani tarjousta varten haettiin, koska katsottiin, ettei ylioppilaskunnalla ole yksin tietotaitoa toiminnan pyörittämistä varten. Tarjouskilpailu ravintolasta kuitenkin hävittiin sitä edelleen pyörittävälle Amicalle. Se oli kuitenkin pelästynyt sen verran VYY:n ja Sodexhon tarjousta, että Amica tarjosi ylioppilaskunnalle tietyn summan kampusalueen ravintoloidensa liikevaihdosta. Alkuperäiseen sopimustekstiin kuitenkin oli lipsahtanut teksti, jonka mukaan tuki olisi sidottu Amica-ravintoloiden liikevaihtoon (n. 450 miljoonaa euroa), eikä ko. tekstissä oltu mainittu sanallakaan Vaasan yliopiston kampusaluetta, eikä edes Vaasaa. Asia kuitenkin korjattiin ylioppilaskunnan puolelta, koska sopimus olisi tuskin pitänyt käräjäoikeudessa, eikä yhteistyötä haluttu aloittaa ilkeilemällä. Pro Gradu sen sijaan sai uudet tilat Tritoniasta vuonna 2001 – loppujen lopuksi ainoalla kilpailuun osallistuneella tarjouksella. Uusia tiloja silmällä pitäen Pro Gradulla oli alun perin suuria taloudellisia odotuksia, mutta vielä ne eivät ole realisoituneet. Toiminta onkin enemmän jäsenpalvelua kuin taloudellinen sijoitus. Tritonian valmistumisen myötä nousi myös synkkä pilvi ylioppilaskunnan järjestämien kopiopalveluiden ylle. Kirjaston suunnittelutyöryhmän mukaan ylioppilaskunnalla ei voinut olla monopolia kopiopalveluiden järjestämiseen. Tätä perusteltiin sillä, että Tritonian palveluita käyttävät myös Åbo Akademin ja Hankenin opiskelijat. Asiassa päädyttiin kuitenkin kompromissiratkaisuun, jonka mukaan kirjasto saa osan siellä sijaitsevien kopiokoneiden tuotosta ylioppilaskunnalta. O P I S K E L I J O I DE N E T UA VA LVOMAS S A

Uuteen yliopistoon Palosaarelle päästiin muuttamaan syksyllä 1994. Ylioppilaskunta ja yliopisto organisoivat muuttokulkueen, joka akateemisen arvokkaasti tarpoi vanhoista tiloista Raastuvankadulta kaupungin halki Palosaarelle. Humanistit jäivät vielä vuodeksi Raastuvankadulle. Ylioppilaskunta toimi jo Palosaarella, ja humanistit kokivat jääneensä unohduksiin kaupungin kes-

kustaan. Tieto ei kulkenut kunnolla Palosaarelta keskustaan, koskipa se sitten tenttitiedotteita tai ylioppilaskunnan ilmoituksia. Asia korjaantui, kun humanistinen tiedekunta muutti vanhaan puuvillatehtaaseen Fabriikkiin. Kirjasto jäi vielä Raastuvankadulle.

V

aasassa aloitettiin vuonna 1994 opetusministeriön rahoittama kokonaisarviointi, jossa kaikki laitokset, keskushallinto ja erillislaitokset arvioivat toimintaansa. Ylioppilaskunta oli tässä aktiivisesti mukana. Korkeakouluvaliokunta selvitti yhdessä ainejärjestöjen kanssa opintojen laatua. Valiokunta laati kysymykset yhdessä yliopiston kokonaisarviointiprojektin suunnittelijan kanssa. Valiokunnan puheenjohtaja ja korkeakoulu- ja sosiaalipoliittinen sihteeri laativat raportin ”Mistä on hyvä opetus tehty?”, joka annettiin laitosten käyttöön. Yliopisto käytti raporttia syksyllä opiskelijahaastatteluja tehdessään. Opiskelijoiden aktiivisuus otettiin avosylin vastaan. Tärkeäksi osaksi ylioppilaskunnan koulutuspoliittista työtä on tullut mm. syksyisin sen myöntämä ”Hyvä opettaja” – palkinto, joka valitaan ainejärjestöjen esittämistä kandidaateista. Kilpailun tarkoituksena on nostaa esiin paitsi hyviä opettajia, myös hyviä opetuskäytäntöjä ja pyrkiä levittämään niitä. Toisena uutena haasteena ylioppilaskunnan ja yliopiston yhteistyössä on ollut ns. Bolognan mallin myötä Suomeenkin vuonna 2005 rantautuva kaksiportainen tutkintojärjestelmä, jossa opiskelijat suorittavat ennen maisterin papereita alemman korkeakoulututkinnon. Eri ainejärjestöt ovat asettaneet omat edustajansa tutkinnon kaksiportaistamistyöryhmiin, joissa tutkitaan miten opinto-ohjelmat joudutaan sorvaamaan uusia tarpeita vastaaviksi. Ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen toiminta on ollut 2000-luvulla välillä varsin ärhäkkääkin. Vuonna 2002 pidettiin ylioppilaslehdessä mustaa listaa, joka paljasti tenttejä panttaavat opettajat. Samalla järjestettiin kartoitus uuden tiedekirjaston, Tritonian, tenttikirjatilanteesta. Tulos oli varsin lohduton. AI NEJÄRJESTÖISTÄ UUSI VAIKUTTAM ISEN KANAVA

Ylioppilaskunnan vaikuttamiskanavat omaan opinahjoonsa muuttuivat yliopiston myötä. 90-luvulla ylioppilaskunta alkoi keskittymään entistä laaja-alai-

75


simpiin linjauksiin suhteessa yliopistoon. Suora vaikuttaminen tiedekuntiin siirtyi entistä enemmän ainejärjestöjen tehtäväksi. Monialaisessa yliopistossa ylioppilaskunnan napamiehille ja -naisille ei enää riittänyt yhden opintoalan tuntemus kuten aikaisemmin. Tätä varten ylioppilaskunnassa alettiin kehittää erityistä hallinnon opiskelijaedustaja –järjestelmää. Nykyisin opiskelijoilla on omat edustajansa kaikissa yliopiston tärkeimmissä päätöksentekoelimissä. Koska hallopedien tehtävät ovat erityisen haastavia ja laajaa tietämystä vaativia, pyrkii ylioppilaskunta valitsemaan kaikkiin tehtäviin pätevimmät ja sopivimmat edustajat eri tiedekunnista.

A

inejärjestöjen mahdollisuus vaikuttaa laitoksellaan tehtäviin päätöksiin vaihtelee suuresti eri tiedekuntien välillä. Nykyinen hallintomuoto, jossa asiat valmistellaan laitoksilla, on lisännyt ainejärjestöjen vastuuta opiskelijoiden edunvalvonnasta. Vuonna 1996 ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana toiminut Jaakko Lintunen totesi, että ainejärjestöjen laitosvastaavilla on tärkeä tehtävä. Tiedekuntaneuvostojen kokouksiin tulevat asiat ovat usein pitkälle valmisteltuja etukäteen, eikä niiden muuttaminen kokousvaiheessa ole enää helppoa. Ainejärjestöt ja koulutusohjelmat ovat 1990- ja 2000-luvulla muodostuneet opiskelijoiden tärkeimmiksi viiteryhmiksi. Politikoinnin menettäessä kiinnostavuuttaan eri opiskelijaryhmät edustavat itseään mm. ainejärjestöjen kautta ylioppilaskunnan vaaleissa sekä omalla laitoksellaan. Yleinen aktiivisuus ylioppilaskunnan kautta vaikuttamiseen laski 1990-luvun loppua kohden huimasti, jos mittarina käytetään äänestysvilkkautta ylioppilaskunnan vaaleissa. Vuonna 1997 äänioikeuttaan käytti enää 27,6 prosenttia opiskelijoista. Aallonpohja koettiin vuonna 2001, kun vaaleissa äänesti vaivaiset 20,1 prosenttia. Vuoden 2003 vaaleissa tehtiin historiaa äänestysprosentin noustessa VYY:n ja sen edeltäjien aikana ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sen ollessa 24,9. Myös ennätysmäärä ehdokkaita (196) pyrki edustajistoon. Tällöin myös poliittiset liikkeet nostivat päätään pitkästä aikaa.

76

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

TEM PAUKSIA OPI NTOTUEN PUOLESTA JO KAH DE LLA VUOSITUHANNE LLA

Lama leikkasi opiskelijoiden kuten muidenkin kansalaisten elintasoa. 1990-luvulla opintotukea uudistettiin niin, että perussumma nousi, mutta muuttui samalla verolliseksi. Opiskelijat ryhdistäytyivät, kokosivat rivinsä ympäri maan ja aloittivat tempaukset. Vaasan keskustaan järjestettiin vuonna 1994 maailman pisin vaasalaisten opiskelijoiden soppajono. Vuosien varrella opiskelijat ovat mm. haudanneet opintotukiuudistuksen, keränneet säästöpossujaan päättäjille, huutaneet kaduilla lisää kurssikirjoja ja jakaneet toisilleen soppaa. Turhaan. Kuten Helsingin Sanomien toimittaja Irma Stenbäck toteaa artikkelissaan (HS 17.12.1991), ”Nykyinen opiskelijapolvi ei taistele aatteesta, vaan rahasta”. Samassa artikkelissa SYL:n uusi ja vanha puheenjohtaja toteavat, että vasta leivän loppuminen sai opiskelijat barrikadeille.

En pidä siitä, että meitä syytetään sählysukupolveksi, jolla olisi muka alhaisemmat arvot. Vain Vanhan valtaajat ovat muka oikeita opiskelijapolitiikkoja. Koko yhteiskuntahan on arvokriisissä. SYL:N VASTAVALITTU PUHEENJOHTAJA OSSI LEIKOLA VUONNA 1991

Pahinta on poliitikkojen muisti; eivät ole sanojensa takana. Meidän sukupolvelle ei ole tärkeätä minkä väristä lippua heiluttaa, vaan minkä asian puolesta. Mä heilutan tekniikan punaista. SYL:N EDELLINEN PUHEENJOHTAJA ERJA SALO VUONNA 1991

2000-luvulla on otettu edelleen aktiivisesti kantaa jälkeenjääneeksi katsotun opintotuen korottamisen puolesta. 16.4.2002 järjestettiin eri korkeakouluopiskelijoiden yhteisvoimin opintotukipäivä Vaasan torilla, jolla pyrittiin kiinnittämään päättäjien huomio opiskelijoiden ongelmiin. Opiskelijoiden pyrkimykset kantautuivat kuitenkin kuuroille korville. Totaalisen opintotukipommin räjäytti kuitenkin vasta valtiosihteeri Raimo Sailas, jonka työryhmän esityksessä keväällä 2003 ehdotettiin mm. opintotuen muuttamista kokonaan lainapohjaiseksi. Kyseisenä päivänä Vaasaan tutustumiskäynnille matkannut SYL:n puheenjohtaja Tommi Laitio päättikin kääntyä takaisin kohti Helsinkiä kesken matkan.

1991 – 2003


Sailaksen malli ei tätä kirjoitettaessa syksyllä 2003 näytä realisoituvan kaikista hurjimmassa versiossaan, mutta opiskelijoiden etuuksien koheneminen näyttää heikolta. YHTEISTYÖTÄ SUOMESSA JA ULKOMAI LLA

Pienet ylioppilaskunnat yhdistivät 1990-luvulla voimansa periferiayhteistyöhön. Vaasan ylioppilaskunta oli mukana toiminnan aloittamisessa yhdessä Oulun ja Lapin yliopistojen ylioppilaskuntien kanssa. Vaasan ja Lapin ylioppilaskunnilla oli jo vanhastaan yhteistyökokemusta. Lapin ylioppilaskunnan säännöt oli esimerkiksi kopioitu vaasalaisilta. ”Pienten” ylioppilaskuntien yhteistyöllä haettiin mm. yhteistä rintamaa SYL:n liittokokouksiin, jossa Helsingin, Turun ja Tampereen yliopiston ylioppilaskunnat jyräsivät helposti muut alleen. Vuonna 1996 periferiayhteistyöhön liittyivät vielä Jyväskylän, Joensuun ja Lappeenrannan ylioppilaskunnat. Kuopio oli liittynyt mukaan jo vuotta aikaisemmin. Yhteistyöllä ylioppilaskuntien edustajat saivat yhtenäisiä linjauksiaan läpi SYL:ssa. Koulutustapaamisia järjestettiin eri ylioppilaskuntien kesken ja vuonna 1998 ilmestyi ylioppilaskuntien lehtien tekemä yhteinen liite, jota koordinoitiin Vaasasta käsin. Vaasakin on isännöinyt periferiaylioppilaskuntien tapaamisia, viimeksi lokakuussa 2001.

Suhteet Uumajaan avattiin uudelleen vuonna 1997 pitkän tauon jälkeen. Vierailut Merenkurkun molemmin puolin huipentuivat yhteistyösopimuksen kirjoittamiseen. Keskeisimpiä tavoitteita oli toimivan koulutusyhteistyön järjestäminen Vaasan ja Uumajan välille. Valitettavasti suhteet Uumajaan jäähtyivät saman tien, koska vaasalaisten vierailu kaatoi Uumajan ylioppilaskunnassa istuvan hallituksen. Hallituksen puheenjohtaja nimittäin halusi tarjota vaasalaisille vieraille jotakin vaasalaisten tuoman koskenkorvapullon tyhjennettyä, ja haki ylioppilaskunnan baarista korin kaljaa. Uumajan ylioppilaskunnan edustajisto palkitsi puheenjohtajan omavaltaisen vieraanvaraisuuden potkuilla, jolloin koko hallitus kaatui. Jo vuonna 1984 ylioppilaskunta oli julkaissut lehtisen, jossa kaivattiin kiivaasti uusia tiloja. Silloinen rehtori Mauri Palomäki toivoi lehtisen pääkirjoituksessa, että ylioppilaskunta saisi oman talonsa viimeistään silloin, kun korkeakoulukin pääsisi muuttamaan uusiin tiloihinsa Palosaarelle. Muuton odotettiin tapahtuvan lähivuosina.

Suurin hyöty tapaamisissa on se, että pääsemme isoissa asioissa yksimielisyyteen. Kaikki nämä ovat maakuntakorkeakouluja, jotka kamppailevat samanlaisten ongelmien kuten rahoituksen ja opiskelijamäärien parissa. VYY:N HALLITUKSEN PJ KATRI LAMMI ILKASSA 18.10.2001

GOOM-risteilyistä tuli 1990-luvulla merkittävä osa opiskelijoiden juhlakulttuuria. Tässä Vaasan yliopiston opiskelijoita huvittelemassa laivalla 2000-luvulla. u

77


Leipätehtaasta uumoiltiin aluksi omaa ylioppilastaloa VYY:lle. Unelmat eivät kuitenkaan käyneet toteen. u Ylioppilastalokeskustelua käydään edelleen vuonna 2003. Tämä Tervahovin takana sijaitseva venemakasiini on eräs mahdollisista yo-talon sijoituspaikoista. q

78

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


UNELMA

OMASTA

YLIOPPILASTALOSTA

Y

lioppilaskunnalle oli perustettu kehittämisrahasto tilojen hankkimista silmällä pitäen. Siihen kerättiin lahjoituksia yrityksiltä ja yhteisöiltä. Myös opiskelijat osallistuivat talkoisiin järjestämällä tempauksia sekä maksamalla korotettua jäsenmaksua. Vuonna 1985 kehittämisrahastoon meni opiskelijan jäsenmaksusta satanen, vuonna 1995 enää 40 markkaa. Esitelehtisen aikoihin ylioppilaskunta tutki mahdollisuutta hankkia ylioppilaskunnalle tilat vanhasta Finlaysonin puuvillatehtaasta. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin, kun korkeakoulun muutto Palosaarelle pitkittyi. Myöhemmin yliopisto otti haltuunsa ison osan Finlaysonin tehtaasta. Nyt siellä majailevat humanistinen, hallintotieteiden ja teknillinen tiedekunta. Ylioppilastalohanketta ei kuitenkaan haudattu. 1990-luvun alussa kolme Vaasassa toimivaa ylioppilaskuntaa (VYY, Hankenin opiskelijayhdistys ja Åbo Akademis studenkårsavdelningen eli Åbo Akademin Vaasan toimipisteen Österbottens högskolanin opiskelijayhdistys) iskivät silmänsä Vaasan keskustassa olevaan vanhaan, tyhjään Leipätehtaaseen. Ylioppilaskunnat toivoivat saavansa talon käyttöönsä lahjoituksena, mutta kaupunginisät eivät lämmenneet ehdotukselle. Suunnitelmat saivat uutta potkua, kun VOAS osti vuonna 1993 tehdasrakennuksen itselleen kunnostaakseen siihen opiskelija-asuntoja. Seuraavan vuoden toukokuussa ylioppilaskunta päätti lähteä hankkeeseen mukaan. Tuossa vaiheessa suunniteltiin, että osa tiloista olisi yhteiskäytössä Hankenin ja Österbottens högskolanin opiskelijoiden kanssa. Yhteinen ylioppilastalo tässä muodossa kuitenkin kaatui, kun ruotsinkieliset ylioppilaskunnat eivät halunneetkaan olla mukana. Suunnitelmien mukaan ylioppilaskunnalle rakennettaisiin Leipätehtaalle kokoontumis- ja saunatilat, näyttämö- ja toimistotilat ylioppilasteatteri Rampille

sekä ravintola jatkamaan KY klubin perinteitä. Vaikka yliopisto olisikin Palosaarella, oltiin ylioppilaskunnassa yksimielisiä siitä, että ravintolan on sijaittava keskustassa. Ravintolatilaa ylioppilaskunta aikoi vuokrata VOAS:lta, joka toimisi myös sen yhteistyökumppanina ravintolan hoidossa. VOAS omistaa ylioppilasteatteri Rampin tilat rakennuksessa. Ylioppilaskunnalla on hallintaoikeus rakennuksen muihin tiloihin, joissa on ylioppilaskunnan sauna ja kokoustilat. Vaasan kaupunki tuli hankkeessa puolitiehen vastaan. Se lahjoitti ylioppilaskunnan tilojen tonttiosan sekä rakennusoikeuden korvauksetta hankkeen käyttöön. VALITUSKIER R E ALKAA

Leipätehtaan rakentamista ei kuitenkaan päästy aloittamaan ilman ongelmia. VOAS joutui hakemaan poikkeuslupaa rakennushankkeelle, koska VOAS:n suunnittelema lisärakennus poikkesi asemakaavasta. Lupa myönnettiin, mutta Leipätehtaan naapuritontilla rakennusfirmaansa pyörittävä Aarne Hakoranta valitti päätöksestä. Valitus lykkäsi rakennustöiden aloitusta useilla kuukausilla. Alkoi näyttää selvältä, ettei Vaasan ylioppilaslehden (2/95) optimistinen otsikko ”Pikkujouluna päästään Leipätehtaalle” kävisi toteen. Vappuna 1995 opiskelijat kuitenkin jo juhlivat primitiivisissä olosuhteissa pölyisessä ja viileässä Leipätehtaassa. Siitä vapusta muistetaan ainakin ulkovessoihin jonotus Vaasan perinteisesti takatalvea muistuttavassa vappusäässä. VOAS haki lupaa Leipätehtaan peruskorjauksen aloittamiselle. Viivytysten jälkeen myönnetyn luvan turvin rakennustyöt päästiin vihdoin aloittamaan syyskuussa vuonna 1995. Vastoinkäymiset ja valitukset eivät kuitenkaan loppuneet tähän, vaan Hakoranta iski uudelleen. Hän päätti valittaa myös Leipätehtaan tontin rakennusoikeudesta. Perjantaina 22. syyskuuta lääninoikeus määräsi Leipätehtaan väliaikaiseen rakennuskieltoon.

79


Lukukauden 2001-2002 alkuun valmistunut tiedekirjasto Tritonia palvelee kolmen korkeakoulun: Vaasan yliopiston, Åbo Akademin ja Hankenin opiskelijoita. tp

80

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


Hakorannalla oli oma lehmä ojassa Leipätehtaan valitusprosessissa. Hän toivoi ympäristöministeriön purkavan lääninhallituksen tekemän suojelupäätöksen, joka koski rakennusliikkeen tontilla sijaitsevaa vanhaa puutaloa. Suojelupäätöksen uudelleenkäsittely oli kytketty Leipätehtaaseen. Hakoranta lupasi vetää valituksensa pois välittömästi, kunhan puutalon suojelupäätös ensin purettaisiin. Toimenpidekiellosta huolimatta Leipätehtaalla aloitettiin jo rakennusluvasta riippumattomia töitä, mm. asbestin purkua. Ylioppilaskunta oli hankkeen viivästymisen takia pulassa. Hanketta varten kerätyt rahat lojuivat käyttämättöminä tilillä, eikä valmista näkynyt. Samaan aikaan Raastuvankadulla yliopiston vanhoissa tiloissa toimiva KY-ravintola pyöri plus miinus nolla -tuloksella. Näytti siltä, että ylioppilaskunta on jonkin aikaa ilman omaa ravintolaa. Oli myös selvää, että Leipätehtaan tontille suunnitellut opiskelija-asunnot eivät valmistuisi ajoissa. AVA JA I S E T – M U T TA L I I AN M Y Ö H Ä Ä N

Leipätehtaan varsinaisia avajaisia päästiin viettämään vasta lokakuussa 1996, kaksi kuukautta myöhemmin kuin yliopiston lukukausi alkoi. Perinteisesti lukuvuoden ensimmäiset bileet vetävät eniten väkeä, ja Leipätehtaan ravintola myöhästyi ratkaisevasti parhaimman bailukauden alusta. Loppuvuodesta jo nähtiin, ettei Leipätehtaalla käynyt riittävästi asiakkaita. Mikään ei ollut kunnolla valmista, ja paikan johtaminen ontui. Leipätehtaan ensimmäinen ravintolapäällikkö Kimmo Koskenranta vaihtui uuteen johtajaan, Markku Meriläiseen. Ravintolan tilat remontoitiin, ja alku näytti hyvältä. Vuoden 1997 loppukevään ja alkusyksyn Leipätehdas vaikutti pyörivän mainiosti. Marraskuussa VOAS:n johdossa tapahtui henkilövaihdoksia. Samoihin aikoihin ylioppilaskunnalle selvisi, että ylioppilaskunnan ravintolatoiminnasta vastanneen Festinin rahat ovat lopussa ja että Leipätehdas on lähestulkoon selvitystilassa. Kun syksyn 1997 tulosraportti loppuvuodesta tuli, kassakriisin koko laajuus selvisi karulla tavalla. Tappiota oli tullut 675 000 markkaa, joka oli ennätys ylioppilaskunnan historiassa. Lisärahaa tarvittaisiin puoli miljoonaa markkaa, jotta ravintolan saisi edes jotenkin jaloilleen. VOAS:n pitkäaikainen hallintopäällikkö Bärtel Beck, joka oli toiminut myös Festinin toimitusjohtaja-

na ja siten ollut vastuussa Leipätehtaasta, erosi Festinin hallituksesta. Vuoden 1997 lopulla Leipätehtaan ravintolapäälliköstä Markku Meriläisestä tuli Festinin virkaa tekevä toimitusjohtaja.

M

utta mitä tehdä Leipätehtaalle? Kauan kaivattua ravintolaa ei haluttu heti kuopata alun epäonnistumisista huolimatta. Neuvottelujen jälkeen ylioppilaskunta suostui luovuttamaan Leipätehtaan pystyssä pitämiseen pienehkön summan kevään 1998 aikana. Ehdoksi asetettiin tiukka budjetti, jota ravintolan pitäisi pystyä noudattamaan. Toukokuussa jo kuitenkin nähtiin, ettei budjettiraamien laatiminen ollut auttanut. Ravintolatoiminta oli edelleen raskaasti tappiollista, ja ravintolapäällikkö Meriläinen joutui vaihtamaan maisemaa. Myöhemmin paljastuivat ravintolan toiminnassa tapahtuneet väärinkäytökset, jotka johtivat oikeustoimiin Meriläistä vastaan. Ravintola kaipasi jälleen piristysruisketta rahan muodossa. Ylioppilaskunnan liiketoiminnan periaatteisiin kuului kuitenkin pitää liiketoimien riski pienenä. Leipätehtaan tilanteesta neuvoteltiin pitkään, mutta vuoden 1998 toukokuussa ylioppilaskunta päätti olla enää sijoittamatta ravintolaan lisää rahaa. Keväällä 1999 VYY myi Festin OY:n osakkeensa VOAS:lle. Festinin kaatuminen täysin opiskelijaasuntosäätiön syliin aiheutti närää muiden vaasalaisten opiskelijajärjestöjen parissa, mutta VYY:llä ei ollut taloudellisesta mahdollisuutta lähteä maksamaan yhtiön lainoja pois. Ainoa järkeenkäypä vaihtoehto kaupalle olisi ollut Festinin asettaminen konkurssiin, mihin säätiö ei voinut omista syistään suostua. HAAVE YLIOPPI LASTALOSTA EDE LLEEN H ENG ISSÄ

Ravintolatoiminta Leipätehtaalla päättyi väliaikaisesti kesällä 1998. VOAS:n johto valitsi paikalle uudet yrittäjät, jotka aloittivat ravintolatoiminnan Leipätehtaan tiloissa syksyllä remontin jälkeen. Ylioppilaskunta jäi ravintolaan vähemmistöosakkaaksi. Syksyllä 1998 kaikki näytti jälleen lupaavalta, uudet yrittäjät, uudistetut tilat ja uusi meininki. Tällä hetkellä Leipätehtaan kiinteistössä toimii yökerho Papin Nenä, joka on vakiinnuttanut paikkansa ylioppilaskunnan eri bileiden (mm. kastajaiset, laskiainen ja vappu) pitopaikkana. PaNeen pääsee ilmaiseksi opiskelijakortilla tavallisina iltoina. Yli-

81


Marraskuussa 2003 pidetyissä edustajistovaaleissa poliittiset ryhmät kasvattivat paikkalukujaan. Myös äänestysprosentti nousi ilahduttavasti pitkällisen laskusuhdanteen jälkeen. Kuvassa keskusvaalilautakunnan jäsenet Anna Jaakonsaari, Kimmo Sundqvist ja Jussi Kolehmainen. u

opiston opiskelijat kansoittavatkin ravintolaa kiitettävästi lukuvuosien aikana. Sen kellarissa toimii kellariravintola Munkhaus D.O.M, jossa vietetään mm. suosittuja yhteislauluiltoja. VYY:llä on osuus ravintoloita pyörittävässä Wasabar OY:ssä. Yrityksen toiminnan alkuvuosina toiminta oli takkuista, vaikka tappiota ei tullutkaan. Vuosien mittaan kannattavuus on kuitenkin parantunut. Omistuspohja on myös eri kuin firman aloittaessa, sillä alun perin mukana olleet Jukka-Pekka Kiippa, PenaPena OY sekä Maraschool OY ovat myyneet osakkeensa Mika Lampiselle, joka oli mukana jo toiminnan alkaessa. Ylioppilastalohanketta ei ole kuitenkaan haudattu, vaan asia on pulpahdellut 2000-luvulla esiin tasaisin väliajoin muun muassa vuosijuhlapuheiden yhteydessä. Vuonna 2001 ylioppilaskunnan 33-vuotisjuhlassa puhunut VYY:n hallituksen puheenjohtaja Katri Lammi oli jo valmis lupaamaan seuraavaa:

Ylioppilastalon suunnittelu alkaa tänä vuonna. Tilat on tarkoitus rakentaa Palosaaren kampusalueelle.

82

VA A S A N

POHJALAINEN 18.2.2001

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

Tarkoitusta varten perustettiin työryhmä, jonka toiminnan tulokset ovat toistaiseksi jääneet varsin laihoiksi. Yliopiston vieressä olevan ammattikorkeakoulun opiskelijoilla teetettiin piirroksia asiasta pientä korvausta vastaan, ja eräänä vahvana vaihtoehtona on noussut esille Tervahovin takana sijaitsevan vanhan venemakasiinin kehittäminen. Mukana yo-talokuvioissa ovat pyörineet myös Vaasan yliopiston seniorit, jotka pyysivät VYY:tä mukaan Yliopistoklubi-hankkeeseensa. Ylioppilastalon rakentamisen ei pitäisi olla ainakaan rahasta kiinni, koska vuosien varrella ylioppilaskunnan kehittämisrahastoon on kertynyt hanketta varten sievoinen summa rahaa. Nyt ylioppilastalon rakentaminen on pitkälti kiinni siitä, että uskalletaanko ylioppilaskunnassa ottaa vastuu suurimittaisesta hankkeesta.

Y

lioppilastalohanke nytkähti jälleen kerran eteenpäin marraskuussa 2003, kun pääsihteeri ja hallituksen puheenjohtaja saivat edustajistolta luvan käydä neuvotteluita hankkeen käynnistämiseksi. Tarkoituksena on tutkailla sopivia sijaintipaikkoja kyseiselle tilalle, tehdä asiasta aloite kaupungille ja selvittää rahoitusmahdollisuudet.

1991 – 2003


OPISKELIJA-ASUMISEN MUUTOKSET VOAS:n rakennuspolitiikka muuttui aikaa myöten lähiöissä sijaitsevista soluasunnoista kohti keskustan tuntumassa olevia yksiöitä. 1990-luvulle tultaessa kävi selväksi, että opiskelijat asuivat mieluiten lähellä keskustaa, jossa myös palvelut ovat lähellä. Myös yliopiston siirtyminen Palosaarelle vaikutti myös rakennusratkaisuihin. Tiedettiin, että opiskelijat haluavat asua oppilaitoksensa lähellä. Kaupungin päättäjien suotuisalla myötävaikutuksella VOAS päätyi saneeraamaan keskustan suojelukohteita opiskelija-asunnoiksi. 1990-luvulla VOAS rakensi ja remontoi Vaasan keskustassa useita isoja ja näyttäviä kohteita. Uuden yliopiston alueelle valmistui opiskelija-asuntoja, jotka VOAS remontoi vanhan puuvillatehtaan puutaloista. Asuntojen sijainti ei olisi voinut olla parempi: Yliopiston rakennusten välissä ja näkymät suoraan merelle.

K

aikkein suurin hanke oli kuitenkin Olympiakorttelin rakentaminen lähelle Vaasan keskustaa. Lähes tuhannen asukkaan Olympia-korttelin suunnittelun lähtökohtana oli, että osa asunnoista varattaisiin opiskelijoille, osa ”tavallisille” asukkaille. Olympia-kortteli oli poikkeuksellinen rakennuskohde siinäkin mielessä, että alueen kaavoitus tehtiin vasta arkkitehtikilpailun jälkeen. Tavallisesti kaava on jo olemassa ennen uusien rakennuksien suunnittelua. VOAS remontoi Leipätehtaan kiinteistön. Samalle tontille rakennettiin myös opiskelija-asuntoja. Samoihin aikoihin Kirkkopuistikon alkupäähän rempattiin Vaasan Sähkön vanhoja puutaloja opiskelijaasunnoiksi. VOAS:lla oli myös aikomuksena remontoida 1990-luvun lopussa rannassa sijaitsevien Rantamyllyn betonisiilot opiskelija-asunnoiksi, mutta niiden kunto paljastui heikoksi. VOAS:n organisaatio kasvoi samaa vauhtia kuin opiskelijoiden määrä lisääntyi. Vaikka uusi opiskelija sai asunnon Vaasasta suhteellisen helposti, purnaus VOAS:ia kohtaan lisääntyi. Opiskelijat olivat jo pitkään ihmetelleet VOAS:n rakennustahtia ja -tapaa. Uusia opiskelija-asuntoja nousi tiuhaan tahtiin, joka

näkyi paitsi inhimillisinä asuntojonoina, myös korkeina vuokrina. Toinen opiskelijoita pitkään ärsyttänyt asia oli VOAS:n irtisanomiskäytäntö. Vuosien ajan VOAS:n asunnon pystyi irtisanomaan vain kerran vuodessa. Irtisanomispäivä oli kesällä, jolloin kesän ajalta joutui kuitenkin maksamaan vuokraa. Osa opiskelijoista ratkaisi ongelman menemällä nimellisesti avoliittoon, koska silloin välttyi VOAS:n irtisanomispäivältä. VOAS luopui tästä käytännöstä vuonna 1995.

V

uonna 1997 tilanne VOAS:n hallituksessa oli kireä. Asuntosäätiön taloudellinen tilanne oli huono, ja keskustelu opiskelija-asumisesta läikehti kiivaana paikallisten lehtien palstoilla. Opiskelijat kävivät neuvotteluja Vaasan kaupungin virkamiesten ja poliittisten vaikuttajien kanssa VOAS:n linjasta. Ylioppilaskunnan toimintakertomuksessa vuodelta 1997 todetaan, että VOAS:n toimintaperiaatteena on ollut ”lainaa niin perkeleesti ja rakenna kaikki kulttuurihistorialliset kohteet”. Opiskelijaedustajat vaativat, että VOAS toteuttaisi säätiön sääntöjen mukaista tarkoitustaan eli kohtuuhintaisten opiskelija-asuntojen rakentamista ja talouden vakauttamista. VOAS:n hallinnossa käytyjen keskustelujen jälkeen päästiin jonkinlaiseen kompromissiin, joka ei kuitenkaan kauan kestänyt. Vuonna 1998 VOAS:n hallituksessa istuneet opiskelijajäsenet päättivät lopulta erottaa VOAS:n toimitusjohtaja Antti Kosken, joka oli ollut mukana VOAS: n toiminnassa sen alusta lähtien. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin pitkään jatkunut epäluottamus, joka kohdistui VOAS:n hallinto- ja johtamistapaan sekä säätiön heikkoon taloudelliseen tilanteeseen.

K

osken irtisanomisesta aiheutui paikallisissa sanomalehdissäkin pitkään puitu kiista. Koskella oli hyvät suhteet Vaasan kaupunkiin ja vaasalaisiin päättäjiin, joista VOAS ja sitä kautta opiskelijat olivat vuosien varrella hyötyneet. Antti Koski riitautti irtisanomisensa. Koskella ei kuitenkaan ollut paluuta VOAS:n johtoon.

83


Monen Vaasan yliopiston opiskelijan ensimmäinen koti sijaitsee 1990-luvun alkuvuosina rakennetuissa VOAS:n Ahventien asunnoissa. Tässä esimerkki alueen rakentamisen kummallisuuksista. u 1990-luvulla Vöyrinkaupunkiin noussut Olympiakortteli on koti peräti tuhannelle ihmiselle. q

84

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


Uuden vuosituhannen alkamisesta huolimatta Vaasan kaupungin edustajat eivät ole opiskelijoiden mielestä ole aina olleet ajan tasalla opiskelijoiden asumistarpeiden suhteen. Vuonna 2000 ylioppilaskunnan hallituksen ja Vaasan kaupunginhallituksen tavatessa silloinen kaupunginjohtaja ilmoitti, että Vaasaan tulisi rakentaa vuosittain lisää opiskelijaasuntoja, vaikka VOAS:lla oli ongelmia asuntojen tyhjäkäytön suhteen. Tämä tarve perustui Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiön (Otus) selvitykseen, joka ei vastannut todellisuutta. Kaupunki jatkoi oman yhtiönsä puitteissa aktiivista rakennuttamispolitiikkaa, jonka tuloksista voidaan nyt lukea sanomalehdistä.

S

uurinta kohua VOAS:n ympärillä on viime vuosina noussut juuri Rantamyllyn siiloista, jotka paljastuivat homeisiksi ja näin ollen vaikeaksi ja kalliiksi kohteeksi remontoida. VOAS myi siilot kaupungille keväällä 2003 välttyäkseen taloudelliselta kriisiltä. Tosin tästäkin kaupasta valitettiin ja valitusten takaa löytyi mm. Antti Kosken nimi. VOAS:lla on ollut ongelmia saada asukkaita kauempana keskustasta sijaitseviin kohteisiinsa. Erityisesti Ristinummen alueen asunnot ovat muodostaneet alituisen murheenkryynin säätiölle. Edes Vaasan kaupungin myöntämä bussilippualennus ei houkutellut opiskelijoita muuttamaan sinne halutussa määrin. Muuten VOAS on pyrkinyt kehittämään asuntokantaansa paremmin muuttuneita tarpeita vastaaviksi ja esimerkiksi Palosaarella sijaitsevia SikSak–kiinteistöjä ollaan remontoitu allergikoille sopiviksi kohteiksi.

85


Vuonna 2000 perustettu Vaasan yliopiston viihdeorkesteri (VYVO) riemastuttaa yliopiston väkeä soitannollaan mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa. u Vuonna 1997 kisailtiin Fabriikin edessä köydenvetokisojen merkeissä. q

86

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


URHEILUA

JA

KULTTUURIA Ylioppilaskunta järjesti vuonna 1994 jalkapallon ja jääkiekon opiskelijoiden SM-kilpailut Vaasassa. Isännät voittivat jääkiekossa ja saivat hopeaa jalkapallossa. Ylioppilaskunnassa toimii edelleen aktiivisesti jo korkeakoulun aikana toimintansa aloittanut ja lajissaan hyvin menestynyt liitokiekkojoukkue Waasan Wetowoima. WWW:stä on ponnistettu Suomen maajoukkueeseen sekä pelaaja- että valmennuspuolelle. Ylioppilaskunnan harrasteurheilijoille on muodostunut syksyn erääksi kohokohdaksi Warrantti ry: n järjestämä Katukoris-turnaus, ja keväisin jo 90-luvun puolesta välistä järjestetyt C-Sählyt, jotka ovat CoMedia ry:n vuosittainen suuri voimainponnistus. Ylioppilaskunta pitää muutenkin huolta jäsentensä ruumiinkulttuurista. VYY tukee jäsentensä liikkumista myöntämällä esimerkiksi tukea opiskelijoiden salivuoromaksuihin. Urheilukerhojen ohella VYY:n yhteydessä on toiminut erilaisia salaseuroja ja puuhakerhoja. Niistä mainittakoon HMR (Humanistinen miesrengas), Sisäpiiri, sekä Nauvon Kuutamo, jonka jäsenten tempauksiin kuului ”kännissä tenttiin – tentissä känniin” –hulluttelut. Vanhimpana kerhona VYY:ssä vaikuttaa valokuvaukseen keskittynyt Klikky, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden kehittää kuviaan omassa pimiössä sekä järjestää säännöllisesti parhaista otoksista koottuja näyttelyitä. M ON I ST E N I P U STA PA I N E T T U U N S ANAAN

Vaasalaiset opiskelijat ovat aina tunteneet tarvetta kertoa tekemisistään myös painetussa muodossa. Vaasan ylioppilaslehden edeltäjä VeeKooYy-lehti muutti muotoaan samalla, kun yliopiston koulutustarjonta laajeni. Kerholehti muuttui ensin järjestölehdeksi, ja myöhemmin moniarvoiseksi kulttuurilehdeksi. Viestintätieteiden koulutuksen alettua vuonna 1991 lehdellä ei ole ollut pulaa aktiivisista avustajista.

A4-kokoinen monistenippu muuttui tabloidikokoiseksi lehdeksi vuonna 1994. Samana vuonna lehti vietti 25-vuotisjuhliaan. Lehden ilmoitusmyyntiä kehitettiin, ja mainostulot kasvoivat 40 prosenttia. VeeKooYy-lehti jäi nimenä historiaan, ja vuonna 1994 tilalle tuli Vaasan ylioppilaslehti. Muutokset lehdessä tiesivät pitkää työpäivää lehden tekijöille. Silloinen päätoimittaja Jyrki Holappa ja toimitussihteeri Laura Kurko olivat ensimmäiset lehden työntekijät, jotka valittiin 2-vuotiskaudeksi. Pidentämällä lehden toimituskunnan toimikautta haluttiin lehteen enemmän pitkäjännitteisyyttä ja pysyvyyttä. Holappa ja Kurko kuitenkin erosivat ensimmäisen vuotensa lopuksi. Syynä olivat suuri työmäärä ja pieni palkka, jotka Holapan ja Kurkon Vaasan ylioppilaslehdessä numerossa 11/94 ilmestyneen artikkelin mukaan eivät olleet missään suhteessa toisiinsa.

--Lehden toimittaminen ei ole enää harrastuksenomainen luottamustoimi, pikku puuhastelua kaveripiirissä, vaan todella vastuullinen ja työntäyteinen työpaikka. Nykyisin lehden toimittamiseen ei riitä työsopimuksessa mainittu 20 viikkotunnin työmäärä. Olemme laskeneet tekevämme esim. dead line -viikolla jopa 50 tuntia töitä. Ei siis riitä, että olemme jokainen arkipäivä lehden teossa, vaan sen lisäksi olemme sitoutuneet lehteen joka toinen viikonloppu aamusta iltamyöhään.

Seuraavassa numerossa 12/94 julkaistussa jutusta Holappa korostaa eroa ylioppilaskunnassa työskentelevien luottamushenkilöiden ja palkattujen työntekijöiden välillä.

--Luottamushenkilöt minun mielestä tekevät työtä yhteisen hyvän eduksi. Ja tällä hetkellä ylioppilaskunnan luottamushenkilöt toimivat erinomaisesti - kaikki kiitos ja kunnia heille siitä. Mutta lisäksi ylioppilaskunnalla on työntekijöitä. Tässä on selvä ero; vastuullinen työpaikka. Ja silloin siitä tulee saada kohtuullista palkkaakin.

87


Lehden työntekijät olivat selvästi palkkakuopassa muihin ylioppilaskunnan työntekijöihin verrattuna. Päätoimittaja sai 1400 mk ja toimitussihteeri 1200 mk kuukaudessa. Edustajisto päättikin pitkän keskustelun jälkeen kohentaa lehden työoloja myöntämällä määrärahat vakituisen taittajan palkkaamiseen.

K

urkon ja Holapan jälkeen lehdessä aloittivat tuoreet voimat taittajalla vahvistettuna. Yhteistyössä yliopiston tiedotuksen kanssa tehtiin Abilehti, jolla tavoiteltiin lukiotaan päättäviä nuoria. Abilehti julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1995. Abilehden tekijät, päätoimittaja Ninni Myllyoja ja toimitussihteeri Heli Riikonen jatkoivat ylioppilaslehden tekoa seuraavan kaksivuotiskauden ajan. Samalla lehden mainosmyynti lähes kaksinkertaistui ja Vaasan ylioppilaslehti alkoi ilmestyä silloin teknisesti mullistavassa Internet-verkossa reaaliajassa yhtä aikaa painoversion kanssa.

Digitaalisten taitto-ohjelmien saamisen myötä lehdestä tuli värikkäämpi. Painossa siirryttiin rotaatiopainosta offset-painatukseen. Lehden toimituksessa oli vuoden 1996 aikana useita toimitusharjoittelijoita päätoimittajan, toimitussihteerin, taittajan ja muiden avustajien lisäksi. Toimitusharjoittelijat saivat harjoitteluajasta palkaksi opintoviikkoja. Yhteistyö yliopiston kanssa jatkui vuosina 1997 ja 1998. Yliopisto osallistui abinumeron toteuttamiseen ja sai itselleen puolet painoksesta uusien opiskelijoiden rekrytoimista varten. Vaasan ylioppilaslehti julkaisi vuonna 1998 periferialiitteen nimeltään Laitamailta. Periferialiite tehtiin yhteistyössä Vaasan, Jyväskylän, Kuopion, Joensuun ja Lapin ylioppilaslehtien kanssa. Liitteen päätoimittaja oli Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja Susanna Ahonen. Vaasasta käsin kannettiin myös vastuu lehden materiaalin siirtämisestä internetiin. Ylioppilaslehden ulkoasu ja sisältö vaihtelivat huomattavasti 1990-luvulla. Lehden tekijöiden kädenjälki ja mielipiteet tulivat aikaisempaa selvemmin

Vuonna 2000 käynnistetty Vaasan yliopiston kuoro herkistää kauniilla sävelillään opiskelijoiden mielet. Tässä he esiintyvät vuoden 2003 vapun alla kahvikonsertissa tiedekirjasto Tritoniassa. q

88

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


esiin. 1970- ja 1980-luvun VeeKooYy-lehdet olivat ulkoisesti kaikki samannäköisiä monistettuja vihkoja, joiden sisältö oli tiukasti sidoksissa pienen ja tiiviin korkeakouluyhteisön opiskelijoihin. Ulkopuoliselle eivät sisäpiirin vitsit auenneet kovin helposti. 1990-luvulla lehti heijasteli laajenevaa yliopistoa opiskelijan näkökulmasta, tuoden esiin opiskelun hauskoja ja välillä ongelmallisiakin puolia. 2000-luvulla lehden tyyli on vaihdellut – paljon päätoimittajien erilaisista linjanvedoista riippuen. Välillä lehti on ollut shokeeraamista välttelevä julkaisu ja rankkoja mielipiteitä varova tiedottaja. Toisinaan lehti on ollut täynnä hyvinkin rankkoja juttuja ja erilaisia, joidenkin mielestä mauttomiakin tehokeinoja tyylissään käyttävä kannanottaja. Vuonna 2002 toukokuun ylioppilaslehteä ei suostuttu postittamaan uusille opiskelijoille yliopiston kustannuksella, koska mm. kyseisessä numerossa pinnalla ollut ”dildotematiikka” ei ollut kaikkien mieleen. Joka tapauksessa lehti on noussut arvostetuksi ylioppilaslehdeksi Suomessa. Myös lehden talous on parantunut huomattavasti parina viime vuotena – osaksi kilpailutetun painosopimuksen ja tehostuneen mainosmyynnin ansiosta. Mainosmyynnin positiiviseen kehitykseen on vaikuttanut toiminnan ulkoistaminen ¬– paikalliselle tasolla RC-Kustannukselle ja valtakunnallisesti Pirunnyrkki OY:lle. Myös ylioppilaskunnan kotisivujen ylläpito on ulkoistettu vieraalle yritykselle. Kyseinen menettely herätti edustajistossa keskustelua, koska aikaisemmin ylioppilaskunnassa oli periaate, jonka mukaan tekijät pitäisi löytyä opiskelijoiden keskuudesta ja tarjota näin mahdollisuutta omalle porukalle, silloin kuin suinkin vain mahdollista.

ta. Muutaman vuoden Ramppi järjesti näytelmänsä minne sattui saamaan: Wasa Teaterin pikkulavalle Vasalleniin, Vaasan kaupunginteatterin pikkulavalle tai kaupungin nuorisotiloihin. Tilaongelmasta päästiin, kun Leipätehdas valmistui. Ramppi sai sinne omat tilat ja kunnollisen näyttämön katsomoineen.

R

eilussa vuosikymmenessä Rampin toiminta on laajentunut ja monipuolistunut. Alun harrastajakerhosta on tullut kaupungin teatterielämään varteenotettava lisä, jonka ensi-illat huomioidaan näyttävästi paikallisissa sanomalehdissä. Alusta lähtien Ramppi on toiminut kaksikielisenä teatterina. Yhteistyötä on tehty niin kaupunginteatterin kuin Wasa Teaterin kanssa. Yhteistyön hedelmistä mainittakoon vuonna 2002 marraskuussa ensi-iltansa Vaasan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä saanut ”Kapa!”, joka voitti vuonna 2000 Välisuomen teattereiden ja sanomalehtien järjestämän näytelmäkirjoituskilpailun. Näytelmien lisäksi Ramppi on tehnyt vuotuisen pikkujoulukabareen, jota on esitetty paitsi ylioppilaskunnan pikkujouluissa myös eri yrityksissä. Ramppi järjesti vuonna 1997 Suomen ylioppilasteatteriliiton vuotuisen teatterifestivaalin Vaasassa. Iltajuhla vietettiin tietysti Leipätehtaalla. Kesäisin ramppilaiset ovat olleet mukana erilaisissa kesäteatteriprojekteissa. Vaasan kaupunki on toivonut opiskelijoiden näkyvän ja vaikuttavan kaupunkikuvassa (muutenkin kuin törttöilemällä kännissä punaisissa haalareissa), ja Ramppi on omalta osaltaan täyttänyt tämän toiveen monipuolisesti. Monet Rampin näyttelijät ovat nousseet urallaan korkealle teatterin tähtitaivaalla. Esimerkiksi ”Leijat Helsingin yllä” -elokuvassa loistanut Pekka Streng on vanhoja ramppilaisia.

RA M P P I K U U M E T TA

Kulttuuripuolella yliopistoksi muuttuminen ja opiskelijapohjan laajentuminen näkyi selvästi. Vuonna 1990 alkusysäyksensä saanut ylioppilasteatteri Ramppi laajensi toimintaansa koko 1990-luvun ajan. Kaikki alkoi muutaman teatterista innostuneen opiskelijan esittämästä Dario Fon näytelmästä ”Anteeksiantamatonta huolimattomuutta”. Näytelmän hyvä vastaanotto sai harrastajat organisoitumaan, ja seuraava näytelmä, Tšehovin ”Kosinta”, tehtiin yhteistyössä Vaasan kaupunginteatterin kanssa. Vaasan kaupunki tuki nuorta ylioppilasteatteria antamalla sen käyttöön tiloja keskustan nuorisotalol-

VANHAT RII DAT ESII N

Vaikka korkeakoulun muuttuminen yliopistoksi vähensi ekonomiopiskelijoiden ja muiden välistä kahtiajakoa, nostivat vanhat riidat uudelleen päätään 1990-luvun alun laman myötä. Tulosohjaus tuli leikkauksien mukana yliopistoihin. Kaupallis-hallinnollisen tiedekunnan professori Vesa Routamaa ja kaupallis-teknillisen tiedekunnan professori Reijo Ruuhela esittivät yliopiston hallituksessa vuonna 1994, että yliopiston rahat jaettaisiin tulosyksiköille samassa suhteessa valmistuneiden tutkintojen kanssa. Järjestely olisi pienentänyt huma-

89


Matti Jakobsson on toiminut Vaasan yliopiston rehtorina vuodesta 1998 lähtien. Vuonna 2003 hänet valittiin uudelleen tehtäviinsä. p

90

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


nistisen tiedekunnan määrärahoja. Professoreiden esitys hävisi äänin 11-2, eli opiskelijat eivät tukeneet ehdotusta lainkaan. Uudestaan asiaan palattiin seuraavana vuonna, kun kauppatieteellisten tiedekuntien dekaanit vaativat humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden sisäänoton pienentämistä. Professorit perustelivat tätä sillä, että humanistinen tiedekunta ei täytä sille asetettuja tutkintotavoitteita. Humanistit käyttivät professoreiden mukaan yliopiston budjettivaroja tutkintoa kohti laskettuna yli 30 prosenttia enemmän kuin humanistisen alan valtakunnallinen keskiarvo edellyttäisi. Sisäänotettavien humanistiopiskelijoiden lukumäärää ei muutettu, mutta yliopiston hallitus pyysi humanistiselta tiedekunnalta selvityksen opiskelijoiden valmistumisesta.

S

elvityksessä todettiin, että yliopiston hallitus oli edellisinä vuosina asettanut tiedekunnan tutkintotavoitteet korkeammiksi mitä tiedekunta itse oli ehdottanut. Tavoitteet oli haluttu pitää vaatimattomina, jotta uudet koulutusohjelmat olisivat päässeet kunnolla alkuun. Koulutuksen kalleus johtui selvityksen mukaan kahden uuden pääaineen aloittamisen mukanaan tuomista kustannuksista. Humanistisen tiedekunnan tiedekuntasihteeri Timo Bäckman totesi myös, että kieliä ei voi oppia pelkästään kirjoja lukemalla, vaan kontaktiopetus on välttämätöntä. Tämä ja työläät kurssit pitivät humanistit opinahjossaan muita kauemmin. Selvitys ei kritiikkiä esittäneitä professoreita tyydyttänyt, vaan niukkuuden jakaminen nosti esiin vanhat ristiriidat. Yliopiston henkilökunnasta osa oli vastustanut kauppakorkeakoulun muuttamista korkeakouluksi, koska opetuksen vahvimman painopistealueen, kauppatieteiden, katsottiin kärsivän tästä muutoksesta. Ylioppilaskunnassa asia tunnustettiin: Henkilökunnassa vanha vastakkainasettelu istui tiukassa, ja siirtyi sieltä uusille opiskelijoille. Muutos yliopistoksi ei muuttanut näitä asenteita, vaan joissakin käytäväpuheissa ehdotettiin jopa humanistisen tiedekunnan siirtämistä läheiseen Mansikkasaareen pois muiden silmistä. Vuonna 2002 alusta astui voimaan yliopiston hallintosäännön uudistus. Samaan aikaan tiedekuntarakenne meni totaalisen uusiksi. Kaksi kauppatieteellistä tiedekuntaa lyötiin yhteen, ja samalla perustettiin aivan uusi informaatioteknologian tiedekunta¬.

Tämä nimihirviö päätettiin vaihtaa jo vuoden kuluttua, ja vuoden 2003 alusta se kastettiin uudelleen teknilliseksi tiedekunnaksi. Kesän 2003 aikana myös yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan nimi muutettiin hallintotieteiden tiedekunnaksi. Ainoastaan humanistisen tiedekunnan nimi ja kokoonpano säilyi entisellään.

K

eväällä 2000 yliopiston hallintosäännön uudistamisen yhteydessä päätettiin, että yliopiston hallitukseen otetaan myös sidosryhmien eli tässä tapauksessa alueen kuntien ja yritysten edustajia. Vuoden 2002 alussa yliopiston hallitukseen valittiin ABB:n johtaja Lauri Ruotsalainen ja Kauhajoen kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki. He toimivat hallituksessa rinta rinnan opiskelijoiden ja henkilöstön edustajien kanssa kolmivuotisen kauden ajan. Sidosryhmien pääseminen yliopiston hallitukseen on Suomessa vielä varsin harvinaista. Koko 1990-luvun ajan Vaasan yliopiston opetuksessa korostui tietotekniikan esiinmarssi lähes jokaisella mahdollisella rintamalla niin hallinnossa kuin opetuksessakin. Nykyisin opiskelijat saavat suurimman osan tarvitsemastaan informaatiosta sähköpostin ja yliopiston kotisivujen välityksellä – eikä ilmoitustaulujen tutkiminen haukansilmällä ole tarpeen entisvuosien malliin. Opinto-oppaat löytyvät verkosta, tenttiin ilmoittaudutaan netissä HESSU-järjestelmän kautta tai peräti tekstiviestillä. Tämän ohella erilaiset verkkokurssit ovat tulleet rikastuttamaan opetustarjontaa. Tritoniassa toimiva kolmen korkeakoulun (VY, ÖH ja Hanken) yhteistyönä toteutettava Oppimiskeskus tukee opiskelijoiden mahdollisuuksia käyttää tietoverkkoja ja erilaisia sähköisiä tietokantoja opiskelun tukena.

E

nsimmäinen rehtorinvaali Vaasan yliopistossa suoritettiin vuonna 1994, jolloin tehtävään valittiin hallintotieteiden professori Ari Salminen. Vuoden 1998 keväällä rehtoriksi valittiin kaupallisteknisen tiedekunnan dekaani, tietotekniikan ja tuotantotalouden professori Matti Jakobsson. Vararehtoriksi valittiin aluetieteiden laitoksen johtaja Kauko Mikkonen. Keväällä 2003 Jakobsson valittiin toiselle nelivuotiskaudelle. Tällä kertaa vararehtoreita valittiin kaksi: Tutkimuksesta ja jatkokoulutuksesta vastaa johtamisen laitoksen professori Jukka Vesalainen ja opetuksesta sekä koulutuksesta viestintätieteiden laitoksen johtaja, professori Merja Koskela.

91


Valtioneuvosto myönsi vuoden 2002 syksyllä Vaasan yliopistoon DI-tutkinnonmyöntämisoikeuden. Ensimmäiset vaasalaiset teekkarit lakitetaan vappuna 2004, mutta teekkarijäynääminen aloitettiin jo aiemmin samana lukuvuotena. u Ravintola D.O.M Munkhausissa järjestettävillä lauluilloilla on 2000-luvulla ollut vaihtelevainen suosio. Vuoden 2003 alussa väkeä kuitenkin piisasi. q

92

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

1991 – 2003


VU O S I T U H A N N E N

VA I H TEE N

MOLEMMIN PUOL IN 1990-luvun opiskelijan prototyyppiä ei ollut helppo piirtää. Kuten Esa Sundbäck toteaa teoksessaan ”Suomen ylioppilaskuntien liitto ja suomalaisen opiskelijaliikkeen muutoksen vuodet 1968-90”, opiskelijan määritelmä ei ole enää yhtä yksiselkoinen kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Opiskelijat eivät väestönosana muodosta iältään, ajattelutavoiltaan ja järjestötoiminnaltaan yhtä homogeenistä ryhmää kuin aikaisemmin. Opiskelijoiden työssäkäynti yleistyi, rajanveto opiskelun ja työssäkäynnin välillä on hämärtynyt. Yhä useampi opiskelija mieltää itsensä enemmänkin tulevana työntekijänä kuin ”opiskelijana”, he elävät opiskelija- ja työelämän laidoilla olematta kummassakaan sisällä. Opintoja ei enää saateta päätökseen yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, vaan opiskelevan väestönosan ikähaitari on laajentunut huomattavasti.

Vuosikymmenien aikana aatteen palo muuttui huoleksi omasta toimeentulosta, ja puoluepolitiikka muuttui ainejärjestöjen väliseksi taistoksi. Olemassaolonsa aikana vaasalainen ylioppilaskuntatoiminta on ehtinyt kiertämään täyden ympyrän etujärjestöstä hauskanpitotoimikunnaksi ja jälleen etujärjestöksi. Tästä kehityksestä kertoo tämä historiikki, jonka piti olla ensimmäisten suunnitelmien mukaan valmis jo vuonna 1998.

V

altakunnallisesti Vaasa on ollut aina hieman syrjässä korkeakoulupolitiikan valtavirran tapahtumista. Kun taistolaiset mesosivat muualla 1970-luvulla, Vaasassa ylioppilaskunnan enemmistö oli porvarillinen, vaikka muuten oltiin ajan hengessä mukana. Jyväskyläläinen sivistysyliopistoihanne puhutti muissa yliopistoissa 1980-luvulla, mutta samaan aikaan Vaasan korkeakoulun käytävillä humanisteilla ja hallinnoijilla riitti tekemistä ekonomien kanssa elintilasta kamppaillessa. 1990-luvulla vanha juopa ekonomien ja humanistien välillä ajankohtaistui, kun laitosten määrärahoja ruvettiin leikkaamaan.

Eikä tämä konflikti valitettavasti näytä vieläkään hiipuvan. Eri alojen opiskelijoilla on ollut kohtalaisen selkeä identiteetti muiden opiskelijoiden silmissä, ainakin jos ylioppilaskunnan julkaiseman lehden eri aikoina tekemiä stereotyyppikuvauksia on uskominen. Humanistit vastaan ekonomit –vastakkainasettelu leimaa Vaasan yliopiston opiskelijoita edelleen. Kolmessakymmenessä vuodessa Vaasan yliopiston ylioppilaskunta kasvoi aikuiseksi. Pienen kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnasta tuli yliopiston organisaation todellinen vaikuttaja, joka haluaa rakentaa yliopistoa laaja-alaisena yliopistona eikä yliopistona, jossa on humanistinen tiedekunta. KANNANOTTOJA JA KOHUJA

Vaasan yliopiston ylioppilaskunnassa uudelle vuosituhannelle siirtyminen ei käynyt kivuttomasti. Varsinkin vuoden 1999 syksyllä toimintaa häiritsi varsinaisen pääsihteerin puuttuminen, kun uuden pääsihteerin valinnasta hallinto-oikeuteen tehty valitus hidasti virantäyttöä. Pääsihteeri Siikavirran kauden loputtua keväällä 1999 jouduttiin viimeinen vuosipuolisko työskentelemään viransijaisten voimin. Aina iltapäivälehtien sivuja myöten kohua herätti Vaasan yliopiston hamppukerho, jonka kotisivut poistettiin yliopiston verkosta rehtori Matti Jakobssonin määräyksestä. Hamppukerho onnistui kuitenkin saamaan ehdokkaan lävitse syksyn 1999 edustajistovaaleissa negatiivisesta julkisuudesta huolimatta. Tai ehkä juuri siksi. Millenniumin jälkihöyryissä toimintansa aloittanut hallitus otti toiminnassaan ja varsinkin kannanotoissaan rohkean, poliittisesti kantaaottavan linjan. Työtä tehtiin kuitenkin myös varsinaisella opiskelijoiden edunvalvonnan sektorilla. Esimerkiksi opiskelijoiden bussialennusten vuoksi tehty työ kantoi lopulta hedelmää. Tosin Hankenin paikallisen opiskelijayhdistyksen hallitus ilmoitti, etteivät he lähde

93


Tervahovissa pitää majaansa kauppatieteellinen tiedekunta. Sieltä sijaitsee myös ylioppilaskunnan käytävä, jossa VYY:n luottamusja toimihenkilöt työskentelevät. u

mukaan VYY:n ja KAV:n kampanjaan bussilippualennuksien saamiseksi. Syyksi kerrottiin se, ettei Hankenin jäsenistö käytä linja-autoja. Mutta ehtipä hallitus ottaa kantaa Vaasan yliopiston puolestakin. Iltalehden piikikäs kolumnisti Matti-Esko Hytönen laukoi mielipiteitään mm. Vaasan yliopiston tasosta tammikuussa 2000. Tämän jälkeen VYY reagoi välittömästi hallituksen puheenjohtaja Lena Koskelan suulla:

On hienoa, että sinä, Matti-Esko, osaat kertoa, että ”oikeita” maistereita tulee vain pääkaupunkiseudulta. Muualla Suomessahan ei tarvitse töitä tehdäkään. Olisiko sinulla Matti-Esko lisää korkeakoulupoliittisia mielipiteitä? ILTALEHTI 13.1.2000

Muuten hallitus sanoi painavan sanansa muun muassa ydinvoimasta, otti osaa autottomaan päivään Vaasassa ja kannatti samaa sukupuolta oleville ihmisille oikeutta heidän parisuhteensa viralliseen rekisteröimiseen. Osa opiskelijoista kuitenkin koki, ettei hallituksella ollut oikeutta tehdä näin rankkoja kannanottoja VYY:n ja samalla kaikkien Vaasan yliopiston opiskelijoiden nimissä. Nurina käytävillä kasvoi ja lopulta edustajisto antoi vuoden 2000 lopussa hallitukselle epäluottamuslauseen ja vuoden viimeisessä edustajiston kokouksessa hallitus sai symbolisen kengän

94

VA A S A N

YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA

kuvan takalistoonsa. Se ei kuitenkaan estänyt hallituksen puheenjohtaja Lena Koskelaa ponnistamasta vuodeksi 2001 SYL:n hallitukseen. Myös vuonna 2003 onnistui VYY saamaan sinne oman edustajansa, kun kauppatieteiden ylioppilas Tuija Kalpala valittiin Tuhatkunnan tuella toiseksi sopo-vastaavaksi. KÄSI LAUKUT KATOI LEVAT – VYY EI HÄVIÄ

Edellisvuoden sähläyksien jälkeen seuraava VYY:n hallitus päätti ottaa selkeästi edunvalvontalinjan toimintansa ohjenuoraksi ja pyrki parantamaan suhteita varsinkin Vaasan kaupunkiin. Vuoden 2001 hallituksen puheenjohtajana nuijaa paukuttanut Katri Lammi kirjoitti Pohjalaisessa 18.12.2001 julkaistussa kolumnissa seuraavasti:

Etenkin 1960- ja 1970–luvulla opiskelleet kyselevät opiskelijavaikuttajilta, mistä moinen konsensus johtuu. Mikseivät ylioppilaat tee kuten he aikoinaan, kiipeä barrikadeille, huuda kuorossa kehnoja lauluja ja hehkuta aatteen paloa toiminnassaan? Kun vastaa, ettei nyt mitenkään viitsisi järjestää mellakkaa, kun voi hoitaa ongelman soittamalla kaupungille pari puhelua, tuntee itsensä kieltämättä ilonpilaajaksi.

Lammin puheenjohtajakauden ehkä komein hetki koettiin, kun lukukauden 2001-2002 alussa tasavallan presidentti Tarja Halonen tuli vihkimään Terva-

1991 – 2003


hovin ja Fabriikin väliin nousseen tiedekirjasto Tritonian, joka on kolmen eri tiedekorkeakoulun yhteinen laitos. Erilaisia sydämentykytyksiä koettiin vuoden 2001 vuosijuhlissa, kun juhlapuhujan, silloisen oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäen käsilaukku katosi illan tiimellyksessä. Vuosijuhlien isäntä, silloinen pääsihteeri Jukka-Pekka ”Juki” Jauhiainen muistelee tapahtunutta:

Ei auttanut muuta kuin tilata taksi ja viedä Anneli ystäviensä luokse Mustasaareen. Rewell Centerin kohdalla pysähdyimme pankkiautomaatilla, josta nostin omalta tililtäni 1000 markkaa, että pääsisi reppana nyt edes kotiinsa seuraavana päivänä. Sunnuntaina, kesken hyvin alkaneen silliksen, puhelimeni pirahti. Langan toisessa päässä oli Anneli, joka kyseli tilinumeroani, johon voisi palauttaa rahat. Käsilaukun lainaaja oli ilmeisesti sunnuntaiaamuna huomannut tekonsa, vastannut Annelin puhelimeen ja onnistunut sopimaan laukun palauttamisesta. Maanantaina rahat olivat tililläni ja koko katastrofi selvitettynä onnellisesti.” JUKKA-PEKKA JAUHIAINEN HAASTATTELUSSA VUONNA 2003.

Vuonna 2001 toteutettiin myös suurisuuntainen sihteeriuudistus. Osapäiväiset sopo-toimistosihteerin ja kopo-sihteerin toimet lakkautettiin, ja tilalle perustettiin kokopäivätoiminen koso-sihteerin, ja osapäivätoiminen toimistosihteerin tehtävä. Uudistus onnistui tehostamaan asioiden hoitamista ylioppilaskunnan käytävällä. Saman vuoden edarivaalien alla eräältä johtamisen laitoksen professorilta kuohui malja yli. Juuri ennen vaaleja jaettiin tentin yhteydessä lappusia, joissa kehotettiin äänestämään ekonomiopiskelijoilta edustajistoon ja ”järkeviä” ekonomiopiskelijoita ylioppilaskunnan hallitukseen. Asia ei jäänyt tähän, vaan ylioppilaskunnan hallitus antoi kannanoton asiattomasta vaalipropagandasta. Vastineessaan kyseiseen kannanottoon kohde totesi muun muassa seuraavaa:

töitä epäterveellisissä tiloissa (ilmastoinnin puute), mistä on osoituksena mm. useampien kaupallis-hallinnollisen tiedekunnan professorien stressistä tai työn aiheuttamasta liikarasituksesta aiheutuneet sairaudet ja pidetyt tai liiasta työstä pitämättä jätetyt sairaslomat tämänkin vuoden aikana. (...)

Vaativasta edunvalvontatyöstään huolimatta ylioppilaskunnan hallitukset osaavat ottaa joskus rennosti. 2000-luvulla on epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin putkahdellut esityksiä mm. tunnelin rakentamisesta yliopistolta anniskeluravintola Domiin. Tämän tehtävän suorittajalle luvattiin palkinnoksi vapaavalintaista virvoitusjuomaa. Toistaiseksi asia on työn alla. Vuoden 2002 tähtihetkiin kuului diplomi-insinööritutkinnon myöntö-oikeuden saaminen Vaasan yliopistoon. Ylioppilaskunta oli tehnyt vahvaa työtä asian eteen kulissien takana ja varsinaisissa julkisissa kannanotoissaan, joita julkaistiin mm. Pohjalaisessa. Vaikka muista teekkariylioppilaskunnista kuului valitusta Vaasalle myönnetystä tutkinnonmyöntöoikeudesta, voivat vuoden 2003 syksyllä sähkö-, energia-, tai tietotekniikan opintonsa Vaasan yliopistossa aloittaneet suorittaa koko tutkintonsa loppuun merellisellä kampuksella. Teekkariopiskelijoiden Tutti ry on aloittanut alan kulttuurin tuomisen Vaasaan. Vappuna 2004 nähdään ensimmäistä kertaa teekkarifuksien uittaminen Vaasassa ja samalla painetaan päähän ensimmäiset vaasalaiset teekkareiden tupsulakit.

T

ätä kirjoitettaessa, marraskuussa 2003, on VYY jo saavuttanut normaalin suomalaisen ihmisen keski-iän. Se on kokenut kaksi nimenmuutosta, vielä useampia muuttoja paikasta paikkaan, suorittanut erilaisia liiketoimia ja ottanut kantaa. Riviopiskelijat osallistuvat toimintaan yhä aktiivisesti – siitä viestinä viimeisimpien edustajistovaalien kasvanut äänestysprosentti. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnalla, laissa säädetyllä julkisoikeudellisella yhteisöllä on takana kolmekymmentäviisi vuotta. Toivottavasti vielä monta edessä.

Jos ylioppilaskunta on todella huolissaan lakien ja määräysten noudattamisesta, ottakoon selvää mm. työsuojelulainsäädännöstä. Yliopisto rikkoo jatkuvasti lakia teettäessään osalla henkilökuntaa kohtuuttomasti

95


96


LÄHDELUETTELO Arkistot Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan arkistomateriaalista fil. yo. Olli Kohosen ja fil. yo. Matti Mäkisen kokoama aineisto.

Kirjallisuus Broms, Henri (1998). Olio sinänsä. Vaasan yliopistosäätiö. Vaasa 1998. Katajamäki, Hannu (1997). Oman alueensa yliopisto. Vaasan yliopisto. Ykkös-Offset Oy. Vaasa 1997. Sundbäck, Esa (1991). Suomen Ylioppilaskuntien Liitto ja suomalaisen opiskelijaliikkeen muutokset vuodet 1960-90.- SYL-julkaisu. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1991.

Lehdet Vaasa:: 21.5.1967, 21.9.1968, 24.10.1968, 19.11. 1968, 22.11.1968, 13.2.1969, 14.2.1969, 31.1.1969, 23.11.1969, 13.4.1969, 3.5.1969, 13.9.1969, 19.10.1969, 9.11.1969, 15.2.1969, 4.11.1970, 12.10.1969, 6.11.1970, 11.2.1970 Ilkka:: 5.11.1969, 24.2.1973, 21.2.1982, 18.10.2001 Iltalehti:: 13.1.2000 Pohjalainen:: 26.8.1990, 15.1.1991, 18.2.2001, 1.12.2001, 18.12.2001, 15.2.2002 Vasabladet:: 2.3.1969, 22.10.1969, 11.10.1969, Helsingin Sanomat:: 15.2.1982, 26.9.1990, 17.12.1991 Kauppalehti:: 15.4.1982 VeeKooYy-lehden ja Vaasan ylioppilaslehden vuosikerrat 1970-2003

Haastattelut Kari Lehtola: SYL:n korkeakoulupoliittinen aktiivi 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Vaasan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan ensimmäinen puheenjohtaja.

97


Matti Louekoski: SYL:n pääsihteeri Vaasan kauppakorkeakoulun perustamisen aikaan. Jukka Peltoniemi: Vaasan kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin (v. 1968) opiskelija ja aktiivinen ylioppilaskuntapolitiikko 1970-luvulla. Ylioppilaskunnan pääsihteeri vuosina 1971 ja 1972. Antti Koski: Vaasan opiskelija-asuntosäätiö VOAS:n toimitusjohtaja alkuvuosista lähtien. VOAS:n toiminnassa mukana jo opiskeluaikoinaan Vaasan kauppakorkeakoulussa. Markku Muotio: hallintotieteiden opiskelija Vaasan korkeakoulussa vuosina 1986-1994. Mukana ylioppilaskunnan edustajistossa vuosina 1989-1991. Samppa Siikavirta: ylioppilaskunnan pääsihteeri vuosina 1996-1999. Jukka-Pekka Jauhiainen: ylioppilaskunnan pääsihteerinä 2000-2003. Katri Lammi: ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana 2001.

Valokuvat Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan kuva-arkisto ja leikekirjat, ellei toisin ole mainittu.

98


KIITOKSET Mikko Arvinen Jukka-Pekka Jauhiainen Hannu Katajam채ki Riikka Klemola Katri Lammi Jani Per채sarka Stefani Urmas Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan vuoden 2003 hallitus Ilkka Virtanen

99


Liite 1 VA AS AN Y L I O P I STON Y L I O P P I L AS K UNNAN JÄSENMÄÄRÄ

vuosi 1968 -1969 -1970 -1971 -1972 -1973 2 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

-------------------------------

150 1 jäsentä 288 424 529 631 759 747 832 903 3 984 1011 1169 1298 1424 1534 1553 1575 1695 1828 1893 1986 2274 2312 2283 2267 2267 4 2350 4 2370 4 2416 4 2480 3096 3387 3711 3856 3926

Ylioppilaskunnan jäsenmäärä on yleensä aina pienempi kuin yliopiston varsinainen opiskelijamäärä, koska osa opiskelijoista ei liity ylioppilaskunnan jäseneksi. Tässä jäsenmäärät on ilmoitettu ylioppilaskunnan jäsenmaksujen perusteella, ellei toisin ole merkitty.

1

syksyllä 150 (joista 60 kirjeenvaihtajalinjalla), keväällä 148

2

Tämän vuoden toimintakertomus puuttuu. Tilastokirjan mukaan vuonna 1973 Vaasan kauppakorkeakoulussa on ollut 696 opiskelijaa. Laskentaperiaate on vaihdellut tilastojen julkaisijasta riippuen. SYL ilmoitti jäsenmääräksi 568.

3

Sisäänotto nostettiin 200 opiskelijaan vuodessa.

4

Tilastointiperiaate poikkesi vuosina 1994-1997. Jäsenmäärät ovat budjetoituja arvioita.

101


Liite 2 ED U STA J I STOVA A L I T VA AS AN Y L I O P I STON YL I O P P I L AS K U N NAS S A

Vuoteen 1971 asti ylioppilaskunnan ylin päättävä elin oli yleinen kokous, jossa poliittisilla ryhmillä ei ollut merkittävää vaikutusvaltaa.

1971 kevät Kokoomus Sdp Sitoutumaton oikeisto Vapaamielinen keskusta

1975 paikkaa: 2 7 7 4

Äänestysprosentti 88,2 1971 syksy

Äänestysprosentti 77,3 1972 20 10

1973 16 10 3 1

Äänestysprosentti 75,1. Vaalitulos on ilmoitettu tässä VeeKooYy-lehden mukaan, koska toimintakertomusta tältä vuodelta ei koskaan kirjoitettu 1974 Porvaririntama Vasemmiston vaalirengas (Sdp 7 ja Skol 2) Keskiryhmien vaaliliitto Äänestysprosentti 76,8

7 9

1976 Porvarit Riippumattomat Kristilliset Liberaalit Keskusta Sdp Skdl

14 3 2 1 4 5 1

Äänestysprosentti 66,1 1977

Äänestysprosentti 75,7

Porvaririntama Sdp Keskiryhmien vaaliliitto Skdl

14

Äänestysprosentti 70,5

Yleisporvarillinen vaaliryhmä 16 Sdp 8 Keskusta 5 Kansandemokraattinen valitsijayhdistys 1

Yleisporvarillinen vaalirengas Vasemmiston vaalirengas

Porvarit Vasemmiston vaalirengas (Sdp 5 ja Skdl 2) Keskiryhmien vaaliliitto (Keskusta3, liberaalit 2 ja sitoutumattomat 4)

16 9 5

Tuhatkunta SONK (Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto) KOL (Keskustan Opiskelijaliitto) Riippumattomat Kristilliset LOL Sitoutumaton vasemmisto SOL (Sosialistinen Opiskelijaliitto)

16 4 3 3 1 1 1 1

Ensimmäinen kaksivuotinen edustajisto. Äänestysprosentti 63,2.

1981 Porvariryhmittymä P-81 (Sitoutumattomat) Vasemmisto Kielenkääntäjät Keskusta

17 5 4 2 1

16 7 3 2 2

Kielenkääntäjät saivat 8,7 prosenttia äänistä, vaikka he edustivat vain 5,5 prosenttia ylioppilaskunnan jäsenistä. Juuri aloittaneet kielten opiskelijat pitivät yhtä. Äänestysprosentti oli 54. 1983 Porvarit P-83 Övertäjät Vasemmisto Keskusta Kristityt Vapaat Vaikuttajat

15 6 4 1 2 1 1

Kielten opiskelijoiden ainejärjestö Övertäjät sai 13 prosenttia äänistä, vaikka heidän suhteellinen osuutensa opiskelijoista oli 9 prosenttia. Äänestysprosentti oli 50. 1985 Porvarit Keskustaopiskelijat Övertäjät Hallinnoijat

1979 Tuhatkunta SONK KOL Sitoutumattomat ja riippumattomat - ei sosialistiset KAAOS

äänestämään kahvilla ja makkaroilla sekä ohjelmajulistuksilla. Äänestysprosentti oli silti ennätyshuono, 58.

20 4 4 2

Vasemmisto ei asettanut ehdokkaita, kuten ei myöskään P-ryhmä. Äänestysprosentit puuttuvat ylioppilaskunnan arkistosta vuosilta 1985-1991.

Ylioppilaskunnan hallitus oli huolissaan pudonneista äänestysluvuista, ja järjesti yhdessä vaalilautakunnan kanssa kampanjan. Opiskelijoita houkuteltiin

103


1987 Porvarit Övertäjät Keskusta Hallinnoijat Jeremias Kurkelan valitsijamiesyhdistys Vaasan Marxilaiset Kauppatieteilijät

1999 16 6 3 3 1 1

1989 Warrantti Övertäjät Porvarit Hallinnoijat Keskustaopiskelijat Der Angst

13 6 6 3 1 1

1991 Warrantti Övertäjät Porvarit Hallinnoijat Tutti (Tuotantotalouden ja tietotekniikan opiskelijoiden ainejärjestö) CoMedia (viestintätieteen opiskelijoiden ainejärjestö)

14 6 4 3 2 1

1993 Warrantti Övertäjät Porvarit Hallinnoijat Tutti CoMedia

13 6 5 2 2 2

Äänestysprosentti oli 40, mikä oli valtakunnan toiseksi korkein. Äänestysprosentit laskivat tasaisesti koko 80-luvun. 1995 Warrantti Övertäjät - CoMedia Porvarit Hallinnoijat Tutti

12 9 5 2 2

Äänestysprosentti oli 38. 1997 Warrantti Humaani Liike Hallinnoijat - Tutti Vaasan yliopiston porvarit Vaasan Keskustaopiskelijat Äänestysprosentti tipahti ennätysalhaiseen lukemaan 25,9.

104

12 8 5 4 1

GHT-2000 (Multimediajärjestelmien ja teknisen viestinnän ainejärjestö Gigan, Hallinnoijien ja Tutin yhteenliittymä) Warrantti HumaaniLiike Ekomaanit PoPO (Vaasan yliopiston PohjoisPohjanmaalainen osakunta) Oikeisto-opiskelijat Hamppukerho VaKo (Vaasan keskustaopiskelijat)

8 6 5 4 3 2 1 1

Äänestysprosentti laski edelleen ollen 25,3. 2001 Oikeisto-opiskelijat Giga-Tutti Hallinnoivat Humaanit Warrantti VYYVAI (Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan vihreästi ajattelevien internaali) PoPO

8 8 5 5 2 2

Äänestysprosentti oli kaikkien aikojen alhaisin. Vain 20,1 prosenttia opiskelijoista vaivautui vaaliuurnille. 2003 Porvarit Warrantti Giga-Tutti Hallinnoivat Humaanit Keskeiset (Vaasan keskustaopiskelijat) Punavihreät (Vihreiden ja vasemmiston yhteenliittymä) PoPO

7 7 5 4 4 2 1

Äänestysprosentti notkahti ylöspäin, kun 24,9 prosenttia opiskelijoista halusi vaikuttaa vuosien 2004-2005 edustajiston kokoonpanoon.


Liite 3 VA AS AN Y L I O P I STON Y L I O P P I L AS K U N NAN HA L L I T U K S E T

1968 Hannu Lahtinen pj Eero Niemelä Terttu Ikonen Tapio Järvenpää Tapio Laari Jukka Peltoniemi Tuula Snabb 1.9.-18.11.1969 Eero Niemelä pj Tapio Laari Tapio Järvenpää Jukka Peltoniemi Rauno Svahn Margit Suokka Sirkka Sallila 18.11.1969 - 31.8. 1 9 7 0 Jukka Peltoniemi pj Eero Niemelä Antti Koski Tapio Laari Heikki Laurinmäki Sirkka Sallila Mirja Äikäs 1.9.1970 - 25.2.19 7 1 Antti Koski pj Kari Korhonen Eero Piipponen Jukka Peltoniemi Sirkku Pesola Sirkka Sallila Veikko Nuutinen Ritva Rautkylä hallituksen sihteeri 26.2. - 31.12.1971 Eero Piipponen pj Juhani Järvinen 23.9.1971 saakka Jorma Hanhiala 24.9.-31.12.1971 Heikki Heino 23.9.1971 saakka Tapio Järvenpää 24.9.-31.12.1971 Pentti Kärkkäinen 23.9.1971 saakka Risto Korpela 24.9.-31.12.1971 Jorma Lahdenmäki Ritva Rautkylä Jouko Havunen 23.9.1971 saakka Raimo Tamminen 24.9.-31.12.1971 Leena Laakso hallituksen sihteeri

1972 Antti Kasi pj Jorma Hanhiala Risto Korpela Ritva Rautkylä 25.5.1972 saakka Erkki Kankainen 25.5.1972 alkaen Aimo Tenkula 26.9.1972 saakka Mauri Viitala 26.9.1972 alkaen Ulla Niemiaho Juhani Vienola 1973 Luettelo on puutteellinen, koska vuoden 1973 toimintakertomus puuttuu. Myös edustajiston kokous, jossa hallitus valittiin, puuttuu. Hallituksen jäsenluettelo on koottu hallituksen pöytäkirjojen läsnäolleista. SYL:stä ei saanut merkittäviä lisätietoja. Pekka Miettinen pj Anne-Eeva Puska Esa Karjula Kari Saikkonen Jorma Hanhiala (maaliskuuhun asti) Antti Kasi (maaliskuuhun asti) Jorma Laine Aulis Töyli Markku Vuorenmaa Herkko Saari (maaliskuusta alkaen) Antti Becker Paula Karjalainen hallituksen sihteeri kevään ajan Sirkka Koivistoinen hallituksen sihteeri syksyn ajan 1974 ns. yhteistyöhallitus (porvarien, keskiryhmien ja SDP:n edustajia) Esa Karjula pj Harry Swanljung Markku Vuorenmaa Pekka LÄhde Sirkka Koivistoinen Liisa Virtanen Kalle Lähdesmäki Maija Reponen sihteeri Yhteistyöhallitus erosi 23.4.1974. Edustajisto valitsi uuden hallituksen 8.5.1974.

toiminnan taloudenhoitajaksi Markku Vuorenmaa pj 11.9.1974 alkaen Pekka Lähde Sirkka Koivistoinen Martti Lipponen 11.9.1974 saakka Pentti Kärkkäinen 11.9.1974 saakka Mauri Pietilä 11.9.-31.10.1974 Kalle Lähdesmäki Tuula Peura 11.9.1974 alkaen Asko Harju Pietilän tilalle Seppo Rintanen Määtän tilalle Lipponen ja Kärkkäinen olivat estyneitä, joten heidän tehtäviään hoitivat Mauri Pietilä ja Kalle Lähdesmäki, jotka sitten syyskuussa valittiin hallitukseen. Peura valittiin Karjulan tilalle. 1975 Seppo Rintanen pj Kalle Lähdesmäki (kevät) Jarmo Murtonen (syksy) Veijo Ratsula Veli-Matti Marttila Tuula Peura Kari Luokkamäki Asko Harju Maija Reponen sihteeri 1976 Raimo Pitkänen pj Markku Hast Soile Jaakonsaari Jussi Itävuori Veijo Ratsula Asko Harju 1.1.-31.3.1976 Jarmo Murtonen 1.1.-15.9.1976 Kirsti Koski 1.4.-31.12.1976 Paula Nokso 16.9.-31.12.1976 Maija Reponen sihteeri 1977 Soile Jaakonsaari pj Markku Hast 31.8.1977 saakka Jussi Itävuori 31.8.1977 saakka Kirsti Koski Jukka Taimisto Kirsti Sipola Pauni Asikainen Tuomo Lehtiniemi 1.9.1977 alkaen Tarja Kuparinen 20.9.1977 alkaen Petri Karttunen sihteeri

Esa Karjula pj 11.9.1974 saakka Reijo Määttä, joka siirtyi joulukuussa liike-

105


1978 Petri Karttunen pj Kirsti Koski Pertti Marjomaa Juha-Pekka Nieminen Kari Kauttu 10.10.1978 asti Jukka Taimisto 10.10.1978 asti Tero Rintala 10.10.1978 alkaen Kirsti Sipola 10.10.1978 alkaen Kimmo Peuranto Leea Berghem sihteeri 1.9.1978 asti Merja Ahokas sihteeri 25.9.1978 alkaen 1979

1983 Reijo Kotirinta pj 1.6.1983 saakka Sirpa Koskela pj 7.10.1983 alkaen Hannu Paunikallio Kaija Keskinen Leena Nikkari Marja Huotari Jari-Pekka Jääskeläinen Helena Hannukainen Kaija Greus 7.10.1983 alkaen

Hallitusneuvottelujen pitkittymisen vuoksi edellisen vuoden hallitus jatkoi toimitusministeriönä 17.1.1979 saakka.

Kielenkääntäjillä jälleen salkuton ministeri.

Kimmo Peuranto pj Pertti Marjomaa Markku Rautonen Tero Rintala Pekka Tuunanen Risto Hyvönen Virve Sipari Raija Mattila sihteeri 27.8.1979 saakka Maritta Marjomaa sihteeri 25.9.1979 alkaen

Kaija Keskinen pj Matti Simi Marja Huotari Jyrki Tavaila Irma Taanonen Mika Rautiainen Anna-Liisa Savolainen Juha Kemppainen Leeni Terkko Kaija Greus

1980 Tero Rintala pj Aila Markus Markku Rautonen 30.5.1980 saakka Päivi Marjomaa 1.6.1980 alkaen Kim Paronen Veijo Kokkonen Seppo Iivonen Matti Kauppinen Maritta Marjomaa sihteeri 1981 Veijo Korhonen Aila Markus Alli Uusijärvi Kari Rytkönen Pekka Heikkinen Sari Silfver 22.9.1981 saakka Ari Nikkinen 23.9.1981 alkaen Timo Latomäki 22.9.1981 saakka Harri Koukkunen 23.9.1981 alkaen 1982 Jaana Kaartinen pj Reijo Kotirinta Leena Nikkari Erkki Mustala Pekka Heikkinen Ari Nikkinen Anna-Liisa Savolainen Timo Almen 27.9.1982 saakka Helena Hannukainen 28.9.1982 alkaen

106

Kielenkääntäjien edustus turvattiin nimeämällä heidän edustajansa salkuttomaksi ministeriksi.

1984

Kielenkääntäjien ja hallintotieteiden edustajat olivat hallituksessa salkuttomina ministereinä. 1985 Kaija Keskinen pj (Keskinen oli myös SYL: n hallituksessa mukana) Harri Kalliokoski Marja Huotari Jyrki Tavaila Margit Kallioniemi Tauno Kekäle Leenti Terkko Harri Kallio-Kurssi 1986 Harri Kalliokoski pj 1.1.-13.3.1986 Hannu Schaffter pj 22.5.-31.12.1986 Timo E. Rinne Mikko Niemi Erkki Hakala Arto Leppilahti Olli Honkela Leena Haapoja Jaana Haapala 1987 Hannu Schaffter pj Mika Puusa Rea Virtanen Satu Väkiparta Mikko Mannila

Pekka Niskanen Hannu Lallukka Sari Kauppi 1988 Mika Puusa pj Timo Saranpää Hannu Lallukka Jaana Koskelainen Mika Perttunen Minna Pukkala Leena Nurmi Ulla Hissa Jarmo Tomperi 1989 Timo Saranpää pj 31.7.1989 saakka Ossi Vanhamäki pj 1.8.-31.12.1989 saakka Jukka Pesola Jeremias Kurkela Leena Nurmi Eriikka Kärkkäinen Pia Nyman Marja Suominen Markku Niva Mika Kallio Annaleena Hakala 1990 Miika Huotari pj Annaleena Hakala Marja Suominen 31.7.1990 saakka Pia Saari 1.8.1990 alkaen Matti Puuronen Sami Posti Kaija Ketola Titta Salminen 1991 Miika Huotari pj 30.4.1991 saakka Sari Torsti pj 1.5.1991 alkaen Kenneth Broman Janne Lilleberg Tiina Niemistö Ilpo Ojala Sirpa Tiainen Johanna Ylinikka 1.5.1991 alkaen 1992 Tero Mämmelä pj Sami Ilomäki Pasi Airaksinen Minna Alatalo Henri Holm 31.8.1992 saakka Minna Manninen Janette Nätkin Erno Tornikoski 16.9.1992 alkaen


1993 Erno Tornikoski pj Ari Ampuja Jukka Keiholehti Taru Kiuru Antti Nirkkonen Kirsi Puumalainen Tommi Viinikka Markus Nuutinen 1994 Petri Nikkilä pj Johanna Kauppila Nina Kujanpää Tuomo Meretniemi Samppa Siikavirta Katariina Veräväinen 1995 Samppa Siikavirta pj Kaisa Halmila Sami Haukioja Maarit Koivula Rene Korpela Leo Sievänen 1996 Jaakko Lintunen pj Susanna Taittonen Anna-Maija Nordlund Rene Korpela Jarkko Savolainen Katja Välimaa Rebekka Valasti 1997 Jarkko Savolainen pj Tiia Norppa Johanna Kestilä Teemu Lahtinen Camilla Mäkinen Rami Eränen Kristiina Huttu 1998 Johanna Kestilä pj Mikko Helkala Arto Ikola Risto Ala-Tarvas Irina Keivaara Tuuli Tiirikkala Marjut Jokela

1999 Mikko Helkala pj Lena Koskela Juha Heikkilä Arto Ikola Leo Nilsson Ossi Suominen Timo Vähämäki 2000 Lena Koskela pj Mira Siira Riikka Klemola Katri Lammi 17.2. 2000 saakka Kirsi Tanski Katja Salminen Jarkko Sjöman Mari Tiainen 18.2.2000 alkaen Hallitus kaatui edustajiston epäluottamuslauseeseen joulukuussa 2000, mutta jatkoi vt. hallituksena vuoden loppuun asti. 2001 Katri Lammi pj Jani Peräsarka Terhi Saksa Jukka Vierula Johanna Lundström Katri Metsä-Heikkilä (Jaskari) 31.8.2001 saakka Petra Bergström Noora Heinonen 1.9.2001 alkaen 2002 Jani Peräsarka pj Helena Puurunen Hanna Holopainen Anna Jaakonsaari Tuija Kalpala Kalle Pinni Tatu Tanski 2003 Kalle Pinni pj Anna-Kristiina Ylitalo Vihtori Niemelä Jani Leppänen Laura Eerola Heidi Pajukangas Sari Lehtinen

107


Liite 4 VA AS AN Y L I O P I STON Y L I O P P I L AS K UNNAN P U H E E N J O H TA J I STO, P Ä Ä S I H T E E R I T JA PÄÄTOIM ITTAJAT

PUHEENJOHTAJAT 1968–1.1.1971 Kari Lehtola

Puheenjohtajainstituutio loppui hänen kauteensa.

Varapuheenjohtajat: Vesa Valtonen 1968–18.11.1969 Veli-Heikki Lämsä 18.11.1969–27.10.1970 Olli Koskiranta 27.10.-1.1.1971

PÄÄSIHTEERIT Paavo Sippola 1968–25.2.1971 Jukka Peltoniemi 27.5.1971–26.9.1972 (vt. pääsihteeri 25.2.1971–27.5.1971) Pentti Kärkkäinen 27.9.1972–13.3.1974 Markku Vuorenmaa 13.3.–30.4.1974 Herkko Saari 1.5.1974–1.5.1974 Esa Karjula 1.5.-1975–31.8.1977 (1.5.1977 alkaen virkaa tekevänä pääsihteerinä) Jussi Itävuori 1.9.1977–16.1.1980 (virkaatekevänä 1.9.–30.11.1977) Kimmo Peuranto 17.1.1980–31.12.1981 (virkaatekevänä 17.1.1980–29.2.1980) Pekka Heikkinen vs. 16.11.–31.12.1981 Tero Rintala 1.1.1982–31.5.1983 Reijo Kotirinta 1.6.1983–11.3.1986 Harri Kalliokoski 12.3.–30.4.1987 Hannu Schaffter 1.5. 1987–1.5.1989 Timo Saranpää 1.8.1989–31.7.1991 Eriikka Söderström 1.8.1991–16.4.1993 Antti Hakala 13.4.1993–31.5.1996* Samppa Siikavirta 1.8.1996–31.5.1999 Jukka-Pekka Peill (Jauhiainen) 1.6.1999–31.7.1999 (viransijaisena) Johanna Kestilä 1.8.1999–31.10.1999 (viransijaisena) Tuuli Tiirikkala 1.11.1999–15.1.2000 (viransijaisena) Jukka-Pekka Jauhiainen 15.1.2000–15.1.2003 Jani Peräsarka 1.1.2003 – * Antti Hakala oli Paavo Sippolan jälkeen ensimmäinen ylioppilaskunnan ulkopuolelta valittu pääsihteeri.

YLIOPPILASKUNNAN LEHDEN PÄÄTOIMITTAJAT Auvo Korhonen 18.11.1970–31.5.1971 Pentti Kärkkäinen 27.5.1971–31.8.1972 Martti Lipponen 1.9.1972– Esa Karjula 1973–1974 Jorma Pitkäjärvi 30.10.1974 saakka Jukka Niku 1.11.1974–7.9.1975 Antti Vehviläinen 8.9.–31.10.1975 Markku Rautonen 1.11.–31.12.1975, Markku Rautonen 1976 Kimmo Peuranto 1977 Markku Rautonen vt 15.1.1978–31.1.1978 Matti Räty vt 1.2.1978–28.2.1978 Matti Räty 1.3.1978–31.12.1978 Petri Karttunen vt 15.1.–28.2.1979 Esa Lehtineva vt 1.3.–22.3.1979 Esa Lehtineva 23.3.–31.12.1979 Esa Lehtineva vt 15.1.1980–29.2.1980 Esa Lehtineva 1.3.1980–30.9.1980 Timo Lehtonen 1.1.01980–31.12.1980 Erkki Mustala 1981 Jorma Tuominen 1982 Juhani McBreen 1983 Rauno Haapanen 1984 Mikko Niemi 1985 Hannu Järvikallio 1986 Pia Nyman 1987 Pertti Mäkelä 1988 Kimmo Vuorinen 1989 Marko Luokkanen 1990 Mirja Kemppainen 1991 Susanna Kairavuo 1992 Jyrki Holappa 1993–1994 Ninni Myllyoja 1995–1996 Anne Ylinen 1996–1997 Susanna Ahonen 1997–1998 Anne Tanhua 1998–1999 Katja Peltoniemi 2000 Mira Siira 2001 Simo Tarkkonen 2002 Riikka Klemola 2003

109


VYY:n historiikki  

Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan historiikki 1968-2003

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you