Kolin seudun matkailu Kolilla riittää vetovoimaa

KOLI

JUHA-MATTI JUNKKARI

Alle kouluikäiset tenavat ilakoivat Ukko-Kolin lastenrinteen puolella. Pienen rinteen yläpäähän päästään näppärästi ja turvallisesti mattohissillä.

Espoolaisperheen isä Peter Eklund kannustaa poikaansa Emiliä, joka laskee mäen alas pienen empimisen jälkeen. Kuten asiaan kuuluu, pienimmät eivät sauvoja tarvitse.

Äiti Liisa Luukkonen huolehtii, että perheen se aivan pienin, Frida, pääsee myös perheen omaan ”laskettelukouluun”.

Helsingin arvopaperikeskuksessa työskentelevä Peter Eklund sanoo, ettei itse ole mikään innokas mutkamäkitaiteilija, mutta hiihtää siitäkin edestä.

Tätä kirjoittaessa perhe on jo palannut Espooseen, mutta Eklund sanoi tulevansa tänne seuraavan kerran maaliskuussa Helsingin Ladun ja Espoon Ladun yhteiskuljetuksella. Tarkoitus on osallistua toista kertaa Ahmanhiihtoon.

– Hiihdin vuosi sitten täyden 53 kilometrin lenkin kahteen kertaan, muisteli Eklund.

Perhe asui Joensuussa vuosina 2018–2019.

Kolilla Eklund kertoo käyneensä jo pienenä vaarin ja mummin kanssa. Myös Liisa-puolisolle Koli on tuttu aiemmilta vuosilta.

Koli kestää Peter Eklundin mielestä vertailun pohjoisemman Suomen tunturien kanssa. Eikä hän väheksy myöskään vertailua Ruotsin korkeimpaan tunturiin Kebnekaiseen, joka kohoaa 2 097 metrin korkeuteen. Ei, vaikka Kolin korkeus merenpinnasta on ”vain” 347 metriä.

– Ensi kesänä suunnistan mahdollisesti Herajärven kierrokselle, Eklund pohti.

”Kun täällä on niin rauhallista”

Lappeenrantalainen Päivi Sinitalo sanoo mökkeilevänsä puolisonsa kanssa välillä Puumalassa ja välillä Saimaalla. Koli on kuitenkin aivan oma lukunsa.

– Tosi kiva paikka. Silloinkin, kun täällä Kolilla on harmaata ja kylmää, tämä hiljaisuus kiehtoo, Sinitalo virkkaa.

Sinitalon vuonna 2010 pystytetty mökki sijaitsee Käränkävaaralla. Mökin hän kertoo pitävän sisällään kaikki mukavuudet lämmitystä, juoksevaa vettä ja viemäriverkostoa myöten.

– Kesällä vietämme enemmän aikaa Koisaaressa Saimaalla, mutta talvella sitten Kolilla.