kansainv ä lisyys
236
237
Wirsbon ruukkiyhdyskunta on sijainnut Virsbojärven rannalla lähes 400 vuoden ajan.
tajia, jotka osasivat tehdä hyvälaatuista PEX:iä, mutta sen käyttö oli edelleen suhteellisen vähäistä. PEX oli vasta tulevaisuuden lupaus. Sattumalta Uponor ei PEX:in ääreen päätynyt vaan pitkän ja monivaiheisen selvitystyön perusteella. 1980-luvun puolivälissä konsernissa käynnistettiin projekti, jossa etsittiin vastausta siihen, kannattaisiko pieniin lämminvesiputkiin panostaa. PEX-valmistusta testattiin Ruotsissa ja Suomessa tehtiin kokeiluja polybuteenilla, joka oli toinen kuumaa vettä kestävä muovilaatu. Projekti päätyi enemmänkin siihen, ettei pienissä putkissa ollut ideaa Uponorille. Suurempien putkien tuotanto laskettiin tonneissa, mutta pienten ja keveiden PEX-putkien osalta tonnit eivät toimineet. Niiden osalta mittayksikkö oli häveliäästi metri. Jaakko Larjomaa muisteli, ettei Fristadissa innostuttu metrien ynnäilystä. ”Ruotsin tehdas, joka pystyi tekemään todella suuria putkia, niin se pieni PEX-putki, joka jostain sieltä nurkasta tuli, sehän ei herättänyt tuotantomiehessä minkäänlaista orgasmia.” Muovisia lämminvesiputkia myytiin eniten Saksassa, joten projektissa selvitettiin miten lämminvesiputkikauppaa siellä tehtiin. Sekään ei näyttänyt erityisen luontevalta. ”Torbjörn Bremholt, silloinen Ruotsin yksikön johtaja, lähetti jonkun Saksaan. Ja sitten jonkun ajan kuluttua se kaveri tuli takaisin ja sanoi, että ei siellä kannata mitään ruveta hommaamaan, siellä on asiakkaita, joista jotkut haluaa vihreää putkea ja jotkut sinistä – joku sitä ja joku tätä… että se ei sovi tuotantoyhtälöön.”
Wirsbo ennen Uponoria
K
un Uponor vuonna 1988 osti Wirsbo Bruks AB:n, se osti palan ruotsalaista teollisuushistoriaa. Uponor oli silloin kuusivuotias, Wirsbolla oli teollista perinnettä 60 kertaa enemmän. Sen takomo oli perustettu suunnilleen 360 vuotta aiemmin. Suomeen Wirsbolla oli yhteys yhtä kaukaa. Takomon perusti valtaneuvos Johan de la Gardie (1589-1642). Ennen ylenemistään kuninkaan neuvonantajaksi hän oli ollut Turun ja Hämeen linnaläänien käskynhaltija. Johan oli Suomessa tunnettu, ja hänen veljensä marsalkka Jakob de la Gardie oli vielä tunnetumpi ja on yhä tänä päivänä. Jakob oli ”Laiskajaakko”, Ruotsin armeijan kuuluisin komentaja Suomessa. Lempinimensä Jakob de la Gardie sai suomalaissotilailta, jotka miehittivät Novgorodia kuusi pitkää vuotta ilman että komentajan strategisen ajattelun perusteet miehistölle avautuivat. de la Gardie -suvun jälkeen Wirsbon kartanon ja ruukin omistajina oli komea luettelo muita ruotsalaisia aatelissukuja. Vuonna 1893 ruukin osti yhtiö, jonka yksi osakas oli kuningas Oscar II. Myöhemmin osakkaaksi liittyi Herman Lagercrantz, joka vuonna 1907 lunasti muut osakkaat yhtiöstä ulos. Lagercrantz oli Pelastusarmeijan eversti, joka osoittautui kyvykkääksi teollisuusjohtajaksi. Hän modernisoi ruukin ja kehitti sitä merkittävästi. 1920-luvulla yhtiöllä oli oma voimalaitos, ammustehdas, käsityöpaja, takomo, mekaaninen verstas, höyrysaha, höyläämö, ja puusepäntehdas. Hermanin poika Bror Lagercrantz laajensi Wirsbon tuotantoa. Yhtiö