METSÄKUVA
Sääksi
KUVA JARI NISKANEN / VASTAVALO.FI TEKSTI JUHA-MATTI VALONEN AURINGON VIIME SÄTEET punaavat pienen lammen rantamäntyjen latvat, kun lampea kohti liitää suuri, vaalea petolintu. Se laskeutuu isoon risulinnaan männyn latvassa. Sääksikoiras on lentänyt tuhansia kilometrejä palatakseen pesäpaikalleen yli puolivuotiselta matkaltaan Afrikasta. Aamulla sääksi lähtee saalistamaan tutuille sulapaikoille ja palaa pian pesälle lahna kynsissään. Pesä on pysynyt asuttuna useiden sukupolvien ajan, koska pesämänty on vankkalatvainen ja sieltä on hyvät näkymät kaikkiin ilmansuuntiin.
Sääksikoiras kohentaa pesää tuomalla sinne erikokoisia oksia. Seuraavana päivänä koiras kuulee tutun punatulkkumaisen äänen taivaalta: naaraskin on palannut, ja vanhan pariskunnan jälleennäkeminen on riemukas. Soidinmenot ja pesän ehostaminen kestävät useita päiviä. Sitten naaraalla on edessä yli kuukauden kestävä ruskeankirjavien munien haudonta. Koiras tuo päivittäin naaraalle kalaa ja vartioi pesää läheisessä kelopuussa. Poikasten kuoriutuessa kesä onkin jo alussa.
3