Sisältö
4
5
6
Pääkirjoitus
UMG:n tekijät
Visual Punctum I
8
10
12
Mistä on pienet graafikot tehty
Minä & Manga
Lohikäärmeitä & taikatyttöjä
14
16
Puhutko tietokonetta
Sarjakuva
UMG 2018
Unohtumaton
UMG on Lapin yliopiston graafisen suunnittelun maisteriopiskelijoiden vuosittain ilmestyvä lehti. Verkkolehti www.graphic.fi/umg2018 Palaute www.facebook.com/umglehti Instagram @umgmagazine Logo, vyöte & juliste Siiri Hirsiaho Supreme päätoimittaja Jenni Hautamäki Supreme Art Director Siiri Hirsiaho Markkinointi Lotta Nykänen, Ella Jokinen Valokuvaajat Elli Alasaari, Meri Heikkilä Vastuuopettajat Pia Keränen, pia.keranen@ulapland.fi Mirja Lönegren, mirja.lonegren@ulapland.fi Leena Raappana-Luiro, leena.raappana-luiro@ulapland.fi
Unohtumaton Päätoimittaja Heidi Lintula Art Director Veera Tolvanen Toimitus Meri Aisala, Liina Hautakoski Muotoutuva Päätoimittaja Elli Alasaari Art Director Marjaana Rusi Toimitus Alisa Ala-Könni, Tia Huusko Globaali Päätoimittaja Meri Heikkilä Art Director Helmi Hakuri, Annika Pudas Toimitus Lotta Nykänen
Paino Grano Ylivieska Paperi Vyöte Colorit 07 120g, Kansi Colorit 07 270 g, Sisäsivut Galerie Art Volume 130g Kirjaintyypit Citizen OT Bold, FreightSans Pro Pantone 109 Painosmäärä 500 kpl
Pääkirjoitus
Unohtumaton menneisyys Kuvitus Veera Tolvanen
Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaakin, menneisyytemme määrittää pitkälti sen, mitä me nykyään olemme. Tämä pätee myös visuaalisen viestinnän alalla. Lapsuutemme ja nuoruutemme visuaaliset vaikutteet ovat osana vielä nykyhetkeämmekin. Osalla se voi näkyä esimerkiksi nuoruuden manga-vaiheella, josta omaan visuaaliseen tyyliin on jäänyt vaikutteita. Toisilla voi olla jokin muu lapsuuden kiinnostuksen kohde tai harrastus, joka määrittää millaisiin graafisen alan töihin suuntautuu. Menneisyyttä ei pidä kohdella vain nolona ajanjaksona lapsuudestamme ja nuoruudestamme. Tottahan se on, että monilla meistä on ollut se manga-vaihe tai jokin muu nolo harrastus. Nuo ”nolot” harrastukset ja mielenkiinnonkohteet ovat kuitenkin olleet tärkeä osa omaa kasvuamme, niin ihmisinä kuin tulevina graafisen alan ammattilaisinakin. Ne ovat olleet se kipinä, joka on saanut meidät luomaan uusia visuaalisia esityksiä. Ne ovat olleet se käännekohta, joka on johdattanut meidät tänne. Unohtumaton on UMG-kokonaisuuden aloittava lehti. Se kartoittaa niitä taustoja, joista tekijätiimimme kipinä visuaaliseen viestintään on saanut alkunsa. Unohtumaton on perustus, jonka päälle olemme alkaneet kokoamaan graafisen suunnittelijan identiteettiämme. Perustuksissa olevat visuaaliset elementit määrittävät identiteettimme luonteen ja muodon. Se kertoo mistä me tulemme ja millaisilla eväillä meidät on varustettu tulevaan.
Heidi Lintula
4
UMG // Unohtumaton
Taitto  Meri Aisala
Visual Punctum I
Nostalgian sukupolvi Teksti & taitto Meri Aisala
Kuvitus Veera Tolvanen & Liina Hautakoski
Millenniaaleja on sanottu nostalgisimmaksi sukupolveksi ikinä. Elämme yhä hieman määrittelemättömässä ja nimeämättömässä ajanjaksossa – tuskin kukaan käyttää termejä kuten ”kymppiluku” saati sitten ”kymppäri”.
Vuosituhannen vaihteessa varttunut sukupolvemme on epätavallisen viehättynyt omasta historiastaan. #throwbackthursday houkuttaa meitä julkaisemaan vanhoja lapsuuskuviamme instagramissa ja vanhat Pikku Kakkosen piirretyt lämmittävät sydämiämme. Mutta mistä tämä ilmiö johtuu? Janelle L. Wilson määrittelee käsitteen nostalgia kirjassaan ”Nostalgia: Sanctuary of Meaning” kreikan kieleen pohjautuvaksi ilmaisuksi koti-ikävälle. Nostalgia-termi herättää ajatuksia vanhoista hyvistä ajoista, jotka kulunut aika on usein koristellut auvoisemmiksi kuin mitä ne tosiasiassa olivatkaan. Kaipuu menneeseen on erikoisessa ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa jatkuvasta kehityksestä. Eikö maailma ole ihmisten sivistyessä ja kehittyessä uutta aina vain entistä parempi? On hyvin mahdollista, että koemme vahvaa nostalgiaa ja vetoa vuosituhannen vaihteeseen, koska maailman muutos on ollut dramaattisempaa kuin mitä aikaisemmat sukupolvet ovat päässeet kokemaan suhteellisesti samassa ajassa. Internetin valtavirtaistuminen teki kasvuympäristöstämme aivan ennennäkemättömän. Kasvoimme internetin rinnalla. Älypuhelimet tulivat esiin yllättäen, edustaen aikaansa edellä olevaa teknologiaa. Me olimme valmiita niiden tuomalle mediamaailmalle, koska teknologia oli jo osa meitä. Hitaasti näytölle latautuvat kuvat ovat vaihtuneet HDsuoratoistoon ja koko maailma on käsissämme. Miksi siis niin moni tahtoo muistella lämpimästi rätisevää ja hidasta puhelinverkkoyhteydellä toimivaa internetiä, kömpelön kulmikkaita alkeellisia 3D-peligrafiikoita ja vanhoja aamutv:n lastenohjelmia? 6
UMG // Unohtumaton
Nämä asiat ovat kollektiivisen media-identiteettimme rakennuspalasia ja vaikuttavat suuresti siihen, miten tulkitsemme maailmaa ympärillämme. Olemme ensimmäinen sukupolvi, jolle oma kotitietokone on ollut normi. Teknologian nopea kehitys elinaikanamme on johtanut siihen, että pystymme muotoilijoina adaptoitumaan uusiin laitteisiin ja teknologisiin käytäntöihin nopeammin kuin edeltäjämme, sillä käyttöjärjestelmien logiikka on iskostunut meihin kokemuksen perusteella. Nostalgiaa herättävät asiat muistuttavat meitä lapsuudestamme, ja myös siitä, kuinka pitkälle kehitys on edennyt elinaikanamme. Monet meistä kokevat tietynlaista ylpeyttä siitä, että olemme käyneet läpi ajan, jolloin internet piti sulkea puhelun ajaksi ja varhaisen teknologian luomat haasteet koettelivat kärsivällisyyttämme. On houkuttelevaa kertoa nuoremmille, kuinka helppoa nykyelämä on verrattuna meidän kokemuksiimme. Ehkä jollain lailla koemme, että nämä haasteet kasvattivat luonnettamme. Jatkuva kehitys johtaa myös siihen, että kulttuuri vanhenee nopeammin ja asiat alkavat tuntua nostalgisemmilta yhä nopeammin. Siinä, missä 80-luvulla nostalgisoitiin 50-lukua, nykyaikana nostalgia voi löytyä jo alle vuosikymmenen takaa. Jos vertaamme teknologian muutoksia 50-luvulta 80-luvulle, ero on suhteessa pienempi kuin vertauksessa 90-luvulta 2010-luvun lopulle. Se piirrettyjen, sarjakuvien, pelien, tv-sarjojen ja kuvakirjojen maailma, jossa kasvoimme, on sytyttänyt useissa meistä ensimmäiset kipinät päätyä lopulta graafisiksi suunnittelijoiksi. Ammennamme huomaamattamme kaikkea tuttua suunnittelutyöhömme. Nykyiset vallalla olevat trendit eivät olisi sellaisia kuin ovat, elleivät ne olisi syntyneet reaktiona aiempiin tyyleihin, oli se sitten tribuuttina tai vastalauseena.
Lähteet Wilson, Janelle L. Nostalgia: Sanctuary of Meaning (1968) Spratt, Vicky. Why are millennials the most nostalgic generation ever? thedebrief.co.uk (2016) Dua, Tanya. Why millennials are afflicted with ‘early-onset nostalgia’ digiday.com (2015) 7
Mistä on pienet graafikot tehty? Kysely & teksti Meri Aisala
Kuvitus & taitto Siiri Hirsiaho
Kartoitimme kyselyllä graafisen suunnittelun opiskelijoiden ja nuorten graafisten suunnittelijoiden menneisyyksiä nuoruutensa visuaalisen kulttuurin parissa. Kyselyyn vastasi 50 ihmistä, joista 35 oli naisia, 7 miehiä ja 5 henkilöitä jotka eivät kertoneet sukupuoltaan. Suurin osa oli kaksissakymmenissään, 19vja 30+ -kategorioissa oli vain yhteensä 3 henkilöä. Kysely todisti, että olemme varttuneet paljolti samoissa mediaympäristöissä.
Minkä ikäisenä tutustuit tietokoneen käyttöön?
Mikä on ollut piirtämisen rooli elämässäsi?
Olen piirtänyt paljon lapsesta asti
80%
Olen piirtänyt jonkin verran lapsesta asti Olen piirtänyt paljon teini-ikäisestä asti En ole juurikaan piirtänyt
14%
Kuulostaako tutulta?
4%
2%
Oletko koskaan fanittanut mangaa/ animea? Milloin? Alkaen alle 10v Alkaen 11-12v Alkaen 13-14v Alkaen yli 15v En ole koskaan fanittanut mangaa/animea 8
UMG // Unohtumaton
Kuinka paljon manga/ anime on vaikuttanut piirustustyyliisi?
Kokeilin mangatyyliä, muttei se ollut juttuni Piirrän tasaisesti sekä mangatyylillä että omalla tyylilläni Piirsin ennen paljon mangatyylillä, mutta olen myöhemmin kehittänyt oman tyylini Manga/anime ei ole vaikuttanut tyyliini
Näitä rakastimme <3 Pyysimme vastaajia listaamaan lapsuuden suosikkeja animaatiosarjoista, kirjoista, sarjakuvista ja peleistä. Prosenttiluku kertoo mainintojen määrän.
9
10
UMG // Unohtumaton
Minä & Manga Teksti Liina Hautakoski
Kuvitus & taitto Veera Tolvanen
Rakkauteni mangaa kohtaan heräsi 12-vuotiaana, kun luokkakaverini lainasi minulle mangapokkarin. Keksittyäni ensin, mistä päästä kirjaa lukeminen piti aloittaa, olin heti koukussa. täytyi saada lukea sarjan seuraava osa ja pian koko 18-osainen sarja. Kävin Prisman lehtihyllyllä vaeltamassa lähes päivittäin, silmät kiiluen metsästämässä uusia pokkareita. Tuohon aikaan Suomessa julkaistiin vain vähän mangasarjoja, eikä mennyt aikaakaan, kun olin koukussa lähes kaikkiin. Selitin mangasta jatkuvasti lähipiirilleni, jaksoivat he kuunnella tai eivät. Sain myös kuulla veljeltäni ja luokkakavereiltani siitä, kuinka hävettävää mangahifistelyni oli. En kuitenkaan välittänyt, sillä pokkarien lueskelu ja mangatyylillä piirtely olivat mielestäni parhaita tapoja viettää aikaa. Piirtäminen oli minulle lapsena yksinkertaista ajankulua, keino välittää muille ajatuksiani ja tapa nauttia suosikkiasioistani. Myös manga innosti minua piirtämään. Jos sarjan loppu ei tyydyttänyt, saatoin piirtää vaihtoehtoisia loppuja. Pystyin pukemaan lempihahmoni nöyryyttäviin asuihin, tai piirtämään heidät pussaamaan toisiaan.
Koska kaikki mangasta kiinnostuneet lukivat samoja sarjoja ja piirsivät taikatyttöjä samojen ohjekirjojen mukaan, eikä niitä ollut kovin monta valittavana, useilla mangasta kiinnostuneilla nuorilla oli hyvin samanlainen piirustustyyli. Myös aiheet olivat usein samoja kliseitä ja samoja epäkäytännöllisissä minihameissaan maailmaa pelastavia hahmoja. Opettajalle, jonka vastuulla oli antaa palautetta kaikkien töistä, oli varmasti puuduttavaa huomata rivissä useampi lähes samanlainen piirustus. Pyrkiminen tiettyyn tyyliin, ja samojen hahmojen piirtäminen kerta toisensa jälkeen, oli teini-ikäiselle itselleni hauskempaa ajankulua kuin systemaattinen piirustuksen harjoittelu. En välittänyt perspektiivistä, maisemista, enkä varsinkaan ihmisen anatomiasta, sillä mielestäni luonnottoman kurvikkaat, pitkäraajaiset hahmot olivat miellyttävämmän näköisiä. Mangatyylillä piirtäessäni sain mielestäni nopeammin parempia tuloksia, kuin pyrkiessäni realistisuuteen. Sääliksi käy kuvataiteenopettajaani, joka yritti kertoa taiteen eri menetelmistä ja tyylisuunnista, sekä motivoida piirtämään muutakin kuin ajovalosilmäisiä mangahahmoja.
Luettuani mangasarjoja ja opaskirjoja myös aiheet muuttuivat.
Vaikka mangatyylillä piirtäminen ei kenties ollut korkeatasoisinta harjoittelua, ei se ollut hyödytöntäkään, sillä aloittelijalle kaikki harjoitus on hyödyksi. En ole koskaan ollut yhtä tuottoisa piirtäjä kuin yläasteaikanani. Piirsin tunneilla ja välitunneilla, kotona koulun jälkeen ja salaa taskulampun valossa peiton alla, kun vanhempani luulivat minun jo nukkuvan. Jatkuva piirtäminen ja siitä seurannut taidon nousu, saivat uudella tavalla kiinnittämään huomiota harrastukseen, joka oli ollut osa elämääni jo lapsesta saakka. Piirtämisestä tuli itsessään välineen ja ajankulun sijaan kiinnostuksenkohde, johon halusi aktiivisesti panostaa. Ja kun halusi kehittyä, myös piirustusten tyylit ja aiheet alkoivat monipuolistua, ja harjoittelusta tuli tietoisempaa.
Prinsessat ja eläimet vaihtuivat tyttöihin, joilla oli luvattoman suuri pää ja hävyttömän suuret silmät, ja jotka taisteluasennoistaan ja aseistaan huolimatta olivat pukeutuneet epäkäytännöllisesti olkaimettomiin mekkoihin tai piikkikorkokenkiin. Ihmisten kysyessä, miksi hahmojen silmät olivat lähes yhtä suuret kuin pää, kerroin ylpeänä olevani hyvä mangapiirtäjä. Vaikka ärsytin nöyryyttävällä manga-addiktiollani varmasti koko tuttavapiiriäni, vaikeinta oli silti kuvataiteenopettajallani.
Mangakauteni muisteleminen saa minut häpeän valtaan ja vilunväreet kulkemaan selkääni pitkin. Siitä huolimatta, se oli tärkeä aika elämässäni, sillä mangaharrastus sai minut piirtämään enemmän ja innostumaan taiteesta. Kun mangainnostukseni laantui, rakkaus piirtämiseen ja halu kehittyä jäivät. Jos vielä nykyään haluan lukea mangaa, luen sitä salaa netistä, yksin pimeässä komerossa. Mutta, jos haluan piirtää mangatyylillä, teen sen ylpeydellä, sillä en enää kopioi toisen taiteilijan viivoja, vaan käytän omaa uniikkia tyyliäni, joka on saanut vaikutteita minulle aikanaan tärkeistä asioista.
Yläasteiässä piirustustaitoni olivat heikot, koska en ollut koskaan tietoisesti pyrkinyt kehittymään. Mangatyylin kopioiminen sai piirustukseni näyttämään paremmilta kuin aikaisemmin, mikä motivoi piirtämään lisää. Samaan aikaan ilmestyi kauppoihin piirustusoppaita, jotka opettivat vaihe vaiheelta piirtämään mangahahmoja. Niitä seuraamalla mangatyylin oppiminen tuntui naurettavan helpolta.
11
Lohikäärmeitä & taikatyttöjä Teksti & taitto Veera Tolvanen
”Sä olet niin lahjakas!” on kehu, jonka jokainen kynään ja paperiin tarttunut henkilö on kuullut ainakin kerran elämässään. Kumma kyllä, yleensä lausahduksen töräyttävät ilmoille ihmiset, jotka eivät itse perusta taiteellisesta tekemisestä. Me, jotka olemme omaksuneet luovuudenhulluuden, näemme työmme usein eri näkökulmasta, enemmän tai vähemmän kriittisellä asenteella. Tämä näkökulma juontunee tiedosta siitä, että piirustustaito, kuin muukin taiteellinen kyvykkyys, ei ole vain lahja, vaan kovan työn ja harjoittelun tulos. Harjaantumiseen tähtäävä työskentely ja siihen liittyvä itsekriittisyys on sekä voitto että häviö. Se estää meitä olemasta täysin tyytyväisiä taiteellisen projektin lopputulokseen, mutta ennen kaikkea puskee meitä kehittymään auttamalla paikantamaan taitojemme vajavaisuudet. Terve itsekriittisyys muokkaa meistä alati taitavampia alamme ammattilaisia. Taitojen kehittymisen oivaltaminen tuntuu upealta, ja piirtäjä löytää tämän tunteen parhaiten palaamalla ajassa taaksepäin niihin vanhoihin piirustuksiin, jotka ovat säilyneet häpeäpolttamiselta. Vaikka nuo vanhatkin taideteokset saivat aikoinaan läheisiltämme ylistystä, on vaikea löytää graafikkoa, joka ei irvistäisi selaillessaan vuosien takaisia luomuksia lohikäärmeistä ja miekkoja kantavista tyttösistä. Tämän miniprojektin lopputuloksena syntyneissä piirustusten muodonmuutoksissa on nähtävissä jokaisen osallistuneen piirtäjän yksilöllinen kehityskaari ja suunta, johon he ovat taitojaan koulineet. Havaittavissa on jokaisen tekijän tarina; se taistelu, jonka tuloksena on syntynyt kunkin tekijän uniikki kuvittajan identiteetti.
12
UMG // Unohtumaton
Kuvitusparit
Houkuttelin graafikkotoverini kaivamaan esiin vanhat piirroksensa ja luomaan ne uudelleen nykyisellä tyylillään.
Liina Hautakoski - Metallisiipinen tyttö Veera Tolvanen - Lohikäärmekaveri Alisa Ala-Könni - Loitsukirja Meri Aisala - Minihametyttö Meri Heikkilä - Hepat
13
Puhutko tietokonetta? Teksti & taitto Liina Hautakoski
Kuvitus Meri Aisala
Teknologia on kehittynyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana hurjaa vauhtia. Meidän sukupolvemme on kasvanut sen rinnalla. Nuoruutemme aikana tietokoneet, matkapuhelimet ja muut älylaitteet ovat tulleet kaikkien saataville ja muuttuneet henkilökohtaisiksi. Olemme siis päässeet opettelemaan niiden käyttöä omin käsin pienestä pitäen. Olemme käyttäneet niin monia käyttöjärjestelmiä ja ohjelmia, että tietokoneille, älylaitteille tai vaikkapa ohjelmistoille tyypilliset navigaatiomallit ovat käyneet meille hyvin tutuiksi. Kun saamme käsiimme kokonaan uuden laitteen, perusosaamisemme avulla osaamme lähteä etsimään tiettyjä ominaisuuksia ja kokeilemaan erilaisia toimintoja. Monet meistä pystyvät aloittamaan uuden laitteen käytön intuition varassa, siinä missä vanhemmista sukupolvista monet haluavat tietoa, esimerkiksi opetusta, ohjekirjan tai aikaisempaa kokemusta, ennen kuin uskaltavat itse kokeilla. Hyvän lapsuudesta asti kehittyneen teknologian tuntemuksen lisäksi meillä on taito etsiä tietoa. Tieto oli ennen tietokoneiden yleistymistä vaikeammin saavutettavissa. Asioita piti kysyä muilta ihmisiltä, tai piti saada selville, mistä hakea tiedonmurusta. Suurempaa tietokokonaisuutta varten piti kenties tavoittaa asiaan syvällisemmin perehtynyt henkilö tai lukea kirjoista. Meille tiedon etsintä on aina ollut helppoa. Kun vanhempiemme ja opettajiemme tarjoama tieto lakkasi riittämästä, saimme käsiimme internetin ja hakukoneet. Koska tiedon saamiseksi ei juurikaan tarvitse tehdä työtä, ja kaikki maailman tieto on vain muutaman näppäimen päässä, ei tiedon etsiminen
UMG // Unohtumaton
ole koskaan ollut meille negatiivinen tai ärsyttävä asia. Kun tarvitsemme apua, on useimmille meistä ensimmäinen reaktio hakea ratkaisua googlesta. Helpon tiedonsaannin ansiosta oppiminen on muuttunut. Monen taidon opettelemiseen ei välttämättä tarvitse istua koulunpenkillä, vaan ohjevideoiden, verkkokurssien ja keskustelupalstojen neuvoilla pääsee jo pitkälle. Emme opettele kaikkea ulkoa, vaan opimme etsimään erilaista tietoa ja punnitsemaan sen laatua. On helppoa laittaa ansioluetteloon, että osaa puhua englantia tai käyttää Wordia, mutta ansioluetteloon pitäisi voida laittaa myös kyky haluta, etsiä ja löytää tietoa. Meille googletustaito on itsestäänselvyys, mutta työelämässä se on hyödyllinen taito.
Meille googletustaito on itsestäänselvyys, mutta työelämässä se on hyödyllinen taito. Teknologiaosaaminen ja tiedonetsintätaito tukevat toisiaan. Kun päädymme umpikujaan, tai laite tai ohjelmisto lakkaa toimimasta, osaamme selvittää ongelman syyn ja ratkaisun omin avuin. Meidän ei tarvitse pelätä rikkovamme mitään tai aiheuttavamme peruuttamattomia ongelmia, sillä selviämme itse mahdollisista ongelmatilanteista. Ja sen seurauksena uskallamme kokeilla rennommin erilaisia asioita, etsiä ominaisuuksia ja hyödyntää teknologiaa uusilla tavoilla. Me osaamme keskustella laitteidemme kanssa, ja mikäli joskus emme ymmärrä jotakin, tiedämme mistä löytää käännöksen.
15
16
UMG // Unohtumaton
17
Hiekanjyvä, joka maksoi 200 miljoonaa dollaria. 1970 Doug Sanders oli alle metrin päässä golfin British Openin voitosta, kun hänen keskittymisensä häiriintyi maassa kiiltelevästä hiekanjyvästä. Rutiiniputista tuli golfin kallein virhe. Jätä virheet historiaan, käytä Granoa. Meiltä saat myyntiä vahvistavat markkinoinnin ratkaisut aineistonhallintaan, brändinrakentamiseen ja paino- ja digituotantoon. Tutustu: grano.fi
UMG 2018 Unohtumaton