nut työstä stressiä. Vaimo tietää, että olen stressannut lähinnä joulun aikaan, kun on ollut pakko olla lomalla. Riepulaa huvittaa kysymys työpäivien pituudesta. – Ei se ole ollut työtä vaan asioiden hoitamista. Sitä olen tehnyt jatkuvasti. Yllättäen Riepula sanoo tuntevansa itsensä laiskaksi, ahkeruus syttyy tekemisen myötä. Hän kuvailee toimintatapaansa hetkeen tarttumisena. – Minulle on ollut tyypillistä, että kun jokin asia kirkastuu, se tehdään nopeasti. En anna sivusta tulevien ja häiriöksi kokemieni asioiden vaikuttaa päätöksiini. Suora tyyli muistetaan yliopistolla yhä. Kun Riepula halusi hoitaa jonkin asian, hän ei säästellyt ääntä eikä kirosanoja. Välillä hän painotti sanojaan paukauttamalla nyrkin pöytään. – Olen elänyt jätkämäisessä ympäristössä, jossa asiat kommunikoidaan suoraan. Eihän siitä tule mitään, jos arkaillaan ja vartioidaan sanoja, joilla pitäisi johtaa. Riepula uskoo, että suora tyyli sai ihmiset tuntemaan olonsa turvalliseksi. Rehtori otti asiat tosissaan ja puolusti omiaan. Hän on ylpeä siitä, ettei hänen aikanaan irtisanottu ketään tuotannollis-taloudellisista syistä. – Se oli kunnia-asia. Kaikki saivat olla varmoja, etteivät heidän työpaikkansa ja -panoksensa ole vaarassa. Riepulan mukaan koulutus ja terveydenhuolto ovat itseisarvoja, joita ei saa alistaa markkinoiden armoille. – Tämän päivän yliopistomaailmassa keksitään mitä tahansa, jotta saataisiin rahaa. Kritiikkini kohdistuu valtakunnalliseen korkeakoulupolitiikkaan. Rakkaalle yliopistolleen Riepulalla on yksi neuvo yli muiden. – Ei rahan puute ole ongelma, vaan ideoiden puute. Raha ei tuo ideoita ja tehtäviä, vaan tehtävät tuovat rahat!
•
PO I M I N TO J A O M AE LÄM ÄK E RRASTA
” ” ”
Kaaosteorian mukaan pienikin sysäys voi panna liikkeelle asioita, joilla on myöhemmin suuri vaikutus. Elämä on opettanut, että voit itsekin olla tuon sysäyksen antajana ja liikkeelle panevana voimana. Kaikki on kuitenkin kiinni ihmisistä. Jos ei ole riittävää halua ja kykyä yhteistoimintaan sekä sitoutumista onnistumiseen, ei rahoituskaan voi korvata ihmisten omaa inhimillistä panosta. Yliopiston sivistystehtävä ei ole muutettavissa rahalliseen muotoon muutoin kuin että yliopisto menettää itseisarvonsa. Ja – kuten olen todennut – itseisarvonsa menettänyt yliopisto on yhteiskunnan kannalta sananmukaisesti arvoton.