Eläimellisiä suhteita
TEKSTI MARIA PALDANIUS K UVAT A N N A M U OT K A
Tutkijan suhde eläimiin on paitsi ammatillinen usein myös henkilökohtainen.
O
len kasvanut porojen, hevosten ja koirien ja erityisesti porokoirien ympäröimänä. Koira on myös lempieläimeni. Parhaimmillaan se on mutkaton eläin, josta voi saada hyvän ystävän. Yhteiskuntatieteilijänä pohdin paljon erilaisia suhteita. Toisinaan keskiöön nousevat myös eläimen ja ihmisen väliset suhteet sekä kysymys eläimen paikasta erilaisissa yhteisöissä. Esimerkiksi Lapin kylissä ihmisen ja eläimen välinen suhde on aivan erilainen kuin kaupungeissa. Sen voi ainakin osittain katsoa johtuvan eroista elinympäristössä ja elinkeinoissa. Usein mietin myös, miten ihminen assosioidaan helposti osaksi rakennettua ympäristöä ja muut eläimet osaksi luontoa. Se on vähän hassua. Lapin ylioppilaslehdessä kirjoitin tietoisen provosoivaan sävyyn siitä, miten eläimet nähdään oikeudellisesti ihmisen omaisuutena. Tosiasiassa nämä asiat ovat hyvin monitulkintaisia. Mitään yleispätevää moraalinäi
kökulmaa on vaikea ottaa. Ideaalitilanne olisi kuitenkin se, että ihminen kunnioittaisi muita eläimiä. Esimerkiksi poronhoidossa tämä toteutuu, vaikka eläimet ovatkin ihmisen omaisuutta. Vuonna 1996 voimaan astuneen eläinsuojelulain myötä eläimistä tuli oikeussubjekteja, ja vuonna 2015 perustettiin Eläinoikeuspuolue, jonka tavoitteena on kaikkien eläinten yhdenvertaisuus. Kasvanut ympäristötietoisuus on tuonut eläinten oikeuden yleiseksi aiheeksi kahvipöytäkeskusteluissa. Ehkä olemme alkaneet suhtautua eläimiin empaattisemmin kuin ennen. On kiinnostavaa nähdä, jatkuuko kehitys tähän suuntaan.
Eve Orhanli-Viinamäki Yhteiskuntatieteiden maisteri, laillistettu sosiaalityöntekijä ja vieraileva tutkija Arktisessa keskuksessa
17