Tyyppiarvo 3 / 2012 by Tyyppiarvo

TYYPPIARVO

} set.see

) d(42)

ollaps e=

’’)

nFami 00 ){ ly< =3 M , n ItemP -20 Moodin virallinen N äänenkantaja ;M , 0 0 eplace erFamily<,x r ( sampl =TRU Numeroon3/ 2012 be e(1:6,n ter E) i n e V t o a l t Family ues<-3 c am s n t u ar n f i p ion n po t df<-da p < tion e a a ta.fram m rca alu iter ratio e( f f a m v u e i o f l y bi itial ber of it ItemP =rep(rando erFa mNam r in m e(nFam x: : Nu mbe item= mily), ily),n rando u ) N m m ] N ily),2) i Name [ ## M: d ) z ( sum(n { ItemP ns ))) (1 ## rne N o 1 erFa i * t : u d a t f<-cbi r e re <- 1 - x (1:(N z[i] a n t d i f(nrow (df,as.data z 1] < c r * np M o n .f (d t i i [ s t z r(i ] < ol=nV f )*nValues rame(matri la ca 1 r x(r e ) a o , l nrow= u f [i+ es))) th )] ifu nrow( uni b z n df ),nc ur :N or , } Ret -M) ef p ) a g v 1 e ## c((N ran Hdzf<-melt .00 tipc.lm c <- 1G 0 g [ 0 (df,c(“ = is o z 4 0 fa nin by , log x0l0i ) t(vae2c., le_+nacm ( e n , 0, = ”score mily”,”item” a t m 4 y r } c 3 c n . p , p = u ” < ),va y e-= =v (o c( po Hmsu ) # from .5 ts istogmr(a wide t riab Se ter r eq(2 ly(m 0, Mp seecd<- 1 0,A30L0S0E ”ll”a, rlw r # o lon un(d # me - s app 100 lapoint 00 + 0)), x d=1, m ilyLab g s(ve prci(n0t( lab= ylim iff(,3fa0m ra y.r < <- s N= m e 0 el= 0 0 c, ty , cpu)m ””,y lab= =c(-1.5 0, -1, 1 F m rbit 01, yste pe= 84 . s u 1 m ) * ” ” O 0.00 er s ) 1 it) ))) l”, lwd (runi ”, axes max(v )) 1 b s o = r 0 = f = ec), u Du 0. x 0.5) (300 F -+p1 olar 1.5* r(Op(< 00, ) ## re2 34 M o H t i ma -1, stogra c .r, e x(v 1 m Co 1.8 v (car) y ))) . ec) s m # a ( # - ep < r ( it rb sort pan O - 0 el.c { or r < =30 <- M usr fun c ti par <- p on a ( { (x, r u ( r< s “ r = usr 0) y, d 0 0 a k txt igi bs( c(0 ”); o 00 ts= .5) wal 00 0 txt <- fo cor(x , 1, 0, n.ex 3 , 2 m 1 , pr = 1 (1, rando if(m <- pa rmat , y)) 1)) it(par efixz <- e(z > m (us =””hil (z) ino ## iss ste( (c(r, r)) ing pre 0.1 w , ceint - rb ) { (ce fix tes 2 prx.cno < = 1 3 x.c , tx 456 = # b t <- c or) t, s coi ro) in 1 789 o o c e ) f( - z + cex p=” ), d Sig rrow r.tes i igi nif t( <- ”) z< e{ 1 ts= <- ed fro x,y) 0.8 ls dig sy /st m } e <- z its) rw cut mnu prin z idt [1] po m( tCo h(t s i t y n e mb ts tex e xt) } s ols = c t$p.v fmat tex t(0.5 ( } = c 0, 0 alu } t(.8 , 0.5 (“* .00 e, co , , * . pai 8, S txt, *”, 1, 0 rr rs( “** .01 = F ign cex 1 U ) { m(1, ”, “ low , 0. AL if, = 0 = S z 3 J * : S c 0 o er.p udg ”, “. 1 ex= cex # 0 ”, “ 5, 0.1 E, na x= (i in - rbin ) { # ane eRa cex * r) , “ = 1 )) l= ti < 1 , or

Pääkirjoitus Hei taas, lukijat!

TYYPPIARVO 3/2012

2 pj-palsta

hyvät

Mikheal Koufos & Heikki Ritaluoma

Voin taas toi m i t u s ku n n a s t a ylpeänä ja muille kirjoittajille kiitollisena esitellä lehden, joka on täynnä kaikkea tilastotieteen opiskelijan elämään liittyvää: kertomuksia moodilaisten viettämistä juhlista, opettajien kuvauksia erityisaloistaan sekä tietysti tämän numeron erikoisuutena fuksiesittely. Oli oikeastaan täysin sattumaa, että esittelyssä pyysimme fukseja arvioimaan tilastotieteen seksikkyyttä, kun samaan numeroon tuli kirjoitus siitä, että tilastotieteen alaa pidetään seksikkäänä muualla(kin) maailmassa. Muutenkin arvostus alaa kohtaan on juuri tänä syksynä noussut huippuunsa! Tämä varmaan kannustaa kaikkia tilastotieteen opiskelijoita opinnoissa etenemisessä.

3 pääkirjoitus

Anni Malmberg

5 fuksiesittely

Essi Wikman

moodin fuksiaiset Essi Wikman

tutkimuksessani on soveltamisen näkökulma Seppo Laaksonen

tilastotieteilijä työelämässä Eija-Leena Koponen

Eikä tietenkään sovi unohtaa Ekopalstaa, jossa Moodi ry:n hallituksen ekovastaava kirjoittaa tällä kertaa pohdintoja tilastotieteen ja ympäristönsuojelun välisestä suhteesta. Oman persoonallisen sävynsä tälle numerolle antaa sarjakuvan muodossa esitetty puheenjohtajan palsta. Anni Malmberg

21 ekopalsta

Paula Bergman

kannun fuksisitsit Anni Nelimarkka

TYYPPIARVO 3/11 | Moodin virallinen äänenkannattaja | 28. vuosikerta - 88. numero Päätoimittaja: Anni Malmberg. Kannet: Juha Lehtiranta, takakansi: Anni Malmberg Artikkelit: Anni Malmberg, Mikhael Koufos & Heikki Ritaluoma, Essi Wikman,Anni Nelimarkka, Eija-Leena Koponen, Paula Bergman Ulkoasu: Juha Lehtiranta Kuvat: Fuksit, Juha Lehtiranta, Anni Malmberg, Creative Commons, Anni Nelimarkka, Seppo Laaksonen, Janne Lardot Painopaikka: WhyPrint Oy, Helsinki

Tänä vuonna fukseja saapui taas ennätysmäärä! Näyttää siis siltä, että tilastotieteen suosio on kasvamassa ja siksi kysyimmekin fukseilta, mm. kuinka seksikästä tilastotiede on. Tänä vuonna fukseja on paljon pääkaupunkiseudulta, mutta joitain on myös muualta Suomesta. Haaveammatteja fukseilla on pienenä ollut lentäjästä ammattifutaajaan ja paleontologista kukkakauppiaaseen. Monet ovat taas kerran tulleet lukemaan tilastotiedettä, koska eivät ole päässeet lukemaan psykologiaa tai muuta itseään enemmän kiinnostavaa alaa. Mutta yllättävän moni on aidosti kiinnostunut tilastotieteestä ja sen mahdollisuuksista. Toivottavasti muutkin muualle haikailevat ymmärtävät ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kuinka hieno tiede tilastotiede on. Essi Wikman

Oskari Matilainen Morjens. Olen jo aikapiviä sitten helsinkiläistynyt tekninen asiantuntija markkinatutkimusalalta. Työelämä on opettanut tilastotieteen suuren merkityksen käytännön elämässä, joten päätin tulla syventämään osaamistani alalta. Osiltaan tämä myös lippaa lapsuuden haaveammattia ohjelmoijaa, jonka osaamista tilastojen pyörittelyssä pääsee hyödyntämään. Asteikolla 4 - 10 tilastotiede on seksikkyydeltään ehdottomasti 10. Itseni saa nauramaan subjektiivisesti koetut asteikot kysymyksien vastausvaihtoehdoissa.

“

päätin tulla syventämään osaamistani

Pekka Piippo

“

Olen alun perin kotoisin Oulun seudulta ja kirjoitin ylioppilaaksi 2002 Kiimingin lukiosta. Opiskelin aiemmin Oulun yliopistossa fysiikkaa ja tietotekniikkaa, mutta kumpikin jäi kesken. Nyt olen aloittanut tilastotieteen opiskelut paremmalla motivaatiolla varustettuna. Minua kiinnostaa erilaiset tilastot ja matematiikassa todennäköisyyslaskenta, joten tilastotiede tuntuu hyvältä valinnalta. Kiinnostuksen kohteet ovat minulla muutenkin laajat, ja tilastotiede mahdollistaa työskentelyn monien eri asioiden parissa. Opiskelujen kanssa yhtä suuren siivun elämästäni vie urheilu. Pelaan lentopalloa mestaruusliigassa Korson Vedossa, ja päälajini on beach volley, jossa voitin suomenmestaruuden kesällä 2012. Tavoitteena on jatkossa menestyä kansainvälisillä kentillä.

“

tilastotiede mahdollistaa työskentelyn monien eri asioiden parissa

“

Jouni Erkkilä Olen Jouni Erkkilä. Kotipaikkakuntani on Haukipudas, joka löytyy Oulun pohjoispuolelta. Päädyin tilastotieteeseen psykologian kiinnostukseni takia, sillä tilastotiede on iso osa psykaa. Olen pienestä pitäen juossut pallon perässä, joten luonnollisesti halusin päätyä ammattifutaajaksi isona, mutta toisin kävi. Erityisen paljon minua huvittaa vajaat ihmiset, sillä miellän itsenikin sellaiseksi todella usein, esimerkiksi sanomalla: ”Tilastotiede on TODELLA seksikästä ja alkanut fuksivuosi on ollut hulvaton tähän mennessä!”

“

TODELLA seksikästä

“

Anna Vuorela

Heippa! Olen Anna ja asustelen vielä kotona Espoossa. Tilastotiedettä päädyin lukemaan psykan pääsykokeiden kautta. Pienenä halusin mm. eläinlääkäriksi, mikä vaikuttaa nykyään kylläkin aika kaukaiselta. Parhaat naurut saan elämän pienistä kommelluksista (lähinnä omistani), kaikenlaisista huonoista jutuista sekä totuuksista, joita kuulee lasten suusta.

Emma Kämäräinen

“

Olen Emma Kämäräinen. Koko ikäni olen asunut Helsingissä. Päädyin tänne, koska matikka on kivaa ja ystäväni suositteli tilastotiedettä. Pääsykokeeseen lukiessa tajusin, että tämähän on jopa ihan mielenkiintoista. Toistaiseksi ainakaan ei vielä kaduta, että tulin tänne. Lapsena halusin olla kukkakauppias. Hyvänä päivänä kaikki naurattaa, huonona ei läheskään kaikki. Kerron kuinka seksikästä tilastotiede on, kun olen tutustunut siihen tarkemmin.

halusin olla kukkakauppias

“

Kaisla Klementti Heippa! Olen Kaisla Klementti ja paljasjalkainen helsinkiläinen. Tilastotieteen ”lumoavaan” maailmaan päädyin, kun en päässyt lukemaan psykaa. Pienenä haaveammattini vaihteli lastentarhanopesta poliisiin ja lentäjään, mutta ainakaan tutkijaksi en halunnut äitini jalanjäljissä, sillä se kuulosti tuhottoman tylsältä. Nauramaan minut saa spontaani tilannekomiikka ja ihmiset, jotka ovat hauskoja tietämättään. Yhdestä asiasta olen tilastotieteen suhteen aivan varma: sitä ei voi edes mainita samassa lauseessa seksikkyyden kanssa.

“

sitä ei voi edes mainita samassa lauseessa seksikkyyden kanssa

“

Natalia Timofeeva Heippa! Olen Natalia Timofeeva. Asun Helsingissa, mutta kotoisin olen Venäjältä. Tulin Itiksen lukiosta suoravalinnalla. Kun olin valitsemassa hakutoiveita, en tienyt kovin paljon mitä tilastotiede tarkoittaa. Mutta se on kuulostanut mielenkiintoiselta. Pienenä olen haaveillut tulla näyttelijäksi :D Minut saa nauramaan hyvät vitsit, kivat ihmiset, siis kaikki kiva ja hauska. Nyt tiedän, että tilastotiede on tosi seksikäs, asteikolla 4-10, annan 10! :D

“

maailmassa on teknisiä järjestelmiäkin kiehtovampia systeemeitä

“

Jouko Jussila Synnyin ja asuin yli 20 vuotta Espoossa, mutta kävin myös muutaman vuoden visiitillä Kuopiossa. Opiskelen tilastotiedettä, koska olen kiinnostunut tutkimustyöstä, esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja psykologian aloilla. Yläasteella keksin haluta diplomi-insinööriksi ja ehdinkin sittemmin opiskella Otaniemessä pari vuotta. Myöhemmin huomasin, että maailmassa on teknisiä järjestelmiäkin kiehtovampia systeemeitä. Minua naurattaa sympaattinen absurdius, jota näen myös kehotuksessa arvioida tilastotieteen seksikkyyttä asteikolla 4-10, etenkin kun olen juuri oppinut tilastotieteen johdantokurssilla kuinka ongelmallinen kouluarvosana-asteikko on.

Heikki Turunen Moi, mä oon Heikki, kotoisin Stadista. “Opiskelin” oikeustiedettä Helsingin Yliopistossa neljä vuotta (2007-2011) mutta onneks sentään jossain vaiheessa tajusin että se ei ollukaan mun juttu joten päätin vaihtaa johonkin seksikkäämpään tieteenalaan (asteikolla 4-10: oikeustiede 9+, tilastotiede 11); kiinnostus tilastotieteeseen tais herätä harrastuksen kautta eli USA:n politiikkaa seuratessa. Haaveammatti pienenä? En muista mitä ajattelin kovin pienenä, mutta ainakin joskus yläasteiässä haaveilin ammattilaispelaajan urasta. Siis tietokonepelien. Mut saa nauramaan kaikki asiat elämässä, eli toisin sanoen ei oo olemassa mitään sellasta mille ei vois nauraa :>

“

päätin vaihtaa johonkin seksikkäämpään

“ “

Niina Piepponen

joko 3 tai 9

“

Olen Niina Piepponen ja kotoisin Ylöjärveltä. Siksi juuri tilastotiede, koska kiinnostaa matematiikka, mutta ei ehkä tarpeeksi intohimoisesti ja tilastotieteeseen saa kiinnostavampia sivuaineita. Haaveammattini pienenä oli diplomi-insinööri, joka olisi samalla koneformeri. Minut saa nauramaan orava, joka jäi päästään kiinni viemärikaivon kanteen. Asteikolla 4-10, tilastotieteen seksikkyys on joko 3 tai 9.

Antti Lindstedt Olen Antti, kasvanut Vantaalla ja asun nykyisin Espoossa. Päädyin opiskelemaan tilastotiedettä, koska pidin tilastotieteen peruskusseista aiemmissa opinnoissani TKK:lla ja pääsin suoraan sisälle matikan YO-arvosanallani. Pienenä unelmoin paleontologin urasta (koska dinosaurukset), mutta mielenkiinto siihen lopahti jo peruskoulun aikana. Minut saa nauramaan aivan millä tahansa, jos vain naurutuulelle satun. Syksy on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti, paremminkin voisin mennä kunhan alan potkia itseeni vauhtia. Tilastotieteen seksikkyys: 8.

“

vaikutti mielenkiintoiselta ja yleissivistävältä

Riitta Voipio

“

Hei, olen Riitta Voipio ja olen asunut koko ikäni Helsingissä. Päädyin opiskelemaan tilastotiedettä, koska hain oikikseen (jonne en päässyt), enkä halunnut lukea toisiin pääsykokeisiin ja tilastotiede vaikutti mielenkiintoiselta ja yleissivistävältä. Pienenä minulla oli monia toiveammatteja. Muun muassa astronautin ura kiinnosti. Nauran paljon ja lähes mille tahansa. Toiset ihmiset saavat minut nauramaan! Tilastotiede on tosi seksikästä.

seksikästä arvosanalla 9!

“

Jani Mäkinen

Heippa! Olen Jani 20v., asunut Helsingissä koko ikäni. Alun perin olin matematiikan pääaineopiskelija, mutta vaihdoin tilastotieteeseen, koska se kiinnosti enemmän ja vaikuttaa käytännöllisemmältä kuin pelkkä matematiikka. Haaveammatti oli pienenä huippu-urheilija, mutta huippu jäi saavuttamatta. Minut saa nauramaan ”hyvillä” sarkastisilla kommenteilla ja tilannekomiikalla. Tilastotiede on seksikästä arvosanalla 9!

Pauliina Karell

“6 “ “

Nimeni on Pauliina Karell. Olen kotoisin Keravalta, noin 30 km:n päässä Helsingistä. Tilastotiedettä päädyin lukemaan varavaihtoehtona psykologian jälkeen. Haaveammattini pienenä oli jokaisen lapsen oletettava unelma: eläinlääkäri. Sellaiset haaveet ovat kasvaessa kariutuneet. Minut saa nauramaan ystäväni. Tilastotiede on seksikästä arvolla 6.

Morjens! Nimeni on Joona Laine ja Helsingissä asustelen. Tilastotieteen valitsin (ja valitsin), koska se on soveltavampaa kuin pelkkä matematiikka ja pääsin tänne suoraan todistuksella (ja koska en päässyt ensimmäisiin hakukohteisiin). Pienenä halusin poliisiksi ja sarjakuvapiirtäjäksi, mutta eipä kunto ja piirtotaito tahtoneet riittää. Minut saa nauramaan hauskat jutut ja vitsit, erityisesti mustalla huumorilla höystettynä. Tilastotiede on seksikkyydessä täysi kymppi!

täysi kymppi

“

Tuomo Nieminen Nimeni on Tuomo Nieminen ja olen kotoisin Vantaalta. Päädyin opiskelemaan tilastotiedettä kiinnostuksesta uhkapelejä ja tosimaailman ilmiöiden tutkimusta kohtaan. Haaveammattini pienenä oli rokkitähti ja nauramaan minut saa kertomalla hassuista kömmähdyksistä. Asteikolla 1-8 ½ tilastotiede on maailman seksikkäin tiede!

“

Asteikolla 1-8 ½ ...

“

Moodin

Teksti: Anni Malmberg Kuvat: Anni Malmberg

Fuksiaiset 2012

4.9. joukko vanhoja ja uusia tilastotieteilijöitä kokoontui viettämään perinteisiä fuksiaisia valtsikkalaisten olohuoneeseen Kuppalaan. Ilmassa oli sekoitus pientä jännitystä ja uteliaisuutta uusia tuttavuuksia kohtaan. Tunnelma oli kuitenkin alusta asti hyvin hilpeä, ja illanvietto alkoi hauskoilla leikeillä, jotka nostattivat tunnelmaa entisestään ja joissa uudet ja vanhat tilastotieteilijät pääsivät tutustumaan toisiinsa. Tarjoiluun kuului mm. hedelmäkarkkeja, perunalastuja, Domino-keksejä sekä marjamehusta ja vodkasta valmistettua boolia. Tänä vuonna pukukoodina oli asu, jossa ei ikinä esiintyisi julkisesti, joten sinä iltana nähtiin varsin huomiota herättäviä ja mielenkiintoisia asukokonaisuuksia. Esimerkiksi kurpitsahattu, kommandopipo sekä punainen pörrövillapaita tekivät omistajistaan vaikuttavan näköisiä. Perinteen mukaisesti parhaasta pukeutumisesta annettiin palkinto. Tällä kertaa se päätettiin jakaa kolmen fuksitytön kesken, jotka veivät voiton hyvin huoliteltujen ja yhtenäisten asukokonaisuuksiensa ansiosta. Tällä kertaa illan ohjelmaan sisältyi myös jotain tavallisista fuksiaisista poikkeavaa. Jokainen fuksi

ja muutama vanhempikin opiskelija pääsi suorittamaan jännittävää tehtävää Kuppalan viereiseen kerrostaloasuntoon. Rastin suunnitelleet henkilöt olivat pitäneet koko asian hyvin kaikilta muilta salassa, joten muilla ei ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan. Jälkeenpäin kuultiin kertomuksia huoneesta, jossa näkymättömästä lähteestä tuleva ääni käski kuulijoitaan ratkaisemaan arvoituksia ja etsimään niihin vihjeitä peiliin verellä kirjoitetuista viesteistä. Jonkin asteinen hysteria ja kauhu olivat varmasti vuoroin läsnä. Tilastotieteilijät ovat kuitenkin fiksua porukkaa ja yhteistyöhön kykeneviä, joten jokainen rastia suorittamaan lähtenyt ryhmä selvitti arvoituksen ja pääsi onnellisesti takaisin Kuppalaan muiden seuraan. Ilta oli ollut täynnä tapahtumia sekä riemua vanhojen ja uusien tuttujen tapaamisesta, kun puoli kahdentoista aikoihin tilastotieteilijöiden tiet erosivat. Juhlannälkäisimmät lähtivät vielä jatkoille Kuudes Linja -ravintolaan, jossa he liittyivät muiden Valtsikan opiskelijoiden seuraan.

Tutkimuksessani on soveltamisen näkökulma Seppo Laaksonen Lupasin kirjoittaa tutkimuksistani. Lupaus antoi syyn miettiä mitä oikeastaan olen tehnyt ja mitä tekemässä. Pitkälle menevää tulevaisuutta en toki pohdi. Mietintäni tuloksena sain mieleeni neljä aihealuetta, joista kustakin kerron piirteitä. Lisäksihän minulla on erilaisia ad hoc -aiheita jotka syntyvät sopivasta tilanteesta. Yksi tällainen oli galluppien estimaattien tutkiminen 2011. Kunkin alueen parissa olen puuhaillut melko pitkään, ajoittain taukoja pitäen. Jostain syystä olen palannut ’samalle rikospaikalle’ enkä ole katunut, koska jotain uutta on tullut vastaan. Kuten tilastotieteessä on usein tapana, on luokittelun lisäksi järjestys olennainen. Aiheeni olen luokitellut sen mukaan kuinka kauan olen kunkin parissa puuhaillut. On hyvä huomata, että pidän kaikkia alueita laajassa mielessä survey metodiikkana.

Mikroekonometria, erityisesti palkkatutkimus Tähän aiheeseen ajauduin ollessa tilastokeskuksen palkkatilastossa 1980-luvulla. En kerro alkuaikojen melko omatekoisista tutkimuksistani joita tein vain suomeksi. Vuosikymmentä myöhemmin tapasin nykyisin Tampereen yliopiston professorina toimivan Jari Vainiomäen, joka hallitsi mikrotaloustieteen teorian paremmin kuin minä mutta häneltä puuttui data ja kokemus sen analysoinnista. Yhteistyömme lähti pian käyntiin molempien innostuksesta ja on jatkunut. Mukaan tuli 2000-luvulla Petri Böckerman.

Teimme yhdessä Suomen osuuden 13 maan palkkajoustotutkimukseen. Ostimme apurahan avulla datat työnantajajärjestöiltä. Ne eivät ihan pieniä olleet, yhteensä 10 miljoonan palkansaajaa (sama voi olla useita kertoja) vuosilta 1985-2001. Tutkimuksessa iso kysymys oli seurata samassa ammatissa, samalla työnantajalla ja samalla työajalla olevien ihmisten palkanmuutosta vuodesta toiseen. Kuten saatat arvata, datat eivät ole täydellisiä, vaan mittausvirhettä esiintyy. Tätä varten oli kehitettävä mittausvirhemalli, jossa suurta roolia näytteli

amerikkalainen Bill Dickens. Mallin yksi idea oli seurata palkkaa kolmen peräkkäisen vuoden ajan. Jos tässä havaitaan outoa heilahtelua, niin syynä on mitä ilmeisimmin mittausvirhe. Voit kuvitella että 10 miljoonan aineistossa ei tällaista voi puhdistaa muuten kuin hyvällä ohjelmalla. Usean kokeilun jälkeen kohtuullinen malli löytyi ja päästiin itse tulosten laskentaan. Päätuloksemme osoittaa Suomen palkanmuodostuksen olleen melkoisen jäykän, verrattuna muihin mukana oleviin maihin. Emme ota kantaa, onko jäykkyys hyvä vai huono asia, mutta oli tosiasia se oli tuona aikana. Löydät julkaisujamme sekä kotimaisista että kansainvälisistä sarjoista ja Jari piti aiheesta virkaanastujaisesitelmänsäkin Tampereella muutama vuosi sitten.

kuin rutiininomaisissa? Tätä moni saattaa pitää oikeudenmukaisenakin. Samalla katsomme, miten työpaikkoja syntyy kummassakin suunnassa. Syntyykö niitä vaativiin hommiin enemmän kuin rutiinihommiin, joiden luulisi hoituvan hyvillä ’koneilla’? Emme ole vielä valmiita sanomaan Suomen osalta onko näin, mutta kansainvälisesti tällaisia merkkejä on ollut. Meidän datamme tosin on aika ainutlaatuinen ja tarjoaa muillekin tutkimuksille aineksia.

Tuo palkkajoustotutkimus kesti kauan, ehkäpä jopa 9 vuotta. Nyt samassa ryhmässä olemme Jahnssonin säätiön apurahan turvin tekemässä uutta tutkimusta, jossa data on yhtä iso, mutta koskee vuosia 19952008. Data on tilastokeskuksesta. Tämäkin tutkimus voi kestää kauan, ei vähiten siksi, että datan muodostaminen on vaikeata. Sen harmonisointi yli ajan on jo valmis. Tutkimuksen yksi päänäkökulma on katsoa palkkaeroja, mikä on sinänsä helppoa eikä kiinnostavaa sellaisenaan. Mutta tässä yritämme katsoa myös miten palkkaerot ja työpaikkojen määrä liittyvät toisiinsa. Toki tutkimuksemme koskee yksityistä sektoria eikä esimerkiksi yliopistoja. Erityisen kiinnostuneita olemme osaamisen ja teknologian vaikutuksesta palkkoihin ja työpaikkojen määrään. Onko esimerkiksi niin, että tietotekniikka ja muu korkean teknologian ala on kaksijakoinen eli polarisoitunut? On selvää, että siellä ja muuallakin on rutiininomaisia töitä, ja toisaalta vaativia ja paljon osaamista edellyttävää töitä, mutta onko palkkakehitys vaativissa töissä parempaa

Tämä aihe alkoi edellistä muutama vuosi myöhemmin. Olen toiminut monen kanssa yhteistyössä, erityisesti ulkomaalaisten, mutta aina minulla on ollut joku oma ’johtolanka’ myös. Puuttuneisuuden syy on vastauskato kaikkien vastausten osalta tai koskien joitakin vastauksia. Alun perin ongelma oli siedettävä mutta on pahentunut vuosi vuodelta, ainakin kehittyneissä maissa. Siis tutkimukselle on lisää syitä. Nythän yritetään myös suunnata tiedon keruuta siihen suuntaan, että saataisiin paremmin vastauksia ongelmaryhmiltä. Tähänkin liittyvää tutkimusta olen tehnyt hieman ja ohjannut muun muassa yhden gradun pari vuotta sitten.

Puuttuneisuus ja sen aiheuttaman kiusan lieventäminen

Puuttuneisuuden vaikutuksia olisi hyvä pyrkiä lieventämään jo tiedonkeruussa, mutta jos ja kun tulos ei ole paras mahdollinen, on ryhdyttävä hyödyntämään ns. jälkioikaisumenetelmiä, joista kaksi tärkeintä ovat ’uudelleenpainotus’ ja ’puuttuvan havaintoarvon korvaaminen sopivalla korvikkeella eli ’imputointi’. Kumpikin

Tiedon louhintaa on haastavaa puuhaa, ja monia omasta mielestäni arvokkaita tuloksia olen saanut. Mitään yleistä ratkaisua kummassakaan suunnassa ei ole olemassa, vaikka uusia ohjelmistoja näin joskus markkinoidaan. Nämä ohjelmistot toimivat hyvin mukavissa oloissa, joista upein on oletus, että ’puuttuneisuus on täysin satunnaista.’ Elävä elämä ei valitettavasti ole sellaista. Siksi kuhunkin tilanteeseen on luotava ’räätälöity ratkaisu,’ mutta se ei käy käden käänteessä.

En toki ole tietotekniikan mestari, mutta olen toiminut oikeiden mestarien kanssa. Nykyinen Suomen Akatemia pääjohtaja Heikki Mannila oli 90-luvulla samassa EUprojektissa. Projektin aikaansaannokset eivät olleet hääppöisiä mutta tietty ymmärrys datan louhintaan eli tutkivaan data-analyysiin syntyi. Myöhemmin olin toisessa EU-projektissa symbolisen data-analyysin alueella. Tällöin koin omaksi tehtäväkseni saada kehitteillä olleeseen ohjelmaan SODAS piirteitä jotka edistäisivät surveyEn tässä selosta yksityiskohtia alan harras- datan käsittelyä. Luulen onnistuneenikin. tuksistani 25 vuoden ajalta. Tarkoitus on Tuloksia löytyy vuonna 2008 ilmestyneestä saada vielä paremmin tunnetuksi uudel- Wiley-kirjasta. leenpainotusmenetelmäni, joka alkaa vastauskatomallin estimoimisesta hyvällä Tämän jälkeen SODAS alkoi mennä tiedatalla ja jatkuu peruskalibroinnilla. Ih- totekniikkamielessä vanhaksi, mutta olen mettelin juuri, että yhden artikkelin arvioit- säilyttänyt yhteyksiä alan ranskalaisiin kesija ei sittenkään ymmärtänyt metodiani. Eli hittäjiin. He saivat aikaan ohjelman nimellä on siis selostettava asia paremmin eikä vain SYROKKO. Tätä sovelletaan kahdessa viitata aikaisempiin artikkeleihini. Arvioit- vaiheessa: (i) Ensin tehdään fiksu aggresijat eivät tunnu lukevan lähteitä. gointi massiivisesta datasta, ja (ii) sitten jatketaan analysoimalla huomattavasti supisToinen haaste, toivoakseni lähikuukausina tunutta dataa ohjelmistolla joka ymmärtää toteutuva, on saada tietyt imputointime- tuon fiksun aggregoinnin ominaisuudet. netelmieni lähestymistavat paremmin tun- Oma roolini on ollut lähinnä tuon ensimnetuiksi. Tähän on tilausta siksikin että mäisen vaiheen ’tarjoilussa,’ Filipe Afonso ’mustalaatikkomaisia’ ohjelmistoja alkaa ja Raja Haddad hoitavat jatkon ja yhdessä ilmestyä yhä enemmän imputoimaan puut- tulkitsemme tulokset. Marraskuussa esitän tuvia tietoja. Tulosten laadusta en uskalla yhden sovelluksen tuloksia Madridin kosanoa mitään. kouksessa.

Otanta-asetelmat Aikoinaan otanta ei minua paljoa kiinnostanut koska se tuntui liian helpolta. Myöhemmin olen tullut toisiin aatoksiin. Otanta voi tosiaan olla melko monenlainen ja otosdataa voidaan jatkojalostaa ja analysoida mitä kiintoisimmilla tavoilla. Erityisen hyödyllistä on ollut toimiminen European Social Surveyn (ESS) otantaryhmässä vuodesta 2001 lähtien. Ryhmä yrittää auttaa maita otannassa ja lopulta hyväksyä asetelman. Myöhemmin vaadimme ns. otantatiedoston luomisen josta lasketaan muun muassa otospainot. Jos otantatiedosto olisi hyvä, siitä saisi myös hyvät uudet painot. Valitettavan harva maa tuottaa hyvän otantatiedoston, ei Suomikaan, vaikka meillä olisi siihen mainiot mahdolliset käyttämällä rekisterejä ja osaamista. Otantaryhmän jäseninä ovat tällä hetkellä lisäkseni tunnettu professori Peter Lynn Essexistä sekä kolme saksalaista Gesisistä Mannheimista (Siegfried Gabler, Sabine Häder ja Matthias Ganninger). Syy on se, että Gesis on yksi ESS:n keskusryhmän osapuoli. Olemme julkaisseet myös tieteellisen artikkelin ennen Matthiaksen tuloa mukaan. Olemme jatkuvasti esiintyneet alan konferensseissa. Otanta-asetelma on hyvä suunnitella huolella. Siihen pyrimme mutta aina ei onnis-

tuta hyvin. Usein syynä on huono otannan osaaminen, mutta myös budjetin niukkuus. Mehän joudumme ennustamaan monia asioita otanta-asetelmaa varten, myös vastauskadon ja sisäkorrelaation ryppäitä käytettäessä. Tilanne on erilainen kun dataa analysoidaan. Silloin siis tiedetään jo miten on käynyt ja otanta-asetelman tekijät voidaan sisällyttää ohjelmistoon. Nämä otanta-asetelman kaksi vaihetta on kiinnostava aihe, josta olemme suunnitelleet ESS-datan pohjalta artikkelia. Toivottavasti saamme pian sykkeen sen tekoon. Helsingin yliopistossakin on kiinnostavia otanta-asetelmia. Yksi koski Mosambikin nuorten tyttöjen ravinto- ja terveystutkimusta, jonka otantaa ei voitu tarkasti etukäteen suunnitella mutta Liisa Korkalon porukka sai kohtuudatan aikaan. Toinen on juuri julkaistu Pilvi Torstin ja monen muun ’Historiatietoisuus Suomessa’ – hanke jonka melko tavanomaisen otannan tein; tähän loin myös hyvän otantatiedoston. Uusin meneillään oleva hanke on sosiologian professori Matti Kortteisen ja maantieteen professori Mari Vaattovaaran kyselytutkimus jonka otannassa on noin 26500 ruutua (250 mx250m)etelä-Suomesta. Erityisesti tutkimme köyhien ja rikkaiden ihmisten ruutuja, tulojen mediaaneilla mitattuna. Tämä tarjoaa monelle tutkimukselle aineksia, sekä metodologiselle että sisällölliselle.

Kuva:bellafer* on Flickr Teksti: Eija-Leena Koponen

Tilastotieteilijä työelämässä;

the sexiest job of the 21st century

Kuten varmaan jo kaikki fuksitkin tietävät, maailma pursuaa dataa, ja harva on kykenevä sitä analysoimaan ihan oikeasti. Tilastotieteen osaajille on kysyntää yhä enenevässä määrin, kun havahdutaan siihen, ettei yrityksen yms. keräämiä tietomassoja ihan Excelillä pyöritetäkään ja frekvenssitaulukot eivät enää riitä. Big Data -hypetys on nostanut koodaavat tilastotieteilijät aivan omaan arvoonsa; Wall Street Journal kutsui Data Scientist -ammattia “the sexiest job of the 21st century”. Joten olkaa ylpeitä osaamisestanne, sillä tämän homman tajuaminen kannattaa ihan millä alalla tahansa. No okei, ei ehkä hoivatyössä, mutta you get the point. Seuraavaksi yhden vastavalmistuneen tilastotieteilijän tarina matkasta työelämään muutamalla vinkillä höystettynä. Kun opintojen loppu häämöttää, alkaa aleksandria/ klixi-hengailusta ihmeellisesti nauttia, sillä vaihtoehtona on miettiä, mitä sitä elämällänsä tekeekään. Sanotaan, että ensimmäinen ‘oikea’ työpaikka merkkaa paljon, ja näin riskikammoisena ihmisenä halusin tehdä mahdollisimman oikean ratkaisun. Hain töitä gradun teon ja opintojen viimeistelyn lomassa viime keväänä kaikkien kesätyönhakijoiden kanssa samassa aallossa ja vielä kaiken kukkuraksi surkeassa taloustilanteessa. Note to self: valmistu syksyllä. Ensin olin hyvin nirso paikkojen suhteen ja hain vain niitä töitä, jotka minua oikeasti kiinnostivat. Sitten siirryin haastattelukutsujen loistaessa poissaolollaan hakemaan kaikkea mihin pätevyys (melkein) riitti. Rahattomana halusin palauttaa gradun mahdollisimman pian ja aloittaa työt mielellään heti. Jossain vaiheessa näin ilmoituksen kansantaloustieteen opiskelijoille suunnatusta harjoittelupaikasta työ- ja elinkeinoministeriössä ja naureskelin, että hahhaa, minäpäs täytän nuo kriteerit. Laitoin hakemuksen, vaikka harjoittelu kyseessä olikin, sillä tilanne näytti omissa silmissäni toivottomalta, ja paikkaan toivottiin opintojen loppuvaiheessa olevaa. Sain kutsun haastatteluun ja pienen neuvonpidon jälkeen sain sovittua 2 kuukauden harjoittelun + 5 kuukauden vuorotteluvapaan sijaisuuden, mikä siis tarkoitti oikeaa palkkaa ja parempaa titteliä. Haastattelussa ilmapiiri ei ollut dynaamisin, ja ajattelin, että tämä ei ole minun työpaikkani, mutta otin paikan kuitenkin vastaan. Note to self: luota vaistoihisi ja itseesi. Kevät ja kesä menivät opetellessa ministeriön hyvin jäyhille tavoille muutaman hermon menetyksen kera ja alkusyksystä pääsin vasta oikeisiin hommiin kun olin saanut jalansijaa organisaatiossa. Jotkut pitävät rauhasta, ajattelusta ja väljästi määritellyistä tehtävistä (mitä tuolla suositaan), kun taas

Taustatiedoksi Vuonna 2006 aloittanut ja viime keväänä valmistunut valtsikalainen. Olen opiskellut pääasiassa survey-metodiikkaa ja monimuuttujamenetelmiä ja tein gradunkin toimeksiantotutkimuksena näitä menetelmiä käyttäen. Sivuaineina olen lukenut psykologiaa, italiaa, pakollista matematiikkaa, markkinointia, kansantaloustiedettä ja laskentatoimea. En siis mitään järkevää kokonaisuutta vaan sillisalaattia. Onneksi olen hyvä suustani, joten saan aina kombinaation jotenkin selitettyä. Olen aikaisemmin ollut töissä mm. Sampo-pankilla analyytikkona, harjoittelussa Suomen suurlähetystössä Zagrebissa ja vetänyt Vehkalahden johdantokurssin pajoja. Lisäksi olen ollut monessa opintoihin kuulumattomassa hommassa sekä aktiivinen järjestöjäärä.

minä pidän toiminnasta, selkeästä työnjaosta ja tiukoista aikatauluista. Epäyhtälö oli valmis. Toisaalta juteltuani kavereiden kanssa olen viisastunut ja todennut, että aikuisten oikeesti maailmassa ei välttämättä ole tarkkaa työnkuvaa, vaan se pitää itse luoda ja siinä kestää hieman. Ole siis kärsivällinen, itsensä markkinointi ei lopu työsopimuksen allekirjoittamiseen, vaan omalta tuntuvia hommia pitää hakea ja itseään tehdä tunnetuksi. Note to self: “virheistä” oppii paljon enemmän kuin helposta elämästä. Mitäs minä olen sitten täällä ministeriössä päässyt oikeasti tekemään? Nimikkeeni, suunnittelija, kertoo paljon ja ei mitään. Ryhmäni, tutkimus ja ennakointi, ehkä vähän enemmän. Olen osallistunut työmarkkinaennusteen tekoon eli käytännössä kerännyt tutkimuslaitosten BKT-ennusteita, koittanut rakentaa erilaisia (regressio)malleja SPSS:llä sekä yhdellä toisella ohjelmistolla, nillittänyt kuvioiden esitystavasta sekä kapulakielenkäytöstä ja kääntänyt tiivistelmiä englanniksi. Toinen isompi homma oli sosiaali- ja terveysalan työllisyydestä kertova raportti, johon kokosin eri lähteistä tietoja ja rakensin kokonaiskuvan tilanteesta. Tuon raportin ansiosta sain paljon kontakteja, näkyvyyttä ja aivan eri tavalla arvostusta kaikkien (paitsi Homma-forumilaisten) silmissä.

Nyt olenkin päässyt yhden eri ministeriöiden muodostaman työryhmän (toteuttaa hallitusohjelmassa laadittuja tavoitteita ja tekee selvityksen/suosituksen aiheesta) ja yhden jaoston (taas tuota samaa, mutta vähemmän byrokraattisessa kokoonpanossa) sihteeriksi ja sotkeutunut kaikenmaailman uudistushankkeisiin. Välillä (lue: usein) tulee hakattua päätä seinään, sillä innovoiva työtapani ei kaikille oikein sovi, ja uudistuksia on todella hankala viedä läpi. Kyllä minä ymmärrän myös kollegoiden päänsisäisiä liikkeitä; olisihan se inhaa, jos joku vasta valmistunut ilopilleri tulisi sanomaan, että teepä erilailla kun olet tehnyt samaan hommaa viimeiset 10 vuotta juuri omalla tavallasi. Tunnen siis tekeväni tärkeätä ja mielekästä hommaa, mutta joudun taistelemaan aika isoja tuulimyllyjä vastaan joka päivä.

Vinkkejä kohta valmistuvalle tai (työ)elämänsä suuntaa hakevalle - hae mentorointiohjelmiin (SVAL, tiedekunta, yliopisto) - tee tat.fi kun koulu loppuu -persoonallisuustesti - tee mol.fi/avo - googlaile rohkeasti ideoita niin suomeksi kuin englanniksikin töistä ja työnkuvista - katso video “What if money was no object?” ja mieti sitten mitä haluat tehdä oikeasti - katsele Hans Roslingin videoita ja vakuutu siitä, että tilastotiede on cool ja pop!

EKO PALSTA

Teksti: Paula Bergman

Etsin ekopalstan kirjoittamiseen inspiroituakseni netistä tietoa hakusanalla ”ekojuttuja”. Google kysyy auttavaisesti ”Did you mean ’kesäjuttuja’?” Höh, no en kyllä tarkoittanut. Googletin googlettamasta päästyäni ja lopulta eksyin Tilastokeskuksen sivuille. Mitä yhteistä on ekologisuudella ja tilastotieteellä? Kun on koko syksyn toiminut tilastotieteen tuutorina, niin tietää, että oli sitten kysymys mistä asiasta tahansa, tilastotieteellä on aina näppinsä pelissä. Myös ympäristöasioiden parissa tehdään tilastollista tutkimusta ja usein tuloksista raportoidaan erilaisten taulukoiden muodossa. Uutena asiana minulle kuitenkin tuli se, että monet ympäristöä koskevat tilastot tehdään, koska laki niin vaatii. Tilastot ovat ensiarvoisen tärkeitä, kun halutaan saada käsitys siitä, minkälainen ympäristötilanne esimerkiksi Suomessa tällä hetkellä on. Tilastoja tehdään muun muassa kansantalouden materiaalivirroista, julkisen sektorin ympäristönsuojelumenoista ja toimialoittaisista ilmapäästöistä. Kasvihuonekaasuja koskeva raportointi on määritelty YK:n ilmastosopimuksessa Kioton pöytäkirjassa ja se pitää toimittaa EY:n komissiolle joka vuoden tammikuussa. Tilastokeskus toimii tässä Suomen kansallisena inventaarioyksikkönä. Kasvihuonekaasuja koskevassa raportissa selvitetään päästötiedot esimerkiksi suorista kasvihuonekaasuista. Päästöt arvioidaan aktiviteettitietojen ja päästökertoimien perusteella. Tilastokeskuksen sivuilta löytyy myös mielenkiintoinen Suomi lukuina –osio, josta löytyy paljon tietoa myös luonnonvaroista. Osiosta voi havaita esimerkiksi rikkipäästöjen ja energiantuotannon aiheuttamien hiukkaspäästöjen merkittävän vähe-

nemisen vuodesta 1980 vuoteen 2010. Osa päästöistä on siis saatu jollain tavalla kuriin vuosien saatossa. Ihanaa, ehkä peli ei sittenkään ole kokonaan menetetty! Lisäksi voidaan nähdä, että Suomessa on 8779 luonnonsuojelualuetta; se on enemmän kuin keskimäärin 26 per kunta. Jos ympäristöasiat siis ovat lähellä sydäntä, tilastotiede voi olla juttusi;) Sivuilla hetken surffailtuani olin jäänyt jumiin erilaisia lukuja ja taulukoita tuijottamaan. Tämähän on oikeasti mielenkiintoista! Vaikka oman tuutorini esitellessä Suomi lukuina – lärpäkettä posket hehkuen nauroin partaani. Kuinka ketään voi kiinnostaa esimerkiksi se, että Suomen energian kokonaiskulutuksesta 22,2 % tuli puupolttoaineista? Kyllä se vain näköjään voi kiinnostaa. Lueskeltuani hetken sammutin tietenkin tietokoneen ja siirryin lukemaan tenttikirjoja. Olin ilahtunut kun keksin tällaisen tavan kuluttaa loppupäivän käyttämättä liikaa sähköä. Ainoa ylikierroksilla käyvä koneisto oli aivoni. P.S. Helsingin monipuolisesta kulttuuritarjonnasta löytyy jälleen mielenkiintoisia poimintoja ekoajattelusta kiinnostuneille: Esimerkiksi Messukeskuksessa 9.-11.11. järjestettävät ELMA-maaseutumessut, kädentaitomessut ja metsämessut. Lisäksi 30. marraskuuta on Älä osta mitään –päivä, jonka tarkoituksena on mm. saada kuluttajat pyrkimään kohti ekologista tavaroiden ja palveluiden käyttöä. Päivästä löytyy lisää tietoa esimerkiksi Wikipediasta.

KANNUNVALAJIEN

FUKSI2012 SITSIT 22

Teksti: Anni Nelimarkka Kuvat:Anni Nelimarkka ja Janne Lardot

Konferenssi Syyskuun viimeisenä viikonloppuna juhlittiin jälleen Kannun fuksisitsejä. Sitsauspäivistä perjantai keräsi runsaan joukon moodilaisia (14!!), lauantainakin heitä oli hoilottamassa yksi. Tyyppiarvo raportoi perjantai-illan tapahtumista. Kello 18, tapahtuman virallisena aloitusaikana, ovet Casa Academicalle aukeavat. Allekirjoittanut saapuu paikalle vain hieman tätä hetkeä myöhemmin nauttimaan boolista (joka muuten oli varsin omalaatuinen sekoitus jaloviinaa ja omenamehua) ja ihmettelemään suurta fuksien määrää. Moodin fuksit saapuvat juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen seitsemää yhtenä suurena rykelmänä. On aika tarkistaa kartasta oma istumapaikka ja poseerata tämän jutun kuvitusta varten, ennen kuin herra Kalske ilmoittaa sitsauksen alkavaksi.

Alkuruuan (peruna-kukkakaalikeitto) aikana, iltakahdeksaan saakka, erilaiset sitsikäytännöt skoolaamisesta puheenvuoron pyytämiseen tulevat tutuiksi Mikko Virran ja Jaakko Kalskeen niitä laulunjohtajina esitellessä. Lautaset edessämme eivät oikein pääse kunnolla tyhjenemään, koska meidät pidetään kiireisinä runsaan sitsilaulannan avulla. Laulunjohtajat hoitavat hommansa oikein mallikkaasti. Pääruokaa, joka tällä kertaa koostuu kokonaan kasviksista, nauttiessamme Laura Juvonen ja Helmi Linkosalo esittävät Daniel Jyllikosken säestyksellä viime vuosilta tuttuja hittejä, esimerkiksi Moves Like Jagger ja Rihannan Don’t stop the music. Esityksen aikana ihmiset kirjoittavat toistensa laulukirjoihin terveisiä ja vaivihkaa tyhjentävät ruokalautasiaan. Meno alkaa selvästi käydä villimmäksi ja juhlakansa äänekkäämmäksi. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saan pidettyä puheenvuoron, jonka aikana mainostan Kimmo-haalarimerkkien ilmestyneen. Pääruokaa seuraavan konferenssin aikana niitä meneekin kaupaksi oikein mukava määrä. Jälkiruuan aikana tunnelma on riehakas ja Ollaan hiljaa! -huudahdukset tihenevät. Yhä useampi fuksi on rohkaistunut pitämään puheenvuoron ja toivomaan laulua. Myös juuri valittu fuksitoimikunta on esittäytynyt. Sitsit päättyvät aikanaan tuttuun Ken on fuksi -kappaleeseen. Jatkoille löytävät tiensä myös ei-sitsanneet ihmiset, olut- ja siideritölkit menevät kaupaksi baaritiskillä ja DJ Lauri Haavisto pitää tanssilattian täynnä, etenkin kun Gangnam Style kajahtaa ilmoille jo toistamiseen illan aikana.

Ylpeä puheenjohtaja Mikhael Koufos

Lauantaina sama meno jatkuu, ja Moodi osallistuu tähänkin iltaan työskentelemällä baarissa ja narikassa.