KOELYSEO-TYLY Helsingin koelyseo / Töölön yhteislyseo Etu-Töölön yläaste / Etu-Töölön lukio N:o 2/2014 (44). Päätoimittaja: Verneri Ruohoranta
Hyvät tyypit kohtaavat Sosiaaliset konstruktiot ja klikit vapaa-ajalla ja koulussa, omien mieltymysten syventyminen, omien oppimistyylien ymmärtäminen, nippelitiedot reaaliaineista ja bändisoittaminen. Edellä mainitut ovat asioita, joita opin lukiossa. Jälkikäteen ajateltuna aika vähän oli oppitunneilla istumisella merkitystä oman tulevaisuuteni ja valintojeni kannalta. Se, että jaksoi käydä koko lukion loppuun saakka ja tutustua toisiin mieli virkeänä, sillä oli merkitystä. Juttelin ystäväni Marjaanan kanssa työllistymisestä ja siitä, miten ihmisiä palkataan töihin. ”Kuitenkin ne hyvät tyypit saavat ne paikat. Ei sillä tutkinnolla tai niillä arvosanoilla oikeastaan tee mitään, ne vain antaa laajemman ymmärryksen, mitä on mahdollista hakea.” Marjaana kirjoitti kuusi laudaturia ja valmistui tuplamaisteriksi neljässä vuodessa. Juttutuokio laittoi minut ajattelemaan oman lukioaikani merkitystä tulevaisuuden opiskelujen ja työn kannalta. Olinko sellainen ”hyvä tyyppi”, ja mitä minusta jäi käteen, jos jotain edes jäi? Lukio on kasa ihmisiä, jotka kohtaavat päivittäin tutustu-
maan ja tekemään yhdessä. Kolmen vuoden aikana ihmissuhteet värittyvät ja syventyvät. Abijuhlien jälkeen aika kultaa muistot ja siitä eteenpäin moikkaillaan ikuisesti kadulla, kunnes ei tunnisteta enää toisia. Lukioaikaisia tuttuja ja puolituttuja näkee yllättävän usein ja mitä sattumanvaraisimmissa paikoissa. Lukioaikaisiin tuttuihin törmääminen kääntää nostalgiamittarit kaakkoon, ja keskustelut kääntyvät ”niihin hyviin aikoihin” muiden läsnäolijoiden kääntyessä muualle. Hyvin vähän huomiota saa itse lukioaikana opitut asiat, vaan keskusteluissa pinnalla on lähinnä kaikki muu, paitsi opiskelu. On normaalia mennä eteenpäin ja tehdä uusia juttuja. Sijaistaessani vuosi sitten Tylyssä lueskelin välitunnilla sattumalta alumnilehteä. Huomasin, että Etu-Töölön lukion alumintoiminta on kehittänyt valtavasti viimeisten vuosien aikana. Virallisia ja epävirallisia tapaamisia ja illanistujaisia järjestetään kuukausittain. Lehti on ajankohtainen ja timanttinen, ja yhteistyö lukion opettajien kanssa saumatonta. Vanhoja lukiolaisia liittyy mukaan entistä enemmän.
Ensimmäisessä tapaamisessa oli vain muutama tuttu ja jokainen meistä seikkailee omilla poluillaan, mutta vanhojen tuttujen ja juttujen ääreen on mukava silloin tällöin pistäytyä. Ainakin minun mielestä nämä kaikki ovat sellaisia hyviä tyyppejä. Hei hyvä tyyppi, tuu joskus mukaan? Niilo Toivonen
In Memoriam:
Keijo Kärki 1938–2014 Parinkymmenen vuoden ajan koulun senioriyhdistyksessä aktiivisesti toiminut Keijo Kullervo Kärki menehtyi sairauteen Terhokodissa 5.9.2014. Hän syntyi Helsingissä 29.6.1938, aloitti opintonsa Helsingin Koelyseossa vuonna 1951 ja valmistui ylioppilaaksi Töölön Yhteislyseosta vuonna 1959. Keijo tuli mukaan senioriyhdistyksen toimintaan yhdistyksen toiminnan uudelleen aktivoituessa 1990-luvun alkupuolella. Nopeasti hänet valittiin yhdistyksen hallitukseen ja parin vuoden kuluttua yhdistyksen sihteeriksi, jota tehtävää hän hoiti jopa 17 vuoden ajan kevääseen 2011 saakka. Sihteerinä Keijo oli yhdistyksen toiminnan keskiössä. Hänen jatkuva tehtävänsä oli jäsenrekisterin ylläpito ja päivittäminen, mikä muodosti osoitteiston yhteydenpitoa varten seniorien kanssa. Käytännössä ajantasainen osoitteisto oli välttämätön myös yhdistyksen lähes 2000 kappaleeseen yltäneen jäsenlehden postittamiseksi kaksi kertaa vuodessa. Erityisen tehokasta Keijon toiminta oli yhdistyksen hallituksen kokousten sihteerinä.
Pöytäkirjat valmistuivat ennätysajassa, vaikka kannettavaa tietokonetta ei nykyisten sihteerien tapaan ollutkaan Keijon käytössä kokousten aikana. Informaatioteknologian kehittyminen toki näkyi Keijon työssä, ja hän olikin kiinnostunut uusista IT-sovelluksista. Internetin laajemmat sovellusmahdollisuudet tekivät tuloaan, mutta niissä omaksuttiin varovainen linja jäsenistön ikärakenne huomioon ottaen. Yhdistyksen omat kotisivut toki saatiin aikaan osana koulun sivuja. Senioriyhdistyksen kaltaisessa vapaaehtoistyöhön perustuvassa toiminnassa Keijo näytti mallikasta esimerkkiä. Oli sitten kyse yhdistyksen lehtien viemisestä postitoimistoon tai hankintojen suorittamisesta joulujuhlaa varten, Keijo oli ensimmäisenä asiaa hoitamassa. Tavanomaisesti hänet valittiin myös yhdistyksen vuosikokousten sihteeriksi, mitä tuki hänen osallistumisensa vuosikokouksen asiakirjojen valmisteluun. Keijo osallistui aktiivisesti yhdistyksen kevätmatkoihin ja niitä kertyikin hänelle lukuisa määrä. Tunnustuksena ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta toimin-
Tylyn lukiolainen Keijo Kärki koulun pihalla taustalla Ravintolakoulu Perhon rakennustyömaata.
nasta Keijo valittiin yhdistyksen kunniajäseneksi yhdistyksen 90vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 2009. Keijo oli sosiaalinen, aktiivinen, rauhallinen ja luotettava ihminen, jonka panos Tylyn senioritoiminnassa kasvoi parinkymmenen vuoden aikana mittavaksi. Esko Kalimo Tylyn oppilas 1952–55 Koelyseo-Tylyn Seniorit ry:n puheenjohtaja 2004–2012
Maalta kaupunkiin 1960-luku toi minut vanhempieni perheen mukana maaseudun idyllistä Helsingin levottomaan keskustaan. Syy koko perheen muuttoon oli isäni mukaan lainsäädäntö: 1950-luvun väliaikaisen liikevaihtoveron muuttuminen pysyväksi vaikutti hänen yrityksensä kannattavuuden laskuun alle kipurajan. Sama ”väliaikainen” vero lienee ajanut monta muutakin yrittäjää ja näiden työntekijää työnhakuun kaupunkeihin, mikä ehkä osaltaan selittää suuren maaltamuuton ensi vaiheen 1960-luvulla? Koulun vaihto 12-vuotiaana ei ollut ongelmaton, mutta suurempi sokki oli ympäristön muutos maaseutuidyllistä kovaksi kaupunkitodellisuudeksi keskustan savuineen. Nykyisin muuttosuunta on kääntymässä päinvastaiseksi. Etätyön mahdollisuus kehittyneiden tietoverkkojen avulla saa yhä useamman toteuttamaan ehkä vuosia itäneen haaveen paluusta vanhempien ja isovanhempien juurille. Siellä ei odota enää sama rauha kuin 50 vuotta sitten, vaan kaupungistunut elämäntapa ja maaseutua halkovat
liikenneväylät ja niiden aiheuttama melu. Hiljaista luontoa tavoittelevat joutuvat hakeutumaan Lappiin saakka, mutta siedettävät olosuhteet löytää jopa muutaman kymmenen kilometrin päästä isoista keskuksista. Minulle perheineni riittää, että saan asua eräässä 1950-luvun lähiöistä, jotka rakennettiin silloin kun talot eivät vielä olleet elementtirakenteisia. Kaavoitusstandardeina olivat asuinalueen väljyys, läpikulkuliikenteen puuttuminen, luonnonmukainen ympäristö ja lähipalvelut. Tällä hetkellä aitoja lähiökokonaisuuksia 1950- ja 1960-luvuilta on alettu säästää suojelupäätöksin täydennysrakentamiselta ja alkuperäisten rakennusten purkamiselta. Lähipalveluita ei kuitenkaan saada takaisin, mutta julkisen liikenteen verkosto ja autoistuminen auttavat asiaa. Muuttovirta kasvukeskuksiin aikaansaa edelleen henkistä pahoinvointia ja juurettomuuden tunnetta, mitä puolestaan sosiaalinen media auttaa jonkin verran torjumaan. Tästä syystä maalta kaupunkikouluun tullut nuori ei ole enää yhtä outo lintu kuin 1964, jolloin aloitin
koulunkäynnin Tylyssä. Käytännössä perheeni muutto tapahtui siten, että isä haki ensimmäiseksi työpaikan itselleen ja uuden uran käynnistyttyä hankki meille Helsingistä perheasunnon, johon pääsimme neljä vuotta isän kaupunkilaistumisen jälkeen. Muuttopäivä oli sunnuntai 30.8. ja maanantai-iltana isä näytti minulle tulevan koulutieni reitin, jonka pituus oli yksi kilometri. Tiistaina 1.9.1964 sitten kävelin ihan itse Tylyn pihaan Perhonkadun kautta ja loppu on historiaa Tylyn tapoineen ja perinteineen. Terho Nikulainen Ylioppilaaksi Tylystä 1970
TYLY:n alumnien kevätmatka Istanbuliin 21.-25.5.2014 Tämänvuotinen kevätmatkamme suuntautui Istanbuliin, jonka sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Ainutlaatuinen sijainti kahdella maanosalla idän ja lännen välissä muodostaa kiehtovan sekoituksen. Historian eri kerrostumat ovat edelleen selvästi nähtävissä värikkäässä kaupunkikuvassa, jossa voi samanaikaisesti aistia myös nykypäivää: Hagia Sofia, Sininen moskeija, Hippodrom, sulttaanien Topkapi palatsi tai lähiaikana kuuluisaksi tullut Taksim-aukio - kaikki sulassa sovussa keskenään.
Keskiviikkona 21.5. matkasimme Euroopan parhaaksi valitun Turkish Airlinesin siivin kohteeseemme, jossa majoituimme Taksim-aukion lähellä sijaitsevaan Konak-hotelliin, josta teimme lyhyen iltakävelyn oppaamme johdolla lähiympäristöön. Torstaina 22.5. oli vuorossa panoraamakierros ottomaanien Istanbuliin. Heidän aikanaan visuaalinen kauneus oli arvossaan. Varallisuutta ei piiloiteltu eikä kultaa ja jalokiviä säästelty. Näimme yleiskuvan kaupungista ja sen tärkeimmistä nähtävyyk-
sistä. Ajoimme Kultaisen sarven rantakatua ylös kukkulalle, josta aukesi upea näköala kaikkialle kaupunkiin. Matkamme jatkui Vanhankaupungin muurin vartta kohti Sultanahmetia, jossa sijaitsevat yllämainitut kuuluisimmat nähtävyydet. Hotelliin palasimme Galata-sillan kautta ja ihailimme komeaa Dolmabacken palatsia. Loppupäivän vietimme vapaamuotoisesti, jotkut esimerkiksi menivät hotellin vastapäätä olleeseen Robert Pauligin ravintola-kahvilaan. Perjantaina 23.5. oli mahdollisuus tutustua Bysantin Konstantinopoliin. Vuosisatojen ajan ortodoksinen kirkko ja Konstantinopoli olivat erottamaton
kaksikko, ja kaupungin patriarkka nauttii edelleen suurta arvostusta maailman ortodoksien keskuudessa. Näimme Bysantin ajan hurjien kilpa-ajojen näyttämön Hippodromin sekä Hagia Sofia kirkon, joka on bysanttilaisen rakennustaiteen merkittävimpiä luomuksia ja kaupungin sielu. Lopuksi tutustuimme maanalaiseen Yerebatanin vesisäiliöön eli Uponneeseen Palatsiin, joka huolehti aikanaam kaupungin tärkeimpien rakennusten vesihuollosta. Lauantaina 24.5. oli mahdollisuus omatoimisesti tehdä tuliaisostoksia vaikkapa suuresta basaarista, jossa on katetulla alueella yli 4000 liikettä. Muu-
tenkin kauppoja oli riittävästi. Illalla halukkaat viettivät antoisan turkkilaisen illan hyvän ruoan, kansan- ja vatsatanssien merkeissä. Sunnuntaina 25.5. oli kotiinlähdön aika, ja kesän odotus kotimaisemissa pystyi alkamaa. Osallistujien (13) kommentit matkasta olivat hyvät, ja sitä pidettiin jopa kaikkien aikojen parhaana. Kiitos kaikille mukanaolijoille, sillä hehän osaltaan tekevät matkasta onnistuneen. Ensi kevään matka suuntautunee Espanjaan Madridiin ja Toledoon, joten merkinnät jo nyt kalentereihin! Matti Marjosalo
Juttusarja: Tylyläisten vuosikymmenet
Kuusijuhlan tunnelmaa Marraskuun viimeisenä perjantaina vietettiin jälleen perinteisiä Etu-Töölön lukion alumnien pikkujouluja. Hallituksen pojat olivat viime vuoden tavoin laittaneet hihat heilumaan ja pöytä oli jälleen koreana. Vieraat saapuivat paikalle kello kuusi, ja kestit olivat valmiina alkamaan. Tämän vuoden ohjelmisto oli jälleen kattava. Seremoniamestarina juhlassa ihastutti hallituksen oma Joonas Rossi. Illan musiikkiesityksistä vastasivat opettajat sekä diplomityötään musiikista tekevä abiturientti. Ari Harenko soitti pianolla tuttuun tyyliin kauneimpia joululauluja. Ilta jatkui nostalgisella diaesityksellä koulun vuosikymmenistä. Kuusijuhlan huipennus oli jälleen kerran arpajaiset, joissa saatiin taas todeta, että onni suosii tontuista kilteimpiä. Palkintopöytä oli jälleen kattava, ja pääpottina ollut herkkukori löysi taas ottajansa. Juhlassa oli myös haikeutta ilmassa, kun koulun rehtori Ella Similä vietti viimeistä työpäiväänsä ennen eläkkeelle jäämistään. Ella oli Tylyssä rehtorina myös omina lukioaikoinani, joten oli kunnia olla osa hänen viimeistä työpäiväänsä. Kiitos! Kiitos kaikille juhlaan mukaan päässeille. Toivottavasti kevään tilaisuuksissa olisi enemmän ihmisiä, jotta toimintaa kannattaisi jatkaa. Jere Ruohoranta
Torstaina 7.6.1968. Rakas Päiväkirjani! Nyt onkin pääsytutkinto ohi ja voi varmuudella todeta, että kokeet menivät hyvin, sillä pääsin Töölön Yhteislyseoon. Pisteitä sain 69. Parhain oli 82. Olin 18. OLEN I B OPPILAS. Ajatella! … Lauantaina 14.9.1968. Rakas Päiväkirjani! Anna anteeksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. Meillä on koulu pyörinyt jo kaksi viikkoa ja nyt kerron meidän opettajista. Matematiikkaa opettaa maisteri Martta Lindholm, lyhyesti vain Linta. Suomessa meillä on Marjatta Kalela. Kirjoitusta ja piirustusta ohjaa Kyllikki Kallio. Luonnonhistoria ja maantieto: Antti Reinikainen eli Ana tai Reksi. Voimistelu: Pirkko Reinikainen eli Emo. Luokanvalvojana ja ruotsin maikkana on Erja Korpi. Uskontoa opettaa Marjatta Heiskanen, käsityötä Loikala ja musiikkia Jalmari Kahri, mutta hän on leikattavana. Luokkatovereita mulla on 35. Näin käynnistyi päiväkirjamerkintöjen mukaan koulu-urani Töölön Yhteislyseossa. TYLYn ala-aulassa vastassa olivat ensimmäisenä koulupäivänä vanhat ja arvokkaat harmaalla maalatut puiset naulakot, jotka heiluivat ja kaatuilivat, kun ryntäsimme välitunneilta sisään. Parin vuoden päästä saimme (huhu kertoi, että ruotsinkielisestä lyseosta) näiden tilalle putkinaula-
4 9 1 950 1 60
19 70 9 Hei, 70-lukua!1 980 1 990 kot, jotka olivat kiinni katossa ja lattiassa, mikä hillitsi menoa (naulakoiden), mutta olimme mekin jo muuttuneet hiukan rauhallisimmiksi. Välitunneilla menimme aina ulos. Opettajat vahtivat kivikorokkeella ulko-oven edessä, että järjestys pysyi kohtuullisena. Historian opettaja tohtori Kauko Joustela piti väiteltyään jopa tohtorin silinterihattuaan välituntivalvojana ollessaan eikä sallinut oppilaiden nousta korokkeelle. Sisällä rehtori Antti Reinikainen kulki joka välitunnin alussa luokissa yläkertaa myöten tarkastaen, että luokkien kaikki kolme ikkunaa olivat auki ja ylimääräiset lapset ulkona välitunnilla. Järjestäjät kastelivat sienet, hakivat vahtimestarilta ala-aulan kopista lisää liitua, pyyhkivät liitutaulun ja vahtivat luokkatovereiden koululaukkuja. Reksille oli tosi tärkeää, että - tilanteen niin salliessa - turhat valot sammutettiin ja saatiin säästöä aikaan. Tuuletuksen aikana ikkunoilla lepattivat vanhat, repaleiset valkoiset verhot, joissa näkyi leima ”Sotilassairaala”. Saattoi olla, että ne olivat sotasairaalan vanhoja lakanoita. Myöhemmin verhot muuttuivat vihreäraidallisiksi, olivatkohan nekin perintöä ruotsinkielisestä lyseosta? Hurjimpana on jäänyt koko TYLY-ajastani mieleen, kun ensimmäisellä luokalla 4. kerroksessa kaarroin rappukäytävästä kohti
luonnontiedon luokkaa ja törmäsin Reksiin. Hänellä oli aina tummaruudullinen flanellipaita päällä ja kasvoni upposivat sinne pyöreän mahan seutuun, flanelliin, olin silloin vasta vähän päälle metrin mittainen. Ajattelin, että eikö maa voisi revetä ja imaista minua. Koin, että nolommin ei olisi voinut käydä. Mikä häpeä! Juuri ja juuri olen vähitellen toipumassa tästä katastrofista. Koulun tyttöjen pesisjoukkueessa pelasimme vuosittain stadin mestaruudesta, mutta emme tainneet koskaan sitä voittaa. Eltsussa pidettiin viestijuoksukisoja syksyisin, talvella luisteltiin Väiskillä tai Runskilla. Koulun jälkeen keväisin ja syksyisin jäimme pelaamaan pesistä luokan poikien ja tyttöjen kanssa Väinämöisen kentälle monta kertaa viikossa. Jumppamaikat lainasivat meille räpylät, pallot ja mailat ja olivat iloisia reippaista koululaisista. Sisäliikunnassa Emo paukutti tamburiiniin tahtia avoriviin järjestäytymisen merkiksi. Me tytöt olimme useimmiten juhlasalissa ja pojat pelasivat korista ylhäällä jumppasalissa. Emo tuli jumppatunnin jälkeen pukkariin tarkastamaan, että kaikki kävivät suihkussa. Keskikoulun jälkeen luokkamme V B jaettiin kahtia. Taisimme silloin olla koulun suurin, 45 oppilaan luokka ja ehkä riehakkainkin. Kaikki kynnelle kykenevät hurjat
1 9 1
pojat olivat jääneet luokalleen ja tulleet meitä ilahduttamaan. Lukion aloitimme VI B:n oppilaina 18 pitkän saksan lukijoiden ryhmänä ja luokastamme tuli sittemmin opettajien lellikkiluokka, jossa opettajat saattoivat lepuuttaa hermojaan ja kerätä voimia loppupäivää varten. Abivuonna 1976 luokkamme keskiarvo oli päästötodistuksessa lukuaineissa peräti 8.4, mikä kuvastaa lellikkiasemamme oikeutusta hyvin. Läpi koko lukion luokkamme sai olla reksin (silloin Heikki Siirala) kanslian vieressä, koska olimme niin kilttejä. Viimeisellä luokanvalvojallamme Oili Linnervuolla ei tainnut olla meistä pahemmin huolta ja kutsui meidät kerran sen vuoksi kotiinsa rentoutumaan uima-altaan reunalle. TYLYstä on itselleni jäänyt pelkästään mukavia muistoja vuosien varrelta. Tärkeimpänä oivalluksena pidän itse sitä, että oppiminen ei lopukaan ylioppilastutkintoon, vaan jatkuu yliopiston jälkeen itse asiassa koko elämän ajan. Aina on kiva oppia jotakin uutta. Last not least – oppiminen ei ole kiinni rahasta eikä koulun varustelusta, vaan vaatimattomillakin resursseilla voidaan koululaisista saada ihan yhteiskuntakelpoisia aikuisia. Enkä ole unohtanut niitä verhojakaan! Soile Jungewelter (o.s. Heikkinen) TYLYn oppilas 1968-1976
Tervetuloa teatteriin! Tylyn alumnit ry kutsuu sinut Kansallisteatteriin 9.5. klo 13 katsomaan Anton Tšehovin klassikkonäytelmää Vanja-eno. Kyseessä on Paavo Westerbergin debyytti Suurella Näyttämöllä. Rooleissa nähdään muun muassa Eero Aho, Krista Kosonen, Heikki Nousiainen, Emmi Parviainen, Seppo Pääkkönen, Kristo Salminen ja Seela Sella. Ilmoittautumiset ja lisätiedot sähköpostilla osoitteeseen verneriruohoranta(a)gmail.com tai puhelimitse 040 766 9348. Lippuja on varattu rajallinen määrä, joten toimithan nopeasti! Lippujen hinnat ovat 41,50 € normaali, 38,50 € eläkeläinen ja 22,50 opiskelija/työtön. Maksuohjeet saat ilmoittautumisen yhteydessä.
Kannatusmaksun ja lehtitilausten varassa Senioriyhdistyksellä ei ole pakollista jäsenmaksua. Yhdistyksemme koko toiminta on senioreiden vapaaehtoisten kannatusmaksujen varassa. Toiminnan perustana on senioreiden talkoohenkinen vapaaehtoistyö, mutta myös taloudellista tukeanne tarvitaan toiminnan mahdollistamiseksi! Lehteä ei tule enää senioreille postiin, vaan se pitää tilata erikseen. Vuositilaus eli kaksi numeroa lehteä maksaa 10 euroa. Saaduilla maksuilla pyritään kattamaan lehdestä koituvia kustannuksia sekä seniorien muuta toimintaa. Lehti on luettavissa ilmaiseksi osoitteessa www.tylynseniorit.fi Kannatusmaksut ja lehtitilaukset muodostavat erittäin suuren osan järjestömme tuloista ja menoista eli yhteensä noin kolme neljäsosaa. Lehtitilauksen voi tehdä maksamalla 10 euroa yhdistyksen tilille Nordea 240018-41709 (IBAN FI47 2400 1800 0417 09 & BIC NDEAFIHH). Lehtitilauksen viitenumero on 13576. Mikäli haluat tukea toimintaamme niin voit siirtää vapaaehtoisen kannatusmaksun yhdistyksen tilille Nordea 240018-41709 (IBAN FI47 2400 1800 0417 09 & BIC NDEAFIHH) käyttäen viitenumeroa 24688. Saajaksi maksuun tulee merkitä KOELYSEO-TYLYN SENIORIT RY. Myös lahjoituksen tekijöille lähetetään lehti. Mikäli et halua lehteä kotiisi, ilmoita siitä sähköpostilla osoitteeseen puheenjohtaja@tylynseniorit.fi
PALAUTUS: Döbelninkatu 4b 37, 00260 Hki
Koelyseo-TYLY:n Seniorit r.y. hallitus Mikael Sokero, puheenjohtaja mikael.sokero@helsinki.fi 0401646453 Markku Korhonen, sihteeri markku.a.korhonen@helsinki.fi Verneri Ruohoranta, varapuheenjohtaja ja lehden päätoimittaja Henrik Pathirane, rahastonhoitaja Sergei Prohhorov Joonas Rossi Jere Ruohoranta Niilo Toivonen Kaisa Heinilahti, koulun edustaja Rehtori: Ella Similä Apulaisrehtori: Saila Linkopuu Koulusihteeri: Taina Repo Kouluisäntä: Harry Wikström Postiosoite: PL 3101 00099 Helsingin Kaupunki Käyntiosoite: Arkadiankatu 26 00100 Helsinki 09 32108 6511