Julkinen tiedote jokaiseen jakelupisteeseen.
Teksti: Matti Välimäki | Kuvat: Per-Henrik Sjöström ja Matti Välimäki
Täysin purjein eteenpäin Aboa Marella on takanaan jo 200 vuoden historia. Merenkulkuoppilaitoksessa on kuitenkin totuttu tähystämään, mitä kaikkea näkyy edessä. Ahvenanmaalla iso öljytankkeri puikkelehtii saarten välistä. Opiskelijat ohjaavat alusta varmoin ottein. Meri on tyyni; kippari myös. No, fyysisesti olemme tällä hetkellä yhdessä Aboa Maren simulaattorihuoneista. Viereisessä huoneessa konttialus lähestyy Kemin satamaa. Matkaa voitaisiin tehdä myös esimerkiksi laivaliikenteen solmukohtiin: Rotterdamiin, Hong Kongiin tai Singaporeen. Ja yhdellä klikkauksella kuulas syyssää saadaan vaihtumaan hernerokkasumuksi tai lumimyrskyksi. Aboa Marella on Turussa kahdeksan simulaattoria, ja simulaattorikeskukset lisäksi myös Espoossa ja Filippiineillä. Simulaattorit palvelevat sekä perus- että täydennysopetusta. – Simulaattoreilla on hyvä harjoitella niin perustaitoja kuin vaikkapa erilaisia poikkeustilanteita, esimerkiksi toimintaa ruorivian sattuessa, Aboa Maren yksikönjohtaja Per-Olof Karlsson kertoo. Ja, hmm, Filippiinit? – Kun meillä Aboa Maressa aloittaa vuodessa 100 uutta merenkulkualan opiskelijaa ja koko Suomessa 300, niin Filippiineillä luku on 100 000. Filippiinit on erittäin hyvä kohde koulutusvientiin, Karlsson huomauttaa.
Suomalaiselle päällystölle on kysyntää Aboa Mareen kuuluu vahtiperämiehiä ja vahtikonemestareita ruotsiksi kouluttava ammatti-instituutti Axxell sekä merikapteeneja ruotsiksi ja englanniksi kouluttava ammattikorkeakoulu Novia. Aboa Mare Training Centre järjestää lisäksi kursseja sekä ammattimerenkulkijoille että huviveneilijöille. Mutta, kun huomioi Filippiinienkin luvut ja suomalaislaivojen ulosliputukset, niin joku voisi ajatella, että suomalainen merimies on katoava luonnovara…
– Koulutamme nimenomaan päällystöä. Hyvälle päällystölle on aina töitä. Tulevaisuuden työpaikka ei ole ehkä suomalaisella laivalla, mutta merenkulkuhan on ollut aina hyvin kansainvälinen ala, Axxellin koulutusvastaava Robert Stolpe huomauttaa. Myös toisen vuosikurssin perämiesopiskelijat Anton Svanström ja Benny Hasselblatt suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen. – Suomalaisella merimiehellä on hyvä maine maailmalla, Benny Hasselblatt kiteyttää.
Rohkeasti uusiin suuntiin Aboa Mare muutti helmikuussa Juhana Herttuan puistokadulle, uusiin Turun linnankiinteistöön remontoituihin tiloihin. Saman katon alle tulivat myös esimerkiksi Meripelastuskeskus, Meriliikennekeskus sekä Turun sataman hallinto. – Tästä on synergiaetuja, sillä teemme paljon yhteistyötä, Per-Olof Karlsson kertoo. Muuton yhteydessä Aboa Mare, arktisten alusten rakentamiseen erikoistunut Aker Arctic sekä ohjelmointiyhtiö ImageSoft investoivat myös aivan uudenlaiseen jääsimulaattoriin. Sen avulla voi tutkia esimerkiksi sitä, miten laivojen erilaiset runkoratkaisut ja propulsiotekniikat toimivat jääolosuhteissa. Per-Olof Karlsson huomauttaa, että Koillisväylän avautuminen luo merenkululle aivan uusia mahdollisuuksia. – Perinteinen telakkateollisuus on ollut ongelmissa, mutta Turussa haistellaan ennakkoluulottomasti uusia tuulia. Kaupungista pyritään tekemään merenkulkualan keskusta. Aboa Mare sopii näihin suunnitelmiin mainiosti, Karlsson myhäilee.
Merikapteeni-linjan 4. vuoden opiskelijat Emil Jansson, Tommi Heikkilä ja Mikael Sundholm ohjaavat öljytankkeria simulaattorihuoneessa.
Aboa Maren yksikönjohtaja Per-Olof Karlssonin mukaan Koillisväylän avautuminen avaa myös suomalaisille aivan uusia mahdollisuuksia.
200 vuotta turkulaista merenkulkualan opetusta Vuonna 1812 senaatti ehdotti keisari Aleksanteri I:lle, että Turkuun, Helsinkiin ja Vaasaan perustettaisiin merenkulkukoulut. Keisarin mielestä idea oli oiva. Turun merenkulkukoulu aloitti seuraavana vuonna tarkoituksenaan kouluttaa kauppalaivoille niin taitavia perämiehiä, että he tarvittaessa pystyivät korvaamaan kapteenin. Alkuaikojen pääsyvaatimukset olivat nykyajan vinkkelistä mukavan väljät. Oppilailta vaadittiin ruotsinkielen taitoa ja välttävää luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Kronikoiden mukaan 1830-luvulla ”koulusta tuli merenkulunopetuksen keskuspaikka Suomessa siitä syystä, että se oli kouluista suurin ja paremmin hoidettu kuin muut koulut.” Tekniikan kehittyessä niin merenkulku kuin alan opetuskin ovat muuttuneet. Perustaitojen opettelu on kuitenkin entisellään. – Kuten 200 vuotta sitten, niin nykyäänkin päällystön pitää osata navigoida tähtien avulla. Taitoa tarvitaan jos sähköt katoavat valtamerellä, Per-Olof Karlsson huomauttaa.