Juhannuskukkulan perinnebiotoopin
Taulukko 3. Juhannuskukkulan valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaiset putkilokasvit (Rassi ym. 2010, Ryttäri ym. 2012).
Tieteellinen nimi
Suomenkielinen nimi
Valtakunnallinen uhanalaisuusarvio
Carex caryophyllea Carex ericetorum Crataegus monogyna Dianthus deltoides Fraxinus excelsior Galium verum Sorbus intermedia Ulmus glabra
Kevätsara Kanervisara Tylppäliuskaorapihlaja Ketoneilikka (Lehto)saarni Keltamatara Ruotsinpihlaja Vuorijalava
VU LC VU (alueella tn. tulokas) NT LC (alueella tn. tulokas) VU VU (alueella tulokas) VU (alueella tulokas)
siksi (Ryttäri 2012). Kanervisara kasvaa kukkulalla osin samoilla kuvioilla kuin kevätsara, mutta keskittyy ylemmäs rinteeseen (liite 2). Saarnea taas tavataan runsaasti läpi kukkulan nuorina vesoina ja siementaimina, mutta myös muutamina suurikokoisina puina. Vaikka kukkula on ravinteista maaperää suosivalle saarnelle otollinen kasvupaikka, on se todennäköisesti peräisin ympäröivän kaupungin puistoista. Saarnen tavoin myös tylppäliuskaorapihlajan
Alueellisesti uhanalainen
Kiireellisesti suojeltava laji X
X
X
(VU, Crataegus monogyna) alkuperää kukkulalla on vaikea tulkita. Lajia käytetään koristekasvina, eikä sitä mainita luontaisena kukkulan varhaisten lajilistojen joukossa (Auer 1955, Järventausta & Laine 1983). Selkeitä, ympäröivästä kaupungista levinneitä tulokkaita kukkulalla ovat ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) ja vuorijalava (Ulmus glabra). Ruotsinpihlaja esiintyy kukkulalla usein n. metrin korkuisina nuorina versoina, vuorijalava taas siementaimina ja nuorina puina.
Kuva 11. Juhannuskukkulan huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja. Käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria) (ylhäällä vasemmalla), syylälinnunherne (Lathyrus linifolius) (ylhäällä oikealla), sikoangervo (Filipendula vulgaris) (alhaalla vasemmalla) ja ketoneilikka (Dianthus deltoides) (alhaalla oikealla).
18