TURUN VASEMMISTOLIITTO RY TURUN VASEMMISTON LEHTI TURKULAISILLE
1/2017
Euroopan vasemmistopuolueen yleiskokous Berliinissä ARTO HUOVINEN
Kaija Rantanen Vasemmistoliiton maailmanpoliittisen työryhmän jäsen ja puolueen valtuustoehdokas Turussa. EUROOPAN
VASEMMISTOPUOLUEEN
(European Left, EL) kolmen vuoden välein toistuva, järjestyksessä viides yleiskokous pidettiin Berliinissä 16.–18.12.2016. Vasemmistoliitolla oli kokouksessa 12 edustajaa, joista useimmat ovat puolueen maailmanpoliittisen työryhmän jäseniä kuten tämän artikkelin kirjoittajakin. Euroopan vasemmistopuolue on eri organisaatio kuin europarlamentin GUE/NGL -ryhmä, johon Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Merja Kyllönen kuuluu. Se on hyvin erilaisten kansallisten vasemmistopuolueiden yhteistyöverkosto, johon kuuluu myös useita hyvin pieniä puolueita. Kaikilla jäsenpuolueilla on yleiskokouksessa yhtä suuri edustajamäärä. Vasemmistoliitto on kuu-
lunut Euroopan vasemmistopuolueeseen vuodesta 2010. Puolue on ollut ajoittain tyytymätön EL:n työskentelytapaan, muun muassa kannanottoihin, joita varten ei ole ensin kysytty jäsenpuolueiden hyväksyntää. Vasemmistoliitto vaati Berliinissä takeita siitä, että puoluetoimisto ja puheenjohtajisto eivät jatkossa tee polittisia linjanvetoja kuulematta jäsenpuolueita. Vasemmistoliitto onnistui muutostavoitteessaan; päätösja toimeenpanovalta päätettiin eriyttää toisistaan ja tehdä toiminta läpinäkyväksi. Toiveissa on, että Euroopan vasemmistopuolue houkuttaa jatkossa jäsenikseen myös esim. Ruotsin Vänsterpartietin ja Espanjan Podemosin. Yleiskokouksessa käytettiin runsaasti puheenvuoroja. Niissä keskityttiin kansallisten ongelmien ohella vahvasti oikeistopopulististen ja äärioikeistolaisten puolueiden nousun uhkaan
Pääkirjoitus
Kaija Rantanen Euroopan vasemmistopuolueen kokouksessa Berliinissä. Euroopassa. Puhujat kokivat, että vasemmiston on tarjottava yhdessä vaihtoehto populismille mutta yleisvaikutelmaksi jäi, että yhteinen toimintatapa puuttuu. Suomen edustajat korostivat perustuloa ja hyvinvoin-
tivaltion ideaa sekä geopoliittista ajattelua. Berliinissä valittiin puolueen puheenjohtajisto seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Puheenjohtajuus siirtyi Ranskan kommunistipuolueen Pierre
Laurentilta Saksan Die Linken Gregor Gysille. Laurent jatkaa varapuheenjohtajana. Muut varapuheenjohtajat ovat Paolo Ferrera (Rifondazione Comunista, Italia), Margarita Mileva (Bulgarian vasemmisto) ja Maite Mola (Espanjan kommunistinen puolue). Suomen edustajat puoluehallituksessa ovat jatkossa Saila Ruuth ja Dan Koivulaakso. Uusi puheenjohtaja Gregor Gysi totesi puheessaan Euroopan olevan syvässä kriisissä. Syvenevä eriarvoisuus, pakolaiskriisi ja ilmaston lämpeneminen vaativat toimenpiteitä. Hän puhui veroparatiiseista, vastusti TTIP- ja TISA-vapaakauppasomuksia ja Eurooppaa tuhoavaa leikkauspolitiikkaa. Hän ilmaisi myös huolensa militarismin kasvavasta suosiosta Euroopan unionissa. Gysi kritisoi Euroopan unionia mutta oli silti sitä mieltä, että integraatio on kuitenkin välttämätön kasvavan nationalismin vastavoimana.
Jaakko Lindfors Turun Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja
Koulutusinvestointien aika
V
asemmistoliitto vaatii Turulta kunnianhimoisia päätöksiä kasvatuksen ja opetuksen parantamiseksi: Kunnalliseen varhaiskasvatukseen on panostettava nykyistä enemmän ja ryhmäkokoja pienennettävä. Peruskouluissa ryhmäkoolle on vedettävä tiukka yläraja 20:n oppilaan kohdalle. Koulushoppailun ruokkimiselle on saatava piste. Maksuttoman varhaiskasvatuksen tulee olla jokaisen turkulaisen lapsen oikeus. Kunnallinen varhaiskasvatus on Turun hiomaton timantti, jonka kehittäminen kaipaa lisää käsiä ja tiloja. Näin koko seudulle ja sen kasvaville lapsille synnytetään lisää hyvinvointia, terveyttä, inhimillistä kehitystä, paranevia oppimistuloksia, osaamista ja talouskasvua. Varhaiskasvatus on pidettävä Turun omissa hyppysissä, sillä yksityisen varhaiskasvatuksen tuottajat harrastavat kermankuorintaa: edulliset alueet ja asiakkaat kahmitaan käsistä, kun julkinen puoli puolestaan ottaa lapsen vastaan tuen tarpeesta ja alueesta riippumatta. Turun peruskouluissa ja toisella asteella on tasattava koulujen välisiä eroja.
Koulujen eriytyminen takaa erilaiset lähtökohdat eri alueiden lapsille ja kannustaa koulushoppailuun – eli sosioekonomisesti korkeassa asemassa olevien vanhempien lapsilleen tekemiin kouluvalintoihin koulun maineen perusteella. Koulushoppailun myötä syntyy eliittikouluja, mikä ei ole turkulaisten etu: Kamppailu suosituimmista koulupaikoista kärjistyy, mikä eriyttää alueita ja kouluja entisestään – väestöryhmät eivät enää kohtaa, ja koulumatkat pitenevät. Luodaan lasten luokkayhteiskunta. Lisäresurssit on suunnattava niille Turun kouluille, joiden alueen asukkaiden sosioekonominen asema on muita heikompi ja niille kouluille, joissa tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tai vieraskielisten oppilaiden määrä on suuri. Erityisen tärkeää on, että näissä kouluissa erityisopetusresurssit ovat muita kouluja paremmat ja ryhmäkoot muita pienemmät. Tällöin koulutuksen tasa-arvo ei pääse karkaamaan käsistä – eivätkä luokkien väliset railot repeämään. Lasten kasvatuksesta ja opetuksesta säästäminen on lyhytnäköistä politiikkaa. Leikkausten aika on ohi.
Lukionopettaja Jaakko Lindfors musisoimassa Turun Taiteiden yössä.
ILKKA METSÄLÄ
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Hyvä työnantajapolitiikka on tärkeä kuntavaaliteema
ANTTI YRJÖNEN
Li Andersson Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja VUODEN ALUSSA Helsingin Sanomat julkaisi koosteen varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksista päivähoidon arjesta. Vastaukset olivat todella huolestuttavia. Suurin osa vastaajista kuvaili arkea, jota leimaa uupumus, kaaos ja riittämättömyyden tunne. Ryhmäkokojen ja henkilöstömitoituksen kanssa kikkaillaan jatkuvasti, mikä johtaa kiireeseen ja henkilöstön kuormittumiseen. Suomen lähi- ja perushoitajien liitto julkaisi viime vuonna selvityksen lähi- ja perushoitajien työkuormasta ja työssä jaksamisesta. Tutkimuksen tulokset olivat yhtä lailla hälyttäviä. 93%, eli lähes kaikki vastaajat, kokivat huolta hoidon laadusta. Syy on se, että hoidettaville ei jää rittävästi aikaa ja että yksilölliset tarpeet liian harvoin ehditään huomioimaan. 70% vastaajista oli sitä mieltä, että vähintään viikoittain joutuu tekemään asioita, jotka “ovat ristiriidassa heidän arvojensa kanssa“. Yli puolet vastaajista arvioi, ettei pysty työskentelemään nykyisessä ammatissaan terveytensä puolesta enää kahden vuoden kuluttua.
Julkisella sektorilla ja julkisrahoitteisissa hyvinvointipalveluissa työskentelevät tekevät äärimmäisen tärkeää ja arvokasta työtä. Heillä tulee olla oikeus työssä jaksamiseen sekä mahdollisuus oman työnsä tekemiseen niin, että arkea ei leimaa jatkuva kiire ja uupumus. Hyvinvoivat työntekijät takaavat myös hyvälaatuisen hoidon. Vasemmisto-
liitto on toistuvasti vastustanut hallituksen esityksiä henkilöstömitoitusten heikentämisestä niin vanhuspalveluiden kuin varhaiskasvatuksen osalta. Olemme myös esittäneet kuuden tunnin työaikakokeilun käynnistämistä julkisella sektorilla. Työajan lyhentäminen tukee henkilöstön hyvinvointia ja työssä jaksamista. Tämän lisäksi teemme ay-liik-
keen piirissä työtä hyvinvointipalveluissa ja julkisella sektorilla työskentelevien eteen. Vasemmistoliitto vastusti epäoikeudenmukaista kilpailukykysopimusta, jonka puitteissa vain julkisen sektorin työntekijöiden lomarahoja leikattiin lähes kolmanneksella. Suomen talous ei lähde nousuun sillä, että jo valmiiksi pienipalkkaisten tärkeää
työtä tekevien palkkoja leikataan. Hyvä työnantajapolitiikka ja työllisyyden edistäminen on yksi vasemmistoliiton neljästä kuntavaalikärjestä. Sitoudumme työskentelemään muun muassa sen eteen, että kunta työnantajana tukee työntekijöiden kouluttautumista, mahdollisuuksia vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja työaikoihin sekä työssä jaksamista.
Työllisyys kasvaa Turussa mutta pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy Sauli Saarinen Kaupunginvaltuutettu ja työllisyystoimikunnan jäsen TYÖLLISYYS paranee mutta pitkäaikaistyöttömien määrä ei vähene. Työttömiä oli vuoden vaihteessa reilut 14 000 henkilöä, joista pitkäaikaistyöttömiä 39 % (5500 henkilöä) ja kasvu vuoden takaiseen 4 %. Pitkäaikaisten työllistymiseen onkin kaupungin pystyttävä vaikuttamaan nykyistä tehokkaammin. Vuoden 2016 aikana oli usei-
ta hankkeita yksityisten yritysten kanssa työn etsimisessä työttömille. Halukkaita yrittäjiä oli useita ja kaupungin hankkeisiin varaama raha kiinnosti, mutta monen osalla todelliset tulokset jäivät toiveiden tasolle. Kaupungin työllisyystoimikunnassa onkin todettu, että tehokkainta on pitkäaikaisten työllistäminen suoraan ilman välikäsiä kaupungin omille toimialoille. Toimikunta päätti viime kokouksessaan antaa virkamiehille valmisteltavaksi ja edelleen kaupunginhallituksen päätettäväksi
UUSI PÄIVÄ 1/2017
ohjeet tukityöllistämiseen kaupungin omissa tehtävissä. Myös valtuuston talousarvioon tekemät kirjaukset työllistämisestä selvitetään. Kaupungin käytettävissä oleva työllisyysmääräraha 10 545 000 € on sama kuin 2016. Vuonna 2017 tukityöllistämistä vaikeuttaa merkittävällä tavalla valtion talousarvioon sisältyvien TE-toimistojen palkkatukirahojen niukkuus. Maan hallituksen leikkauslinja aiheutti jo vuosina 2015 ja 2016 määrärahojen loppumisen heti alkuvuodesta. Kau-
pungin lisärahoituksen turvin työllistämistoiminta saatiin kuitenkin jatkumaan. Vireillä on lakiesitys, jonka mukaan valtion työttömyysturvan ansiopäivärahan perusosan, työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen rahoittamiseen osoittamia määrärahoja voidaan käyttää myös palkkatuen rahoittamiseen. Käytännössä se tarkoittanee, että palkkatukirahojen puuttuessa TE-toimisto voi myöntää niistä palkkatukena työttömyysturvan perusosan määrän verran eli n. 700 €/kk.
“Kaupungin työllisyystoimikunnassa onkin todettu, että tehokkainta on pitkäaikaisten työllistäminen suoraan ilman välikäsiä kaupungin omille toimialoille.”
Julkaisija: Turun Vasemmistoliitto
Avustajat tässä numerossa:
Pia Jalkanen, Johannes Yrttiaho,
Päätoimittaja: Laura Tättilä
Jaakko Lindfors, Kaija Rantanen, Li
Wellu Koivisto, Elias Laitinen,
Vastaava päätoimittaja: Anna Mäkipää
Andersson, Sauli Saarinen, Juri Nummelin,
Eva-Liisa Raekallio, Tero Ahlgren,
turunvasemmistoliitto@outlook.com
Aki Halonen, Joel Kivirauma, Mervi Uusitalo,
Saska Heino, Misha Dellinger, Jyri Niemi,
Taitto: Matti Ranki
Riikka Oksanen, Jukka Kärkkäinen,
Pekka Rantalaja Jari Suominen
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Mikä yhdistää kirjailijaa ja metsuria? Juri Nummelin OLIN REILU 15 VUOTTA sitten elämäni ainoan ansiosidonnaisen jälkeen epätietoinen siitä, miten elämäni järjestäisin. Menin työvoimatoimistoon, jossa paljastin virkailijalle, että olen kirjoitellut yhtä kirjaa. Tässä vaiheessa olin julkaissut yhden toimitetun teoksen eikä minulla ollut minkäänlaista statusta kirjailijana. Virkailija tulkitsi kuitenkin, että olen kirjailija, enkä yrittäjänä ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen. Yritin kysyä, miten kirjan kirjoittaminen ilman mitään tietoa kustantajasta tai edes siitä, valmistuuko kirja koskaan, voi tehdä minusta kirjailijan, puhumattakaan siitä, miten kummassa kirjailijan voi tulkita yrittäjäksi. Vähänpä tiesin, sillä näinhän tämä asia menee. Olen myöhemmin tehnyt uraa tuotteliaana kirjailijana pitkään ja jollain tavalla elättänyt itseni ja perhettäni, mutta ei ole tullut mieleenkään, että voisin saada apurahakausien välissä työttömyyskorvausta. Olen itse ollut niin tuottelias, että kuivia kausia ei ole kymmeneen vuoteen ollut, mutta monilla kollegoilla työtä on huomattavasti vähemmän. Varsinkin kääntäjillä kyse on keikoista: kustantaja ehdottaa käännettäväksi kirjaa, kääntäjä hakee apurahaa ja alkaa töihin sen saadessaan. Joku runoilija taas saattaa pitää viidenkin vuoden tauon teosten välillä. Runoilijan voi tietysti sanoa tekevän työtä koko ajan: pohtivan lauseita, poimivan sattuvia sanontoja, kiinnostavia ilmaisuja, luonnon ilmiöitä päivästä
toiseen, melkein tahtomattaan. Työvoimavirkailijoiden mielestä se varmasti riittää tekemään runoilijasta yrittäjän. Muitakin ajetaan yrittäjiksi pakolla. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kirjoitti Facebookissa tammikuussa Metsähallituksen tavoitteesta päästä eroon työsuhteisista metsureista. Kaikki työt ulkoistetaan yrityksille. Sen lisäksi, että tämä merkitsisi metsurien pakkoyrittäjyyttä ja itsensätyöllistämistä, se tarkoittaa ulkomaisten firmojen ryntäystä alalle. "Pakkoyrittäjyyden yleistyminen ja työelämän epävarmistuminen on ilmiö, joka yhdistää Etelä-Suomen media-alan murroksessa sinnitteleviä freelancereita ja pitkän työuran Lapin metsissä tehneitä metsureita", Andersson kirjoitti. Olen juuri kuvatunlainen Etelä-Suomen media-alan murroksessa sinnittelevä freelancer. Kirjoitan lehtijuttuja, kirjoitan tai toimitan kirjoja, suomennankin, jos on suomennettavaa. Perustin viime vuoden puolella pienen kustantamon. Järjestän välillä elokuvaesityksiä. Osan työstäni teen ilmaiseksi tai olematonta korvausta vastaan. Minulla ei ole neuvotteluasemaa tai jos on, se on huono. Vastassa voivat olla isot mediatalot – joskus kylläkin myös pienet persaukiset toimijat. Se on paikallista sopimista irvokkaimmillaan, vaikka sopijaosapuolet ovatkin samalla viivalla. Siksi Vasemmistoliiton ehdotukset työelämän parantamiseksi ovat tervetulleita, kun niihin sisältyy myös ajatus kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta.
Vasemmistoliitto vaatii myös perustuloa. Se sopisi itselleni paremmin kuin hyvin, mutta se ei saa olla mikään laastari
siinä tapauksessa, että nykyisen patamustan porvarihallituksen kaavailut työelämän heikentämiseksi menevät läpi.
DANIELA VAINIO
Ai niin, kirja, josta työvoimavirkailijalle puhuin, oli romaani, josta ei koskaan valmistunut edes ensimmäistä versiota.
Ammatillinen koulutus kaipaa tasaarvoa ja opiskelijoiden kohtaamista Aki Haapanen Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen
ammatilliseen koulutukseen kohdistamien 190 miljoonan euron leikkaukset tästä vuodesta alkaen tulevat heikentämään opetuksen laatua huomattavasti. Jo ennen leikkauksia lähiopetustuntien määrä on ollut kyseenalaisen pieni. Vaikka teknologinen kehitys tu-
PORVARIHALLITUKSEN
leekin vähentämään joidenkin alojen työpaikkoja, on kädentaidoille kysyntää nyt ja tulevaisuudessa. Käytännön töitä ei kuitenkaan opita kirjasta tai netistä, vaan niiden oppimiseen tarvitaan ajanmukaiset työvälineet ja riittävä määrä lähiopetusta. Ammatillisesta koulutuksesta valmistumista nopeuttavia toimia on pohdittu monella taholla. Parhaimmillaan nopea valmistu-
minen hyödyttääkin niin opiskelijaa kuin koko yhteiskuntaa, mutta muutosten yhteydessä on varmistettava, että hitaammistakin oppijoista huolehditaan valmistumiseen saakka. Tärkeää on myös, että ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla säilyy lukion käyneiden opiskelijoiden kanssa yhtäläinen oikeus hakea korkeakouluopintoihin. Ammatillisessa koulutukses-
sa on panostettava entistä enemmän työelämän tuntemuksen, kuten työehtosopimusten ja työlainsäädännön perusteiden oppimiseen, sillä nuoret työntekijät eivät useinkaan tiedä oikeuksiaan työntekijöinä ja ovat siten alttiita työnteettäjien väärinkäytöksille. Muutenkin yhteiskunnallisia asioita olisi korostettava ammattioppilaitoksissa, sillä julkisessa päätöksenteossa ammattikoulun
käyneet ovat selkeästi aliedustettuina. Turun Vasemmisto vaatii, että kaikille nuorille taataan toisen asteen opiskelupaikka ja ammatillisen koulutuksen opiskelijahuollon piiriin pääsevät kaikki sitä tarvitsevat opiskelijat. Lisäksi oppisopimuskoulutusta on kehitettävä siten, että siitä tulee nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Erityisopetus ja tasa-arvo
Joel Kivirauma Turun yliopiston erityispedagogiikan professori
on tullut viime vuosikymmenten kestopuheenaihe niin päivälehdistössä kuin alan ammattilehdissäkin. Hiljattain asiasta oli jälleen koko aukeaman uutinen alueen päälehdessä, Turun Sanomissa. Yritän seuraavassa lyhyesti avata sitä, miksi erityisopetus herättää niin paljon keskustelua. Nykyistä tilannetta ei voi oikein ymmärtää ilman tietoa erityisopetuksen historiasta eli siitä, miten nykyiseen tilanteeseen on tultu. Sama pätee tietysti lähes jokaiseen vähänkin monimutkaisempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön; jos et tunne ilmiön historiaa, et oikeasti tunne ilmiötä. Erityisopetus alkoi runsaat sata vuotta sitten aistivammaisten erityiskoulujen muodossa. Nämä kuurojen- ja sokeiden koulut toimivat pitkälti kansakoulun ulkopuolella aina peruskoulun tuloon asti (1970-luku) todellisena rinnakkaiskoulujärjestelmänä. Kansakoulun sisälle perustettiin erityisluokkia levottomille pojille ja älyllisessä kehityksessään hitaammille oppilaille. Isommissa kaupungeissa näistä luokista muodostettiin omat erityiskoulunsa, Turussa tarkkailuja apukoulut. Pienemmillä paikkakunnilla toimittiin yksittäisten luokkien varassa. Eri tavoin oppivat ja käyttäytyvät oppilaat siis kerättiin yhteen ja samaan paikkaan. Ajatus oli, että näin heille voidaan tarjota paras mahdollinen asiantuntija-apu rauhallisessa, erillisessä ympäristössä. Tämä järjestely edusti tuolloin yhteiskunnassa yleisesti vallalla ollutta laitosparadigmaa eli koulutus oli täysin linjassa muun yhteiskunnallisen toiminnan kanssa. Mikä tässä sitten muodostui ongelmaksi, miksi enää ei ajatella ja toimita näin? Yhteiskunnallinen ilmasto todella muuttui lähes päinvastaiseksi 1960-luvulta lähtien. Tämän muutoksen taustalla voidaan nähdä kaksi tekijää: tutkimustieto ja kansalaisliikkeet. 1960-luvun alussa julkaistiin ensimmäiset tutkimukset, joissa erillisen erityisopetuksen tarkoituksenmukaisuus asetettiin kyseenalaiseksi. Näissä yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa
ERITYISOPETUKSESTA
oppimistulokset havaittiin heikoiksi eikä erillisiä luokkia pidetty hyvänä oppilaiden sosiaalisen kehityksen kannalta. Erityisluokkien oppilaskoostumus oli myös sosiaalisesti vino eli erilaisten vähemmistöjen ja alempien sosiaaliluokkien lapset olivat niissä yliedustettuina. Samaan ajankohtaan osui myös vähemmistöjen oikeuksia ajavan kansalaisoikeusliikkeen nousu, ja nämä yhdessä merkitsivät vakavaa haastetta erillisille erityiskouluille ja –luokille. Seuraavien vuosikymmenten kuluessa tämä uusi tapa nähdä erityisopetus levisi maailman laajuiseksi integraatioliikkeeksi, joka saavutti lähes samanlaisen monopoliaseman hallitsevana ideologiana kuin mitä laitosparadigma oli ollut edelliset sata vuotta. Siitä lähtien erityisopetus on järjestetty täysin vastakkaisista lähtökohdista; nyt tarkoituksenmukaisempana pidetään kaikkien lasten opettamista yh-
“Yhteiskunnallisen tasaarvon kannalta tilanne on parantunut merkittävästi; enää ei työväenluokan poikia voida eristää tarkkailuluokille eikä etnisen vähemmistön lapsia (romanit) apukouluihin, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten tapahtui.”
JOEL KIVIRAUMAN VAALIKUVA
dessä. Alussa muutos tehtiin siten, että erilliset luokat sijoitettiin (integroitiin) tavallisten koulujen yhteyteen, nyt kaikki oppilaat pyritään pitämään ikäluokkansa mukana alusta alkaen (inkluusio). Suurempaa muutosta jonkin yhteiskunnallisen tehtävän oikeutuksessa ei juuri voi kuvitella. Ei siis ole mitään kummallista siinä, että asiasta on keskusteltu kiivaastikin jo puolen vuosisadan ajan. Mitä tämä sitten merkitsee 2000-luvun Suomessa ja Turussa? Yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta tilanne on parantunut merkittävästi; enää ei työväenluokan poikia voida eristää tarkkailuluokille eikä etnisen vähemmistön lapsia (romanit) apukouluihin, kuten vielä muutama vuosikymmen sitten tapahtui. Tämä on merkinnyt myös sitä, että erityiskouluissa ja –luokissa opiskelevien määrät ovat supistuneet voimakkaasti. Erityiskouluja ja –luokkia on lakkautettu. Ylivoimainen enemmistö erityisoppilaista opiskelee tavallisissa kouluissa ja tavallisilla luokilla. On selvää, että tämä on muuttanut monen opettajan toimenkuvaa tavalla, joka tuntuu työläältä aiempaan verrattuna. Kun vielä samaan aikaan eletään uusliberalistista julkisen sektorin alasajon aikaa, jolloin luokkakoot kasvavat ja entisistä resursseista tingitään, tilanne koetaan vaikeana. Nykyinen keskustelu kumpuaa siis ainakin kahdesta lähteestä; erityisopetuksen ja yleisen yhteiskuntapolitiikan muutoksesta. Niukkenevin resurssein pitää hoitaa uusia tehtäviä. Keskustelulle on siis hyvät perusteet. Selvää on myös se, että yhtä oikeaa ratkaisua, joka sopii kaikille oppilaille kaikissa kunnissa, ei ole. Kuntia on satoja ja erilaisia oppimisen tapoja useita kymmeniä. Valtavirtana tulee olemaan mahdollisimman monen oppilaan opettaminen tavallisessa luokassa. Yhdessä muun ikäluokan kanssa oppimista voidaan pitää kansalaisoikeutena. Silti aina tulee olemaan pieni vähemmistö oppilaita, joille ei tavallisessa opetusryhmässä kyetä tarjoamaan parasta mahdollista opetusta. Pyörätuoli ei voi olla este tavalliseen opetukseen osallistumiselle, kuten se aiemmin on ollut. Vaikea vammaisuus, joka vaatii opettajalta erityisiä kommunikaatiotaitoja, voisi tällainen olla. Oppilaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttaminen edellyttää
“Oppilaan kannalta parhaan mahdollisen tuloksen saavuttaminen edellyttää kunnan, koulun ja vanhempien tiivistä ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa yhteistyötä.” kunnan, koulun ja vanhempien tiivistä ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa yhteistyötä. Erityisesti vammaisen lapsen vanhempien asiantuntemusta on syytä kuunnella herkällä korvalla, sillä he tarvitsevat ja ansaitsevat kaiken tarjolla olevan tuen. Myös heillä pitää olla samanlainen oikeus koulunvalintaan kuin muillakin oppilailla ja heidän vanhemmillaan.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Monikulttuurista arkea turkulaiskoulussa Mervi Uusitalo Luokanopettaja
MERVI UUSITALO
TURKULAISESSA LAUSTEEN koulussa on totuttu värikkääseen ja monikulttuuriseen arkeen. Noin puolet oppilaista puhuu kotikielenään jotain muuta kuin suomen kieltä, joskin suuri osa on syntynyt Suomessa ja elää kulttuurisessa monimuotoisuudessa. Arkinen koulutyö ei eroa tavallisen alakoulun tohinasta kovin paljoa – lapset ovat vilkkaita ja äänekkäitä, välitunnilla potkitaan palloa ja jutellaan kavereiden kanssa. Opettajat ja muu henkilökunta ovat tottuneet kohtaamaan erilaisuutta ja luovimaan eri uskontojen, kotikielien ja kulttuurien viidakossa. Pikku yksityiskohdat kertovat, että koulussa on monenlaisista taustoista olevaa porukkaa. Ruokalassa
“Varsinaisen koulupäivän jälkeen alkaa usein vielä oman äidinkielen oppitunti, opiskellaan vaikkapa albaniaa, somalia tai vietnamin kieltä.” eläinfiguurit kertovat, onko ruoassa sianlihaa. Joulujuhlan suunnittelussa otetaan huomioon, että kaikki oppilaat eivät voi esiintyä ihan kaikissa ohjelmanumeroissa. Tulkkipalvelut ovat ahkerassa käytössä. Uimahallivuoroa varatessa täytyy ottaa huomioon, että jotkut eivät voi uida yh-
tarkkaan tutkien. Joskus apuna voi olla myös oman kielen tukiopettaja. Valmistavan vaiheen opettaja luotsaa omaa ryhmäänsä, joka muodostuu Suomeen juuri tulleista lapsista.
“Joskus apuna voi olla myös oman kielen tukiopettaja. Valmistavan vaiheen opettaja luotsaa omaa ryhmäänsä, joka muodostuu Suomeen juuri tulleista lapsista.”
dessä muiden kanssa. Ramadanin päättävän Id-juhlan aikaan muslimioppilaat saavat olla koulusta poissa. Lukujärjestystä laatiessa palapeli on monimutkainen; Lausteella opetetaan evankelisluterilaisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon lisäksi islaminuskoa. Pienryhmäiset uskonnot on järjestetty etäopetuksena. Ne oppilaat, joiden kotikieli on muu kuin suomi, opiskelevat oppiainetta nimeltä STK – suomi toisena kielenä. Se on aivan oma oppiaineensa, jota
opetetaan tyystin eri tavalla kuin suomea äidinkielenä. Varsinaisen koulupäivän jälkeen alkaa usein vielä oman äidinkielen oppitunti, opiskellaan vaikkapa albaniaa, somalia tai vietnamin kieltä. Reaaliaineet, kuten historia, voivat olla sanastoltaan erittäin vaikeita sellaiselle oppilaalle, joka ei puhu suomea kotikielenään – siksi heille on järjestetty samaan aikaan pienryhmäopetusta, ns. maahanmuuttajien tuettua opetusta. Tunneilla käsitellään oppisisältöjä ydinasioihin keskittyen ja sanastoa
Tämä kaikki vaatii tietenkin paljon resursseja. Onkin tärkeää, että jatkossakin maahanmuuttajavaltaiset koulut saavat pitää tukitoimensa, vaikka ne kalliita ovatkin. Myös suomenkielinen oppilas hyötyy tukitoimista, kun yleisopetuksen ryhmästä on vaikkapa STK-opettaja ottanut oman ryhmänsä erilleen ja ryhmäkoko pienenee. Ammattitaitoinen henkilökunta – opettajat, avustajat ja omakieliset opettajat – ovat avainasemassa, ja henkilökunnan pysyvyys on myös tärkeää – se, että opettajat saavat työskennellä pitkäjänteisesti ja pätkätöitä pelkäämättä samassa koulussa. Onnistuneen suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen takana on suomalainen koululaitos, jonka sujuva toimiminen on taattava silloinkin, kun leikkuri käy joka ikisen kuntapalvelun läpi. Opetus on asia, josta Suomen ja Turun ei kannata tinkiä.
Yksityinen päivähoito nielee rahaa PIA JALKANEN
Riikka Oksanen Kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen
on ollut, että yksityisellä hoidolla saadaan kuntiin huikeita säästöjä. Näin ei ole. Se on todistettu Turussa viimeistään viime vuonna, kun palvelusetelien kulut pompsahtivat lähes kolme miljoonaa euroa yli budjetin. Kuluja vertailtaessa olisi myös huomioitava se, että yksityiset päiväkodit saavat merkittäviä investointitukina käynnistäessään toimintaansa. Viime vuonna päivähoitoikäisten lasten määrä nousi yhtäkkiä Turussa lähes kolmella sadalla ja hoitopaikkoja tarvittiin lisää suhteellisen nopeasti, minkä vuoksi palveluseteleitä tarjottiin perheille auliisti. Tästä johtuen yksityisen hoidon osuus koko varhaiskasvatuksesta on jo ylittänyt sopimusryhmien vaatiman määrän. Vasemmistoliiton tavoitteena on ollut
VIIME VUOSIEN PORVARISHOKEMA
pitää kiinni kunnallisen hoidon riittävästä määrästä ja alueellisesta tarjonnasta. Turun sopimuspuolueet kokoomus, demarit, vihreät, persut ja ruotsalainen kp eivät kommentoineet yksityisen päivähoidon budjettifloppia, jossa budjettiin varatut määrärahat ylitettiin miljoonilla euroilla. Sitä, miten tämä budjettiylitys vaikuttaa vuoden 2017 toimintoihin ja kiristää muuta opetustoimintaa, ei tiedetä. Kunnallisten päivähoitopaikkojen lisääminen nopeasti olisi hyvä tavoite, mutta se ei ole mahdollista jo kaavoituksellisistakaan syistä. Tilanne luo paineita hyväksyä yksityisiä tuottajia markkinoille ripeää vauhtia. Volyymin kasvaessa tulevat ylikansalliset firmat helposti jyräämään pienet yrittäjät. Ne pystyvät rakentamaan uusia tiloja ja kilpailutilanteessa ne pystyvät pitämään kulut alkuun alhaalla. Lisäksi yksityiset voivat valikoida lapsia hoitoon. Erityistä tukea vaativia lapsia on yksityisellä puolella huomattavasti vähemmän (0,3%) kuin kunnallisella (7,6%).
Kunnan tarjoamaa laadukasta varhaiskasvatusta tulisi olla tarjolla tasapuolisesti kaikilla turkulaisilla asuinalueilla. Siksi suunnittelua ja investointeja, päiväkotien
korjaamista on vaadittava ja toteutumista seurattava tarkkaan. Kattava alueellinen, kunnallinen päivähoito olisi suuri plussa turkulaisille perheille.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Keitä soteuudistus palvelee? Kuinka sote-uudistuksessa turvataan kansalaisten tasa-arvo? Jukka Kärkkäinen Lääkäri, Turun kaupunginvaltuutettu ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja
Hallitus lupaa sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistuksella kansalaisille alueellisesti tasapuolista hoitoon pääsyä ja valinnanvapautta. Uudessa mallissa peruspalveluja ja soveltuvin osin erikoissairaanhoitoa voivat tuottaa julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin yhtiöt, ja asiakas voi valita, minkä yhtiön palveluja käyttää.Kunnille jäisi ehkäisevä ja terveyttä edistävä työ. enemmistö eduskunnan oppositiosta ei hyväksy hallituksen linjauksia valinnanvapaudesta. Lisäksi lakiesitykseen voi sisältyä ristiriitaisuuksia perustuslain kanssa koskien kuntien it-
TÄLLÄ HETKELLÄ
sehallinnollisen aseman heikentymistä ja demokratian toteutumisen vajetta yhtiömuotoisessa julkisessa palvelutoiminnassa. Myös monet sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ovat esittäneet huolensa uu-
distuksen vaikutuksista hoidon laatuun ja tasa-arvoisuuteen. Sote-uudistuksen tavoitteena on lisätä kansalaisten hyvinvointia, tasa-arvoisuutta sekä hillitä sosiaali- ja terveyden-
huollon kustannusten kasvua. Parhaassa tilanteessa tavoitteet täyttyvät ja esimerkiksi alueelliset erot palvelujen saatavuudessa saadaan pienemmiksi. Uhkana on kuitenkin se, että uudistus tuottaa lisäkuluja, joita voidaan yrittää paikata asiakasmaksujen korotuksella. Asiakasmaksut ovat jo nyt Suomessa korkealla tasolla, joten asiakkaan omavastuuosuuden korottaminen heikentäisi pienituloisten asemaa entisestään. Eduskunta käsittelee maakunta-sotelakeja kevätistuntokaudella ja lakien on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2017. Tämän jälkeen maakunnallinen väliaikaishallinto valmistelee uuden hallintorakenteen, joka aloittaa toimintansa 1.1.2019. Varsinais-Suomessa on jo alkanut muutoksen valmistelutyö ja maakuntavaalit pidetään tammikuussa 2018. Historiallinen maakunta- ja soteuudistus olisi hyvä toteuttaa vaiheittain niin, että varmistetaan uudistuksen tavoitteiden toteutuminen myös käytännössä. Pelkästään rahallinen säästö ei tule palvelemaan kaikkia kansalaisia tasa-arvoisesti.
Sateenkaaritietoutta sote-palveluihin ANNA VUORINEN
Anna Mäkipää Turun Vasemmiston puheenjohtaja
”ON PALJON TURKULAISIA, jotka kuuluvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Heillä pitää olla oikeus käyttää hyvinvointitoimialan palveluita pelkäämättä syrjintää”, linjaa sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen Anna Mäkipää. Mäkipää on jättänyt aihetta koskevan aloitteen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa.
“Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa voidaan parantaa lisäämällä sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöiden tietoisuutta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta.” Nuorisotutkimusseuran Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeen tulosten perusteella sateenkaarinuoret kokevat syrjintää sekä koulussa että sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yhdenvertainen vanhuus -projektissa kartoitettiin sateenkaarisenioreiden kokemuksia sosiaali- ja terveyspalveluista. Hieman yli sadasta yli 50-vuotiaasta vastaajasta 30 prosenttia oli jättänyt ker-
ran tai useammin käyttämättä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita epäasiallisen kohtelun pelossa. Syrjivien ja epäasiallisten käytäntöjen takana voi olla tiedon ja osaamisen puute. Siksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa voidaan parantaa lisäämällä sosiaali- ja terveyspalveluiden työnteki-
jöiden tietoisuutta sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta. ”Varmistamalla, että hyvinvointitoimialan työntekijöillä on perustiedot sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta päästään jo iso askel eteenpäin siinä, että monen elämä muuttuu inhimillisemmäksi. Kenenkään ei pidä joutua
pelkäämään ominaisuuksiensa tai identiteettinsä vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttämistä”, muistuttaa Mäkipää. ”Työnantaja on fiksu, jos se tarjoaa henkilöstölleen tarvittavaa koulutusta. Esimerkiksi Yhdenvertainen vanhuus – projektin tulokset osoittavat, että koulutukselle on tilausta.”
Huomioita lastensuojelusta ja perheiden ahdingosta
UUSI PÄIVÄ 1/2017
TIINA HOVI
Pia Jalkanen
Varhaislapsuuden turva syntyy läsnä olevasta vanhemmasta. Siitä, joka on paikalla, kun lapsi pelkää. Turvallinen aikuinen kuulee, on mukana lapsen kokemuksissa, antaa sanallisen muodon lapsen kokemuksille, tasoittaa lapsen tunnemyrskyjä.
“Perheiden ahdinko on ilmeinen. Miksi näin on? Kysymys lastensuojelun riittävyydestä on sivuuttanut sen oleellisen kysymyksen mistä kaikista tekijöistä kriisi juontaa juurensa.”
USEIN NÄIN TAPAHTUUKIN. Aikuinen on paikalla silloin kun tarvitaan. Yhä useampi vanhempi kuitenkin epäilee vanhemmuuttaan, kerrotaan THL:n lapsiperhetutkimuksen 2012 tuloksissa. Ennen joulua julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lapsiperheköyhyys on merkittävässä määrin lisääntynyt. Kun vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 lasta, vuonna 2007 luku oli moninkertaistunut, ollen jo 151 000. Erityisen huolestuttavaa tutkimuksen tuloksissa on se, että juuri pienten lasten perheissä kärsitään köyhyydestä. Lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana rakennetaan se psyykkinen tasapaino, jonka turvin lapsen on selvittävä lopun elämäänsä. Perheen köyhyys on tässä kehitysvaiheessa merkittävä uhka. Köyhyyttä on verrattu laput silmillä kulkemiseen. Köyhän on vaikea selvitä arjesta. Köyhä pelkää sairastumista, hintojen nousua koko ajan. Sitä, ettei enää selviä. Köyhyys ja osattomuus myös siirtyy sukupolvelta toiselle. Köyhyys ja epäily omasta vanhemmuudesta kulkevatkin
voimakkaasti yhdessä. Köyhyys ei missään nimessä tarkoita aina sitä, että perheessä olisi ongelmia. Köyhyys kuitenkin selittää osaltaan, miksi ongelmia syntyy. Voimavarat hiipuvat, ei ole mistä ammentaa tukea lapselle. Perheiden ahdinkoa on mediassa käsitelty lähinnä lastensuojelun nimikkeellä. Lastensuojelu onkin noussut viime vuosina toistuvasti otsikoihin. Lastensuojelun sosiaaliviranomaiset ovat kertoneet epäilyksensä siitä, etteivät selviä työtaakastaan. MLL:n nuorten auttavasta puhelimesta kertovat, että vain joka kymmenes soittaja pääsee jonoista läpi. Opettajat kertovat, etteivät pysty keskittymään opetukseen joutuessaan paikkaamaan perheiden kasvatuksellisia tehtäviä. Viimeiseksi hätänsä ilmoittivat 500 Helsingin Sanomien kyselyyn vastannutta varhaiskasvatuksen ammattilaista. Perheiden ahdinko on ilmeinen. Miksi näin on? Kysymys lastensuojelun riittävyydestä on sivuuttanut sen oleellisen kysymyksen mistä kaikista tekijöistä kriisi juontaa juurensa
Yhtiövallan paluu kuntiin estettävä Johannes Yrttiaho Turun kaupunginvaltuutettu ja Turun kaupunginhallituksen jäsen
säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus Suomen kuntiin. Paikallisen kansanvallan kannalta tämä oli radikaali uudistus. Ennen kunnissa myös yksityisillä yhtiöillä oli äänioikeus, kun valtuustoja valittiin. Asukkaiden itsehallinto laajeni uudistuksen myötä, vaikka pian valtio alkoikin määrätä kunnille erilaisia palvelu- ja muita tehtäviä.
SATA VUOTTA SITTEN
Kuntien tehtävä on yhä edelleen pitää yllä asukkaiden arjessa tärkeitä palveluita, kuten terveydenhuoltoa, varhaiskasvatusta, kouluja, kirjastoja ja vanhustenhoitoa. Nykyisin kunnilla on satoja laissa säädettyjä tehtäviä, joita ne rahoittavat kunnallisveroilla ja valtiolta saamillaan valtionosuuksilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä suuri osuus kuntien tehtävistä on siirtymässä maakunnille, joiden itsehallinto on kuitenkin merkittävästi kapeampi kuin kuntien. Sipilän hallituksen mallissa itsehallintoa ei ole käytännössä juuri lainkaan, sillä maakunnilta puuttuu verotusoikeus. Kunnilla tämä oikeus on vanhastaan ollut, mikä on taannut niiden itsehallinnon. Itsenäisyyden satavuotisjuhla uhkaa kääntyä paikallisen demokratian muistojuhlaksi, kun yli puolet itsehallinnollisten kuntien tehtävistä siirtyy valtion tiukassa budjettiohjauksessa toimiville maakunnille. Maailmantalouden uusliberalistinen käänne tarkoitti Suomessa 1980 - 90 -lukujen taitteessa sitä, että etenkin pääomanomistajien verotusta kevennettiin ja kuntien valtionosuuksia alettiin leikata kovalla kädellä. Sääntelyn purkaminen eteni rahamarkkinoilta peruspalveluihin viimeistään Euroopan Unionin jäsenyy-
“Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä suuri osuus kuntien tehtävistä on siirtymässä maakunnille, joiden itsehallinto on kuitenkin merkittävästi kapeampi kuin kuntien.” den ja Maastrichtin sopimuksen myötä. Kunnan ennen tuottamat palvelut alistettiin markkinakilpailulle, minkä seurauksena julkiset palvelut tuotti ja tuottaa yhä useammin yksityinen yritys. Kataisen, Stubbin ja nyt Sipilän hallitukset ovat 2010-luvulla toteuttaneet ankaria kuntien valtionosuuksien leikkauksia. Vuoteen 2019 mennessä peruspalveluiden valtionosuudet vähenevät vuositasolla 2,2 miljardia, mikä merkitsee 20 prosentin osuutta. Leikkausten tarkoitus on ajaa kuntien talous entistäkin ahtaammalle, jolloin peruspalveluiden järjestäminen vaikeutuu tai käy mahdottomaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen palveluihin erikoistuneet kansainväliset suuryhtiöt odottavat hyvin valmistautuneina. Vaikeuksissa painivien kuntien kilpailuttaessa palveluita yhtiöt tarjoavat niitä
aluksi ainakin näennäisesti edullisemmin kuin kunta itse tuottaa. Usein kilpaillaan työntekijöiden työehdoilla, joista tärkeimpiä ovat palkka ja työaika. Poliittinen oikeisto kunnan hallinnossa jouduttaa yksityistämispäätöksiä. Kun kunta sitten ostaa palvelut yksityisiltä yhä laajemmin, vahvistuu yhtiöiden valta, ja ne voivat alkaa nostaa hintojaan. Yhtiöiden tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa ja siksi niiden tuottama palvelu tulee ennen pitkää kalliimmaksi kuin kunnan itse tuottama palvelu. Myös laatu kärsii, kun työntekijöistä ei huolehdita ja viranomainen ei pysty yhtiöiden toimintaa valvomaan. Yhtiövalta saatiin kunnissa aisoihin sata vuotta sitten työväenliikkeen uudistusvaatimusten ja liikehdinnän myötä. Nyt yhtiöt ovat taas kampeamassa vallankahvaan. Puolustamalla julkisia palveluita tämä voidaan estää.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Turussa rakennetaan mutta kenelle?! Wellu Koivisto Varavaltuutettu ja kaupunkisuunnittelu-ja ympäristölautakunnan jäsen
Useamman hiljaisen vuoden jälkeen rakentaminen on lähtenyt rajuun nousuun kaupungissamme. WELLU KOIVISTON VAALIKUVA
RAKENNUSLUPIEN MÄÄRÄSSÄ kasvu on jopa käsittämättömän suuri, jos katsotaan myönnettyjen lupien neliömääriä. Lokakuun loppuun mennessä vuonna 2016 oli myönnettynä lupia 223 377 kerrosneliömetriä kun vuoden 2015 kokonaisluku jäi reilusti alle puoleen siitä. Asuntopulaankin on tulossa helpotusta, kun jo viime vuoden lokakuun loppuun mennessä aloitettujen asuntojen määrä oli yli kaksinkertainen eli lähes 2300 verrattuna vuoden 2015 kokonaismäärään, 1100:aan. Hyvältähän tilanne näyttää ja monin tavoin se tarkoittaakin hyvää. Kyllä näin isot muutokset lupamäärissä ja toteutukseen lähteneissä rakennushankkeissa merkitsevät paljon niin kaupungin kokonaistaloudessa kuin kuntalaisten työllistymisessä. Vaan pienituloisille ja luottotiedottomille ei helpotusta tunnu löytyvän.
Jatkuvasti saan kuulla ongelmista, ettei asuntoa löydy tai sen saamiseen liittyy ongelmia. Yksityisllä markkinoilla asunnonsaanti tyssää luottokelpoisuuteen tai viimeistään kotivakuutuksen puutteeseen, sitä kun ei edelleenkään luottotiedoton saa. Tämä on suuri puute meidän lainsäädännössä, puhutaan kuitenkin ihmisen perusoikeudesta asumiseen. Turun kaupungilla ja sen sosiaalisesta vuokra-asumisesta vastaavalla TVT Asunnot Oy:llä on peiliin katsomisen paikka. TVT ei ole mitenkään kunnostautunut vuokrien edullisuudessa, vaan touhuaa samalla tuloksentekolinjalla kuin yksityiset vuokramarkkinat - ja jopa kalliimmin vuokraehdoin. Jos halua olisi, vuokria olisi mahdollista laskea kautta linjan, mikä käy ilmi katsomalla TVT:n vuosiraportteja. Vuokria laskemalla parannettaisiin pienituloisten elintasoa, ja onhan sillä merkitystä talouskasvunkin kannalta, kun köyhällä ei kuitenkaan ole varaa säästää. Mahdolliset säästöt menevät suoraan kulutukseen, mikä taas on kaupungin kokonaistaloudessa vain hyvä asia. TVT ei kuitenkaan toimintaperiaatteidensa mukaisesti ole pyrkinyt tarjo-
amaan edullista asumista, vaan asuntokantaa on purettu edullisemmasta päästä myymällä. Tilalle on rakennettu sangen kalliita uusia asuntoja, jotka ei sosiaaliseen vuokra-asuntotarpeeseen mitenkään vastaa. Tämä trendi on jatkunut jo pitkään. Kannattaa myös muistaa, että iso osa heidän tuloksestaan on tullut kaupungin omasta kassasta toimeentulotuen kautta.Tässähän ei suoranaisesti ole pelkästään TVT Asunnot Oy, vaan varsinainen iso paha riistäjä on kaupunki ja sen valtaa käyttävä poliittinen johto. Eli Kokoomus, Demarit ja Vihreät valtaapitävänä johtotroikkana on syypää tähän toimintaan. Jos Turku oikeasti haluaisi vastata sosiaaliseen asuntopulaan, TVT Asunnot Oy:n on pudotettava vuokriaan 10 %:lla. Silloin voisi jo olemassaolevaa asuntokantaa sekä uutta asuntotuotantoa ajatella tarkoitetun niille, joille asuntopulahelpotusta on luvattu tarjota. Olisi myös hyvä muistaa, ettei kaupungin velvollisuus ole tehdä tulosta vuokra-asunnoillaan, vaan tarjota koti sitä tarvitseville ja nimenomaan niillä ehdoilla, joilla kaikki voivat asunnon saada.
Ilmastonmuutoksen haasteeseen tarttumisen ei tarvitse olla taakka Elias Laitinen ELIAS LAITISEN VAALIKUVA
ILMASTONMUUTOKSEN tiedetään olevan elämäämme vakavasti uhkaava ongelma. Hallitukset ovat vitkastelleet vuosikymmeniä hieroessaan valtioiden välisiä sopimuksia. Tällä välin kaupungit, joiden hallinto toimii lähempänä ihmisiä, ovat
tarttuneet toimeen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei tarkoita kaupungeille vain asukkaiden kuuntelemista, vaan myös uusia työpaikkoja, terveempiä asukkaita ja sujuvampaa liikkumista. Turku on viime vuosina pyrkinyt hanakammin eturintamaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä sijoittui kuudenneksi kaupunkien ilmastolupausten vertailuissa. Nyt on aika ottaa esiin keinot, joilla tämä tavoite toteutetaan, mieluiten etuajassa. Merkittävimmät ilmastopäästöjen lähteet ovat sähkö, lämmitys ja liikenne. Suomessa tarvitsemme paljon lämpöä ja valoa. Vaihtamalla katuvalot led-valoilla toimiviksi Turku voi säästää sähköä ja kustannuksia tinkimättä viihtyisyydestä. Energiantuotantoa hajautettava ja on luovuttava kannattamattomista ja ympäristölle haitallisista sijoituksista. Kaupunki voi tehdä helpoksi ja innostavaksi energian tuottamisen omaan käyttöön esimerkiksi aurinkopaneelien avulla. Turku leviää kauppatorilta verkon tavoin eri suuntiin. Vasta aivan hiljan olemme ymmärtäneet, että yli 90 % turkulaisista asuu korkeintaan puolen tunnin pyörämatkan päässä torilta. Tämä tarkoittaa, että meille on helppoa rakentaa
hyvä pyörätieverkosto – jos vain viimein tartumme toimeen. Pyöräily ja kävely tuottavat siinä sivussa myös mielen ja ruumiin terveyttä. Föli on jo ottanut ensimmäisiä askelia bussien ja muiden liikkumismuotojen joustavassa yhdistämisessä. Pystymme parempaan. Kun useampi laittaa 96 % ajasta pysäköitynä seisovan autonsa jakoon, ympäristön lisäksi kiittää myös kukkaro. Älykkään liikenteen myötä myös autojen varastointiin liittyvät päänsäryt haihtuvat kuin itsestään. Sopivilla tuuppauksilla Turku voi tehdä kaupunkilaisten liikkumisesta valtavasti helpompaa, halvempaa ja terveellisempää - ja samalla vastata ilmastohaasteeseen.
Tulevaisuuden kaupungin rakentamiseen tarvitaan kaikkia. Viranomaisten tehtävä on saada kuntalaiset tarttumaan haasteeseen sen vaatimalla voimalla. Kustannukset on jaettava reilusti. Kun teemme itsellemme ympäristöystävällisemmän Turun, teemme siitä samalla myös viihtyisämmän, terveellisemmän ja työllistävämmän.
Teitä tulevaisuuden Turkuun - 3 esimerkkiä • suunniteltu pyörätieverkosto toteutetaan viimein • energiatehokkuuteen satsataan voimakkaasti • energiantuotantoa hajautetaan ja omaehtoinen energiantuotanto tehdään helpoksi
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Sosiaalista asuntopolitiikkaa LAURA TÄTTILÄ
Eva-Liisa Raekallio EILA HANNULA ON ammattiyhdistysaktiivi, joka on ollut mukana Turun vuokratalot Oy TVT:n hallituksessa jo 13 vuotta. Tänä aikana hänestä on tullut turkulaisen vuokra-asuntopolitiikan asiantuntija. "Vuokra-asuntotontteja tarvitaan lisää, ja niiden pitää olla sellaisilla paikoilla, että vuokrattavuus säilyy", Hannula linjaa. Hänen mukaansa kaupungin vuokra-asuntoja tarvitaan enemmän ja monipuolisesti ympäri Turkua. "Tarjolla täytyy jatkossakin olla niin kerros- rivi- kuin puutaloasumista," hän korostaa. Hannula pitää tärkeänä vuokra-asuntojen hajauttamista niin, että keskittymät estetään, ja maahanmuuttajien asuttaminen hoidetaan hyvin. Asuminen on Suomessa liian kallista, ei vain Turussa. Vuokrien kohtuullisuus on Hannulalle tärkeä kysymys. Hannula näkeekin TVT- asunnot sosiaalisena omistajana:" Yhtiön pitää pystyä vastaamaan asunnottomuuden haasteeseen yhdessä sosiaalitoimen kanssa. TVT on johtava toimija vuokramarkkinoilla, mutta se ei saa olla johtaja vuokrahinnoittelussa. Kysymys on sosiaalisesta asumisesta, ei yksityisestä voitontavoitteluun perustuvasta asumisesta", hän painottaa. TVT on Eila Hannulan mukaan tullut avoimemmaksi ja alkanut ottaa asukkaita huomioon. Asuntojen kunnosta on pidetty hyvää huolta, toisaalta toimintaa on tehostettu ja saatu siten säästöjä aikaiseksi. Liiketoiminnan ja sosiaalisen asumisen yhdistäminen on asuntoyhtiön tulevaisuuden suurimpia haasteita. Eila Hannula haluaa säilyttää asuntoyhtiön kaupungin omistuksessa:" Asuntojen myynnissä ja purkamisessa on oltava erittäin kriittinen jatkossakin", hän painottaa.
Kuinka TYS asuttaa opiskelijoita tulevaisuudessa? TERO AHLGRENIN VAALIKUVA
Tero Ahlgren TYS:n hallituksen asukasjäsen ja pitkäaikainen Yo-kylän asukas
YLIOPPILASKYLÄSÄÄTIÖ määritteli viime vuoden aikana itselleen uuden strategian kaudelle 2016-2022. Sen mukaisesti TYS olisi kauden päättyessä opiskelija-asumisen markkinajohtaja Turun seudulla sekä ”opiskelijan ensimmäinen valinta”. Säätiö on voittoa tavoittelematon (yhteisö), ja pystyy siksi pitämään vuokrien tason suhteellisen matalalla säilyttäen kuitenkin hyvät ja laadukkaat palvelut asukkailleen. Koko strategiakauden ajan on tavoite pitää TYS:n vuokrataso noin 15-20% alle markkinavuokran. Säätiön kohteissa asuu nykyisellään noin 6700 asukasta erilaisista taustoista.
TURUN
Uustuotannon tavoitteena on rakentaa strategiakauden aikana noin 1000 uutta asuntoa, pääasiassa pieniä yhden hengen asuntoja, Yo-kylän ympäristöön. Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että TYS voi edelleen tarjota erilaisia asuntovaihtoehtoja erilaisissa elämäntilanteissa oleville opiskelijoille. TYS määrittelee strategiassa keskeisiksi arvoikseen asukaslähtöisyyden, luotettavuuden, innovatiivisuuden, sekä avoimuuden ja läpinäkyvyyden. Innovatiivisuus näkyy muun muassa strategiakauden tulevissa uudisrakennushankkeissa, joissa säätiö uskaltaa kokeilla kestävien rakennusmateriaalien käyttöä ja uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä; esimerkiksi Aitiopaikan, jonka rakentaminen alkaa nyt keväällä, energiantarve on tarkoitus kattaa osittain katolle rakennettavin aurinkopaneelein. Parhaimmillaan pa-
neelit tuottavat energiaa yli kohteen oman tarpeen myös lähikohteiden käyttöön. ”Asukkaat ovat säätiön merkittävin sidosryhmä”. Asukkaat ja eri opiskelijajärjestöt ovat aktiivinen osa TYS:n toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Tätä tuntemusta opiskelija-asujan arjesta tarvitaan etenkin, kun siirtyminen opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin alkaa näkyä opiskelijoiden toimeentulossa. Myös lukukausimaksut osalla kansainvälisistä opiskelijoista tulevat vaikuttamaan siihen, miten TYS:n kohteisiin hakee asukkaita. Säätiön toimijat toimivat tiiviissä yhteistyössä asukasaktiivien ja opiskelijajärjestöjen edustajien kanssa myös asukasviihtyvyyden ja opiskelijoiden vapaa-ajanviettomahdollisuuksien puolesta. Sidosryhmäyhteistyö on oleellista myös Kupittaan kampusalueen tulevaisuutta suunniteltaessa.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Eteenpäin ennaltaehkäisystä:
Nuorisotyön tulee poistaa ongelmien syyt
Se, millaisen elämän nykynuoret elävät, vaikuttaa tulevien nuorten elämään. Saska Heino
Ehkäisten ja ennakoiden vietti kuluneena vuonna 70-vuotisjuhlaansa. Ensimmäisestä rauhanvuodesta 1946 jatkunut nuorisotyö on säilyttänyt luonteensa melko muuttumattomana. Nuoruus — erotuksena lapsuudesta ja aikuisuudesta — käsitetään yhä välivaiheeksi, jonka ylittämiseen liittyy ennalta ehkäistäviä ongelmia ja uhkia. Oli kyse sitten laneista Runosmäessä, bänditoiminnasta Auran panimossa, työpajoista Fendarissa tai ruuanlaitosta Lausteella, kaikki nuorisotyö tähtää siihen, että nuori ”selviytyy” yli ikävuosistaan 7–29, jonka jälkeen hänet voidaan nuorisolain (72/2006 vp) mukaan laskea aikuiseksi, ei-nuoreksi. Nuorten puolesta tehdään paljon hyvää. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat juhlavuoden kunniaksi toteutetut seinämaalaukset, muraalit, jotka ovat kohonneet mm. Laivateollisuudenkadun talojen seinille Pansiossa. Maalausten ajatuksena on ollut nuorentaa kaupunkikuvaa. Niiden tarkoitus on kuitenkin sama — kannatella nuoria yli ”vaaran vuosien”.
TURUN KAUPUNGIN NUORISOTYÖ
Mukautuminen ei ratkaise ongelmia Nuorisotyöllä monipuolistetaan aidosti monien nuorten elämänmahdollisuuksia. Samalla nuoria kuitenkin valmennetaan
aikuisuuteen, joka käsitetään kapeasti eräänlaiseksi ”kunnon kansalaisuudeksi”. Tärkeintä on mukautuminen ja selviytyminen, ei asioiden muuttaminen. Nuorisotyöllä ehkäistään ongelmia, ei puututa niiden syihin. Tästä on esimerkkinä ”radikalisoitumisen ehkäisy”, joka on kirjattu Turussa yhdeksi nuorisotyön kärkitavoitteista. Radikalisoituminen nähdään uhkana, usein tarkentamatta, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Tämä on ongelma.
Terveydenhuollon ohjelmistoilla on väliä Misha Dellinger
Soten tietokoneohjelmat kuntalaisten käsiin SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON ammattilaiselle on valitettavan tuttu tilanne, jossa aamulla töihin tullessa käynnistellään tietokonetta ensin puolisen tuntia ja työssä tarvittavaa ohjelmaa saman verran. Kun sitä pitäisi käyttää työntekoon, se hidastelee, takkuilee tai on vaan ikävä käyttää. Päivittäistä työntekoa haittaavat ongelmat ja viat roikkuvat vuodesta toiseen korjaamattomina. Eikö tietokoneiden pitänyt parantaa ihmisten elämää, ei tehdä siitä hankalaa? Pahinta on se, että tämä kaikki lysti maksaa kunnalle tai terveydenhoitoyhtymälle valtavia summia vuodessa. Taustalla on usein yksinkertainen tietämättömyys vaihtoehdoista. Vasemmiston ajama linja avoimista rajapinnoista, julkisten ohjelmistojen koodin omistuksen pitäminen ostajalla, avoimesta lähdekoodista, kunnollisesta käyttäjätestauksesta ja toimittajalukon välttämisestä on keskeinen työkalu, jolla tämäntyyppiset ongelmat estetään. Avataan vähän termistöä: tietokoneohjelmat luodaan tietokonekoodilla. Jos
oikeudet koodiin ja muutoksiin ohjelmaan on toimittajalla, on tuotteen tilaaja, yleensä kunta, täysin riippuvainen toimittajasta. Jokaisesta muutoksesta maksetaan suolainen hinta ja kehitystyö jää yleensä tuotteen ostajan harteille. Tätä kutsutaan “toimittajalukoksi”. Toimittaja lukitsee ostajan asiakkaakseen. Vaihtoehtoja ei ole ja asiakas maksaa mitä toimittaja pyytää. Ratkaisu on avoimuus, työn ja sopimusten pilkkominen osiin sekä oman koodin omistus. Avoimet rajapinnat tekevät ohjelmistosta sellaisen, että muutkin ohjelmat voivat saada siitä ulos tietoja tarvittaessa. Avoin lähdekoodi tekee ohjelmasta itsestään täysin avoimen, jolloin sitä voi käyttää ja muokata kuka tahansa. Näiden toimenpiteiden ja vaatimusten yhteisvaikutus on se, että vältetään toimittajalukko ja pidetään hallinta ostajan käsissä. Samalla tuotetta voidaan kehittää pienissä osissa, eikä tarvitse turvautua vain yhteen suureen ohjelmistotoimittajaan. Tämäkään muutos ei tuo mukanaan pelkkää hyvää. Lisääntynyt hallinta lisää myös vastuuta. Ostajan täytyy tietää mitä se haluaa, osata jakaa ohjelmistohankinta osiin ja löytää niille tekijät. Kunta tarvitsee entistä vankempaa osaamista omiin riveihinsä.
Nuorten nimissä, entä nuoria varten? Nuorisotyötä tulisi Turussa tehdä siten, että nuoretkin ovat päätöksentekijöitä, joiden kanssa tehdään työtä nyky- ja tulevaisuuden nuorten hyväksi ilman, että nuoruutta lähestytään ensisijaisesti ongelmana, välttämättömänä pakkona, jonka yli on päästävä mahdollisimman sujuvasti. Se, millaisen elämän nykynuoret elävät, vaikuttaa tulevien nuorten elämään. Lopputulokset ohjaavat mahdollisuuksia. Nuorisotyö tulee sitoa osaksi politiikkaa, joka tasoittaa luokkien ja ikäpolvien välisiä elintaso- ja hyvinvointieroja. Pelkkä ennaltaehkäisy ei riitä. On poistettava tarve myös ennaltaehkäisyltä. Nuorten mukaanotto ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että nuoret vain ”oppivat”, miten politiikkaa tehdään ja miten vanhat virheet toistetaan. Nuorten ei tule vain selviytyä elämästä kuin putkesta, vaan opittava keinoista, joilla elämänmahdollisuuksia parannetaan kaikille.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselle on valitettavan tuttu tilanne, jossa aamulla töihin tullessa käynnistellään tietokonetta ensin puolisen tuntia ja työssä tarvittavaa ohjelmaa saman verran.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Jyri Niemi opiskelee ensihoitajaksi Turun ammattikorkeakoulussa, ja toimii tällä hetkellä Suomen Opiskelijakuntien liitto SAMOK ry:n hallituksessa sosiaalipoliittisena vastaavana. Pekka Rantala opiskelee Turun Yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä ja toimii tällä hetkellä Vasemmisto-opiskelijat ry:n puheenjohtajana. Molemmat ovat ehdolla kuntavaaleissa 2017 Turussa.
Mikä puhuttaa opiskelija liikettä? Jyri Niemi ja Pekka Rantala HALLITUKSEN VIIMEAIKAINEN politiikka on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä yhteiskunnassa viime aikoina. Hallituksen aloitteet ja linjaukset ovat herättäneet närkästystä myös opiskelijaliikkessä. Erityisesti opiskelijoita ovat viime aikoina puhuttaneet soteuudistus, koulutusleikkaukset ja sukupolvipolitiikka. Korkeakouluasteella keskustelua on syntynyt myös lukuisista rakenteellisen kehittämisen hankkeista, sekä valintakoeuudistuksista. Käynnissä olevan soteuudistuksen myötä keskusteluja on herättänyt erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden huomioiminen. “Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että opiskeluterveydenhuolto jätettiin valinnanvapauden ulkopuolelle, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) asema vahvistettiin ja että palvelut laajennetaan jatkossa myös meille
AMK-opiskelijoille”, kiteyttää Jyri Niemi, joka toimii Suomen Opiskelijakuntien Liitto SAMOK ry:n hallituksen sosiaalipoliittisena vastaavana. “Turussa on erityisesti siirtymävaiheen aikana resursoitava riittävästi opiskeluterveydenhuoltoon ja toisaalta myös huolehdittava koko hyvinvointitoimialan henkilöstön jaksamisesta ja oikeuksien toteutumisesta uudistuksen aikana”, Jyri toteaa lisäksi. Hallituksen ulostuloissa nuoret ja opiskelijat on nähty lähinnä yhteiskunnan palveluiden asiakkaina. Tällainen asennoituminen nuoriin helposti passivoittaa heitä. Nuoret eivät enää koe olevansa yhtä vahvasti osa yhteiskuntaa kuin aiemmin. Nuorten äänestysaktiivisuus vähenee ja eriarvoistuminen kasvaa. “Erityisesti näin kuntavaalien alla on tärkeää, että ehdokkaat kuuntelevat myös nuoria muodostaessa kantojaan. Mitä kauemmin nuoruudesta on aikaa, sitä hankalampi on asettua nuoren asemaan ja nähdä nuo-
rison keskuudessa liikkuvia trendejä”, näkee Pekka Rantala, tuore Vasemmistoopiskelijoiden turkulainen puheenjohtaja. “Koulutukseen ja opintososiaalisiin etuuksiin tehdyt leikkaukset ovat suuri uhka yhteiskunnallemme. Leikkaamalla nuorten mahdollisuuksista opiskella ja kehittää osaamistaan heikennetään myös Suomen asemaa pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. “Tuntuu nurinkuriselta vaatia nuoria luomaan innovaatioita kansantalouden pelastamiseksi, kun samalla heikennetään nuorten mahdollisuuksia kartuttaa siihen vaadittua tietotaitoa. Toisaalta opintososiaalisten etuuksien leikkaaminen ja opintotuen lainapainotteisuuden lisääminen kasvattavat varmasti luokkaeroja, sillä vähävaraisista perheistä lähtöisin olevat nuoret eivät välttämättä edes uskalla lähteä opiskelemaan. Vanhemmat eivät maksa kaikkien elämistä, eikä kultalusikoitakaan jaeta kaikille”, Jyri ja Pekka kertovat pelkonaan yhteiskun-
nan kehityksestä hallituksen leikkauspolitiikan seurauksena. Myös maamme hallituksen kärkihankkeisiin kuuluva valintakoeuudistus herättää suurta huolta opiskelijaliikkeessä. Mikäli jatkossa käytetään ainoastaan ylioppilastutkintoa valintakriteerinä, on ammatillisen koulutuksen käyneiden jatko-opintomahdollisuudet olemattomat. “Valintakoeuudistusta tehtäessä helpoin tapa varmistaa yhtäläiset sisäänpääsymahdollisuudet koulutustaustasta riippumatta on keskittää valinta korkeakoulujen järjestämiin valintakokeisiin mahdollisen ylioppilastutkinnon sijaan”, Rantala kuittaa. Viimeaikaiset vähävaraisiin, koulutukseen ja terveydenhoitoon kohdistuneet leikkaukset koskettavat erityisesti nuoria, mikä lisää epävarmuutta nuorison keskuudessa. Tämä on näkynyt esimerkiksi mielenterveyspalveluiden lisääntyneenä kysyntänä.
UUSI PÄIVÄ 1/2017
Vaalivoitto saavutetaan yhdessä, meidän kaikkien voimin! Turun Vasemmisto avasi vaalipelin lauantaina 21.1. KUVAT: PIA JALKANEN
TURKU ON ANSAINNUT
VASEMMIST O
LAISEMMAN
KAUPUNGIN - VALTUUSTO N.
Kaunis aurinkoinen talvisää helli toritapahtumaan kokoontuneita ehdokkaita ja houkutti paikalle potentiaalisia äänestäjiäkin kahvia hörppimään sekä politiikkaa puhumaan.
Elina Sandelin ja Pia Jalkanen kampanjaurakkaansa aloittamassa toritapahtumassa. Elina hakee jatkokautta valtuustossa, Pia on ensikertaa ehdokkaana.
Juri Nummelin haastatteli ehdokkaita Baarin lavalla. Vuorossa Li Andersson.
Illalla Aurakadun Baari-baari täyttyi ääriään myöten, kun kaupunkilaiset kerääntyivät nauttimaan Tuomas Polon kokoamasta runsaasta ja monipuolisesta kulttuurielämyskattauksesta ja tutustumaan vaaliehdokkaisiin.
Haastattelussa paikallinen vasemmistotoimija JUSSI HATTARA
Nuori ja kokenut Jari Suominen
on 31-vuotias Turun vasemmiston kuntavaaliehdokas. Nuoresta iästään huolimatta tämä mies on kokenut jo paljon. Ongelmallinen nuoruus johti hänet mielenterveysyhdistys ITU ry:n jäseneksi. Liikunnallisuuden ja yhteisöllisyyden avulla ongelmat alkoivat helpottaa ja nyt Saajala on toiminut ITU:n puheenjohtajana puolitoista vuotta. Hän on myös liikunnanohjaaja, ja liikkumisen turvallisuuskysymykset ovatkin Veli-Matin sydäntä lähellä: ”-Esimerkiksi eräs kenttä jota jatku-
VELI-MATTI SAAJALA
vasti käytämme jalkapalloiluun on niin lähellä vilkasta katua, että pallo on jatkuvasti vaarassa joutua tielle. Tarvittaisiin ehdottomasti suoja-aita turvaamaan pelaajia ja liikennettä.” Vasemmistoon Vellu tuli vasemmistonuorten kautta. ”Puolueeseen liityin joitakin kuukausia sitten. Päätös kypsyi keskusteluissa aktiivien kanssa ja perustuu omaan, pitkäaikaiseen haluuni vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Nykytilanteessa olisi hyvin tärkeää, että Turun kaupunki panostaisi ihmisten työllistämiseen. Työtä pitäisi jakaa useammalle, se on hyödyllistä ja auttaa jäsentämään aikaa - rytmi
kuntoon!” Hän painottaa ja jatkaa työnteon merkityksestä ihmisille: “Myös ihmiskontaktit on hyväksi jokaiselle, ja työpaikoiltahan niitä löytyy. Kaupunki voisi perustaa omia yrityksiä, joissa olisi kuntouttavaa työtoimintaa ja palkkatukitöitä. Ilmaistyötä en hyväksy. Työntekijä on palkkansa ansainnut. Vapaaehtoistyön pitää olla aidosti vapaaehtoista ja vaihtoehto niille jotka sitä haluavat tehdä.” Vellu on asunut Runosmäessä TVT:n asunnossa vuokralla jo 12 vuotta. Tuona aikana vuokrataso on noussut tuntuvasti. Hän näkee, että vuokrataloja pitäisi rakentaa lisää ja nimenomaan
kunnallisia. “Tämä voisi auttaa hillitsemään asumiskustannuksia, jotka jatkuvasti pyrkivät karkaamaan käsistä. Asumistuki on osaltaan vaikuttanut vuokrien nousuun. Tuntuu, että se vain nostaa hintoja ja tekee asukkaan riippuvaiseksi Kelasta”, Vellu lataa.
Näin pohtii ITU ry:n puheenjohtaja. Lisää kuulet käymällä Vasemmiston vaalitilaisuuksissa joissa tuleva kaupunginvaltuutettu aikoo viihtyä seuraavat kuukaudet.