Onkiminen on kaikille sallittua ja maksutonta

Monen kesään kuuluu tavalla tai toisella kalastus. Usein nekin ihmiset, jotka eivät yleensä kalastuksesta innostu, lähtevät mökkimatkallaan onkimaan tai uistelemaan. Onkiminen on aina sallittua ja maksutonta, mutta jo pelkkä mökkilaiturilta virvelöinti tai veneestä yhdellä vavalla vetouistelu vaatii 18-64 -vuotiailta kalastonhoitomaksun.

– Vaatimukset ovat hieman helpottuneet kalastajan kannalta, sillä jos käyttää vain yhtä vapaa, kalastonhoitomaksu riittää. Mutta on myös muistettava, että jos veneestä kalastaessa käyttääkin edes kahta vapaa, on hankittava myös kalastuslupa vesialueen omistajalta, kertoo Kalatalouden Keskusliiton tiedottaja Tapio Gustafsson.

Onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus ovat siis maksuttomia yleiskalastusoikeuksia, joihin ei tarvita kalastuslupaa. Muuhun kalastukseen 18–64 -vuotiaiden tulee lunastaa kalastonhoitomaksu. Kalastonhoitomaksun, joka ennen tunnettiin nimellä kalas- tuskortti, maksettuaan voi kalastaa yhdellä vavalla lähes koko maassa. Kalastonhoitomaksu ei oikeuta kalastamaan Ahvenanmaalla, vaelluskalavesistöjen koski- ja virtaalueilla tai ELY-keskusten määräämillä kieltoalueilla. Kalastuskieltoalueet löytyvät osoitteesta Kalastusrajoitus.fi. Muuhun kalastukseen, kuten useammalla va- valla kalastukseen, pyydyskalastukseen ja ravustukseen tarvitaan siis kalastonhoitomaksun lisäksi aina vesialueen omistajan myöntämä kalastuslupa.

Kalastonhoitomaksu on henkilökohtainen. Sen voi hankkia osoitteesta Eraluvat.fi, Eräluvat-mobiilisovelluksella, Metsähallituksen palvelu- numerosta 020 69 2424, Metsähallituksen luontokeskuksesta tai R-kioskilta.

Kalastonhoitomaksu on tänä vuonna 47 euroa kalenterivuodelle, 16 euroa viikoksi ja kuusi euroa vuorokaudelle.

Kalastonhoitomaksu on varsin edullinen, sillä luvattomasta kalastuksesta kiinni jäädessä sakon suuruus on sata euroa.

Gustafsson muistuttaa, että kalastuksenvalvojalla ei ole sakottamisoikeutta, vaan sakon kirjoittaa aina poliisi.

Tapio Gustafssonin mukaan kalastonhoitomaksun tarpeellisuus on varsin hyvin tiedossa, joten luvattomaan kalastukseen on jokin muu syy kuin puhdas tietämättömyys.

– Kun itse olen käynyt valvomassa ja törmännyt kalastajiin, joilla ei ole kalastonhoitomaksua, he ovat yleensä olleet tietoisia asiasta. Yleinen syy tähän luvattomaan kalastukseen on se, että on kavereiden kanssa vaan lähdetty nopeasti kokeilemaan kalastusta. Luvattomat kalastajat ovat lähes aina tällaisia satunnaisia kalastajia. Niillä kalastajilla, jotka käyvät vesillä ahkerasti ja säännöllisesti, luvat on yleisesti asianmukaisesti hoidettu.

Kalastonhoitomaksuista kertyneillä varoilla ylläpidetään kalastusmahdollisuuksia ja pidetään huolta vesiluonnosta.

Usealla vavalla kalastukseen, pyydyskalastukseen ja ravustukseen tarvitaan kalastonhoitomaksun lisäksi aina vesialueen omistajan myöntämä kalastuslupa. – Jos kalastaja jää kiinni tästä rikkomuksesta, vesialueen omistaja voi nostaa syytteen ja asia voi mennä käräjille. Asianmukaiset luvat kun hankkii, asiat sujuvat kaikkien osapuolten kannalta kaikkein parhaiten, korostaa Gustafsson.

Tietoa alueellisista kalastusluvista ja lupamyyjien yhteystietoja löytyy osakaskuntien ja kalatalousalueiden nettisivulta. Tarvittavia yhteystietoja voi tiedustella myös kalatalousalueiden toiminnanjohtajilta. Kalatalousalueita ja alueiden yhteystietoja voi etsiä kalatalousaluekartan avulla. Lisäksi kunnat ja kaupungit kertovat omilla nettisivuillaan vesialueensa kalastusluvista. Kalastuslupa ja kuitti kalastonhoitomaksun suorittamisesta tulee olla aina mukana kalastettaessa.

Lue lisää kampanjasta täältä: www.bit.ly/pienirengastie20v