teksti: liisa reunanen kuva: hannu aaltonen
OLLI PYYHTINEN on vuoden opettaja Opetus on itsestään selvä osa yliopistossa tehtävää työtä, eikä tutkimusta ja opetusta tulisi nähdä toisistaan irrallisina, korostaa vuoden opettajaksi valittu sosiologian yliopistonlehtori Olli Pyyhtinen.
P
yyhtinen näkee tutkimuksen ja opetuksen olevan perustaltaan samankaltaisia. Molemmissa pyrkimys on ymmärtää todellisuutta, löytää uusia näkökulmia sekä välittää tietoa eteenpäin. Yleisöt ja kommunikoinnin tavat vain ovat hieman erilaisia. Pyyhtisen mukaan on huolestuttavaa, ettei yliopistossa professoreilla, lehtoreilla eikä yliopisto-opettajilla ole riittävästi aikaa tutkimustyölle, johon hyvän yliopisto-opetuksen pitäisi pohjimmiltaan perustua. – Jos opetus ei ponnista omasta tutkimuksesta, voivat opiskelijat löytää saman tiedon kirjoistakin, ilman opetuksen välittävää luentaa. Opettajilla pitäisi olla vahvemmin mahdollisuuksia tehdä myös tutkimusta, josta opetusta ammentaa. Siihen suuntaan ehkä ollaan menossakin ja se on tervetullut kehityskulku, Pyyhtinen pohtii.
Opetus on vuorovaikutusta ja innostuksen välittämistä Pyyhtiselle on tärkeää, että opettaja on innostunut asiastaan ja suhtautuu siihen intohimoisesti. Itse hän toivoo pystyvänsä välittämään ja tartuttamaan innostuksensa opiskelijoilleen. Parhaiten se onnistuu vuorovaikutteisessa opetuksessa. – En halua olla mikään arvovaltainen ja jylhä hahmo, joka sanelee luokan edessä miten asiat menee, vaan opetuksen on perustuttava tasaarvoiseen vuorovaikutukseen ja kanssa-ajatteluun. Opiskelijat saavat haastaa ja jopa kumota omat ajatukseni, aivan kuten koetan itse houkutella heidät pois ennakkokäsityksistään ja totutuista ajattelutavoistaan. Siten oppii parhaiten. Palkitsevimpina opetuskokemuksinaan Pyyhtinen pitää pienryhmätyöskentelyä ja erityisesti lukupiirikursseja. – Yritän massaluennoillakin luoda edellytyksiä vuorovaikutukselle, mutta aina keskustelua ei vain synny. Lukupiirikursseilla huomaa, miten luennoilla hiljaa pysyttelevät oppilaat voivat pienryhmissä innostua esittämään rohkeasti omia ajatuksia, jopa haastamaan ja kyseenalaistamaan. Pyrinkin vastaisuudessa yhdistämään luentokursseihin ainakin vähän pienryhmätyöskentelyä, Pyyhtinen suunnittelee. Mitä vuoden opettaja ajatteli, kun kuuli saamastaan tunnustuksesta?
– Olin todella yllättynyt, kiitollinen ja hämmentynyt! Minulla on mahtavia opiskelijoita, kun he ovat ajaneet tällaista, Pyyhtinen hymyilee. Pyyhtinen viettää parhaillaan vuoden mittaista tutkimusvapaata, jonka aikana tarkoitus olisi kirjoittaa kaksi kirjaa. Opetustehtävistä vuoden opettaja ei laista tutkimusvapaallakaan, vaan odottaa tulevia kurssejaan innolla ja pitää opetustyötään hyvänä muusana kirjoitustyölle.
Klinikkakurssilta rohkeutta työelämään Vuoden opintojaksoksi valittu moniammatillinen klinikkakurssi on valmistanut sosiaalityön ja psykologian opiskelijoita ammatin käytäntöihin jo 15 vuoden ajan. Kurssin vastuuopettajat professori Hannele Räihä ja lehtori Riitta Lehtonen kertovat, että työelämään siirtyvien opiskelijoiden murheena on usein kokemattomuus käytännön kenttätyössä. – Klinikkakurssilla pyrimme opettamaan opiskelijoille korkean ammattietiikan sekä rohkeutta kohdata vaikeitakin asioita. Harvoin asiakastyössä saa jutella pelkästään mukavia. Kurssi toimii yhteistyössä sosiaali- ja terveystoimen kanssa, joka ohjaa klinikalle oikeita asiakkaita. – Asiakkaat tulevat meille mielellään, sillä opiskelijoilla on asiakkaille paljon aikaa ja opiskelijoiden aito kiinnostus korvaa kokemuksen puutteen. Lisäksi työskentelyä ohjaavat ihan oikeat ammattilaiset, Räihä kertoo. Turun yliopistossa on valittu vuoden opettaja vuodesta 1994 ja vuoden opintojakso vuodesta 2006 lähtien. Valinnan suorittivat yliopiston rehtori ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja opintoasiainneuvoston ja ylioppilaskunnan esityksestä. Valinnat julkistettiin lukuvuoden avajaisten yhteydessä. Aurora | 27