teksti: erja hyytiäinen kuva: hanna oksanen
In memoriam EMERITUSPROFESSORI, TIETEEN AKATEEMIKKO
Olavi Granö distäviin oppihistoriallisiin teemoihin.
Opetuksen ja tiedepolitiikan taitaja
T
urun yliopiston emeritusprofessori ja kansleri, tieteen akateemikko Olavi Granö kuoli Turussa huhtikuun 19. päivänä. Filosofian tohtori Olavi Granö oli erityisesti Suomen ja Pohjanmeren rannikon, merenkulun, maantieteen teorian sekä maantieteen ja laajemminkin tieteen historian tutkija. Hän julkaisi uransa aikana noin 40 tieteellistä tutkimusta ja noin 150 muuta artikkelia. Granön vuonna 1957 valmistunut saksankielinen väitöstutkimus aloitti Suomessa saaristorannikon luontoon kohdistuvan aluetutkimuksen. Granön tutkimustyönsä oli yhtenä vaikuttimena, kun Turun yliopisto perusti Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin saarelle. Hän toimi laitoksen ensimmäisenä esimiehenä 19651976 ja siitä eteenpäin johtokunnan puheenjohtajana aina vuoteen 1984 saakka. Granön harjoittama merenkulkututkimus puolestaan vaikutti siihen, että Turun yliopistoon perustettiin 1980-luvulla merenkulkualan koulutusja tutkimuskeskus. Granön tutkimusote oli vahvasti holistinen; hän yhdisti kokonaisuudeksi maantieteen tarjoaman ymmärryksen ihmisen ja hänen elinkeinojensa sekä luonnon näkökulmista. Viimeisinä vuosinaan hän paneutui myös humanistisia, luonnon- ja yhteiskuntatieteitä yh-
Opettajana Olavi Granö panosti tutkimuksen rinnalla opetuksen kehittämiseen. Siitä tunnustuksena hän sai Turun yliopiston ylioppilaskunnalta harvinaisen kunnianosoituksen: TYY nimesi Olavi Granön kunniajäsenekseen 1992. Granö vaikutti merkittävästi kansalliseen tiedepolitiikkaan. Vuonna 1957 alkanutta sihteeriyttä valtion luonnontieteellisessä toimikunnassa seurasi sihteeriys ja puheenjohtajuus Valtion tieteellisten toimikuntien neuvottelukunnassa, jäsenyys valtion tiedetoimikunnassa ja vuosien 1970-1974 puheenjohtajuus Suomen Akatemian keskustoimikunnassa. Hänellä oli myös lukuisia luottamustehtäviä oman tutkimusalansa kansallisissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Akateemikon arvonimen hän sai vuonna 1980. Kansainvälisyys oli ominaista niin Granön sekä tieteelliselle että tiedehallinnolliselle uralle. Hän teki lukuisia opinto- ja tutkimusmatkoja Euroopan eri maihin, Intiaan ja Yhdysvaltoihin, Himalajalle ja Siperiaan. Vuoden 1982 hän toimi Cambridgen yliopiston vierailevana tutkijana.
Turussa koululaisena ja tiedemiehenä Turku ja Helsinki olivat Olavi Granön elämän tärkeät kaupungit. Hän syntyi 27.5.1925 Helsingissä professori Johannes Gabriel Granön ja filosofian maisteri Hilma Sofia Granön kuopukseksi ja nelilapsisen perheen ainoaksi pojaksi. Granöt muuttivat Turkuun Olavi olessa vasta vuoden ikäinen, kun Isä-Johannes Granön siirtyi Helsingin yliopiston maan-
tieteen professorin virasta Turun yliopiston maantieteen professoriksi. Olavi Granö kävi koulunsa Turussa ja kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1944. Yliopistolliset tutkintonsa hän suoritti Helsingissä. Granö valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1951, filosofian lisensiaatiksi 1955 ja filosofian tohtoriksi 1957. Granön akateeminen ura alkoi Helsingin yliopistossa jo ennen kandidaatintutkinnon valmistumista maantieteen ylimääräisenä assistenttina. Valmistuttuaan Granö työskenteli myös Helsingin kauppakorkeakoulun taloustieteen assistenttina. Turkuun Olavi Granö palasi vuonna 1959 hoitamaan maantieteen apulaisprofessorin virkaa. Kolme vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Turun yliopiston maantieteen professoriksi. Työ professorina jatkui vuoteen 1988. Turun yliopiston kanslerina hän toimi 1984– 1994. Olavi Granöllä oli lämpimät suhteet eteläiseen naapuriimme Viroon. Hän teki aloitteen, jonka pohjalta Turun Yliopistosäätiö hankki omistukseensa Alvar Aallon suunnitteleman, maantieteen professori August Tammekannin perheen kotitalon Tarton yliopistokaupungissa 1998. Turun yliopiston ja Tarton yliopiston yhteistyötä tukeva Granö-keskus avattiin alkuperäiseen kuntoon peruskorjattuna vuonna 2000. Granön oppilaat ja työtoverit kuvaavat Granötä kannustavaksi opettajaksi, joka oli kiinnostunut ajan ilmiöistä ja tulevaisuuden kehityskuluista. Vielä eläkkeellä ollessaankin hän seurasi tiiviisti suomalaista korkeakoulupolitiikkaa ja maantieteen tutkimusta. Side Turun yliopistoon säilyi tiiviinä. Hän säilytti työpisteen maantieteen osastolla, ja siellä pistäytyessään hän mielellään keskusteli tutkijoiden kanssa ja kannusti heitä eteenpäin. Hän osallistui viime aikoihin asti puolisonsa Eeva Granön kanssa aktiivisesti erilaisiin yliopiston tapahtumiin. Aurora | 33