a tutkijan työ on entisensä Olavi Granö ja Arto Salomaa
Vasta opiskelun kuluessa selvisi, että maantiede kiinnostaa. Mutta aiheet, joita hän ryhtyi tutkimaan, olivat aivan muuta kuin hänen isällään. Jälkeenpäin hän on harmitellut, ettei heillä – lähinnä suuresta ikäerosta johtuen – koskaan ehtinyt olla tutkimusyhteistyötä keskenään. – Kipinän omaan maantieteen linjaani – erityisesti rannikkomaantieteeseen – sain ollessani vuonna 1950 stipendiaattina Tanskassa, Gränö kertoo. Myös Arto Salomaa on toisen polven professori Turun yliopistossa. Hänen isänsä J.E. Salomaa oli kansainvälisesti tunnettu filosofi ja kasvatustieteilijä. Hän toimi vuosina 1930– 1958 Turun yliopiston filosofian ja osan aikaa myös kasvatustieteen professorina. Arto Salomaa kertoo, että hänelle akateemiselle uralle pyrkiminen oli jo koululaisena selvää. Vaihtoehtona matematiikalle klassikon
käyneelle Salomaalle oli latinan kieli, mutta sitä ei oikein Turussa voinut opiskella. – Toisekseen ajattelin, että latinan kieltä on jo varmaan tarpeeksi tutkittu, kun taas matematiikka kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa, Salomaa myhäilee. Oman erikoisalansa matematiikassa hän löysi päästyään 1956–57 ASLA-stipendiaatiksi Berkeleyn yliopistoon Kaliforniaan. Kun matematiikan opinnot Turussa olivat olleet varsin klassisella pohjalla, Amerikassa Salomaa innostui automaattien teoriasta ja formaalisista kielistä, joista tuli hänen pääalansa.
Amerikassa osataan vain baseballia Molempien tulevien akateemikkojen tutkijanura sai voimakkaan alkusysäyksen ulkomailta, Salomaalla siis Amerikasta ja Granöllä Tans-
kasta. Tänään yliopistossa puhutaan paljon kansainvälistymisestä. Eikö tässä siis olekaan mitään uutta? Sekä Granö että Salomaa vakuuttavat, että tänään eletään kansainvälisyyden suhteen aivan eri maailmassa. Kansainvälinen kokemus kuuluu luonnollisena osana tutkijanuraan ja erilaiset vaihto-ohjelmat ovat arkipäivää. Vielä 1950-luvulla apurahajärjestelmät olivat varsin kehittymättömiä ja ulkomaille pääsy harvinainen onni. Arto Salomaa onnistui pääsemään ASLAstipendiaatiksi USA:han vuonna 1956. ASLA eli Amerikan Suomen-lainan apuraha rahoitettiin Suomen Yhdysvalloilta 1919 saaman lainan koroilla ja lyhennyksillä, jotka Yhdysvallat ohjasi vuodesta 1949 alkaen maiden väliseen tutkijavaihtoon. – Suhtautuminen Suomessa oli erilaista kuin myöhemmin. Muistan, että tuolloin ihmeAurora | 9