Yhdysvalloissa Riku Kiviranta teki tutkimusta professori Roland Baronin alaisuudessa. Miehiä yhdisti myös purjehtiminen.
"
Ei riitä, että teemme hienoa perustutkimusta. Yhteistyötä teollisuuden kanssa tarvitaan, jotta uusia hoitomuotoja saadaan potilaiden parhaaksi." luun aineenvaihdunnan molekyylitason säätelyä. Tutkijat selvittävät, miten osteoblastien eli luuta muodostavien solujen erilaistumista ja toimintaa säädellään. – Koen hyvin tärkeänä, että ryhmämme tekee tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Oli esimerkiksi hyvin palkitsevaa, kun saimme yhteistyössä yhdysvaltalaistutkijoiden kanssa julkaistua uuden löydöksemme osteoporoosia aiheuttavasta geenistä alamme kovatasoisimmassa julkaisussa New England Journal of Medicine. Luu on siitä mielenkiintoinen, että se uusiutuu jatkuvasti. – Rasituksen aikana luuhun syntyy mikrotraumoja. Luu korjaa niitä ja pyrkii tilanteeseen, jossa se olisi mekaanisesti mahdollisimman kestävä muttei liian raskas. Tutkimme luun uudismuodostuksen, solujen erilaistumisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen mekanismeja sekä sitä, miten prosesseja ehkä voitaisiin moduloida. Tämän lisäksi Kiviranta tekee tutkimusta yhteistyössä lihavuutta, lihavuusleikkauksia ja tyypin 2 diabetestä pitkään tutkineen professori Pirjo Nuutilan kanssa. Siinä Kivirannan ryhmän roolina on selvittää luuytimen rasvakudoksen merkitystä. Ennen paluumuuttoa Turkuun Kiviranta perheineen vietti Yhdysvalloissa neljä vuotta. Hän työskenteli ensin post doc -tutkijana Yalen yliopistossa. Kun Kivirannan pomo rekrytoitiin Harvardiin, Kiviranta seurasi mukana. 20 | Aurora
– Työskentely yhdysvaltalaisissa huippuyliopistoissa oli intensiivisempää ja kilpailullisempaa kuin Suomessa. Toisaalta laboratoriofasiliteetit olivat Yalessa ainakin meillä huonommat kuin Turussa – täällä ei ole labran lattiassa reikää, josta sisään matelee torakoita! Tutkimusryhmässä kaikki olivat jo väitelleitä tutkijoita. Tämä tarkoitti toisaalta ammattimaista otetta tutkimukseen, toisaalta sitä, että avustavatkin työt joutui tekemään itse. Kiviranta luuli Harvardin-aikoinaan kärsivänsä nivelsairaudesta ja hakeutui reumatologille. – Kun palasin Suomeen, oireet katosivat. Ne johtuivat siitä, että olin pipetoinut loputtomasti!
Purjehdus vapauttaa ajatukset Yhdysvalloissa Kiviranta teki tutkimusta ranskalaisen professori Roland Baronin alaisuudessa. Yliopistouransa ohessa Baron oli työskennellyt teollisuudessa muun muassa erään yrityksen lääkekehityksen johtajana ja ollut perustamassa kokonaan uutta lääkeyritystä. Hän konsultoi yhä monia suuria lääkeyrityksiä. – Opin näkemään, kuinka tärkeätä tutkijan ja teollisuuden vuorovaikutus on. Ei riitä, että teemme hienoa perustutkimusta. Yhteistyötä tarvitaan, jotta uusia hoitomuotoja saadaan potilaiden parhaaksi. Vaikka professori Baron oli kiireinen, hänellä oli aina aikaa heittäytyä keskusteluihin tutkimuksesta ja elämästä ylipäätään.
– Labrassa opin toki paljon, mutta varmaan eniten tutkimuksesta ja elämästä opin lounaan jälkeen kahvihuoneessa, kun nautimme espressoa. Meitä yhdisti myös purjehtiminen. Purjehdimme yhdessä Rolandin veneen New Havenista Bostoniin, kun muutto Yalesta Harvardiin koitti. Yhdysvalloissa post doc -vaiheen jälkeen toimii tenure track -järjestelmä, johon rekrytoitavat saavat lääketieteen alalla tyypillisesti yli miljoona dollaria tutkimusryhmän perustamiseen. Kollegat Harvardissa pitivätkin Kivirantaa pähkähulluna, kun hän ilmoitti perheen yhteisestä päätöksestä palata tyhjän päälle Suomeen. – Minulle kävi kuitenkin hyvin, sain tutkijan pestin Turun luonnontieteiden ja lääketieteen tutkijakollegiumista. Vaikka rahallisista korvauksista ei voida puhua samana päivänä yhdysvaltalaisten starttipakettien kanssa, tarjoutui minulle kuitenkin mahdollisuus tutkimusryhmän perustamiseen. Kahden lapsen isän on toisinaan vaikea yhdistää eri rooleja, ja Kiviranta kertoo huonon omatunnon soimaavan häntä jatkuvasti. Usein läppäri aukeaa ja yövuoro alkaa, kun lapset menevät nukkumaan. On kuitenkin yksi paikka, jossa arkikiireet katkaisee ehtymätön rauha. – Ostimme viime kesänä uuden veneen ja purjehdimme kolme viikkoa putkeen. Kun köydet irtoavat, pää on heti eri asennossa. Silloin läppärin kansi pysyy kiinni pitelemättä, Riku Kiviranta myhäilee.