Riku Kiviranta sai vuonna 2014 kaksi merkittävää tunnustuspalkintoa. European Calcified Tissue Society palkitsi hänet Ian T Boyle Awardilla ja Suomen Endokrinologiyhdistys Unto Uotila -palkinnolla. – Perustutkimus on hitaasti etenevää työtä. Kollegoiden arvostus omaa tutkimusta kohtaan on paras palkinto, jonka tutkija voi saada, Kiviranta sanoo.
teksti: jussi matikainen
| kuva: hanna oksanen
SAIRAALAN SYKKEESSÄ, PERUSTUTKIMUKSEN PAULOISSA Luututkija, dosentti Riku Kiviranta on elementissään laboratoriossa, pitkäjänteisen perustutkimuksen parissa. Palkitun tutkijan toinen koti on klinikka, josta hän kirjaimellisesti juoksee haastatteluun valkotakin liepeet hulmuten.
18 | Aurora
E
lämän varrelle osuu usein muutamia jaksoja, joiden aikana asiat seuraavat toisiaan kuin pikakelauksella. Riku Kivirannan elämässä tällainen tihentymä oli kymmenisen vuotta sitten. – Vuoden sisällä menimme naimisiin, minä ja puolisoni väittelimme lääketieteen tohtoreiksi ja saimme lapsen. Vauva oli seitsenviikkoinen, kun muutimme 2005 Turusta New Haveniin ja aloitin post doc -tutkijana Yalen yliopistossa. Kiviranta väitteli Turun yliopistossa 30-vuotiaana. Hän tarkasteli väitöskirjassaan katepsiini K -entsyymin merkitystä luuaineksen pilkkojana. Syksyllä 2004 Kiviranta arvioi, että katepsiini K on mielenkiintoinen uusi lääkekohde osteoporoosin hoitoon. Perustutkimus kääntyy sovelluksiksi hitaasti, mutta tänään näyttää siltä, että Kivirannan visiot kymmenen vuoden takaa ovat toteutumassa. – Ensimmäinen katepsiini K:hon kohdistuva osteoporoosilääke tullee markkinoille tänä tai ensi vuonna.
Tutkimus ja kliininen työ tukevat toisiaan Kuusankoskelaisella lukiolaispojalla ei ollut sukurasitetta, joka olisi ohjannut lääkärin uralle. Toisaalta hän oli ollut aina kiinnostunut esimerkiksi biologiasta. – Avainasemassa opiskelupaikan valinnassa oli muutama innostava lääkärikokemus aikuisuuden kynnyksellä. Ne saivat minut ensimmäisen kerran miettimään, että lääketiede olisi aika kiinnostavaa. Kun ajattelen myöhempiä urakäänteitäni, ne liittyvät monesti hyvään mentoriin. Tänään tutkimusryhmän johtajana olen itse nuorten tutkijoiden mentori, ja roolissa on kieltämättä vielä paljon opeteltavaa. Kiviranta halusi opiskelemaan kaupunkiin, jossa meri olisi lähellä. – Suureksi pettymyksekseni Turku ei ollutkaan ihan niin merellinen kuin merenrantakaupungin luulisi olevan, Kiviranta muistelee hymyillen.