John Morton -keskuksen johtaja Benita Heiskanen
he kokevat, että politiikan ulkopuolelta presidenttikilvan keskiöön on noussut ehdokas, joka puhuu heidän kieltään, vetää mutkat suoraksi ja pukee kaiken ahdistuksen sanoiksi, Heiskanen sanoo. – Ironia on tietysti siinä, että protestiääniä haaliva miljardööri ei mitenkään edusta suurinta osaa kannattajistaan, joista monet ovat keskilännessä asuvia työttömiä. Mutta kun ihmiset ovat ahdistuneita ja vihaisia, niin pelkoretoriikka ja syntipukkien osoittelu toimii, Heiskanen pohtii. Vastaavaa poliittisen ilmapiirin ja yhteiskunnallisten arvojen koventumista on ollut jo pitkään havaittavissa eri puolilla Eurooppaa ja muutakin maailmaa. – Populistipuolueiden ja -ehdokkaiden näkyvä nousu eri maissa on nyt lopulta Euroopassa johtanut esimerkiksi Brexitiin. Nämä eri puolilla pinnalla olevat ilmiöt eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kytkökset voi nyt nähdä selkeänä, toteaa Heiskanen. Nykyisessä ilmapiirissä harvinaiselta näyttävä poikkeus on Kanada. Kanadassa viime vuoden parlamenttivaaleissa yhdeksän vuotta vallassa olleet konservatiivit saivat murskatappion, samalla kun liberaalipuolueen keulakuva Justin Trudeau sai edistyksellisellä kampanjallaan aikaan ennennäkemättömän kansansuosion, suoranaisen Trudeau-manian, sekä sitä seuranneen äänivyöryn. – Suuret yhteiskunnalliset ja globaalit kysymykset ovat Kanadassa samoja kuin muuallakin, mutta niihin haetaan nyt erilaisia vastauksia, koska Kanadalla on takanaan yhdeksän vuotta konservatiivien niukkuuden politiikkaa ja pelonlietsontaa. Kanada ja Yhdysvallat kulkevat poliittiselta ilmapiiriltään päinvastaisiin suuntiin, koska ne tulevat eri
suunnista. Pidemmässä historiallisessa perspektiivissä yhteiskunnalliset liikkeet seuraavat aina toisiaan kuin heiluri, toteaa Kanadan politiikkaa seuraava tutkija Samira Saramo John Morton -keskuksesta. Samoilla linjoilla on Heiskanen. – Historiallisesti nyt nähtävä poliittisen ilmapiirin koventuminen ei ole uutta, vaan Yhdysvalloissakin samassa tilanteessa on oltu monta kertaa aikaisemminkin. Progressiivista liikettä seuraa usein taantumuksellinen liike.
Vaaliretoriikkaa viime vuosisadalta Heiskasen mukaan nyt käynnissä olevassa vaalikuohussa on pohjimmiltaan kyseessä kansakunnan itseymmärtämisen kriisi. Yhteiskunnallisten liikkeiden murroksessa ihmiset etsivät vastausta kysymykseen keitä me olemme. Sekä republikaanien että demokraattien kannattajat janoavat nyt muutosta, ja tähän janoon Clintonin ja Trumpin on onnistuttava vastaamaan. Ehdokkaat pyrkivät kilpaa tarjoamaan kansakunnalle vetoavia ja tunnepitoisia mielikuvia sen tulevaisuuden suunnasta. – Clintonin kampanja pyrkii pehmentämään hänen negatiivista julkisuuskuvaansa nostamalla kampanjan ytimeen Clintonin oman perheen, lapset, lapsenlapset sekä valoisamman tulevaisuuden, jonka Clinton lupaa heille jättää. Historiallisesti tämä on todella kiinnostavaa, sillä samanlaisella retoriikalla on käyty vaaleja jo satoja vuosia, Heiskanen huomauttaa. Siinä missä Clinton luottaa toiveikkuuteen, on Trump valjastanut kampanjansa vetovoimiksi vihan ja pelon. Vaaleissa nähty kielen-
käyttö sekä retoriikka ovat karkeaa ja kovaa, paikoin avoimen rasistista ja solvaavaa. Trumpin ehdokkuuden myötä viimeisetkin rippeet kulttuurissa vuosikymmeniä vallinneesta poliittisen korrektiuden normista näyttävät purkautuneen. Tutkijat käyttävät ilmiöstä käsitettä loukkaavuuden politiikka, insult politics. – Trump käyttää tuomiopäivän retoriikkaa, marssittaa kansalaisten silmille joukon uhkakuvia, ja esiintyy kuin hän yksin pystyisi pelastamaan tuhon, johon nyt on ajauduttu, kuvaa Heiskanen. Ratkaisuksi Trump on luvannut esimerkiksi karkottaa laittomat siirtolaiset, rakennuttaa Meksikon maksaman muurin maiden rajalle sekä suojella Yhdysvaltain taloutta purkamalla kansainvälistä vapaata kauppaa. Clintonin tavoin Trumpinkin vaaliretoriikka kumpuaa vuosisatojen takaa. – Pyrkiessään rajoittamaan tiettyjen etnisten tai uskonnollisten ryhmien pääsyä Yhdysvaltain kansalaiseksi Trump edustaa aatteellisesti 1800-luvun puolivälissä syntynyttä nativistista ajattelua. Sama isolationistinen ajattelu heijastuu myös hänen kauppapolitiikkaansa. Jopa hänen iskulauseensa America first on peruja viime vuosisadan alkupuolelta, Heiskanen sanoo.
Julkisuuskulttuuri astui politiikan näyttämölle Kannattajien keskuudessa ja mediassa Trumpin vihainen maailma resonoi. Heiskasen mukaan Trumpin jokainen lausunto on saanut ilmaista näkyvyyttä, josta kilpailijaehdokkaat ovat voineet vain haaveilla. Media on rakentanut Trumpista ilmiön, ja tällä näkyvyydellä on merkitystä. Toisaalta Heiskanen korostaa, Aurora | 21