TEKSTI MARIA VASENKARI | KUVA HANNA OKSANEN
Akateemikko Kaisa Häkkinen ja suomen kielen sanojen arvoitus
I
”Se oli riuska ja kippura ja paksu ja pienenläntä ja yllään keltainen sortuukki ja jalassa pieksunhylyt, kuten sakariston taulussa, ja silmät jäiset ja tylyt.” P. Mustapään Dominus Krabbe -runon sanat kuulostivat kouvolalaisen pikkutytön korviin jännittäviltä ja vähän pelottaviltakin, mutta ennen muuta ne kuulostivat arvoituksellisilta. Tytöstä kasvoi suomen kieltä ja sen sanojen arvoituksia koko elämänsä tutkinut ja viime marraskuussa akateemikon arvonimen saanut kielitieteilijä Kaisa Häkkinen.
sä luki meille lapsille iltasatuina suomalaista kaunokirjallisuutta, esimerkiksi Aleksis Kiven teoksia, sekä Aaro Hellaakosken ja P. Mustapään eli Martti Haavion runoja. Niissä oli paljon asioita ja sanoja, joita ei ymmärrä ja joita pitää selittää. Se herätti ajattelemaan, että tässä on jotain löydettävää. Ylioppilaaksi tultuaan Kaisa Häkkinen ajatteli ryhtyvänsä isänsä jalanjäljissä äidinkielenopettajaksi aloittaessaan suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opinnot Helsingin yliopistossa 1969. Kolme vuotta myöhemmin Häkkinen valittiin Turun yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen assistentiksi. Suomea ja sen sukukieliä sekä yleist ä kielitiede tt ä Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa tutkinut ja opettanut Häkkinen jäi eläkkeelle suomen kielen professorin tehtävästä 2015. Suomen kielen sanahistorian ja etymologian lisäksi Häkkisen keskeisimpiä tutkimusaloja ovat olleet suomen kielen historia ja kehitys, äänne- ja muotorakenne, vanha kirjakieli, kielen yhteiskunnallinen kehitys ja kielentutkimuksen oppihistoria.
32
AURORA
– Monet tutkimusaiheet ovat lähteneet opetuksesta. Opetin paljon ja tein kurssit itse. Siinä tuli usein huomattua, etten tunne jotain asiaa tarpeeksi hyvin, tätä täytyy tutkia. Monet tutkimuksistani ovatkin lähteneet liikkeelle siitä, että olen halunnut paikata jonkin aukon.
Tekemisen ilo Häkkisen julkaisuluettelo on hengästyttävä: se sisältää yli 750 julkaisua. Kun Häkkiseltä kysyy, mistä hänen luovuutensa ja innostuksensa kumpuavat, hänen ei tarvitse miettiä vastausta: tekemisestä. – Kyllä minä koko ajan teen jotain. Jos en kirjoita, niin ainakin mietin. Minulla on tarve saada asioita paperille ja aikaan. Minulla on yleensä tekeillä yhden isomman hankkeen rinnalla pienempiä töitä, välipaloja, koska valmiiksi saaminen on niin mukavaa. Kokemusta tekemisen ilosta ja mielekkyydestä Häkkinen suosittelee välittämään myös opiskelijoille. – Ajattelen niin yksinkertaisesti, että opittu asia pitää saada käyttöön. Opettajan
