Jeesus Islamin Profeetta

20 alkoivat hallitsijat olla hyvin tiukkoja lain sovelluksessaan ja kansa alkoi kaivata vierailta hallitsijoilta hyväntahtoisempaa hallitsemista. Havaitessaan, että kansa ei ollut tyytyväinen heidän hallintoonsa, makkabealaiset muuttuivat yhä röyhkeämmiksi ja ylimielisemmäksi.

Juutalaiset alkoivat jälleen kerran juonitella hallitsijoitaan vastaan, millä oli merkittävä roolinsa roomalaisten vallan tullessa Jerusalemiin.

Niihin aikoihin kun Jeesus syntyi roomalaiset toistivat edeltävien hallitsijoiden tekemät virheet. He pystyttivät suuren kultaisen kotkan temppelin pääportin yläpuolelle. Tämä raivostutti suuresti juutalaisia ja seurauksena oli joukko kapinoita roomalaisia vastaan.

Kaksi makkabealaisten jälkeläistä oli ensimmäisenä käärimässä kapinalippuja auki laskoksistaan. Heidän päämääränään oli tuhota kotka. Roomalaisille tämä ei merkinnyt ainoastaan kapinamielialan lietsomista vaan he kokivat sen myöskin loukkauksena uskontoaan kohtaan. Kapina saatiin tukahdutettua vasta suuren verenvuodatuksen jälkeen. Kaksi kapinajohtajaa vangittiin ja poltettiin hengiltä. Pian tämän jälkeen roomalaiset joutuivat kohtaamaan jälleen uusia kapinaliikkeitä. Tällä kertaa taisteltiin juutalaisia vastaan ja 2000 kapinallista ristiinnaulittiin.

Vaikka kansa oli kärsinyt tappion, mielialat olivat vielä korkealla , kun keisari Augustus määräsi v. 6 A.D. juutalaisten väestönlaskennan veronkantoa helpottaakseen. Verojen maksaminen jumalaksi korotetulle keisarille oli vastoin Tooran opetuksia, koska juutalaiset tunnustivat vain yhden kuninkaan, Jehovan. Seurauksena oli levottomuuksia.

Maltillisemmat osapuolet ymmärsivät, että konflikti johtaisi todennäköisesti koko juutalaisten kansan verilöylyyn ja ehdottivat siksi kompromissia ja suostuivat maksamaan veroja säästääkseen kansansa tekemästä järjetöntä itsemurhaa. Rauhan tällä hinnalla ostaneet johtajat eivät olleet enää kovin suosittuja ja juutalaisten kansakunta alkoi pitää heitä pettureina.

Jeesuksen syntymän aikakauden yhteiskunnallista ja arkipäivän tilannetta samoin kuin Johanneksen kuolemaan johtaneita tapahtumia on jo kuvattu ja olemme nyt siinä vaiheessa, jossa koko vastustusliike oli keskittynyt Jeesuksen Jumalalta voimaa saaneen persoonan ympärille.

Ennen kuin Jeesus ryhtyi tekemään yhtään mitään, hänen tuli kestää 40 päivän ajanjakso eläen ja rukoillen erämaassa. Hän oli nyt 30-vuotias. Juutalaisten lakien mukaan tässä iässä mies vapautui isänsä määräysvallasta. Toisin kuin Johannes, hän ei puhuessaan väkijoukoille neuvonut avoimesti, että kansan tulisi ryhtyä vastustamaan roomalaisia hallitsijoita. Sen sijaan hän turvautui hienovaraisempiin toimenpiteisiin. Edelliset yritykset olivat nimittäin osoittautuneet tuhoon tuomituiksi ja äskettäinen Johanneksen kuolema oli vielä tuoreena Jeesuksen mielessä. Kaukokatseisesti ja varovaisesti hän ryhtyi valmistamaan ja organisoimaan juutalaisten toimenpiteitä. Hän ei antanut yhdellekään kastetta. Tämä olisi turhaan herättänyt liikaa roomalaisten huomiota ja olisi ollut myös vaarallista, koska hän ei ollut kyennyt estämään "kyykäärmeiden" soluttautumista vastarintaliikkeeseen. Hän nimitti 12 opetuslasta, joka oli perinteinen lukumäärä edustaen Israelin 12 heimoa. Lisäksi he pestasivat 70 isänmaanystävää, joiden oli määrä palvella heidän käskynalaisinaan.

Farisealaiset olivat aina pitäneet Am Al Arezit, kylissä asuvat voimakasrakenteiset juutalaiset loitolla. Jeesus otti heidät huostaansa. Näistä maalaisista, joista monet kuuluivat essealaisten yhteisöön, tuli Jeesuksen innokkaita seuraajia ja he olivat aina valmiita asettamaan henkensä alttiiksi yhteisen päämäärän vuoksi. Heitä kutsuttiin selooteiksi. Raamatun mukaan ainakin kuusi 12 opetuslapsesta on tunnetusti ollut