REIMARI 203
Talvileiri
Launtai 06:44. Pöytyä. Ivecon 22-paikkainen maantiekiituri nielee asfalttia. ”Huomenta!” soitan Lunssille, joka on lähtenyt huoltoautolla jo aikaisemmin, seuranaan Mymmeli ja Halffi. ”Varkauteen tultiin juuri, kohta käydään Kuopiossa Repen luona aamukahvilla.” Huikeaa, leirinjohtaja voi viimein rentoutua, kun matkaan on päästy turvallisesti. Oikea käteni, ohjelmajohtaja Valio kertoo aloittavansa bussimatka-aktiviteetin eli avaimenperien huovuttamisen auringon noustua. 11:45. Viitasaaren ABC. Kuski kaartaa apsin pihaan, lounastauon paikka. Etukäteen tilaamamme 12 kerrosateriaa ovat valmiita samalla sekunnilla, kun astumme sisään kuhisevaan liikenneasemaan. Syödessämme huomaamme edessämme olevan valtavan seinämaalauksen näyttävän kummallisen tutulta. ”Tuohan on Kirjalansalmen silta!” joku tajuaa. No niinhän se on. Ei ehkä ensimmäinen paikka, jossa olisin tätä saaristomaisemaa esittävän maalauksen näkeväni. 20
Loppumatka oli vielä pitkä ja jalkatilaltaan epämukava. Saavuimme kuitenkin illalla Hossaan mökkiimme, jossa Lunssi tervehti meitä lumilapion varresta. Ei muuta kuin peräkärry tyhjäksi ja sisälle – jälleen lähestulkoon täydellisellä ajoituksella – tortillapöydän ääreen. Illalla pyörimme vielä hiukan ulkona pimeässä testailemassa uusia talvivarusteitamme, 85 cm lunta oli jo täyttänyt meidät Lapin energialla, vaikka Kainuussa ollaankin. Avantoakin yritettiin sahata, heikolla menestyksellä lähinnä veden mataluudesta johtuen. Myöhäisillan nopea sauna koko poppoolle ja sitten unta palloon pitkän päivän jälkeen. Sunnuntai Aamulla oli tiedossa Suomen jääkiekkohistorian paras mahdollisuus olympiakultaan, jota myös me olimme hypettäneet. Mökissäkin oli televisio, mutta pettymykseksemme TV5 ei perämetsään näkynyt antennin suuntaamisyrityksistä huolimat-
