Ari-Matti N채채t채nen
Poliittinen
pamfletti
Kohti uutta vuosikymment채
Kuvat: Ari-Matti N채채t채nen, Stock.xchg, Taitto: Vesa Niemi
Sosialidemokratia
2010-luvulle
M
aailma tarvitsee sosialidemokratiaa ja sosialidemokratia maailmaa enemmän kuin koskaan. Kummatkin tuntuvat olevan hukassa, ja ihmiset sen mukana – seuraavaa talousturbulenssia pelätään kuin 1500-luvulla ruttoa konsanaan, useimmat ovat sen vuoksi varuillaan ja hieman peloissaan. Politiikka ei kansaa kiinnosta, ja äänestäjät kanavoivat ärtymyksensä helppoja ratkaisuja tarjoaviin populistisiin vaihtoehtoihin. Perinteiset hyvinvointivaltion puolustajat, me sosialidemokraatit etunenässä, puhumme kolmannen tien sosialismin retoriikan mukaisesti koordinoidusta markkinataloudesta ja sen välinearvosta tavoitellessamme optimaalista kilpailukykyä. Voisi luulla, että elämme lopun aikoja. SONK:n tehtävä on löytää uusia avauksia, teitä ulos tästä umpikujasta. On panostettava ideologiseen suoraselkäisyyteen, mikä on paras lääke poliittista apatiaa vastaan. On löydettävä yhteinen päämäärä ja sen mahdollistama narratiivi sosialidemokratian tarpeellisuudesta nykyajassa.
Sosialidemokraattien on edistettävä ihmiskuvan muuttamista vastaamaan todellisuutta
I
käväkseni minun on todettava, että meidän 80-luvulla syntyneiden maailmankuva on usein liian kaukana solidaarisuuden ihanteesta. Mahdollisiksi syiksi tähän voisi luetella modernin maailman helppouden verrattuna hyvinvointivaltion rakentaneen sukupolven uurastukseen, siihen että meitä on melkoisesti vähemmän kuin suurten ikäluokkien edustajia, modernien tiedostusvälineiden antaman ”gordongeckomainen” ihmisihanteen, jota me emme älynneet lapsina pureksia tai sen, että suurin koko kansaa yhdistävä muisto ajoittuu vuoteen 1995. Yksittäistä syytä individualismin voitonmarssiin ihmisyyttä määrittäessä on vaikea löytää, mutta selvää on, ettei se ole maailman kannalta kestävä ratkaisu. Tuottoa maksimoiva kone ei ympäristöstä tai muista ihmisistä välitä. Etenkään jos he sattuvat asumaan sen välittömän elämänpiirin ulkopuolella. Lisäksi väitän, että homo economicus on epälooginen ja luonnoton ihmiskuva.
Todellisuudessa ihminen on solidaarinen ja onnellinen hänet sellaisenaan hyväksyvien keskuudessa yhdenvertaisena jäsenenä. Hän on homo socialdemocraticus. Hän nostaa onnellisuuden rahan edelle. Jos hän saisi valita, hän valitsee mieluummin pienempipalkkaisen työn, jossa voi toteuttaa itseään kuin suuren kuukausittaisen tilipussin konemaisessa tai toisia ihmisiä sortavassa työssä. Hänelle elämän tarkoitus on auttaa muita ja kokea tarpeellisuutta kanssaihmisten keskuudessa. Individualistisen ihmiskuvan puolustukseksi nostetaan useimpien ihmisten tarve kehittyä ammatillisesti. Sanotaan, että ihminen on pohjimmiltaan rahankerääjä, koska hän haluaa esimerkiksi edetä urallaan. Tämä on alkeellinen käsitys sekä ihmisyydestä, ja johtaa oikeistolaiseen käsitykseen yhteiskunnasta ja valtion roolista osana sitä. Tämä käsitys on yksinkertaisesti väärä. Oikeasti työura kehittyy väistämättä, koska ihminen haluaa kehittää itseään ammatillisesti. Hänellä on siis
suojan ja ruuan takaamisen lisäksi korkeampia tavoitteita, joista eräs on ihmisenä kehittyminen. Esimerkiksi tilastotieteilijä kyllästyy väistämättä alkeellisiin metodeihin jossain vaiheessa. Ottaessaan vastaan uuden tilastomenetelmän tarjoaman kutkuttavan haasteen hän tulee myös edistäneeksi uraansa, mutta vain koska haluaa kehittyä tilastotieteilijänä. Yhteisön osoittama arvostus ja itsensä voittamisen tunne ovat inhimillisen kehittymisen päätuotteita. Tuskin mikään on loukkaavampaa kuin väittää jonkun omaksuneen tai keksineen jotain uutta pelkästään rahan vuoksi. Modernista yhteiskunnasta löytyy runsaasti tätä havaintoa tukevia esimerkkejä. Miksi 10 tuntia päivässä raatava Microsoftin IT-asiantuntija menee kotiin, avaa tietokoneensa ja kehittää Linuxia tai
muuta avoimen lähdekoodin ohjelmaa nukahtamiseensa saakka? Miksi avoimen lähdekoodin ohjelmat, kuten Linux, Open Office, Anti Virus Guard tai Ubuntu ovat parempia kuin kaupalliset kilpailijansa, vaikka ovat ilmaisia? Minkä sanotaan olevan se tekijä, minkä vuoksi Google onnistui päihittämään kaikki kilpailijansa 1990-luvun lopussa? Google antoi työntekijöilleen 24 tuntia kerran kahdessa kuussa tehdä vapaasti sitä, mitä kukin itse halusi. Näin ollen ihminen on tehokkaimmillaan silloin, kun hän on onnellisimmillaan. Eli silloin kun hän saa toteuttaa itseään. Tutkimuksissa on jo vuosia todettu, etteivät suuret bonukset lisää työtehoa tai sitoutumista yhtiöön. Ei se ihme olekaan, työ itsessään ei ole palkitsevaa.
Suhde globalisaatioon selkeäksi
S
osialidemokratia on sosialistinen ideologia. Tuskin kukaan voi vakavissaan kiistää, etteikö sosialismiin kuuluisi sisäänrakennettuna kriittinen suhtautuminen kapitalismiin . Globalisaatiolla on toki monia eri ulottuvuuksia, mutta niistä dominoivin ja näkyvin on kapitalistisella periaatteella toimiva taloudellinen ulottuvuus. Näin ollen meidän vasemmistolaisena puolueena tulisi suhtautua globalisaatioon kriittisesti. Kriittisellä suhtautumisella tarkoitan, ettei globalisaatiota kielletä, vaan että sen kanssa tulee opetella elämään. Mielestäni kriittinen suhtautuminen maapalloistumiseen tarjoaa sillan keskustelukehikkoon, jossa olemme elementissämme. Edellä kuvattu lähestyminen globalisaatioon tarjoaa ideologisen suoraselkäi-
syyden lisäksi huikeita mahdollisuuksia 2010-luvun sosialidemokraattiselle politiikalle. Sen kautta pystytään perustelemaan ehdottomaksi kilpailuvaltiksemme yleisesti tunnustettu hyvinvointivaltiomme palveluineen ja tulonsiirtoineen. Esimerkiksi laajoissa tutkimuksissa on havaittu, että hyvinvointivaltion laajuus ja taloudellinen avoimuus liittyvät usein kilpailukykyiseen talouteen. On arvioitu, että hyvinvointivaltion tarjoama turva edesauttaa muun muassa sosiaalista luottamusta, mikä vähentää talouden ns. ”kitkakuluja” ja tarjoaa koulutettua työvoimaa elinkeinoelämän tarpeisiin. Näin ollen hyvinvointivaltion kutistuminen on pysäytettävä kilpailukyvyn nimissä. Näissä huomioissa ei sinällään ole mitään uutta. Uutta olisi globalisaatiokriittisyyden
kanavoiminen yhteiskunnan talouspoliittiseen keskusteluun. Sosialidemokraattien tulisi nykyistä enemmän tuoda esiin se, että talous on poliittista ja että raha ei ole poliittisesti neutraalia vaan sillä on selkeä intressi. Talouden epäpolitisoiminen on demokratian kannalta erittäin huolestuttavaa, ovathan kansalaiset enemmän tai vähemmän riippuvaisia siitä. Ei ole mikään ihme, että ihmisten mielestä politiikalla ei ole merkitystä, jos politii-
kan vaikutusta ihmisten taloudelliseen hyvinvointiin ei tunnusteta. Demareiden tulee mielestäni käydä vakava keskustelu ”säännellyn markkinatalouden”- konsensustalouspolitiikan rajoitteista ja tutustua syvällisesti post-keynesiläisyyden, circuitismin ja talousdemokratian kaltaisiin uusiin talouspolitiikan avauksiin. Tällä tavoin voitaisiin löytää jotain sellaista, joka palauttaisi kansalaisten uskon politiikan konkreettiseen luonteeseen.
Sosialidemokratian suhde tietoyhteiskuntaan on päivitettävä
S
DP:n tulisi tunnistaa nykyistä vahvemmin taloudellisen eriarvoisuuden lisäksi myös tiedon hallinnan ihmisiä eriarvoistavaksi tekijäksi. Digitaalisen kuilun kasvamiselle on jo olemassa empiirisiä todisteita. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoista käy ilmi ainakin kolme argumenttia vahvistavaa seikkaa. • Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on matalaa tieto-osaamista vaativilta aloilta kadonnut noin puolet työpaikoista. • Toiseksi kouluttamattomuus on merkitsevästi huono-osaisuutta selittävä tekijä nuorten keskuudessa. • Kolmanneksi ainoat alat, joiden työpaikat ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana liittyvät tavalla tai toisella tietotyöhön.
Olemme siis kovaa vauhtia menossa palveluyhteiskunnasta kohti tietoyhteiskuntaa, voisi jopa sanoa että me olemme siellä jo. Jotta voisimme ehkäistä tietoyhteiskunnan syrjäyttäviä mekanismeja, on vapauden ja tasa-arvon oltava tietopolitiikan teon keskiössä. Jokaisella tulisi olla vapaa oikeus tietoon, sitä tulisi saada soveltaa vapaasti ja tiedolla ei saisi olla omistajaa. Tiedon lisäksi myös tieteen tulisi olla vapaata myös tulevaisuudessa. Toisin kuin todellisuus tieteenteon kentällä on osoittanut, uusimpien tutkimustulosten hedelmien kuuluisi olla kaiken kansan saatavilla. Myös yksityisten ja julkisten think tankien sekä yritysten teettämien tutkimusten pitäisi olla tieteen vapauden ihanteen mukaisesti kaikkien saatavilla. Hyvinvointivaltion tuottamat ei-materiaaliset hedelmät on sosialisoitava!
Vain edellä esitettyjen toimien kautta sosialidemokraattinen kansanliike voi löytää uutta voimaa älyllistä apatiaa vastaan. Sosialidemokratian tulevaisuus riippuu kyvystämme tulkita sitä aikaa, jossa elämme. SONK:n on käärittävä hihat, koska mikään muu taho ei näytä asiaan reagoivan.
Tähän työhön olen suostumuksellanne valmis.
Ari-Matti Näätänen Olen Ari-Matti Näätänen, viidennen vuoden sosiaalipolitiikan opiskelija ja valtiotieteiden kandidaatti. Pääaineessani olen syventynyt työvoima-, köyhyys- ja toimeentulotutkimukseen. Minulla on myös monipuolinen yhdistysaktiivin tausta muun muassa omasta aine- ja tiedekuntajärjestöstä, laitosneuvostosta, TYYn edustajistosta sekä puoluetoiminnasta. SDP:n jäsen olen ollut vuodesta 2006 alkaen. Erilaisten luottamustoimien myötä minulle on kertynyt kokemusta niin johtamisesta kuin tiimityöskentelystä, ja tiedän kokemuksen kautta soveltuvani näihin rooleihin erittäin hyvin.
Poliittisen tehtävän lisäksi SONK:lla on järjestöllisiä tehtäviä, joista tulee pitää hyvä huoli. Oikea SONK:n voimankoetus käydään ensi syksynä, kun uudet korkeakoulujen ylioppilas- ja opiskelijakuntien edustajistot valitaan. Edustajistovaalit ovat hyvä mahdollisuus levittää sosialidemokraattista sanomaa kampuksilla ja löytää näin uusia toimijoita joukkoomme. SONK:n kv-yhteistyötä tulee syventää muun muassa ECOSY:n ja PES:n toimintoihin osallistumalla. Lisäksi SONK:n tapahtumia tulee järjestää monipuolisesti niin sisällöllisesti kuin alueellisestikin!
Näen SONK:n roolin suomalaisessa yhteiskunnassa liittyvän läheisesti sosialidemokraattisen ideologian uudistamiseen. Näyttää siltä, ettei mikään muu taho tähän tehtävään tartu, joten demariopiskelijoiden on otettava haaste vastaan! Mielestäni nykyaika tarjoaa valtavan hyvän pohjan sosialidemokratian soveltamiselle sellaisenaan, ilman kolmannen tien uusliberaaleja painotuksia. (ks. pamfletti.)
Kuvailisin itseäni käsitteillä sosiaalisesti toimeentuleva, pitkäjänteinen, organisaatiokykyinen ja vastuuntuntoinen. Tehtävän loppuun asti vieminen on minulle hyvin tärkeää, enkä myöskään säikähdä kiireistä aikataulua. Perusluonteeltani olen optimisti, joka ei lannistu mistään.
CV S.: 12.5.1986., Outokumpu, PohjoisKarjala Koulutus: VTK, Turun yliopisto Pääaine: sosiaalipolitiikka Sivuaineet: valtio-oppi, eurooppaoikeus ja EU:n integraation historia Opintojen aloittamisvuosi 2006 Kielitaito: Englanti (Erinomainen, C2) Ruotsi (Hyvä, B2) Saksa (Hyvä, B1) Ranska (Alkeet, A2) Työkokemus: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) Projektityöntekijä/ tutkija, Syksy 2010
Turun yliopisto, Turku Tuntiopettaja, kevät 2010 Suomen palkansaajajärjestöjen EUedustusto FinUnions, Bryssel Advisor of Social Policy, kesä 2009 Loipart Oy, Turku Varastotyöntekijä, kesä 2007 ja kesä 2008 Poimukate Oy, Joensuu Konekäyttäjä, kesä 2006 Luottamustehtävät: Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry. Puheenjohtaja 2008 Index-vastaava 2007
Suosittelijat Index Yhteiskuntatieteellinen ja kasvatustieteet ry. Taloudenhoitaja 2008 Varapuheenjohtaja 2007 Turun opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys (TOSY) Johtokunnan jäsen 2007SDP Turun kunnallisjärjestön edustajiston jäsen 2010Turun Yliopiston ylioppilaskunta TYY ry. Edustajiston jäsen 2008-2009 Sääntötoimikunnan jäsen syksy 2009 Edustajiston 1. varajäsen 2009-
Mikko “Pärä” Koskinen SONK:n pj 2007-2009 Laura Mäkelä TYYH 2009, Kämppis Saana Siekkinen SAK, Koulutus- ja työvoima-asioiden päällikkö Ville Kopra 1.1.2011. alkaen Kalevi Sorsa-säätiön johtaja Timo Lehtinen SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri