23
selkeesti niinku samaa. Et sit siel on se sama teema koko ajan. Tai mä uskon kyl et. Et kannattaa koko ajan aatella et tekee jotain uutta. Tai kyl se tulee ihan luonnostaan se oma jälki. L: Niin no ku mä meinasin just kysyy, et ootteks te jotenki. Ajatellu etsivänne jotenki sitä et. Sitä sellast omaa kädenjälkee? E: Mä oon, mutta ei siit- se oo ikinä kyllä löytyny ennen ku nyt, kun on heittäny sen pois. Ja sit tajuu, et siel onki joku kädenjälki takana. A: Mut kyl se on niinku... Mm, nimenomaan. L: Mul tulee. Se on vähän niinku, et jos on haku päällä. Ihan oikeesti! E: Nii-i. Flirttailee vähä kaikkii jälkii. L: Ja sit mikään ei. Mikään ei jää. Ja sit ku sen lopettaa, niin sit se tulee ku ittestään, koska sit on aidoimmillaan ja on rento. A: M m . T o t t a . E: Mut pitää olla herkkä. Herkkä katse. L: Nii. Nii ja jotenki altis. Pitää altistaa itsensä L: Mut mitä se merkkaa löytää se jälki? Tai mitä merkkaa, että pystyy tekemään jotain, joka on niinku sitä sua? E: No onks se sitä olemassaolemista?
ALIISA TALJA
mista, et kattoo jotain. Ja sit, koska jos vaan kattelee sitä, niin sitä ei jaksa kattella niin kauaa. Mut sit ku piirtää ni sit... Sen näkee paljon tarkemmin sen asian ja sit se on sellast kikseilyä. Siitä asiasta. L: Mm, eli maailmasta? E: Nii! A: Tost tuli vaan mieleen just se, et jos miettii joku oma viiva. Ja oma jälki. Ja sehän on vähän niinku oma käsiala, mikä sul on siinä piirtämisessä. Niin sehän on niinku kaikista... Tai just sillee, et se on se sulle luonteva tapa tehä sitä viivaa. Et sehän on nimenomaan se, mun mielestä, mikä tekee sit niinku... Jos sä katot jonku kädenjälkee, et se kertoo myös siitä ihmisestä. Se tulee siihen (jälkeen), et millä tavalla sä tykkäät työskennellä. Tykkäätsä näprätä pieniä asioita, miljoonia yksityiskohtia ja millä tavalla sä teet niitä viivoja. E: Mut toi on niin ihmeelli- tai siis että koska ei sitä nyt heti tuu kuvitelleeks että jotain kynää nyt vois niin hiton monel taval käsitellä. Ja tosta just ehkä se, et sit oppii kuuntelemaan sitä omaa, omia niinku niit tuntemuksia. Mut ei niit tajua kuunnella, ku ei tajua, et on erilaisia tapoja. A: Mulle tuli vähän mieleen silleen, et voiks sitä vertaa vaiks johonki urheiluun? Koska kyllähän ihmiset vaikka pyöräilee monesta eri syystä. Toiset rakastaa vaan sitä polkemisen iloa, toiset tekee sitä sen takia, et ne saa vaik paremman kunnon ja elää vähän pidempään ja toiset tykkää pyöräillä tosi kovaa koska ne on tosi hyviä siinä. Tai sit, ettei... E: Tai vauhdin huuma! A: Nii. L: Niin tai sen kulttuurin takia. Vaik joku fiksikulttuuri. A: Mun mielestä ei niitä voi silleen laittaa paremmuusjärjestykseen. E: No nii. Mm! A: Mut et jos miettii ihan sitä henkilökohtasta, omaa jälkee. Tai et kyl jo monelta ihmiselt tunnistaa, et toi on sun tekemä. Et siin on se joku niinku oma, joka tulee siihen. Mistä tietää, että on löytäny sit sen oikeesti oman E: Mä oon nyt niinku tajunnu sellasen nyt viime aikoina ku. Joka työn kohalla mä oon aatellu, et: Noh, mä voisin nyt alkaa tekeen tota samaa tyyliä, mitä mä tein viimeks. Ja sit... Mut sit mä oon ollu sillee: Et no, mut mä en nyt jaksa. Et mä teen ihan muuta. E: Sit (myöhemmin) mä otanki ne kaikki siihen ja niis on kaikis niinku. Ne on