Kotoutuminen kaupungissa – kokonaiskuva ulkomaalaistaustaisista Helsingissä vuonna 2020
3.3.2 Segregoituuko Helsinki?
54
Segregaatiosta on tullut yksi kaupunkikehityksen pirullisista ongelmista, ja sitä pyritään eri tavoin välttämään. Syksyllä 2017 hyväksytyn kaupunkistrategian mukaan Helsinki tavoittelee asemaa segregaation ehkäisyn eurooppalaisena huippuesimerkkinä. Segregaatio voidaan ymmärtää monin tavoin, ja mainitussa strategiassakin viitataan sekä väestöryhmien että alueiden väliseen kielteiseen eriytymiskehitykseen. Kummassakaan tapauksessa ei tässä kaupungin toimintaa ohjaavassa tekstissä suoraan puhuta maahanmuuttajista tai ulkomaalaistaustaisista. Julkisessa keskustelussa segregaatio liitetään kuitenkin usein nimenomaan ulkomaalaistaustaisten ja kantaväestön sijoittumiseen kaupungissa eri alueille niin, että joistain alueista voidaan puhua maahanmuuttajien keskittyminä. Joissain tapauksissa eriytyminen menee vielä pidemmälle siten, että jotkin kielelliset, kansalliset tai uskonnolliset ryhmät ovat joillain alueilla korostuneessa asemassa ja antavat leiman koko alueelle (New Yorkin Chinatown, Little Italy).30 Segregaation sijaan on neutraalimpaa käyttää alueellisen ja etnisen eriytymisen käsitteitä. Katja Vilkaman mukaan etninen eriytyminen tarkoittaa etniseltä taustaltaan toisistaan poikkeavien ryhmien asumista erillisillä asuinalueilla (Vilkama 2011, 25). Etnisyys voidaan tässä kohden laventaa tarkoittamaan maahanmuuttajia, laajemmin ulkomaalaistaustaisia sekä maahanmuuton synnyttämiä vähemmistöryhmiä.31 Tällä tavoin huomio voidaan kiinnittää myös sellaisiin tilastollisesti havaittaviin ilmiöihin, joita ei kuitenkaan tarvitse pitää kaupunkikehityksen kannalta ongelmallisena. Hyvätuloisten ja korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tai kansainvälisten opiskelijoiden sijoittuminen keskimääräistä enemmän joillekin alueille ei yleensä aiheuta huolta. Tutkimusten mukaan etnisellä eriytymisellä ei muutenkaan ole ainoastaan huonoja puolia, vaan siitä voi olla myös hyötyä esimerkiksi maahanmuuttajien sosiaalisten verkostojen rakentumisen ja palvelujen saatavuuden kannalta (mt., 13–17.)
30
Toisinaan puhutaan myös ghetoista tai getoista, joilla historiallisesti on tarkoitettu juutalaisten asuttamia kortteleita tai alueita eri puolella Eurooppaa. Sittemmin termiä on käytetty viittaamaan ylipäätään jonkin etnisen, kulttuurisen tai kansallisen ryhmän asuttamaan alueeseen. Tanskassa ghettona pidetään vähintään tuhannen asukkaan asuma-aluetta, jossa ei-länsimaalaistaustaisten ulkomaalaistaustaisten osuus ylittää 50 prosenttia ja jossa täyttyvät tietyt työllisyyden ja rikollisuuden sekä koulutusja tulotason kriteerit.
31
Etniset ryhmät eivät siten tässä yhteydessä sisällä esimerkiksi suomenruotsalaisia tai perinteisiä historiallisia vähemmistöjä kuten tataareja tai saamelaisia.