328.) Nämä tulokset ovat valtakunnallisia, mutta on oletettavaa, että myös Helsingissä lasten omaishoitajien tilanne on samansuuntainen. On selvää, että tällaisessa elämäntilanteessa olevien omaishoitajien palvelutarpeet ovat osaksi erilaisia verrattuna esimerkiksi eläkkeellä olevaan puolisonsa omaishoitajaan. Kuten Kalliomaa-Puha ja Tillman (2016, 340) toteavat, myös kunnat ovat tietoisia palvelujen kohtaamattomuudesta ja palveluiden monipuolistaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen ovat kehittämiskohteita omaishoitajille suunnattujen palveluiden osalta. Myös tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että monipuoliset ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat palvelut ovat asia, johon on hyvä kiinnittää huomiota. Tämän lisäksi on tärkeä myös huomioida, että omaishoitajuudella on pitkäaikaisia vaikutuksia esimerkiksi eläkekertymän kautta, etenkin nuorempien omaishoitajien kohdalla. Omaishoidon tuesta kertyy eläkettä, mutta koska tulotaso on alhaisempi kuin palkkatöissä, jää myös eläkekertymä alhaisemmaksi. Koska valtaosa nuoremmista omaishoitajista on naisia, on tämä myös ongelmallista sukupuolten tasa-arvon kannalta. Vaikutukset voivat heijastua vuosikymmenten päähän esimerkiksi naisten köyhyytenä eläkeiässä.
Omaishoitajien jaksamiseen liittyy muitakin sukupuolittuneita ilmiöitä. Yksi näkökulma on omaishoitajien saama arvostus. Tässä selvityksessä todettiin, että miehet kokevat enemmän arvostusta omaishoitajina. Esimerkiksi COPE-indeksin omaishoitajuuden myönteistä merkitystä mittaava luku, joka myös sisältää arvostuksen, oli miehillä korkeampi kuin naisilla. Arvostuksen voidaan olettaa parantavan jaksamista. Koska hoivatyö katsotaan jotenkin ”luonnollisesti” kuuluvan naisille, naiset eivät ehkä saa yhtä paljon arvostusta työstään tai heillä ei ole yhtä paljon valinnanvaraa omaishoitajaksi ryhtymisessä ja tämä voi heikentää heidän jaksamistaan. Tapio Kirsin (2004) tutkimus dementoituneita puolisoita hoitaneista miehistä ja naisista tarkastelee, miten omaishoitajat jäsentävät ja tulkitsevat omaa tilannettaan ja omaishoitajuuttaan. Kirsin tutkimuksen mukaan naisten riittämättömyyden tunteet liittyivät sosiaalisiin normeihin naisista hoivaajina. Verratessaan itseään näihin normeihin, naiset kokivat itsensä vajaiksi naisina ja hoivaajina. Miesomaishoitajilla ei sen sijaan ole vastaavia kulttuurisia normeja, joita heidän odotetaan toteuttavan tai joihin he itse itseään vertaavat. Kuten Kirsi toteaa, miehillä ei ole vastaavaa kytköstä hoitamisen ja sukupuoli-identiteetin välillä, joten he syyllistävät vähemmän itseään. (Kirsi 2004, 72–74.) Samoin voidaan pohtia, onko miehillä ollut enemmän valinnanvaraa omaishoitajaksi ryhtyessä tai ovatko ne miehet, jotka päättävät alkaa omaishoitajiksi siihen paremmin soveltuvia, mikä myös voisi edistää jaksamista. Omaishoitajaksi ryhtymisen motiivit ja päätösprosessit ovat monisyisiä, mutta on olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan miehet perustelevat ryhtymistään omaishoitajiksi vähemmän velvollisuudella kuin naiset. Miesten perustelut ryhtyä puolisonsa omaishoitajaksi liittyivät enemmän vastavuoroisuuteen ja haluun hyvittää aiemmin saatu hoiva ja huolenpito. (Kirsi 2004, 76.) Toisaalta ajatus vastavuoroisuudesta voidaan tulkita myös eräänlaiseksi velvollisuudeksi, eli tältä osalta myös miesten valinnanvapaus voi olla rajoitettua. Vaikka meillä ei ole tarkempaa tietoa tässä tutkimuksessa mukana olleiden perusteluista ryhtyä omaishoitajiksi, on kuitenkin mahdollista, että vastavuoroisuus motivaatiotekijänä voi vaikuttaa omaishoitajana jaksamiseen. Omaishoitajaksi ryhtymisessä kietoutuvat yhteen jo aiemmin mainittu intiimi ja julkinen. Esimerkiksi oman lapsen omaishoitajuutta ei yleensä käsitteellistetä rationaalisen valinnan kautta, vaan se katsotaan kuuluvaksi siihen huolenpitoon, jota perheissä tehdään ilman rahallista tukeakin (ks. Kalliomaa-Puha & Tillman 2016). Tämä huolenpito on kuitenkin hyvin sukupuolittunutta, eli juuri naiset kokevat, että omaisia hoidetaan koto-
Sukupuolivaikutusten arviointi Helsingin kaupungin palveluiss
Omaishoitajuus ja sille annetut merkitykset
103