omaa aktiivisuutta työnhaussa ja valmiutta ottaa työtä vastaan. Sitä vastoin työministeriön työnvälitystilastossa ei ole yhtä tiukkoja työnhaun kriteerejä, vaan voimassa oleva työnhaku työvoimatoimistossa yleensä riittää työttömäksi kirjautumiseen. Kumpaakaan ei ole pelkästään tarkoitettu työttömyyden kuvaamiseen. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kuvaa työvoiman kysyntää ja tarjontaa kansantaloudessa – työttömyyden mittaaminen on vain yksi työvoimatutkimuksen tehtävistä. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto puolestaan rekisteröi työvoimatoimistoissa asioivia työnhakijoita ja on tarkoitettu työnvälitystoiminnan ja työhallinnon tarpeisiin, työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohdentamiseen ja seuraamiseen. 27 Myrskylän laskelmissa syrjäytyneistä nuorista työttömiä työnhakijoita oli 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia 32 500. Yleisestä mielikuvasta poiketen nuorten työ- ja koulutuselämän ulkopuolisuudeksi määritelty syrjäytyminen on lisääntynyt viime vuosina vain vähän. Osuus on vaihdellut 90-luvun alun lähes yhdeksästä prosentista nykyiseen viiteen. (Myrskylä 2012.) 28 Tarkasti ottaen määritelmä on hieman epätarkka, sillä työttömät työnhakijat kuuluvat työvoimaan. 29 Koska käytetyssä määritelmässä ovat mukana vain nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta, ei vaikkapa toisen asteen tutkinnon suorittanut nuori määritelmällisesti voi kuulua syrjäytyneiden joukkoon. Vuonna 2010 näitä keskiasteen suorittaneita työttömiä ja ulkopuolisia 15–29-vuotiaita nuoria oli 51 844. Myrskylän analyysissa syrjäytyneiden pääjoukon lisäksi työmarkkinoiden ulkopuolella on paljon nuoria, joita ei lasketa syrjäytyneiden marginaaliin. Esimerkiksi vuonna 2010 lapsiaan hoiti kotona 8 443 naista (ikäryhmässä 15–29), jotka olivat suorittaneet vain perusasteen koulutuksen. (Myrskylä 2012.) Toisaalta näin määriteltynä syrjäytyneiksi määrittyy monia, joihin syrjäytymisen käsite kansantajuisesti ymmärrettynä ei sovi. Tähän tilastolliseen ryhmään kuuluu mm. oppilaitoksiin pyrkiviä nuoria, valmentautuvia urhei lijoita, pimeää työtä tekeviä, omaishoitajia, kolmannella sektorilla palkatta toimivia ja tulottomia taiteilijoita. Ryhmä on hyvin kirjava, ja sen yhteisenä piirteenä on ainoastaan se, ettei siihen kuuluvien ihmisten toiminnoista jää mitään merkintöjä verotus-, työeläke- tai opiskelijarekistereihin. (Myrskylä 2012.) 30 Trendi näyttää kasvavalta, mutta luvut eivät ole vertailukelpoisia. Vuoden 2005 tarkkuuteen tilastojen ulkopuolisten nuorten määrän arvioinnissa ei enää ole mahdollista päästä. Vuoden 2005 eläkelain uudistuksen myötä alle 18-vuotiaiden työsuhteet eivät enää ole eläkerekistereissä, joten heidän työssäkäynnistään ei saada rekisteritietoja. Lisäksi tutkintoon johtamaton ns. nivelvaiheen perusopetuksen lisäopetus, työpajatoiminta, ammattistarttikoulutus ym. ovat viime aikoina lisääntyneet eikä niistäkään ole rekisteripohjaista tietoa.
Joten ”tilastoista syrjäytyneistä” ei saa tällä hetkellä ainakaan alle 18-vuotiaista luotettavaa kuvaa. Tilanne nivelvaiheen koulutuksen osalta paranee, kun koulutus saadaan Opetushallituksen toisen asteen koulutuksen hakurekistereihin, näillä näkymin vuonna 2014. (Kappaleen lähteenä sähköpostikirjeenvaihto Ritva Kaukosen kanssa 1.2.2012.) 31 Tarkasti ottaen määritelmä on hieman epätarkka, sillä työttömät työnhakijat kuuluvat työvoimaan. 32 Maahanmuuttajanuoreksi on hieman mutkia oikoen määritelty kaikki vieraskieliset nuoret. Tarkempi analyysi edellyttäisi sekä vanhempien että nuoren itsensä syntymämaan, kansalaisuuden sekä muuttoliikkeiden tarkastelua. Pohtiessaan eri vaihtoehtoja sen tilastolliseksi selvittämiseksi kuka on maahanmuuttajalapsi Leena Kartovaara (2007) näkee kaikissa tavoissa omat ongelmansa. Esimerkiksi käytettäessä luokitteluperustana synnyinmaata on huomattava, että osa muualla syntyneistä on suomalaisten lapsia. Maahanmuuttotilasto mahdollistaa muun maan kansalaisena Suomeen muuttaneiden tarkastelun, mutta sen lisäksi täytyisi käydä läpi muuttoliikkeet yksilötasolla sen tutkimiseksi, onko henkilö vielä maassa. Kansalaisuus maahanmuuttajuuden kriteerinä on monitulkintainen, sillä siinä on päätettävä, kuinka huomioida Suomessa asuvat ulkomaan kansalaiset, toiset kansalaisuudet ja Suomen kansalaisuuden jo saaneet. Jos käytetään vanhempien synnyinmaata, huomioidaanko molemmat vai vain toinen? Entä jos vanhemmat ovat jo saaneet Suomen kansalaisuuden? Tietoa äidinkielestä puolestaan ei tilastoida useimmissa maissa. Kartovaara luokittelisi (pakon edessä) maahanmuuttajalapsiksi a) kahden ulkomailla syntyneen Suomessa ja ulkomailla syntyneet lapset, b) yhden ulkomailla syntyneen vanhemman ulkomailla syntyneet lapset, joiden toisesta vanhemmasta ei ole tietoa sekä c) ulkomailla syntyneet lapset, joiden vanhemmista ei ole tietoa. Vuonna 2005 näitä oli yhteenlaskettuna 33 000. Näistä vieraskielisiä on 29 400 (yhteensä vieraskielisiä lapsia on 32 000), eli monimutkainen syntymämaaluokittelu ja pelkkä äidinkieleen perustuva luokittelu toivat 89 prosenttisesti samat lapset. 33 Perheeseen kuulumisella tässä yhteydessä tarkoitetaan omissa perheissään asuvia naisia (kotiäitejä ym.), ei siis lapsen asemassa olevia. 34 Nuorimmassa 16–24-vuotiaiden ikäluokassa pitkittynyt toimeentulotuen saanti liittyy useimmiten vähimmäismääräisen vanhempain- tai sairauspäivärahan saamiseen. Vanhempainpäivärahan lisäksi myös lasten kotihoidon tuen saaminen on tässä ikäluokassa yhteydessä selvästi muita ikäluokkia useammin pitkittyneeseen toimeentulotuen saantiin. Vähintään puoli vuotta toimeentulotukea sai tämän ikäluokan vanhempainpäivärahan saajista reilut 31 prosenttia ja kotihoidon tuen saajista reilut 24 prosenttia. Muuten nuorimmassa
91