Aiemmin nämä tilastoitiin toisensa poissulkevasti. Muut tilastoinnin vertailtavuuteen liittyvät seikat kytkeytyvät erityisopetuksen perusteiden määrittelyihin, joita käsitellään tarkemmin seuraavissa alaluvuissa.
lisääntynyt vai ovatko vain resurssit mahdollistaneet yhä lievempien tapausten tulon erityisen tuen piiriin. Erityisesti osa-aikaisen, lievempiin oppimisen ja sopeutumisen vaikeuksiin kohdentuvan toimintamuodon osalta resurssien supistuksia (opettajamäärien supistuksia ja tuntikehyksen supistuksia) tiedetään tehdyn 1990-luvun lamavuosina (Ihatsu, Happonen & Ruoho 1996) ja niillä oli selviä vaikutuksia esimerkiksi koulun käytännöissä löyhemmin määriteltyjen käyttäytymisen ja sopeutumisen vaikeuksien osalta. Tilanne kuitenkin palautui nopeasti 1990-luvun puolivälin kuopan jälkeen aiemmalle tasolleen (Jahnukainen 2003). Oma erityiskysymyksensä ovat muusta syystä erityisopetukseen siirretyt oppilaat (vuoteen 1998 asti muu opetussuunnitelma, ks. taulukko 3). Jostain syystä tämän kategorian käyttö on lisääntynyt voimakkaasti vuoden 1998 jälkeen (taulukko 2): vuoden 2004 määrä on lähes viisinkertainen vuoden 1998 määrään verrattuna. Eräs mahdollinen selitys tämän ryhmän osalta ovat maahanmuuttajalasten erityisopetuksen perusteiden määrittämisen ongelmat, maahanmuuttajastatus ei sinällään ole erityisopetuksen peruste. Opetushallituksen tekemässä selvityksessä mukana olleista kunnissa oli vuonna 2003 erityisopetukseen siirrettyjä maahanmuuttajaoppilaita vajaat 900 (Opetushallitus 2004). Selvityksestä jäi kuitenkin 123 kuntaa ulkopuolelle (25 %), joten todennäköisesti todellinen lukema on hieman korkeampi, mutta tuskin selittää kuin osan muusta syystä erityisopetukseen siirtojen perusteista. Vuosi-
Erityisen tuen tarpeen kasvu Kuntoutuksellis-hoidollisesta näkökulmasta tarkasteltuna ”uusia” erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia todellakin on olemassa enemmän kuin aiemmin ja – osin lisääntyneen kokonaisresurssin puitteissa – heidän tarpeensa kyetään huomioimaan aiempaa yksilöllisemmin. Lasten ongelmien todellista lisääntymistä tukevat monet ruohonjuuritason havainnot esimerkiksi päiväkodeista (kielenkehityksen ongelmat) ja esimerkiksi lastensuojeluun liittyvät tilastotiedot (Stakes 2004). Lasten ongelmien lisääntymisen taustalla voidaan nähdä myös lamavuosien heijastumia, kuten huono-osaisuuden kasautumista pienituloisille lapsiperheille (Sauli, Bardy & Salmi, 2002). Lisäksi on esitetty, että kehittyneempi lääketiede on mahdollistanut yhä pienempien keskoslasten selviytymisen, mikä myöhemmin nostaa sellaisten lasten osuutta, joilla on korkea riski erilaisiin aivoperustaisiin oppimisvaikeuksiin (ks. kuvio 2). Tilastojen perusteella selvää on, että painetta laajemman erityisopetukseen järjestämiseen on ollut. On kuitenkin huomattava, että tilastot kertovat vain niistä oppilaista, jotka syystä tai toisesta ovat erityisopetuspalveluiden piiriin päässeet. Se ei siis suoraan kerro, onko tarve
TAULUKKO 2. Muun syyn vuoksi erityisopetukseen otettujen ja siirrettyjen määrä vuodesta 1998 vuoteen 2005 Lähteet: Tilastokeskus 1999; 2001; 2003; 2004; 2005b; 2006. Muu syy yhteensä - Esiopetus
1998
2001
2002
2003
2004
2005
1518
3580
3834
4637
6174
7367
-
151
167
196
164
227
- Luokat 1–6
1046
1972
2246
2678
3751
4242
- Luokat 7–9
472
1434
1394
1738
2191
2813
-
23
27
25
68
85
- Lisäopetus
122