K: Ett saattaaks ne olla sillee tavallaan samojen tuttujen piiristä? V: Joo. V: Joo. (tyttöjä, 15–18)
K: Suostutteluu? V: Nii. K: Antasitsä jotain ikään ku lupauksii? V: Niin ii, just sillee. K: Pitäsiks sä ne lupaukset? V: Emmä välttämättä hehe. V: Ei ainkaa tähän menness. V: En oo mäkään. V: …Ei mul kyl paljon tarvii ketää heruttaa. (poikia, 17)
Eräs versio liberaalista skriptistä on eräänlainen verkostosuhde, jossa samaan piiriin kuuluvat nuoret voivat olla toistensa kanssa sukupuoliyhteydessä silloin tällöin, kuten edellä siteeraamassani esimerkissä. Sama henkilö voi hyväksyä sekä vastavuoroisuuden että liberaalin skriptin, mutta suhteen luonteesta on hyvä neuvotella. Skripti saattaa muuttua esimerkiksi elämäntilanteen ja kumppanin mukaan. Liberaalista skriptistä näkyy merkkejä myös tyttökulttuurissa. Esimerkiksi Ulla Lipponen (1998) on analysoinut 1980-luvun tyttöjen albumiperinteen seksirunoja, joissa perinteiset sukupuoliasetelmat käännetään päälaelleen – seksuaalisen vapauden katsotaan kuuluvan naiselle, ei miehelle. Liisa-Maria Nitovuori (1997) on puolestaan tutkinut tyttöjen seksuaalikerrontaa, jossa he kuvittelevat hurjia seksiseikkailuja mainediskurssia uhmaten. Tunteiden torjuminen on ollut perinteinen maskuliininen vallankäytön muoto, mutta välttelemällä tunteita tytötkin voivat haalia seksuaalista valtaa. Lapsen kiintymyssuhteen merkitystä kuvannut Jari Sinkkonen (2001, 48) olettaa suomalaisille tyypillisen niukan tunneilmaisun viittaavan välttelevien kiintymyssuhteiden yleisyyteen, mitä tukevat traumatisoivat historialliset tekijät sotineen ja niihin liittyvine lastensiirtoineen. Vapaamielisyyden käsikirjoituksesta hahmottuu vaikutelma välttelevistä kiintymyssuhteista, joissa ei haluta emotionaalista investointia ja pyritään mahdollisimman suureen riippumattomuuteen.
Kolmatta skriptiä kutsun libertaariksi. Sitä edustavat jotkut pojista. Kuten edellisessä esimerkissä, siinä tunteita saatetaan teeskennellä tytön houkuttelemiseksi sänkyyn. Muuten tunteiden ilmaisua ja sitoutumista vältetään. Myös toisen luottamus ollaan valmiita rikkomaan pettämällä suostuttelussa tehdyt lupaukset. Vastaavasti Karin Martinin (2002) tutkimuksessa tuli esiin poikien taipumus painostaa tyttöjä seksiin vetoamalla rakkauteen, mikä harhautti tyttöjä luopumaan toimijuudestaan. Tässä siis seksuaalisen tyydytyksen päämäärä pyhittää keinot. Libertaari käsikirjoitus on sukua seksuaalieetokselle, jota olen kutsunut seksuaalipoliittiseksi libertarianismiksi (Näre 1994; 1998). Libertarianismi edustaa individualismin ja hedonismin aatteellista perintöä radikalisoituna; siinä suorastaan kehotetaan hakemaan aktiivisesti monenlaista mielihyvää ja pyritään saamaan yhteiskunnan tuki tämän ohjelman taakse. Seksuaalipoliittinen libertarianismi edustaa nautintojen maksimoinnin politiikkaa, jossa riskit pyritään sälyttämään kunkin omille harteille. Tämä ”kukin kantakoon omat riskinsä”-eetos heikentää varsinkin tyttöjen luottamusta poikiin, jolloin muutkin pojat saattavat joutua kärsimään tyttöjen huonosta kohtelusta, kun tytöt panevat vahingon kiertämään. Libertaarissa skriptissä raja suostuttelun ja pakottamisen välillä on liukuva, jolloin edetään myös kohti seksuaalista väkivaltaa. Marita Hussoon (2003, 123) viitaten ”ongelma ei tällöin paikannu väkivaltaan eikä aggressiiviseen käyttäytymiseen, vaan pikemminkin intiimiyteen ja läheisyyteen: toisen ihmisen tunteiden ja halu-
V: Emmä nyt r upee raiskaa mut kyl mä saan puhuttuu ympäri. K: Elikä mitä se tarkottaa se ympäripuhuminen? V: Heruttaa. V: Mä herutan ja son silleen nii ett mä puhun sen ympäri ett se antaa. K: Oisko se jonkinlaist kiristystä? V: Eei.
145