mällä todellisuuden vääristymiseen. Esimerkiksi trendikäs sanahelinä syrjäytyneistä lapsista ja nuorista on johtanut siihen, etteivät kaikki ”syrjäytyneet” edes tunnista itseään joukkoon kuuluvaksi, vaikka käsitteet yksinäinen tai koulukiusattu soittaisivatkin kelloa. Uudet käsitehirviöt ovat kuin diagnooseja, joita käyttäen aivan normaaleillekin oireille annetaan sairauden nimi ja leima. Esimerkiksi tämän artikkelin ”ongelmanuoriso”-faktori kuvastanee melko suoraan seutukunnan kaupunkimaisuutta, ja näin ollen faktorin tulkinnalla saatu nimi voi olla pahasti harhaanjohtava. Jos ”ongelmanuoriso” siis kuvastaakin esimerkiksi sellaista (kaupunkimaista) elinympäristöä, jossa tuttujen naamojen välittämällä sosiaalisella paineella ei enää ole merkittävää (suojaavaa) vaikutusta mustaa silmää tai rötöstelyä vastaan, niin ”ongelmanuorison” sijaan voisi puhua suojattomasta elinympäristöstä. Tuskin kaupunkimaisuuskaan olisi huono faktorin nimi, vaikka tällöin yhteys hyvinvointiin jääkin epämääräiseksi. Kaupunkimaisuuden voisi myös ajatella niin voimakkaaksi lasten ja nuorten hyvinvointiin välillisesti (hyvinvointiresurssien välityksellä) vaikuttavaksi tekijäksi, että tarkastelut saattaisi olla järkevää tehdä erikseen kaupungeille ja muille alueille. Päihteiden käyttöä kuvaavaa faktoria voi taas puolestaan pitää tulkinnaltaan turhan latteana. Käyttämällä hiukan mielikuvitusta voisi esimerkiksi ajatella, että koululaisilta kysyttynä tupakointi ja alkoholin käyttö ovat mahdollisesti jossain määrin yhteydessä myös koulumenestykseen ja sosioekonomiseen taustaan siten, että koulun nurkan takana tupakalla käyvät ja kylän kulmilla roikkuvat ovat koviksia ja näiden vastakohdat taas nörttejä. Ajatusta ei pysty tämän artikkelin aineiston puitteissa todentamaan, mutta jatkotutkimuksia ajatellen esimerkiksi jonkinlaisia koulumenestykseen liittyviä mittareita voisi ainakin kokeilla ottaa mukaan. Ylipäätään olisi varmasti hedelmällistä pyrkiä ymmärtämään nuoria enemmän heidän näkökulmastaan käsin. Vaikka tupakointi tai alkoholin käyttö ovatkin sinänsä käsitteellisesti yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä asioita, ne lienevät pikemmin nuorten elämässä
tärkeiden asioiden seurauksia kuin syitä. Nuorten ajattelutapoihin pureutuvissa laadullisissa tutkimuksissa on varmasti suuri määrä vastaavankaltaisia yhteyksiä, joissa vaikeasti mitattavissa oleva syy ilmenee helpommin mitattavina seurauksina. Olisikin kiintoisaa pyrkiä koettelemaan tällaisten potentiaalisten yhteyksien olemassaoloa ja yleistettävyyttä myös määrällisin menetelmin. Tämä kuitenkin edellyttäisi ainakin ensimmäisessä vaiheessa yksilötason tarkasteluja, sillä asioiden keskimääräistäminen aluetasolle syö helposti kiinnostuksen kohteena olevan – alueiden sisällä ilmenevän – vaihtelun. ”Päihteiden käyttö” -faktori on muutenkin hankalasti tulkittavissa, sillä myös mielenterveyden häiriöitä mittaavat indikaattorit latautuvat samalle faktorille. Ylipäätään mielenterveyden häiriöitä kuvaavat muuttujat latautuvat monelle faktorille ja toimivat siis jonkinlaisina yleismittareina monentyyppisille ongelmille. Tällaisten yleismittareiden ongelmana on liiallinen epämääräisyys. Herääkin kysymys, ovatko tilastoidut mielenterveyden häiriöt seurausta siitä, että joidenkin syiden aiheuttamat oireet (seuraukset) on tulkittu hoitoa vaativiksi ongelmiksi, vai kuvastavatko ne tosiaan monipuolisella tavalla lasten ja nuorten hyvinvointia. Kummassakin tapauksessa käytännön kannalta olisi hyödyllisempää pyrkiä selvittämään (tarvittaessa joka alueelle erikseen), mitkä tekijät ovat pääasialliset syyt hoidon tarpeelle, kuin vain epämääräisesti toitottaa lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöiden alueellisista eroista. Työttömyysfaktori puolestaan heijastelee myös muita työttömyyteen yhteydessä olevia asioita, joiden periaatteessa voisi kuvitella latautuvan puhtaammin omille faktoreilleen. Tämä on luultavasti merkki siitä, ettei indikaattoreiden taustalta löydy yksinkertaisesti faktoroituvaa piilorakennetta, vaan ”faktorit” ovat osittain limittäisiä tai päällekkäisiä. Toisin sanoen ei ole olemassa selkeää työttömyyden faktoria, sillä sekä sairastavuus että psykososiaaliset ongelmat voivat heijastua työttömyytenä ja päinvastoin. Näin ollen olisikin tarkoituksenmukaisempaa ensin tarkastella ilmiselvästi toisiinsa liittyvien muuttujien yhteyksiä esi69