Tavallisten 15–30-vuotiaiden nuorten yhteiskunta- ja osallistumisasenteita analysoitaessa uuden ja vanhan politiikan ulottuvuudet nousevat hyvin esiin (vrt. Hellsten & Martikainen 2001, 55–89). Useimmat (pääkomponenttianalyysin mukaiset) asennekokonaisuudet rakentuvat melko selkeästi uuden politiikan vasemmiston ja uusautoritaarisen oikeiston välisen jännitteen varassa. Sen sijaan läheskään kaikki vaikuttajaryhmänuorten asenteita ryhmittelevät ulottuvuudet eivät sovi tähän ehkä turhankin puhtaaseen jakoon. Suoran toiminnan muodot ja tiukat eettiset koodit sekoittuvat vaikuttajanuorten ryhmissä, millä lienee taustansa ryhmän vastaajien nuoruuden idealismissa (kolmasosa alle 17-vuotiaita) sekä selvästi nousussa olevassa globaalin tietoisuuden asenteellisessa ulottuvuudessa.
luihin sekä valmiita omakohtaiseen toimintaan näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Samoin nuoret tunsivat myös kunta-aloitteen, useat heistä oli valmis järjestötoimiin, kirjoitteluun yleisönosastoissa ja internetissä, epäsovinnaiseen suoraan toimintaan, adressien keräämiseen ja eläinsuojeluliikkeeseen. Nuorten asenneavaruus tai toiminnat eivät kuitenkaan välity kunnallisen “valtuutuksen” tai “luottamuksen” kautta. Valistunut arvio äänestysprosentista, jota poliittiset väliintulot toivottavasti häiritsevät Nuoret eivät suoraan torju kuntavaalien merkitystä, antaahan se avoimen mahdollisuuden muutokselle kunnan menoon, missä kunnanpäättäjiä ei oikein tunneta ja kohdata – ja heidän kanssaan puhutaan eri kieltä. Kosketus nuorten ja vakiintuneiden kuntien vaalipuolueiden välillä puuttuu. Etäällä omaa peliä pelaavasta kuntaeliitistä ja sen puolueista on vaikeaa löytää ehdokasta, joka virittäisi nuoren vaalipäivänä äänestyskoppiin saakka. Vaalien ehdokasasettelu, teemat ja nuorten omien linkittäjien ratkaisut vaikuttavat äänestämiseen, päätöksentekijöiden ja nuorten välisen kuilun aukinaisuuteen ja äänestämisen esteisiin. Kyse on myös vaalipuolueiden herkkyydestä uudenlaiselle ja autonomiaansa omintakeisella tavalla vaalivalle nuorelle sukupolvelle – näköalasta, joka voisi olla “suurten sukupolvien” edustajille ja legitimiteettiongelmista kärsiville puolueille enemmän kuin tarpeen. Valistunut mutta poliittisille muutoksille ja tulkinnoille avoin arvio syksyn 2004 kunnallisvaalien 18–30-vuotiaiden nuorten äänestysprosentista on 43-44%. Siinä on suhteutettu toisiinsa erilaisia tietoja aiemmista vaaleista ja niitä koskevista haastattelutiedoista, tänä vuonna julkaistuista gallupeista sekä tämän tutkimuksen kahdesta empiirisestä tutkimuksesta. Haastatteluissa ja gallupeissa nuoret peilaavat varsinkin äänestämiskysymystä, ajalle otollista henkeä ja “antavat väärän todistuksen” ei vain äänestysaikeistaan vaan myös varsinaisesta äänestämisestään jälkikäteen. Kaikista tämän tutkimuksen otok-
Kuntakansalaisuuden kahdet kasvot: isäntien ja nuorten Toimiessaan poliittisesti nuorten “pääomaksi” muodostuvatkin epävirallisen lähipiirin kaverit ja kansalaiset sekä ay-liike ja kansainväliset kansalaisjärjestöt. Poliitikot, poliittiset ryhmät ja yllättäen paikallinen media eivät näyttäydy luottamuksellisina toimintafoorumeina. Vain kolmasosa nuorista raportoi merkittävästi seuraavansa mediasta paikallisia yhteiskuntapoliittisia ratkaisuja koskevia uutisia. Vaikuttajaryhmän vastaajat osoittautuivat tässäkin monikasvoisiksi aktiiveiksi. Media ja julkisuudet olivat heillekin pettymys toiminta-areenana. Nuoret ja vaikuttajaryhmien jäsenet myös kritisoivat monin tavoin pintapuolista tai ummehtunutta paikallista mediaa. Tällä kansalaisyhteiskunnasta avautuvalla näköalalla on yhteytensä kuntademokratian ongelmiin ja tukkoisuuteen. Kuntakansalaisuuden kehitys on jäänyt nuorten keskuudessa puolitiehen, vaikka monet asenne- ja osallistumistiedot viestivät aktiivisesta nuorten kansalaisyhteiskunnasta. Nuoret käyvät pätevää arvokeskustelua. Vastaajien enemmistö oli laajasti tyytymätön kuntansa päätöksentekijöihin ja moniin sen palve-
106