iän myötä, varsinkin 20 ikävuoden jälkeen. Sitä selittänee toisen asteen opintojen jälkeinen koulutukseen ja työelämään liittyvä saranavaihe. Nuorten hakiessa uusia asemiaan koulutus- ja työmaailmassa ei koulu enää toimikaan entisenlaisena tapaamispaikkana, ja sosiaalisen elämän aiempaan säännöllisyyteen tulee katkos. Pojat tapaavat ystäviään selvästi tyttöjä tiheämmin. Tulosta ei sinänsä ole syytä epäillä, varsinkaan kun se toistuu kyselystä toiseen (ks. kuvio 47 ja sen tulkinta). On kuitenkin hyvä huomata, ettei ystävyyttä tai tapaamista määritelty vastaajille mitenkään. Niin ystävyyden kuin tapaamisenkin kriteeritkin voivat olla tytöillä ja pojilla erilaisia. Aiemmassa tutkimuksessa on tulkittu nimenomaan tyttöjen lähestyvän ystävyyssuhteita enemmän kokemusten jakamisen, poikien puolestaan yhdessä tekemisen kautta (Aapola 1991; Tolonen 2001). Asuinseudun tyypin mukaisessa vertailussa maaseudulla asuvien päivittäinen tapaaminen on muuta maata harvinaisempaa. Selitystä voi hakea ainakin harvaanasutun seudun etäisyyksistä ja liikkumismahdollisuuksista: maaseutumaisissa kunnissa vasta omaan kulkuvälineeseen,
kuten mopoon tai autoon vaadittava ikä vapauttaa liikkumaan omin päin. Kuviosta 46 nähdään, että asumis- ja perhemuoto on erittäin voimakkaasti yhteydessä ystävien tapaamisen kanssa. Vanhempien luona tai yksin asuvat ovat tällä sosiaalisuuden ulottuvuudella aktiivisia, yhdessä puolison kanssa asuvat puolestaan tapaavat ystäviään selvästi harvemmin, etenkin jos heillä on lapsia. Tulos vaikuttaa selvältä jo lapsiperheiden aikapulan takia: säännöllisiin tapaamisiin ei yksinkertaisesti jää aikaa (vrt. kuvio 34 ja sen tulkinta). Perhemuodon mukaiset erot kertovat myös siitä, että kyselyyn vastanneet nuoret tekevät selvän erottelun puolison ja muiden ystävien välille. Ystävien määrä on ymmärrettävästi positiivisessa yhteydessä kavereiden tapaamistiheyteen. Tosin tapaamistahti näyttää kasvavan vain noin 10 ystävään saakka, mitä suuremmilla ystävämäärillä ei enää ole vaikutusta. Tämä puhuu sen puolesta, että erittäin suurissa ystävämäärissä ei niinkään ole kyse perinteisessä mielessä läheisistä ystävistä, vaan laajemmin ymmärretyistä sosiaalisen verkoston jäsenistä. Kuviosta 49 nähdään, että 12 prosentilla nuorista on ystäviä,
KUVIO 47. PÄIVITTÄIN KAVEREITAAN TAPAAVIEN OSUUDET 2012 JA 2015. (%) 100 %
Tytöt 2015 Tytöt 2012 Pojat 2015 Pojat 2012
80 %
60 %
40 %
20 %
25–29
20–24
15–19
10–14
0%
SOSIAALINEN ELÄMÄ
71