taaminen ei ole vain erilaisuuden tuntemista, vaan myös sen sietämistä. Se on yksilöllisyyden arvostamista ja omaa kasvua ihmisenä. Jokainen ihminen on omassa ainutkertaisuudessaan arvokas, olipa hän vammainen tai ei. Kyse on ennen kaikkea vammaisen nuoren kasvumahdollisuuksista. Vammaisen nuoren on vaikea työskennellä läpi nuoruusiän kehitystehtäviä (Amnell 1985). Suvaitsemattomassa ilmapiirissä hän voi kokea, ettei hän ole riittävä muille. Integroituminen yhteiskuntaan edellyttää kuitenkin vammaiselta nuorelta itsensä hyväksymistä ja ympäristöltä tasa-arvoista ja kuntouttavaa tukea, kasvatuksellista kuntoutusta. Kasvatuksellinen kuntoutus tarkoittaa yleensä erityisopetusta, mutta sen voi laajentaa tarkoittamaan tukitoimia integraatiossa. Tällöin otetaan huomioon oppilaan yksilölliset vaikeudet ja niistä aiheutuva pedagogisten ja kuntoutuksellisten toimien tarve. Murto nimittää kasvatukselliseksi kuntoutukseksi sitä kasvatuksen ja opetuksen painotusta, jossa otetaan huomioon oppilaan yksilöllisen tuen tarve, yksilöllisyyden ja elämänhallinnan kehittäminen, kuntoutuminen. Kasvatuksellinen kuntoutus kattavana kokonaiskäsitteenä yhdistää kasvatuksen ja opetuksen, oppilashuollon ja kuntoutuksen toisiinsa. Kasvatuksellinen kuntoutus on välineenä tavoiteltaessa kuntoutuksen muita sisältöjä, eli fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja ammatillista sisältöä. Tähän sisältyy yksilöllinen opetussuunnitelma (Hops), tukimuotojen turvaaminen sekä yhteistyö kodin, kuntoutuksen, opetuksen ja oppilashuollon kesken. (Murto 1997.) Integraatio on yhdistävänä tekijänä kasvatukselle ja kuntoutuksellisuudelle. Integraation päämääräksi voidaan määritellä kiinteyden lisääminen oppilaiden välillä. Integraatio on pedagogista toimintaa oppilaan elämänhallinnan ja kuntoutumisen edistämiseksi ja siihen sisältyy fyysisen, toiminnallisen, psyykkisen ja sosiaalisen kiinteyden lisääminen erilaisten oppilaiden välillä. Vammaisen näkökulmasta integraatio lisää koulutuksen ja koko kouluyhteisön saavutettavuutta sekä näkymättömien esteiden poistamista. Integraation ehtona on kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistyö. Integraatio saa sisältöä kuntoutuksen ja sosiaalipedagogiikan lähtökohdista, jolloin näkökulma siirtyy oppilaan integroitumiseen. Vammaisen nuoren koulutusuran tukeminen kehittää oppilaan fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja nuoruusvaiheessa ammatillisia valmiuksia, jotka muodostavat kokonaisuuden. Moniammatillinen yhteistyö ja kuntoutuksellisuus tukevat vammaisen oppilaan koulutusuraa ja elämänhallintaa (Murto 1995a). Kuntoutumisen myötä nuori tulee tietoisemmaksi kokonaisuuksien hallinnasta ja harjaantuu tietoihin ja taitoihin. Hän tiedostaa, mitä ympärillä tapahtuu, ja kykenee jäsentämään omaa sisäistä todellisuuttaan. Avoimuus omille tunteille ja ajatuksille vahvistaa kykyä toteuttaa omaa inspiraatiota. Tätä luovuutta lapsi ja nuori kantaa sisällään, ja sitä hän parhaimmillaan toteuttaa elämässään. Vammaisena kansalaisena eläminen merkitsee paitsi törmäämistä omiin rajoituksiinsa niin parhaimmillaan myös omiin kykyihinsä uskomista ja yksilöllistä kasvua. Vammaisuus ei ole selviytymisen este, vaan selviytymistä voidaan edistää esimerkiksi kuntoutuksen, yhteistyön ja yksilöllisen koulutusuran avulla sekä tarkastelemalla vammaisuutta pikemminkin yksilöllisenä piirteenä vailla normatiivista latausta kuin poikkeavuutena. (Kuvio 2.)
73