56
luont
Retki virolaiseen sielunmaisemaan
Endla tunnetaan maalauksellisista allikoista eli suolammista. Koko suojelualueella niitä on yli kaksi tuhatta.
Suolla on erityinen paikka virolaisten sydämissä. Kävimme retkellä Endlan soilla, jotka kuuluvat Viron maalauksellisimpiin. TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVAT ANDREI CHERTKOV, KARTTA EVE JAANSOO
Suon tuoksu tuntuu jo hyvän mat-
kaa ennen perille pääsyä. Tuttu suopursun ja kostean sammalen tuoksucocktail leijailee ilmassa. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, värjäten suon reunusmetsän vihreän ja keltaisen sävyihin. Tällaisena päivänä on mentävä suolle, muuta vaihtoehtoa ei ole. Pitkokset alkavat suon reunasta vaivihkaa, vieden kulkijan risteykseen, josta alkaa viivasuora pitkospuureitti suon yli. Korpit ronkahtelevat, jostain kuuluu hanhiparven kiihkeää pajatusta ja porinaa. Satapäinen tundrahanhipoppoo ilmestyy haavikon takaa ja lentää polveillen metsänreunaa seuraillen kohti etelää. Muuten suolla on vaitonaista. Edes tuuli ei tänään tuiverra. Vain yksinäinen punatulkku lentää ylitse surumielisesti viheltäen. Syksy on jo pitkällä.
Keskellä suota kohoaa komea torni. Sen huipulta avautuu mykistävä näkymä parisataa hehtaaria suurelle keidassuolle. Allikot levittäytyvät tornin ympärille maalauksellisesti. Syksyinen suo on kuin pastellimaalaus, jonka jokainen väri ja sävy ovat juuri oikeissa kohdissa: keltaiset heinätupsut, punaisenvihreä varvikko, tummanpunaiset sammalmättäät ja vihreät käkkärämännyt.
Pitkos vie kulkijaa keskemmälle
suota. Ensimmäiset suolampareet jo näkyvät. Ne ovat saaneet hallaöiden ansiosta upeat punaiset sammalreunukset. Missään muualla Virossa pitkospuureitti ei kulje tällä tavalla, suoraan suolampien yli. On jännittävää katsella omaa peilikuvaansa suolammen tummasta vedestä. Parissa kohtaa vedestä pilkottaa jotakin. Vanhat pitkospuut ovat saaneet jäädä lammen ikuiseen syleilyyn. Ensimmäiset pitkospuut tälle suolle rakennettiin jo vuonna . Kulkijoita täällä on liikkunut vielä pidempäänkin. Nimittäin suotutkimus sai alkunsa juuri Endlan soilla vuonna . Tutkijoiden mittauspisteitä näkyykin Männikjärven suon halki vievän polun varrella monessa paikassa. Se on yksi Viron parhaiten tutkituista soista.
Postimees-lehden kyselyssä parhaiten virolaisuutta kuvaavaksi asiaksi valittiin suo.
Suon keskellä kohoaa torni, josta voi ihailla parisataa hehtaaria suurta Männikjärven suota.
Kyllä täällä kelpaa kulkijan nauttia loppusyksyn viimeisistä lämpöisistä auringonsäteistä. Lintuelämä on sen sijaan jo hiipunut. Kiikareilla löydän taivaanrannasta sentään vanhan merikotkan kaartelemasta. Kesäaikaan voi taivaalta yhyttää myös pikkukiljukotkan. Jatkamme valokuvaajan kanssa matkaa suon toisella puolella häämöttävään metsään. Iloinen virolaisporukka aste-