48
historia
T H E B A LT I C G U I D E ™ H E I N Ä K U U 2 0 1 9
Laulun voimaa! Sen tuntee, kun ääni aivan kuin virtaisi Laulukentän rinnettä ylös, kun noin 20 000 laulajan yhteiskuoron konsertti päättää laulujuhlat. Se laulu on kuulemisen arvoista.
Virolainen kuoronjohtajalegenda Gustav Ernesaks johtamassa yhteiskuoroa vuoden 1960 laulujuhlissa. Oleellinen osa laulujuhlia on myös tuli, joka tuodaan Laulukentän tornin tulimaljaan.
Sarasmo tarinoi TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVAT VIRON KANSALLISARKISTO
”Kuorolaulu kansallisena ilmiönä” ei kuulos-
ta mitenkään mielenkiintoiselta aiheelta, mutta Virossa moni asia on toisin. Laulujuhlat eivät ole laulukuorojen juhlat vaan kansallinen juhla. Laulujuhlilla virolaiset juhlivat virolaisuutta aina viiden vuoden välein ja Tallinnan Laulukentästä on tullut kansakunnan keskipiste. Laulukentältä alkoi vuonna Viron laulava vallankumous, kun ihmiset kokoontuivat ”pyhälle paikalle” laulamaan isänmaallisia lauluja. Kansakunta löysi itsensä ja yhteisen mielen itsenäisyyteen pyrkimisessä. Voidaan hyvin puhua kansakunnasta, sillä parhaimmillaan paikalla oli joka kymmenes virolainen. Samoin Laulukentällä itsenäisyyttä ajava Viron Kansanrintama osoitti virolaisten itsenäisyyshalun kokoamalla poliittiseen laulutilaisuuteen ”Vironmaan laulu ” noin kuulijaa. Se on jo kolmannes
vironkielisestä väestöstä. Aina kun on tarvinnut puolustaa virolaisuutta, virolaiset ovat kokoontuneet Laulukentälle.
Laulukuorojen maa
Virolaisuudella ei Neuvostoliitossa mennyt kovinkaan hyvin. Kansallisen kielen ja kulttuurin elintila supistui, hitaasti mutta vääjäämättä. Kaikkien Neuvosto-Eestin asukkaiden edellytettiin osaavaan venäjää, mutta viron kielen osaamista ei edellytetty toisista neuvostotasavalloista Eestiin muuttaneilta. Ihmisten arjessa se alue ja ne asiat, joissa selvisi pelkästään viron kielellä pieneni pienemistään. Jos työpaikalla oli venäjänkielisiä, niin kokouksissa puhuttiin venäjää, jos kaupan myyjä oli venäjänkielinen, niin maitoa ostettiin venäjäksi. Oli kuitenkin yksi yhteiskunnan osa, jossa venäjää ei puhuttu. Se oli perinteinen virolainen laulukuoroharrastus. Kansanlaulut olivat vironkielisiä eikä kuorolaulu muutenkaan ollut venäläisille mieluisin tapa viettää vapaa-aikaa. Virolaisille laulukuoro oli muutakin kuin musiikkia.
Neuvosto-Eestissä ei ollut vapaata harrastustoimintaa. Jos halusi perustaa kalastuskerhon tai sählyporukan, piti anoa asianomaiselta instanssilta lupa. Jos toimi luvatta, joutui automaattisesti vaikeuksiin. Lupaan liittyivät myös velvollisuudet, kuten kalastuskerhon yleisliittolaiset säännöt, joita oli noudatettava ja viranomaistaho, joka valvoi kalastuskerhoa ja sen jäsenten sosialistista kelpoisuutta. Kaikki oli valvottua ja kaikki oli poliittista, vapaata vapaa-aikaa ei sosialismissa ollut. Poikkeus säännöstä oli laulukuoro. Niissä ei ollut yhteiskunnallista ulottuvuutta, ainoastaan musikaalinen. Laulukuoro oli kymmenille tuhansille virolaisille pakopaikka sosialismista, paikka jossa kerran viikossa sai olla ilman politiikkaa ja tehdä vain jotain muuta. Laulukuoro oli niin lähellä vapaata harrastustoimintaa kuin mikä sosialismissa oli mahdollista. Laulukuoroliike oli neuvostovuosina valtava. Ei ollut laitosta, jolla ei olisi ollutlaulukuoroa, ei ollut kylää tai kolhoosia, jolla ei olisi ollut laulukuoroa. Kaikki eivät
VIRON HISTORIA LYHYESTI
10 000 eKr.
Ihmisasutusta Viron alueelle
tietenkään laulukuoroon kuuluneet, mutta merkittävä osa virolaisista kävi joka viikko kuoroharjoituksissa. Se oli suurin kansallinen harrastus. Laulujuhlilla on kaksi ohjelmaa, ensimmäisen päivän taiteellisesti haastava ja toisen päivän perinteinen. Erityisesti taiteellisesti haastavaa ohjelmaa harjoiteltiin välivuodet, se antoi tavoitteellista tekemistä ja kuorolaisuuden kiinnostavuus säilyi. Ohjelmistossa oli luonnollisesti venäjänkielisiä kuoroteoksia ja neuvostosäveltäjien poliittisesti oikeaoppisia kappaleita. Viron tasavallan aikaisia isänmaallisia lauluja ei tietenkään esitetty.
Jotta emme unohtaisi
Laululava, suurkuoro ja korkeassa kapellimestarin tornissa Gustav Ernesaks. Laulukentän nousevassa rinteessä ainakin kymmenes kansasta. Lopuksi lauletaan ylimääräisenä Erneksaksin Mu isamaa on minu arm kansallisrunoilija Lydia Koidulan tekstiin. Katsojat nousevat seisomaan ja laulavat mukana, lauluun yhtyy noin henkeä. Yksi
Tästä ajasta alkaen teksti kertoo
1200-luku
Tanskalaiset valloittivat Viron pohjoisosan
1227
Saksalainen ritarikunta valloitti koko Viron
1285
Tallinna osaksi Hansaliittoa
1346
Tanska myi alueensa saksalaiselle ritarikunnalle
1417 Suurkillan talo valmistui
1500-luvulla
Liivinmaan sota nykyisen Viron ja Latvian alueen hallinnasta, Viro osaksi Ruotsia
1632
Tarton yliopisto perustettiin
1721
Virosta tuli Uudenkaupungin rauhassa osa Venäjää
1869 Ensimmäiset laulujuhlat Tartossa.
1917
Tsaarinvalta luhistui Venäjällä, Virolle autonomia
1918
Viro itsenäistyi, Tallinnasta pääkaupunki
1919
Viron vapaussota, joka päättyi Tarton rauhaan 2.2.1920