Sofokles
ANTIGONE
eli mitä Oidipuksen perheelle sitten tapahtui Tapahtuu Theban kaupunkivaltiossa välittömästi veljessodan jälkeen, Kreonin noustessa valtaan ja muistoissa, Antigonen ja Ismenen lapsuudessa Henkilöt Sisarukset Antigone .......................................... Heidi Kiviharju
Ismene .............................................. Petra Ahola
Kreon ................................................
Pentti Helin
Eurydike...........................................
Kristiina Hakovirta
Haimon .............................................
Jari Ahola
Teiresias ..........................................
Jaana Oravisto
Vartija ..............................................
Samuli Muje
Theban viisaat miehet ..............
Jari Ahola Petra Ahola Kristiina Hakovirta Janne Kallioniemi Heidi Kiviharju Samuli Muje Jaana Oravisto
Theban uusi hallitsija, Antigonen ja Ismenen eno hänen rouvansa
heidän poikansa, kihloissa serkkunsa Antigonen kanssa
sokea tietäjä, erehtymätön ennustaja, jonka neuvoja myös Oidipus aikanaan kuunteli Theban kuninkaan vartiokaartilainen
Kreonin ministerit ja neuvonantajat sekä Kansalaiset
Muistojen henkilöt Oidipus .............................................. Janne Kallioniemi Theban pelastaja, kunnioitettu kuningas, kunnes kaikki tuli ilmi Iokaste .............................................. Theban kuningatar, Oidipuksen vaimo, Kreonin sisar, Oidipuksen, Eteokleen, Polyneikeen, Antigonen ja Ismenen äiti
Jaana Oravisto
Eteokles ............................................
Jari Ahola
Polyneikes ......................................
Samuli Muje
veli joka hallitsi Thebaa kun sinne hyökättiin veli joka hyökkäsi Thebaa vastaan
Laios ................................................... Jari Ahola Theban kuollut kuningas, leskensä miehen isä
Esitys perustuu Sofokleen tragediaan Antigone, jonka on suomentanut Kirsti Simonsuuri. Lopputulokseen on yhdistetty työryhmän workshoptekniikalla tuottamaa materiaalia joka on inspiroitunut myös antiikin Kreikan mytologiasta ja Sofokleen Theba-trilogian muista osista. Työtapa on vaikuttanut esitystekstin kielelliseen asuun ja dramaturgiaan.
Sovitus ja ohjaus Tiina Puumalainen Lavastussuunnittelu Teppo Järvinen Naamioiden ja pukujen suunnittelu Tiina Puumalainen ja Teppo Järvinen Valosuunnittelu Sami Rautaneva Äänisuunnittelu ja sävellys Niklas Vainio Teoksessa käytettävä muu musiikki: “Voi minua naista” säv Petra Ahola ja Heidi Kiviharju “Dido’s Lament” säv Henry Purcell Videosuunnittelu Sami Rautaneva ja Teppo Järvinen Kampauksien ja maskeerauksen suunnittelu
Pepina Granholm
Tekninen toteutus: Tekninen päällikkö Mika Lehtinen Näyttämömestari Hannu Alanen ja Antti Lauttamäki Apulaisnäyttämömestari Kari Koskiranta Kuiskaaja-järjestäjä Juha Äystö Tarpeistonhoitaja Olga Suutari Pukija Lea Eerola Pukuhuoltaja Lea Eerola ja Teija Hyrkäs Valoajot Sami Rautaneva / Tero Koivisto Ääniajot Niklas Vainio / Kyösti Kallio Naamioiden valmistus Tiina Puumalainen ja
Teppo Järvinen
Kampaukset ja maskeeraus Sari Raution johdolla Pepina Granholm (teosvastaava) Tarpeiston valmistus Virpi Antila ja Hanna Mattila Pukujen valmistus Eila Jouttunpään johdolla Satu Eriksson (teosvastaava) sekä Taija-Leena Autio, Päivi Hatanpää, Inessa Tapala ja Heli Tapper Lavastuksen valmistus Aatu Rantasen johdolla
Kari Kokkonen, Janne Lahdensalo, Heli Luukkanen, Toni Palander ja Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Kari Toivonen ja Seija Vuorinen Valokuvat Ida Stenros Graafinen suunnittelu Kari Sunnari Käsiohjelman toimitus Hanna Suutela (tekstit) ja
Mika Kauhanen
Videoilla käytettävän materiaalin oikeudet mm Wikipedia ja Wikimedia Commons Tekijänoikeudet: Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy Ensi-ilta 15.10.2019 Eino Salmelaisen näyttämöllä Kesto: noin 2 tuntia (sisältää väliajan)
Tyttö vs Patriarkka Vapaan maailman johtajan on helpompi ympäröidä itsensä myötäsukaisilla kannattajilla kuin kuunnella synkkiä tulevaisuuskuvia ennustavia asiantuntijoita. Eikä patriarkka voi taipua tottelemaan lasten vaatimuksia. Mutta entä jos totinen tyttö onkin oikeassa, ja tuho uhkaa ylpeää mieltä? Tarina tytöstä joka nousee vastustamaan valtaapitävien määräyksiä on kirjoitettu yli 2400 vuotta sitten. Antigonen tragediaa ei enää esitetä Dionysos-juhlinnan kiihkeissä festivaalitunnelmissa, amfiteatterin paahteessa, Olympon jumalten silmien alla. Mutta parhaiden klassikoiden tapaan sen kirkas ydin on kestänyt ja avautunut - ja kestää ja avautuu - yhä uusille sukupolville teatterin näyttämöllä ja katsomossa. Työryhmämme tarttui tähän klassikkoon kiitollisena ja ylpeänä, mutta ennenkaikkea uteliaana. Tutkimme, kokeilimme. Etsinnän edetessä innostuimme yhä enemmän. Teppo Järvisen visuaalinen ratkaisu on arkaainen ja modernin minimalistinen naamioiden ja varjojen palatsi jonka puoliesirippu paljastaa ja kätkee tragedian vaiheet. Sami Rautanevan valosuunnittelu kirkastaa myyttiset ja arkiset kuvat, Niklas Vainion äänimaailma avaa tunteita ja muistoja. Tässä maisemassa näyttelijät kuljettavat roolihahmojaan kohti vääjäämätöntä kohtaloa. Esityksen käsikirjoitus perustuu Kirsti Simonsuuren suomennokseen Antigone-näytelmästä, mutta harjoituksissa mukaan ui elementtejä muistakin Sofokleen Theba-trilogian teoksista eli muistoja Oidipuksen perheen onnellisemmista ajoista. Dramaturginen lopputulos on syntynyt harjoituskauden työpajoissa koko ensemblen yhteistyönä, teatterin tekemisen ytimessä: työryhmässä joka kokeilee rohkeasti, inspiroi ja kannustaa toisiaan silloin kun ratkaisun etsintä vie aikaa ja iloitsee toistensa löydöistä. Esitys on ensemblen synnyttämä. Oidipuksen perheen tragedian vaiheet tuntevalle katsojalle lankeaa oraakkelin asema. Kaikennäkevä tietäjä tuntee ehkä sääliä ja suruakin onnettomuuden varjon lähestyessä. Mutta Sofokleen maailmassa on myös toivoa: ihminen voi ottaa opikseen ja viisastua. Hento ääni voi tulla kuulluksi. Ihminen, ihmeellisin ihme. Tiina Puumalainen Ohjaaja
Sofokles - todellinen antiikin sankari Näytelmäkirjailija Sofokles eli 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Hänen tiedetään kirjoittaneen noin 120 näytelmää, joista seitsemän on säilynyt kokonaisina meidän aikaamme. Pitkän elämänsä aikana Sofokles ehti toimia pappina, poliitikkona ja sotapäällikkönä, mutta ennen muuta hän oli monella tapaa merkittävä teatterin uudistaja. Antiikin Kreikassa teatterit eivät olleet rakennuksia vaan ulkoilmanäyttämöitä suurine katsomoineen. Sofokles otti tiettävästi käyttöön myös skenografiset keinot eli häntä voidaan pitää myös näyttämökuvan ja lavastustaiteen kehittäjänä. Näytelmät olivat antiikin kreikkalaisille tärkeä osa Dionysosjumalalle pyhitettyjä juhlamenoja. Teokset olivat parhaimmillaan elävästi dramatisoitua filosofista pohdintaa. Niiden henkilöhahmot ja tapahtumat olivat yleisölle tuttuja myyteistä ja uskonnollisista yhteyksistä. Näytelmäkirjailijan taito näkyi siinä, kuinka hän onnistui herättämään tapahtumien jännitteen sekä yleisön kiinnostuksen juonta ja sen nostamia kysymyksiä kohtaan. Onnistunut tragedia tuotti yleisölleen katharsiksen eli puhdistautumisen ahdistavista pelon ja kauhun tunteista. Kreikkalaisen näytelmän tärkeä toimija oli yhteisön peilinä ja tapahtumien kommentoijana toiminut kuoro. Kuorosta eriytyi lausumaan vuorosanoja ensin yksi solisti, sitten toinenkin näyttelijä. Kuorosta erottautuvat näyttelijät esittivät niin nais- kuin miesroolitkin naamioiden avulla. (Naamio on kreikaksi persona.) Sofokleen näytelmissä käytetty kuoro oli kooltaan viisitoista esiintyjää. Sofokleen suuri keksintö, kolmas näyttelijä, antoi kirjailijalle mahdollisuuden rakentaa draamallista jännitettä ja kiinnostavia kohtauksia aivan uudella tavalla. Tragedioita esitettiin Dionysoksen juhlamenojen osana tavallisesti kolme peräkkäin ja neljäntenä näytelmänä pitkän päivän ohjelmassa oli tunnelmaa keventänyt satyyrinäytelmä. Sofokleen kokonaisena säilyneistä tragedioista kolme käsittelee kuningas Oidipuksen ja hänen perheensä tarinaa, mutta näytelmät ovat ilmeisesti eri trilogioiden osia. Antigone, Kuningas Oidipus ja Oidipus Kolonoksessa pohtivat kaikki mm yksilön vastuuta omasta kohtalostaan ja etiikastaan, ihmisyyden sokeita pisteitä, ymmärryskykymme rajoja, vallan kysymyksiä sekä perheen ja yhteisön merkitystä.
Antigone - teatterin ja filosofian kohtauspisteessä Sofokleen Antigone kertoo tytöstä, joka joutuu mahdottoman eteen. Toinen hänen veljistään saa sotasankarina kuoltuaan kunniallisen hautauksen, mutta toista veljeä ei saa haudata, koska tämä on ollut kapinallinen. Näytelmässä asettuvat vastakkain yhtäältä laillisen hallitsijan, kuningas Kreonin käskyn ja Antigonen kasvatuksen arvomaailma, toisaalta lainkuuliaisuus ja yhtä suuri rakkaus kumpaakin veljeä kohtaan. Tyttö, joka uhmaa miehisiä valtarakenteita, on meidän aikanamme puhutteleva ja tunnistettavan voimakas kuva. Samastuttavaa on sukupolvesta toiseen ollut myös näytelmän nuorison ehdottomuus rakkaudessaan ja periaatteissaan. Antigonesta ovat vuosituhansien kuluessa kirjoittaneet monet filosofit, hänet muistetaan aina kun puhutaan vastustajista eli antagonisteista. Antigonen useat näyttämösovitukset ovat päivittäneet tarinaa
kulloisenkin teatterin omaan aikaan ja tilanteeseen. Suomalaisessa teatterihistoriassa merkittävä näytelmä on ollut Jean Anouilhin Antigone, joka sotien jälkeen luettiin kuvana Suomi-neidosta uudessa reaalipoliittisessa tilanteessa. Sofokleen 2400 vuotta vanha tragedia on noussut suomalaisille näyttämöille harvemmin, mutta usein aikoina, jolloin kysymys yhteisön alkuperästä on muutenkin ollut esillä. Antigone-näytelmän avulla on kautta Euroopan pohdittu mm moraalia ja yhteiskuntasuhteita, tasa-arvoa ja vallan dynamiikkaa. Ohjaaja Tiina Puumalainen käyttää sovituksessaan rivejä Sofokleen toisesta tragediasta Kuningas Oidipuksesta. Tätä kautta Antigone kysyy entistä tiukemmin, keitä me olemme. Keitä me oikein luulemme olevamme? Mitä on ihmisyys? Miten muodostuu perhe? Kenelle meidän rakkautemme kuuluu?