Ensimmäisen ja toisen vuoden välisenä kesänä tapahtui jotain – olin lakannut olemasta näkymätön lapsi.
M
utta kaikesta on selvitty, ja lopussa kiitos seisoo, tässä tapauksessa valkoisen lakin ja ylioppilastodistuksen muodossa.
Haluan kiittää rehtoria, koulun henkilökuntaa ja opettajia näistä kolmesta opettavaisesta vuodesta. Kiitos myös opiskelutovereilleni ja uusille ylioppilaille yhteisestä ajastamme.
Nyt kun pitkän urakan jälkeen lukio on ohi, olo on hieman haikea. Toisaalta on upeaa, että valmistuu ja että kaikki koulun eteen nähty vaiva on ollut merkityksellistä. On myös hienoa, että pääsee pois koulun kapeilta käytäviltä. Toisaalta tulevaisuus pelottaa, sillä itse en ainakaan osaa sanoa, mitä teen lukion jälkeen. Uskon kuitenkin, että asioilla on taipumusta järjestyä.
Lisäksi haluan kiittää yläasteaikaisia opettajiani, jotka vaikuttivat elämässäni ollessani herkässä iässä.
Vaikka me lukiosta nyt lähdemmekin, jäävät täällä vietetyt vuodet elämään muistoissamme. Aika kultaa kyllä muistot, ja etenkin lukion ahtaat käytävät ja iänikuinen tungos tuppaavat unohtumaan jo yhdessä kesässä. Lukio ei kuitenkaan ole mitään ilman opettajia, sillä heissä henkilöityvät opiskeltavat aineet, ja he ovat hyvin olennaisessa asemassa opiskelukokemuksen kannalta. Koulun henkilökunta on täynnä värikkäitä persoonia, jotka ovat varmasti tehneet lähtemättömän vaikutuksen itse kuhunkin.
Erityiskiitoksen haluan sanoa kieltenopettajille, jotka saivat minut ymmärtämään paremmin kiinnostuksen kohteitani, vaikka olenkin tajunnut asian vasta myöhemmin. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja se koskee sekä lukiota että tätä puhetta. Toivotan Teille kaikille hyvää kesää ja onnea ja menestystä elämässä!
Katri Murola Kirkkonummella 30.5.2014 Porkkalan lukio Kirkonkylän opetuspist