Kaks Kasia #6
#6
Tunnelmia Kaikki Tanssii –tapahtumasta: Katumamit ja Amanecera Kuvat: Iivari Karjalainen Tunnelmia Kaikki Tanssii –tapahtumasta: Balettikoulu Sinikello Kuvat: Iivari Karjalainen
Oulu on eksoottisempi kuin Etelä-Korea Teksti: Pirjo Ylimaunula, Kuva: esityksestä Pinta Tunnelmia Kaikki Tanssii –tapahtumasta: Oulu-Opisto, Ruusuntuoksu ryhmä Kuvat: Iivari Karjalainen
Klovni tuntee elävänsä Teksti: Stella ja Anna-Kaisa Järvi, Kuvat: Eero Lindvall ja Heidi Simppala Tunnelmia Kaikki Tanssii –tapahtumasta: Yasmine ry Kuvat: Iivari Karjalainen
Sairaalaklovnit - Miksi sairaalassa on pellejä? Teksti: Katja Lehtola, apuna Aino Viertola, Kuva: Svante Malmström Tunnelmia Kaikki Tanssii –tapahtumasta: Amanecera Kuvat: Iivari Karjalainen
Oulun Tähtisirkus Teksti: Heidi Tiri, Kuvat: Oulun Tähtisirkuksen arkisto Tunnelmia Kaikki Tanssii –tapahtumasta: H.I.R.V.I. Kuvat: Iivari Karjalainen
Balettikoulu Sinikello
Oulu on eksoottisempi kuin Etelä-Korea - Flow-sirkus tuo Ouluun nykysirkuksen huippuryhmiä -
Jonglööri Ville Walo vieraili ensimmäistä kertaa Oulussa esiintyen Flow-sirkus esityssarjassa vuonna 2013. Hän on kiertänyt WHS-ryhmänsä kanssa ympäri maailmaa toistakymmentä vuotta. Ouluun saapuessaan hän tokaisi: “Oulu on meille eksoottisempi kuin EteläKorea.” Tämä kuvaa hyvin nykysirkuksen tilannetta Suomessa. Ryhmät ovat maailmankuuluja ja kiertävät paljon, mutta Suomen kiertuemahdollisuudet ovat vielä vaatimattomat. Yli kymmen vuotta nykysirkusta jokseenkin aktiivisesti seurattuani ja kaksi teosta ilma-akrobaatti Ilonan Jäntin kanssa tehtyäni aloin pohtia miten näitä kaikkia upeita suomalaistaiteilijoita ja heidän teoksiaan saataisiin myös Ouluun ja voisiko säännöllisten nykysirkusesitysten sarjassa olla ideaa Flow Productionsin uudeksi toimintamuodoksi. Ensimmäisenä lähdin keskustelemaan Kulttuuritalo Valveen johtajan, Arja Huotarin kanssa mahdollisuudesta yhteistyöhön. Kävi ilmi, että hän sattui juuri samaan aikaan olemaan innostunut nykysirkuksen saamisesta Ouluun, joten yhteistyömme lähti käyntiin hyvin luontevasti. Vähitellen sain mukaan muitakin kulttuuritoimijoita kuten Oulun juhlaviikot ja Oulun musiikkijuhlat. Kellään ei ole mahdollisuutta yksin tuoda nykysirkusesityksiä pohjoiseen, mutta yhteisponnistuksella se onnistuu. Näin lähdin vähitellen laajentamaan verkostoa ja luomaan pohjaa pidempiaikaiselle hankkeelle. Annoin itselleni koeajaksi kaksi vuotta – jos siinä ajassa saisin homman toimimaan, yleisön innostumaan ja rahoituspohjan riittävälle pohjalle, voimme ottaa Flow-sirkuksen yhdeksi pysyvistä toimintamuodoistamme. Nyt tuo määräaika on täynnä ja näyttää siltä, että olemme onnistuneet.
Pirjo Yli-Maunula Taiteilijaprofessori / tanssitaiteilija Flow-sirkuksen kuraattori ja tuottaja Täydenkuun Tanssit –festivaalin taiteellinen johtaja
Flow-sirkuksen kuraattorin ominaisuudessa aloin seurata entistä tiiviimmin nykysirkuksen esitystoimintaa. Pyrin käymään mahdollisuuksieni mukaan festivaaleilla ja tapahtumissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Viime vuonna minut kutsuttiin mukaan kansainväliseen verkostotoimintaan, Autopistes – circus dissemination, jossa on mukana 20 kuraattoria Euroopasta ja 20 Amerikan mantereelta. Tavoitteena on muodostamalla kuraattoreiden verkosto lisätä informaation vaihtoa ja edesauttaa ryhmien kansainvälistä kiertuetoimintaa sekä yhdistämällä voimia luoda pidempiä kiertueita yksittäisille ryhmille. Kansainvälinen verkostoidea on lähellä oman verkostoni ideaa, joka perustuu tiedon vaihdolle, kustannusten jakamiselle ja muulle yhteistyölle. Oululaisten festivaalien ja kulttuuritalo Valveen mukaan saaminen auttaa taloudellisesti sarjan toteuttamisessa, mutta erityisen merkittävää yhteistyö on tiedotuksen ja markkinoinnin näkökulmasta. Uudet yleisöt löytävät Oulun musiikkijuhlien, Lasten ja nuorten teatterifestivaalin, juhlaviikkojen ja Valveen tiedotuksen kautta nykysirkuksen – Flowlla pienenä toimijana ei olisi yksin mahdollisuuksia tavoittaa niin laajasti eri kohdeyleisöjä.
Minulta on kysytty usein miksi juuri nykysirkus tuli osaksi Flow Productionsin toimintaa. Olen vastannut, että oma innostukseni ja kiinnostukseni taidemuotoa kohtaan oli käynnistävä tekijä, mutta yhtä tärkeää oli se, että taiteilijat, yhteistyökumppanit, rahoittajat ja yleisö innostuivat Flow-sirkuksesta. Olen innostunut siitä, miten tavattoman monimuotoinen nykysirkuksen kenttä on: esitykset pohjautuvat erilaisiin sirkustekniikoihin ja ovat jo sen kautta keskenään hyvin erilaisia. Esityssarjasta saa helposti vaihtelevan. Sirkustaiteilijat ovat tavattoman taitavia ja mielikuvitusrikkaita, joten teosten äärellä loksahtaa suu auki kuin pienellä lapsella ihmeen äärellä. Sirkuslaiset tekevät yhteistyötä eri taiteenalojen edustajien kanssa, monissa esityksissä juuri erilaisten taidemuotojen elementtien yhdistely on kiehtovaa. Nykysirkus on hengeltään lähellä nykytanssia, mutta sitten kuitenkin virkistävän erilaista jotta se toimii minulle vaihteluna leipälajiini.
Tähän mennessä Flow-sirkus esityssarjassa on vieraillut taikuutta, jongleerausta ja videotaidetta kekseliäästi yhdistävä WHS, tanssia, akrobatiaa, esinemanipulaatiota ja jongleerausta yhdistelevä Cie Nuua, klovni Laura Rämä mustan huumorin täyteisellä teoksella Muistotilaisuus, jäätävän tyylikäs ilma-akrobaatti Ilona Jäntti, Circo Aereo hervottoman hauskalla klovniesityksellään The Pianist, ilma-akrobaatti Salla Hakanpää palkitulla teoksellaan Pinta, pähkähullu eri tekniikoita yhdistelevä Clunker Circus, Agit Cirk vanhan ajan sirkusta henkivällä pariakrobatia teoksellaan Tenho, Kallocollective lapsille suunnatulla klovniesityksellään Caterpillars sekä ranskalainen tanssija-jonglööri Clément Dazin tunteisiin vetoavalla teoksella Bruit de couloir. Syksyksi 2015 on suunnitteilla kolme-neljä vierailua, kaikki kulttuuritalo Valveella. Seuraava kehitysaskel on lisätä kansainvälisiä esitysvierailuja ja kehittää Valvesalia varustukseltaan sellaiseksi, että se soveltuu myös hieman vaativampia ripustuksia kaipaaville esityksille. Vain taivas on rajana kun on kyse nykysirkuksesta!
Ruusuntuoksu –ryhmä
Klovni tuntee elävänsä
STELLA VASTAA Oletko varmasti olemassa? Olen olemassa aina kun astun näyttämölle, ja yleisö taputtaa minulle. Aplodit saavat minut syttymään. Miten sait alkusi? Olin muhinut Anna-Kaisan sisällä jo 35 vuotta. Sitten vain putkahdin ulos hänen nahoistaan. Putkahdan esiin aina uudestaan ja uudestaan, kun on aika astua estradille. Onko Stellana oleminen raskasta? Ei ollenkaan, päinvastoin, oloni kevenee sitä mukaa kuin esitys etenee. Rakastan runonlausuntaa, musisointia, tanssia ja fyysistä kohtuuttomuutta. Rakastan kohdata miehiä, naisia ja erityisesti lapsia. Tämä on todellinen kutsumukseni. Onko Stellan tehtävä naurattaa ihmisiä? Ihmiset voivat esityksen aikana tuntea elävänsä. He voivat nauraa, itkeä, paheksua, kauhistua, närkästyä tai oivaltaa jotakin ihmisen osasta. Mitkä ovat olleet urasi tähtihetkiä? Kaikki esiintymiset säestäjäni Lumoavan Luikin kanssa olivat yhtä juhlaa. Hänen kanssaan rakensimme varietee-esityksiä, joissa teimme mitä lystää – kenen kanssa huvitti. Samassa esityksessä saattoi olla tulennielentää ja oopperalaulua. Luikin poismenon jälkeen on ollut aika etsiä uusia kumppaneita. Nykyään musiikki on suuri innoittajani. Viime syksyn suuri hetki oli, kun sain laulaa Setlementti Big Bandin laulusolistina.
ANNA-KAISA VASTAA Oletko varmasti olemassa? Tunnen olevani enemmän olemassa, kun saan esiintyä Stellana. Miten Stella sai alkunsa? Stella syntyi The Commedia Schoolissa Kööpenhaminassa 25 vuotta sitten. Yhdeksän kuukauden fyysisen teatterin koulutuksen tuloksena Stella tunki pala palalta esiin nahoistani: Ensin tuli leninki, kirpputorilöytö, sitten tuli kävely. Leningin rintaan kukkanen. Hattu löytyi sattumalta asunnon komeron ylähyllyltä. Aluksi kokeilin stereotyyppisiä isoja klovninkenkiä, mutta päädyin kultaisiin ballerinoihin. Huomasin tekeväni karikatyyriä itsestäni ja aloin nauttia siitä. Maskiin otin innoitusta kotikaupunkini johtavan kulttuurileidin tyylistä. Viimeksi tuli ääni. Stella syntyi vuorovaikutuksesta kansainvälisen opiskelijaporukan kanssa ja rakastavasta ohjauksesta.
Oliko synnytys raskas ja kivulias? Kyllä oli. Olin jo 35-vuotias. Kehoni joutui koville fyysisen teatterin harjoituksissa. Olin ollut yliopistolla töissä ja kuvittelin tietäväni kaiken. Kaikkein vaikeinta oli päästää irti tietämisestä, astua yllätysten ja ennakoimattomuuden maailmaan. ”Surprise yourself”, sanoi opettajamme Carlo. ”If you are prepared, you can play.” Syyskuussa, kun aloitettiin, olin akrobatiatunneilla huonoin kaikista. Viikonloppu saattoi kulua itkiessä. Mutta tammikuussa päälläseisonta alkoi sujua. Kevään lopulla, kun Stellaa alkoi tulla ulos minusta, hoin itselleni: Yes, yes! Tähän asti oli aina sanonut kohdatessani uusia asioita: Tuo on ihan kiva, mutta ei minua varten. Mitä Stella merkitsee sinulle? Stella on sitä, mitä olen aina etsinyt. Kun sanon asioita Stellan suulla, ne tulevat ulos niin kuin olen tarkoittanut. Ennen Stellaa tuntui, että sanoin asioita aina väärin väärissä paikoissa. Yksityishenkilö AnnaKaisa voi olla kärttyinen, kateellinen, pahansuopa. Mutta kun stellailen, rakastan kaikkia ihmisiä ja sanon asioita sen rakkaudentunteen vallassa. Stella on se rakkaus elämää ja ihmisiä kohtaan, joka minussa asuu. Mikä on ollut urasi huippuhetki? Sirkustaiteilijana olen saanut olla todistamassa sirkuksen esiinmarssia suomalaiseen taide-elämään. Olin 1990luvulla kymmenen vuotta Taiteen keskustoimikunnan sirkusjaostossa aitiopaikalla seuraamassa, kun sirkuskoulutus luotiin Suomeen ja uusia sirkusryhmiä syntyi perinteisen sirkuksen taikureiden, akrobatian ja muiden esiintyjien rinnalle. Nykysirkus on kansainvälistä, tuoretta ja uutta luovaa.
Oulun It채maisen Tanssin yhdistys Yasmine ry
Sairaalaklovnit - Miksi sairaalassa on pellejä? Sairaalaklovnit ry on yhdistys, jonka kouluttamat artistit vierailevat sairaaloissa ilahduttamassa lapsipotilaita ja heidän perheitään. Klovnien vierailut antavat luvan hyvälle mielelle, hulluttelulle ja vapauttavalle naurulle keskellä sairaalan arkipäivää.
Aamun kierto alkaa hematologiselta, eli syöpää sairastavien lasten osastolta. Työparini kurvaa kansliaan kysymään päivän tilanteen: Saamme taustatiedot osastolla olevista lapsista ja meille kerrotaan mahdolliset erityistilanteet. Esimerkiksi lapsen ikätaso ja kommunikaatioon vaikuttavat asiat ovat olennaisia työmme kannalta – koko työn keskiössähän on juuri lapsen kohtaaminen hänen ehdoillaan. Hoitohenkilökunta ei valitse meille potilaita, vaan ensisijaisesti lupa klovnien vierailuun kysytään lapselta itseltään ja hänen perheeltään. Jo se, että lapsi saa kieltää jotakuta tulemasta, voi sairaalaympäristössä merkitä paljon. Sairaalaympäristö luo klovnerialle aivan erityiset puitteeet. Toimimme työyhteisön ehdoilla ja meitä koskevat samat hygienia- ja vaitiolosäännöt kuin muutakin henkilökuntaa. Nyt kun sairaalaklovnitoimintaa on Oulussa ollut neljä vuotta, useampi hoitaja on avautunut alkujännityksestään: ”Aluksi sitä mietti, että mitä ne pellet nyt tulee tänne sekoittamaan meidän työntekoa, mutta nyt tätä teidän käyntiä oikein odottaa! Se tuo meillekin niin paljon piristystä ja iloa.” Klovnille moka on lahja, mutta tiettyjä mokia sairaalassa ei saa tulla: Tippatelineet eivät saa kaatua, eikä parantamisesta puhuta – meidän tehtävämme on viedä ajatukset täältä pois. Se, että meillä ei varsinaisesti juuri ole mitään tehtävää, on meidän työmme arvo ja mahdollistaa sellaiset spontaanit kohtaamiset, joita sairaalassa muuten ei juurikaan ole. Naurun ja hölmöilyn takana työmme syvempi tavoite on tukea perheiden hyvinvointia ja vahvistaa lapsen minäkuvaa, sitä tervettä lasta joka vaikeimminkin sairaiden lasten sisällä on.
Aamun hitaana seuraan työpariani hieman jäljessä ja jään käytävään tapailemaan ukuleleani. Vastapäisen huoneen ovi on auki ja kuulen pienen äänen huutavan ”kouunii, tuu tääännee!”. Kurkkaan sisään ja näen 2vuotiaan Maijan viittovan minulle. Hän on kuullut musiikkia ja arvannut ”kounin” (klovnin) olevan asialla. Maija on ollut juuri itse soittamassa ja haluaa näyttää minulle omaa soittopeliään. Olen hämmästynyt näin suorasta kontaktista ja siitä miten paljon Maija yhtäkkiä puhuu! Tällä osastolla lapset ovat joskus pitkään, heidät oppii tuntemaan ja kontaktia saatetaan lämmitellä viikkokausia, kuten Maijankin kohdalla. Yhteiset jutut jatkuvat toisinaan viikosta toiseen, mutta koskaan ei sanota ”nähdään ensi viikolla”, sillä tulevasta emme tiedä, vaikka suurin osa lapsista paraneekin. Nyt Maija on ollut välillä kotona ja ujosta pienestä on kasvanut hyvin rohkea. Soitamme ja laulamme yhdessä, ja mukaan sujahtaa myös apulaislääkärini Mauno, käsinukkekissa, joka on aiemminkin ollut Maijan suosikki. Jälleennäkemisen riemu on suunnaton ja Maija näyttää Maunolle pupua, lukee kirjan ja soittaa ukuleleakin. Isä pyyhkii silmiään ja ottaa valokuvia. Vanhemmille tekee hyvää nähdä lapsensa nauravan ja tämän he sanovat usein myös ääneen.
Tänään kierto on alkanut mukavasti lapsen itse viedessä ja luodessa tilanteen. Antoisimpia kohtaamisia ovat usein juuri nämä, joissa ideat tulevat lapselta itseltään, syntyvät meneillään olevasta tilanteesta ja leviävät parhaassa tapauksessa koko perheeseen, huoneeseen, hoitajiin ja poliklinikoilla vaikka koko odotushuoneeseen. Ujot, hiljaiset lapset ja sulkeutuneet teinit vaativat kuitenkin enemmän klovnin energiaa ja aloitteita, ja joinakin päivinä kontaktin luomiseksi saa tehdä hiki päässä töitä: Kokeilemme ja ehdotamme ideaa ja temppua toisensa perään, ja välillä mikään vain ei toimi. Parantumattomasti sairas 11-vuotias Heidi mietityttää meitä joka viikko. Hän ei ole katsonut kohti ensimmäisten tapaamisten jälkeen, ei vastaa kun hänelle puhuu, eikä huomattavasti muutenkaan reagoi. Äiti kertoo kuitenkin klovnien olevan Heidille tärkeitä, joten käymme hänen luonaan ja tarkkailemme herkästi tilannetta ja kontaktin mahdollisuutta. Jonakin päivänä hehkutamme työparini kanssa toisillemme: ”Hei vitsi että oltiin hyviä, Heidi katsoi kohti!”. Aistit herkillä tässä työssä saa olla muutenkin: Tapauksia on monia ja vaihtuvissa tilanteissa meidän pitää nopeasti aistia millä tavalla kohdata ja löytää yhteinen huumori. Ajatus kovaäänisestä sirkuspellestä istuu edelleen vahvassa ja ensitapaamisella vanhemmat saattavat toppuutella meitä jos kyseessä on esimerkiksi vauva tai vaikeasti vammainen lapsi. Huomattuaan miten yhteinen kieli voi löytyä hienovaraisesti esimerkiksi musiikin tai fyysisen komiikan kautta, kutsuvat he meidät usein seuraavalla kerralla ilahtuneina vierailulle – mikäli sellainen tulee. Monet lapset tapaamme myös kertaluonteisesti ja hyvä niin. Tässä työssä voi toivottaa: Toivottavasti ei nähdä!
Sairaalaklovnien toimintasairaaloista OYS on uusin ja minä itse, tohtori Hölökkä, olen ollut mukana koko sen lyhyen historian ajan. Koko toiminnan taustalla on yhdistys Sairaalaklovnit ry, joka on perustettu vuonna 2001 ja toiminta kattaa valtakunnallisesti kaikki yliopistolliset sairaalat sekä muutamia keskussairaaloita. Sairaalaklovnien toiminta ei siis ole kenenkään yksittäisen ihmisen projekti, vaan organisoitua ja pysyvää ja klovninkin näkökulmasta ihanan selkeästi järjestettyä toimintaa. Klovnitohtoreita on kaikkiaan 40 ja olemme koulutettuja, eri esittäven taiteen alojen ammattilaisia, joille maksetaan palkkaa ja joita myös jatkokoulutetaan tässä työssä eteenpäin. Me klovnit emme siis itse ole hyväntekijöitä – hyväntekijöitä ovat tukijamme jotka mahdollistavat toimintamme. Toiminta rahoitetaan kokonaan avustus- ja lahjoitusvaroilla ja tukijoita tarvitaan aina. Iltapäivä jatkuu poliklinikkakierrolla. Noin kymmenvuotias lapsi on menossa verikokeeseen ja meidät nähdessään vanhemmat kertovat lapsen pelkäävän kovasti. Lapsi istuu tiukkailmeisenä penkillä ja nyökkää. Työparini toistaa muka väärin kuullen ”Siis että pelottelet täällä?” ja näyttää säikähtyneeltä. Tartun impulssiin ja huomaan vanhempien olevan myös mukana. Säikähtelemme ja säpsymme, ihmettelemme miten vanhemmat uskaltavat olla tällaisen pelottelijan kanssa vai ehkä koko porukka onkin täällä pelottelemassa meitä ja muita tohtoreita? Lapsi korjaa kerta toisensa perään, ettei pelottele vaan pelkää, ja me säikähdämme joka kerta enemmän. Pian lapsi nauraa, vanhemmat nauravat katketakseen ja minä totean partnerini neroksi, jälleen kerran. Tähän on hyvä lopettaa päivä. Lisätietoja: www.sairaalaklovnit.fi www.facebook.com/sairaalaklovnit Lasten nimet on muutettu, mutta kissojen ei. Eettisisä syistä kuvassa poseeraa yksin tohtori Hölökkä, mutta naamakirjasta hänet saattaa tavoittaa myös in action. Teksti: Katja Lehtola ja apuna Aino Viertola, Sairaalaklovnit ry:n toiminnanjohtaja
Amanecera
Oulun Tähtisirkus - sirkuksen osaamiskeskus Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa
Oulun Tähtisirkuksen sali Värtössä täyttyy arki-iltaisin ja sunnuntaisin eri-ikäisistä sirkusharrastajista. Viikottain noin 180 oppilasta käy harjoittelemassa eri sirkuslajeja: akrobatiaa (ilma-, maa- ja pariakrobatiaa), jongleerausta (heitto- ja kontaktijonkkaa, diaboloa, flower ja devil's stickiä), tasapainoilua (nuoraa, yksipyöräistä, rola-bolaa ja tasapainopalloa) ja vanteita. Nuorimmat sirkuskoululaiset ovat 3-vuotiaita perhesirkuslaisia, vanhimmat aikuisten akrobatiaryhmien jäseniä. Väliin mahtuu alle kouluikäisten leikkisirkusryhmät, kouluikäisten alkeis- ja jatkoryhmät sekä esiintyvä ryhmä Titaanit. Kaiken kaikkiaan ryhmiä on 18, opettajia 13 ja opetustunteja lukuvuodessa lähes 900. Säännöllisen viikko-opetuksen lisäksi sirkuksella järjestetään erilaisia kursseja ja työpajoja esim. jongleerauksesta, ilmaakrobatiasta tai käsilläseisonnasta. Erittäin suosittuja ovat pikkuväen minisirkuskurssit eli muutaman kerran kurssit aivan perheen pienimmille, vauvaja taaperoikäisille. Sirkustelun voi aloittaa heti kun vauva osaa kannatella päätään, eli noin 3-4 kuukauden ikäisenä. Mitään muita rajoituksia sirkusharrastukselle ei sitten olekaan, vaan kaikenikäiset, kuntoiset ja -taitoiset ihmiset löytävät sirkuslajeista itselle sopivan. Sirkuskoulu on yksi osa Tähtisirkuksen toimintaa, ja toisen puolen muodostavat esitykset ja työpajat. Sirkukselta voi tilata joko sirkusesityksen tai -työpajan tai molemmat erilaisiin tilaisuuksiin, juhliin ja tapahtumiin. Esiintyvä ryhmä Titaanit tekee vuosittain noin 3-5 keikkaa, ja työpajoja tilataan useita kymmeniä esim. työpaikkojen virkistyspäiviin, päiväkoteihin, juhliin, kesätapahtumiin ja viime aikoina erityisen paljon osaksi polttariporukoiden ohjelmaa.
Sirkuskoulu on yksi osa Tähtisirkuksen toimintaa, ja toisen puolen muodostavat esitykset ja työpajat. Sirkukselta voi tilata joko sirkusesityksen tai -työpajan tai molemmat erilaisiin tilaisuuksiin, juhliin ja tapahtumiin. Esiintyvä ryhmä Titaanit tekee vuosittain noin 3-5 keikkaa, ja työpajoja tilataan useita kymmeniä esim. työpaikkojen virkistyspäiviin, päiväkoteihin, juhliin, kesätapahtumiin ja viime aikoina erityisen paljon osaksi polttariporukoiden ohjelmaa. Sirkusnumeron perustana on tekninen osaaminen, mutta tärkeämpää on kuitenkin nähdä sirkusesitys esteettisenä kokonaisuutena, jossa yhdistyvät visuaalisuus, valo, kehollisuus, liike, rytmi ja sirkuksen magia. Esitysnumeroita kehitetään läpi lukukauden ja niistä kootaan kokonaisuuksia tilaisuuksien vaatimusten mukaisesti. Työpajassa osallistujat pääsevät kokeilemaan sirkusvälineitä opettajien ohjauksessa. Sekä esitykset että työpajat suunnitellaan aina yhdessä tilaajan kanssa. Tilausesitysten lisäksi Oulun Tähtisirkuksella on vuosittain joulu- ja kevätnäytökset sekä esitys Tähtisirkuspäivänä keväällä.
Sirkus hyvinvointia tukemassa Sosiaalinen sirkus on merkittävä osa Oulun Tähtisirkuksen toimintaa. Sosiaalisella sirkuksella tarkoitetaan sirkustoimintaa, jonka tavoitteena on lisätä osallistujien hyvinvointia. Sirkustunneilla opitaan iloa, rohkeutta, erilaisuuden juhlimista ja motorisia taitoja sekä itsenäisyyttä, itseluottamusta, sosiaalisia taitoja, elämänhallintataitoja ja yhteisöllisyyttä. Vuodesta 2009 Oulun Tähtisirkus – yhteistyökumppaninaan Oulun kaupunki – on ollut mukana kahdessa valtakunnallisessa Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa sosiaalisen sirkuksen hankkeessa: Sosiaalinen sirkus 2009–2011 ja Vaikuttava sirkus 2012– 2014. Viimeisimmästä hankkeesta valmistui kaksi julkaisua, jotka koottiin osallistujasirkusten tuottamasta materiaalista ja tutkimusmateriaalista. Hankkeet edistivät sosiaalisen sirkuksen toimijoiden verkostoitumista valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Oulun Tähtisirkus on saanut hankkeiden kautta sosiaalisen sirkuksen osaamista, tuottamisosaamista, valtakunnallisia yhteistyöverkostoja sekä kansainvälisiä yhteyksiä sosiaalisen sirkuksen kentälle. Oulun Tähtisirkus on esimerkiksi mukana Cirque du Soleilin sosiaalisen sirkuksen kartta -ohjelmistossa sekä boxtietokannassa, jonka kautta on mahdollista viedä eteenpäin kansainvälistä yhteistyötä sosiaalisen sirkuksen saralla. Oulun Tähtisirkus järjestää kuntouttavaa työtoimintaa yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa syksystä 2014 alkaen. Kuntouttavan työtoiminnan ryhmä Novasirkus kokoontuu Tähtisirkuksella 2-5 kertaa viikossa 4 tuntia kerrallaan. Toiminta on osa valtakunnallista Myrskyhanketta ja Oulun kaupungin kuntouttavaa työtoimintaa. Ryhmässä on kerrallaan noin 10 osallistujaa. Novasirkus-ryhmän toiminnasta puolet on sirkuksen tilojen huoltoon ja kehittämiseen keskittyvää työtoimintaa ja puolet taiteellista työskentelyä sirkuksen, lyhytelokuvan ja teatterin alueilla. kouluttautumis- ja työllistymisnäkymiä.
Toiminnan keskiössä on osallisuus, monipuolinen työtoiminnan kokeilu ja luova taiteellinen toiminta. Toiminta ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja pitkällä tähtäimellä edistää osallistujien Nuorten syrjäytymistä ehkäisevä sirkustoiminta jatkuu syksyllä 2015 uudella, kolmivuotisella ESR-hankkeella. Sirkus koko perheen harrastuksena Sirkusharrastus voi joskus viedä mukanaan koko perheen. Näin on käynyt Vuotikan perheessä, jossa kaikki perheenjäsenet äitiä lukuunottamatta käyvät sirkuskoulussa. Sirkuskoulusta innostui ensimmäisenä perheen tytär Saaga, 8 v., joka pari vuotta sitten kesälomamatkalla Ruotsissa näki sirkuksessa yksipyöräisen ja halusi oppia itsekin semmoisella ajamaan. Nyt Saaga harjoittelee jatkoryhmä Galakseissa, ja hänen suosikkilajina on ilma-akrobatia, erityisesti kankaat ja rengastrapetsi. Saagan mielestä sirkuskoulussa parasta on temppujen opettelu ja tylsintä oman vuoron odottaminen. Saagan pikkuveli Okko, 5 v., käy isän kanssa sunnuntain perhesirkusryhmässä. Perhesirkuksessa sirkuslajeihin ja välineisiin tutustutaan leikin ja yhteisen tekemisen kautta, lapsi ja vanhempi yhdessä. Perhesirkus kehittää kehonhallintaa, tasapainoaistia ja motorisia taitoja, mutta ennen muuta lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Okon mielestä parasta sirkuskoulussa on erilaiset leikit sekä pariakrobatia ja suosikkivälineet kangas ja rengas. Vuotikan perheen isän, Antti-Jussin, sirkusharrastus alkoi käsilläseisonnan workshopista. Nyt Antti-Jussi käy Okon kanssa perhesirkuksessa sekä aikusten akrobatiaryhmä Pylleröissä. Antti-Jussin mielestä sirkuskoulussa mukavinta on uusien asioiden oppiminen, ja tavoitteena hänellä on käsilläseisonnan hallitseminen. Kotona Antti-Jussi harjoittelee lisäksi jongleerausta.
H.I.R.V.I.